423/1978

Annettu Helsingissä 7. päivänä kesäkuuta 1978

Merimieslaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1

Yleisiä säännöksiä.

Soveltamisala.

Tätä lakia sovelletaan jäljempänä mainituin poikkeuksin työhön, jota työntekijä sopimuksen perusteella tekee työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan suomalaisessa aluksessa tai työnantajan määräyksestä väliaikaisesti muualla.

Poikkeukset soveltamisalasta.

Tätä lakia ei sovelleta työhön, jota:

1) tehdään seuraamatta alusta vain aluksen ollessa satamassa;

2) on pidettävä pelkästään tilapäisenä tarkastus-, huolto-, luotsaus- tai muuna näihin rinnastettavana työnä;

3) tehdään uittokalustolla, uittoon käytettävää kuljetuskalustoa lukuunottamatta;

4) tehdään huvialuksessa tai aluksessa, jossa työskentelee vain työnantajan perheenjäseniä; tai

5) tehdään valtion puolustus- tai rajavartiotarkoituksiin käytettävässä aluksessa.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun tilapäiseen työhön on kuitenkin sovellettava 13, 31, 36, 74 ja 75 §:n säännöksiä sekä huvialuksessa tehtävään työhön 4 ja 5 §:n säännöksiä.

Kotimaaliikenteen aluksessa tehtävään työhön ei aluksen liikennöidessä Suomen rajojen sisäpuolella tai Saimaan kanavan vuokra-alueella ja siihen välittömästi liittyvillä Neuvostoliiton vesialueilla sovelleta 20, 36, 37, 46, 51, 54, 68-73, 78 ja 84 §:n säännöksiä.

Työsopimuksen kestoaika.

Työsopimus voidaan tehdä määräajaksi taikka koskemaan määrättyä matkaa tai määrättyjä matkoja tahi olemaan voimassa toistaiseksi. Sopimusta on pidettävä määräajaksi tehtynä myös silloin, kun on sovittu määrätystä työstä tai työsuhteen kestoaika muutoin käy ilmi sopimuksen tarkoituksesta.

Työntekijällä, jonka työsuhde on jatkunut yhtäjaksoisesti yhdeksän kuukautta tai jolla ei viimeisen kuuden kuukauden aikana ole ollut mahdollisuutta irtisanoa työsopimustaan päättymään kotimaassaan tai työsopimuksen solmimispaikkakunnalla, on oikeus, vaikka toisin olisi sovittu, irtisanoa työsopimuksensa päättymään kulloinkin noudatettavan irtisanomisajan kuluttua.

Sopimuksen, jonka mukaan työn tulee alkaa myöhemmin kuin vuoden kuluttua sopimuksen teosta, työntekijä voi ennen työn alkamista irtisanoa.

Työsopimuksen muoto.

Työsopimus on tehtävä kirjallisesti, mistä huolehtiminen kuuluu työnantajalle.

Tarkempia säännöksiä sopimuksen tekemisestä ja siinä noudatettavasta menettelystä annetaan asetuksella.

Vähimmäisikä. Vajaavaltaisen työsopimus.

Tässä laissa tarkoitettuun työhön saadaan ottaa miespuolinen henkilö, joka on täyttänyt tai saman kalenterivuoden aikana täyttää kuusitoista vuotta, ja naispuolinen henkilö, joka on täyttänyt seitsemäntoista vuotta. Kahdeksaatoista vuotta nuorempaa naishenkilöä ei saa ottaa työhön eurooppaliikennealueen ulkopuolella käytettävään alukseen.

Pääasiallisesti höyryvoimalla kulkevaan alukseen ei saa ottaa lämmittäjäksi tai hiilenluojaksi alle kahdeksantoista vuotiasta henkilöä.

Alaikäinen saa työntekijänä itse tehdä sekä irtisanoa ja purkaa työsopimuksensa. Holhoojalla on kuitenkin oikeus purkaa alaikäisen tekemä työsopimus, jos purkaminen on tarpeellista alaikäisen kasvatuksen, kehityksen tai terveyden takia.

Oikeuksien luovuttaminen. Työnantajan liikkeen luovutus.

Työsopimuksesta johtuvia oikeuksia, paitsi erääntynyttä saamista, ei työntekijä tai työnantaja voi toisen sopimuspuolen suostumuksetta siirtää kolmannelle.

Työnantajan liikettä tai alusta luovutettaessa jatkuvat työsuhteet luovuttajaa velvoittavina, jollei jäljempänä säädetystä muuta johdu.

Milloin työnantajan liike tai alus luovutetaan Suomen kansalaiselle tai suomalaiselle yritykselle siirtyvät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa 2 momentissa säädetystä poiketen välittömästi uudelle omistajalle, jos työntekijä kysyttäessä ilmoittaa siirtyvänsä tämän palvelukseen. Uusi omistaja ei kuitenkaan vastaa työntekijän palkka- tai muusta työsuhteeseen perustuvasta saamisesta, joka on erääntynyt ennen luovutusta. Työntekijän irtisanomisoikeudesta edellä tarkoitetuissa tapauksissa säädetään 44 §:ssä.

Liikkeen tai aluksen luovutusta koskevia säännöksiä on vastaavasti sovellettava vuokralleantoon.

Työnantajan sijainen.

Työnantaja voi panna sijaansa toisen henkilön johtamaan tai valvomaan työtä.

Jos sijainen tehtaväänsä suorittaessaan virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttaa työntekijälle vahinkoa, työnantaja on vastuussa sen korvaamisesta.

2

Työsopimuksesta johtuvat velvollisuudet.

Työntekijän velvollisuudet.
Yleissäännös työntekijän velvollisuuksista.

Työntekijän on suoritettava hänelle annettu työ huolellisesti, noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja työn suoritustavan, laadun ja laajuuden sekä ajan ja paikan suhteen toimivaltansa mukaisesti antaa. Hänen on vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa ja olisi omiaan tuottamaan vahinkoa työnantajalle.

Työturvallisuus.

Työntekijän on noudatettava työturvallisuuden edellyttämää varovaisuutta. Hänen on ilmoitettava työnantajalle käytössään tai hoidettavanaan olevissa koneissa tai laitteissa tahi työ ja suojeluvälineissä taikka aluksessa kuljetettavassa lastissa havaitsemistaan vioista tai puutteellisuuksista, joista saattaa aiheutua tapaturman tai sairastumisen vaaraa.

10§
Työntekijän velvollisuus olla aluksessa.

Aluksen ollessa satamassa tai varmalla ankkuripaikalla on työntekijän oltava vapaa-aikanaan aluksessa vain, milloin se on välttämättä tarpeen aluksen, siinä olevien tai lastin turvallisuuden takia taikka aluksen tulevan matkan tai siirtämisen vuoksi.

Työnantajan on järjestettävä työntekijöille maksuton kulkuyhteys maihin, jos sellainen on järjestettävissä olosuhteisiin nähden kohtuullisin kustannuksin.

11§
Kilpaileva työsopimus.

Työntekijä ei saa työnantajan luvatta tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa muutoinkaan sellaista toimintaa, joka työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Jos työnantaja työsopimusta tehtäessä on tietoinen kilpailevasta toiminnasta eikä nimenomaan sovita, että siitä on luovuttava, lupa on katsottava annetuksi.

Tuomioistuin voi työnantajan vaatimuksesta julistaa puretuksi vastoin 1 momenttia tehdyn työsopimuksen ja kieltää työntekijältä kilpailevan toiminnan.

Joka ottaa työhön henkilön, jonka hän tietää 1 momentin nojalla tai muutoin aikaisemman työsopimuksen perusteella olevan estynyt sellaiseen työhön ryhtymästä, vastaa työntekijän ohella työnantajan vahingon korvaamisesta.

Sellaisen sopimuksen pätevyydestä, jossa työntekijä kilpailun estämiseksi sitoutuu olemaan tekemättä työsuhteen lakattua voimaan tulevaa työsopimusta jonkun kanssa, joka harjoittaa määrätynlaista kauppaa tai muuta toimintaa, säädetään varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa (228/29).

12§
Liike- ja ammattisalaisuudet sekä lahjominen.

Työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksia, jotka työntekijälle on uskottu tai hän muuten on saanut tietoonsa, työntekijä ei saa sopimussuhteen aikana käyttää hyödykseen tai ilmaista muille. Vahingon korvaamisesta on työntekijän ohella, joka on ilmaissut salaisuuden, vastuussa myös se, jonka hyväksi ilmaiseminen tapahtui, mikäli viimeksi mainittu tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että työntekijä menetteli oikeudettomasti.

Työntekijä ei saa vastaanottaa tai itselleen edustaa tai vaatia lahjaa tai muuta etua suosiakseen toista elinkeinotoiminnassa tai palkinnoksi sellaisesta suosimisesta.

13§
Työntekijän matkatavarat.

Työntekijä ei saa ottaa alukseen mukaansa mitään, joka voi aiheuttaa vaaraa alukselle, aluksessa oleville tai lastille tahi aiheuttaa epäjärjestystä aluksessa. Päällikön luvatta ei työntekijä saa myöskään ottaa mukaansa kauppatavaroita.

Jos on syytä olettaa, että alukseen on tuotu jotakin, josta saattaa aiheutua 1 momentissa tarkoitettua vaaraa tai epäjärjestystä, on päälliköllä oikeus todistajien läsnäollessa tutkituttaa työntekijäin käytettävissä olevat tilat. Mikäli aluksesta löydetään jotakin edellä tarkoitettua vaaraa tai epäjärjestystä aiheuttavaa, on päälliköllä oikeus ottaa se talteen, kuljetuttaa maihin tai, jos on välttämätöntä, hävittää.

14§
Meriselitys ja työntekijän läsnäolovelvollisuudet.

Jos työntekijän läsnäolo on tarpeen meriselityksen antamista varten, on hän velvollinen jäämään meriselityksen antamiseen asti sille paikkakunnalle, jolla selitys on annettava, tai niin lähelle sitä, että hän voi kutsun saatuaan viivytyksettä olla paikalla. Työnantajan on maksettava työntekijälle edellä tarkoitetulta ajalta palkka sekä kustannettava hänen ylläpitonsa ja meriselityksen antamista varten tarpeelliset matkansa.

