1119/1987

Annettu Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1987

Laki liikevaihtoverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 5 päivänä joulukuuta 1963 annetun liikevaihtoverolain (532/63) 12§, 29§:n 3 momentti sekä 32, 33, 61 ja 70§,

sellaisina kuin niistä ovat 32 § osittain muutettuna 27 päivänä helmikuuta 1970 annetulla lailla (158/70), 33 ja 70§ 9 päivänä heinäkuuta 1976 annetussa laissa (608/76) ja 61§ 15 päivänä toukokuuta 1981 annetussa laissa (331/81),

muutetaan 22§:n 2 ja 3 momentti, 24§, 29§:n 1 momentti, 30§, 34-39§, 40§:n 1 momentti, 41§:n 2 momentti, 6 luvun otsikko, 42§, 43-47§, 49§:n 1-3 momentti, 50§, 54§:n 2 momentti, 55§, 55 b§, 56§:n 2 momentti, 57§, 7 luvun otsikko, 58 ja 59§, 62§:n 2 ja 3 momentti, 65§, 8 luvun otsikko, 67, 74, 75, 77 a ja 79§ sekä 80§:n 1 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 22§:n 2 ja 3 momentti mainitussa 9 päivänä heinäkuuta 1976 annetussa laissa, 24§ muutettuna 18 päivänä kesäkuuta 1971 ja 11 päivänä elokuuta 1978 annetuilla laeilla (495/71 ja 617/78), 30 ja 50§ osittain muutettuna viimeksi mainitulla lailla, 35§ muutettuna 30 päivänä joulukuuta 1965 annetulla lailla (735/65) ja mainitulla 9 päivänä heinäkuuta 1976 annetulla lailla, 37§ osittain muutettuna 15 päivänä toukokuuta 1981 annetulla lailla (331/81), 39§ ja 40§:n 1 momentti 31 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (1064/74), 42 ja 79§ osittain muutettuina mainitulla 9 päivänä heinäkuuta 1976 annetulla lailla, 49§:n 3 momentti 28 päivänä joulukuuta 1984 annetussa laissa (970/84), 55§ 13 päivänä helmikuuta 1976 annetussa laissa (151/76), 55 b§ 20 päivänä marraskuuta 1987 annetussa laissa (857/87), 56§:n 2 momentti mainitussa 11 päivänä elokuuta 1978 annetussa laissa, 58 ja 59§, 62§:n 3 momentti ja 65§ mainitussa 18 päivänä kesäkuuta 1971 annetussa laissa, 62§:n 2 momentti 6 päivänä elokuuta 1982 annetussa laissa (603/82), 67§ osittain muutettuna 28 päivänä kesäkuuta 1968 annetulla lailla (393/68) ja mainitulla 27 päivänä helmikuuta 1970 annetulla lailla ja 77 a§ mainitussa 27 päivänä helmikuuta 1970 annetussa laissa, sekä

lisätään lakiin uusi 24 a, 42 a, 47 a, 55 a, 57 a, 57 b ja 59 b§, 62§:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainituilla 18 päivänä kesäkuuta 1971 ja 6 päivänä elokuuta 1982 annetuilla laeilla, uusi 4 ja 5 momentti, lakiin uusi 63 a § sekä laista mainitulla 9 päivänä heinäkuuta 1976 annetulla lailla kumotun 66§:n tilalle uusi 66§, joka samalla siirretään 8 lukuun, seuraavasti:

22 §

Jos 17§:n 2 momentissa tai 18, 19 taikka 20§:ssä tarkoitettuja vähennyksiä ei voida myynnin verotusarvoa kalenterikuukaudelta laskettaessa tehdä täysimääräisinä, verovelvollinen saa ottaa vähentämättä jääneen määrän vähennyksenä huomioon tilikauden seuraavina kalenterikuukausina. Jos vähennys ei sitenkään tule kokonaisuudessaan verovelvollisen hyväksi, hänellä on oikeus saada takaisin määrä, joka vastaa erotuksesta laskettavaa veroa.

Verovelvolliselle, jonka vähennyskelpoiset ostot tilikaudella ovat todennäköisesti suuremmat kuin tilikauden verollinen myynti, maksetaan 2 momentin säännöksistä poiketen esitetyn selvityksen perusteella hakemuksesta kalenterikuukausittain takaisinmaksun ennakkona kalenterikuukaudelta vähentämättä jäänyttä määrää vastaava vero. Erityisistä syistä voidaan jo tilikauden aikana palauttaa vero, jonka verovelvollinen 2 momentin mukaan on todennäköisesti saava takaisin tilikaudelta jo maksetut verot sekä tilikauden todennäköinen verollinen myynti ja vähennyskelpoiset ostot huomioon ottaen. Hakemus on tehtävä vahvistettua lomaketta käyttäen ja toimitettava lääninverovirastolle.

