894/1987

Annettu Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 1987

Asetus ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun asetuksen muuttamisesta

Opetusministerin esittelystä

muutetaan ortodoksisesta kirkkokunnasta 6 päivänä maaliskuuta 1970 annetun asetuksen (179/70) 3 luvun otsikko, 20§, 29§:n 2 momentti, 35 §, 4 luvun otsikko, 36§, 37§:n 1 momentin johdantolause, 45-47§, 5 luvun otsikko, 51-53§, 54§:n 1 momentti, 55§, 57§:n 1 momentti, 59 a §, 61§:n 1 ja 2 momentti, 62§:n 1 momentti, 64 ja 65§, 66§:n 1 ja 4 momentti, 67-69§, 6 luvun otsikko, 76§, 8 luvun otsikko, 86§:n 2 momentti, 87§, 88§:n 1 ja 3 momentti, 107§:n 4 momentti, 111§:n 4 momentti, 133§, 135§:n 1 momentti, 136, 139 ja 145§, 163§:n 2 momentti, 176§:n 1 momentti, 177-179§, 180§:n 1 ja 2 momentti, 181§, 182 §:n 3, 4 ja 6 momentti, 183§, 196§:n 1 momentti ja 218§,

sellaisina kuin niistä ovat 29§:n 2 momentti, 4 luvun otsikko, 37 §:n 1 momentin johdantolause ja 57§:n 1 momentti 31 päivänä elokuuta 1978 annetussa asetuksessa (672/78), 53§ 19 päivänä joulukuuta 1980 annetussa asetuksessa (999/80), 54§:n 1 momentti sekä 55 ja 59 a§ 8 päivänä heinäkuuta 1983 annetussa asetuksessa (628/83), 65§ osittain muutettuna mainitulla 31 päivänä elokuuta 1978 annetulla asetuksella, 67§ osittain muutettuna mainitulla 19 päivänä joulukuuta 1980 annetulla asetuksella, 163§:n 2 momentti 23 päivänä elokuuta 1971 annetussa asetuksessa (647/71), 176§:n 1 momentti 7 päivänä syyskuuta 1979 annetussa asetuksessa (736/79) sekä 179 ja 183§ mainitussa 23 päivänä elokuuta 1971 annetussa asetuksessa, sekä

lisätään 97§:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi ja 182§:ään uusi 7 momentti seuraavasti:

3 luku

Seurakunnan virat ja viranhaltijain tehtävät

20 §

Milloin tarve niin vaatii ja taloudelliset olosuhteet sen sallivat, tulee seurakunnan pitää esimiehenä toimivan kirkkoherran lisäksi palveluksessaan yksi tai useampi pappi ja diakoni.

29 §

Maan hallitus tai kirkollishallitus voi määrätä papiston ja kanttorit pitämään myös muita kuin 1 momentissa mainittuja kirjoja ja luetteloita.

35 §

Diakoni opettaa papin apuna seurakuntalaisia kristinoppikouluissa, pitää varhaisnuoriso- ja muita nuorisokerhoja ja hartaustilaisuuksia sekä avustaa pappia muussakin seurakuntatyössä.

Diakonin ja kanttorin tehtävistä määrätään tarkemmin ohjesäännössä, jonka seurakunnanvaltuusto hyväksyy ja kirkollishallitus vahvistaa.

4 luku

Virkojen ja toimien täyttäminen

36 §

Kun papin, diakonin tai kanttorin virka on seurakunnassa tullut avoimeksi, julistaa kirkollishallitus viran haettavaksi kirkollishallitukselta viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä siitä päivästä lukien, jona päätös viran avoimeksi julistamisesta tehtiin. Tästä on ilmoitettava kiertokirjeellä kirkkoherranvirastoille ja tarvittaessa muulla kirkollishallituksen sopivaksi katsomalla tavalla. Ilmoituksessa on mainittava, milloin hakuaika päättyy.

