583/1986

Annettu Naantalissa 25 päivänä heinäkuuta 1986

Tartuntatautilaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

1 §

Väestön suojaamiseksi tartuntataudeilta on noudatettava, mitä tässä laissa säädetään.

2 §

Tartuntataudilla tarkoitetaan tässä laissa sellaista sairautta tai tartuntaa, jonka aiheuttavat elimistössä lisääntyvät pieneliöt (mikrobit) tai niiden osat taikka loiset. Tartuntatautina pidetään myös pieneliön myrkyn (toksiinin) aiheuttamaa tilaa.

3 §

Tartuntatautien vastustamistyöllä tarkoitetaan tässä laissa tartuntatautien ehkäisyä ja varhaistoteamista sekä tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn tutkimusta, hoitoa ja lääkinnällistä kuntoutusta.

4 §

Tartuntataudit jaetaan asetuksella yleisvaarallisiin, ilmoitettaviin ja muihin tartuntatauteihin.

Tautia voidaan pitää yleisvaarallisena tartuntatautina:

1) jos taudin tarttuvuus on suuri tai tauti leviää nopeasti;

2) jos tauti on vaarallinen; ja

3) jos taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen tai sairastuneeksi epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä.

5 §

Tartuntatautiin sairastuneeksi epäiltynä pidetään henkilöä, jossa havaitaan tautiin viittaavia oireita tai jonka jollakin muulla perusteella voidaan päätellä levittävän tartuntaa.

Sairastuneena pidetään henkilöä, jossa tauti on todettu tai jonka yleisesti hyväksytyin lääketieteellisin perustein voidaan todeta saaneen tartunnan, jos taudin leviäminen on perustellusti mahdollista.

Parantuneesta taudista elimistöön jääneitä merkkejä ei pidetä tartuntatautina.

2 luku

Tartuntatautien vastustamistyön hallinto

6 §

Tartuntatautien vastustamistyön yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaisena lääkintöhallitukselle.

Läänin alueella tartuntatautien vastustamistyön suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu lääkintöhallituksen alaisena lääninhallitukselle.

7 §

Kunnan velvollisuutena on järjestää alueellaan tässä laissa tarkoitettu tartuntatautien vastustamistyö osana kansanterveystyötä siten kuin kansanterveyslaissa (66/72) ja tässä laissa säädetään.

Kunnallisista yleissairaaloista annetun lain (561/65) 2 §:ssä tarkoitetun keskussairaalan kuntainliiton tulee ohjata tartuntatautien vastustamistyötä sekä järjestää tartuntatautien erikoissairaanhoito keskussairaalapiirin alueella siten kuin mainitussa laissa ja tässä laissa säädetään. Keskussairaalan kuntainliiton tulee osallistua muuhun tartuntatautien vastustamistyöhön siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

8 §

Kunnan tämän lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (677/82), jollei erikseen ole toisin säädetty.

Tartuntatautien vastustamistyötä järjestettäessä noudatetaan lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetussa valtakunnallisessa suunnitelmassa annettuja ohjeita.

9 §

Valtio huolehtii tartuntatautien vastustamistyön järjestämisestä puolustusvoimissa, rajavartiolaitoksessa ja vankeinhoitolaitoksessa sekä valtion huoltolaitoksissa ja muissa vastaavissa valtion laitoksissa.

Asetuksella voidaan tarvittaessa säätää, miltä osin tartuntatautien ehkäisyssä puolustusvoimissa, rajavartiolaitoksessa tai vankeinhoitolaitoksissa taikka valtion huolto- tai vastaavissa laitoksissa saadaan poiketa tämän lain säännöksistä.

10 §

Tartuntatautien vastustamistyössä tarvittavien laboratoriotutkimusten ja -tehtävien asiantuntijalaitoksena toimii kansanterveyslaitos.

Edellä 1 momentissa mainittuja tutkimuksia ja tehtäviä suoritetaan lisäksi lääkintöhallituksen tähän tarkoitukseen hyväksymissä laboratorioissa.

Asetuksella säädetään 2 momentissa tarkoitetuille laboratorioille asetettavista vaatimuksista.

