333/1986

Annettu Helsingissä 9 päivänä toukokuuta 1986

Laki valtion eläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä toukokuuta 1966 annetun valtion eläkelain (280/66) 7 §:n 1 ja 2 momentti, 10 §:n 1 ja 2 momentti sekä 4 momentin johdantokappale,

sellaisina kuin niistä ovat 7 §:n 1 momentti 9 päivänä tammikuuta 1981 annetussa laissa (15/81) sekä 10 §:n 1 momentti 29 päivänä heinäkuuta 1976 annetussa laissa (664/76), 2 momentti 10 päivänä joulukuuta 1971 annetussa laissa (851/71) ja 4 momentin johdantokappale 23 päivänä joulukuuta 1982 annetussa laissa (1026/82) sekä

lisätään 1 §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 10 päivänä joulukuuta 1971 annetulla lailla, uusi 5-7 momentti seuraavasti:

1 §

Jos edunsaajan säännöllisenä pidettävä työaika palveluksen jatkuttua vähintään kolme vuotta muuttuu ja hänen työansionsa samalla alenee vähintään yhdellä neljänneksellä tai nousee vähintään yhdellä kolmanneksella ja jos työajan muutosta ei ole tarkoitettu tilapäiseksi, pidetään palvelusta eri palveluksena työajassa tapahtunutta muutosta seuraavan kuukauden alusta, ei kuitenkaan, jos eläketapahtumaan ei ole kulunut kahta vuotta.

Mitä 5 momentissa on säädetty, sovelletaan myös, jos selvitetään, että muutos työajassa on tapahtunut asteittain ja työansiot ovat sen johdosta muuttuneet sanotussa momentissa tarkoitetulla tavalla enintään kolmen vuoden kuluessa ensimmäisestä muutoksesta lukien. Verrattaessa toisiinsa eri ajankohtien työansioita ne tarkistetaan 16 §:n mukaisesti.

Edunsaajan hakemuksesta on annettava päätös siitä, onko palvelukseen sovellettava 5 tai 6 momenttia, ja myönteisessä tapauksessa vahvistettava näin päättyneestä palveluksesta muodostuva vastainen eläkeoikeus. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 23 §:ssä säädetään.

7 §

Eläkkeen perusteena oleva palkka määrätään kustakin palveluksesta erikseen laskemalla enintään 4 viimeisestä kalenterivuodesta ennen palveluksen päättymistä jäljempänä sanotulla tavalla valittujen 2 kalenterivuoden aikana palveluksesta saatujen 16 §:n mukaisesti tarkistettujen yhteenlaskettujen työansioiden keskimäärä kuukautta kohden. Jos palvelus on jatkunut useamman kuin 2 kalenterivuoden aikana, palveluksen alkamisvuotta ei oteta huomioon, ellei palvelus sanottuna kalenterivuotena ole jatkunut vähintään 6 kuukautta. Jos näin on valittavina 3 kalenterivuotta, jätetään niistä huomioon ottamatta se vuosi, jona työansioiden keskimäärä kuukautta kohden on pienin, ja jos valittavina on 4 kalenterivuotta, jätetään myös huomioon ottamatta se vuosi, jona työansioiden keskimäärä kuukautta kohden on suurin. Jos palvelus on jatkunut vain yhden kalenterivuoden aikana, eläkkeen perusteena olevana palkkana käytetään työansioiden keskimäärää kuukautta kohden. Milloin kysymys on työkyvyttömyyseläkkeestä, palveluksen katsotaan eläkkeen perusteena olevaa palkkaa laskettaessa päättyneen 9 §:n 1 momentissa tarkoitetun työkyvyttömyyden alkamista edeltäneen kalenterikuukauden lopussa.