24 §

Kalenterikuukaudelta laskettu vero on suoritettava viimeistään kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 25 päivänä. Jos mainittu päivä on pyhäpäivä, arkilauantai tai juhannusaatto, veron saa suorittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen.

Jos kalenterikuukaudelta laskettu vero on suoritettu myöhemmin kuin 1 momentissa on säädetty, maksu katsotaan suoritukseksi siltä kalenterikuukaudelta, jolta verovelvollinen on kuukausi-ilmoituksessaan ilmoittanut sen suorittaneensa tai jolta hänen on muutoin katsottava sen suorittaneen. Tilikausi-ilmoituksen antamiselle säädetyn määräajan jälkeen suoritettu maksu käytetään maksuunpannun maksamatta olevan veron, veronkorotuksen ja veronlisäyksen sekä perittävän viivästyskoron ja jäämämaksun suoritukseksi.

24 a §

Jos verovelvollinen on suorittanut liikaa veroa, hän saa korjata tekemänsä virheen vähentämällä liikaa suoritetun veron määrän saman tilikauden seuraavilta kalenterikuukausilta laskettavasta verosta.

29 §

Verotuksen yleinen valvonta kuuluu valtiovarainministeriön alaiselle verohallitukselle.


30 §

Lääninveroviraston tehtävänä on veron määrääminen, veron suorittamisen valvonta ja veronkanto.

Verovelvollista koskevat asiat kuuluvat sen lääninveroviraston käsiteltäviin, jonka toimialueella verovelvollisen kotikunta on.

Verohallitus määrää yhden tai useamman lääninveroviraston virkamiehen toimimaan valtion etua valtion etua valvovana valtionasiamiehenä.

34 §

Joka ryhtyy harjoittamaan tässä laissa tarkoitettua liiketoimintaa, on tehtävä siitä ennen liiketoiminnan alkamista kirjallinen ilmoitus lääninverovirastolle tai verotoimistolle.

Verovelvollisuuden lakkaamisesta on tehtävä viipymättä ilmoitus lääninverovirastolle tai verotoimistolle.

35 §

Verovelvollisen on kultakin kalenterikuukaudelta annettava kuukausi-ilmoitus viimeistään kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 25 päivänä tai, jos mainittu päivä on pyhäpäivä, arkilauantai tai juhannusaatto, ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. Ilmoitus siitä, että veroa ei ole suoritettava, voidaan antaa myös etukäteen usealta kuukaudelta.

Kultakin tilikaudelta on annettava tilikausi-ilmoitus kolmen kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.

Annettavista tiedoista säädetään asetuksella. Tiedot annetaan verohallituksen vahvistamilla lomakkeilla.

36 §

Kuukausi-ilmoitus ja tilikausi-ilmoitus annetaan asianomaiselle lääninverovirastolle. Postitse saapunut ilmoitus katsotaan oikeaan aikaan annetuksi, jos ilmoituksen sisältävä postilähetys on 35§:ssä säädetyssä määräajassa jätetty postiin lääninverovirastolle osoitettuna. Kuukausimaksun suorittamisen yhteydessä annettu kuukausi-ilmoitus katsotaan annetuksi silloin, kun maksu on suoritettu asianomaiseen rahalaitokseen.

37 §

Ilmoittamisvelvollisen henkilön on allekirjoitettava kuukausi-ilmoitus ja tilikausi-ilmoitus ja muut veroviranomaisille annettavat asiakirjat. Velvollinen täyttämään, mitä ilmoittamisvelvollisuudesta on säädetty, on holhottavan puolesta holhooja, poissa olevan puolesta hänelle määrätty uskottu mies ja kuolinpesän puolesta se, jolla on pesä hallussaan, tai, jos pesä on jaettu, se, jonka hallussa pesä oli jaon aikana.

Yhteisön ilmoitusten ja asiakirjojen tulee olla toiminimen kirjoittamiseen oikeutetun henkilön tai henkilöiden allekirjoittamia. Avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön ja yhtymän ilmoittamisvelvollisuuden täyttäminen on sellaisen osakkaan velvollisuutena, joka 7§:n mukaan on verosta vastuussa.

