Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan elinkeinotulon verottamisesta 24 päivänä kesäkuuta 1968 annetun lain (360/ 68) 13, 16 ja 19 §, 22 §:n 1 momentti, 28 §:n 2 momentti, 46 a § sekä 54 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 13 § 29 päivänä joulukuuta 1976 annetussa laissa (1094/76), 16 § osittain muutettuna 30 päivänä joulukuuta 1970 annetulla lailla (849/70) sekä 28 §:n 2 momentti ja 46 a § 28 päivänä joulukuuta 1978 annetussa laissa (1090/78), sekä
lisätään lakiin uusi 27 a § seuraavasti:
13§
Hyödyke luetaan vaihto-omaisuuteen siitä alkaen, kun se on lähetetty, toimitettu tai muuten luovutettu verovelvolliselle, siihen saakka, kun verovelvollinen on sen luovuttanut taikka se on kulutettu, tuhoutunut tai muuten menetetty. Ulkomaalta ostettu hyödyke katsotaan luovutetuksi ja siten verovelvollisen vaihtoomaisuudeksi välittömästi sen jälkeen, kun se on tuotu laivaan, annettu muulle rahdinkuljettajalle tai, milloin hyödyke on varastoitu ulkomaille, se on, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö tarkemmin määrää, verovelvolliselle luovutettu. Metsäkauppasopimuksella määrätyltä alueelta kiinteään markkamääräiseen hintaan ostetut, laadultaan määritellyt puut luetaan ostajan vaihto-omaisuuteen. Rakennus, rakennelma, kone tai muu sellainen luovuttajan valmistama hyödyke, jonka tilaaja sopimuksen mukaan ottaa vastaan erityisen tarkastuksen toimitettuaan, luetaan luovuttajan vaihto-omaisuuteen siihen saakka, kun se on tarkastuksen jälkeen vastaanotettu.
16§
Tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja eivät ole:
verovelvollisen puolison sekä sellaisen lapsen tai muun perheenjäsenen, joka ei ennen verovuotta ole täyttänyt 14 vuotta, palkat, eläkkeet tai muut etuudet;
verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot, kuitenkin niin, että verovapaan tulon ylittävä osa menoista katsotaan vähennyskelpoiseksi;
liittymisestä sähkö-, puhelin-, vesi-, viemäri- ja kaukolämpöverkostoon suoritetut maksut, jotka palautetaan verovelvolliselle tämän luopuessa liittymismaksun tuomasta edusta tai joilla saadut edut verovelvollisella on oikeus siirtää kolmannelle henkilölle; eikä
leimavero avoimesta kirjeestä tai muusta asiakirjasta, jolla arvonimi todellisen viran sitä seuraamatta annetaan.
19§
Tulo on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena. Merkitykseltään vähäiset tuloerät saadaan kuitenkin lukea sen verovuoden tuotoksi, jona niiden maksu on saatu.
22§
Meno on sen verovuoden kulua, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt, jollei jäljempänä muuta säädetä. Vähäiset menoerät saadaan kuitenkin lukea sen verovuoden kuluksi, jona niiden maksu on tapahtunut.
27a§
Poiketen siitä, mitä tulon ja menon jaksottamisesta on säädetty, ammatinharjoittajan, joka on pitänyt kirjanpitonsa ja laatinut tuloslaskelmansa kirjanpitolain 27 ja 30 §:n mukaisesti, tulo on sen verovuoden tuottoa, jona sen maksu on saatu, ja meno sen verovuoden kulua, jona sen maksu on tapahtunut. Käyttöomaisuudesta saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä vaihto- ja käyttöomaisuuden hankintamenot jaksotetaan kuitenkin 2 ja 3 luvun saannosten mukaan, elleivät ne ole 19 ja 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisiä.
28§
Verovuoden kulua on verovelvollisen sitä vaatiessa lisäksi enintään 50 prosenttia siitä hankintamenon osasta, jota ei 1 momentin saannosten perusteella ole katsottu kuluksi. Sellaisen verovelvollisen, joka on verovuonna tehnyt 46 a §:n nojalla toimintavarauksen tai jolla on aikaisemmin tehtyjä purkamattomia toimintavarauksia, verovuoden kulua on kuitenkin enintään 40 prosenttia edellä mainitusta hankintamenon osasta.
46a§
Verovelvollinen, raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksia lukuun ottamatta, saa vähentää verovuonna tekemänsä toimintavarauksen, joka saa olla enintaan 75 prosenttia verovelvollisen tilikauden voitosta ennen varauksen tekemistä, kuitenkin niin, että verovuonna ja aikaisemmin tehtyjen purkamattomien toimintavarausten yhteismäärä ei saa ylittää 15 prosenttia tilikauden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen ennakonpidätysten alaisten palkkojen määrästä.
Se osa toimintavarausten määrästä, joka ylittää 1 momentissa tarkoitetun toimintavarausten enimmäismäärän, on tuloutettava sinä verovuonna, jona enimmäismäärä on ylitetty. Jos verovelvollinen lopettaa toimintansa, luetaan toimintavaraukset lopettamisvuoden veronalaiseksi tuloksi.
54§
Poistoina sekä 25 ja 26 §:ssä tarkoitettuina kuluina verovelvollinen ei saa vähentää suurempaa määrää kuin mitä hän on verovuonna ja aikaisemmin kirjanpidossaan vähentänyt.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1982. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1982 toimitettavassa verotuksessa, kuitenkin niin, että 54 §:n 2 momenttia sovelletaan muutetussa muodossaan ensimmäisen kerran vuodelta 1984 toimitettavassa verotuksessa.
Hallituksen esitys 165/81
Valtiovarainvaliok. miet. 67/81
Suuren valiok. miet. 137/81
Helsingissä 11. päivänä joulukuuta 1981
Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa Pääministeri Mauno Koivisto Valtiovarainministeri Ahti Pekkala