1089./1975

Annettu Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 1975.

Asetus palo- ja pelastustoimesta.

Sisäasiainministerin esittelystä säädetään palo- ja pelastustoimesta 4 päivänä heinäkuuta 1975 annetun lain (559/75) 54 §:n sekä kunnille palo- ja pelastustoimen kustannuksiin suoritettavista valtionosuuksista ja -avustuksista 4 päivänä heinäkuuta 1975 annetun lain (560/ 75) 6 §:n nojalla:

1 luku.

Yleisiä säännöksiä.

1 §.

Sisäasiainministeriön tehtävänä on palo- ja pelastus toimen ylimmästä johdosta, ohjauksesta ja valvonnasta huolehtiessaan:

1) kehittää palo- ja pelastustoimen hallintoa;

2) ohjata hallinnonalan suunnittelua, erityisesti yhteistoimintajärjestelyjä silmälläpitäen;

3) edistää palonehkäisytointa;

4) kehittää palokuntien toimintavalmiutta ja tehokkuutta;

5) seurata hallinnonalan kustannusten kehitystä ja valvoa kunnille palo- ja pelastustoimen kustannuksiin valtionosuuksina ja -avustuksina suoritettavien varojen käyttöä; sekä

6) kehittää koulutusta palo- ja pelastustoimen alalla.

2 §.

Palo- ja pelastustoimen neuvottelukuntaan valtioneuvosto kutsuu kolmeksi vuodeksi kerrallaan puheenjohtajan sekä enintään 14 muuta jäsentä ja heille henkilökohtaiset varajäsenet. Jäsenten ja varajäsenten tulee edustaa valtiota ja kuntia, palo- ja pelastusalalla toimivia järjestöjä, vakuutuksia myöntäviä yhteisöjä sekä muita palo- ja pelastustoimeen liittyviä aloja.

3 §.

Valtion paloviranomaisia ovat sisäasiainministeriön pelastusosaston osastopäällikkö, lääninhallituksen pelastustarkastaja ja apulaistarkastaja sekä toiminta tilanteissa myös henkilö, jonka lääninhallitus on määrännyt palo- ja pelastustoimesta annetun lain (559/75) 29 §:n nojalla johtamaan sammutus- ja pelastus toimintaa.

4 §.

Ohjatessaan palo- ja pelastustointa läänissä lääninhallituksen tulee edistää valtion viranomaisten ja laitosten sekä kuntien ja yhteisöjen yhteistoimintaa.

Lääninhallituksen tulee erityisesti:

1) ohjata ja valvoa palo- ja pelastustoimen suunnittelua ja kehittämistä läänin kunnissa;

2) laatia yhteistoiminta-alueiden yhteistoimintasuunnitelmiin nojautuen koko läänin kattava palo- ja pelastustoimen yhteistyötä koskeva suunnitelma;

3) valvoa, että palo- ja pelastustoimesta annettuja säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan sekä ryhtyä toimenpiteisiin havaittujen puutteiden poistamiseksi;

4) ohjata ja valvoa läänin- ja aluehälytyskeskusten toimintaa; sekä

5) ohjata ja valvoa palo- ja pelastustoimen koulutusta läänin alueella.

5 §.

Palolautakunnan tulee sen lisäksi, mitä palo- ja pelastustoimesta annetussa laissa sekä muualla tässä asetuksessa on säädetty:

1) huolehtia palo ja pelastustoimesta annetun lain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetun kehittämissuunnitelman valmistelusta;

2) huolehtia palo- ja pelastus toimesta annetun lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteistoimintasuunnitelman ja tarvittaessa saman lain 9 §:ssä tarkoitetun yhteistoimintasopimuksen valmistelusta;

3) tehdä tarvittaessa ehdotus kunnan jakamisesta palopiireihin, jollei asiaa ole johtosäännössä määrätty lautakunnan ratkaistavaksi;

4) valmistella ehdotukset palo- ja pelastustointa koskeviksi johtosäännöiksi;

5) tehdä ehdotukset nuohoustoimen järjestämisestä kunnassa; sekä

6) huolehtia palo- ja pelastustoimen koulutuksen järjestämisestä.

