204/1987

Annettu Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 1987

Laki aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä 16 päivänä maaliskuuta 1979 annetun lain (300/79) 6§, 12§:n 1 ja 3 momentti, 13§, 14§:n 2 momentti, 15 ja 17§, 19§:n 1 ja 2 momentti, 19 a§:n 1 momentti sekä 30 ja 33§,

sellaisina kuin niistä ovat 6§ muutettuna 6 päivänä syyskuuta 1985 ja 11 päivänä heinäkuuta 1986 annetuilla laeilla (739/85 ja 733/86), 12§:n 1 ja 3 momentti, 13§, 14§:n 2 momentti, 15 ja 17§, 19§:n 1 ja 2 momentti, 19 a§:n 1 momentti, 30 ja 33§ mainitussa 6 päivänä syyskuuta 1985 annetussa laissa, sekä

lisätään 19§:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 6 päivänä syyskuuta 1985 annetussa laissa, uusi 2 momentti, jolloin muutettu 2 momentti ja nykyinen 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi ja 31§:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, uusi 2 momentti seuraavasti:

6 §

Jos Suomen vesialueella alus uppoaa, joutuu karille, saa vuodon tai konevian taikka muutoin joutuu tilaan, johon liittyy vesien pilaantumisen vaara, vesi- ja ympäristöhallitus voi määrätä ryhdyttäväksi aluksen ja sen lastin osalta pelastus- tai muihin toimenpiteisiin, jotka se katsoo välttämättömiksi vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi. Ennen toimenpiteisiin ryhtymistä vesi- ja ympäristöhallituksen on neuvoteltava merenkulkuhallituksen, aluksen omistajan, toimeksiannon saaneen pelastusyhtiön ja asianomaisten vakuutuksenantajien edustajien kanssa, jos se voi tapahtua aiheuttamatta haitallista viivytystä.

Vesi- ja ympäristöhallitus voi noudattaen soveltuvin osin 1 momentin säännöksiä määrätä ryhdyttäväksi Suomen tekemien voimassa olevien kansainvälisten sopimusten mukaisiin vesien pilaantumista ehkäiseviin tai rajoittaviin toimenpiteisiin myös Suomen vesialueen ulkopuolella.

12 §

Aluksista aiheutuvien öljyvahinkojen (alusöljyvahinko) torjuntatoimen ylin johto ja valvonta kuuluu ympäristöministeriölle. Vesi- ja ympäristöhallituksen tehtävänä on öljyvahinkojen torjunnan yleinen järjestäminen ja kehittäminen. Vesi- ja ympäristöpiiri ohjaa ja valvoo kunnan sekä sataman, teollisuus- tai varastolaitoksen ja telakan omistajan velvollisuudeksi säädetyn alusöljyvahinkojen torjunnan järjestämistä sekä tarvittaessa osallistuu torjuntaan.


Kunnan alusöljyvahinkojen torjuntasuunnitelma on alistettava vesi- ja ympäristöpiirin vahvistettavaksi. Kustannuksiltaan ympäristöministeriön määräämän rajan ylittävät suunnitelmat on kuitenkin alistettava vesi- ja ympäristöhallituksen vahvistettavaksi.


13 §

Tässä laissa tarkoitettuja öljyvahinkojen torjuntaviranomaisia ovat:

1) vesi- ja ympäristöhallitus,

2) 19§:n 1 momentissa tarkoitettu torjuntatöiden johtaja,

3) vesi- ja ympäristöpiiri sekä

4) kunnassa kunnan 12§:n 2 momentin nojalla nimeämä viranomainen ja alusöljyvahinkojen torjuntasuunnitelman mukainen torjuntatöiden johtaja.

14 §

Vesi- ja ympäristöhallitus antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa mainituista laitteista ja tarvikkeista sekä niiden määristä, ottaen huomioon sataman liikenteen ja erityisesti siellä käyvien säiliöalusten määrän ja muut öljyvahingon vaaraan vaikuttavat seikat, asianomaisen sataman, laitoksen tai telakan taloudellisen kantokyvyn sekä maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjunnasta johtuvat tarpeet.

15 §

Mikäli katsotaan tarpeelliseksi sijoittaa torjuntakalustoa tai -tarvikkeita 14§:ssä mainittuihin kohteisiin enemmän kuin sataman, laitoksen tai telakan omistaja kohtuudella voidaan velvoittaa hankkimaan, taikka sijoittaa torjuntakalustoa tahi tarvikkeita muihin kuin edellä mainittuihin kohteisiin, vesi- ja ympäristöhallitus suorittaa hankinnan valtion puolesta. Hankinnasta aiheutuvat kustannukset voidaan korvata öljysuojarahastosta siten kuin öljysuojarahastosta annetussa laissa on säädetty.