37 §

Papin, diakonin ja kanttorin viran täyttämistä koskevaan hakemukseen on liitettävä:


45 §

Vaalitoimituksessa läsnä oleva äänioikeutettu saa ennen äänestyksen aloittamista esittää lisäehdokkaaksi virkaan vaalikelpoista henkilöä, jonka kirjallinen suostumus samalla esitetään. Jos vaali suoritetaan 41§:n 2 momentin mukaisesti usealla paikkakunnalla, lisäehdokasta saadaan esittää vain ensimmäisessä vaalipaikassa. Lisäehdokkaan esittämistä lukuun ottamatta vaalitoimituksessa ei saa sallia keskustelua.

46 §

Äänestys tapahtuu umpilipuin. Äänestäjän, joka kannattaa esitettyä lisäehdokasta, tulee kirjoittaa tämän nimi äänestyslippuun. Hän saa samalla äänestää jotakin ehdolle asetettua ehdokasta.

Jos lisäehdokasta kannattaa enemmän kuin puolet äänestäjistä, katsotaan tämä valituksi virkaan. Muuten katsotaan valituksi se ehdolle asetetuista, joka saa eniten ääniä. Jos äänet menevät tasan, pidetään se valittuna, jolla on ylempi vaalisija.

47 §

Jos hiippakunnan piispa ja kirkollishallitus hyväksyvät valitun lisäehdokkaan, tämä nimitetään tai määrätään virkaan. Muussa tapauksessa virkaan nimitetään tai määrätään se ehdolle asetettu ehdokas, joka 46§:n 2 momentin mukaan on katsottava valituksi.

Jos lisäehdokasta ei hyväksytä, hyväksymättä jättämisen syy on ilmoitettava seurakunnanneuvostolle.

5 luku

Papiston ja kanttorien palkkaus

51 §

Seurakunnan papiston ja kanttorit palkkaa asianomainen seurakunta.

Kahden tai useamman seurakunnan yhteisen papin, diakonin tai kanttorin palkkaavat nämä seurakunnat yhteisesti perusteiden mukaan, jotka virkaa perustettaessa on määrätty tai joista on sovittu.

52 §

Pappien, diakonien ja kanttorien rahapalkkana on peruspalkka ikä- ja kalliinpaikanlisineen.

53 §

Jos kahdella tai useammalla seurakunnalla on yhteinen kirkkoherran tai muun papin taikka diakonin tai kanttorin virka, voi kirkollishallitus tämän viran osalta määrätä palkkausluokan enintään kahta palkkausluokkaa suuremmaksi. Samoin menetellään kirkkoherran palkkausluokan määrittelyssä, kun seurakunnassa on useampia vakinaisia papin virkoja.

54 §

Pappien, diakonien ja kanttorien peruspalkka määräytyy valtion viran- tai toimenhaltijalle vahvistettujen palkkausluokkien mukaan seuraavasti: papin A 14, diakonin A 11 ja kanttorin A 10 palkkausluokan mukaan.


55 &

Seurakunnan palveluksessa olevat papit, diakonit ja kanttorit saavat ikälisät samojen periaatteiden mukaan kuin valtion viran- ja toimenhaltijat. Kirkollishallituksella on oikeus seurakuntien papeille, diakoneille ja kanttoreille ikälisiä myöntäessään ottaa anomuksesta huomioon sellainen palvelus, joka ei oikeuta valtion ikälisiin.

57 &

Kirkkoherran tulee saada virka-asunnoksi huoneisto, joka käsittää neljä asuinhuonetta ja keittiön, yhteispinta-alaltaan vähintään 85 neliömetriä, sekä muun papin, diakonin ja kanttorin huoneisto, joka käsittää kolme huonetta ja keittiön, yhteispinta-alaltaan vähintään 65 neliömetriä. Lisäksi luontoisetuun kuulumattomana kirkkoherran käyttöön tulee varata työ- ja vastaanottohuone.