Palolautakunnan tehtävistä sen hoitaessa väestönsuojelulautakunnan tehtäviä on säädetty erikseen.

6 §.

Palopäällikön tulee sen lisäksi, mitä muualla on säädetty, erityisesti:

1) valvoa paloturvallisuutta ja pelastusvalmiutta koskevien säännösten ja määräysten noudattamista;

2) ohjata ja valvoa kunnallisten palokuntien koulutusta;

3) ohjata ja valvoa palo- ja pelastustointa koskevaa tiedottamista sekä huolehtia siitä, että viranomaisille ja yleisölle annetaan palo- ja pelastustointa koskevaa opastusta ja neuvontaa;

4) huolehtia siitä, että palotarkastukset suoritetaan;

5) valvoa nuohoustoimintaa;

6) valmistella suunnitelmat sammutus- ja pelastustoiminnan suorittamisesta erityisen vaaran alaisissa kohteissa ja tarvittaessa metsäpalontorjuntasuunnitelma;

7) toimia sammutus- ja pelastustoiminnan johtajana, jollei palo- ja pelastustoimesta annetun lain säännöksistä tai johtosäännön määräyksistä muuta johdu; sekä

8) seurata kaavoitus- ja rakennustoiminnan kehittämistä kunnassa sekä antaa rakennusvalvontaviranomaisille asiantuntija-apua.

Palopäällikön tehtävistä hänen toimiessaan kunnan väestönsuojelupäälkkkönä tai -ohjaajana on säädetty tai määrätty erikseen.

7 §.

Palo- ja pelastustoimesta annetun lain 12 §:n 3 momentissa tarkoitetun sammutuspäällikön on tarkkailtava palopiirinsä sammutus- ja pelastusvalmiutta sekä johdettava sammutus- ja pelastustoimintaa kunnes palopäällikkö tai muu sammutus- ja pelastustoiminnan johtaja on ryhtynyt sitä johtamaan.

2 luku.

Palo- ja pelastustoimen suunnittelu ja kehittäminen.

8 §.

Valtakunnallisen yleissuunnitelman palo- ja pelastustoimen järjestämisestä ja kehittämisestä tulee sisältää suunnitelmakauden tavoitteet ja toimenpiteet, jotka koskevat erityisesti:

1) palo- ja pelastustoimen suunnittelujärjestelmää, tutkimusta ja muuta kehittämistä;

2) palo- ja pelastustoimen valmiutta, henkilöstöä ja kalustoa;

3) metsäpalojen tähystys-, ilmoitus- ja tiedotustoiminnan sekä metsäpalontorjunnan yleistä järjestämistä;

4) yhteistoimintaa eri viranomaisten ja yhteisöjen kesken;

5) hälytys- ja viestitoimintaa;

6) koulutusta;

7) palo- ja pelastushenkilöstön työturvallisuutta;

8) tiedotus- ja neuvontatoimintaa; sekä

9) palo- ja pelastusalalla toimiville järjestöille määrättyjen tai uskottujen tehtävien hoitamista.

Suunnitelma on laadittava ottaen huomioon, että tehtävät voidaan hoitaa myös poikkeuksellisissa oloissa ja tilanteissa.

Suunnitelman tulee sisältää selvitys suunnitelmakaudella toteutettavasta palo- ja pelastustointa koskevasta rakentamisesta, kaluston hankinnasta, vuotuisesta henkilöstölisäyksestä, koulutuksesta ja muusta kehittämisestä sekä arvio suunnitelman mukaisesta toiminnasta kalenterivuosittain aiheutuvista perustamis- ja käyttökustannuksista sekä kunnille palo- ja pelastustoimen kustannuksiin suoritettavista valtionosuuksista ja -avustuksista.

Sisäasiainministeriö hyväksyy suunnitelman asian oltua valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan käsiteltävänä.

9 §.