Ilmoittamisvelvollisuuden täyttäminen henkilön puolesta, joka ei asu Suomessa, sekä ulkomaisen yhteisön, laitoksen ja säätiön puolesta on myös niiden täällä olevan edustajan asiana.

Joka poissaolon tai muun laillisen esteen tähden on estynyt täyttämästä ilmoittamisvelvollisuuttaan, saa asettaa sijaansa soveliaan henkilön. Verovelvollinen vastaa kuitenkin siitä, mitä sijainen tekee tai jättää tekemättä.

Lääninveroviraston on vaadittaessa annettava todistus asiakirjan vastaanottamisesta.

Kuukausi-ilmoituksessa ja tilikausi-ilmoituksessa saadaan verollisen myynnin ja vähennyskelpoisten ostojen raha-arvot sekä myynnin verotusarvo ilmoittaa täysin markoin siten, että markkojen yli menevät pennit jätetään lukuun ottamatta. Täysin markoin ilmoitettavia määriä laskettaessa otetaan myynnit ja ostot sekä muut yksittäiset erät kuitenkin lukuun pennin tarkkuudella.

38 §

Sen, joka on laiminlyönyt kuukausi-ilmoituksen tai tilikausi-ilmoituksen antamisen säädetyssä ajassa tai antanut ilmoituksen puutteellisena, tulee lääninveroviraston kehotuksesta asetetun määräajan kuluessa täyttää velvollisuutensa.

Verovelvollisen on myös kehotuksesta annettava määräajassa ne täydentävät selvitykset, jotka ovat tarpeen veron määräämistä varten.

39 §

Verovelvollisen on lääninveroviraston tai verohallituksen asianomaisen virkamiehen kehotuksesta esitettävä Suomessa sanotun viranomaisen tai tämän määräämän asiantuntevan ja esteettömänä pidettävän henkilön tarkastettavaksi liike- ja tilikirjansa, inventaarinsa ja tase-erittelynsä liitteineen samoin kuin tositeaineisto ja kaikki muu laskentatoimeen kuuluva aineisto, sopimus- ja velkakirjat, pöytäkirjat, kirjeenvaihto, koneellisen kirjanpidon menetelmäkuvaus sekä muut asiakirjat, jotka saattavat olla tarpeen häntä verotettaessa, verotarkastusta toimitettaessa tai hänen verotustaan koskevaa muutoksenhakua käsiteltäessä, sekä näytettävä liiketoimintaan kuuluvat varastot ja muu omaisuus. Tarkastus voidaan toimeenpanna jo tilikauden aikana.

Asiakirjan tarkastus on, mikäli mahdollista, toimitettava verovelvollisen liikehuoneistossa tai hänen käyttämässään tili- tai palvelutoimistossa. Jos tarkastus toimitetaan edellä mainitussa huoneistossa tai toimistossa, verovelvollisen on asetettava tarkastajan käytettäväksi tarkoituksenmukaiset tilat sekä tarpeelliset apuneuvot ja apulaiset. Jos tarkastusta ei voida haitatta toimittaa edellä tarkoitetussa paikassa, tarkastus voidaan toimittaa lääninverovirastossa. Asiakirjat on esitettävä tarkastettaviksi siellä tai toimitettava sinne, missä tarkastus suoritetaan. Valokuvaamalla tai muulla vastaavalla tavalla valmistettuina jäljennöksinä säilytettävistä asiakirjoista on 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen kehotuksesta valmistettava jäljennökset tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön. Suoritetusta tarkastuksesta on laadittava kertomus.

40 §

Jokaisen on annettava verohallituksen tai lääninveroviraston kehotuksesta sellaisia toisen verotusta, verotarkastusta tai verotusta koskevaa muutoksenhakuasiaa varten välttämättömiä muita tietoja, jotka selviävät hänen hallussaan olevista asiakirjoista tai muutoin ovat hänen tiedossaan, jos hänellä ei lain mukaan ole oikeutta kieltäytyä todistamasta asiasta. Toisen verotukseen vaikuttavia, hänen taloudellista asemaansa koskevia tietoja ei kuitenkaan saa kieltäytyä antamasta.


41 §

Maistraatin ja nimismiehen on ennen tammikuun ja heinäkuun loppua maksutta toimitettava lääninverovirastolle luettelot niistä ilmoituksista, jotka edellisenä puolivuotiskautena on tehty liiketoiminnan aloittamisesta tai lopettamisesta.

