45./1977

Annettu Helsingissä 14 päivänä tammikuuta 1977.

Ilmakuljetussopimuslaki.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku.

Yleiset säännökset.

1 §.

Ilmakuljetuksella tarkoitetaan tässä laissa vastiketta vastaan tapahtuvaa tai ilmaliikenteen harjoittajan vastikkeetta suorittamaa matkustajien, matkatavaran tai tavaran kuljetusta ilma-aluksessa.

Jos kuljetuksen lähtö- ja määräpaikka sekä mahdollinen välilaskupaikka sopimuksen mukaan ovat Suomessa, pidetään kuljetusta kotimaisena. Muu kuljetus katsotaan kansainväliseksi.

Varsovan sopimuksella tarkoitetaan tässä laissa Varsovassa 12 päivänä lokakuuta 1929 tehtyä ja Haagissa 28 päivänä syyskuuta 1955 tehdyllä pöytäkirjalla muutettua kansainvälistä yleissopimusta eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtäläistämisestä sekä Guadalajaran sopimuksella Guadalajarassa 18 päivänä syyskuuta 1961 tehtyä yleissopimusta ilmakuljetuksesta, jonka suorittaa toinen kuin sopimuksen tehnyt rahdinkuljettaja.

2 §.

Tätä lakia sovelletaan kotimaiseen kuljetukseen suomalaisella tai ulkomaisella ilma-aluksella.

Kansainväliseen kuljetukseen sovelletaan tätä lakia, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Tätä lakia ei sovelleta postilähetyksen kuljetukseen. Mitä 3–9 §:ssä säädetään kuljetusasiakirjoista, ei koske kuljetusta, joka suoritetaan epätavallisissa olosuhteissa ilmaliikenteen harjoittajan säännönmukaisen liiketoiminnan ulkopuolella.

2 luku.

Kuljetusasiakirjat.

Matkalippu.
3 §.

Matkustajien kuljetusta varten on annettava matkalippu, jonka tulee sisältää:

1) tieto lähtö- ja määräpaikasta;

2) jos lähtöpaikka ja määräpaikka ovat samassa valtiossa ja on sovittu suoritettavaksi yksi tai useampi välilasku toisessa valtiossa, tieto vähintään yhdestä tällaisesta välilaskupaikasta; ja

3) ilmoitus, että kuljetukseen saattaa tulla sovellettavaksi Varsovan sopimus tai sitä vastaavan sisältöinen laki ja että tämän yleissopimuksen tai lain mukaan rahdinkuljettajan vastuu kuolemantapauksesta tai ruumiinvammasta ja matkatavaran katoamisesta, vähenemisestä tai vahingoittumisesta on yleensä rajoitettu.

Matkalippu on, jollei muuta näytetä, todisteena kuljetussopimuksen tekemisestä ja sen ehdoista.

Jollei matkalippua ole annettu tai sen sisällys ei ole tämän lain säännösten mukainen tai jos se on kadonnut, on kuljetussopimus kuitenkin pätevä ja tämän lain säännösten alainen. Kun matkustaja on rahdinkuljettajan suostumuksella tullut ilma-alukseen, vaikka matkalippua ei ole annettu tai matkalippu ei sisällä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta, ei rahdinkuljettajalla kuitenkaan ole oikeutta vedota sellaiseen vastuun rajoitukseen kuin 23 §:ssä säädetään.

Matkatavaratodistus.
4 §.

Kirjattua matkatavaraa kuljetettaessa on annettava matkatavaratodistus. Jollei todistusta ole liitetty tai sisällytetty 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuun matkalippuun, tulee matkatavaratodistuksen sisältää:

1) tieto lähtö- ja määräpaikasta;

2) jos lähtöpaikka ja määräpaikka ovat samassa valtiossa ja on sovittu suoritettavaksi yksi tai useampi välilasku toisessa valtiossa, tieto vähintään yhdestä tällaisesta välilaskupaikasta; ja

3) ilmoitus, että kuljetukseen saattaa tulla sovellettavaksi Varsovan sopimus tai sitä vastaavan sisältöinen laki ja että tämän yleissopimuksen tai lain mukaan rahdinkuljettajan vastuu matkatavaran katoamisesta, vähenemisestä tai vahingoittumisesta on yleensä rajoitettu.