Työnantajan velvollisuudet.
A. Yleistä.
15§
Yleissäännös työnantajan velvollisuuksista.

Työnantaja, joka ei työehtosopimuslain (436/46) nojalla ole sidottu työehtosopimukseen, on kuitenkin velvollinen noudattamaan työsuhteissa niitä palkka- ja muita ehtoja, jotka kyseessä olevassa tai siihen lähinnä rinnastettavassa työssä asianomaisen alan yleiseksi katsottavassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa on määrätty noudatettaviksi.

Jos työsopimus joiltakin osiltaan on ristiriidassa sen kanssa, mitä 1 momentissa on säädetty, on työsopimus näiltä osiltaan mitätön ja niiden sijasta käyvät noudatettaviksi asianomaisen työehtosopimuksen määräykset.

Työnantajan on kohdeltava työntekijöitään tasapuolisesti niin, ettei ketään perusteettomasti aseteta toisiin nähden eri asemaan syntyperän, uskonnon, sukupuolen, iän, poliittisen tai ammattiyhdistystoiminnan tahi muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

B. Palkan maksaminen.
16§
Palkan määräytyminen.

Palkka lasketaan sen päivän alusta, jolloin työntekijä saapuu työhönsä, ja sen päivän loppuun, jolloin työsuhde päättyy, jollei muualla tässä laissa säädetystä muuta johdu.

Jos työntekijän on ennen työnteon aloittamista täytynyt matkustaa sopimuksentekopaikkakunnalta päästäkseen työhönsä, on palkka kuitenkin suoritettava sen päivän alusta, jolloin hän lähti matkalle.

Päiväpalkkaa kuukausipalkasta laskettaessa katsotaan kuukauden sisältävän kolmekymmentä päivää.

17§
Palkan säästö.

Jos työntekijämäärä matkan kestäessä vähenee, on siten syntynyt palkan säästö siltä ajalta, jonka alus on merellä, jaettava jäljellä olevien työntekijäin kesken sen mukaan, kuin kunkin työ on lisääntynyt, kuitenkin vain mikäli työstä ei ole suoritettu ylityökorvausta sen mukaan, kuin siitä on säädetty erikseen.

Mitä 1 momentissa on säädetty koskee keittiöhenkilökuntaa myös aluksen ollessa satamassa.

Tämän pykälän säännöksiä on sovellettava myös, milloin alus on matkan alkaessa ollut vajaamiehitetty.

18§
Maksuaika, -paikka ja -tapa.

Mikäli jäljempänä säädetystä ja sen nojalla sovitusta ei johdu muuta, on palkka maksettava pyydettäessä aluksen ollessa satamassa, samassa maassa kuitenkin vain joka seitsemäs päivä.

Palkka on maksettava käteisenä rahana, jollei 20 §:n säännöksestä muuta johdu. Pyydettäessä palkka on maksettava maksupaikkakunnan rahana sen kurssin mukaan, jota maksupaikkakunnalla oleva pankkilaitos soveltaa siihen rahaan, jossa palkka on sovittu maksettavaksi.

Palkka voidaan sopia maksettavaksi palkanmaksukausittain. Palkanmaksukausi saa olla enintään kuukauden pituinen. Palkka on tällöin maksettava palkanmaksukauden viimeisenä päivänä työajan päätyttyä työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä, jollei toisin ole sovittu. Työsuhteen päättyessä päättyy myös palkanmaksukausi.

Palkka voidaan, mikäli siitä erikseen sovitaan, maksaa työntekijän pankkitilille taikka pankki- tai postisiirron välityksellä. Jollei toisin ole sovittu, maksu tai siirtomääräys on lähetettävä niin ajoissa, että palkan voidaan laskea olevan erääntymispäivänä työntekijän käytettävissä, minkä ohella hänelle on varattava mahdollisuus tarpeen vaatiessa saada palkka tai osa siitä käteisenä. Tällaisesta maksutavasta aiheutuvista kustannuksista vastaa työnantaja.

Jos työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus työsuhteen päättyessä viivästyy, työntekijällä on oikeus saada täysi palkka odotuspäiviltä, kuitenkin enintään kuudelta päivältä.

19§
Erääntyminen pyhä- ja eräinä muina päivinä.

Jos rahapalkka työsuhteen aikana tai sen päättyessä erääntyy pyhä-, itsenäisyys- tai vapunpäivänä, joulu- tahi juhannusaattona taikka arkilauantaina, pidetään lähinnä edellistä muuta arkipäivää erääntymispäivänä.

20§
Palkan maksaminen kotimaahan.

Työntekijän pyynnöstä on määräosa hänen palkastaan kuukausittain pantava hänen tililleen pankkiin tai maksettava hänen määräämälleen henkilölle.

Jollei työnantaja hänestä riippuvasta syystä ole suorittanut 1 momentissa tarkoitettuja maksuja kulloinkin kohtuulliseksi katsottavan ajan kuluessa, on hänen maksettava suorittamatta jääneelle määrälle korkoa 12 prosenttia vuodessa ja lisäksi korvattava aiheutunut vahinko.

21§
Käsiraha.

Jos käsirahaa on suoritettu sopimuksen vakuudeksi, se saadaan vähentää palkasta jollei toisin ole sovittu.

22§
Työnantajan kuittausoikeus.

Työnantaja ei saa kuitata työntekijän palkkasaamista vastasaamisellaan siltä osin kuin palkkaa lain mukaan ei saa ulosmitata.

Jos työntekijälle on suoritettu palkasta vähennettävää käsirahaa tai muuta ennakkoa, se luetaan ensisijaisesti siihen palkan osaan, jota ei saa vastasaamisella kuitata.

23§
Palkka työsuorituksen estyessä.

Jos työntekijä sopimuksen mukaisesti on ollut työnantajan käytettävissä hänen kuitenkaan työnantajasta riippuvasta syystä saamatta tehdä työtä, palkka on hänelle maksettava.

Milloin työntekijä alusta tai 1 §:ssä tarkoitettua muuta työpaikkaa kohdanneen merionnettomuuden, tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun senkaltaisen hänestä ja työnantajasta riippumattoman esteen takia ei ole voinut suorittaa työtään, työntekijällä on oikeus saada esteen kestämisaikana palkkansa enintään kahdelta viikolta.

Työntekijälle 1 ja 2 momentin nojalla maksettavasta palkasta työnantaja saa 22 §:n 1 momenttia noudattaen vähentää, mitä työntekijältä on työsuorituksen puuttumisen johdosta säästynyt tai mitä hän sinä aikana muulla työllä on ansainnut tai tahallaan jättänyt ansaitsematta.

24§
Lomauttaminen

Työsuhteen kestäessä voidaan sopia siitä, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen pysyessä muutoin voimassa. Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa työsopimuksen, ja samaa irtisanomisaikaa noudattaen hän voi määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Sopimuksella voidaan lomauttamisoikeutta laajentaa.

Jos lomauttaminen on tapahtunut toistaiseksi, on työnantajan ilmoitettava työn alkamisesta vähintään viikkoa ennen, jollei toisin ole sovittu.

Lomauttaminen ei estä työntekijää ottamasta lomautusajaksi muuta työtä.

25§
Sairausajan palkka.

Jos työntekijä on estynyt tekemästä työtään sairauden tai vamman vuoksi, on hänellä työsuhteen jatkuessa oikeus saada palkkansa sanotun esteen kestämisaikana, aluksen päälliköllä kuitenkin enintään 90 päivältä ja muilla työntekijöillä ulkomaanliikenteessä enintään 60 päivältä ja kotimaaliikenteessä 30 päivältä.

Oikeutta sairausajan palkkaan ei kuitenkaan ole, jos sairastuminen tai tapaturma on sattunut vuosiloman tai lomauttamisen aikana, paitsi jos työkyvyttömyyden voidaan selvästi osoittaa aiheutuneen työstä johtuneista olosuhteista. Oikeus sairausajan palkkaan vuosiloman aikana syntyneen työkyvyttömyyden johdosta alkaa työkyvyttömyyden alkamispäivää seuraavana kahdeksantena päivänä, jos työntekijä pyytää loman siirtämistä merimiesten vuosilomalain (353/75) 8 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla, ja lomauttamisen aikana alkaneen työkyvyttömyyden johdosta sen alkamispäivää seuraavana päivänä.

26§
Sairausajan korvaus työsuhteen päättyessä.

Jos työntekijä on työsuhteen päättyessä kykenemätön työhönsä sairauden tai vamman vuoksi, on hänellä oikeus sairausajan palkkaa vastaavaan korvaukseen, mikäli hänellä olisi työsuhteen jatkuessa ollut oikeus saada sairausajan palkkaa.

Työntekijällä on oikeus 1 momentissa tarkoitettuun korvaukseen myös sellaisen kuuden kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä alkaneen työkyvyttömyyden johdosta, jonka voidaan selvästi osoittaa aiheutuneen työstä johtuneista olosuhteista.

Jos työnantaja on purkanut työsopimuksen 49 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun työntekijän käyttäytymisen vuoksi, ei työntekijällä ole oikeutta 1 momentissa tarkoitettuun korvaukseen, vaikka hän työsuhteen päättyessä on ollut työkyvytön, jos työkyvyttömyyteen johtanut sairaus tai vamma on aiheutunut purkamisen perusteena olevasta käyttäytymisestä.

27§
Irtisanomisajan suhde sairausaikaan. Sairausajan palkan ja korvauksen menetys.

Jos 25 ja 26 §:ssä tarkoitettu sairaus tai vamma on ollut sen laatuinen, että työnantajalla on ollut oikeus irtisanoa työsopimus tai työntekijä on irtisanonut työsopimuksen, katsotaan irtisanomisajan sisältyvän 25 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin aikoihin.

Oikeutta 25 ja 26 §:ssä tarkoitettuun palkkaan tai korvaukseen ei ole, jos työkyvyttömyys on aiheutunut sairaudesta tai vammasta, jonka työntekijä on työsopimusta tehdessään tahallaan jättänyt ilmoittamatta tahi jos työntekijä on aiheuttanut sairauden tai vamman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudellaan. Sanottua oikeutta ei myöskään ole ajalta, jolta työntekijä saa palkkaa toiselta työnantajalta.

