612/1978

Annettu Naantalissa 11. päivänä elokuuta 1978

Laki ennakkoperintälain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 28 päivänä marraskuuta 1959 annetun ennakkoperintälain (418/59) 48 §:n 3 momentti sekä 50 ja 59 §,

sellaisina kuin niistä on 50 § osittain muutettuna 13 päivänä elokuuta 1976 annetulla lailla (670/76),

muutetaan 10 §:n 3 momentti, 11 §:n 2 momentti, 17 §:n 1 momentti, 19, 20, 21--23 §, 24 §:n 1 ja 2 momentti, 25 ja 27 §, 28 §:n 1 ja 4 momentti, 29 a §:n 1 ja 2 momentti, 33 ja 35 §, 43 §:n 3 momentti, 46 §:n 1 momentti, 47 §:n 1 momentti, 49 §, 49 a §:n 1 momentti, 51 §, 52 §:n 2 momentti, 55 ja 58 §,

sellaisina kuin niistä ovat 11 §:n 2 momentti 31 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (1049/74), 19 § osittain muutettuna 20 päivänä kesäkuuta 1974 annetulla lailla (500/ 74) ja mainitulla 13 päivänä elokuuta 1976 annetulla lailla, 20 § osittain muutettuna 22 päivänä lokakuuta 1965 annetulla lailla (546/65), 21 § ja 29 a §:n 1 ja 2 momentti mainitussa 13 päivänä elokuuta 1976 annetussa laissa, 22 § osittain muutettuna 13 päivänä helmikuuta 1976 annetulla lailla (149/76), 25 ja 27 §, 28 §:n 1 momentti, 49 § ja 49 a §:n 1 momentti viimeksi mainitussa laissa, 28 §: n 4 momentti mainitussa 20 päivänä kesäkuuta 1974 annetussa laissa, 33 ja 35 § 26 päivänä lokakuuta 1972 annetussa laissa (706/72) ja 51 § 31 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (1026/74), sekä

lisätään lakiin uusi 21 a, 25 a, 25 b, 58 a ja 58 b § seuraavasti:

10§

Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty, voi se lääninverovirasto, jonka virka-alueella työnantajan kotikunta on, milloin palkanmaksu tapahtuu useammin kuin kerran kuukaudessa, oikeuttaa työnantajan toimittamaan ennakonpidätyksen harvemmin, kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa.

11§

Pidätystaulukot on laadittava siten, että eri ajanjaksoin maksettavista palkkaeristä pidätettävät määrät mahdollisimman tarkoin vastaavat palkansaajan verovuoden koko palkasta suoritettavan valtionveron, 3 §:n mukaisesti lasketun kunnallis- ja kirkollisveron sekä kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksun yhteenlaskettua määrää.

17§

Jos syntyy epäselvyyttä siitä, onko ennakonpidätys toimitettava, tai siitä, onko pidätys toimitettava 13 §:n 1 vai 3 momentin mukaan tahi mitä pidätystä toimitettaessa muutoin on noudatettava, ratkaisee asian työnantajan tai palkansaajan pyynnöstä se lääninverovirasto, jonka virka-alueella työnantajan kotikunta on.


19§

Ennakonpidätys toimitetaan siten, että työnantaja vähentää pidätysmäärän rahana maksettavasta palkasta.

Pidätetyt määrät on suoritettava lääninveroviraston postisiirtotilille viimeistään pidätyksen toimittamista seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä.

Valtion ja sen laitosten pidättämien määrien suoritustavan ja suoritusajan määrää valtiovarainministeriö.

Valtiovarainministeriö voi oikeuttaa työnantajat suorittamaan pidätetyt määrät valtion postisiirtotilille myöhemmin kuin 2 momentissa on sanottu, jos pidätysten suorittaminen työnantajista riippumattomien esteiden vuoksi ei ole mahdollista määräajassa. Pidennetyltä maksuajalta valtiovarainministeriö voi määrätä suoritettavaksi korkoa.

20§

Palkasta ja siitä toimitetusta ennakonpidätyksestä on palkansaajalle annettava verohallituksen vahvistaman kaavan mukainen pidätystodistus. Asetuksella annetaan tarkemmat määräykset pidätystodistuksen antamisesta ja pidätystodistukseen tehtävistä merkinnöistä.

21§

Lääninverovirasto pitää rekisteriä niistä työnantajista, joiden kotikunta on lääninveroviraston virka-alueella (rekisteröity työnantaja).