Matkatavaratodistus on, jollei muuta näytetä, todisteena matkatavaran kirjaamisesta ja kuljetusehdoista.

Jollei matkatavaratodistusta ole annettu tai sen sisällys ei ole tämän lain säännösten mukainen tai jos se on kadonnut, on kuljetussopimus kuitenkin pätevä ja tämän lain säännösten alainen. Jos rahdinkuljettaja on vastaanottanut matkatavaran matkatavaratodistusta antamatta tai milloin matkatavaratodistuksesta, jollei sitä ole liitetty tai sisällytetty 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen sisältävään matkalippuun, puuttuu tämän pykälän 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ilmoitus, ei rahdinkuljettajalla kuitenkaan ole oikeutta vedota sellaiseen vastuun rajoitukseen kuin 23 §:n 2 momentissa säädetään.

Lentorahtikirja.
5 §.

Tavaraa kuljetettaessa on rahdinkuijettajalla oikeus vaatia lähettäjää laatimaan ja jättämään kuljetusasiakirja, jota sanotaan lentorahtikirjaksi. Lähettäjällä on oikeus vaatia, että rahdinkuljettaja vastaanottaa tällaisen rahtikirjan.

Jollei lentorahtikirjaa ole annettu tai jos sen sisällys ei ole tämän lain määräysten mukainen taikka jos se on kadonnut, on kuljetussopimus kuitenkin pätevä ja, 9 §:ssä mainittua poikkeusta lukuunottamatta, tämän lain säännösten alainen.

6 §.

Lähettäjän on laadittava lentorahtikirja kolmena kappaleena ja jätettävä ne yhdessä tavaran kanssa rahdinkuljettajalle. Ensimmäisen kappaleen, joka varustetaan merkinnällä "rahdinkuljettajaa varten", allekirjoittaa lähettäjä. Toiseen kappaleeseen, joka seuraa tavaraa, merkitään "vastaanottajaa varten" ja sen allekirjoittavat lähettäjä ja rahdinkuljettaja. Kolmannen kappaleen allekirjoittaa rahdinkuljettaja ja palauttaa sen tavaran vastaanotettuaan lähettäjälle.

Rahdinkuljettajan allekirjoitus on merkittävä ennen tavaran kuormaamista ilma-alukseen. Allekirjoituksen asemesta voidaan käyttää leimaa. Lähettäjän allekirjoitus voi olla painettu tai se voidaan korvata leimalla.

Milloin rahdinkuljettaja on lähettäjän pyynnöstä laatinut lentorahtikirjan, katsotaan hänen toimineen lähettäjän lukuun, jollei muuta näytetä.

7 §.

Jos tavarankuljetus käsittää useampia kolleja, tulee lähettäjän laatia niistä kustakin lentorahtikirjat, milloin rahdinkuljettaja sitä vaatii.

8 §.

Lentorahtikirjan tulee sisältää:

1) tieto lähtö- ja määräpaikasta;

2) jos lähtöpaikka ja määräpaikka ovat samassa valtiossa ja on sovittu suoritettavaksi yksi tai useampi välilasku toisessa valtiossa, tieto vähintään yhdestä tällaisesta välilaskupaikasta; ja

3) ilmoitus lähettäjälle, että kuljetukseen saattaa tulla sovellettavaksi Varsovan sopimus tai sitä vastaavan sisältöinen laki ja että tämän yleissopimuksen tai lain mukaan rahdinkuljettajan vastuu tavaran katoamisesta, vähenemisestä tai vahingoittumisesta on yleensä rajoitettu.

9 §.