Hankitun torjuntakaluston ja -tarvikkeet vesi- ja ympäristöhallitus voi luovuttaa merenkulkuhallituksen, puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen tai muun valtion viranomaisen, kunnan tai 14§:ssä tarkoitetun sataman, laitoksen taikka telakan omistajan hallintaan. Tämä on velvollinen huolehtimaan torjuntakaluston ja -tarvikkeiden säilyttämisestä, huollosta sekä siitä, että niitä voidaan tarvittaessa viivytyksettä käyttää öljyvahinkojen torjuntaan.

17 §

Vesi- ja ympäristöpiiri voi antaa määräyksiä 14§:ssä tarkoitetun sataman, laitoksen taikka telakan omistajan velvollisuudesta ryhtyä säiliöalusten osalta öljyvahinkojen ehkäisemiseksi ennakkotoimenpiteisiin, kuten rajoituspuomien asettamiseen ja vartioinnin järjestämiseen.

19 §

Jos alusöljyvahinko on sattunut tai sen vaara on uhkaamassa aavalla selällä, vesi- ja ympäristöhallitus määrää torjunnan suorittamisesta ja asettaa torjuntatöiden johtajan. Jos vahinko on sattunut tai sen vaara on uhkaamassa muualla usean kunnan alueella taikka jos vahinko tai vaara on niin suuri, ettei kuntaa kohtuudella voida vaatia yksin huolehtimaan torjuntatöistä, torjuntatöiden johtajana toimii asianomainen aluepalopäällikkö tai hänen ollessaan estyneenä asianomaisen palo- ja pelastustoimen yhteistoiminta-alueen aluehälytyskeskuksen sijaintikunnan korkein päivystys- tai varallaolovuorossa oleva päällystöviranhaltija. Jos torjuntatoimet tällöin kestävät pitkään tai siihen muuten on erityistä syytä, vesi- ja ympäristöhallitus voi määrätä torjuntatöiden johtajasta toisin.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vesi- ja ympäristöhallitus asettaa torjuntatöiden johtajan käyttöön tarpeellisen henkilöstön, kaluston ja tarvikkeet. Näissä tapauksissa kunta ja 14§:ssä tarkoitettu sataman, laitoksen tai telakan omistaja ovat velvollisia alueensa ulkopuolellakin asettamaan torjuntatöiden johtajan määräyksestä torjuntakalustonsa ja -tarvikkeensa sekä niiden käyttöön tarvittavaa henkilöstöä torjuntatöiden johtajan käytettäväksi.

Vesi- ja ympäristöpiiri osallistuu tarvittaessa 1 momentissa tarkoitetun öljyvahingon torjuntaan liittyvän rantojen puhdistuksen järjestämiseen.


19 a §

Öljyvahingon torjumiseksi on öljyvahinkojen torjuntaviranomaisella ja jäljempänä 31§:ssä mainitulla virka-apuviranomaisella oikeus ottaa tilapäisesti käyttöön tarpeellisia viestintä- ja kuljetusvälineitä, työkoneita ja -välineitä sekä lastaukseen, purkaukseen tai väliaikaiseen varastoimiseen tarvittavia tiloja ja paikkoja. Edellä mainituilla viranomaisilla on lisäksi oikeus nousta maihin ja liikkua toisen alueella, rajoittaa vesiliikennettä sekä ryhtyä muihin sellaisiin öljyvahingon torjumiseksi tarpeellisiin toimiin.


30 §

Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen yleinen valvonta kuuluu vesi- ja ympäristöhallitukselle ja sen alaiselle piirihallinnolle. Merenkulkuhallitus valvoo kuitenkin lain 3-5 ja 9§:n sekä niiden nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista.

31 §

Öljyvahinkojen torjuntaviranomaisten ja muiden 1 momentissa mainittujen viranomaisten tulee laatia asianomaisen lääninhallituksen johdolla suunnitelma yhteistoiminnasta 19§:ssä tarkoitettujen öljyvahinkojen torjuntatyössä. Lääninhallitukset voivat sopia myös yhteisen suunnitelman laatimisesta kahta tai useampaa lääniä varten. Suunnitelman vahvistaa ympäristöministeriö hankittuaan asiasta vesi- ja ympäristöhallituksen lausunnon.

33 §

Merenkulkuhallituksen 4§:n ja vesi- ja ympäristöhallituksen 6§:n ja 19§:n 1 momentin nojalla tekemiin päätöksiin ei saa hakea muutosta valittamalla.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 198 . Edellä 31§:n 2 momentissa tarkoitetut suunnitelmat on laadittava päivään kuuta 198 mennessä.

Hallituksen esitys 203/86
Laki- ja talousvaliok. miet. 16/86
Suuren valiok. miet. 175/86

Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 1987

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Ympäristöministeri
Matti Ahde

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.