Yhteistoimintasuunnitelmassa on selvitettävä:

1) alueen palokuntien henkilövahvuudet ja kalusto;

2) alueen kuntien ja alueella toimivien valtion viranomaisten ja laitosten sekä yhteisöjen muu kuin 1 kohdassa tarkoitettu sellainen henkilöstö ja kalusto, jota voidaan käyttää sammutus- ja pelastustoiminnassa;

3) sammutusveden saanti sekä muut sammutus- ja torjunta-aineet;

4) sammutus- ja pelastustoimintaan soveltuva yksityisten omistama kalusto ja sen käyttöhenkilöstö;

5) kohteet, joissa yhteistoiminta erityisesti saattaa tulla kysymykseen ja tällöin tarvittavan avun laatu ja määrä;

6) ensiavun, sairaankuljetuksen ja muun huollon järjestelyt; sekä

7) avun pyytämisessä, hälyttämisessä ja antamisessa noudatettava menettely.

Yhteistoiminnan suunnittelua varten lääninhallitus asettaa jokaiseen yhteistoiminta-alueeseen johtoryhmän sekä nimeää yhteistoimintaalueen aluepalopäällikön sekä hänen varamiehensä alueen kuntien paloviranomaisista. Aluepalopäällikön tehtävänä on ryhtyä johtamaan sammutus- tai pelastustoimintaa palo- ja pelastustoimesta annetun lain 18 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Sisäasiainministeriö antaa tarkemmat ohjeet johtoryhmän kokoonpanosta ja tehtävistä.

10 §.

Kunnan palo- ja pelastustoimen kehittämissuunnitelmassa tulee selvittää perustiedot, ennusteet ja suunnitteet kunnasta siltä osin kuin niillä on merkitystä palo- ja pelastustoimen kannalta. Suunnitelmassa on esitettävä suunnitelmakauden kehittämistavoitteet ja toimenpiteet.

Suunnitelmassa on erityisesti esitettävä:

1) kunnallisen palokunnan järjestysmuoto ja kokonaisvahvuus;

2) kunnallisen palokunnan hälytysvalmius ja hälytysvahvuus sekä kalusto;

3) palotarkastuksen, nuohouksen ja muun palonehkäisytoimen järjestäminen;

4) rakentaminen, perusparannukset, laajennukset ja muut vastaavat hankkeet palo- ja pelastustoimen alalla;

5) sammutusveden saannin järjestely kunnan alueella;

6) sairaankuljetuksen järjestäminen, mikäli se on määrätty tai aiotaan määrätä palokunnalle;

7) tiedotus- ja neuvontatoiminta;

8) koulutus;

9) palo- ja pelastushenkilöstön työturvallisuus; sekä

10) yhteistoiminta muiden kuntien sekä eri viranomaisten ja yhteisöjen kanssa.

Suunnitelmaa laadittaessa on otettava huomioon valtakunnallinen yleissuunnitelma. Suunnitelmassa on myös esitettävä arvio kalenterivuosittain aiheutuvista perustamis- ja käyttökustannuksista.

Harkittaessa, mitä kustannuksia on valtionosuutta kunnille palo- ja pelastustoimen kustannuksiin suoritettavista valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain (560/75) nojalla myönnettäessä pidettävä palo- ja pelastustoimen asianmukaisen hoitamisen kannalta tarpeellisina, on kiinnitettävä huomiota siihen, sopeutuvatko kustannukset sisäasiainministeriön hyväksymään valtakunnalliseen yleissuunnitelmaan.

11 §.

Sisäasiainministeriön esityksestä valtion asianomaiset viranomaiset ja laitokset ovat velvolliset laatimaan selvityksen siitä, minkälaista virka-apua ne voivat antaa palo- ja pelastustoimesta annetun lain 19 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa sekä suorittamaan ennakolta tarpeelliset järjestelyt avun antamiseksi.

3 luku.

Hälytyskeskukset ja hälytystoiminta.

12 §.

Aluehälytyskeskuksen tehtävänä on sen lisäksi, mitä palo- ja pelastustoimesta annetun lain 6 §:n 1 momentissa on säädetty, toimia tarvittaessa palo- ja pelastustoimen, pelastuspalvelun ja väestönsuojelun viesti- ja johtokeskuksena.