28§
Palkka kuolintapauksessa. Jälkeenjääneiden oikeus lisäpalkkaan.

Kun työntekijä kuolee, maksetaan palkka hänen kuolinpäivänsä loppuun, jollei hänen oikeutensa palkkaan ole muutoin lakannut. Jos alus työntekijöineen tuhoutuu eikä saada selville, milloin se on tapahtunut, on palkkaa laskettaessa työntekijän katsottava kuolleen sen ajan päättyessä, joka tuhoutuneelta alukselta olisi kulunut matkaan määräpaikkaan siitä paikasta, jossa siitä viimeksi saatiin tieto.

Jos työntekijältä jäi jälkeen puoliso tai alle 16 vuotiaita lapsia, on näille suoritettava kuukauden peruspalkkaa ja mahdollisia kiinteitä lisiä vastaava korvaus, jos kuolema tapahtui työsuhteen kestäessä tai työntekijällä oli oikeus korvaukseen 26 §:n 1 momentin mukaan. Jälkimmäisessä tapauksessa voidaan kuitenkin vähentää se määrä, joka on suoritettu tai on suoritettava sanotun säännöksen perusteella.

C. Työnantajan muut velvollisuudet.
29§
Työturvallisuus.

Työnantajan on huolehdittava työturvallisuudesta ja otettava varteen kaikki, mikä työn laatuun, työolosuhteisiin, työntekijän ikään, sukupuoleen, ammattitaitoon ja hänen muihin edellytyksiinsä katsoen kohtuuden mukaan on tarpeellista työntekijän suojelemiseksi joutumasta työssä alttiiksi tapaturmille tai saamasta työn johdosta haittaa terveydelleen.

Työn turvallisuudesta ja terveellisyydestä huolehtimiseksi ja niiden edistämiseksi työnantajan ja työntekijän on oltava yhteistoiminnassa työpaikalla.

30§
Lepoajat.

Työ on järjestettävä niin, että työntekijä saa tarpeeksi aikaa lepoa, virkistystä ja itsensä kehittämistä ja vakaumuksensa toteuttamista varten sekä kansalaisvelvollisuuksiensa täyttämiseen.

31§
Lääkärintarkastus.

Jos on syytä olettaa, että työntekijä on sairas tai vahingoittunut, on työnantajan toimitettava hänet viipymättä lääkärin tarkastettavaksi tai aluksen ollessa merellä, otettava välittömästi yhteys lääkäriin, jollei tällaista toimenpidettä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana. Työnantajan vaatiessa on työntekijä velvollinen alistumaan lääkärintarkastukseen.

Työnantajan on suoritettava edellä tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset, paitsi jos työntekijä on ilmeisen aiheettomasti pyytänyt lääkärintarkastuksen suorittamista.

32§
Synnytysloma ja sitä vastaava loma.

Työntekijällä, jonka raskaus on kestänyt vähintään 180 päivää, on oikeus saada synnytyslomaksi se aika, johon hänelle sairausvakuutuslain mukaan tulevan äitiysrahan katsotaan kohdistuvan tai, jollei hänellä ole oikeutta äitiysrahaan, katsottaisiin kohdistuvan, jos hänellä sellainen oikeus olisi.

Työntekijällä on oikeus 1 momentissa tarkoitettua synnytyslomaa vastaavaan lomaan aikana, jolta hänelle sairausvakuutuslain 21 §:n 2 ja 3 momentin sekä 23 §:n 2 momentin perusteella suoritetaan äitiysrahaa.

Työntekijällä, joka on ollut yhtäjaksoisesti työssä samassa tai saman johdon alaisessa yrityksessä kuusi kuukautta, on oikeus palkkaan 1 momentissa tarkoitetun synnytysloman ajalta siten kuin 25 §:ssä on säädetty sairausajan palkasta.

Jos työntekijä on raskauteen tai synnytykseen liittyvän sairauden johdosta estynyt tekemästä työtään muuna kuin 1 momentin mukaan määräytyvän synnytysloman aikana, on hänellä oikeus sairausajan palkkaan 25 §:n säännösten mukaisesti. Mikäli raskauteen tai synnytykseen liittyvästä sairaudesta johtuva työkyvyttömyys ja synnytysloma ovat yhdenjaksoisia, ei työntekijällä kuitenkaan ole oikeutta palkkaan pitemmältä ajalta kuin 25 §:n 1 momentissa on säädetty sairausajan palkan osalta.

33§
Sairaanhoito.

Jos työntekijä on sairas tai vahingoittunut, on työnantajan huolehdittava siitä, että hän saa asianmukaista hoitoa aluksessa tai maissa. Hoitoon kuuluvat myös ylläpito, lääkärinhoito siihen liittyvine matkoineen ja lääkkeet. Jos on aihetta otaksua työntekijän sairastavan tautia, josta voi aiheutua vaaraa aluksessa oleville, on työnantajan toimitettava hänet maihin, jollei aluksessa voida ryhtyä turvatoimenpiteisiin tartuntavaaran välttämiseksi.

34§
Sairastuneen työntekijän hoito. Ilmoitusvelvollisuus.

Jos sairas tai vahingoittunut työntekijä on jätettävä ulkomaille, on työnantajan varmistauduttava siitä, että työntekijä saa asianmukaista hoitoa ja, milloin työntekijän hyvinvoinnin kannalta on tarpeen, ilmoitettava lähimmälle Suomen konsulille asiasta. Työnantajan on viipymättä ilmoitettava asiasta myös työntekijän lähimmille omaisille, jollei työntekijä sitä kiellä.

35§
Sairaanhoidon kustannukset.

Työnantajan on suoritettava työsuhteen kestäessä sairastuneen tai vahingoittuneen työntekijän hoidosta aiheutuneet kustannukset, enintään kuitenkin 42 päivältä tai, jos työntekijää on hoidettava muussa kuin siinä maassa, jossa hänellä on kotipaikkansa, 84 päivältä. Aluksessa annettu hoito tai työsuhteen päättyminen eivät vaikuta työnantajan edellä tarkoitettuun velvollisuuteen, ellei jäljempänä säädetystä muuta johdu.

Työnantajan 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus lakkaa kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun työntekijä on viimeksi jättänyt aluksen. Sairaalahoidosta aiheutuvien kustannusten osalta voidaan mainittua aikaa pidentää vuoden mittaiseksi, jos työntekijä hänestä riippumattomista syistä ei ole voinut päästä hoitoon aikaisemmin.

Työnantaja ei ole velvollinen suorittamaan tässä pykälässä tarkoitettuja sairaanhoidon kustannuksia, jos työntekijä on työsopimusta tehdessään tahallaan jättänyt ilmoittamatta sairautensa tai vammansa tahi aiheuttanut sen tahallisesti taikka törkeällä huolimattomuudellaan eikä jos työntekijä on sairastunut tai vammautunut vuosiloman tai lomauttamisen aikana, ellei sairauden tai vamman voida selvästi osoittaa aiheutuneen työstä johtuneista olosuhteista. Sanottua velvollisuutta ei ole myöskään, jos työntekijällä on työsuhteen päättymisen jälkeen oikeus saada 1 momentissa tarkoitetut sairaanhoidon kustannukset toiselta työnantajalta.

Tarttuvassa vaiheessa olevasta sukupuolitaudista aiheutuneitten sairaala-, lääkärinhoito- ja lääkekustannusten korvaamisessa noudatetaan sukupuolitautilain (52/52) säännöksiä.

36§
Ilmoitus- ja hautausvelvollisuus sekä omaisuuden hoito työntekijän kuollessa.

Työnantajan on viipymättä ilmoitettava työntekijän kuolemasta tämän lähimmille omaisille.

Jos työntekijällä oli tai hänellä olisi kuollessaan ollut oikeus saada sairaanhoitoa 35 §:n säännösten nojalla työnantajan kustannuksella, on työnantajan huolehdittava hänen hautauksestaan. Jos toimitetaan polttohautaus, on työnantajan huolehdittava lisäksi, että tuhkan sisältävä uurna toimitetaan omaisten osoittamaan tai muuhun asianmukaiseen säilytyspaikkaan.

Päällikön on huolehdittava, että vainajalta alukseen jäänyt omaisuus luetteloidaan todistajien läsnäollessa niin pian kuin mahdollista ja luovutetaan kuolinpesän osakkaille tai näiden lukuun työnantajan asiamiehelle. Sikäli kun omaisuuden voidaan olettaa ennen sen luovuttamista pilaantuvan tai turmeltuvan, voi päällikkö myydä sen tai toimittaa sen pois. Myynnistä kertyneet tulot tilitetään kuolinpesän osakkaille tai näiden lukuun työnantajan asiamiehelle.

37§
Hautauskustannukset.

Työnantajan on suoritettava työntekijän hautauksesta aiheutuvat kustannukset, jos hän on 36 §:n nojalla velvollinen huolehtimaan työntekijän hautauksesta. Hautauskustannuksina pidetään myös polttohautauksesta aiheutuneita kustannuksia.

Jos työntekijä kuolee sinä aikana, jolloin hänen sairaanhoitonsa on kustannettava tämän lain mukaan valtion varoista, on myös 1 momentissa tarkoitetut kulut suoritettava valtion varoista.

3

Työsopimuksen lakkaaminen.

38§
Määräaikaiset sopimukset.

Määräajaksi tai määrämatkaksi tehty työsopimus lakkaa sovitun työkauden päättyessä ilman irtisanomista, jollei toisin ole sovittu.

Jollei työkauden pituutta ole 1 momentissa mainituissa tapauksissa määrätty kalenteriajan mukaan, työnantajan on hyvissä ajoin ilmoitettava työntekijälle odotettavissa olevasta työsuhteen päättymisestä, milloin se riippuu sellaisesta seikasta joka on työnantajan mutta ei työntekijän tiedossa.

32§
Toistaiseksi voimassa olevat sopimukset.

Toistaiseksi tehty tai muutoin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus voidaan molemmin puolin irtisanoa päättymään tietyn irtisanomisajan kuluttua tahi, jos niin on sovittu tai laissa erikseen säädetty, irtisanomisaikaa noudattamatta.