Jos työnantajalla on palkansaajia vain tilapäisesti tai on olemassa muita erityisiä syitä, lääninverovirasto voi jättää työnantajan merkitsemättä työnantajarekisteriin sen mukaan kuin verohallitus tarkemmin määrää (rekisteröimätön työnantaja).

Valtiovarainministeriö määrää valtion ja sen laitosten merkitsemisestä työnantajarekisteriin.

21a§

Työnantajan on annettava veronkantoviranomaiselle 21 §:ssä tarkoitettua rekisteröintiä ja ennakonpidätysten valvontaa varten tarpeelliset tiedot sen mukaan kuin asetuksella säädetään.

22§

Työnantaja on valtiolle vastuussa pidätysmäärästä, jonka hän tai hänen palveluksessaan oleva henkilö tahi muu hänen edustajansa on 19 §:n mukaan palkoista pidättänyt.

Jos työnantaja on osaksi tai kokonaan laiminlyönyt pidättämiensä varojen tai 19 §:n 4 momentissa tarkoitetun koron suorittamisen määräajassa, on sen lääninveroviraston, jonka virka-alueella työnantajan kotikunta on, viivytyksettä pantava työnantajan maksettavaksi laiminlyöty määrä sekä sille veronlisäystä yksi markka kultakin täydeltä sadalta markalta jokaiselta alkavalta kalenterikuukaudelta sen kuukauden päättymisestä, jona ennakonpidätys on toimitettu, eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun.

Jos työnantaja on suorittanut pidättämänsä varat säädetyn maksupäivän jälkeen, maksuunpannaan hänelle 2 momentissa tarkoitettu veronlisäys jokaiselta alkavalta kalenterikuukaudelta sen kuukauden päättymisestä, jona ennakonpidätys on toimitettu sen kuukauden loppuun, jona ennakonpidätys on suoritettu.

23§

Jos ennakonpidätys on jäänyt osaksi tai kokonaan toimittamatta tai ennakkoa on pidätetty liikaa, saa työnantaja virheen oikaisemiseksi korottaa tai alentaa saman kalenterivuoden myöhemmän palkanmaksun yhteydessä toimitettavaa pidätystä. Pidätystä ei palkansaajan suostumuksetta kuitenkaan saa korottaa enempää kuin kymmenellä prosentilla tällöin maksettavan palkan määrästä.

Rekisteröity työnantaja saa alentaa toimitettua pidätystä silloinkin, kun hän ei enää saman kalenterivuoden aikana suorita palkansaajalle palkkaa, jos pidätystodistukseen tehdyt merkinnät voidaan oikaista.

24§

Jos työnantaja on osaksi tai kokonaan jättänyt ennakonpidätyksen toimittamatta, on sen lääninveroviraston, jonka virka-alueella työnantajan kotikunta on, pantava työnantajan maksettavaksi pidättämättä jätetty määrä.

Työnantajalle ei määrätä 1 momentissa tarkoitettua maksuvelvollisuutta, jos selvitetään, että pidätyksen alaisesta palkasta menevät verot sekä kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksu on suoritettu tai että siitä ei ole ollut suoritettava valtion- eikä kunnallisveroa eikä vakuutetun kansaneläke- eikä sairausvakuutusmaksua. Jos tällainen selvitys esitetään sen jälkeen, kun maksuvelvollisuus on työnantajalle lainvoimaisesti määrätty, lääninveroviraston on vastaavasti poistettava maksuvelvollisuus ja määrättävä työnantajan jo suorittama määrä hänelle palautettavaksi. Palautettavalle määrälle ei suoriteta korkoa.


25§

Ennakonpidätyksen toimittamisen laiminlyönyt työnantaja on 24 §:n mukaan suoritettavan määrän lisäksi määrättävä suorittamaan veronlisäystä yksi markka kultakin täydeltä sadalta markalta jokaiselta alkavalta kalenterikuukaudelta sen kuukauden päättymisestä, jona pidätys olisi ollut toimitettava, asetettavaa maksupäivää edeltävän kuukauden loppuun.

Veronlisäys on määrättävä työnantajan maksettavaksi, vaikka hän on jo suorittanut pidättämättä jätetyn määrän tai se jätetään 24 §:n 2 momentin nojalla määräämättä hänen suoritettavakseen. Veronlisäys lasketaan edellisessä tapauksessa sen kuukauden loppuun, jona ennakonpidätys on suoritettu ja jälkimmäisessä sitä vuotta seuraavan vuoden loppuun, jona pidätys olisi ollut toimitettava.