Jos tavara on kuormattu ilma-alukseen rahdinkuljettajan suostumuksella, vaikka lentorahtikirjaa ei ole annettu, tai milloin rahtikirjasta puuttuu 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu ilmoitus, ei rahdinkuljettajalla ole oikeutta vedota sellaiseen vastuun rajoitukseen kuin 23 §:n 2 momentissa säädetään.

10 §.

Lähettäjä vastaa vahingosta, joka rahdinkuljettajalle tai henkilölle, jolle rahdinkuljettaja on vastuussa, aiheutuu sen johdosta, että lähettäjän lentorahtikirjaan merkitsemät tiedot tavarasta eivät ole sisällöltään määräysten mukaisia tai että ne ovat muutoin virheellisiä tai puutteellisia.

11 §.

Lentorahtikirja on, jollei muuta näytetä, todisteena kuljetussopimuksen tekemisestä, tavaran vastaanottamisesta ja kuljetusehdoista.

Tavaran painon, ulkomittojen, pakkauksen ja kolliluvun osalta on lentorahtikirjaan merkityillä tiedoilla todistusvoima, jollei muuta näytetä. Tavaran paljoutta, tilavuutta ja kuntoa koskevilla ilmoituksilla ei ole todistusvoimaa rahdinkuljettajaa vastaan, ellei hän lähettäjän läsnäollessa ole tarkastanut ilmoituksen oikeellisuutta ja tehnyt siitä merkintää lentorahtikirjaan taikka ellei ilmoitus koske tavaran havaittavissa olevaa tilaa.

12 §.

Asetuksella voidaan säätää kotimaista liikennettä koskevia poikkeuksia siitä, mitä 3, 4 ja 6–9 §:ssä on säädetty.

3 luku.

Oikeus määrätä tavarasta ja tavaran luovuttaminen.

13 §.

Lähettäjällä on oikeus, edellyttäen että hän täyttää kuljetussopimuksesta johtuvat velvollisuudet, määrätä tavarasta siten, että hän ottaa sen takaisin lähtö- tai määrä paikkakunnan lentopaikalla, pysäyttää sen välilaskupaikalla matkan aikana tai luovuttaa sen määräpaikalla tai matkan aikana muulle henkilölle kuin lentorahtikirjassa mainitulle vastaanottajalle tahi vaatii sen palauttamista lähtöpaikalle, jos se voi tapahtua aiheuttamatta muille lähettäjille tai rahdinkuljettajille vahinkoa. Lähettäjän on kuitenkin suoritettava tällaisista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset. Jollei lähettäjän määräystä voida toimeenpanna, rahdinkuljettajan on ilmoitettava siitä hänelle heti.

Milloin rahdinkuljettaja toimeenpanee lähettäjän määräyksen, vaikkei lähettäjän lentorahtikirjan kappaletta esitetä, on rahdinkuljettaja vastuussa vahinigosta, joka siitä voi aiheutua lentorahtikirjan oikealle haltijalle. Rahdinkuljettajalla on kuitenkin oikeus periä suorittamansa korvaus lähettäjältä.

Lähettäjän oikeus lakkaa, kun vastaanottajan oikeus, sen mukaan kuin 14 §:ssä säädetään, alkaa. Jos vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta lentorahtikirjaa tai tavaraa tahi jollei häntä voida tavata, palautuu oikeus määrätä tavarasta lähettäjälle.

14 §.

Kun tavara on saapunut määräpaikkaan, on vastaanottajalla, jollei 13 §:stä muuta johdu, oikeus saada rahdinkuljettajalta lentorahtikirja ja tavara, jos hän suorittaa rahdinkuljettajalle maksettavan määrän ja muutoin täyttää lentorahtikirjassa mainitut kuljetusehdot.

Jollei toisin ole sovittu, on rahdinkuljettajan tavaran tultua perille ilmoitettava siitä vastaanottajalle.

15 §.

