295/1983

Annettu Helsingissä 25. päivänä maaliskuuta 1983

Laki liiketoiminnan perusteella suoritettavista suhdannetalletuksista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä säädetyllä tavalla,

kumotaan liiketoiminnan perusteella suoritettavista suhdannetalletuksista 14 päivänä tammikuuta 1977 annetun lain (53/77) 9 §:n 2 momentti, ja

muutetaan lain nimike, 1 §:n 2 momentti, 2 §:n 1 ja 2 momentti, 3 ja 4 §, 5 §:n 1 momentti, 6 §:n 1 momentti, 7 §:n 2 momentti, 8 §, 10 §:n 2 momentti, 11 ja 12 §, 14 §:n 2 ja 3 momentti, 16 §:n 2 momentti, 17 § sekä 18 §:n 2 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 6 §:n 1 momentti ja 16 §:n 2 momentti 11 päivänä elokuuta 1978 annetussa laissa (618/78), 12 § osittain muutettuna viimeksi mainitulla lailla ja 17 § osittain muutettuna 28 päivänä joulukuuta 1978 annetulla lailla (1095/78), näin kuuluviksi:

Suhdannetalletuslaki

Valtioneuvosto päättää suhdannetalletusten suorittamisesta ja palauttamisesta. Ennen päätöksen tekemistä on Suomen Pankin johtokunnalle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen asiasta, jollei se ole tehnyt asiasta esitystä.

Suhdannetalletuksen on velvollinen suorittamaan jokainen, joka harjoittaa Suomessa liiketoimintaa ja joka on velvollinen suorittamaan valtiolle tulon tai varallisuuden perusteella veroa (talletusvelvollinen).

Suhdannetalletusta ei kuitenkaan ole suoritettava sen, jonka tulo- ja varallisuusverolain (1043/74) säännösten mukaan ei ole katsottava asuvan Suomessa eikä sen, jolla ei ole täällä verotuslaissa (482/58) tarkoitettua kiinteää toimipaikkaa. Talletusvelvollisen ei ole suoritettava suhdannetalletusta viitenä ensimmäisenä verovuotena liikkeensä perustamisesta lukien, ellei liikettä voida katsoa perustetun ennestään olemassa olevan liikkeen toiminnan jatkamista varten.


Suhdannetalletus määrätään talletusvelvolliselle viimeksi toimitetussa kunnallisverotuksessa liiketulosta sekä kotikunnassa että muussa kunnassa pantujen veroäyrien perusteella sen mukaan kuin valtioneuvosto tarkemmin määrää. Jos talletusvelvollisen verovuosi viimeksi toimitetussa verotuksessa on lyhyempi tai pitempi kuin 12 kuukautta, suhdannetalletuksen perusteeksi otettava veroäyrien määrä korotetaan tai alennetaan vastaamaan 12 kuukauden pituista verovuotta.

Valtioneuvosto vahvistaa veroäyriltä suoritettavan pennimäärän, joka saa olla enintään 30 penniä veroäyriltä. Suhdannetalletuksen pennimäärä voidaan vahvistaa eri suuruiseksi eri toimialoilla tai eri alueilla harjoitetusta liiketoiminnasta kertyville veroäyreille. Valtioneuvosto voi niin ikään määrätä, että suhdannetalletusta ei tarvitse suorittaa tiettyyn toimialaan kuuluvasta tai tietyllä alueella harjoitetusta liiketoiminnasta kertyneiden veroäyrien perusteella.

Talletettava määrä kannetaan vähintään neljänä yhtä suurena eränä valtioneuvoston määräämänä kantojaksona, jonka on oltava vähintään 12 ja enintään 18 kuukautta. Valtioneuvosto määrää päätöksessään suhdannetalletusten kantoerien eräpäivät. Valtioneuvosto voi kuitenkin määrätä, että talletettavan määrän kanto lopetetaan kesken kantojakson, jolloin erääntymättömiä eriä ei kanneta.

Suhdannetalletusten suorittamista koskeva valtioneuvoston päätös on tehtävä vähintään kahta kuukautta ennen kantojakson alkamista.


Suhdannetalletuksen kantaa ja palauttaa lääninverovirasto.



Jos talletusvelvollinen suhdannetalletuksen kantojakson päättymisen jälkeen lopettaa liiketoimintansa eikä kysymyksessä ole yhteisöjen sulautuminen tai saman liiketoiminnan muulla tavoin jatkaminen toisessa yrityksessä, taikka jos hänen omaisuutensa luovutetaan konkurssiin, on lääninveroviraston sille tehdystä hakemuksesta maksettava palauttamatta oleva suhdannetalletus viipymättä takaisin.