25a§

Jos työnantaja on laiminlyönyt toimitetun ennakonpidätyksen suorittamisen veronkantoviranomaiselle eikä ole kehotuksesta huolimatta antanut maksuunpanoa varten tarvittavia tietoja, lääninveroviraston on toimitettava 22 §:n mukainen maksuunpano arvioimalla. Arviota toimitettaessa on otettava huomioon työnantajan aikaisempi toiminta ja siinä tapahtuneet muutokset. Jos tietoja näistä seikoista ei ole käytettävissä, on arvio suoritettava vertaamalla työnantajan toimintaa muiden samalla alalla ja samanlaatuisissa olosuhteissa toimivien työnantajien toimintaan.

Jos on ilmeistä, että työnantajan veronkantoviranomaiselle suorittama tai maksuunpanoa varten ilmoittama määrä on pienempi kuin toimitetut ennakonpidätykset, lääninveroviraston on, varattuaan työnantajalle tilaisuuden selvityksen esittämiseen, toimitettava 22 §:n mukainen maksuunpano arvioimalla. Arviota toimitettaessa on otettava huomioon työnantajan toiminnan laatu ja laajuus, palkansaajien lukumäärä sekä maksettujen palkkojen ja pidätysten määrät. Lisäksi on verrattava työnantajan toimintaa muiden samalla alalla ja samanlaatuisissa olosuhteissa toimivien työnantajien toimintaan.

Jos on ilmeistä, että työnantaja on laiminlyönyt ennakonpidätyksen toimittamisen eikä ole kehotuksesta huolimatta antanut lääninverovirastolle maksuunpanon toimittamisessa tarvittavia tietoja, lääninveroviraston on toimitettava 24 §:n mukainen maksuunpano arvioimalla. Arviota toimitettaessa on sovellettava 2 momentissa tarkoitettuja arviointiperusteita.

Valtioon ja sen laitoksiin ei sovelleta tämän pykälän säännöksiä.

25b§

Jos työnantaja on osaksi tai kokonaan jättänyt ennakonpidätyksen toimittamatta tai pidättämänsä varat säädetyssä ajassa suorittamatta, eikä laiminlyöntiä ole pidettävä vähäisenä, on 22, 24 ja 25 a §:ssä tarkoitetun maksuunpanon yhteydessä laiminlyödyn ennakonpidätyksen määrää korotettava enintään 30 prosentilla.

Jos työnantaja on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän tiedon tai asiakirjan ja menettely on omiaan aiheuttamaan sen, että työnantaja vapautuu ennakonpidätyksen toimittamisesta tai suorittamisesta, on laiminlyödyn ennakonpidätyksen määrää korotettava vähintään 20 ja enintään 50 prosentilla.

Jos 2 momentissa tarkoitettua työnantajan menettelyä ottamalla huomioon sillä saavutettavissa ollut hyöty ja asiaan muutoin vaikuttavat olosuhteet on pidettävä törkeänä, on laiminlyödyn ennakonpidätyksen määrää korotettava vähintään 30 ja enintään 100 prosentilla.

27§

Milloin lääninveroviraston 22, 24, 25 ja 25 a §:n nojalla toimittamissa maksuunpanoissa on sattunut laskuvirhe tai siihen verrattava erehdys tai maksuunpano muutoin todetaan kokonaan tai osittain aiheettomaksi, lääninveroviraston on oikaistava maksuunpano.

Jos lääninverovirasto saa 25 a §:n nojalla toimitetun maksuunpanon jälkeen luotettavan selvityksen pidätysten oikeasta määrästä, lääninveroviraston on maksuunpantava puuttuva määrä 22 tai 24 §:n mukaisesti taikka oikaistava maksuunpano ja palautettava mahdollisesti liikaa suoritettu määrä.

Maksuunpanon oikaisu työnantajan vahingoksi on tehtävä viimeistään kahden vuoden kuluessa sitä seuranneen kalenterivuoden alusta, jona maksuunpano on tapahtunut, ja maksuunpanon oikaisu työnantajan hyväksi viimeistään viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen kalenterivuoden alusta, jona maksuunpano on tapahtunut.

Maksuunpanon oikaisu pannaan vireille työnantajan kirjallisesta vaatimuksesta tai viranomaisen aloitteesta.