Aluehälytyskeskuksen asiana on myös tarvittaessa huolehtia väestön varoittamisesta onnettomuuksista tai muista vaaratilanteista.

Aluehälytyskeskukseen on määrättävä esimieheksi keskuksen sijaintikunnan palokuntaan kuuluva päällystöviranhaltija, jollei tehtävän hoidosta ole johtosäännössä toisin määrätty.

13 §.

Lääninhälytyskeskuksena toimiessaan aluehälytyskeskus on lääninhallituksen viesti- ja johtokeskus. Tässä tehtävässään hälytyskeskus on lääninhallituksen välittömän käskyvallan alainen.

Lääninhälytyskeskuksen esimiehenä toimii asianomaisen aluehälytyskeskuksen esimies.

4 luku.

Palokunnat.

14 §.

Kunnallinen palokunta on kunnan palkkaama vakinainen tai puolivakinainen palokunta taikka kunnan kanssa sopimuksen tehnyt vapaaehtoinen palokunta tai laitos-, teollisuus- taikka muu palokunta.

15 §.

Sammutus- ja pelastus toiminnan edellyttämiä ensitoimenpiteitä varten on vakinaisen palokunnan vähin vahvuus esimies ja kolme miestä sekä muun kunnallisen palokunnan vähin vahvuus esimies ja kaksi miestä, jolleivät erityiset syyt muuta vaadi.

5 luku.

Palonehkäisytoimi.

16 §.

Avotulen käyttö ja tupakoiminen on kielletty tulenaroilla paikoilla, helposti syttyvien aineiden läheisyydessä kuten palavien nesteiden tai räjähdysaineiden jakelu- ja varastopaikoissa, teollisuuslaitoksissa, työpajoissa ja varastoissa sekä tavara taloissa, messu- ja näyttelyhuoneissa, teattereissa, huvi- ja kokoushuoneistoissa ja -teltoissa sekä muissa näihin verrattavissa paikoissa muualla kuin siihen osoitetuissa tiloissa.

Paloviranomainen voi kieltää avo tulen teon ja tupakoimisen muuallakin kuin 1 momentissa mainituissa paikoissa ja myöntää vapautuksen mainitusta kiellosta, jos olosuhteet sen sallivat.

17 §.

Milloin rakennuksessa, rakennelmassa, satamassa tai telakalla olevassa aluksessa, taikka kuivana aikana metsässä ryhdytään suorittamaan sellaista korjaus- tai muuta työtä, jonka johdosta palonvaara tuntuvasti lisääntyy, omistajan tai haltijan on ryhdyttävä riittäviin varotoimiin. Työtä suoritettaessa on noudatettava erityistä varovaisuutta.

Milloin lämmitys- tai ilmastointilaitteissa tai kiinteistön muissa laitteissa havaitaan välitöntä palonvaaraa aiheuttava vika, ei niitä saa käyttää ennen kuin. korjaus on suoritettu.

18 §.

Työhuoneissa, ullakoilla, kellareissa, rakennusten alla tai pihoilla ei saa säilyttää tarpeetonta syttyvää tavaraa eikä poistumisteillä ja ullakoiden, kellarien tai varastojen käytävillä mitään tavaraa.

19 §.

Yleinen palotarkastus on toimitettava asuinrakennuksissa ja niihin henkilö- ja paloturvallisuuden kannalta rinnastettavissa kohteissa vähintään kerran kolmessa vuodessa sekä muissa kohteissa vähintään kerran vuodessa.

Erityinen palo tarkastus on toimitettava ennen käyttötarkoituksen mukaisen toiminnan aloittamista sairaanhoito, huolto-, opetus- ja rangaistuslaitoksissa, majoitus- ja ravitsemisliikkeissä, teattereissa sekä muissa huvi-, näyttely- ja kokoontumishuoneistoissa samoin kuin teollisuuslaitoksissa ja niihin verrattavissa työhuoneissa sekä varastoissa, suurmyymälöissä, tavarataloissa ja muissa niihin verrattavissa kohteissa.