6 luku

Rekisteröinti ja veron määrääminen

42 §

Liikevaihtoverovelvolliset merkitään liikevaihtoverovelvollisten rekisteriin.

Lääninverovirasto antaa tarvittaessa tiedon siitä, onko henkilö tai yhteisö merkitty rekisteriin.

42 a §

Lääninverovirasto merkitsee verovelvollisen rekisteriin. Rekisteröinnistä samoin kuin siitä, että 34§:n 1 momentissa mainitun ilmoituksen tekijää ei ole ilmoituksesta poiketen merkitty rekisteriin, lääninverovirasto ilmoittaa asianomaiselle.

Kun verovelvollisuus on lakannut, lääninverovirasto poistaa verovelvollisen rekisteristä. Rekisteristä poistamisesta tai siitä, että 34§:n 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tehnyttä verovelvollista ei ole poistettu rekisteristä, lääninverovirasto ilmoittaa verovelvolliselle.

Lääninverovirasto antaa sen, jota asia koskee, tai valtionasiamiehen pyynnöstä päätöksen rekisteröintiasiassa.

43 §

Lääninverovirasto määrää saatujen ilmoitusten ja muun selvityksen perusteella suorittamatta olevan veron verovelvollisen maksettavaksi. Veron määräämisessä on tunnollisesti sekä valtion että verovelvollisen etua silmällä pitäen harkittava, mitä verovelvollisen liiketoimista sekä muista asiaan vaikuttavista seikoista on ilmoituksista tai muutoin käynyt selville taikka muulla perusteella on katsottava oikeaksi.

44 §

Jos verovelvollinen on laiminlyönyt veron suorittamisen tai suorittanut sitä ilmeisesti liian vähän eikä ole kehotuksesta huolimatta antanut veron määräämistä varten tarvittavia tietoja, lääninveroviraston on toimitettava suorittamatta olevan veron määrääminen arvioimalla.

Maksuunpantava määrä on pyrittävä selvittämään suoritettujen tavaraostojen, tavanomaisten myyntipalkkioiden, maksettujen palkkojen tai muiden sellaisten kustannuserien perusteella laadittujen laskelmien avulla taikka muiden samalla alalla tai vastaavasti samanlaisissa olosuhteissa toimivien verovelvollisten liiketoimintaan vertaamalla. Ennen maksuunpanon toimittamista on verovelvolliselle varattava tilaisuus selvityksen antamiseen niistä seikoista, joiden vuoksi vero aiotaan määrätä arvion mukaan, ja verollista määrää koskevasta laskelmasta.

Arvion mukaan määrätystä verosta on lääninveroviraston maksuunpanopäätökseen otettava ne syyt, joiden perusteella vero on määrätty arvion mukaan, sekä verollista määrää koskeva laskelma.

45§

Lääninverovirasto tarkistaa tilikausi-ilmoituksen perusteella tilikauden kalenterikuukausilta suoritettavan veron määrän.

Lääninverovirasto maksuunpanee tilikauden kalenterikuukausilta maksamatta olevan määrän ja palauttaa tilikausi-ilmoituksen tai muun saadun selvityksen perusteella tilikaudelta palautettavan määrän. Myöhemmin kuin kolmen vuoden kuluttua sen tilikauden päättymisestä, jolta verovelvollinen on suorittanut liikaa veroa, vero palautetaan vain verovelvollisen sanotun ajan kuluessa tekemän hakemuksen perusteella.

46 §

Tilikauteen kohdistuva maksuunpano on toimitettava muissa kuin tässä momentissa jäljempänä mainituissa tapauksissa vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä. Tämän ajan jälkeen voidaan toimittaa jälkiverotus, jos verovelvollinen on jättänyt antamatta kuukausi-ilmoituksen tai on antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän ilmoituksen tai muun tiedon tai asiakirjan, ja hänelle on sen johdosta jäänyt joltakin kalenterikuukaudelta vero kokonaan tai osaksi määräämättä tai hän on saanut liikaa veroa takaisin. Jälkiverotuksin on verovelvollisen suoritettavaksi määrättävä se vero, mikä mainitusta syystä on jäänyt suorittamatta, tai häneltä on perittävä se määrä, minkä hän on saanut liikaa. Jälkiverotus voidaan toimittaa kolmen vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, johon kuuluvalta kalenterikuukaudelta vero olisi tullut suorittaa.

