575/1988

Annettu Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 1988

Asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista

Oikeusministerin esittelystä säädetään 30 päivänä huhtikuuta 1987 annetun esitutkintalain (449/87) ja samana päivänä annetun pakkokeinolain (450/87) 1 luvun 7§:n ja 7 luvun 3§:n nojalla:

Rikoksesta tehdyn ilmoituksen kirjaaminen
1 §
Kirjaaminen

Kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena, ilmoitus on viipymättä kirjattava.

Ilmoitus kirjataan merkitsemällä esitutkinnan toimittamista varten tarvittavat tiedot tapahtumasta ja asianosaisista. Jos ilmoitus on puutteellinen, on ilmoituksen tekijää kehotettava täydentämään sitä.

Ilmoitus voidaan tallentaa automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettävään tiedostoon.

2 §
Ilmoituksen siirto

Jos ilmoitus rikoksesta on tehty sellaiselle esitutkintaviranomaiselle, jonka tehtäviin esitutkinnan toimittaminen asiassa ei kuulu, tämän on kuitenkin kirjattava ilmoitus ja toimitettava se ja muu asiassa kertynyt aineisto asianomaiselle esitutkintaviranomaiselle.

Ilmoitukset asianomistajalle ja syyttäjälle
3 §
Ilmoitus asianomistajalle toimenpiteistä

Esitutkintaviranomaisen on mahdollisuuksien mukaan tehtävä selkoa asianomistajalle siitä, mihin toimenpiteisiin rikoksesta tehdyn ilmoituksen tai esitutkintaviranomaisen tietoon muuten tulleen rikoksen johdosta ryhdytään.

4 §
Ilmoitus asianomistajalle esitutkinnan toimittamatta jättämisestä

Jos asianomistaja on tehnyt rikoksesta ilmoituksen tai rikokseen syyllistyneelle rangaistusta vaatimatta pyytänyt asianomistajarikoksen esitutkinnan toimittamista esitutkintalain (449/87) 3§:n 4 momentin perusteella, mutta esitutkintaa ei kuitenkaan toimiteta, hänelle on ilmoitettava syy siihen.

5 §
Asianomistajalle asianomistajarikoksen esitutkinnan toimittamisesta tehtävät ilmoitukset

Kun asianomistaja ilmoittaa esitutkintaviranomaiselle asianomistajarikoksesta tai kun asianomistajarikoksen esitutkinta aloitetaan esitutkintalain 3§:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, asianomistajalle on ilmoitettava, että esitutkinta toimitetaan tai sitä jatketaan vain, jos hän vaatii rikokseen syyllistyneelle rangaistusta, ja että se lopetetaan, jos hän peruuttaa rangaistusvaatimuksensa. Ilmoitukset tehdään, milloin se on mahdollista, rikoksesta tehtävää ilmoitusta vastaanotettaessa tai ilmoitettaessa asianomistajalle tutkinnan aloittamisesta ja viimeistään asianomistajaa kuulusteltaessa.

Kun asianomistajarikoksen esitutkinta toimitetaan syyttäjän pyynnöstä esitutkintalain 3§:n 3 momentin nojalla, asianomistajalle on viipymättä ilmoitettava tutkinnan aloittamisesta.

6 §
Ilmoitus asianomistajalle oikeudesta korvaukseen

Jos asianomistaja on kärsinyt rikoksen johdosta vahinkoa, josta hänellä ilmeisesti on oikeus saada korvausta rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain (935/73) nojalla, esitutkintaviranomaisen on ilmoitettava asianomistajalle oikeudesta korvaukseen ja tarvittaessa opastettava häntä korvauksen hakemisessa.