3 luku

Tartuntatautien ehkäisy

11 §

Yleisiä vapaaehtoisia rokotuksia ja terveystarkastuksia on järjestettävä tartuntatautien ehkäisemiseksi lääkintöhallituksen antamien ohjeiden mukaan.

12 §

Valtioneuvosto voi määrätä toimeenpantavaksi yleisen pakollisen rokotuksen sellaisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi, joka voi saada aikaan huomattavaa vahinkoa väestön tai sen osan terveydelle, taikka muusta terveydenhoidollisesti tärkeästä syystä. Valtioneuvosto voi samalla antaa muitakin rokotuksen järjestämistä koskevia määräyksiä.

Milloin pakollisen rokotuksen järjestämistä on pidettävä erityisen kiireellisenä, lääkintöhallitus voi antaa sen toimeenpanemiseksi väliaikaisia määräyksiä. Määräyksistä on viipymättä ilmoitettava valtioneuvostolle, jonka on päätettävä asiasta lopullisesti.

13 §

Lääninhallitus voi määrätä järjestettäväksi läänin jollakin paikkakunnalla tai tietyssä työpaikassa, laitoksessa, kulkuneuvossa tai vastaavassa paikassa oleskeleville pakollisen terveystarkastuksen, jos tarkastus on yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi tarpeen.

14 §

Kun tartunnan vaaraa aiheuttava yleisvaarallinen tartuntatauti on todettu tai sen esiintyminen on perustellusti odotettavissa, tässä laissa tarkoitettujen terveysviranomaisten on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin taudin leviämisen estämiseksi.

Tässä tarkoituksessa terveyslautakunta voi toimialueellaan:

1) antaa yleisiä ohjeita väestön noudatettaviksi;

2) määrätä asuntoja ja huoltolaitoksia eristettäviksi sekä oppilaitoksia ja päiväkoteja suljettaviksi samoin kuin kieltää väkeä kokoavat tilaisuudet tai antaa näitä koskevia rajoittavia määräyksiä; sekä

3) määrätä toimeenpantavaksi puhdistuksia ja desinfioimisia tai, jos desinfiointi esineen arvo huomioon ottaen tulee suhteettoman kalliiksi, määrätä esine hävitettäväksi.

Milloin muu kuin 1 momentissa tarkoitettu tartuntatauti aiheuttaa tartunnan leviämisen vaaran, terveyslautakunta voi tarvittaessa antaa yleisiä ohjeita väestön noudatettaviksi sekä määrätä oppilaitoksia, päiväkoteja ja huoltolaitoksia suljettaviksi.

15 §

Kun pikaiset toimenpiteet ovat tarpeen tartuntataudin leviämisen estämiseksi, voi lääkintöhallitus ja läänin alueella lääninhallitus antaa niitä koskevat välttämättömät määräykset.

16 §

Vastaavan terveyskeskuslääkärin on, mikäli se yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi on tarpeen, annettava tautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn tutkimusta ja muita varotoimenpiteitä koskevia määräyksiä sekä ohjattava tautiin sairastunut asianmukaiseen hoitoon.

Mikäli yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä ei voida estää 1 momentissa mainituin toimenpitein, terveyslautakunta voi määrätä tautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn henkilön olemaan poissa ansiotyöstään.

17 §

Yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastunut tai sairastuneeksi epäilty voidaan eristää sairaanhoitolaitokseen:

1) jos taudin leviämisen vaara on ilmeinen; ja

2) jos taudin leviämistä ei voida estää muilla toimenpiteillä tai henkilö ei voi taikka halua alistua muihin taudin leviämisen estämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastuneelle voidaan eristämispaikassa antaa taudin leviämisen estämiseksi välttämätön hoito hänen tahdostaan riippumatta.

18 §

Terveyslautakunta voi määrätä henkilön eristettäväksi enintään kahdeksi kuukaudeksi. Kiireellisessä tapauksessa vastaava terveyskeskuslääkäri voi päättää eristämisestä. Päätös on heti alistettava terveyslautakunnan vahvistettavaksi.

Lääninoikeus voi terveyslautakunnan esityksestä määrätä eristystä jatkettavaksi enintään kolmella kuukaudella, milloin 17 §:ssä mainitut eristämisen edellytykset ovat olemassa 1 momentissa tarkoitetun eristämisajan päättyessä.