Työntekijää, jonka työsuhde on keskeytymättä jatkunut vähintään kolme kuukautta, ei työnantaja saa irtisanoa ilman erityisen painavaa syytä. Tällaisena syynä ei voida pitää ainakaan:

1) työntekijän sairautta tai vammaa, ellei hänen tämän vuoksi voida arvioida olevan pitkän aikaa työkyvyttömänä;

2) työntekijän poliittisia, uskonnollisia tai muita mielipiteitä taikka hänen osallistumistaan yhteiskunnalliseen tai yhdistystoimintaan;

3) työntekijän osallistumista lakkoon tai muuhun työtaisteluun, paitsi milloin työnantajalla sen vuoksi olisi oikeus irtisanomisen sijasta purkaa työsopimus 49 §:n nojalla; eikä

4) sellaista yrityksen, aluksen tai sen osaston toimintaedellytyksiin liittyvää syytä, jonka vaikutus on ohimenevä, jos työntekijälle voidaan siksi ajaksi järjestää työnantajan palveluksessa muuta työtä. Jollei muuta työtä voida järjestää, mutta syyn vaikutus ei kestä kolmea kuukautta pitempää aikaa, voidaan syytä pitää asiallisesti hyväksyttävänä perusteena vain työntekijän lomauttamiseen.

Työnantajan irtisanomisoikeutta voidaan lisäksi rajoittaa sopimuksella siten, että hän saa käyttää sitä vain sopimuksessa mainituilla perusteilla.

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun synnytysloman tai 32 §:n 2 momentissa tarkoitetun synnytyslomaa vastaavan loman aikana eikä myöskään, saatuaan tietää työntekijän olevan raskaana, päättymään synnytysloman alkaessa tai aikana.

40§
Työhönpaluu synnytys- tai sitä vastaavalta lomalta tahi sairauslomalta.

Työntekijällä, joka työsuhteen jatkuessa on synnytyksen, sairauden, vamman tai 32 §: n 1 momentissa tarkoitetun synnytysloman tahi 32 §:n 2 momentissa tarkoitetun synnytyslomaa vastaavan loman johdosta poissa laivapalveluksesta, on oikeus palata ensisijaisesti siihen alukseen, josta hän lähti edellä tarkoitetun syyn vuoksi.

Jos työntekijä tietää, milloin hän voi palata työhön, on hänen ilmoitettava siitä hyvissä ajoin työnantajalle.

Jos työntekijää ei voida heti palauttaa 1 momentissa tarkoitettuun alukseen, on työnantajan järjestettävä hänelle muuta hänen entistätyötään vastaavaa työtä tai jollei sellaistakaan voida järjestää, muuta sellaista työtä, jonka vastaanottamista ottaen huomioon työntekijän ikä ja ammattitaito voidaan pitää kohtuullisena.

Työntekijällä, joka kieltäytyy hänelle 3 momentin mukaan tarjotusta työstä, ei ole oikeutta palkkaan 23 §:n 1 momentin mukaan.

41§
Irtisanomisen toimittaminen. Irtisanomisaika.

Työsopimuksen irtisanominen on toimitettava kirjallisesti. Edellä 2 §:n 3 momentissa tarkoitetussa liikenteessä on työnantajan annettava työntekijälle kirjallinen selvitys irtisanomiseen johtaneista syistä.

Irtisanomisaika voidaan sopia enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos on sovittu pitemmästä ajasta, on sen sijasta noudatettava sanottua irtisanomisaikaa.

Irtisanomisaika voidaan sopimuksessa määrätä työnantajalle sitä aikaa pitemmäksi, jota työntekijän on noudatettava irtisanoessaan sopimuksen. Milloin irtisanomisaika on sovittu työntekijälle pitemmäksi kuin työnantajalle, on työntekijäänkin nähden voimassa se irtisanomisaika, jota työnantajan on noudatettava.

Jollei erityistä irtisanomisaikaa ole määrätty, päällikön työsopimus voidaan irtisanoa päättymään 90, konepäällikön, perämiehen, konemestarin, talousosaston esimiehen ja radiosähköttäjän työsopimus 30 ja muiden työntekijäin työsopimus 7 päivän kuluttua irtisanomisesta.

42§
Sopimussuhteen hiljainen pidennys.

Sopimussuhdetta katsotaan pidennetyn toistaiseksi, jos työnantaja sallii työntekijän jatkaa työtä sen jälkeen kun työsuhde tämän lain mukaan olisi voinut päättyä sovitun ajan tai matkan päättymisen tai sopimuksen irtisanomisen ja irtisanomisajan loppuunkulumisen vuoksi.

Edellä 1 momentissa olevaa säännöstä ei sovelleta, jos siinä tarkoitetun ajan jälkeen tehdään työtä, jota on välttämättä tehtävä aluksen, aluksessa olevien tai lastin turvallisuuden vuoksi, eikä työ kestä kahta päivää kauempaa.

43§
Työnantajan konkurssi ja kuolema.

Työnantajan joutuessa konkurssitilaan voidaan työsopimus 39 §:n säännösten estämättä ja sopimuskauden pituudesta riippumatta molemmin puolin sanoa irti noudattaen 41 §:ssä tarkoitettuja irtisanomisaikoja. Palkan konkurssin ajalta maksaa konkurssipesä.

Kun työnantaja kuolee, on kuolinpesän osakkailla ja työntekijällä 1 momentissa tarkoitettu irtisanomisoikeus.

44§
Työntekijän irtisanomisoikeus liikkeen luovutuksen johdosta.

Saatuaan tietää työnantajan liikkeen tai aluksen luovutuksesta, on työntekijällä irtisanomis- tai työsopimusajasta riippumatta oikeus irtisanoa työsopimus päättymään luovutuspäivästä. Jos työntekijälle on annettu tieto luovutuksesta vasta sen tapahduttua, on hänellä oikeus irtisanoa työsopimus päättymään heti.

45§
Irtisanominen työnteon keskeytyksen yhteydessä.

Lomautetulla työntekijällä on työsuhteessa muuten noudatettavasta irtisanomisajasta riippumatta oikeus irtisanoa työsopimuksensa päättymään milloin tahansa lomautusaikana, ei kuitenkaan, jos lomautuksen päättymisaika on jo hänen tiedossaan, viimeisen viikon aikana ennen lomautuksen päättymistä.

Milloin lomauttaminen on alkanut työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on hänen korvattava työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutunut vahinko, jollei toisin ole sovittu tai 58 §:n säännöksestä muuta johdu.

Tämän pykälän säännöksiä on vastaavasti sovellettava, milloin työntekijälle ei 23 §:n 2 momentin mukaan tarvitse työsuhteen jatkumisesta huolimatta maksaa palkkaa tai milloin työn teettämistä on muutettu tavalla, joka olennaisesti alentaa työntekijän ansiota. Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan sopimuksella rajoittaa työntekijälle 1 momentin mukaan kuuluvaa irtisanomisoikeutta.

46§
Työntekijän erityinen irtisanomisoikeus.

Sovitusta työkaudesta tai työsuhteessa muutoin noudatettavasta irtisanomisajasta riippumatta on työntekijällä oikeus irtisanoa työsopimuksensa päättymään heti:

1) kun hän on saanut tietää, että aluksen määräsatamassa esiintyy vaarallista tartuntatautia, joka saattaisi uhata hänen terveyttään;

2) kun alus, jossa hän työskentelee, on vaarassa joutua sotaakäyvän valtaamaksi tai sotavahingolle alttiiksi sekä myös kun tällainen vaara on olennaisesti lisääntynyt;

3) kun hänen vanhempansa, puolisonsa tai lapsensa on vakavasti sairaana tai kuollut, jollei hänelle muutoin voida järjestää tarpeellista vapaata työstään; sekä

4) kun hän työsopimuksen tekemisen jälkeen on saanut tietää tulleensa hyväksytyksi johonkin oppilaitokseen tai saavansa toimen, jonka vastaanottaminen on hänelle tärkeää, tahi kun hänen olosuhteissaan muutoin on tapahtunut sellaisia olennaisia muutoksia, joiden johdosta työsuhteen päättymistä on pidettävä välttämättömänä.

Jos työntekijä saatuaan tietää 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetuista olosuhteista on suostunut tekemään työtä sanotuissa olosuhteissa, ei hänellä ole tässä pykälässä tarkoitettua irtisanomisoikeutta.

Työntekijällä ei ole oikeutta irtisanoa työsopimustaan 1 momentin 4 kohdan nojalla, jos alus sen johdosta tulisi merikelvottomaksi, ellei hänen tilalleen voida hankkia sopivaa työntekijää. Työntekijä on velvollinen korvaamaan työnantajalle uuden työntekijän hankkimisesta aiheutuneet kustannukset. Sanottua korvausta voidaan alentaa tai poistaa korvausvelvollisuus kokonaan ottaen huomioon työsuhteen kestoaika sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

47§
Työsopimuksen päättymispaikka.

Määrämatkaksi tehty työsopimus päättyy sovitussa paikassa.

Määräajaksi tehty työsopimus on määräajan päättymisestä huolimatta voimassa kunnes alus saapuu satamaan, jos työntekijä on aluksessa sen ollessa määräajan päättyessä merellä. Työsopimus ei kuitenkaan pääty satamassa, johon alus poikkeaa satunnaisesti ja lyhytaikaisesti aluksessa olevien, aluksen tai lastin turvallisuuden vuoksi.

Jollei toisin ole sovittu tai jäljempänä säädetty, voidaan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus irtisanoa päättymään vain työntekijän kotimaassa sijaitsevassa satamassa tai paikkakunnalla, jolla työsopimus on solmittu. Työsopimus ei pääty irtisanomisajan kuluttuakaan 2 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitetussa satamassa, ellei toisin ole sovittu.

48§
Päättymispaikka eräissä tapauksissa.

Työntekijä voi 3 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa irtisanoa työsopimuksensa päättymään missä satamassa tahansa, johon alus saapuu purkausta, lastausta tai riisumista varten.

Työntekijä voi 43 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa irtisanoa työsopimuksensa päättymään ensimmäisessä satamassa, johon alus irtisanomisajan kuluttua saapuu.

Edellä 44 §:ssä ja 46 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa työsopimus päättyy ensimmäisessä satamassa, johon alus saapuu.