59 a §

Sen estämättä, mitä edellä tässä luvussa on säädetty pappien, diakonien ja kanttorien peruspalkasta ja luontoiseduista, voivat he seurakunnanvaltuuston suostumuksella siirtyä virka-asunnosta omaan asuntoon seurakunnan alueella. Käyttämättä jäävä luontoisetu korvataan viranhaltijalle tällöin niiden perusteiden mukaan, joiden mukaan ennakonpidätystä toimitettaessa arvioitaisiin hänelle 57§:n nojalla kuuluva vähimmäisedun mukainen asuntoetu ja sähkönkäyttöoikeus uudessa asunnossa.

61 §

Vakinaiseen papin, diakonin tai kanttorin virkaan nimitetty, saa ryhtyä hoitamaan virkaa nimityksen lainvoimakseksi tuloa lähinnä seuraavan kuukauden alusta.

Jos vakinaisen papin, diakonin tai kanttorin virkaan valittu ei ole vielä ollut vastaavassa vakinaisessa virassa, hänet nimittämisen sijaan otetaan virkaan kahden vuoden koeajaksi. Saadakseen nimityksen virkaan tulee virkaan otetun koevuosien aikana osoittautua viranhoitoon kykeneväksi ja kirkon palvelukseen sopivaksi.


62 §

Jos pappi, diakoni tai kanttori sairastuu tai tulee kykenemättomäksi hoitamaan virkatehtäviään, kirkollishallitus määrää asianomaisen pyynnöstä, piirin valvojan esityksestä tai omasta aloitteestaan hänelle sijaisen.


64 §

Pappien, diakonien ja kanttorien puutteen vuoksi voidaan vakinainen pappi, diakoni tai kanttori määrätä väliaikaisesti oman virkansa ohella hoitamaan virkaa omassa tai toisessa seurakunnassa, jolloin hän saa palkkansa päätoimesta ja toisesta virasta kirkollishallituksen määräämän palkkion, kuitenkin enintään puolet tähän virkaan kuuluvasta peruspalkasta. Vuosiloman ajaksi määrätystä viransijaisesta on voimassa mitä 67§:ssä säädetään.

Milloin pappi, diakoni tai kanttori, jolla ei ole omaa virkaa kirkkokunnassa, määrätään hoitamaan avointa virkaa, on hän oikeutettu saamaan kaikki tähän virkaan kuuluvat palkka- ynnä muut edut, jollei kirkollishallitus toisin määrää.

65 §

Jos kirkkoherra tarvitsee yksityisten asioittensa vuoksi virkavapautta, hänen on haettava sitä piirin valvojalta, joka saa, antaa virkavapautta korkeintaan neljäksi päiväksi. Seurakunnan muille papeille, diakoneille ja kanttoreille saa kirkkoherra antaa virkavapautta yhtä pitkäksi ajaksi. Piirin valvojan on haettava vastaavassa tapauksessa virkavapautta hiippakuntansa piispalta.

Jolleivät välttämättömät ja kiireelliset virkatehtävät sitä estä, on papilla, diakonilla ja kanttorilla oikeus saada yksi vapaapäivä viikossa, ei kuitenkaan lauantaina, sunnuntaina eikä kirkollisina juhlapäivinä.

66 §

Jos pappi, diakoni tai kanttori tarvitsee yksityisten asioittensa vuoksi virkavapautta pitemmäksi ajaksi kuin neljäksi päiväksi, hänen on haettava sitä kirkollishallitukselta ja esitettävä samalla sijaisekseen sellainen henkilö, jonka kirkollishallitus voi hyväksyä ja joka on antanut kirjallisen sitoumuksen siitä, että hän suostuu väliaikaisesti hoitamaan virkaa.


Papin, diakonin ja kanttorin virkavapaudesta sekä siitä, kuka on määrätty hoitamaan hänen virkaansa, tulee kirkkoherran tai hänen sijaisensa antaa seurakunnalle ilmoitus virkavapauden alkamista lähinnä edellisenä sunnuntaina taikka, jos virkavapauden saaneen on ollut pakko poistua jo aikaisemmin seurakunnasta, seuraavana sunnuntaina.