19 §

Eristäminen on lopetettava heti, kun 17 §:n mukaisia eristämisen edellytyksiä ei enää ole.

Edellä 17 §:n 2 momentissa tarkoitetun hoidon antamisesta ja eristämisen lopettamisesta päättää vastaava terveyskeskuslääkäri tai sairaalan asianomainen ylilääkäri.

20 §

Työnantajan tulee vaatia, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, henkilöltä, joka tekee sellaista työtä tai on sellaisessa tehtävässä, jossa tartuntataudin leviämisen edellytykset ovat tavallista suuremmat tai seurauksiltaan vakavat, lääkärin antama todistus siitä, ettei henkilö sairasta yleisvaarallista tartuntatautia.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa työssä tai tehtävässä oleva henkilö on määräajoin rokotettava ja tarkastettava siten kuin lääkintöhallitus tarkemmin määrää.

Jos perustellusti voidaan epäillä 1 momentissa tarkoitetussa työssä tai tehtävässä olevan henkilön aiheuttavan tartuntataudin leviämistä, terveyslautakunta voi määrätä henkilön olemaan poissa ansiotyöstään sinä aikana, jolloin taudin leviämisen vaara on olemassa.

21 §

Tässä laissa tarkoitetut viranomaisten päätökset voidaan panna täytäntöön heti alistuksesta tai muutoksenhausta huolimatta.

22 §

Jokaisen on noudatettava tässä laissa tarkoitettujen viranomaisten toimivaltansa rajoissa tartuntataudin leviämisen estämiseksi tämän lain nojalla antamia määräyksiä.

Yleisvaaralliseen ja ilmoitettavaan tartuntatautiin sairastunut ja sairastuneeksi epäilty on velvollinen tiedusteltaessa ilmoittamaan hoitavalle lääkärille käsityksensä todennäköisestä tartunnan kulusta.

4 luku

Ilmoitukset

23 §

Lääkärin tai hammaslääkärin tulee ilmoittaa epäilemästään tai toteamastaan yleisvaarallisesta ja ilmoitettavasta tartuntataudista sekä rokotuksen sivuvaikutuksesta asianomaiselle johtavalle terveyskeskuslääkärille ja 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sairaalaan sekä lisäksi rokotuksen sivuvaikutuksesta kansanterveyslaitokselle.

Johtavan terveyskeskuslääkärin tulee ilmoittaa epäillystä tai todetusta yleisvaarallisesta ja ilmoitettavasta tartuntataudista sekä rokotuksen sivuvaikutuksesta lääninhallitukselle ja lääkintöhallitukselle.

Lääkintöhallitus antaa tarkempia määräyksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista ilmoituksista samoin kuin tartuntatautitilanteen seuraamiseksi ja tartuntatautien vastustamistyön suunnittelemiseksi tarvittavien tietojen antamisesta viranomaisille.

24 §

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston tulee ilmoittaa epäillystä tai todetusta ihmisen terveyttä vaarantavasta eläintautitapauksesta lääkintöhallitukselle ja kiireellisessä tapauksessa myös asianomaiselle lääninhallitukselle.

5 luku

Maksut ja korvaukset

25 §

Tämän lain nojalla järjestettyyn tartuntatautien ehkäisyyn käytettävät rokotteet kunta saa maksutta valtion kustannuksella.

26 §

Tartuntatautiin sairastuneen ja sairastuneeksi epäillyn henkilön tutkimus- ja hoitomaksuista sekä hänelle määrättyjen lääkkeiden ja sairaankuljetusajoneuvolla suoritettavan kuljetuksen sekä 20 §:ssä tarkoitetun todistuksen maksuista taikka niiden maksuttomuudesta säädetään erikseen.

27 §

Henkilöllä, joka tartuntataudin leviämisen estämiseksi on määrätty olemaan poissa ansiotyöstään tai eristettäväksi, on oikeus saada päivärahaa siten kuin sairausvakuutuslaissa (364/63) päivärahasta säädetään. Sama oikeus on lapsen huoltajalla, jos alle 16-vuotias lapsi on edellä mainitusta syystä määrätty pidettäväksi kotona ja huoltaja tämän vuoksi on estynyt tekemästä työtään.