7 §
Ilmoitus syyttäjälle

Esitutkintaviranomaisen on viipymättä ilmoitettava tutkittavakseen tulleesta rikosasiasta syyttäjälle, kun jotakuta epäillään rikoksesta:

1) josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kymmenen vuotta vankeutta;

2) jolla on laaja yhteiskunnallinen merkitys;

3) joka on aiheuttanut suuren henkilö-, ympäristö- tai varallisuusvahingon taikka vahingon vaaran;

4) jonka tutkinta edellyttää erityistä taloudellisten asioiden tuntemusta;

5) jonka osalta on epätietoisuutta oikeuspaikasta tai syyttäjän toimivallasta;

6) joka liittyy tutkittavina olevien muiden rikosten kanssa syyttäjän käsiteltäväksi tulevaan laajaan asiakokonaisuuteen; taikka

7) joka liittyy jo syyttäjän tai tuomioistuimen käsiteltävänä olevaan rikosasiaan.

Syyttäjälle on ilmoitettava myös sellaisista rikosasioista, joista hän on erikseen pyytänyt ilmoittamaan.

Ilmoitus tehdään toimittamalla syyttäjälle rikoksesta kirjatun ilmoituksen jäljennös tai antamalla tälle muu selostus asiasta.

Syyttäjän esityksestä lääninsyyttäjä voi vapauttaa esitutkintaviranomaisen tekemästä ilmoitusta 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja erikseen määrättyjä rikoksia koskevista asioista.

Esitutkintaa koskevien tietojen antaminen julkisuuteen
8 §
Rikoksesta epäillyn henkilöllisyyden paljastaminen

Rikoksesta epäillyn nimen tai hänen kuvansa saa antaa julkisuuteen vain, jos se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi, epäillyn kiinni saamiseksi tai muusta erityisen painavasta syystä.

9 §
Oikeus antaa esitutkintaa koskevia tietoja julkisuuteen

Oikeus antaa tietoja esitutkinnasta julkisuuteen on tutkinnanjohtajalla ja hänen esimiehellään sekä esimiehen määräämällä muulla virkamiehellä.

Lapsia koskevia säännöksiä
10 §
Määritelmä

Tässä asetuksessa pidetään lapsena alle 18-vuotiasta henkilöä.

11 §
Lasten kohtelu esitutkinnassa

Lasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei lapselle aiheuteta tarpeettomasti haittaa koulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä.

Lapsiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään erityisesti perehtyneiden poliisimiesten suoritettaviksi. Esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voidaanko lapseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.

Viittätoista vuotta nuoremman lapsen kuulustelemisesta säädetään 14§:ssä.

Kuulustelut
12 §
Päihtyneen kuulusteleminen

Jos joku on siinä määrin päihtynyt alkoholista tai muusta huumaavasta aineesta, että hänen ei voida olettaa ymmärtävän kuulustelun merkitystä, häntä saa kuulustella vain, jos se on rikoksen selvittämiseksi välttämätöntä. Kuulustelupöytäkirjaan on tällöin tehtävä merkintä kuulusteltavan tilasta ja siitä, miksi kuulustelemista on pidetty välttämättömänä. Kuulustellulle on varattava tilaisuus myöhemmin uudestaan tarkastaa kertomuksensa. Sen tarkastamisesta on voimassa, mitä esitutkintalain 39§:n 2 momentissa säädetään.

13 §
Sieluntoiminnaltaan häiriintyneessä tilassa olevan kuulusteleminen

Jos kuulusteltavan ei voida olettaa ymmärtävän kuulustelun merkitystä sieluntoiminnan häiriön, järkytyksen tai muun vastaavan syyn takia, sovelletaan vastaavasti, mitä 12§:ssä on säädetty. Kuulustelemisesta on tarvittaessa neuvoteltava kuulusteltavan läheisten ja lääkärin kanssa.

14 §
Viittätoista vuotta nuoremman kuulusteleminen

Kun viittätoista vuotta nuoremman lapsen epäillään syyllistyneen rikolliseen tekoon, häntä saadaan kuulustella vain, jos se on tarpeen sen selvittämiseksi, onko viisitoista vuotta täyttänyt ollut osallisena rikoksessa, tai rikollisella teolla menetetyn omaisuuden saamiseksi takaisin taikka jos muuten on erityisen tärkeää saada lapselta tietoja rikollisesta teosta, eivätkä tiedot ole muulla tavalla vaikeudetta saatavissa.