67 §

Seurakunnan palveluksessa olevalla papilla, diakonilla ja kanttorilla on oikeus saada lomanmääräytymisvuoden palveluksen perusteella kirkollishallituksen hyväksymänä aikana vuosilomaa samojen perusteiden mukaan kuin valtion viran- ja toimenhaltijoiden vuosilomista on säädetty.

Pappi, diakoni ja kanttori ovat velvollisia toimimaan oman virkansa ohella toisen papin, diakonin tai kanttorin viransijaisena tämän vuosiloman aikana. Jos pappi, diakoni tai kanttori joutuu toimimaan viransijaisena toisessa seurakunnassa, on tämä seurakunta velvollinen korvaamaan hänen matkakustannuksensa valtion virkamiesten matkakustannusten korvauksesta voimassa olevien säännösten mukaisesti.

68 §

Seurakunnan palveluksessa olevan muun kuin 67§:n tarkoitetun henkilöstön vuosiloma määräytyy vuosilomalain mukaan. Vuosiloman tarkemmasta ajankohdasta ja viranhoidosta sinä aikana päättää seurakunnanneuvosto.

69 §

Papin, diakonin ja kanttorin ei tule ottaa palkkiota yksityisten kirkollisten toimitusten suorittamisesta.

Milloin pappi, diakoni tai kanttori pyynnöstä erityisesti matkustaa suorittamaan mainitunlaisia kirkollisia toimituksia, saavat he matkakulujen korvauksen seurakunnan varoista.

6 luku

Papiston ja kanttorien eläke

7 luku

Kiinteistöt ja virka-asunnot

76 §

Vakinaiselle papille, diakonille ja kanttorille luontoisetuna kuuluvan asunnon paikan määrää seurakunnanvaltuusto. Seurakunnanvaltuuston päätös on alistettava kirkollishallituksen vahvistettavaksi. Sama koskee myös kirkkoherranvirastoa, jos se sijoitetaan erilleen kirkkoherran asunnosta.

8 luku

Matkapapit ja -kanttorit

86 §

Matkapapit ja -kanttorit määrää toimeensa kirkollishallitus sen jälkeen kun toimi on ollut haettavana siten kuin 36 ja 37§:ssä on säädetty.

87 §

Matkapapit ja -kanttorit ovat kirkollishallituksen valvonnan alaisia. Kirkollishallitus antaa myös tarkempia ohjeita heidän toiminnastaan, josta heidän on kuukauden kuluessa vuoden päättymisestä annettava kertomus kirkollishallitukselle.

88 §

Matkapapit ja -kanttorit ovat velvollisia kirkollishallituksen hyväksymän suunnitelman mukaan käymään kaikilla sellaisilla paikkakunnilla, joissa ortodoksista uskontoa tunnustavat eivät muutoin saa uskonnonopetusta ja sielunhoitoa.


Matkapappi ja matkakanttori ovat kirkollishallituksen määräyksestä velvollisia toimimaan muuallakin kuin 2 momentissa tarkoitetuilla paikkakunnilla, erityisesti sisälähetystyössä, ja he saavat silloin matkakustannusten korvausta kirkkokunnan keskusrahastosta.

9 luku

Seurakunnanvaltuusto

97 §

Laillisesti kokoonkutsuttua valtuuston kokousta voidaan jatkaa kokouskutsussa mainittujen asioiden käsittelyä varten yhden viikon ajan. Kokouksen jatkamisesta on samana päivänä, jona päätös jatkamisesta tehtiin sopivalla tavalla ilmoitettava myös poissaoleville.


10 luku

Seurakunnankokous

107 §

Pappien, diakonien ja kanttorien valitsemista varten pidettävästä seurakunnankokouksesta säädetään 41§:ssä.

11 luku

Seurakunnanneuvosto

111 §

Seurakunnan diakoneilla ja kanttoreilla on oikeus olla läsnä seurakunnanneuvoston kokouksissa ja heillä on siellä puhevalta, mutta ei äänivaltaa.