Jos 1 momentissa tarkoitettu veron suorittamatta jääminen tai liian suuri takaisinmaksu johtuu sellaisesta virheestä, jonka johdosta toisen verovelvollisen suoritettavaksi on tullut liikaa veroa, voidaan jälkiverotus jättää toimittamatta, jos verovelvollinen esittää palautukseen tai takaisinmaksuun oikeutetun verovelvollisen antaman sitoumuksen siitä, että tämä luopuu oikeudestaan vaatia oman veronsa määrää alennettavaksi. Sitoumuksen antaneelle verovelvolliselle ei makseta veroa takaisin.

Jälkiverotus voidaan niin ikään jättää toimittamatta, jos suorittamatta jäänyttä tai liian suurena takaisinmaksettua veroa on pidettävä vähäisenä eikä verotuksen tasapuolisuus tai muu syy vaadi veron maksuunpanemista. Verohallitus antaa tarkemmat määräykset jälkiverotuksen toimittamatta jättämisestä.

47 §

Verovelvollisen kuoltua kohdistetaan jälkiverotus kuolinpesään. Jälkiverotus on toimitettava vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona perukirja on annettu oikeuteen.

47 a §

Ennen jälkiverotuksen toimittamista verovelvolliselle tai verovelvollisen kuolinpesälle on varattava tilaisuus selityksen antamiseen asiassa.

49 §

Veroa voidaan korottaa:

1) jos kuukausi-ilmoituksessa, tilikausi-ilmoituksessa tai muussa tiedossa tai asiakirjassa on vähäinen puutteellisuus eikä verovelvollinen ole noudattanut saamaansa kehotusta sen korjaamiseen, enintään 10 prosentilla;

2) jos verovelvollinen ilman pätevää syytä on laiminlyönyt kuukausi-ilmoituksen, tilikausi-ilmoituksen tahi muun tiedon tai asiakirjan oikeassa ajassa antamisen taikka antanut sen olennaisesti vaillinaisena, enintään 20 prosentilla ja, jos hän säädetyn kehotuksen saatuaankin on ilman hyväksyttävää estettä jättänyt velvollisuutensa kokonaan tai osaksi täyttämättä, enintään kaksinkertaiseksi; sekä

3) jos verovelvollinen on törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tai antanut olennaisesti väärän kuukausi-ilmoituksen, tilikausi-ilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan, enintään kaksinkertaiseksi.

Jos 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu laiminlyönti tai väärän ilmoituksen, tiedon tahi asiakirjan antaminen on tapahtunut veron kavaltamisen tarkoituksessa, veroa on korotettava vähintään 50 prosentilla ja enintään kolminkertaiseksi.

Jos verovelvollinen on jättänyt kalenterikuukaudelta menevän veron säädetyssä ajassa kokonaan suorittamatta tai suorittanut sitä ilmeisesti liian vähän, veroa tai sen osaa voidaan korottaa enintään 30 prosentilla.


50 §

Jos verovelvollisen suoritettavaksi määrätään veroa, veronlisäystä tai veronkorotusta, lääninveroviraston on annettava verovelvolliselle tiedoksi maksuunpanopäätös, johon on liitetty valitusosoitus, sekä verolippu. Vero on suoritettava valtiovarainministeriön määräämänä aikana.

Lääninveroviraston on annettava verovelvolliselle tiedoksi veron palautusta koskeva päätös, johon on liitetty valitusosoitus.

54 §

Jos vero on määrätty annetun ilmoituksen mukaisesti, voidaan maksuunpanopäätös ja verolippu lähettää verovelvolliselle postitse saantitodistusta vaatimatta, jolloin, ellei muuta näytetä, hänen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, jona viranomainen on antanut asiakirjan hänen ilmoittamallaan osoitteella varustettuna postin kuljetettavaksi.

55 §

Jos kalenterikuukaudelta menevää veroa ei ole suoritettu määräaikana, suorittamatta jääneelle tai määräajan jälkeen suoritetulle verolle on maksettava veronlisäystä kultakin täydeltä sadalta markalta yksi markka jokaiselta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jona vero olisi tullut suorittaa, verolle määrättävää eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun tai, jos vero on suoritettu määräajan jälkeen, maksupäivää edeltävän kuukauden loppuun.

Jos veron määrääminen on toimitettu kokonaan tai osittain arvioimalla kalenterikuukautta pidemmältä ajalta taikka jos muutoin ilman kohtuutonta lisätyötä ei ole selvitettävissä, miltä kalenterikuukaudelta veroa on jäänyt suorittamatta, voidaan veronlisäyksen laskemisen alkamisajankohta arvioida ottaen huomioon suorittamatta jääneen veron todennäköinen jakautuminen eri kuukausille.

