10/1975

Annettu Helsingissä 10. päivänä tammikuuta 1975

Laki kielilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 1 päivänä kesäkuuta 1922 annetun kielilain (148/22) 7 §:n 2 momentti,

muutetaan lain 1 ja 2 §, 3 §:n 1 momentti, 10 §:n 2 momentti, 12 §, 13 §:n 1 momentti 15 §:n 2 momentti 21 § ja 23 §:n 2 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 2 § 7 päivänä joulukuuta 1962 annetussa laissa (593/62) sekä 3 §:n 1 momentti, 10 §:n 2 momentti, 12 §, 13 §:n 1 momentti ja 21 § 5 päivänä huhtikuuta 1935 annetussa laissa (141/35), sekä

lisätään lakiin uusi 17 a § seuraavasti:

Tuomioistuimissa ja muissa valtion viranomaisissa samoin kuin kuntien ja muiden itsehallintoalueiden sekä kuntainliittojen viranomaisissa on käytettävä kunkin virka- tai itsehallintoalueen ja vastaavan yhdyskunnan tai kuntainliiton alueen sekä asiallisten kielen mukaan maan kansalliskieltä, joko suomea tai ruotsia taikka suomea ja ruotsia niin kuin tässä laissa säädetään.

Virka- tai itsehallintoalue, joka käsittää yhden kunnan, katsotaan yksikieliseksi, jos kunnassa on ainoastaan samankielisiä asukkaita tai jos siinä asuvien toiskielisten luku on pienempi kuin kahdeksan prosenttia asukkaiden koko määrästä, mutta kaksikieliseksi jos toiskielisten luku nousee sanottuun prosenttimäärään tai on vähintään kolmetuhatta. Samaa säännöstä on sovellettava virka-alueeseen, joka on kuntaa pienempi.

Virka- tai itsehallintoalue, joka käsittää useampia kuntia, sekä kuntainliitto katsotaan yksikieliseksi, jos siihen kuuluu ainoastaan samankielisiä kuntia. Alue, johon kuuluu erikielisiä tai kaksikielisiä kuntia katsotaan kunkin kunnan osalta samankieliseksi kuin asianomainen kunta.

Valtioneuvosto määrää virallisen tilaston pohjalta joka kymmenes vuosi, mitkä virka- tai itsehallintoalueet edellä mainituilla perusteilla on katsottava suomen- tai ruotsinkielisiksi ja mitkä kaksikielisiksi. Kaksikielistä kuntaa ei saa määrätä yksikieliseksi, ellei toiskielisten luku kunnassa ole alentunut kuuteen prosenttiin tai sitä pienemmäksi.

Valtioneuvosto voi erityisistä syistä kunnallisvaltuuston esityksestä tai kuntaa kuultuaan muutenkin määrätä, että kunta on seuraavan kymmenvuotiskauden ajan kaksikielinen, vaikka se sen mukaan kuin edellä tässä pykälässä on säädetty olisi yksikielinen.

Milloin virka- tai itsehallintoalueiden rajoja muutetaan, on samalla 1―4 momentissa mainittujen perusteiden mukaan määrättävä, minkä kielisiä uudelleen järjestetyt alueet ovat. Valtioneuvostolla on tällöinkin 4 momentissa tarkoitettu oikeus.

Tuomioistuimessa ja muussa valtion viranomaisessa on käytettävä alueen kieltä ja kaksikielisellä alueella jompaakumpaa alueen kielistä. Suomen kansalaisella on kuitenkin oikeus omassa asiassaan tai asiassa, jossa häntä kuullaan, käyttää omaa kieltänsä, suomea tai ruotsia, sekä kunnalla ja muulla itsehallintoyhdyskunnalla, kuntainliitolla, uskonnollisella yhdyskunnalla, kotimaisella yhdistyksellä, osuuskunnalla, osakeyhtiöllä, kommandiittiyhtiöllä, avoimella yhtiöllä, säätiöllä ja laitoksella pöytäkirjakieltään sekä opetus- ja kasvatuslaitoksella laitoksen opetuskieltä.


10§

Raastuvanoikeuden ja kihlakunnanoikeuden sekä tuomarin, lääninhallituksen, maistraatin, järjestysoikeuden, nimismiehen ja henkikirjoittajan kaksikielisellä virka-alueella viran puolesta antamat kuulutukset ja tiedonannot yksityisen oikeutta koskevissa asioissa voidaan harkinnan mukaan kirjoittaa ainoastaan väestön enemmistön kielellä, jollei hakija toisin vaadi.

12§

Tuomioistuimen ja muun valtion viranomaisen, jonka virka-alue on kaksikielinen tai jonka virka-alueeseen kuuluu kaksi- tai erikielisiä kuntia, sisäinen virkakieli on virka-alueen enemmistön kieli. Asiassa, jossa toimituskirja on annettava vähemmistön kielellä, on kuitenkin käytettävä toimituskirjan kieltä, jollei enemmistön kielen käyttämiseen ole erityisiä syitä. Milloin muuta kuin toimituskirjan kieltä on käytetty, on asian käsittelyssä syntyneisiin asiakirjoihin asiallisen pyynnöstä viipymättä liitettävä laillisesti pätevä käännös, paitsi jos kysymyksessä on asian ratkaisuun ilmeisesti vaikuttamaton asiakirja.

13§

Asiassa, jossa on annettava toimituskirja, on ylemmän viranomaisen kirjoitettava alemmalle viranomaiselle sillä kielellä, jota viimeksi mainittu viranomainen 12 §:n mukaan asiassa käyttää, ja yksikieliselle kunnalle tai muulle, itsehallintoyhdyskunnalle sekä niiden viranomaisille näiden kielellä.


15§

Asiassa, jossa toimituskirja on annettava kunnan väestön vähemmistön kielellä, on kunnan viranomaisen pöytäkirjaan kuitenkin asiallisen tai kunnan jäsenen pyynnöstä viipymättä liitettävä laillisesti pätevä käännös.


17a§

Tämän lain säännöksiä kuntien viranomaisten kielestä sovelletaan myös asiallisen käytettävään ja toimituskirjakieleen sekä sisäiseen virkakieleen kuntainliittojen viranomaisissa.

21§

Ministeriössä taikka valtion komiteassa, toimikunnassa tai niihin rinnastettavassa toimielimessä valmistellut ja julkistettavat lakiehdotukset ja mietinnöt julkaistaan suomen kielellä sekä, jollei erityisen painavia syitä muuhun ole, kokonaisuudessaan, osittain tai tiivistelmänä myös ruotsin kielellä sen mukaan kuin asianomainen ministeriö asian merkityksen ruotsinkieliselle väestölle ja muut tekijät huomioon ottaen päättää.

23§

Milloin valtion viranomaisen on annettava tai toimitettava asianomaiselle toimitus- tai asiakirja käännöksenä taikka milloin valtion viranomaisen sisäiseen virkakieleen kuuluvia asiakirjoja 12 §:n mukaan on käännettävä, suorittaa valtio kääntämisestä aiheutuneet kustannukset. Kustannukset, jotka aiheutuvat 15 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta kääntämisestä ja 16 §:n 2 momentissa määrätystä tulkitsemisesta, on itsehallintoyhdyskunnan tai kuntainliiton suoritettava.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1975.

Helsingissä 10. päivänä tammikuuta 1975

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Oikeusministeri
Matti Louekoski

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.