13 luku

Piirien valvojat

133 §

Piirin valvoja on hiippakunnan piispan välittömän määräysvallan alainen ja hänen tulee toimia piispainkokouksen vahvistaman ohjesäännön mukaan. Hänen tulee ahkerasti valvoa seurakuntien uskonnollissiveellistä ja hengellistä elämää ja olla pappien, diakonien ja kanttorien ohjaajana ja neuvonantajana heidän seurakunnallisessa toiminnassaan sekä käydä hiippakunnan piispan määräyksestä tai muulloinkin hänen luvallaan tarkastuksella piirinsä seurakunnissa. Valvojan tulee antaa toiminnastaan vuosittain kertomus piispalle. Matkakustannusten korvausta valvoja saa kirkkokunnan varoista samojen perusteiden mukaan kuin sitä suoritetaan valtion viran tai toimen haltijalle.

14 luku

Piispanvirka

135 §

Hiippakunnan piispa on hiippakuntaan kuuluvien seurakuntien, papiston ja kanttorien ylin kaitsija ja esipaimen. Hän on velvollinen valvomaan, että ortodoksisen kirkon oppia esitetään puhtaasti ja väärentämättä, Kristuksen asettamia sakramentteja toimitetaan oikein, jumalanpalveluksia ja muita pyhiä menoja toimitetaan säännöllisesti, kristillistä kasvatusta ja opetusta seurakunnissa ja oppilaitoksissa hoidetaan hyvin, hyviä tapoja ja siveyttä noudatetaan, köyhiä ja sairaita holhotaan, kirkon ja seurakunnan taloutta hoidetaan asianmukaisesti sekä kirkollisessa ja seurakunnallisessa hallinnossa muutoinkin noudatetaan lakia ja että seurakunnan palvelijat elämässään käyttäytyvät arvokkaasti ja kristillisesti sekä tunnollisesti toimittavat virkatehtävänsä.


136 §

Piispoilla on oikeus hiippakunnissaan osoittaa julkista tunnustusta papiston jäsenille, kanttoreille ja kirkon toimihenkilöille. Julkisen tunnustuksen osoittaminen kirkkokunnan ulkopuolella oleville kirkkokunnalle palveluksia tehneille henkilöille kuuluu arkkipiispalle. Näissä asioissa tulee kirkollishallituksen lausua mielipiteensä.

139 §

Piispan tarkastuksesta ja sen ajasta on ilmoitettava vähintään kuukautta aikaisemmin asianomaisen seurakunnan kirkkoherralle, piirin valvojalle ja niille papiston jäsenille ja kanttoreille, jotka piispa määrää olemaan läsnä tarkastustilaisuudessa. Tarkastuksesta on kuulutettava vähintään neljätoista päivää ennen tarkastusta.

145 §

Ennen tarkastuksen päättymistä piispan tulee pitää seurakunnan papiston ja kanttorien kanssa kokous, johon piirin valvoja, arkkipiispan sihteeri tai muu tehtävään määrätty diakoni ja kaikki saapuvilla olevat valvontapiirin papit ottavat osaa. Tässä kokouksessa piispa tekee papistolle ja kanttoreille seurakunnan uskonnollissiveellisestä tilasta ja seurakunnan hoidosta ne huomautukset, joihin hän katsoo tarkastuksen antaneen aihetta, vaikkei niistä seurakunnan jäsenten taholta olisikaan tehty muistutusta. Tästä kokouksesta tehdään eri pöytäkirja.

15 luku

Kirkollishallitus

163 §

Kelpoisuusehtona museonhoitajan virkaan on:

1) soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, jossa tai erillisenä on suoritettu arvosana laudatur tai syventävät opinnot taidehistoriassa, kulttuurihistoriassa tai historiassa, riittävä museoalan kokemus, ortodoksisen liturgisen ja historiallisen perinteen tuntemus ja perehtyneisyyttä hallintotehtäviin; tai

2) ortodoksisen pappisseminaarin tai vastaavan oppilaitoksen loppututkinto sekä yliopistollinen arvosana tai 15 opintoviikon opinnot joko taidehistoriassa ja kulttuurihistoriassa tai historiassa, riittävä museoalan kokemus sekä perehtyneisyyttä hallintotehtäviin.


