318/1979

Annettu Helsingissä 16 päivänä maaliskuuta 1979

Laki perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 12 päivänä heinäkuuta 1940 annetun perintö ja lahjaverolain (378/40) 11§:n 1 momentti, 12, 13, 14, 19, 26 ja 46 §, 53 §:n 1 momentti sekä 62 §:n 1 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 12, 13, 14 ja 19 § ja 53 §:n 1 momentti 30 päivänä joulukuuta 1959 annetussa laissa (520/59), 46 § 31 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (1028/ 74) ja 62 §: n 1 momentti 20 päivänä kesäkuuta 1974 annetussa laissa (503/74) sekä

lisätään lakiin uusi 21 a §, 25 §:ään uusi 4 momentti ja lakiin uusi 39 a, 63 a, 63 b ja 63 c § seuraavasti:

11 §

Kuolinpesästä tulevien osuuksien saajat luetaan sukulaisuusasteen perusteella seuraaviin kolmeen veroluokkaan:

I. perinnönjättäjän aviopuoliso, lapsi, aviopuolison lapsi, ottolapsi, isä, äiti, ottovanhemmat ja lapsen tai ottolapsen rintaperillinen;

lI. perinnönjättäjän veli, sisar ja veli- tai sisarpuoli, veljen, sisaren ja veli- tai sisarpuolen jälkeläinen sekä henkilö, joka vähintään viimeiset kymmenen vuotta perinnönjättäjän kuolinhetkeen asti on ollut hänen palveluksessaan ja häntä hoitanut; sekä.

III. muut sukulaiset ja vieraat.


12§

Veronalaisesta perintöosuudesta saavat vähentää:

1) perinnönjättäjän puoliso 250 markkaa;

2) sellainen perinnönjättäjän lapsi tai ottolapsi tahi näiden rintaperillinen, joka verovelvollisuuden alkaessa ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta, 50 markkaa sekä sen lisäksi 10 markkaa jokaiselta täydeltä vuodelta, jonka hän on alle kahdeksantoista vuoden iän;

3) sellainen perinnönjättäjän lapsi tai ottolapsi tahi näiden rintaperillinen, joka sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuneen pysyvän haitan tähden on ansiotyöhön kykenemätön, edellisessä kohdassa mainittujen määrien lisäksi 100 markkaa;

4) vähintään viimeiset kymmenen vuotta ennen perinnönjättäjän kuolemaa hänen palveluksessaan ollut ja häntä hoitanut henkilö 50 markkaa; sekä.

5) perinnönjättäjän puoliso ja perinnönjättäjän lapsi tai ottolapsi tahi näiden rintaperillinen, milloin jäämistöön sisältyy perinnönjättäjän kotiin kuuluneita huone- ja talouskaluja, vaatteita sekä muuta asuntoirtaimistoa, tällaisen omaisuuden osalta sen arvon, enintään kuitenkin 100 markkaa perintöosuutta kohti.

13§

Kun perintöosuus tai sen 1 §:n mukaan laskettu jäännös ei nouse 100 markkaan, se on verosta vapaa.

14§

Perintöveroa maksetaan:

I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Verotettavan osuuden arvo mk Veron vakioerä osuuden alarajan kohdalla mk Vero-% ylimenevästä osasta
10 000 - 25 000 200 6
25 000 - 50 000 1 100 8
50 000 - 100 000 3 100 10
100 000 - 200 000 8 100 11
200 000 - 300 000 19 100 12
300 000 - 500 000 31 100 12,5
500 000 - 700 000 56 100 13
700 000 -1 400 000 82 100 13,5
1 400 000 - 176 000 14

II veroluokassa asteikon mukainen vero kaksinkertaisena; ja

III veroluokassa asteikon mukainen vero kolminkertaisena.

19§

Lahjaveroa ei suoriteta:

1) sellaisesta lahjasta, josta 16 §:n 1 momentin mukaan on suoritettava perintöveroa, eikä avioehdolla annetusta omaisuudesta;

2) huone- ja talouskaluista, vaatteista sekä muusta asuntoirtaimistosta, joka on tarkoitettu lahjansaajan tai hänen perheensä henkilökohtaisesti käytettäväksi, kun lahjan arvo ei ole 100 markkaa suurempi;

3) siitä, mitä joku on käyttänyt toisen kasvatusta tai koulutusta varten tai toisen elatukseksi taikka muutoin toiselle näihin tarkoituksiin antanut sellaisin muodoin, ettei lahjansaajalla ole mahdollisuutta lahjoitettua määrää muihin tarkoituksiin käyttää; eikä

4) muusta lahjasta, jonka arvo on 100 markkaa pienempi, kuitenkin niin, että jos lahjansaaja kahden vuoden kuluessa saa samalta antajalta useita sellaisia lahjoja, näistä on suoritettava veroa, kun niiden yhteinen arvo nousee vähintään mainittuun määrään.