Jos työsopimus 47 §:ssä tai 1-3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa päättyisi maassa, jonka viranomaiset eivät salli työntekijän päästä maahan tai jossa työntekijältä vaaditaan sellaista vakuutta, jota hän ei voi antaa, jatkuu työsopimus, kunnes alus saapuu sellaiselle paikkakunnalle, jolla mainittuja esteitä ei ole.

49§
Purkamisoikeus.

Sovitusta työkaudesta ja irtisanomisajasta huolimatta työsopimus voidaan heti purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tällaisena syynä on pidettävä sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä tai sellaista ensi sijassa tämän vahingonvaarapiiriin luettavaa olosuhteiden muutosta, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Työnantaja voi, jolleivät asianhaarat anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa sopimuksen erityisesti seuraavissa tapauksissa:

1) kun työntekijä on sopimusta tehtäessä olennaisessa kohdin johtanut harhaan työnantajaa;

2) kun työntekijä välinpitämättömyydellään vaarantaa työturvallisuutta työpaikalla tai kun hän varoituksesta huolimatta esiintyy toistuvasti päihtyneenä työssä;

3) kun työntekijä tahallaan tai huolimattomuudesta jättää työvelvoitteen täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntejään;

4) kun työntekijä on jatkuvasta syystä kykenemätön työhönsä;

5) kun työntekijä törkeästi loukkaa työnantajan, tämän sijaisen, työtoverinsa tai aluksella muuten olevan henkilön kunniaa tahi tekee heille väkivaltaa;

6) kun työntekijä törkeällä tavalla rikkoo 11 §:n 1 momentissa tai 12 §:ssä olevaa kieltoa;

7) kun työntekijä kätkee asiattoman henkilön, tullinalaista tai lähtöpaikalta vientikiellon tahi määräpaikalla tuontikiellon alaista tavaraa alukseen sellaisissa olosuhteissa, että se olennaisesti vaarantaa työnantajaa; sekä

8) kun työntekijä muussa kuin 2 §:n 3 momentissa tarkoitetussa liikenteessä ei saavu alukseen sovittuun aikaan ja hänen tilalleen on otettava toinen henkilö.

Työntekijä voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa sopimuksen erityisesti seuraavissa tapauksissa:

1) kun työnantaja on sopimusta tehtäessä olennaisessa kohdin johtanut harhaan työntekijää;

2) kun työnantaja tai tämän sijainen välinpitämättömyydellä vaarantaa työntekijäin turvallisuutta;

3) kun työnantaja tai tämän sijainen loukkaa törkeästi työntekijän tai tämän perheenjäsenen kunniaa tai tekee heille väkivaltaa tahi kun työntekijälle tai tämän perheen jäsenelle on aluksella tehty väkivaltaa eikä päällikkö pyynnöstä huolimatta ole ryhtynyt toimenpiteisiin heidän suojelemisekseen;

4) kun työntekijän hyvä maine tai siveellisyys joutuu työsuhteen johdosta jatkuvasti vaaranalaiseksi; sekä

5) kun palkkaa ei makseta lain tai sopimuksen mukaisesti.

Tämän pykälän säännöksiä ei ole sovellettava työlakosta, työsulusta tai muusta työtaistelusta johtuvaan työn keskeytykseen, ellei sellaiseen ole ryhdytty noudattamatta työriitojen sovittelua koskevia lainsäännöksiä tai toimenpide ole työehtosopimuslain säännöksen tai työehtosopimuksen määräyksen vastainen.

Jos työntekijää on 2 momentin 8 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa kohdannut pätevä este, josta hän ei pätevän syyn vuoksi ole voinut ilmoittaa alukseen, peruuntuu purkaminen. Työhönpaluusta on tällöin voimassa soveltuvin osin mitä 40 §:ssä on säädetty.

50§
Purkamisoikeuden raukeaminen ja purkamisoikeuden rajoittaminen.

Purkamisoikeus raukeaa, jollei syy ole aikaisemmin menettänyt merkitystään, viikon kuluttua siitä, kun aihe purkamiseen ilmaantui tai, jos syy on jatkuva, siitä kun saatiin tieto sen lakkaamisesta. Jos purkamista kohtaa pätevä este, saadaan sopimus purkaa viikon kuluessa esteen lakkaamisesta.

Jos työntekijä 2 §:n 3 momentissa tarkoitetussa liikenteessä on ollut poissa työstä vähintään viikon eikä sinä aikana ole ilmoittanut pätevää estettä, työnantajalla on oikeus katsoa työsopimus purkautuneeksi. Sama oikeus on työntekijällä, jos työnantaja edellä sanotuin tavoin on poissa eikä hänellä ole paikalla sijaista. Jos ilmoittamista on kohdannut pätevä este, peruuntuu purkaminen.

Sopimuksella voidaan rajoittaa työnantajan oikeutta työsopimuksen purkamiseen. Mitä 39 §:n 4 momentissa säädetään, koskee myös työsopimuksen purkamista.

51§
Työsopimuksen purkamispaikka.

Työntekijä, jonka työsopimuksen työnantaja on purkanut, on toimitettava sellaiseen satamaan, jossa hän voi vapaasti poistua aluksesta ja josta hänellä on mahdollisuus kohtuullisen ajan kuluessa ja kohtuullisin kustannuksin matkustaa kotimaahansa tai paikkakunnalle, jolla työsopimus on solmittu.

Purkamisesta huolimatta työsuhde jatkuu, kunnes alus saapuu 1 momentissa tarkoitettuun satamaan, jollei se aiheuta huomattavaa haittaa osapuolille. Edellä sanottua on soveltuvin osin noudatettava myös kun työntekijä on purkanut työsopimuksensa.

52§
Yleissäännös vapaasta kotimatkasta.

Suomessa asuvalla työntekijällä ja työntekijällä, joka on Suomen kansalainen, on työsuhteen päättyessä muualla kuin hänen kotimaassaan oikeus vapaaseen matkaan ylläpitoineen kotipaikkakunnalleen, jos hänen työsuhteensa on keskeytymättä jatkunut kuusi kuukautta. Oikeutta vapaaseen kotimatkaan ei kuitenkaan ole työntekijällä, jolla on ollut mahdollisuus viimeksi kuluneen kolmen kuukauden aikana irtisanoa työsopimuksensa päättymään jossakin kotimaansa satamassa.

Jos aluksen arvioidaan kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetun oikeuden syntymisestä saapuvan satamaan, josta kotimatka voidaan järjestää huomattavasti sanotussa momentissa tarkoitettuja kustannuksia pienemmin kustannuksin, on työntekijän, säilyttääkseen oikeutensa vapaaseen kotimatkaan, jatkettava työtä, kunnes alus saapuu sellaiseen satamaan.

Työntekijän on irtisanoessaan tai purkaessaan työsopimuksensa samalla pyydettävä vapaata kotimatkaa.

Tässä pykälässä tarkoitetusta vapaasta kotimatkasta sekä työntekijän, jonka työsuhde on päättynyt, tilalle Suomesta alukselle lähetettävän työntekijän matkasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan puoleksi valtion ja puoleksi työnantajan varoista.

53§
Vapaa matka tartuntataudin tai sodanvaaran johdosta.

Työntekijällä, joka on irtisanonut työsopimuksensa 46 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan nojalla, on oikeus työnantajan kustannuksella vapaaseen matkaan ylläpitoineen lähimmälle paikkakunnalle, jolla työsopimus olisi voinut päättyä työnantajan irtisanomana, jollei hänellä ole oikeutta 52 §:ssä tarkoitettuun vapaaseen kotimatkaan.

Työntekijän on pyydettävä edellä tarkoitettua vapaata matkaa irtisanoessaan työsopimuksensa.

54§
Vapaat matkat erityisissä tapauksissa.

Työnantajan on kustannettava työntekijälle vapaa matka ylläpitoineen tämän kotipaikkakunnalle, jollei työntekijällä ole oikeutta 52 §:ssä tarkoitettuun vapaaseen matkaan:

1) kun työnantaja on lain tai sopimuksen vastaisesti irtisanonut tai purkanut työsopimuksen;

2) kun työnantaja on purkanut työsopimuksen 49 §:n 2 momentin 4 kohdan säännöksen perusteella, jos sanotussa säännöksessä tarkoitetun työkyvyttömyyden syynä on ollut työntekijän sairaus tai vamma;

3) kun työsuhde on päättynyt 39 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun sairauden tai vamman johdosta sekä myös kun työsuhde on päättynyt muusta syystä, jos työntekijällä tällöin on ollut edellä tarkoitettu sairaus tai vamma, paitsi jos sairaus tai vamma on aiheutunut työsopimuksen irtisanomisen perusteena olleesta työntekijän käyttäytymisestä;

4) kun työntekijä on purkanut työsopimuksen 49 §:n nojalla;

5) kun työntekijä, saatuaan tietää työnantajan liikkeen tai aluksen luovutuksesta myöhemmin kuin seitsemän päivää ennen luovutuspäivää, on irtisanonut työsopimuksensa 44 §:n nojalla;

6) kun työntekijä on irtisanonut työsopimuksen 61 §:n 1 momentin nojalla; sekä

7) 32 §: n 1 momentissa tarkoitetun synnytysloman alkaessa.

Jos työntekijä on aiheuttanut sairauden tai vamman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella tai jos hän työsopimusta tehdessään on tahallaan jättänyt ilmoittamatta sairaudestaan, vammastaan tai raskaudestaan, ei hänellä ole oikeutta tässä pykälässä tarkoitettuun vapaaseen kotimatkaan.

Työntekijällä on oikeus vapaisiin matkoihin ylläpitoineen 32 §:n 2 momentissa tarkoitetun synnytyslomaa vastaavan loman yhteydessä. Näistä matkoista sekä lomalle lähtevän työntekijän tilalle Suomesta alukselle lähetettävän työntekijän matkasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan puoleksi valtion ja puoleksi työnantajan varoista.

55§
Lomauttamisesta johtuvat vapaat matkat.

Työnantajan on, jollei toisin ole sovittu, kustannettava ulkomailla lomautetulle työntekijälle vapaa kotimatka ja lomauttamisen päätyttyä paluumatka alukseen, jos alus tällöin on ulkomailla.

56§
Kotimatkan järjestäminen.