Jos verovelvollinen suorittaa kalenterikuukaudelta menevää veroa ilman maksuunpanoa veron maksamiselle säädetyn määräajan jälkeen, hänen on veron suorittamisen yhteydessä oma-aloitteisesti maksettava veronlisäystä 1 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti.

Jos vero määrätään myöhemmin viranomaisen toimenpitein, veronlisäystä on maksettava 1 ja 2 momentissa säädetyllä tavalla tällekin veromäärälle. Milloin veron määrääminen perustuu valtion puolesta tehtyyn valitukseen sekä milloin valtiolle on perittävä verovelvollisen jo suorittama, mutta hänelle palautettu vero, veronlisäystä on määrättävä saman perusteen mukaan kuin palautukselle on suoritettava korkoa.

Erityisestä syystä viranomainen voi laskea veronlisäyksen myöhemmästä kuin 1 ja 2 momentissa säädetystä ajankohdasta.

Veronkorotukselle ei maksuunpanna veronlisäystä.

55 a §

Jos valtionasiamies katsoo, että verovelvollisen maksettavaksi olisi pantava veroa, veronlisäystä tai veronkorotusta, lääninveroviraston on hänen pyynnöstään tehtävä asiassa päätös.

55 b §

Jos edellä tässä luvussa säädetyin tavoin suoritettavan veron määrä vähennettynä mahdollisten palautettavien verojen määrällä on kalenterivuodelta enintään 3 000 markkaa, suoritettu vero maksetaan takaisin verovelvolliselle luonnolliselle henkilölle. Jos kalenterivuodelta edellä mainituin tavoin lasketun veron määrä on yli 3 000 markkaa, mutta enintään 4 940 markkaa, verosta maksetaan takaisin määrä, joka saadaan, kun 5 000 markasta vähennetään laskettu vero ja näin saatu erotus kerrotaan luvulla 1,5.

56 §

Palautukselle ja verovelvollisen liikaa maksamalle määrälle on maksettava asetuksella säädettävä korko. Korko lasketaan tilikautta seuraavan toisen kalenterikuukauden lopusta tai, jos on kysymys määrästä, jonka verovelvollinen on maksanut vasta mainitun ajankohdan jälkeen, maksupäivästä.


57 §

Jos verosta on vastuussa muukin henkilö kuin verovelvollinen, vero on määrättävä verovelvollisen ja verosta vastuussa olevien henkilöiden yhteisvastuullisesti suoritettavaksi. Lääninveroviraston päätökseen ja verolippuun on merkittävä verosta vastuussa olevat henkilöt.

Jos lääninveroviraston päätökseen ei ole tehty 1 momentissa tarkoitettua merkintää verosta vastuussa olevasta henkilöstä, lääninveroviraston on määrättävä, edellä tarkoitettua henkilöä kuultuaan, hänet verovelvollisen kanssa yhteisvastuulliseksi veron suorittamisesta.

7 luku

Oikaisu ja muutoksenhaku

57 a §

Lääninveroviraston päätökseen sisältyvän ilmeisen kirjoitus- tai laskuvirheen korjaamisessa noudatetaan, mitä hallintomenettelylaissa (598/82) on säädetty.

57 b §

Jos lääninverovirasto verovelvollisen hakemuksesta, valituksen johdosta tai muutoin toteaa, että sen päätös on verovelvollisen vahingoksi virheellinen, lääninveroviraston on oikaistava suoritettavan tai palautettavan veron määrä tai päätöksessä oleva muu virhe ja palautettava liikaa suoritettu vero, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu.

Oikaisu voidaan tehdä kolmen vuoden kuluessa sen tilikauden tai, jos oikaistava päätös koskee useita tilikausia, niistä viimeisen päättymisestä tai verovelvollisen sanotun ajan kuluessa tekemän vaatimuksen perusteella myöhemminkin.

58 §

Lääninveroviraston tämän lain nojalla tekemään liikevaihtoverotusta koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla liikevaihtovero-oikeuteen. Valtion puolesta on valitusoikeus lääninverovirastossa olevalla valtionasiamiehellä. Muutoksenhaku on tehtävä kirjallisesti, ja valituskirjelmä on toimitettava valitusajan kuluessa lääninverovirastoon.

Verovelvollisen valitusaika on kolme vuotta tilikauden, tai jos päätös koskee useita tilikausia, niistä viimeisen päättymisestä lukien, kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Rekisteröintiä ja ennakkotietoa koskevasta päätöksestä verovelvollinen saa valittaa 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valtionasiamiehen valitusaika on 30 päivää päätöksen tekemisestä.