Jos rahdinkuljettaja myöntää tavaran kadonnneen tai milloin tavara ei ole saapunut määräpaikkaan seitsemän päivän kuluessa siitä, kun sen olisi pitänyt tulla perille, on vastaanottajalla oikeus saattaa rahdinkuljettajaa vastaan voimaan kuljetussopimuksesta johtuvat oikeudet.

16 §

Ehto, joka poikkeaa 13–15 §:n säännöksistä, on pätemätön, jollei sitä ole merkitty lentorahtikirjaan.

17 §.

Lähettäjä on velvollinen antamaan ne tiedot ja liittämään lentorahtikirjaan ne asiakirjat, jotka ovat tarpeen tulli-, vero- ja järjestysmääräysten täyttämiseksi ennen tavaran luovuttamista vastaanottajalle. Jos rahdinkuljettajalle aiheutuu vahinkoa siitä, että tällaista tietoa tai asiakirjaa ei ole hänelle annettu tahi tieto tai asiakirja on virheellinen tai puutteellinen, on lähettäjä velvollinen korvaamaan vahingon, jollei vahinko ole aiheutunut rahdinkuljettajan taikka hänen palveluksessaan olevan tai apulaisensa virheestä tai laiminlyönnistä.

Rahdinkuljettaja ei ole velvollinen tutkimaan, ovatko 1 momentissa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat oikeita tai täydellisiä.

4 luku.

Rahdinkuljettajan vastuu.

Matkustajalle sattunut vahinko.
18 §.

Jos matkustaja ilma-aluksessa tai ilma-alukseen nousemisen tahi siitä poistumisen yhteydessä sattuneen tapahtuman johdosta saa surmansa tai vahingoittuu, on rahdinkuljettaja vastuussa siitä aiheutuneesta vahingosta, jollei jäljempänä säädetystä muuta johdu.

Matkatavaraa ja tavaraa kohdannut vahinko.
19 §.

Jos kirjattu matka tavara tai tavara katoaa, vähenee tai vahingoittuu tapahtumasta, joka sattuu tavaran ollessa rahdinkuljettajan huostassa joko lentopaikalla, ilma-aluksessa tai, milloin laskeutuminen tapahtuu lentopaikan ulkopuolella, missä paikassa tahansa, on rahdinkuljettaja siitä vastuussa, jollei jäljempänä säädetystä muuta johdu.

Milloin kuljetus tavaran lastaamista, luovuttamista tai uudelleen lastaamista varten on kuljetussopimuksen perusteella tapahtunut maitse tai vesitse lentopaikan ulkopuolella, on kuitenkin kirjattua matkatavaraa tai tavaraa kohdanneen vahingon katsottava johtuneen 1 momentissa tarkoitettuna aikana sattuneesta tapahtumasta, jollei rahdinkuljettaja muuta näytä.

Viivästys.
20 §.

Kuljetettaessa matkustajia, kirjattua matkatavaraa tai tavaraa ilmateitse on rahdinkuljettaja vastuussa viivästymisen aiheuttamasta vahingosta, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Vastuusta vapautuminen.
21 §.

Rahdinkuljettaja on vastuusta vapaa, jos hän näyttää, että hän sekä hänen palveluksessaan olevat ja hänen apulaisensa ovat ryhtyneet kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin vahingon välttämiseksi tai että heidän on ollut mahdotonta ryhtyä niihin.

22 §.

Jos rahdinkuljettaja näyttää, että vahinkoa kärsinyt on omalla tuottamuksellaan myötävaikuttanut vahingon syntymiseen, voidaan korvausta alentaa tai se kokonaan evätä.

Vahingonkorvauksen määrä.
23 §.

Rahdinkuljettajan vastuu on matkustajien kuljetuksessa rajoitettu kahteensataanviiteenkymmeneentuhanteen frangiin henkilöltä. Jos korvaus on määrätty suoritettavaksi elinkoron muodossa, ei sen pääoma-arvo saa ylittää mainittua rahamäärää. Rahdinkuljettajan ja matkustajan välisellä erityissopimuksella vastuun rajaa voidaan kuitenkin korottaa.