Työnantajan on järjestettävä tässä laissa tarkoitetut kotimatkat. Jos työnantaja ei voi matkaa järjestää, on hänen käännyttävä Suomen konsulin puoleen, jonka on järjestettävä matka. Työntekijän on noudatettava työnantajan tai Suomen konsulin matkan tarkoituksenmukaisesta suorittamisesta antamia määräyksiä.

57§
Työntekijän oikeus korvaukseen liikkeen luovutuksen johdosta.

Työnantajan liikettä tai alusta luovutettaessa on työntekijälle pyrittävä osoittamaan hänen entistä työtään vastaavaa ja vastaavissa olosuhteissa tehtävää työtä samassa tai saman johdon alaisessa yrityksessä. Jollei edellä tarkoitettua työtä pystytä osoittamaan, on työntekijällä oikeus työsuhteen päättyessä kuukauden peruspalkkaa ja mahdollisia kiinteitä lisiä vastaavaan korvaukseen. Oikeutta korvaukseen ei ole työntekijällä, joka on kieltäytynyt ottamasta vastaan edellä tarkoitettua työtä tai liikkeen tahi aluksen uuden suomalaisen haltijan tarjoamaa edellä tarkoitetun kaltaista työtä, eikä työntekijällä, joka on itse irtisanonut työsopimuksensa saatuaan tietää työnantajan liikkeen tai aluksen luovutuksesta.

58§
Korvaus työttömyydestä.

Jos työntekijä on irtisanottu aluksen tuhoutumisen tai sen kuntoonpanokelvottomaksi julistamisen vuoksi eikä hänellä ole oikeutta 65 §:ssä tarkoitettuun hyvikkeeseen, on hänellä oikeus irtisanomisajan kuluttuakin palkkaan siltä ajalta, jonka hän tästä syystä on ilman työtä, kuitenkin enintään kahdelta kuukaudelta, jollei irtisanomisaika ole pitempi. Irtisanomisajan katsotaan sisältyvän edellä tarkoitettuun aikaan.

Myös aluksen tuhoutumisen tai kuntoonpanokelvottomaksi julistamisen vuoksi lomautetulla työntekijällä, joka irtisanoo työsopimuksensa 45 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla lomauttamisen aikana, on oikeus edellä 1 momentissa tarkoitettuun palkkaan.

Palkalla tarkoitetaan tässä pykälässä työntekijän peruspalkkaa mahdollisine kiinteine lisineen.

59§
Työntekijältä alukselle jäänyt omaisuus.

Jos työntekijältä on hänestä itsestään riippumattomista syistä jäänyt työsuhteen päättyessä omaisuutta alukseen, on työnantaja velvollinen toimittamaan sen kohtuullisen ajan kuluessa säilytettäväksi kotipaikkakunnalleen tai muuhun sopivaan paikkaan ja ilmoittamaan työntekijälle mistä omaisuus on noudettavissa. Jollei omaisuutta voida sen laatu, säilytyskustannukset ja muut seikat huomioon ottaen säilyttää haitatta taikka jollei työntekijä ole vuoden kuluessa mainitun ilmoituksen saatuaan tai, ellei ilmoitusta ole voitu toimittaa, sanotun ajan kuluessa työsuhteen päättymisestä, noutanut sitä työnantajalta, voidaan omaisuus myydä sopivalla tavalla.

Työsuhteesta johtuvan saatavan vakuudeksi on työnantajalla oikeus pidättää työntekijän omaisuudesta tätä vastaava määrä, kunnes työntekijä suorittaa velkansa tai asettaa sen suorittamisesta vakuuden.

60§
Työtodistus.

Työsopimuksen lakatessa työnantajan on annettava, jos työntekijä sitä vaatii, todistus työsuhteen kestoajasta ja työtehtävän laadusta. Lisäksi on, jos sitä pyydetään, todistuksessa mainittava syy työsuhteen päättymiseen ja siihen merkittävä arvolause työntekijän osoittamasta työtaidosta, ahkeruudesta ja käytöksestä.

Jos työtodistusta pyydetään myöhemmin kuin kymmenen vuoden kuluttua työsopimuksen lakkaamisesta, työnantaja on velvollinen antamaan todistuksen vain, milloin siitä ei koidu hänelle kohtuutonta hankaluutta. Samalla edellytyksellä työnantajan on pyynnöstä annettava kadonneen tai turmeltuneen työtodistuksen tilalle uusi.

Kuolleen työntekijän lähimmillä omaisilla on oikeus saada työtodistus.

Työnantaja ei saa panna todistukseen mitään sellaista merkkiä tai antaa sitä sellaisessa muodossa, jonka tarkoituksena on antaa työntekijästä muita tietoja kuin todistuksen sanamuodosta käy ilmi.

4

Työsopimuksen pätemättömyys ja kohtuuttomat ehdot.

61§
Oikeustoimilaista aiheutuva pätemättömyys ja kohtuuttomat ehdot.

Jos työsopimus on varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain mukaan työntekijää kohtaan pätemätön pakon, petollisen viettelyn, kiskomisen tahi erhekirjoituksen tai muun sellaisen virheen vuoksi taikka sen johdosta, että sopimukseen vetoaminen olisi kunnian vastaista tai arvotonta, mutta työ on jo alkanut, työntekijällä on oikeus pätemättömyyden voimaansaattamisen sijasta irtisanoa työsopimus heti lakkaamaan, jollei pätemättömyysperuste ole muutoin menettänyt merkitystään.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä työntekijää siinä mainitun lain nojalla vetoamasta palkkaa koskevan sopimusehdon pätemättömyyteen. Palkka määräytyy silloin 15 §:ssä mainituin perustein.

Jos työsopimuksessa olevan muuta kuin palkkaa koskevan ehdon soveltaminen ilmeisesti olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, ehtoa voidaan sovitella tai se jättää huomioon ottamatta.

62§
Vajaavaltaisuuteen perustuva pätemättömyys.

Työnantaja ei voi työntekijää kohtaan siltä ajalta, jonka tämä on ollut hänen työssään, vedota siihen, että työsopimus on työntekijän vajaavaltaisuuden vuoksi pätemätön.

63§
Työntekijän suojaksi annetut lainsäännökset.

Jos työsopimuksen jokin ehto on mitätön sen vuoksi, että se on ristiriidassa työntekijäin suojaksi annetun lainsäännöksen kanssa, sopimus jää siitä huolimatta muilta osiltaan voimaan.

5

Sopimuksen täyttämättä jättämisestä johtuva vahingonkorvausvelvollisuus.

64§
Yleissäännös vahingonkorvausvelvollisuudesta.

Työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tästä laista tai työsopimuksesta hänelle johtuvien velvollisuuksien täyttämisen, tulee, jollei muualla tässä laissa ole säädetty toisin, korvata työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko.

Kun 49 §:ssä tarkoitettu työsopimuksen purkaminen on johtunut työnantajan tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä, hänen on työntekijälle korvattava myös sopimussuhteen ennenaikaisesta lakkaamisesta aiheutunut vahinko.

Työntekijän, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tästä laista tai työsopimuksesta hänelle aiheutuvien velvollisuuksien täyttämisen taikka aiheuttaa tahallisella tai huolimattomalla menettelyllään sopimuksen 49 §:ssä tarkoitetun purkamisen työnantajan toimesta, tulee korvata siten aiheuttamansa vahinko vahingonkorvauslain (412/74) 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan. Samoja perusteita on sovellettava työntekijän työssään työnantajalle aiheuttaman vahingon korvaamiseen.

Korvausta ei ole suoritettava vahingosta, joka aiheutuu 49 §:n 4 momentissa tarkoitetusta työn keskeyttämisestä, milloin työsopimuksen purkaminen sen johdosta ei ole sallittu.

65§
Hyvike.

Jos työnantaja rikkoo 39 §:n 2 momentissa säädetyn irtisanomiskiellon, on irtisanotulla työntekijällä oikeus saada sen johdosta hyvike. Hyvikkeenä on maksettava kolmen kuukauden tai, jos työsuhde on irtisanomisen voimaan tullessa kestänyt vähintään viisi vuotta, neljän kuukauden peruspalkka mahdollisine kiinteine lisineen.

Jos työnantaja irtisanomisajan kuluessa peruuttaa irtisanomisensa, hän vapautuu velvollisuudesta hyvikkeen maksamiseen. Jos irtisanominen peruutetaan myöhemmin, hyvikettä ei ole suoritettava pitemmältä kuin siltä ajalta, jona työntekijä ei ole saanut tehdä työtä työnantajan palveluksessa.

Jos työntekijä on lomautettu tai lomautusta jatkettu ilman 39 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä tahi, jos lomauttamisoikeutta on laajennettu 24 §:n 1 momentissa tarkoitetulla sopimuksella, vastoin tällaista sopimusta ja työntekijä irtisanoo työsopimuksen päättymään lomautusaikana, hänellä on oikeus tässä pykälässä tarkoitettuun hyvikkeeseen, milloin hänen työsuhteensa irtisanomisen voimaantullessa on kestänyt 39 §:n 2 momentissa tarkoitetun ajan. Lomauttamisen peruuttamiseen on tällöin vastaavasti sovellettava mitä 2 momentissa on säädetty.

Jos työnantajan irtisanomisoikeutta on rajoitettu 39 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, voidaan vastoin sellaisia rajoituksia tapahtuneen irtisanomisen seuraamuksista sopia edellä tässä pykälässä säädetystä poiketen.

66§
Sopimuksen laiton purkaminen sekä työntekijän oikeus korvaukseen ja hyvikkeeseen.

Jos työnantaja on laillisetta syyttä purkanut työsopimuksen, on työntekijällä oikeus kahden kuukauden peruspalkkaa ja mahdollisia kiinteitä lisiä vastaavaan korvaukseen siitä kun työsuhde päättyi.

Milloin työsopimuksen laillisetta syyttä purkanut työnantaja olisi sopimuksen irtisanoessaan ollut velvollinen maksamaan 65 §:n mukaista hyvikettä, työntekijällä on oikeus sanottuun hyvikkeeseen edellä 1 momentissa tarkoitetun korvauksen lisäksi. Sama koskee vastaavasti 65 §:n 3 momentissa tarkoitettua seuraamusta.