17 luku

Kirkolliskokous

176 §

Kirkolliskokouksessa on niiden itseoikeutettujen jäsenten lisäksi, joista säädetään ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa, neljätoista papiston ja kanttorien edustajaa ja seitsemäntoista maallikkojen edustajaa.


177 §

Papiston ja kanttorien edustajat valitaan valvontapiireittäin siten, että kustakin hiippakunnasta tulee siihen kuuluvia edustajia samassa suhteessa kuin hiippakunnassa on vaalioikeutettuja pappeja, diakoneja ja kanttoreita. Jokaisesta hiippakunnasta valitaan kuitenkin vähintään yksi papiston ja yksi kanttorien edustaja. Pappismunkki ja munkkidiakoni luetaan kuuluvaksi siihen valvontapiiriin, jonka alueella luostari sijaitsee.

178 §

Vaalikelpoisia papiston ja kanttorien edustajiksi ovat kaikki kirkkokunnan vakinaiset, ylimääräiset ja eläkkeellä olevat papit, diakonit ja kanttorit sekä pappismunkit ja munkkidiakonit.

Oikeus ottaa osaa papiston ja kanttorien edustajien vaaliin on niillä, jotka 1 momentin mukaan ovat vaalikelpoisia.

179 §

Viimeistään 15 päivänä maaliskuuta sinä vuonna, jona varsinainen kirkolliskokous on pidettävä, ilmoittaa kirkollishallitus kiertokirjeellä ja tarvittaessa muulla sopivaksi katsomallaan tavalla kunkin valvontapiirin vaalikelpoisille papiston jäsenille ja kanttoreille asianomaisen hiippakunnan edustajien luvun ja kehottaa heitä toimittamaan edustajien vaalit. Kirkollishallitus määrää vaalien ajan ja paikan. Vaalipäivää ei saa määrätä mainitun vuoden toukokuun 15 päivää myöhemmäksi.

180 §

Vaalitoimituksen avaa piirin valvoja tai, hänen ollessaan estynyt, iältään vanhin läsnä oleva vaalioikeutettu. Vaalitoimituksessa toimivat puheenjohtajana ja pöytäkirjan pitäjänä kokouksen keskuudestaan valitsemat henkilöt.

Poissa olevalla valvontapiirin vaalioikeutetulla jäsenellä on oikeus ennen määrättyä vaalien aikaa toimittaa umpinaiseen kuoreen suljettu vaalilippunsa sen seurakunnan kirkkoherranvirastolle, jossa vaalit pidetään. Kirkkoherranviraston on toimitettava tällainen vaalilippu vaalipaikalle vaalitoimituksen alkaessa. Läsnä olevan on annettava lippunsa kokoon taitettuna puheenjohtajalle.


181 §

Vaalitoimitusten puheenjohtajien tulee lähettää viipymättä kirkollishallitukselle vaalipöytäkirjat ja kaikki vaalissa kertyneet muut asiakirjat.

Asianomaisen valvontapiirin vaalioikeutetulla papiston jäsenellä ja kanttorilla, joka tahtoo tehdä muistutuksen 180§:ssä mainitun vaalitoimituksen laillisuutta tai siinä ääniä saaneen henkilön kelpoisuutta vastaan, on oikeus seitsemän päivän kuluessa vaalipäivästä lukien esittää muistutuksensa kirkollishallitukselle.

182 §

Tarkastettuaan ja oikaistuaan vaalien tulokset kirkollishallitus vahvistaa hiippakunnittain kirkolliskokouksen papiston ja kanttorien edustajien vaalin tuloksen. Vaalien vahvistamista koskevaan pöytäkirjaan on merkittävä kaikkien ääniä saaneiden nimet. Jos kirkollishallitus on määrännyt uudet vaalit tai täytevaalit, on niistä soveltuvin osin voimassa, mitä papiston ja kanttorien edustajien vaalista on tässä asetuksessa säädetty.

