Laki rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 2 luvun muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rangaistusten täytäntöönpanosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen 2 luvun 13 ja 16§ sekä 17§:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 13 § muutettuna 1 päivänä huhtikuuta 1966, 10 päivänä joulukuuta 1971 ja 31 päivänä joulukuuta 1975 annetuilla laeilla (203/66, 840/71 ja 1036/75), 16§ muutettuna kahdella ensiksi mainitulla lailla sekä 17§:n 2 momentti viimeksi mainitussa laissa, näin kuuluviksi:
2 luku Yleisiä säännöksiä vankeusrangaistuksesta ja sakon muuntorangaistuksesta
13 §
Määräajaksi vankeusrangaistukseen tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut rangaistuksestaan, tuomioistuimen rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla tekemä vähennys mukaan luettuna, kaksi kolmannesta tai, milloin ehdonalaiseen vapauteen päästämiseen on erityisiä syitä, puolet siitä, kummassakin tapauksessa kuitenkin vähintään 14 päivää.
Harkittaessa kysymystä vangin päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen on otettava huomioon hänen rikoksensa laatu ja syyt, hänen aikaisempi elämänsä ja käyttäytymisensä rangaistuslaitoksessa sekä ne olosuhteet, joihin hän vapaaksi päästyään joutuu, sekä selvitys siitä, että hänellä on rehellinen toimeentulo, ja voidaanko mainittujen seikkojen tai muiden syiden perusteella olettaa hänen vastaisuudessa elävän nuhteettomasti. Jos vanki on aikaisemmin päästetty ehdonalaiseen vapauteen, on lisäksi otettava huomioon ehdonalaisen vapauden menettämisen syy. Vangin ehdonalaiseen vapauteen päästämistä koskeva kysymys voidaan ratkaista jo ennakolta ja asettaa samalla ehdoksi, että vanki ennen vapauttamista esittää vankilanjohtajalle hyväksyttävän selvityksen toimeentulostaan ehdonalaisessa vapaudessa ja käyttäytyy rangaistuslaitoksessa moitteettomasti. Samalla voidaan määrätä muita ehtoja, jotka vangin on täytettävä päästäkseen ehdonalaiseen vapauteen.
Ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä päättää oikeusministeriö tai sen ohjeiden mukaan vankilan johtokunta. Jos johtokunta on päättänyt, ettei vankia ole päästettävä ehdonalaiseen vapauteen kuukauden kuluessa siitä, jolloin hänet oikeusministeriön ohjeiden mukaan voidaan aikaisintaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, päätös on saatettava oikeusministeriön ratkaistavaksi. Oikeusministeriö voi määrätä, että johtokunnan päätöksessä tarkoitettu asia on saatettava ministeriön ratkaistavaksi muissakin tapauksissa.
Käsitellessään ehdonalaista vapauttamista koskevaa asiaa johtokunnan on varattava vangille tilaisuus tulla kuulluksi. Johtokunnan on ministeriöön toimitettaviin asiakirjoihin liitettävä selostus vangin asian käsittelyssä esittämästä lausumasta. Ehdonalaista vapauttamista koskeva kielteinen päätös on perusteltava.
16 §
Ehdonalaisen vapautensa menettänyt on toimitettava vankilaan suorittamaan sitä rangaistusta, joka oli jäljellä, kun hänet päästettiin vapaaksi (jäännösrangaistus).
Vanki, joka suorittaa yksinomaan jäännösrangaistusta, voidaan päästää uudelleen ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan jäännösrangaistusta vähintään yhden kuukauden.
Vanki, joka jäännösrangaistuksen lisäksi suorittaa muuta vankeusrangaistusta, voidaan päästää uudelleen ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan yhteenlaskettua rangaistusta ajan, joka vastaa 13 §:n 1 momentissa säädettyä osaa mainitusta muusta rangaistuksesta, sekä sen lisäksi yhden kuukauden, kuitenkin enintään jäännösrangaistuksen määrän.
17 §
Koeaika on jäännösrangaistuksen pituinen, kuitenkin vähintään kolme kuukautta ja enintään kolme vuotta. Koeaikaa voidaan 15 §:n 1 momentin nojalla pidentää yhteensä enintään kahdella vuodella.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
Tätä lakia on sovellettava myös päästettäessä ehdonalaiseen vapauteen vanki, jonka rangaistusaika on alkanut ennen lain voimaantuloa. Mikäli vanki aikaisemman lain mukaan voitaisiin päästää aikaisemmin ehdonalaiseen vapauteen, on kuitenkin noudatettava viimeksi mainittua lakia.
Jos 2 momentissa tarkoitetun vangin suoritettavaksi tulee tämän lain tultua voimaan hänen jo suoritettavanaan olevan rangaistuksen kanssa yhteenlaskettava jäännösrangaistus, sen vaikutus ehdonalaisen vapautumisen ajankohtaan määräytyy tämän lain mukaan. Tällaisen vangin suoritettavaksi tämän lain voimassa ollessa tulevan muun vankeusrangaistuksen vaikutus ehdonalaiseen vapautumiseen määräytyy soveltamalla lievempää lakia siten kuin 2 momentissa on säädetty.
Mitä 17 §:n 2 momentissa on säädetty vähimmästä koeajasta, ei ole sovellettava ennen tämän lain voimaantuloa alkaneeseen koeaikaan.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Hallituksen esitys 155/87
Lakivaliok. miet. 4/88
Suuren valiok. miet. 39/88
Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 1988
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoOikeusministeri Matti Louekoski