Jos edunsaajan ilmoituksen johdosta selvitetään, että hänen viimeisestä tämän lain tarkoittamasta palveluksesta saamansa työansio poikkeuksellisesta syystä on ollut alhaisempi kuin hänen 16 §:n mukaisesti tarkistettu työansionsa samassa palveluksessa ennen tällaisen syyn ilmaantumista niin pitkänä aikana, että suurempaa työansiota voitiin pitää vakiintuneena, ja jos tällä seikalla on olennainen vaikutus hänen eläketurvaansa, eläkkeen perusteena olevana palkkana pidetään sitä keskimääräistä palveluksesta saatua työansiota, joka hänellä olisi ollut, jollei mainittua syytä olisi esiintynyt. Sama on laki myös muiden palvelusten osalta, jos ne ovat päättyneet eläketapahtumaa lähinnä edeltäneiden 360 sellaisen päivän aikana, joilta edunsaaja ei ole saanut työttömyysturvalain (602/84) mukaista ansioon suhteutettua päivärahaa. Jos selvitetään, että palveluksesta saatu työansio poikkeuksellisesta syystä on vastaavalla tavalla korkeampi kuin edellä mainittu vakiintunut työansio, eläkkeen perusteena olevaa palkkaa voidaan samalla tavoin alentaa. Sen estämättä, mitä 1 §:n 5 ja 6 momentissa on säädetty, katsotaan palveluksen jatkuneen yhdenjaksoisesti tätä momenttia sovellettaessa.


10 §

Eläke lasketaan kustakin palveluksesta erikseen. Eläkkeen määrä on kunkin palveluksen osalta eläkeajaksi luetulta täydeltä kuukaudelta 1/12 prosenttia ajalta ennen 1 päivää heinäkuuta 1962 ja siitä lukien 1/6 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta.

Eläkkeen määrä on kuitenkin kunkin palveluksen osalta eläkeajaksi luetulta täydeltä kuukaudelta 11/60 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta,

a) jos edunsaaja palveluksensa päättymistä välittömästi edeltäneet 6 kuukautta on ollut yhdenjaksoisesti jatkuneessa palveluksessa ja tämän päättyessä on saavuttanut virkaansa tai työtänsä varten säädetyn eläkeiän sekä jos hänellä sen saavuttamista tai palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneiden 5 vuoden kuluessa on eläkeaikaa yhteensä vähintään 3 vuotta; taikka

b) jos työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke myönnetään 5 §:n 2 momenttia tahi vanhuuseläke 8 §:n 3 tai 4 momenttia soveltaen.


Kunkin palveluksen osalta määrätyt eläkkeet lasketaan yhteen. Eläkkeiden yhteismäärä saa olla enintään 66 prosenttia korkeimmasta sellaisen tämän lain mukaisesti lasketun eläkkeen perusteena olevasta palkasta, jossa on eläkeaikaa vähintään 2 vuotta. Jos sellaista eläkettä ei ole, yhteismäärä saa olla enintään 66 prosenttia korkeimmasta tämän lain mukaisen eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Jos edunsaajalla tämän lain mukaista eläkettä varten huomioon otetun palveluksen perusteella on oikeus eläkkeeseen myös lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain nojalla tai jos hänellä 5 §:n 5 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun palveluksen perusteella on oikeus eläkkeeseen myös työntekijäin eläkelain nojalla taikka jos hänellä 6 §:n 1 momentin 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun toiminnan perusteella on oikeus eläkkeeseen kansainväliseltä järjestöltä tai yhteistyöelimeltä tahi kehitysyhteistyötehtävästä vähintään viisi vuotta kestäneen toiminnan perusteella, tämän lain mukaisesta eläkkeestä vähennetään:



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987. Sitä sovelletaan palvelukseen, joka päättyy lain voimassa ollessa, kuitenkin siten, että lain 1 §:n 5-7 momenttia sovelletaan niihin palveluksiin, joissa sanotuissa momenteissa tarkoitettu työajan muutos tai muutoksen ollessa asteittainen, ensimmäinen muutos tapahtuu lain voimassa ollessa. Ennen lain voimaantuloa päättynyt palvelus luetaan eläkeajaksi lain voimaan tullessa jatkuneesta palveluksesta tai, jollei tällaista palvelusta ole, lain voimassa ollessa ensiksi alkaneesta palveluksesta määrättävää eläkettä varten.

Jos edunsaajalla on eläkeajaksi luettavaa palvelusta 1 päivän tammikuuta 1987 jälkeen, voidaan lakia edunsaajan hakemuksesta soveltaa takautuvasti siten kuin laki olisi ollut voimassa 1 §:n 5 ja 6 momentissa tarkoitetun muutoksen tapahtuessa viimeksi ennen 1 päivää tammikuuta 1987 tai eläkkeeseen oikeuttavan palveluksen päättyessä viimeisen kerran ennen 1 päivää tammikuuta 1987.

Hallituksen esitys 213/85
Sosiaalivaliok. miet. 4/86
Suuren valiok. miet. 12/86

Helsingissä 9 päivänä toukokuuta 1986

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Ministeri
Pekka Vennamo

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.