67§
Hyvike- ja korvausoikeuden vanhentuminen.

Työntekijän oikeus 65 §:ssä tarkoitettuun hyvikkeeseen ja 66 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen on rauennut, jollei kannetta ole nostettu kahden vuoden kuluessa työsopimuksen irtisanomisesta tai purkamisesta.

6

Laivatoimikunta.

68§
Laivatoimikunnan kokoonpano.

Aluksessa, jossa työskentelee vähintään kahdeksan työntekijää, tutkitaan ja käsitellään jäljempänä mainittuja asioita laivatoimikunnassa, jossa on puheenjohtaja ja kolme muuta jäsentä. Puheenjohtajana on aluksen päällikkö tai päällikön ollessa estynyt hänen päällystöstä määräämänsä työntekijä. Toimikunnan muista jäsenistä tulee yhden kuulua päällystöön ja kahden aluksen muihin työntekijöihin.

Päällystöjäsenen, jonka puheenjohtaja kulloinkin kutsuu, tulee olla, mikäli mahdollista, konepäällikkö, talousosaston esimies tai yliperämies, sen mukaan, mihin työntekijäryhmään se työntekijä kuuluu, jota käsiteltävä asia koskee. Toimikunnan muina jäseninä ovat työntekijäin valitsemat luottamusmiehet taikka, jos luottamusmiehiä ei ole valittu tai he ovat estyneitä, työntekijäin muutoin keskuudestaan valitsemat edustajat. Jolleivät työntekijät ole valinneet edustajiaan toimikuntaan, on puheenjohtajalla oikeus kutsua myös työntekijäjäsenet.

69§
Laivatoimikunnan tehtävät.

Laivatoimikunnan on tutkittava ne olosuhteet, joihin työnantaja vetoaa aikoessaan purkaa tai irtisanoa työsopimuksen. Ennen tutkimuksen suorittamista ei työnantaja saa purkaa tai irtisanoa työsopimusta.

Toimikunnan on viivytyksettä suoritettava tutkimus, jos työntekijä ei ole saapunut alukseen määrättyyn aikaan ja sen on lähdettävä ilman häntä tai jos hänen tilalleen on otettava toinen henkilö.

Jos työntekijä on purkanut työsopimuksen tai irtisanonut sen 46 tai 61 §:n säännösten nojalla, on toimikunnan käsiteltävä asia ennen kuin työntekijä jättää aluksen, jos jompikumpi sopimuspuolista sitä pyytää. Purkamisen tai irtisanomisen käsittelyä koskeva pyyntö on esitettävä niin ajoissa, että toimikunnalla on mahdollisuus käsitellä asia ennen edellä tarkoitettua ajankohtaa.

70§
Kurinpito- ja rikosasiat.

Jos muussa kuin 69 §:ssä tarkoitetussa asiassa laivatoimikunnalle ilmoitetaan työntekijän laiminlyöneen työsuhteesta johtuvia velvollisuuksiaan tai käyttäytymisellään aiheuttaneen aluksessa vakavahkoa häiriötä, on sen tutkittava ja käsiteltävä asia. Suoritettuaan tutkimuksen voi toimikunta, mikäli siihen on aihetta, antaa työntekijälle huomautuksen. Jollei kunta katso voivansa jättää asiaa sen törkeyden takia huomautuksen varaan, on siitä tehtävä ilmoitus merimieskatselmuksesta ja merimiesten luetteloimisesta annetussa laissa (258/37) tarkoitetulle kurinvalvontalautakunnalle.

Toimikunnan on suoritettava tutkimus myös, kun työntekijä on tehnyt tai hänen epäillään tehneen virallisen syytteen alaisen rikoksen. Tutkimuksen suorittaminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos suomalainen viranomainen voi viivytyksettä tutkia asian. Jos suoritetun tutkimuksen perusteella on aihetta epäillä työntekijän tehneen edellä tarkoitetun rikoksen, on puheenjohtajan ilmoitettava siitä viipymättä suomalaiselle poliisiviranomaiselle tai, jollei se ole mahdollista, lähimmälle Suomen konsulille.

Toimikunnan puheenjohtajan on huolehdittava, että edellä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus tehdään. Ilmoitukseen on liitettävä jäljennös laivatoimikunnan pöytäkirjasta.

71§
Kokoonkutsuminen ja asioiden käsittely.

Laivatoimikunnan kutsuu kokoon sen puheenjohtaja. Toimikunta on päätösvaltainen ainoastaan täysilukuisena.

Toimikunnan puheenjohtajan ja muun jäsenen on huolellisesti ja puolueettomasti tutkittava ja käsiteltävä toimikuntaan saatettu asia.

Toimikunnan on kuultava, mikäli mahdollista, sitä työntekijää, jota käsiteltävänä oleva asia koskee. Työntekijällä on tällöin oikeus esittää kysymyksiä seikoista, jotka saattavat selvittää asiaa. Toimikunnan on niin ikään kuultava niitä henkilöitä, joiden otaksutaan voivan antaa selvitystä asiasta.

Toimikunnan ratkaistessa 70 §:n 1 momentissa tarkoitettua asiaa, on noudatettava enemmistön mielipidettä. Äänten mennessä tasan on noudatettava sitä mielipidettä, jota puheenjohtaja on kannattanut, jos äänestys koskee edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetun ilmoituksen tekemistä, mutta muutoin sitä mielipidettä, joka on työntekijälle lievempi.

72§
Laivatoimikunnan pöytäkirja.

Laivatoimikunnassa on pidettävä pöytäkirjaa, johon on tarkoin merkittävä tutkimuksissa ja kuulusteluissa esiin tulleet seikat sekä toimikunnan päätös 70 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa. Myös mahdolliset eriävät mielipiteet on merkittävä pöytäkirjaan. Toimikunnan puheenjohtaja ja jäsenet vahvistavat nimikirjoituksillaan pöytäkirjan oikeellisuuden.

Toimikunnan puheenjohtajan on huolehdittava, että työnantaja ja työntekijä saavat viivytyksettä jäljennöksen toimikunnan pöytäkirjasta.

Toimikunnan kokouksista ja niissä käsitellyistä asioista on tehtävä lyhyt merkintä laivapäiväkirjaan. Alkuperäinen pöytäkirja on säilytettävä laivapäiväkirjan erillisenä liitteenä noudattaen mitä merilain 56 §:n 3 ja 4 momentissa on säädetty laivapäiväkirjan ja siihen liittyvien muistiinpanojen säilyttämisestä.

73§
Vaitiolovelvollisuus.

Laivatoimikunnan puheenjohtaja tai jäsen ei saa ilmaista tässä ominaisuudessaan saamiaan yksityistä työntekijää tai työnantajaa koskevia tietoja, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, suostu tietojen ilmaisemiseen. Edellä tarkoitettuja tietoja saa kuitenkin antaa syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi sekä muulle sellaiselle viranomaiselle, jolla lain mukaan on oikeus saada mainittuja tietoja.

7

Pakkokeinot.

74§
Järjestyksen ylläpitäminen.

Järjestyksen ylläpitämiseksi aluksessa on päälliköllä ja häntä avustavalla henkilöllä oikeus käyttää sellaisia voimakeinoja, joita vastarinnan vaarallisuuteen nähden ja tilanne muutoinkin huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina.

Jos 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa on käytetty ankarampia voimakeinoja kuin sanotun momentin mukaan voidaan pitää puolustettavina, voidaan tekijä tuomita rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan alennettuun rangaistukseen. Jos olosuhteet olivat sellaiset ettei tekijä voinut malttaa mieltään, ei häntä saa rangaistukseen tuomita.

75§
Rikoksesta epäillyn säilyttäminen.

Jos työntekijä tekee, kun alus ei ole suomalaisessa satamassa, rikoksen, josta voi seurata vankeutta yksi vuosi tai enemmän, on päällikön huolehdittava siitä, ettei rikoksesta epäilty pääse poistumaan aluksesta. Päällikkö voi, milloin hän katsoo sen tarpeelliseksi, pitää rikoksesta epäillyn aluksessa säilössä, kunnes tämä voidaan luovuttaa Suomen konsulin tai Suomen poliisiviranomaisen huostaan. Päällikkö on vastuussa siitä, ettei rikoksesta epäiltyä kohdella ankarammin, kuin on tarpeen.

8

Erinäiset säännökset.

76§
Yhdistymisvapaus.

Työnantaja ja työntekijä eivät saa estää toisiaan eikä työntekijä toista työntekijää kuulumasta tai liittymästä luvalliseen yhdistykseen tai siinä toimimasta. Sopimus olla kuulumatta yhdistykseen tai siinä toimimatta on mitätön.

Työnantajan on sallittava työntekijäin ja heidän ammatillisten järjestöjensä käyttää työajan ulkopuolella maksuttomasti tarkoitukseen sopivia työnantajan hallinnassa olevia tiloja työsuhdeasioiden vuoksi tarpeelliseen kokoontumisen ja järjestötehtävien hoitoon aiheuttamatta häiriötä asianomaisen aluksen toiminnalle.

77§
Luottamusmiehet.

Työnantaja on velvollinen korvaamaan sen ansion, jonka aluksen pääluottamusmies tai 2 §:n 3 momentissa tarkoitetussa liikenteessä työntekijäin muutoin keskuudestaan valitsema pääluottamusmies ja ammattiryhmää tai osastoa varten valittu luottamusmies menettää työaikana neuvotteluissa työnantajien edustajien kanssa tai toimiessaan muuten työnantajan kanssa sovituissa, työsuhteeseensa kuulumattomissa tehtävissä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun luottamusmiehen työsopimus voidaan työnantajan toimesta irtisanoa vain, jos niiden työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän on, antaa siihen suostumuksen tai kun työ kokonaan päättyy, eikä hänelle voida järjestää siihen astista työtään vastaavaa työtä.

78§
Oikeus vaatia katsastusta.