Henkilöllä on 1 momentissa tarkoitetun päivärahan lisäksi oikeus saada siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään korvausta hänelle aiheutuneesta ansion menetyksestä.

Jos 1 momentissa tarkoitettu korvaus on sairausvakuutuslain 28 §:n 1 tai 2 momentin nojalla suoritettu työnantajalle eikä korvaus peitä työnantajan siltä ajalta suorittamaa palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta, jonka työstä poissaolo tai eristäminen on kestänyt, työnantajalla on oikeus saada myös puuttuvalta osalta korvaus siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään.

Milloin henkilö on jouduttu eristämään hänen kieltäydyttyään alistumasta muihin taudin leviämisen estämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, ei hänelle suoriteta 2 momentissa tarkoitettua korvausta.

28 §

Omistajalla on oikeus saada asianomaiselta kunnalta korvaus esineestä, joka tartuntataudin leviämisen estämiseksi on viranomaisen määräyksestä hävitetty tai käsitelty siten, että se on pilaantunut tai vahingoittunut. Korvauksena suoritetaan esineen arvo taikka arvonalennus.

Korvausta ei suoriteta esineestä, jonka arvo on vähäinen, ellei korvauksen suorittamiseen ole erityisen painavia syitä.

Edellä 27 §:n 1 momentissa tarkoitetulla henkilöllä on oikeus saada asianomaiselta kunnalta korvaus sellaisesta taloudellisesta vahingosta, jota hän ei ole kyennyt välttämään toimenpitein, joita häneltä on voitu kohtuudella edellyttää, ja jota ei korvata sanotun pykälän nojalla.

6 luku

Muutoksenhaku

29 §

Muutoksenhausta tässä laissa tarkoitettuihin päätöksiin on voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty, jollei jäljempänä toisin säädetä.

30 §

Päätökseen, joka koskee henkilön määräämistä olemaan poissa ansiotyöstään, hoidon antamista henkilön tahdosta riippumatta tai eristämistä, saa hakea muutosta valittamalla lääninoikeuteen 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Päätökseen, joka on 18 §:n 1 momentin mukaan alistettava terveyslautakunnan vahvistettavaksi, ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla.

31 §

Kun alistus on tehty tai muutosta haettu, alistus- tai muutoksenhakuviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrätä sen keskeytettäväksi.

32 §

Tässä laissa tarkoitetut henkilön ansiotyöstä poissaoloa, tahdosta riippumatta toteutettavaa hoitoa ja eristämistä koskevat alistus- tai muutoksenhakuasiat on käsiteltävä kiireellisinä.

7 luku

Erinäisiä säännöksiä

33 §

Asetuksella voidaan säätää tartuntataudin leviämisen vaaraa aiheuttavien pieneliöiden taikka niiden osien maahantuonnista, käsittelystä ja kuljetuksesta.

34 §

Lääkintöhallitus voi antaa ohjeet tartuntatautien ehkäisyyn tarkoitettujen rokotteiden, vasta-aineiden ja muiden lääkkeiden käytöstä.

35 §

Jos Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa on tästä laista ja sen nojalla annetuista säännöksistä ja määräyksistä poikkeavia määräyksiä, on sopimusmääräyksiä noudatettava.

36 §

Keskussairaalan kuntainliitto voi 7 §:n 2 momentissa säädetyn velvoitteen täyttämiseksi tehdä toisen keskussairaalan kuntainliiton taikka muuta kunnallista erikoislääkärijohtoista sairaalaa tai terveyskeskuksen erikoislääkärijohtoista sairaalaa ylläpitävän kunnan tai kuntainliiton kanssa sopimuksen tartuntatautipotilaiden hoitamisesta.

Jollei tartuntatautien vastustamistyön kannalta tarpeelliseksi katsottavasta yhteistoiminnasta voida sopia, valtioneuvosto voi lääkintöhallituksen esityksestä määrätä sopimuksen tehtäväksi ja ottaen huomioon tasapuolisesti sopijapuolten edut määrätä yhteistoiminnan ehdoista.