28§

Erityisen painavista syistä valtiovarainministeriö voi hakemuksesta poistaa työnantajan maksettavaksi 24 §:n ja 25 a §:n 3 momentin nojalla pannun pidättämättä jätetyn määrän, 22 ja 25 §:ssä tarkoitetut veronlisäykset, 25 b §:ssä tarkoitetun korotuksen sekä veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetun lain (145/76) mukaisen viivästyskoron ja jäämämaksun. Valtiovarainministeriö voi poistaa nämä määrät silloinkin, kun niitä olisi tilitettävä muulle veronsaajalle kuin valtiolle.


Erityisistä syistä veronkantoviranomainen voi hakemuksesta myöntää lykkäystä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen määrien suorittamisessa valtiovarainministeriön määräämillä ehdoilla. Verohallitus voi ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen, jos siihen on erityistä syytä.


29a§

Kirjanpitovelvollisen työnantajan on säilytettävä palkkakirjanpitonsa niin kuin tilikirjojen ja tositteiden säilyttämisestä kirjanpitolaissa säädetään.

Muun kuin kirjanpitovelvollisen työnantajan on säilytettävä 20 a §:ssä tarkoitetut muistiinpanot ja ennakonpidätyksen suorittamisessa käytettyjen tilillepanokorttien jäljennökset 6 vuotta sen vuoden lopusta lukien, jonka aikana palkka on maksettu.


33§

Osingosta tai korosta pidätetyt varat on suoritettava veronkantoviranomaisen postisiirtotilille viimeistään sitä kalenterikuukautta seuraavan kalenterikuukauden kymmenentenä päivänä, jonka aikana ennakonpidätys on toimitettu. Samalla on sille lääninverovirastolle, jonka virka-alueella osingon tai koron maksajan kotipaikka on, annettava sellainen tilitys kuin asetuksella säädetään.

35§

Mitä 17, 22-27, 29, 29 b, 29 c ja 29 d §:ssä on säädetty, sovelletaan myös korosta ja osingosta toimitettavaan ennakonpidätykseen.

43§

Jos ennakko on jäänyt määräämättä 2 momentissa tarkoitettuna aikana tai se on määrätty ilmeisesti liian pieneksi, tulee asianomaisen verojohtajan kiireellisesti ja viimeistään verovuoden marraskuun loppuun mennessä toimittaa maksuunpaneminen sekä pitää huolta lisäluettelojen laatimisesta ja ennakkoverolippujen kirjoittamisesta.


46§

Jos verovelvollisen verotettavan tulon tai omaisuuden pienentymisen takia tai muusta syystä on ilmeistä, että ennakko on määrätty suuremmaksi, kuin tarvitaan niiden verojen ja sen kansaneläkevakuutusmaksun suorittamiseksi, joiden suoritukseksi ennakko on käytettävä, on sen veropiirin verojohtajan, jossa ennakko on määrätty, verovelvollisen esitettyä tarvittavan selvityksen, määrättävä ennakko uudelleen sekä huolehdittava siitä, että verovelvolliselle annetaan tämän mukainen uusi ennakkoverolippu. Jos verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että hänellä ei verovuotena tule olemaan tai ei ole ollut sellaista tuloa tai omaisuutta, josta ennakko on määrätty, tai että ennakon kantaminen muusta syystä olisi aiheetonta, verojohtajan on poistettava ennakko. Verojohtaja voi myös viran puolesta poistaa aiheettomasti määrätyn ennakon.


47§

Edellä 46 §:n 1 momentissa tarkoitettua ennakon uudelleen määräämistä ei toimiteta, ellei vaatimusta siitä ole tehty ennen verovuoden loppua, eikä myöskään, ellei ennakon määrää olisi alennettava vähintään 10 prosentilla ja ainakin 100 markalla. Sen estämättä, mitä edellä on säädetty, saadaan 43 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vaatimus ennakon uudelleen määräämisestä tehdä kahden viikon kuluessa siitä, kun verovelvollinen on saanut tiedon ennakon määräämisestä.


49§

Veronkantoviranomainen voi erityisistä syistä hakemuksesta myöntää ennakon suorittamisen lykkäystä valtiovarainministeriön määräämillä ehdoilla. Verohallitus voi ottaa lykkäysasian ratkaistavakseen, jos siihen on erityistä syytä.

49a§

Erityisen painavista syistä valtiovarainministeriö voi hakemuksesta poistaa maksuunpannulle ennakolle suoritettavan viivästyskoron ja jäämämaksun sekä ennakolle lykkäyksen vuoksi maksettavan koron. Valtiovarainministeriö voi poistaa nämä määrät silloinkin, kun niitä olisi tilitettävä muulle veronsaajalle kuin valtiolle.