21 a§

Jos maatila, muu yritys tai tällaisen osa aiotaan luovuttaa, se perintöverolautakunta, jonka alueella luovuttaja asuu, luovuttajan tai luovutuksensaajan hakemuksesta antaa ennakkotiedon siitä, onko luovutuksesta suoritettava lahjaveroa sekä suoritettavan veron perusteista ja määrästä. Lainvoiman saanutta ennakkotietoa on hakijan sitä vaatiessa sitovana noudatettava, jos luovutus tapahtuu vuoden kuluessa siitä, kun ennakkotieto tuli lainvoimaiseksi. Ennakkotietohakemus on käsiteltävä kiireellisesti.

25§

Perintöverotuksen toimittamisen voi perintöverolautakunta kuolinpesän osakkaan ennen verotuksen toimittamista tekemästä hakemuksesta lykätä määräajaksi, kuitenkin enintään vuodeksi perukirjan perintöverolautakunnalle jättämiselle säädetyn ajan päättymisestä, jos hakemuksen tueksi esitetään painavia syitä. Tällaisena syynä on muun muassa pidettävä perinnönjaon toimittamista pesässä, johon sisältyvän maatilan tai muun yrityksen toimintaa jatketaan kuolinpesän tai sen osakkaiden lukuun, kun kysymyksessä ei ole kuolinpesän kokonaisvaroihin nähden vähäinen varallisuuserä

26§

Velvollinen antamaan perukirjan perintöveron määräämiseksi on se, jonka perintökaaren 20 luvun säännösten mukaan tulee ilmoittaa pesä.

Jos perinnönjättäjä kuollessaan ei asunut Suomessa, taikka jos velvollisuus suorittaa perintöveroa alkaa myöhemmin kuin 5 §:ssä on säädetty, eikä veron määräämistä ole toimitettava sen mukaan, kuin 25 §:n 2 momentissa on säädetty, on verovelvollisen tahi, kun hän ei ole Suomessa, sen, jolla on kuolinpesä hallussaan, annettava veron määräämisen ohjeeksi veroilmoitus.

39§

Veroa on korotettava (veronkorotus):

1) jos sellainen verovelvollinen, jonka velvollisuutena on antaa perukirja, veroilmoitus tahi muu tieto tai asiakirja, ilman hyväksyttävää syytä on laiminlyönyt perukirjan, veroilmoituksen tahi muun säädetyn tiedon tai asiakirjan oikeassa ajassa antamisen taikka antanut ne olennaisesti vaillinaisina, enintään 20 prosentilla ja, jos hän säädetyn kehotuksen todistettavasti saatuaankin on ilman hyväksyttävää estettä jättänyt velvollisuutensa kokonaan tai osaksi täyttämättä, vielä enintään 20 prosentilla; sekä

2) jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut asiatiedoiltaan olennaisesti väärän perukirjan, veroilmoituksen tahi muun säädetyn tiedon tai asiakirjan, enintään kaksinkertaiseksi.

Veronkorotus voidaan määrätä sellaisellekin verovelvolliselle, joka ei ole ollut 26 §:n mukaan ilmoittamisvelvollinen, mutta jonka on katsottava ilmeisesti olleen tietoinen perukirjan, veroilmoituksen tai muun tiedon virheellisyydestä.

Jos 1 momentissa tarkoitettu virheellisyys on koskenut vain tiettyä perinnön, testamentin tai lahjan osaa, on veronkorotus määrättävä vain tämän osan aiheuttamasta veron lisääntymisestä.

46§

Verovelvollisella on oikeus hakea muutosta häntä koskevaan verotukseen sen läänin lääninoikeudelta, jonka alueella verotus on toimitettu. Edellä 21 a §:ssä tarkoitettuun ennakkotiedon sisältävään päätökseen saa hakea muutosta sen läänin lääninoikeudelta, jonka alueella oleva perintöverolautakunta on sen antanut. Valtion puolesta voi valtionasiamies valittaa verotuksesta tai ennakkotiedon sisältävästä päätöksestä. Muutosta ei kuitenkaan saa hakea 25 §:n 4 momentissa tarkoitettuun päätökseen.

Muutoksenhaku on tehtävä kirjallisesti, ja valistuskirja on toimitettava kolmenkymmenen päivän kuluessa sen määräajan viimeisestä päivästä, jona 44 § :n 1 momentissa mainitut asiakirjat ovat olleet saatavina, asianomaiseen verotoimistoon taikka lääninoikeuteen. Ennakkotiedon sisältävän päätöksen osalta valitusaika alkaa päätöksen tiedoksisaamisesta. Jos muutoksenhakukirjelmä on annettu verotoimistoon, tulee verojohtajan, varattuaan valtion puolesta tehdyn valituksen johdosta verovelvolliselle ja verovelvollisen tekemän valituksen johdosta valtioasianmiehelle tilaisuuden vastineen antamiseen, lähettää viipymättä lääninoikeudelle valituskirja vastineen ynnä verotuksen perusteena olevat asiakirjat sekä otteet perintöverolautakunnan pöytäkirjasta ja veroluettelosta. Vielä asiakirjoihin on liitettävä selvitys valitusajan alkamisesta sekä verojohtajan lausunto valituksesta. Milloin valitus on toimitettu lääninoikeuteen, lääninoikeudella on, jollei asiaa jätetä tutkittavaksi ottamatta tai esitettyä vaatimusta heti hylätä, varattava verojohtajan välityksellä asianomaisille tilaisuus vastineen antamiseen ja vaadittava tarpeelliset selvitykset ja lausunnot.