Kirjatusta matkatavarasta ja tavarasta on rahdinkuljettajan vastuu rajoitettu kahteensataanviiteenkymmeneen frangiin kilolta. Jos matkustaja tai lähettäjä jättäessään tavaran rahdinkuljettajalle on nimenomaan ilmoittanut sen etuuden määrän, joka liittyy kuljetukseen, ja suorittanut mahdollisesti vaaditun lisämaksun, on ilmoitettu määrä rahdinkuljettajan vastuun rajana, jollei hän näytä, että matkustajan tai lähettäjän etuus on pienempi. Milloin osa kirjatusta matkatavarasta tai tavarasta tahi jotain sen sisällöstä katoaa, vähenee, vahingoittuu tai viivästyy, on rahdinkuljettajan vastuun rajaa määrättäessä otettava huomioon vain kysymyksessä olevan kollin tai kollien kokonaispaino. Jos sanottu katoaminen, väheneminen, vahingoittuminen tai viivästyminen vaikuttaa samaan matkatavaratodistukseen tai lentorahtikirjaan merkittyjen muiden kollien arvoon, on myös viimeksi mainittujen kollien kokonaispaino otettava huomioon vastuun rajaa määrättäessä.

Esineestä, jonka matkustaja pitää huostassaan, on vastuu rajoitettu viiteentuhanteen frangiin matkustajaa kohden.

Sen estämättä, mitä tässä pykälässä on säädetty vastuun rajoista, voidaan rahdinkuljettaja velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluja ei saa kuitenkaan määrätä suoritettaviksi, jos maksettaviksi määrätyt korvaukset, lukuunottamatta oikeudenkäyntikuluja, eivät ylitä määrää, jonka rahdinkuljettaja on kirjallisesti tarjonnut vahinkoa kärsineelle kuuden kuukauden kuluessa vahingon aiheuttaneestä tapahtumasta tai, milloin oikeudenkäynti pannaan vireille myöhemmin, viimeistään ennen sen vireillepanoa.

24 §.

Ne rahamäärät, jotka tässä laissa ilmoitetaan frangeina, tarkoittavat kuudenkymmenenviiden ja puolen (65,5) milligramman painoista kultafrangia, jonka kultapitoisuus on 0,900. Milloin kysymys korvauksesta on saatettu tuomioistuimen ratkaistavaksi, mahdollinen korvaus määrätään tuomion antamispäivänä voimassa olevan Suomen markan virallisen kulta-arvon mukaan.

25 §.

Ehto, joka vapauttaa rahdinkuljettajan vastuusta tai määrää vastuun rajan alemmaksi kuin 23 §:ssä on säädetty, on mitätön.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske tavaran kuljetuksesta sovittu ja ehtoja, jotka koskevat sen katoamista, vähenemistä tai vahingoittumista, jos katoaminen, väheneminen tai vahingoittuminen johtuu tavaran laadusta tai sen virheestä.

26 §.

Edellä 23 §:ssä tarkoitettuja vastuun rajoja ei sovelleta, jos rahdinkuljettaja itse taikka hänen palveluksessaan oleva palvelustehtävissään tai hänen apulaisensa on aiheuttanut vahingon tahallisesti taikka törkeästä tuottamuksesta, tietoisena että siitä todennäköisesti seuraa vahinko.

27 §.

Jos rahdinkuljettajan palveluksessa olevaa tai hänen apulaistaan vastaan on nostettu kanne sillä perusteella, että vastaaja on aiheuttanut vahingon virheellään tai laiminlyönnillään palvelustehtävissään, eikä virhe tai laiminlyönti ole ollut sellainen kuin 26 §:ssä tarkoitetaan, ei sen vahingonkorvauksen määrä, jonka maksamiseen hänet yksinään tai yhdessä rahdinkuljettajan kanssa voidaan velvoittaa, saa ylittää 23 §:ssä säädettyä vastuun rajaa.