51§

Verojohtajan päätökseen, joka on annettu 12 §:n 3 momentin tai 43 §:n nojalla, ei saa hakea muutosta, ennen kuin päätöstä on pyydetty oikaistavaksi 12 §:n 4 momentissa tai 46 §:ssä edellytetyllä tavalla. Edellä 15 §:n 2 momentissa tarkoitettuun verojohtajan ratkaisuun ja 21 §:n rekisteröintiä koskevaan lääninveroviraston päätökseen ei saa hakea muutosta.

Milloin muutoksenhakua ei 1 momentin mukaan ole kielletty, saa se, joka on tyytymätön lääninveroviraston tai verojohtajan tämän lain nojalla antamaan häntä koskevaan päätökseen, hakea siihen muutosta sen läänin lääninoikeudelta, johon hänen kotikuntansa kuuluu. Edellä 16 §:n 3 momentissa ja 17 §:ssä tarkoitetuista ratkaisuista haetaan kuitenkin muutosta sen läänin lääninoikeudelta, johon työnantajan kotikunta kuuluu. Jollei mikään lääninoikeus edellä tässä momentissa olevien säännösten mukaan ole toimivaltainen valitusta käsittelemään, tehdään valitus Uudenmaan lääninoikeudelle.

Lääninverolautakunnassa olevalla verotusasiamiehellä on oikeus hakea muutosta 17, 22, 24, 25, 25 a ja 25 b §:n nojalla annettuihin päätöksiin. Verolautakunnassa olevalla valtionasiamiehellä ja kunnanasiamiehellä on oikeus hakea muutosta 16 ja 45 §:ssä tarkoitettuihin päätöksiin.

Muutoksenhaku on tehtävä kirjallisesti. Valituskirja on toimitettava lääninverovirastoon tai verotoimistoon taikka lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa tiedoksi saamisesta. Valtionasiamiehen, kunnanasiamiehen ja verotusasiamiehen valitusaika luetaan päätöksenteon päivästä.

Joka tahtoo hakea muutosta lääninveroviraston 22, 24, 25, 25 a tai 25 b §:n nojalla tai verojohtajan 43 tai 45 §:n mukaan antamaan, häntä koskevaan päätökseen sillä perusteella, että se on annettu lakia virheellisesti soveltaen tai että asiaa käsiteltäessä on tapahtunut erehdys tai menettelyvirhe, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen asian ratkaisuun, saa, jos asia koskee sellaista maksuunpanon perustetta, hakea muutosta lääninoikeudelta sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty ja 4 momentissa säädetyn määräajan jälkeenkin. Tällaista valitusta ei kuitenkaan saa tehdä myöhemmin kuin kuudennen vuoden kuluessa sitä seuranneen kalenterivuoden alusta lukien, jona päätös on annettu.

52§

Valituksesta huolimatta on annettua päätöstä noudatettava. Edellä 17 §:ssä tarkoitetusta lääninveroviraston ratkaisusta tehdyn valituksen johdosta annettua päätöstä ei ole sovellettava ennakonpidätykseen, joka on toimitettu tai olisi ollut toimitettava, ennen kuin työnantaja on saanut päätöksestä tiedon.


55§

Milloin ennakkoa on pidätetty tai kannettu tulosta tai omaisuudesta, josta ei ole suoritettava veroa eikä kansaneläkevakuutusmaksua, eikä ennakkoa ole muutoinkaan käytetty veron eikä kansaneläkevakuutusmaksun suoritukseksi, on pidätetyn määrän osalta sen lääninveroviraston, jonka virka-alueella työnantajan kotikunta on, sekä kannetun ennakon osalta sen veropiirin verojohtajan, jossa ennakko on määrätty, määrättävä peritty määrä viipymättä palautettavaksi asianomaiselle.

58§

Jos verovelvollinen ei ole liittänyt veroilmoitukseensa ennakonpidätyksestä annettua tai verotuslain 105 §:n 2 momentissa tarkoitettua todistusta eikä veroa määrättäessä ennakkoa ole otettu huomioon, on hänellä oikeus saada hakemuksesta takaisin veronkantoviranomaiselta liikaa suoritettu määrä, jos se on vähintään viisi markkaa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu hakemus on tehtävä veronkantoviranomaiselle kuuden vuoden kuluessa sen vuoden lopusta lukien, jota koskevaan veroilmoitukseen todistus olisi pitänyt liittää.

