Laki rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 3 luvun 3 ja 9 §:n muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rangaistusten täytäntöönpanosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen 3 luvun 3 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 19 päivänä heinäkuuta 1974 annetussa laissa ( 612/74 ), sekä
lisätään 3 luvun 9 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 19 päivänä heinäkuuta 1974 annetussa laissa, uusi 2 ja 3 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 4 momentiksi, seuraavasti:
3 luku Täytäntöönpanosta vankilassa
3 §
Vangit on sijoitettava asumaan yksinäis- tai yhteishuoneisiin noudattaen mahdollisuuksien mukaan vankien omia toivomuksia. Vanki saadaan kuitenkin pitää muista vangeista erillään siten kuin 9§:n 2 ja 3 momentissa säädetään.
9 §
Vanki saadaan kuitenkin pitää erillään muista vangeista, jos se on välttämätöntä
sen estämiseksi, että vanki vakavasti vaarantaa toisen henkeä ja terveyttä;
ilmeisen karkaamis- tai vapauttamisyrityksen estämiseksi;
vangin huumaavan aineen jatkuvan käytön tai huumausainerikoksen jatkamisen estämiseksi; tai
vangin muun vastaavan, vankilan järjestystä vakavasti vaarantavan menettelyn estämiseksi,
jollei edellä tarkoitettuja tekoja voida estää muulla tavalla.
Vangin erillään pitämisestä päättää rangaistuslaitoksen johtaja. Vangin erillään pitämisestä päätettäessä ja tällaisen päätöksen toimeenpanoa valvottaessa johtajan tulee toimia yhteistyössä vankilan lääkärin kanssa. Erillään pitämistä ei saa jatkaa kauemmin kuin se toimenpiteen tarkoitukseen nähden on välttämätöntä. Erilleen sijoitetulle vangille muutoin kuuluvia oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin mitä hänen erilleen sijoittamisestaan välttämättä aiheutuu. Erillään pitämisen välttämättömyys on otettava uudelleen harkittavaksi väliajoin, joiden pituus saa olla enintään kuukausi.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987.
Hallituksen esitys 99/86
Lakivaliok. miet. 10/86
Suuren valiok. miet. 217/86
Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 1987
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoOikeusministeri Christoffer Taxell