Rahdinkuljettajan palveluksessa olevan ja hänen apulaisensa vastuuta ja velvollisuutta vahingonkorvauksen suorittamiseen määrättäessä on lisäksi otettava huomioon, mitä vahingonkorvauslaissa (412/74) on säädetty.

Vahingonkorvauksen sovittelusta eräissä tapauksissa säädetään ilmailulain 53 §:ssä.

Muistutukset.
28 §.

Jos kirjattu matkatavara tai tavara vastaanotetaan muistutuksetta, on se katsottava luovutetuksi vahingoittumattomana ja kuljetusasiakirjan mukaisesti, jollei muuta näytetä.

Vahinkoa tai tavaran vähenemistä koskeva muistutus on tehtävä rahdinkuljettajalle heti, kun vahinko tai tavaran väheneminen on huomattu ja viimeistään, kun on kysymys kirjatusta matkatavarasta, seitsemän päivän, ja milloin on kysymys tavarasta, neljäntoista päivän kuluessa vastaanottamisesta. Muistutus viivästymisestä on tehtävä kahdenkymmenenyhden päivän kuluessa siitä päivästä, kun kirjattu matkatavara tai tavara on ollut vastaanottajan käytettävissä.

Muistutus on tehtävä merkinnällä kuljetusasiakirjaan tai muutoin kirjallisella ilmoituksella, joka on lähetettävä 2 momentissa säädetyssä ajassa.

29 §.

Milloin muistutusta ei ole tehty 28 §:n 2 momentissa säädetyssä ajassa, on puhevalta rahdinkuljettajaa vastaan menetetty, jollei tämä ole menetellyt petollisesti.

Kanteen nostaminen.
30 §.

Rahdinkuljettajan vastuuta koskeva kanne on ajettava sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa rahdinkuljettajalla on kotipaikkansa tai päätoimistonsa tai jossa rahdinkuljettajalla on toimisto, jonka välityksellä kuljetussopimus on tehty, taikka määräpaikan tuomioistuimessa.

Kanne voidaan ajaa vain Suomen tuomioistuimessa tai sellaisen valtion tuomioistuimessa, joka on liittynyt Varsovan sopimukseen, jollei sopimuksen mukainen lähtö- tai määräpaikka sijaitse muussa valtiossa.

Tuomioistuimesta sellaisessa tapauksessa, jolloin kuljetuksen on suorittanut sopimuksen tehneen rahdinkuljettajan asemesta toinen rahdinkuljettaja, säädetään 37 §:ssä.

31 §.

Jollei vastuuta koskevaa kannetta ole pantu vireille kahden vuoden kuluessa ilma-aluksen saapumisesta määräpaikkaan tai saman ajan kuluessa siitä päivästä, jolloin aluksen olisi pitänyt tulla perille tai jolloin kuljetus keskeytettiin, on puhevalta menetetty.

Usean rahdinkuljettajan vastuu.
32 §.

Jos kuljetus, jota sopimuksen mukaan on pidettävä yhtenä kuljetuksena, on usean rahdinkuljettajan perättäin suoritettava, on jokainen heistä, vastaanotettuaan matkustajan, kirjatun matkatavaran tai tavaran, vastuussa hänelle kuuluvasta kuljetuksen osasta.

Kirjatun matkatavaran tai tavaran kuljetuksesta on myös ensimmäinen rahdinkuljettaja vastuussa lähettäjälle ja viimeinen rahdinkuljettaja sille, jolla on oikeus saada tavara, vaikka katoaminen, vahingoittuminen tai viivästyminen on sattunut tavaran ollessa toisen rahdinkuljettajan huostassa. Rahdinkuljettajat vastaavat tällöin vahingosta yhteisvastuullisesti.

33 §.

Jos kuljetuksen suorittaa kokonaan tai osaksi toinen rahdinkuljettaja kuin se, joka on tehnyt kuljetussopimuksen, eikä näytetä, että kuljetus on suoritettu ilman kuljetussopimuksen tehneen rahdinkuljettajan suostu musta, on tätä lakia sovellettaessa molempia pidettävä rahdinkuljettajina, edellistä kuitenkin vain hänen suorittamansa kuljetuksen osalta.