Jos yli puolet aluksen työntekijöistä tekee päällikölle esityksen katsastuksen toimittamisesta aluksen merikelpoisuuden, sen varustuksen, miehityksen, ahtauksen tai muun sellaisen alukseen liittyvän seikan selvittämiseksi, jonka puutteellisuus tai virheellisyys voi vaarantaa työntekijäin turvallisuutta, on päällikön pyydettävä katsastusta asianomaiselta katsastusviranomaiselta tai aluksen ollessa ulkomailla Suomen konsulilta. Jos paikkakunnalla ei ole Suomen konsulia, on päällikön pyydettävä katsastusta lähimmältä Suomen konsulilta tai määräystä katsastusmiehille katsastuksen toimittamiseen samalla paikkakunnalla olevalta asianomaiselta viranomaisilta.

Konepäälliköllä, radiosähköttäjällä, talousosaston esimiehellä ja yliperämiehellä on oikeus vaatia päälliköltä niiden aluksen tai sen tarpeiston tai varusteiden osien katsastusta, joita hän on velvollinen valvomaan.

Jos edellä tarkoitettu katsastus on toimitettu ulkomailla, on päällikön lähetettävä siitä viipymättä ilmoitus merenkulkuhallitukselle.

79§
Kuljetusvelvollisuus.

Jos aluksen määränpään ja kulkureitin kannalta on tarkoituksenmukaista, on päällikön kohtuullisesta korvauksesta otettava mukaan ulkomaille jääneitä tässä laissa tarkoitettuja työntekijöitä sekä työntekijöitä, joilla on oikeus tässä laissa tarkoitettuun kotimatkaan. Korvauksesta on alukseen otettava kuljetettavaksi kuolleen työntekijän tuhkan sisältämä uurna sekä häneltä jälkeen jäänyt henkilökohtainen omaisuus, jos se voidaan haitatta ottaa mukaan.

80§
Korvaus henkilökohtaisen omaisuuden menetyksestä.

Aluksen tuhoutumisen, merirosvouksen, tulipalon tai muun alusta kohdanneen vahingon aiheuttamasta henkilökohtaisen omaisuuden menetyksestä on työntekijällä oikeus saada työnantajalta korvaus perusteiden mukaan, jotka valtioneuvosto vahvistaa.

81§
Työnantajan oikeus saada korvaus valtion varoista.

Jos työnantaja on joutunut suorittamaan työntekijän sairaanhoidosta tai hautauksesta aiheutuneita kuluja, jotka eivät tämän lain mukaan ole hänen kustannettaviaan, maksetaan työnantajalle näistä korvaus valtion varoista.

82§
Vastuu työnantajan velvollisuuksista eräissä tapauksissa.

Vaikka työntekijä on työsuhteessa muuhun työnantajaan kuin varustamoon, on varustamo vastuussa 31, 34-37, 52-56 ja 59 §:n mukaisista velvollisuuksista edellä tarkoitetun työnantajan ohella.

9

Rangaistussäännökset.

83§
Työnantajaa koskevat rangaistussäännökset.

Jos työnantaja tai hänen edustajansa

1) jättää vastoin 4 §:n 1 momentin säännöstä huolehtimatta siitä, että työsopimus tehdään kirjallisesti;

2) ottaa nuoren työntekijän työhön 5 §:n 1 tai 2 momentin säännösten vastaisesti;

3) rikkoo 15 §:n 3 momentissa säädettyä syrjintäkieltoa;

4) kuittaa 22 §:n säännösten vastaisesti vastasaamisellaan työntekijän palkkasaatavaa;

5) jättää 31 §:n 1 momentin vastaisesti toimittamatta sairastuneen tai vammautuneen työntekijän lääkärin tarkastettavaksi tai ottamatta yhteyttä lääkäriin tahi 33 §:n säännöksen vastaisesti huolehtimatta siitä, että sairastunut tai vammautunnut työntekijä saa hoitoa;

6) ei anna työtodistusta 60 §:n säännösten mukaisesti;

7) loukkaa 76 §:n 1 momentissa tarkoitettua yhdistymisvapautta tai kieltäytyy 76 §:n 2 momentin vastaisesti luovuttamasta hallinnassaan olevia tiloja työntekijäin käyttöön;

8) irtisanoo luottamusmiehen 77 §:n 2 momentin vastaisesti; tai

9) rikkoo 89 §:ssä tarkoitettua nähtävänäpitovelvollisuutta,

on hänet tuomittava merimieslain säännösten rikkomisesta sakkoon.

84§
Laivatoimikunnan puheenjohtajaa ja jäsentä koskevat rangaistussäännökset.

Jos laivatoimikunnan puheenjohtaja

1) jättää toimittamatta 70 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen;

2) ei kutsu laivatoimikuntaa kokoon 69 ja 70 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa; taikka

3) ei toimita jäljennöksiä laivatoimikunnan pöytäkirjasta 72 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla,

on hänet tuomittava laivatoimikuntaa koskevien säännösten rikkomisesta sakkoon.

Jos laivatoimikunnan puheenjohtaja tai muu jäsen ilmaisee 73 §:n säännösten vastaisesti yksityistä työntekijää tai työnantajaa koskevia tietoja, on hänet tuomittava laivatoimikunnan jäsenen vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon.

85§
Syytteeseenpano-oikeus.

Tässä laissa rangaistavaksi säädetyt teot on virallisen syyttäjän pantava syytteeseen, 84 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa sekä 2 momentissa tarkoitetut teot kuitenkin ainoastaan, milloin asianomistaja on ilmoittanut ne syytteeseen pantaviksi.

10

Täydentäviä säännöksiä.

86§
Ulkomaalaiselle työnantajalle myönnettävä poikkeuslupa.

Jos suomalainen alus tai sen osa on luovutettu ulkomaalaisen käyttöön, voi sosiaali- ja terveysministeriö aluksen omistajan hakemuksesta vapauttaa ulkomaalaisen työnantajan noudattamasta tämän lain säännöksiä joko osittain tai kokonaan.

Poikkeuslupa voidaan myöntää vain kun siihen on painavia syitä. Ennen luvan myöntämistä on asianomaisille suomalaisille työnantaja- ja työntekijäjärjestöille varattava tilaisuus lausunnon antamiseen ja muutoinkin pyrittävä varmistamaan, ettei poikkeusluvan myöntäminen aiheuta olennaisia muutoksia työntekijäin tässä laissa säädettyyn asemaan.

Poikkeuslupa voidaan myöntää vain määräajaksi ja siihen voidaan liittää tarpeelliseksi katsottavia ehtoja. Poikkeusluvan saaneen työnantajan tai aluksen päällikön on viivytyksettä ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle luvan perusteena olevien olosuhteiden muutoksista. Sanotuissa olosuhteissa tapahtuneiden muutosten johdosta voidaan poikkeusluvassa määrättyjä ehtoja muuttaa. Mikäli muutosten katsotaan vaarantavan työntekijäin edellä tarkoitettua asemaa, voidaan poikkeuslupa peruuttaa. Lupa voidaan peruuttaa myös jos siinä asetettuja ehtoja ei noudateta.

87§
Lain soveltaminen ulkomaalaisessa aluksessa.

Valtioneuvosto voi määrätä, että tämän lain säännöksiä on noudatettava myös ulkomaalaisessa aluksessa suomalaisen työnantajan ja suomalaisten työntekijäin välisissä työsuhteissa.

88§
Tuomioistuin.

Mitä merilaissa säädetään laillisesta tuomioistuimesta ja oikeudenkäynnistä merioikeusjutuissa, koskee myös tämän lain mukaan käsiteltäviä asioita. Merilain 251 §:ssä mainittujen asiantuntijain läsnäolo oikeudessa ei kuitenkaan ole tarpeen, ellei oikeus jonkin asian kohdalta sitä käsitellessään toisin päätä. Asiantuntijain palkkio on silloin suoritettava valtion varoista, niin kuin siitä asetuksella säädetään.

Työsuhdetta koskevaa riitaa ei saa saattaa ulkomaan viranomaisen ratkaistavaksi.

89§
Nähtävänäpitovelvollisuus.

Työnantajan on pidettävä tämä laki ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset työntekijäin nähtävänä aluksessa tai 2 §:n 3 momentissa tarkoitetussa liikenteessä muussa sopivassa paikassa.

90§
Asetuksenanto-oikeus.

Asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä alusten asunnoista ja muista työntekijäin käyttöön varattavista tiloista sekä työntekijöille aluksessa annettavasta ravinnosta kuin myös lääkärintarkastuksesta. Samoin voidaan, vastavuoroisuuden edellytyksin, määrätä asetuksella, että 52 §:n säännöksiä työntekijän oikeudesta vapaaseen kotimatkaan on sovellettava myös sellaiseen ulkomaalaiseen työntekijään, joka ei asu Suomessa.

Asetuksella voidaan myös antaa säännöksiä 52 §:n 4 momentissa tarkoitetun valtion tuen maksamismenettelystä ja niistä ehdoista, joita tuen maksamiselle saadaan asettaa.

91§
Määräykset valtion suoritettavista kustannuksista.

Valtioneuvosto antaa tarkemmat määräykset tapauksista, joissa tässä laissa mainittu kustannus kokonaan tai osaksi on suoritettava valtion varoista.

92§
Valvonta.

Tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.

93§
Voimaantulosäännös.

Tämä laki tukee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1978. Sillä kumotaan 30 päivänä kesäkuuta 1955 annettu merimieslaki (341/55) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Milloin laissa tai asetuksessa on viitattu aikaisempaan merimieslakiin, on sen sijasta sovellettava vastaavasti tätä lakia.

Tällä lailla kumotaan lisäksi merityöaikalain (296/76) 14 §:n 3 momentti.

Mitä nyt kumottavan merimieslain nojalla on aikaisemmin säädetty ja määrätty laivaväen asuintiloista aluksella annetulla asetuksella (518/76), ruoanpidosta suomalaisissa kauppa-aluksissa annetulla asetuksella (514/51), merimieslain eräiden säännösten soveltamisesta Ruotsin ja Tanskan kansallisuutta oleviin merimiehiin annetulla asetuksella (618/64) sekä suomalaiselle aluksenhenkilökunnalle merionnettomuudessa hävinneestä henkilökohtaisesta omaisuudesta tulevan korvauksen perusteista annetulla valtioneuvoston päätöksellä (417/ 58) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen, jää edelleen voimaan kunnes toisin säädetään tai määrätään.

Helsingissä 7. päivänä kesäkuuta 1978

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaali- ja terveysministeri
Pirkko Työläjärvi

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.