Eniten ääniä saaneille kirkollishallitus antaa valtakirjan toimia hiippakunnan papiston ja kanttorien edustajina kirkolliskokouksessa.


Jos valtakirjan saanut on estynyt suorittamasta edustajan tehtäväänsä, kirkolliskokouksen puheenjohtajan on kutsuttava hänen sijaansa valtakirjan saaneiden jälkeen eniten ääniä saanut. Sijaisen toimikausi jatkuu, kunnes se, jonka sijaan hänet on kutsuttu, voi ryhtyä edustajan tehtäväänsä. Jollei sellaista ole, joka voitaisiin kutsua estyneen sijaan, valitsevat kirkolliskokouksessa olevat asianomaisesta hiippakunnasta valitut papiston jäsenet ja kanttorit tehtävään sopivan papiston tai kanttorien edustajan, jonka puheenjohtaja kutsuu saapuville.

Sen estämättä, mitä edellä 4-6 momentissa on säädetty, on noudatettava 177§:n 1 momentin säännöstä papiston ja kanttorien edustajien vähimmäismäärästä.

183 §

Viimeistään 15 päivänä heinäkuuta kirkollishallitus ilmoittaa kiertokirjeellä tai muulla sopivaksi katsomallaan tavalla kirkkoherranvirastoille, keille papiston ja kanttorien edustajille kussakin hiippakunnassa on annettu valtakirja ja ketkä muut ovat saaneet ääniä.

196 §

Kirkolliskokouksen käsiteltäväksi voivat esittää asioita maan hallitus, kirkkokunnan piispat, kirkollishallitus, kirkkokunnan papisto ja kanttorit, seurakunnat, luostarit sekä kirkkokunnan piirissä toimivat veljeskunnat ja yhdistykset.


18 luku

Kirkkokunnan keskusrahasto

218 §

Maksut, jotka seurakuntien on ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 41§:n 1 momentin nojalla suoritettava keskusrahastolle, on toimitettava kirkollishallitukselle vuosittain neljänä eränä siten, että ensimmäinen erä maksetaan tammikuussa, toinen huhtikuussa, kolmas heinäkuussa ja neljäs lokakuussa.

Kirkollishallituksen antamien ohjeiden mukaan laadittu ilmoitus niistä seikoista, joiden nojalla maksujen suuruus määräytyy, on toimitettava kirkollishallitukselle kultakin vuodelta seuraavan vuoden huhtikuun 15 päivään mennessä. Kirkollishallitus ilmoittaa maksuerien suuruudet seurakunnille toukokuun 10 päivään mennessä.

Vuoden kaksi ensimmäistä maksuerää suoritetaan edellisen vuoden neljännen erän suuruisina. Vuoden neljäs maksuerä vastaa neljäsosaa seurakunnan sen vuoden maksuista. Kolmanteen erään lisätään, mitä seurakunta on maksanut liian vähän, tai siitä vähennetään, mitä seurakunta on maksanut liikaa.

Jos maksun suorittamisen jälkeen on lainvoimaisella päätöksellä poistettu ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 41§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja veroäyrejä tai seurakunnan maksettavaksi on pantu saman momentin 2 kohdassa tarkoitettua veroa, seurakunnalla on oikeus saada keskusrahastolta takaisin liikaa suorittamansa määrä.


Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

Tämän asetuksen 176 ja 177§:ää sovelletaan ensimmäisen kerran niissä edustajien vaaleissa, jotka ensiksi toimitetaan tämän asetuksen tultua voimaan.

Kaksi ensimmäistä tämän asetuksen 218§:ssä tarkoitettua maksuerää vastaavat vuonna 1988 kumpikin yhtä neljäsosaa seurakunnan edellisen vuoden maksuista.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 1987

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Opetusministeri
Christoffer Taxell

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.