58a§

Jos työnantaja tai muu pidätysvelvollinen on erehdyksessä suorittanut ennakonpidätyksenä enemmän kuin hän on ennakonpidätyksen alaisesta suorituksesta pidätyksenä vähentänyt, saa hän hakemuksesta veronkantoviranomaiselta takaisin liikaa suorittamansa määrän.

Rekisteröidyllä työnantajalla on oikeus vähentää liikaa suorittamansa määrä myöhemmin samalta kalenterivuodelta veronkantoviranomaiselle suoritettavan ennakonpidätyksen yhteydessä.

58b§

Edellä 23 §:n 2 momentissa mainitussa tapauksessa saa rekisteröity työnantaja vähentää alentamaansa ennakonpidätystä vastaavan määrän myöhemmin samalta kalenterivuodelta tapahtuvan ennakonpidätyksen suorittamisen yhteydessä. Jollei tämä ole mahdollista, työnantajalla on oikeus saada hakemuksesta takaisin antamaansa ennakonpidätystä vastaava määrä veronkantoviranomaiselta.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979.

Työnantaja, joka toimittaa 29-31 päivinä joulukuuta 1978 maksamistaan palkoista ennakonpidätyksen veromerkkejä käyttäen, saa lain voimaan tultua kiinnittää veromerkit 28 päivänä marraskuuta 1959 annetun ennakkoperintälain (418/59) 19 §:n 2 momentissa, sellaisena kuin se on alkuperäisessä muodossaan, säädetyssä ajassa. Vuoden 1978 veromerkkejä on pidettävä saatavana veromerkkien myyntipaikoissa 2 ja 3 päivänä tammikuuta 1979.

Jos työnantaja on toimittanut joulukuussa 1978 ennakonpidätykset veromerkkejä käyttämättä, on pidätetyt määrät suoritettava lääninhallituksen postisiirtotilille ja niistä annettava tilitys verojohtajalle viimeistään 20 päivänä tammikuuta 1979 ennakkoperintälain 19 §:n 3 momentissa, sellaisena kuin se on 13 päivänä elokuuta 1976 annetussa laissa (670/76), säädetyllä tavalla.

Vuoden 1978 verokirjoihin, pidätystodistuksiin sekä niihin tehtäviin merkintöihin nähden on noudatettava, mitä ennakkoperintälain 19 §:n 4 momentissa ja 20 §:ssä, sellaisena kuin 19 §:n 4 momentti ja 20 §:n 1 momentti ovat alkuperäisessä muodossaan ja 20 §:n 2 momentti 22 päivänä lokakuuta 1965 annetussa laissa (546/65), on säädetty.

Ne työnantajat, jotka vuonna 1978 ennen lain voimaantuloa ovat toimittaneet ennakonpidätyksen veromerkkejä käyttämättä, ovat 1 päivästä tammikuuta 1979 lukien 21 §:n 1 momentissa tarkoitettuja rekisteröityjä työnantajia.

Suorittamatta tai pidättämättä jätettyjen ennakonpidätysten maksuunpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan 25 b §:ää lukuun ottamatta myös ennen lain voimaantuloa tapahtuneisiin laiminlyönteihin, joita koskevaa maksuunpanoa ei lain voimaan tullessa ole toimitettu.

Verojohtajan 24 §:n mukaisesti määräämän maksuvelvollisuuden poistaa lain voimaantulon jälkeen lääninverovirasto.

Työnantajan on säilytettävä veromerkkien tilauslomakkeet 6 vuotta sen vuoden lopusta lukien, jonka aikana palkka on maksettu.

Lääninhallitus suorittaa verovuoden 1978 etumaksuista myös tammikuussa 1979 maksettavan erän.

Tämän lain voimaan tullessa lääninhallituksen, verotoimiston tai verojohtajan käsiteltävänä olevat ennakkoperintää koskevat hakemukset ja valitukset, jotka uuden lain mukaan käsitellään lääninverovirastossa, siirretään lääninveroviraston käsiteltäviksi.

Lääninhallitus palauttaa asianomaisen hakemuksesta liikaa suoritetun tai veromerkkien arvoa vastaavan määrän, jos käyttämätön veromerkki on pilaantunut tai jos joku on erehdyksessä käyttänyt veromerkkiä, kun sitä ei olisi tarvittu, tahi suurempiarvoista veromerkkiä kuin on säädetty, taikka kun veromerkki on muutoin tullut tarpeettomaksi.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Naantalissa 11. päivänä elokuuta 1978

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Valtiovarainministeri
Paul Paavela

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.