Suhdannetalletuksesta maksetaan talletusvelvolliselle valtion varoista vuotuinen korko, jonka suuruus on Suomen Pankin peruskorko vähennettynä kahdella ja puolella prosenttiyksiköllä.

Korko suoritetaan kullekin palautettavalle erälle sen maksupäivästä takaisinmaksupäivään.

Suomen Pankki maksaa valtiolle 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tilillä olevista varoista vuotuisen koron, jonka suuruus on Suomen Pankin peruskorko vähennettynä kahdella ja puolella prosenttiyksiköllä.

10§

Jos talletusvelvollinen on ennen kantojakson alkamista tai sen aikana 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lopettanut liiketoimintansa tai hänen omaisuutensa on luovutettu konkurssiin, verojohtajan on hakemuksesta määrättavä, että suhdannetalletuksena suoritetut erät on palautettava ja että maksamatta olevat erät on lyhennettävä siten kuin veron lyhentämisestä on säädetty. Jos talletusvelvollinen on ennen suhdannetalletusten maksuunpanoa edellä tarkoitetulla tavalla lopettanut liiketoimintansa tai hänen omaisuutensa on luovutettu konkurssiin, suhdannetalletus jätetään maksuunpanematta.

11§

Jos 3 §:ssä tarkoitettu veroäyrimäärä on pienempi kuin 50 000 äyriä, suhdannetalletusta ei määrätä suoritettavaksi. Antaessaan suhdannetalletuksen suorittamista koskevan päätöksen valtioneuvosto voi korottaa sitä veroäyrien vähimmäismäärää, jonka perusteella suhdannetalletus määrätään, 200 000 veroäyriin saakka.

12§

Jos suhdannetalletuksen maksaminen määräaikana laiminlyödään, peritään määrälle viivästyskorkoa ja jäämämaksua siten kuin veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetussa laissa (145/76) on säädetty.

Sen lisäksi mitä veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetussa laissa on säädetty, palautetaan alennetulle tai poistetulle suhdannetalletukselle kertynyt viivästyskorko ja jäämämaksu myös silloin, kun suhdannetalletusvelvollisuutta muutetaan lain 10 §:n 2 momentin tai 14 §:n nojalla.

Talletusvelvollinen ei saa verotuksessa vähentää veronalaisesta tulostaan 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa ja jäämämaksua.

14§

Lääninoikeuden on käsiteltävä valitus kiireellisesti.

Lääninoikeuden tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta-

16§

Suhdannetalletuksen perimisessä ulosottotoimin noudatetaan mitä veron ulosotosta on säädetty.

17§

Jos talletusvelvollinen on tehnyt Suomen Pankkiin ennen suhdannetalletuksen kantojakson päättymistä investointivarauslaissa (1094/ 78) tarkoitetun investointitalletuksen, jota koskeva investointivarauslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräaika päättyy valtioneuvoston suhdannetalletusten suorittamista koskevan päätöksen jälkeen, verojohtajan on hakemuksesta alennettava suhdannetalletusta investointitalletuksen määrällä. Suhdannetalletusta voidaan kuitenkin alentaa enintään määrällä, joka vastaa niiden kantoerien yhteismäärää, jotka erääntyvät aikaisintaan yhden kuukauden kuluttua investointitalletuksen tekemisestä.

Valtiovarainministeriö tai sen määräämänä verohallitus voi erityisen painavista syistä hakemuksesta kokonaan tai osittain vapauttaa talletusvelvollisen suorittamasta suhdannetalletusta tai sille perittyä tai perittävää viivästyskorkoa taikka jäämämaksua.

18§

Sen estämättä, että suorittamatta olevaa talletusta on 1 momentin nojalla lyhennetty, on talletusvelvollisen suoritettava viivästyskorko ja jäämämaksu. Nämä lasketaan talletuksen lyhennetylle osalle sen kalenterikuukauden loppuun, jona suhdannetalletus olisi muutoin palautettu. Jäämämaksu lasketaan kuitenkin enintään kuudelta kuukaudelta.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1983.

Hallituksen esitys 110/82
Valtiovarainvaliok. miet. 117/82
Suuren valiok. miet. 276/82

Helsingissä 25. päivänä maaliskuuta 1983

Tasavallan presidentti
Mauno Koivisto

Ministeri
Jermu Laine

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.