378./1974

Annettu Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 1974.

Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §.

Öljyä ei saa päästää maahan tai veteen eikä niin varastoida, säilyttää tai käsitellä, että siitä aiheutuu ilmeinen öljyvahingon vaara.

2 §.

Öljyllä tarkoitetaan tässä laissa raakaöljyä ja siitä saatuja öljytuotteita, kuten nestemäisiä polttoaineita ja voiteluöljyjä, sekä öljypitoista seosta, jäteöljyä ja öljyistä jätettä.

Öljyvahingolla tarkoitetaan tässä laissa sellaista vahinkoa tai haittaa, jonka maahan tai veteen joutunut öljy aiheuttaa ihmiselle ja luonnolle likaamalla, turmelemalla tai pilaamalla maaperää, vesiä, kasvillisuutta, eläimistöä, laitteita tai rakenteita.

Aluksista aiheutuvien öljyvahinkojen torjumisesta säädetään erikseen.

3 §.

Joka huomaa tai saa tietää öljyvahingon tapahtuneen, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä poliisille tai palokunnalle sekä mahdollisuuksien mukaan sille, jonka hallussa tai hoidossa öljy on.

4 §.

Se, jonka hallussa tai hoidossa vahingon tai vahingon vaaran aiheuttanut öljy on, on velvollinen ryhtymään sellaisiin torjuntatoimenpiteisiin, joita häneltä olosuhteisiin nähden voidaan kohtuudella vaatia, sekä viipymättä ilmoittamaan vahingosta tai sen uhasta poliisille tai palokunnalle.

Joka säilyttää tai varastoi öljyä samalla varastoalueella 100 000 litraa tai sitä enemmän, on velvollinen sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään hankkimaan öljyvahingon torjuntalaitteita ja -tarvikkeita sekä huolehtimaan siitä, että on saatavissa niiden käyttöön perehtynyttä henkilöstöä.

5 §.

Tässä laissa tarkoitettujen öljyvahinkojen torjunnan yleinen johto, kehittäminen ja valvonta kuuluu vesihallitukselle. Sen alaisen piirihallinnon on toimialueellaan valvottava ja ohjattava öljyvahinkojen torjunnan järjestämistä sekä tarvittaessa osallistuttava öljyvahinkojen torjuntaan.

Kunnan on huolehdittava alueellaan öljyvahinkojen torjunnasta. Kunnalla on oltava kunnallisvaltuuston hyväksymä öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma sekä nimetty viranomainen, joka on vastuussa tässä laissa tarkoitettujen öljyvahinkojen torjunnan järjestämisestä ja johtamisesta kunnan alueella. Valtuuston hyväksymä torjuntasuunnitelma on alistettava vesipiirin vesitoimiston vahvistettavaksi. Vesipiirin vesitoimiston on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko kalusto tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen samoin kuin onko torjuntavalmiuden ylläpito sekä torjuntahenkilöstön koulutus järjestetty olosuhteiden vaatimalla tavalla välttäen tarpeettomia kustannuksia.

Kunta voi, saatuaan siihen vesipiirin vesi toimiston suostumuksen, sopia edellä 2 momentissa tarkoitetun velvollisuutensa täyttämisestä yhteistoiminnassa naapurikuntien tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitettujen öljyn varastoijien kanssa.

Kunnalla on oikeus saada valtion varoista korvaus vahvistetun öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman mukaisen kaluston hankkimisesta ja sen mukaisen torjuntavalmiuden ylläpidosta sekä torjuntahenkilöstön koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista.

6 §.

Tässä laissa tarkoitettuja öljyvahinkojen torjuntaviranomaisia ovat edellä 5 §:ssä tarkoitetut valtion ja kunnan viranomaiset sekä kunnallista torjuntahenkilöstöä torjuntatehtävässä johtava henkilö ja vesipiirin vesitoimiston määräämä torjunta työn johtaja.

Muut viranomaiset ovat velvollisia antamaan öljyvahinkojen torjuntaviranomaisille virkaapua tässä laissa tarkoitetuissa asioissa. Virkaavun pyytämisessä ja antamisessa noudatettavasta menettelystä voi valtioneuvosto antaa lähempiä määräyksiä.

7 §.

Milloin öljyvahinko on tapahtunut tai se uhkaa, on öljyvahinkojen torjuntaviranomaisten kiireellisesti ryhdyttävä tarpeellisiin torjunta toimenpiteisiin, mikäli niistä aiheutuvat kustannukset tai vahingot eivät ole ilmeisessä epäsuhteessa uhattuna oleviin taloudellisiin ja muihin arvoihin.

Torjuntatoimenpiteet on suoritettava niin, ettei luonnon ja ympäristön saattamista samaan tilaan, jossa se oli ennen öljyvahingon tapahtumista, tarpeettomasti vaikeuteta.

Kunnalla on oikeus saada valtion varoista korvaus edellä 1 momentin mukaisesti suorittamistaan torjuntatoimenpiteistä aiheutuneista kustannuksista.

8 §.

Milloin öljyvahinko tai sen leviämisen vaara on niin suuri, että öljyvahinkojen torjuntaviranomaisten käytössä oleva henkilöstö tai kalusto ei riitä sen tehokkaaseen torjumiseen tai ehkäisyyn, on kunnan torjuntaviranomaisilla tai, mikäli on kysymys toisen kunnan torjuntakaluston tai -henkilöstön käytöstä, asianomaisen vesipiirin vesitoimistolla oikeus määrätä sen, jolla on torjuntakalustoa tai tarvikkeita taikka niiden käyttöön perehtynyttä henkilöstöä, asettamaan nämä torjuntaviranomaisten käyttöön. Vesipiirin vesi toimisto voi tarvittaessa ottaa tehtäväkseen myös torjuntatoimenpiteiden johtamisen ja määrätä torjuntatyön johtajan.

Öljyvahingon torjumiseksi on torjuntaviranomaisella oikeus ottaa käyttöön tarpeellisia viestitys- ja kuljetusvälineitä sekä työkoneita ja -välineitä. Torjuntaviranomainen saa määrätä kaivamaan maata, ottamaan soraa, hiekkaa tai maata ja tukkimaan ojia sekä ryhtymään muihin tarkoituksen saavuttamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Annetusta torjunta-avusta sekä vahingosta, joka on aiheutunut 2 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä, asianomaisella on oikeus saada täysi korvaus valtion varoista. Korvausta ei kuitenkaan suoriteta sille, joka on vahingon aiheuttanut tai jonka hallussa vahingon tai vahingon vaaran aiheuttanut öljy on ollut tai jonka toimeksiannosta öljyä on kuljetettu.

9 §.

Joka tahallaan tai törkeällä tuottamuksellaan aiheuttaa öljyvahingon, on tuomittava, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta, sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Joka muutoin rikkoo tätä lakia ja sen nojalla annettuja määräyksiä tai laiminlyö hänelle tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten mukaan kuuluvia velvollisuuksia, on tuomittava, jollei rikkomus tai laiminlyönti ole vähäinen, sakkoon.

10 §.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

11 §.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1975.

Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 1974.

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Maa- ja metsätalousministeri
Heimo Linna

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.