34 §.

Milloin rahdinkuljettaja on 33 §:n mukaan vastuussa kuljetuksesta, vastaa hän myös toisen rahdinkuljettajan sekä tämän palveluksessa olevien ja apulaisten toimivaltansa rajoissa toimineiden teoista ja laiminlyönneistä. Sen rahdinkuljettajan vastuu, joka sopimuksen tehneen rahdinkuljettajan asemesta suorittaa kuljetuksen, ei kuitenkaan saa ylittää 23 §:ssä säädettyjä mäariä.

Jos kuljetussopimuksen tehnyt rahdinkuljettaja on mennyt sitoumuksiin, jotka ylittävät sen, mitä tässä laissa on säädetty, tai milloin matkustaja tai tavaran lähettäjä on ilmoittanut sellaisen etuuden kuin 23 §:n 2 momentissa tarkoitetaan, ei tällainen sitoumus tai etuuden ilmoittaminen sido sitä rahdinkuljettajaa, joka on sopimuksen tehneen rahdinkuljettajan asemesta suorittanut kuljetuksen, jollei hän ole antanut siihen hyväksymistään.

35 §.

Muistutus, joka tämän lain säännösten nojalla tehdään jommallekummalle 33 §:ssä mainituista rahdinkuljettajista, sitoo myös toista rahdinkuljettajaa.

Edellä 13 §:ssä tarkoitettu määräys on ollakseen pätevä annettava kuljetussopimuksen tehneelle rahdinkuljettajalle.

36 §.

Edellä 33 §:ssä tarkoitetut rahdinkuljettajat sekä heidän palveluksessaan olevat ja heidän apulaisensa vastaavat yhteensä enintään siitä määrästä, joka jompikumpi rahdinkuljettajista voidaan velvoittaa suorittamaan. Kukaan vahingonkorvaukseen velvollisista ei kuitenkaan ole vastuussa enemmästä kuin siitä, mihin hänet voidaan tämän lain mukaan velvoittaa.

37 §.

Rahdinkuljettajan vastuuta koskeva kanne 33 §:ssä tarkoitettuja rahdinkuljettajia vastaan yhdessä tai toista vastaan erikseen on ajettava joko siinä tuomioistuimessa, joka 30 §:n mukaan on laillinen käsittelemään kannetta kuljetussopimuksen tehnyttä rahdinkuljettajaa vastaan, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa viimeksi mainitun rahdinkuljettajan asemesta kuljetuksen suorittaneella rahdinkuljettajalla on kotipaikka tai päätoimisto.

5 luku.

Yhdistetty kuljetus.

38 §.

Jos kuljetus suoritetaan osittain ilma-aluksella ja osittain muulla kuljetusvälineellä, sovelletaan tätä lakia ainoastaan ilmakuljetukseen.

Ehto, joka koskee kuljetusta muulla kuljetusvälineellä, voidaan merkitä ilmakuljetusasiakirjaan.

6 luku.

Erinäiset säännökset.

39 §.

Jos kuljetussopimuksessa tai muutoin ennen vahingon sattumista sovitaan tämän lain säännöksistä poiketen siitä, mitä lakia on sovellettava tai missä tuomioistuimessa asia on käsiteltävä, on sellainen ehto mitätön.

Milloin tavaran kuljetusta koskeva välimiesmenettelysopimus on tehty ennen vahingon sattumista, on se kuitenkin 1 momentin säännöksen estämättä pätevä, jos välimiesmenettely tapahtuu 30 §:ssä tarkoitetun tuomioistuimen tuomiopiirissä ja riitakysymyksessä on, milloin Varsovan sopimus ja Guadalajaran sopimus soveltuu siihen, noudatettava sanottujen sopimusten määräyksiä.

40 §.