15 §
Ilmoitus sosiaalilautakunnalle kuulustelusta

Kun lasta kuulustellaan epäiltynä, sosiaalilautakunnalle on varattava tilaisuus lähettää edustajansa kuulusteluun, jollei tätä ole lastensuojelulain (683/83) 15§:n 2 momentin perusteella pidettävä ilmeisen tarpeettomana.

16 §
Merkinnät kuulustelupöytäkirjaan

Kuulustelusta laadittavaan kuulustelupöytäkirjaan merkitään kuulustelukertomuksen lisäksi:

1) kuulustelun alkamis- ja päättymisaika, paikka, kuulustelija sekä muut läsnäolijat;

2) kuulusteltavan henkilötiedot ja epäiltynä kuulusteltavasta myös siviilisääty, elatusvelvollisuus, tulot ja varallisuus sekä moottoriajoneuvolla tehtyä liikennerikosta tai -rikkomusta tutkittaessa tiedot ajokortista;

3) kuulusteltavan asema esitutkinnassa ja sen muuttuminen;

4) esitutkintalain 29§:ssä tarkoitettujen tiedustelujen ja ilmoitusten tekeminen; sekä

5) esitutkintalain 39§:n 2 tai 3 momentin mukainen kuulustelukertomuksen tarkastaminen.

Asianomistajana kuulusteltavan yhteisön laillisen edustajan kuulustelupöytäkirjaan merkitään yhteisön tunnistamiseksi tarpeelliset tiedot sekä edustajan asema yhteisössä.

Kuulustelupöytäkirjaan merkitään myös:

1) syy kuulustelun toimittamiseen kello 21:n ja 6:n välisenä aikana;

2) syy, jonka vuoksi jonkun pääsy kuulustelutilaisuuteen on evätty esitutkintalain 31§:n nojalla tai joku on poistettu sieltä mainitun lain 35§:n nojalla, sekä mainitun lain 36§:n mukainen tilaisuuden varaaminen asianomaisille tietojen saamiseen ja kysymysten tekemiseen, sekä

3) tilaisuuden varaaminen sosiaalilautakunnalle edustajansa lähettämiseen lapsen kuulusteluun sekä sosiaalilautakunnan edustajan läsnäolo.

17 §
Kuulustelupöytäkirjan ottaminen ääni- tai kuvatallenteeseen

Kuulustelukertomus voidaan ottaa kokonaan tai osittain ääni- tai kuvatallenteeseen. Tallentamisesta on ennen sen aloittamista ilmoitettava kuulusteltavalle.

18 §
Ääni- tai kuvatallenteeseen otetun kuulustelukertomuksen tarkastaminen

Jos kuulustelukertomus otetaan ääni- tai kuvatallenteeseen, kuulusteltavan on kuulustelun päätyttyä annettava kuunnella äänitys ja tehdä kertomukseensa tarpeelliset korjaukset ja lisäykset.

Jos kuulustelukertomus tallennetaan tai kuulusteltavan lausumien perusteella sanellaan tallenteeseen myöhempää kirjoittamista varten, kuulustelukertomus tarkastetaan kuulusteltavan valinnan mukaan 1 momentissa säädetyin tavoin tai kuten kirjoitettu kuulustelukertomus.

