258/1981

Annettu Helsingissä 10. päivänä huhtikuuta 1981

Laki lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 9 päivänä helmikuuta 1962 annetun lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) 7 §:n 1 momentti ja 11 §:n 2 momentti,

sellaisina kuin ne ovat 7 §:n 1 momentti 9 päivänä helmikuuta 1979 annetussa laissa (152/79) ja 11 §:n 2 momentti 22 päivänä marraskuuta 1963 annetussa laissa (526/63), sekä

lisätään 5 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna 29 päivänä joulukuuta 1972 ja 28 päivänä heinäkuuta 1978 annetuilla laeilla (935/72 ja 594/78), uusi 6 momentti, jolloin nykyinen 6 momentti siirtyy 7 momentiksi, seuraavasti:


Jos työntekijäin eläkelain 8 §:n 3 momentissa tarkoitettu muu kuin tämän lain mukainen työ tai virkasuhde taikka yrittäjätoiminta on jatkunut sellaisen kalenterivuoden taikka mainitussa momentissa tarkoitettu eläke vähintään kolmen peräkkäisen sellaisen kalenterivuoden ajan, jona työntekijä tässä laissa tarkoitetussa työssä on ansainnut vähintään 800 markkaa, lasketaan yhteensovitusperusteen määräämistä varten tässä laissa tarkoitetussa työssä ansaittu palkka yhteen vastaavan, edellä tässä momentissa tarkoitetun muun lain mukaisen eläkkeen perusteena olevan palkan tai työtulon taikka eläkkeen kanssa työntekijäin eläkelain 8 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla. Tällöin tässä laissa tarkoitetussa työssä saatuna palkkana käytetään kysymyksessä olevina rinnakkaisina kalenterivuosina tällaisessa työssä ansaittujen todellisten palkkojen keskimäärää kuukautta kohden. Mitä edellä on säädetty, ei estä käyttämästä yhteensovitusperusteena 5 momentissa tarkoitettua keskimäärin maksettavaa palkkaa, jos se johtaa työntekijälle edullisempaan tulokseen.


Jos työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettu työntekijä on työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä olevan sairauden, vian tai vamman saamista lähinnä edeltänen 540 sellaisen päivän aikana, joilta hän ei ole saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain (125/ 34) mukaista päiväavustusta eikä opintovapaalaissa (273/79) tarkoitettua opintovapaata, tässä laissa tarkoitetussa työssä ansainnut vähintään 800 markkaa, luetaan eläkkeeseen oikeuttavaksi myös se palkka, jonka hän työkyvyttömyyden alkamisesta lukien olisi ansainnut eläkeikään mennessä. Samoin menetellään, jos naispuolisella työntekijällä on työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä olevan sairauden, vian tai vamman saamista välittömästi edeltäneen enintään yhdeksän vuoden ajan ollut työntekijäin eläkelain il §:n 5 momentissa tarkoitettu, kolmea vuotta nuorempi lapsi ja sanottuna aikana on päättynyt 1 virkkeessä tarkoitettu 540 päivän ajanjakso, jollei eläkeiän saavuttamiseen jäljellä olevaa aikaa tai sitä vastaavaa ansiota ilman sanotun lapsenhoitoajan huomioon ottamista ole luettava eläkkeeseen oikeuttavaksi muun työ tai virkasuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella. Edellä sanotun palkan vuotuinen määrä edellytetään samaksi työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaan korjatuksi markkamääräksi, josta työntekijän työsuhteen perusteella on keskimäärin suoritettu tämän lain mukainen vakuutusmaksu niinä kalenterivuosina, joina hän tässä laissa tarkoitetussa työssä on ansainnut vähintään 800 markkaa tai, jollei hän minään kalenterivuotena ole ansainnut vähintään sanottua määrää, samaksi kuin mainittu rajamäärä. Ennen 23 vuoden iän täyttämistä ansaitut palkat otetaan kuitenkin huomioon vain, jos ne on ansaittu sinä kalenterivuotena, jona työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä oleva sairaus, vika tai vamma on saatu, tai jona edellä toisessa virkkeessä tarkoitettu 540 päivän ajanjakso on päättynyt tahi kolmena sitä välittömästi edeltäneenä kalenterivuotena. Laskettaessa edellä tarkoitettua markkamäärää, josta keskimäärin on suoritettu vakuutusmaksu, ei oteta huomioon aikaa, jolta työntekijä on ennen eläketapahtumaa välittömästi edeltäneen kalenterivuoden alkua saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista päiväavustusta. Markkamäärän laskemisesta säädetään tarkemmin asetuksella.


11§

Sijoitukset on tehtävä silmällä pitäen varmuutta, tuottoa ja eläkekassan maksuvalmiutta. Varmuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös sijoitusten reaaliarvon säilymiseen. Jollei sijoituksen vakuutena ole vakuutusyhtiölain (1062/79) 10 luvun 3 §:n 1 momentin 1-4 kohdassa mainittuja tai niihin niiden laatuun ja varmuuteen nähden rinnastettavia arvopapereita tai sitoumuksia taikka sijoitusta arvoltaan vastaavaa kiinteätä omaisuutta, on sijoituksen vakuudeksi otettava eläketurvakeskuksesta sijoitusluottovakuutus.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1981. Tämän lain 11 §:ää sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 1980.

Tämän lain 5 §:n 6 momenttia sovelletaan eläkkeeseen, joka perustuu tämän lain voimassa ollessa sattuneeseen eläketapahtumaan.

Tämän lain 5 §:n 6 momentissa ja 7 §:n 1 momentissa säädetyt markkamäärät vastaavat vuodelle 1962 vahvistettua palkkaindeksilukua.

Hallituksen esitys 180/80
Sosiaalivaliok. miet. 2/81
Suuren valiok. miet. 12/81

Helsingissä 10. päivänä huhtikuuta 1981

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaali- ja terveysministeri
Sinikka Luja-Penttilä

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.