Päätökseen, jolla lääninverovirasto on päättänyt olla antamatta ennakkotietoa, sekä 22§:n 3 momentissa tarkoitetun hakemuksen johdosta annettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty perustevalituksesta, ei sovelleta tässä laissa tarkoitettuihin asioihin.

59 §

Lääninveroviraston tulee varata valtionasiamiehen tekemästä valituksesta verovelvolliselle sekä verovelvollisen tekemästä valituksesta valtionasiamiehelle tilaisuus vastineen ja tarvittaessa myös vastaselityksen antamiseen.

Jos lääninverovirasto 57 b§:ssä tarkoitetulla tavalla oikaisee päätöstään verovelvollisen vaatimusten mukaisesti, valitus raukeaa.

Siltä osin kuin lääninverovirasto katsoo, että verovelvollisen valituksessaan esittämät vaatimukset eivät anna aihetta lääninveroviraston päätöksen oikaisemiseen, lääninveroviraston on annettava valituksen johdosta lausuntonsa ja varattava verovelvolliselle tilaisuus antaa määräajassa lausuntoon vastine.

Valtionasiamiehen valituskirjelmä ja verovelvollisen 3 momentissa tarkoitettu valituskirjelmä vastineineen, vastaselityksineen ja lausuntoineen sekä asian käsittelyssä syntyneet muut asiakirjat on lähetettävä viipymättä liikevaihtovero-oikeudelle.

59 b §

Jos liikevaihtovero-oikeuden päätöksessä on laskuvirhe tai siihen verrattava erehdys, liikevaihtovero-oikeuden on korjattava se.

62 §

Valittaa ei kuitenkaan saa, paitsi milloin asianomaiselle myönnetään 62 a§:ssä säädetty valituslupa, liikevaihtovero-oikeuden päätöksestä veron määrää koskevassa asiassa, jos se veron tai veronpalautuksen määrä, jonka osalta päätös on asianosaiselle vastainen, ilmeisesti on pienempi kuin 4 000 markkaa.

Valituskirjelmä on toimitettava korkeimmalle hallinto-oikeudelle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valtionasiamiehelle lasketaan valitusaika liikevaihtovero-oikeuden päätöksen tekemisestä.

Valituskirjelmään on liitettävä valituksenalainen päätös. Verovelvollisen on liitettävä valituskirjelmään myös selvitys siitä, milloin päätös on annettu valittajalle tiedoksi.

Valituskirjelmä voidaan toimittaa myös liikevaihtovero-oikeuteen, jonka on viipymättä lähetettävä valituskirjelmä ja asiassa kertyneet asiakirjat korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

63 a §

Jos liikevaihtovero-oikeus tai korkein hallinto-oikeus valtionasiamiehen valituksen johdosta muuttaa 42 a§:n 3 momentissa tarkoitettua rekisteröintiä koskevaa päätöstä, sen on samalla määrättävä se ajankohta, josta alkaen ratkaisua on sovellettava.

65 §

Jos liikevaihtovero-oikeus tai korkein hallinto-oikeus on muutoksenhaun johdosta katsonut jonkun verovelvolliseksi tai korottanut veron määrää taikka pienentänyt verovelvolliselle takaisinmaksettavaa määrää, jäljennös päätöksestä on toimitettava asianomaiselle lääninverovirastolle. Lääninveroviraston tulee viivytyksettä määrätä verotetulle jälkimaksuaika ja antaa verolippu niin kuin 50§:ssä on säädetty.

8 luku

Ohjaus ja ennakkotiedon antaminen

66 §

Lääninverovirasto antaa ohjausta liikevaihtoverotukseen kuuluvassa asiassa.

67 §

Joka haluaa ennakolta tiedon tämän lain soveltamisesta liiketoimeensa, voi kirjallisesti pyytää sitä lääninverovirastolta. Jos asia on hakijalle erityisen tärkeä, lääninveroviraston on selitettävä, miten lakia liiketoimeen sovelletaan.

Ennakkotieto annetaan määräajaksi, kuitenkin enintään antamista seuraavan kalenterivuoden loppuun. Lainvoiman saanutta ennakkotietoa noudatetaan ennakkotiedon saajan vaatimuksesta sitovana siltä ajalta, jolle se on annettu.

Ennakkotietoa koskeva asia on liikevaihtovero-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävä kiireellisenä.