Valitus, joka koskee 21 a §:n nojalla annettua ennakkotiedon sisältävää päätöstä, on lääninoikeudessa käsiteltävä kiireellisenä. Lääninoikeuden ennakkotietoa koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta.

53§

Vero kannetaan, mikäli sukupolvenvaihdostilanteiden kohdalla ei ole toisin säädetty, yhdessä tai, jos valtiovarainministeriö niin määrää, useammassa erässä ministeriön määräämän ajan kuluessa.


62§

Jos verovelvollisen veronmaksukyky on oman tai läheisen henkilön sairauden tai tapaturman tahi muun seIlaisen syyn tähden olennaisesti vähentynyt taikka jos veron periminen ilmeisesti vaarantaisi maatilatalouden tai muun yritystoiminnan jatkuvuuden tai työpaikkojen säilyvyyden taikka jos veron periminen olisi muusta erityisestä syystä ilmeisesti kohtuutonta, voi valtiovarainministeriö hakemuksesta myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen peritö- tai lahjaverosta.


63§

Perintö tai lahjaverosta jätetään verovelvollisen perintöverolautakunnalle ennen verotuksen toimittamista tekemästä pyynnöstä osa maksuunpanematta, jos

1) veronalaiseen perintöön tai lahjaan sisältyy maatila, muu yritys tai osa niistä,

2) verovelvollinen jatkaa perintönä tai lahjana saaduilla varoilla maatalouden tai maa- ja metsätalouden harjoittamista tai muuta yritystoimintaa perintönä tai lahjana saadulla maatilalla tai näin saadussa yrityksessä, ja

3) edellä 1 kohdassa tarkoitetusta maatilasta, muusta yrityksestä tai niiden osasta määrätyn perintö- tai lahjaveron suhteellinen osa koko verosta on suurempi kuin 50 markkaa.

Maksuunpanematta jätettävän veron osan laskemiseksi tämän lain mukaan määrätystä verosta vähennetään vero, joka perintöosuudesta tai lahjasta olisi määrättävä, jos maatilan maatalousmaa, metsä, rakennukset, rakennelmat, koneet, kalusto ja laitteet samoin kuin muuhun yritykseen kuin maatilaan kuuluvat varat arvostettaisiin verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitetussa varallisuusverotuksessa noudatettujen perusteiden mukaan. Näin saatu erotus tai, jos se on suurempi kuin 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun perintö- tai lahjaveron 50 markan ylimenevä osa, viimeksi mainittu määrä jätetään maksuunpanematta.

Jos verovelvollinen luovuttaa pääosan 1 momentissa tarkoitetusta maatilasta, muusta yrityksestä tai sellaisen osasta ennen kuin 5 vuotta on kulunut perintö- tai lahjaveron maksuunpanopäivästä, verovelvollisen maksettavaksi pannaan tämän pykälän nojalla maksuunpanematta jätetty vero korotettuna 20 prosentilla.

63b§

Jos maatilasta, muusta yrityksestä tai niiden osasta määrätyn perintö- tai lahjaveron suhteellinen osa koko verosta on 100 markkaa tai; enemmän ja jos 63 a §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainitut edellytykset ovat olemassa, tämän veron osan maksuaikaa pidennetään verovelvollisen ennen verotuksen toimittamista perintöverolautakunnalle tekemästä pyynnöstä.

Vero, jonka maksamiseen on myönnetty pidennystä 1 momentin mukaan, kannetaan yhtä suurina, vähintään 50 markan suuruisina vuotuiserinä enintään 5 vuoden aikana sen mukaan kuin valtiovarainministeriö tarkemmin määrää. Pidennetyltä maksuajalta ei peritä korkoa.

Jos verovelvollinen luovuttaa pääasiallisen osan edellä tarkoitetusta maatilasta, muusta yrityksestä tai sellaisen osasta, perintöverolautakunta määrää kaikki vielä tällöin maksamatta olevat maksuerät kannettaviksi seuraavan kantoerän yhteydessä.

63 c§

Edellä 21 a, 63 a ja 63 b §:ssä tarkoitetaan maatilan tai muun yrityksen osalla myös vähintään yhtä viidesosaa maatilan tai yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista tai osuuksista.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1979 ja sitä sovelletaan niihin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut sanottuna päivänä tai sen jälkeen, kuitenkin niin, että 62 §:n 1 momenttia sovelletaan myös niihin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa.

Helsingissä 16 päivänä maaliskuuta 1979

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Ministeri
Esko Rekola

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.