Esitutkintapöytäkirja
19 §
Esitutkintaa koskevat merkinnät

Esitutkintapöytäkirjaan on tehtävä merkintä:

1) siitä, että asianosaisen esitutkintalain 12§:n mukaiseen pyyntöön lisätutkimuksien toimittamisesta ei ole suostuttu, sekä siitä, että asianosaisen tarjoamaa aineistoa ei ole asiaan kuulumattomana otettu vastaan;

2) toimenpiteestä, johon tutkinnanjohtaja tai tutkija on esitutkintalain 16§:n 3 momentin nojalla ryhtynyt esteellisenä;

3) erityisestä syystä, jonka vuoksi esitutkinnassa ollut on esitutkintalain 21§:n 3 momentin nojalla velvoitettu saapumaan tai noudettu uudelleen esitutkintaan aikaisemmin kuin 12 tunnin kuluttua edellisestä tutkintakerrasta; sekä

4) siitä, että joltakulta on esitutkintalain 45§:n nojalla evätty oikeus toimia avustajana esitutkinnassa.

20 §
Merkinnät pakkokeinojen käyttämisestä

Esitutkintapöytäkirjaan on merkittävä syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä tarvittavat tiedot esitutkinnassa käytetyistä pakkokeinoista.

Kielto ilmaista esitutkintaan liittyviä seikkoja sivullisille
21 §
Kiellon tiedoksi antaminen

Esitutkintalain 48§:n 1 momentissa tarkoitettu kielto on annettava saajalleen kirjallisena todisteellisesti tiedoksi. Kiellossa on mainittava ne seikat, joita asianomaista kielletään ilmaisemasta, kiellon voimassaoloaika sekä seuraukset kiellon rikkomisesta.

Kiinniottaminen, pidättäminen ja vangitseminen
22 §
Pidättämisen kirjaaminen

Pidättämisestä on kirjattava:

1) pidätetyn henkilötiedot;

2) rikos, josta pidätettyä epäillään;

3) pakkokeinolain (450/87) 1 luvun 3§:n 1 momentin 2 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettu pidättämisen erityinen edellytys;

4) pidättämisestä päättänyt virkamies;

5) kiinniottamisaika tai pakkokeinolain 1 luvun 13§:n 1 momentissa tarkoitettu saapumisaika esitutkintaan;

6) pidättämispäätöksen tekoaika;

7) aika, jolloin pidätetylle on ilmoitettu vangitsemisvaatimuksen tekemisestä;

8) vangitsemisvaatimuksen ja vangitsemispäätöksen tekoaika;

9) vapaaksi päästämisen aika;

10) milloin ja kenelle pakkokeinolain 1 luvun 7§:n 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehty ja, jos ilmoitus on tehty vastoin pidätetyn tahtoa, syy siihen; sekä

11) pidätetyn kahlehtiminen ja erillistilaan sijoittaminen sekä toimenpiteen syy ja kesto.

Mitä 1 momentissa on säädetty, on soveltuvin osin noudatettava myös, kun joku on muuten kuin pidättämispäätöksen nojalla sijoitettu pidätettyjen tiloihin.

23 §
Vangitsemisvaatimuksen tekoajan kirjaaminen

Tuomioistuimen on kirjattava kirjallisen vangitsemisvaatimuksen saapumisaika taikka suullisesti tai puhelimitse tehdyn vangitsemisvaatimuksen tekoaika.

24 §
Viranomaisten yhteistoiminta vangitsemisasiassa

Vangitsemisvaatimuksen tekijän on viipymättä toimitettava syyttäjälle vangitsemisvaatimuksen toistekappale. Jos vangitsemisvaatimus ja syyte käsitellään eri tuomioistuimissa, toistekappale on toimitettava sille syyttäjälle, jonka toimialueella syyte vangitsemisvaatimuksen perusteena olevasta rikoksesta on käsiteltävä.

Matkustuskielto
25 §
Ilmoitus matkustuskiellosta

Matkustuskieltoon määräämisestä, matkustuskieltoa koskevan päätöksen muuttamisesta, tilapäisen poistumisluvan myöntämisestä ja matkustuskiellon kumoamisesta on toimenpiteestä päättäneen viranomaisen viipymättä ilmoitettava poliisille tiedon tallentamiseksi poliisin tietojärjestelmään.

Voimaantulo
26 §
Voimaantulosäännös

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 1988

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Oikeusministeri
Matti Louekoski

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.