37 §

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1) jättää noudattamatta hänelle tartuntataudin leviämisen estämiseksi annettuja määräyksiä,

2) jättää laitokseen eristettynä noudattamatta laitoksen järjestyssääntöjä tai

3) rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä

ja siten aiheuttaa yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen vaaran, on tuomittava tartuntavaaran aiheuttamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

38 §

Jos 37 §:ssä mainittu teko tai laiminlyönti on vähäinen ja on aiheutunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä eikä yleinen etu vaadi toimenpiteitä sen johdosta, virallinen syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta.

39 §

Milloin terveyslautakunta toteaa, että yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä ei voida muulla tavoin tehokkaasti estää, poliisin on annettava terveyslautakunnan pyynnöstä virka-apua 22 §:n 1 momentissa säädetyn velvollisuuden toteuttamiseksi.

40 §

Työnantajan tulee sallia työntekijän hankkia 11 ja 12 §:ssä tarkoitettu rokotus ja käydä 13 §:n mukaisessa tarkastuksessa työaikana, jollei se ole vaikeudetta mahdollista muuna aikana.

Se aika, joka työntekijän päivittäisestä säännöllisestä työajasta käytetään 1 momentissa mainittuun tarkoitukseen, luetaan työssäoloajaksi.

41 §

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

8 luku

Voimaantulo

42 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.

Tällä lailla kumotaan:

1) 14 päivänä kesäkuuta 1951 annettu rokotuslaki (361/51);

2) 25 päivänä tammikuuta 1952 annettu sukupuolitautilaki (52/52);

3) 26 päivänä heinäkuuta 1960 annettu tuberkuloosilaki (355/60);

4) tuberkuloosin vastustamistyön järjestämisestä eräissä tapauksissa 5 päivänä toukokuuta 1967 annettu laki (198/67);

5) yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelevien ylioppilaiden pakollisesta lääkärintarkastuksesta 28 päivänä huhtikuuta 1958 annettu laki (142/58); ja

6) 20 päivänä huhtikuuta 1909 annettu senaatin päätös, joka sisältää tarkempia määräyksiä koleran torjunnasta,

niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Tällä lailla kumotaan myös 27 päivänä elokuuta 1965 annetun terveydenhoitolain (469/65) 29-33, 35-45 ja 48-50 § sekä 57 §:n 2 ja 3 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 29 § osittain muutettuna 17 päivänä syyskuuta 1982 annetulla lailla (679/82), 36 § 19 päivänä helmikuuta 1980 annetussa laissa (932/80), 38 § osittain muutettuna 27 päivänä elokuuta 1976 annetulla lailla (741/76), 39 § osittain muutettuna 31 päivänä joulukuuta 1974 annetulla lailla (1039/74), 42 § mainitussa 17 päivänä syyskuuta 1982 annetussa laissa, 43 § 29 päivänä marraskuuta 1974 ja 18 päivänä kesäkuuta 1981 annetuissa laeissa (885/74 ja 452/81), 44 § osittain muutettuna mainitulla 19 päivänä helmikuuta 1980 annetulla lailla sekä 57 §:n 2 ja 3 momentti 1 päivänä kesäkuuta 1984 annetussa laissa (416/84).

43 §

Kunnan ylläpitämä erityinen sukupuolitautien poliklinikka siirtyy tämän lain voimaan tullessa terveyskeskuksen toiminnassa käytettäväksi, jollei sosiaali- ja terveysministeriö asianomaisen kunnan esityksestä hyväksy poliklinikan siirtämistä keskussairaalan toiminnassa käytettäväksi.

44 §

Milloin tämän lain voimaan tullessa on vireillä tuberkuloosin vastustamistyön järjestämisestä eräissä tapauksissa annetussa laissa tarkoitettu järjestely tuberkuloosipiirin kuntainliiton varojen ja velkojen siirtämiseksi keskussairaalan kuntainliitolle, järjestely on saatettava loppuun viimeistään vuoden 1988 loppuun mennessä.

Valtioneuvosto voi erityisestä syystä myöntää pidennyksen 1 momentissa mainittuun määräaikaan.

45 §

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Hallituksen esitys 44/86
Talousvaliok. miet. 4/86
Suuren valiok. miet. 72/86

Naantalissa 25 päivänä heinäkuuta 1986

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Sosiaali- ja terveysministeri
Eeva Kuuskoski-Vikatmaa

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.