Palopäällikkö voi tarvittaessa määrätä palotarkastuksen toimitettavaksi muulloinkin.

Palotarkastuksessa annettujen määräysten noudattamista on valvottava jälkitarkastuksilla.

20 §.

Palotarkastuksen toimittaa palopäällikkö, palotarkastaja tai sen mukaan kuin johtosäännössä on määrätty muu kunnan palo- ja pelastustoimen virassa oleva henkilö.

Palopäällikkö voi tarvittaessa kutsua asiantuntijoita avustamaan palotarkastuksessa.

Nuohoojan on nuohousta suorittaessaan tarkastettava tulisijojen, savu- ja ilmanvaihtohormien sekä tikkaiden ja nuohoustelineiden kunto. Viasta tai puutteellisuudesta on heti huomautettava asianomaisille sekä ilmoitettava palotarkastuksesta vastaavalle paloviranomaiselle.

21 §.

Palotarkastuksessa on tarkastettava, että henkilö- ja paloturvallisuutta koskevia säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan ja että tulisijat sekä muut nuohottavat tai puhdistettavat laitteet ja hormit ovat kunnossa.

Lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota poistumisteihin, varavalaistukseen, rakennuksen ympäristöön, sammutusveden saantiin sekä muihin sammutus- ja pelastustyötä helpottaviin laitteisiin ja järjestelyihin. Mahdollisuuksien mukaan on myös tarkkailtava sellaisia sähkö- ja muita laiteasennuksia, joilla on merkitystä henkilö- ja paloturvallisuuden kannalta.

22 §.

Yleisen palotarkastuksen toimittamisesta on tiedotettava etukäteen palolautakunnan päättämällä tavalla.

Asianomaisen rakennuksen tai alueen omistajan tai haltijan taikka hänen edustajansa on oltava tiedotuksessa mainittuna aikana palotarkastuksessa saapuvilla.

23 §.

Milloin palotarkastuksessa havaitaan puutteita ja laiminlyöntejä, on tarkastuksesta laadittava pöytäkirja. Pöytäkirjaan on tehtävä merkintä toimenpiteistä, joihin on määrätty ryhdyttäväksi ja tätä varten asetetusta määräajasta. Jäljennös pöytäkirjasta on annettava asianomaiselle.

24 §.

Palopäällikkö voi määrätä, että erityistä palo-, räjähdys-, kaasu- tai muuta vaaraa aiheuttavan laitoksen tai varaston omistaja tai haltija on velvollinen laatimaan selvityksen niistä palo- ja pelastustoimesta annetun lain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetuista varokeinoista, jotka ovat välttämättömiä henkilökunnan, asiakkaiden ja omaisuuden pelastamiseksi, palon sammuttamiseksi, avun hälyttämiseksi ja vaaran torjumiseksi.

Mitä 1 momentissa on sanottu, koskee soveltuvin osin myös sairaaloita, hoito- ja huoltolaitoksia, hotelleja, tavarataloja ja suurmyymälöitä sekä muita niihin verrattavia kohteita.

Suunnitelmasta on annettava tieto henkilökunnalle.

25 §.

Metsäpalovaroitus on sopivalla tavalla päivittäin saatettava yleisön tietoon.

Metsäpalovaroituksen voimassa ollessa on puhelinkeskukset pidettävä keskeytyksettä avoinna.

26 §.

Palo- ja pelastustoimesta annetun lain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi avotuleksi ei katsota neste- tai kaasukäyttöisen laitteen eikä maapohjasta eristetyn muun vastaavan laitteen liekkiä.

Kulotuksesta on ilmoitettava aluehälytyskeskukselle hyvissä ajoin ennen sen aloittamista.

27 §.

Asemakaava- ja rakennuskaava-alueilla sekä sellaisilla muilla taaja-asutusalueilla, joilla on yleinen vesilaitos, on sammutusvettä oltava saatavissa enintään 300 metrin etäisyydeltä, jollei lääninhallitus erityisistä syistä myönnä tästä poikkeusta.

Laajoja metsäojitus- ja turpeennostoalueita varten on sammutusveden saanti suunniteltava ja järjestettävä.