Maahantuonnista suoritettavaa veroa koskevan ennakkotiedon antamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä tullista on säädetty.

74 §

Jokainen on velvollinen pitämään salassa ja olemaan hyväkseen käyttämättä, mitä hän virassaan, julkisessa toimessaan, 73§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa taikka muutoin on kuukausi-ilmoituksesta tai tilikausi-ilmoituksesta taikka verotusta varten annetuista muista tiedoista tai asiakirjoista saanut tietää toisen liiketoimista, niin myös mitä lääninverovirastossa tai verohallituksessa on niistä lausuttu.

75 §

Liikevaihtovero-oikeus ja korkein hallinto-oikeus voivat määrätä verotusta koskevaan valitukseen annettavassa päätöksessä, että verovelvolliselle on suoritettava valtion varoista oikeudenkäyntikulujen korvausta asian laadun ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädettyjen perusteiden mukaan.

77 a §

Jos tämän lain nojalla tehtyä muutoksenhakua ratkaistaessa ilmaantuu eri mieliä, tulee päätökseksi se mielipide, jota useimpien on katsottava kannattaneen, sekä äänten jakautuessa tasan se mielipide, joka on verovelvolliselle edullisempi, tai, jollei tätä perustetta käy soveltaminen, se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut.

79 §

Lääninverovirasto voi erityisistä syistä verovelvollisen pyynnöstä pidentää enintään kahdella kuukaudella tilikausi-ilmoituksen jättämiselle säädettyä aikaa.

80 §

Verovelvollisella ja ennakkotiedon hakijalla on oikeus saada ote hänen verotustaan koskevasta lääninveroviraston ja liikevaihtovero-oikeuden pöytäkirjasta sekä jäljennös asiassa annetuista päätöksistä, lausunnoista, vastineista ja 39§:n mukaan toimitetussa tarkastuksessa laaditusta kertomuksesta.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989. Lakia sovelletaan jäljempänä säädetyin poikkeuksin myös lain voimaantuloa edeltäneeltä ajalta suoritettavaa veroa koskevaan menettelyyn.

Liikkeenharjoittajaa, jota 31 päivänä joulukuuta 1988 päättyvältä verokaudelta on verotettu liiketoimintansa erillisestä osasta eri verovelvollisena, pidetään edelleen tästä liiketoiminnan osasta eri verovelvollisena, ellei liikkeenharjoittaja toisin vaadi.

Vuoden 1988 joulukuulta ja sitä aiemmilta kalenterikuukausilta veroa laskettaessa ja suoritettaessa sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.

Tässä laissa säädetty tilikausi-ilmoitus annetaan ensimmäisen kerran lain voimaantulon jälkeiseltä tilikauden osalta. Ennen lain voimaantuloa päättyvältä verokaudelta annetaan veroilmoitus lääninverovirastolle noudattaen ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.

Lääninverovirasto toimittaa verotuksen ennen vuotta 1989 päättyneeltä verokaudelta jokaisen verovelvollisen kohdalta, ellei liikevaihtoverotoimisto ole sitä toimittanut, ja vahvistaa sen verollisen määrän, mistä verovelvollisen on veroa suoritettava, tai sen määrän, mistä verovelvollisella on oikeus saada vero takaisin, sekä suoritettavan tai takaisin maksettavan veron määrän suoritetut takaisinmaksun ennakot huomioon ottaen. Verotuksen toimittamisen määräaikaan ei sovelleta tämän lain 46§:n 1 momentissa olevaa tilikauteen kohdistuvan maksuunpanon määräaikaa.

Ennen vuotta 1989 päättyneeltä verokaudelta maksettavalle palautukselle ja verovelvolliselle takaisin maksettavalle liikaa maksetulle määrälle lasketaan korko verokautta lähinnä seuraavan kalenterikuukauden lopusta tai jos kysymys on määrästä, jonka verovelvollinen on maksanut vasta mainitun ajankohdan jälkeen, maksupäivästä.

Ennen vuotta 1989 päättyneeltä verokaudelta muutosta haettaessa on noudatettava ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita määräaikoja sekä lain 62§:n 2 momenttia sellaisena, kuin se oli voimassa ennen tämän lain voimaantuloa.

Veronkantopalkkio maksetaan viimeisen kerran vuodelta 1987 noudattaen ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevan 70§:n säännöksiä.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Hallituksen esitys 64/87
Valtiovarainvaliok. miet. 48/87
Suuren valiok. miet. 97/87

Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1987

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Valtiovarainministeri
Erkki Liikanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.