1007/1981

Annettu Helsingissä 23. päivänä joulukuuta 1981

Laki leimaverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 6 päivänä elokuuta 1943 annetun leimaverolain (662/43) 5 §:n 1 ja 2 momentti ja 10 §:n Todistusta koskevan nimikkeen 1 momentin 6 kohta,

sellaisina kuin ne ovat, 5 §:n 1 momentti 18 päivänä kesäkuuta 1971 annetussa laissa (492/71), 2 momentti 10 päivänä marraskuuta 1972 annetussa laissa (734/72) ja 10 §:n Todistusta koskevan nimikkeen 1 momentin 6 kohta 19 päivänä joulukuuta 1980 annetussa laissa (851/80),

muutetaan 4 §:ään sisältyvä neljäs viranomaisten ryhmä, 10 §:n Moottoriajoneuvorekisteriotetta koskevan nimikkeen 1 momentti, Todistusta koskevan nimikkeen 1 momentin 4 ja 5 kohta ja Valtauskirjaa koskeva nimike, 65 b § sekä 101 §,

sellaisina kuin ne ovat, 4 §:ään sisältyvä neljäs viranomaisten ryhmä 30 päivänä maaliskuuta 1973 annetussa laissa (273/73), 10 §:n Moottoriajoneuvorekisteriotetta koskevan nimikkeen 1 momentti, Todistusta koskevan nimikkeen 1 momentin 4 ja 5 kohta ja Valtauskirjaa koskeva nimike mainitussa 19 päivänä joulukuuta 1980 annetussa laissa ja 65 b § muutettuna 20 päivänä joulukuuta 1968 annetulla lailla (670/68) ja mainitulla 19 päivänä joulukuuta 1980 annetulla lailla, sekä

lisätään 12 §:n 1 momenttiin uusi 58 ja 59 kohta sekä lakiin uusi 100 c, 100 d, 101 a ja 101 b § seuraavasti:

Viranomaiset, joiden toimituskirjoista leimaveroa on suoritettava, luetaan leiman määrän puolesta kuuteen ryhmään seuraavasti:


4 ryhmä:

Henkikirjoittajat, poliisilaitokset, nimismiehet, apulaisnimismiehet, tullitoimipaikat, maanmittauskonttorit, maanmittaustoimistot, metsähallituksen piirikuntakonttorit ja vesipiirien vesitoimistot.


10§

Seuraavat toimituskirjat tai viranomaiselle esitettyyn asiakirjaan merkityt lupatodistukset, mikäli ne eivät ole leimaverosta vapaat, on 6 ja 8 §:ssä säädetyn leiman sijasta varustettava leimalla seuraavin määrin:


Moottoriajoneuvorekisteriote, autorekisterikeskuksen tai Helsingin poliisilaitoksen antama:

1) kun moottoriajoneuvo on rekisteröity ja ote koskee autoa tai yli 50 kilon painoista moottoripyörää, 50 markkaa ja kun ote koskee muuta moottoriajoneuvoa tai perävaunua, 30 markkaa;

2) kun rekisteriin tehtyä merkintää on muutettu, 30 markkaa.


Todistus, joka annetaan erityisenä toimituskirjana tai kirjoitetaan viranomaiselle esitettyyn asiakirjaan:


4) todistus siitä, keillä on oikeus kirjoittaa liikennevakuutusyhdistyksen,; merimieseläkekassan, eläketurvakeskuksen, työeläkekassan ja maatalousyrittäjien eläkelaitoksen nimi, 10 markkaa;

5) henkilöllisyyden toteamiseksi annettu todistus 10 markkaa.


Valtauskirja, luvan myöntävän viranomaisen harkinnan mukaan vähintään 300 markkaa ja enintään 100 markkaa, tai jos se annetaan ulkomaalaiselle tai ulkomaiselle yhteisölle taikka sellaiselle suomalaiselle yhteisölle, jonka oikeus omistaa ja hallita kiinteätä omaisuutta on harkinnasta riippuvainen, vähintään 300 markkaa ja enintään 500 markkaa.

12§

Leimaverosta ovat vapaat toimituskirjat:


58) todistus määrätylle valtakunnan rajaalueelle tai muulle erikseen määrätylle alueelle matkustamista taikka siellä oleskelua tai liikkumista varten.

59) todistus, joka koskee moottoriajoneuvoa varten annettavien tunnusmerkkien väliaikaista käyttöä, sekä moottoriajoneuvon omistusoikeuden siirtymisen johdosta uudelle omistajalle tai haltijalle annettava väliaikaiskuitti.