Metsänparannussuunnitelmia laadittaessa on vastaavasti otettava huomioon sammutusveden saannin järjestäminen.

Sammutusvedenottopaikkojen sijainti, laatu ja vesimäärä sekä pääsy vedenottopaikalle on merkittävä.

6 luku.

Erinäisiä säännöksiä.

28 §.

Sisäasiainministeriö antaa tarkempia määräyksiä automaattisten palonilmaisu-, sammutus- ja niitä vastaavien laitteiden tarkastuksesta.

29 §.

Mitä palo- ja pelastustoimesta annetussa laissa ja tässä asetuksessa on säädetty metsäpalosta, koskee myös paloa turpeennostoalueella, jollei palo rajoitu yksinomaan rakennuksiin, laitteisiin tai valmiin turpeen varastoihin.

30 §

Metsähallituksen on määrättävä alaisistaan viran- ja toimenhaltijoista tai piirimetsälautakunnan palveluksessa olevista henkilöistä asiantuntijoita avustamaan lääninhallitusta ja kuntia metsäpalojen ennalta ehkäisemisessä sekä sammutustyössä metsäpalojen sattuessa. Tehtävään määrätyistä on ilmoitettava lääninhallitukselle.

Saatuaan tiedon metsäpalovaroituksesta on 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden oltava varalla metsäpalon sammutustoimintaan.

31 §.

Tulipalosta ja muusta onnettomuudesta sekä suoritetusta sammutus- ja pelastustoiminnasta on toimintaa johtaneen laadittava selostus sisäasiainministeriön antamien ohjeiden mukaisesti.

Jos palon tai muun onnettomuuden yhteydessä ilmenee aihetta olettaa, että joku on sen tahallaan tai tuottamuksellisesti aiheuttanut, on paloviranomaisen ilmoitettava asiasta poliisiviranomaiselle.

Sisäasiainministeriön määräyksestä voidaan palon tai muun onnettomuuden syyn selvittämiseksi suorittaa erityinen tutkimus.

32 §.

Palo- ja pelastus toimesta annetun lain 39 §:ssä tarkoitetuista kustannuksista suorittaa kunnalle korvauksen sisäasiainministeriö.

Palo- ja pelastustoimesta annetun lain 41 §:n 1 momentissa tarkoitettujen sammutuskustannusten korvaukset sekä 41 §:n 2 momentissa tarkoitetut kustannukset ja korvaukset sekä kunnostamistoimet suorittaa se valtion viranomainen, jonka hallinnassa metsämaa on. Hakemus on toimitettava asianomaisen kunnallishallituksen välityksellä sanotulle valtion viranomaiselle. Tämä perii valtiolle kunnan osuuden lain 41 §:n 2 momentissa mainituista kustannuksista.

33 §.

Jos palo- ja pelastusalalla toimivalle järjestölle on palo- ja pelastustoimesta annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan määrätty tehtäviä, voidaan niistä aiheutuneet kustannukset kokonaan tai osaksi suorittaa tai korvata valtion varoista.

34 §.

Palo- ja pelastustoimesta annetun lain 35 §:n 2 momentissa tarkoitetuksi kunnallisen palokunnan koulutukseksi katsotaan myös palvelus- tai koulutus toimintaan kuuluva liikuntakasvatus sekä osallistuminen palokunnalle kuuluvia tehtäviä käsittävään kilpailuun tai näytökseen.

35 §.

Hakemus palo- ja pelastustoimesta annetun lain 35 §:ssä tarkoitetun korvauksen saamiseksi valtion varoista on tehtävä tapaturma. vakuutuslaissa (608/48) säädetyssä järjestyksessä.

36 §

Kunnan on vuosittain ennen toukokuun loppua lähetettävä lääninhallitukselle kertomus kunnan palo- ja pelastustoimesta, edelliseltä vuodelta.

37 §.

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa sisäasiainministeriö.

38 §.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1976.

Helsingissä 31 päivänä joulukuuta 1975.

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sisäasiainmitisteri
Paavo Tiilikainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.