Jos kuljetusasiakirja on annettu Suomen ulkopuolella tai tarkoittaa kansainvälistä ilmakuljetusta, on 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa, 4 §:n 1 momentin 3 kohdassa tai 8 §:n 3 kohdassa säädetty ilmoittammisvelvollisuus katsottava täytetyksi, kun asiakirja sisältää tiedon siitä, että kuljetus saattaa olla Varsovan sopimuksen alainen ja että tämä yleensä rajoittaa rahdinkuljettajan vastuun niissä tapauksissa, jotka asianomaisessa lainkohdassa mainitaan.

Jos kansainvälisessä ilmakuljetuksessa sovittu lähtöpaikka tai määräpaikka sijaitsee sellaisessa valtiossa, joka ei ole Varsovan sopimuksen sopimuspuoli, voi rahdinkuljettaja, vaikka kuljetusasiakirja ei sisällä 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta, vedota sellaiseen vastuun rajoitukseen kuin 23 §:ssä säädetään.

41 §.

Jos valtio tullessaan eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Varsovassa 12 päivänä lokakuuta 1929 tehdyn yleissopimuksen sopimuspuoleksi, on antanut sanotun sopimuksen lisäpöytäkirjassa tarkoitetun selityksen, ei tämän lain säännöksiä sovelleta kansainväliseen ilmakuljetukseen, jota välittömästi suorittaa sellainen valtio tai sellaisen alueen hallinto, jonka ulkomaisista suhteista sanottu valtio vastaa.

Jos valtio, joka on tullut sopimuspuoleksi Haagissa 28 päivänä syyskuuta 1955 tehtyyn pöytäkirjaan, joka koskee Varsovassa 12 päivänä lokakuuta 1929 allekirjoitetun eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämistä koskevan yleissopimuksen muuttamista, on selittänyt, että sopimus ei koske ilmakuljetusta, jota sen sotilasviranomaisia varten suoritetaan ilma-aluksilla, jotka on rekisteröity sanotussa valtiossa ja joiden koko kuljetuskyky on näiden viranomaisten varaama tai heidän lukuunsa varattu, eivät tämän lain säännökset koske sellaista kuljetusta.

42 §.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella määrättynä päivänä.

Tällä lailla kumotaan 3 päivänä heinäkuuta 1937 kuljetuksesta ilma-aluksessa annettu laki (289/37) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Mainittua kuljetuksesta ilmaaluksessa annettua lakia ja lisäksi tämän lain 27 ja 33–37 §:ää sekä sen rahdinkuljettajan osalta, joka suorittaa kuljetuksen toisen asemesta, 25 §:n 2 momenttia, on kuitenkin sovellettava ilmakuljetukseen, joka tapahtuu Suomen ja sellaisen vieraan valtion välillä, joka on eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Varsovassa 12 päivänä lokakuuta 1929 tehdyn yleissopimuksen, mutta ei Haagissa 28 päivänä syyskuuta 1955 muutetun yleissopimuksen sopimuspuoli, niin kauan kuin sanottu vuonna 1929 tehty yleissopimus on voimassa Suomen ja sellaisen vieraan valtion välillä. Edellä mainittuun kuljetuksesta ilma-aluksessa annetun lain alaiseen kuljetukseen ei kuitenkaan sovelleta tämän lain 25 §:n 2 momenttia eikä tämän lain alaiseen kuljetukseen sen 37 §:ää, jos tämä johtaisi ristiriitaan sen velvoitteen kanssa, joka johtuu joko eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Varsovassa 12 päivänä lokakuuta 1929 tehdystä yleissopimuksesta tai Varsovan sopimuksesta. Tällöin tarkoittaa edellä mainituissa pykälissä oleva viittaus toiseen tämän lain säännökseen vastaavasti kuljetuksesta ilma-aluksessa annetun lain säännöstä.

Helsingissä 14 päivänä tammikuuta 1977.

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Oikeusministeri
Kristian Gestrin

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.