65b§

alkoholiyhtiön antamasta oikeudesta anniskella muita alkoholijuomia kuin keskiolutta on suoritettava kalenterivuosittain leimaveroa anniskeluoikeuden ja sen nojalla harjoitettavan liiketoiminnan laadun ja laajuuden sekä anniskeluoikeuden voimassaoloajan mukaan vähintään 50 ja enintään 100 markkaa. Tilapäisesta, enintaan kuukauden ajaksi annetusta anniskeluoikeudesta on leimavero 50 markkaa.

Leimaveron määrää anniskeluverolautakunta, jonka valtioneuvosto asettaa. Lautakunnan toimikaudesta, kokoonpanosta ja tehtävistä säädetään asetuksella.

Leimaveron suorittamisesta on vuosittain ennen anniskelun aloittamista esitettävä selvitys anniskelupaikkakunnan poliisille.

Anniskeluverolautakunnan päätökseen haetaan muutosta niin kuin leimaverolain 92 §:ssä on säädetty.

100c§

Leimaverolain tai leimaverolain soveltamisesta annettujen säännösten rikkomisesta tehtävää syytettä, veron perimistä tai valtiolle tai kunnalle tulevan veron määräämistä varten taikka leimaverotuksesta tehtyjen valitusten tutkimista varten on veroviranomaisille kertyneet tiedot tai asiakirjat annettava asianomaisen viranomaisen käytettäväksi. Takavarikosta ja etsinnästä rikosasioissa annetun lain (260/59) 12 §:ssä säädetyin edellytyksin on veroviranomaisille kertyneet asiakirjat ja niistä ilmenevät tiedot annettava vangitsemiseen oikeutetun viranomaisen käytettäväksi muunkin rikoksen kuin verorikoksen selvittämistä varten.

Puolisolla tai kuolleen puolison oikeudenomistajalla samoin kuin tuomioistuimen tai tuomarin määräämällä pesänselvittäjällä ja pesänjakajalla on oikeus saada veroviranomaisille kertyneistä asiakirjoista osituksen tai perinnönjaon toimittamiseksi tarvittavia tietoja.

Verohallitus voi määrätä leimaverolaskelmat tai niistä ilmenevät tiedot annettavaksi tilastollista tai tieteellistä tutkimusta tai selvitystä varten tällaista tutkimusta suorittavan viranomaisen tai henkilön käytettäväksi.

Veroviranomaisilta tämän pykälän nojalla saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on luovutettu. Tietoja ei saa luovuttaa edelleen, ellei toisin ole säädetty tai tietoja annettaessa niin määrätty.

100d§

Joka virassaan tai julkisessa toimessaan taikka 100 c §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa on verotusta varten annetuista tiedoista tai asiakirjoista saanut tietää toisen henkilökohtaisista oloista, taloudellisesta asemasta taikka ammatti- tai liikesalaisuudesta, ei saa sivulliselle luvattomasti ilmaista eikä käyttää yksityiseksi hyödykseen näin saamiaan tietoja.

101§

Jos joku muu kuin asianomainen virkamies muulla tavoin kuin 100 tai 101 b §:ssä on mainittu, rikkoo tämän lain säännöksiä taikka niiden soveltamisesta annettuja määräyksiä, hänet on tuomittava sakkoon. Hänet voidaan myös velvoittaa sakon tai vankeuden uhalla täyttämään velvollisuutensa taikka, jos se ei enää ole mahdollista, korvaamaan valtiolle määrä, joka leimaveroa on jäänyt suorittamatta.

101a§

Jos verotusta toimittava tai muu virkamies tämän lain mukaan hänelle kuuluvassa tehtävässä ilmaisee siinä saamansa, salassa pidettävän tiedon tai käyttää tällaista tietoa yksityiseksi hyödykseen, hänet on tuomittava rangaistukseen niin kuin rikoslain 40 luvussa on säädetty.

Tässä pykälässä tarkoitettuna virkamiehenä pidetään myös sitä, joka on määrätty tilapäisestikin olemaan apuna verotuksessa.

101b§

Jos muu kuin 101 a §:ssä tarkoitettu henkilö luvattomasti ilmaisee, mitä hän 100 d §:n nojalla on velvollinen pitämään salassa, tai käyttää tällaista tietoa yksityiseksi hyödykseen, hänet on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1982.

Hallituksen esitys 189/81
Valtiovarainvaliok. miet. 91/81
Suuren valiok. miet. 199/81

Helsingissä 23. päivänä joulukuuta 1981

Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa Pääministeri
Mauno Koivisto

Ministeri
Mauno Forsman

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.