606/1973

Annettu Helsingissä 13. päivänä heinäkuuta 1973

Ulkoilulaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Ulkoilureitit.

Jos yleisen ulkoilutoiminnan kannalta on tärkeätä saada johdetuksi ulkoilijain kulkeminen kiinteistön kautta eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistölle, on tästä luovutettava alue ulkoilureittinä käytettäväksi.

Ulkoilureittiin kuuluvaksi sen liitännäisalueena katsotaan ulkoilureitin käyttäjien lepoa ja virkistymistä varten tarvittavat alueet.

Mitä 1 momentissa on säädetty, sovelletaan vastaavasti alueen luovuttamiseen maalta käytettäväksi vesillä liikkujien lepo- ja virkistyspaikkana.

Mitä tässä laissa säädetään kiinteistöstä, sovelletaan myös kiinteistörekisteriin merkitsemättömään maa alueeseen.

Ulkoilureitin perustamiseksi on laadittava ja vahvistettava ulkoilureittisuunnitelma sekä pidettävä paikalla ulkoilureittitoimitus.

Ulkoilureitin pitäminen, johon kuuluu reitin tekeminen ja kunnossapito, on kunnan asiana. Kunta voi uskoa tehtävän sopivaksi katsotulle yhteisölle.

Valtion maalle, jolla ulkoilun kannalta on yleinen merkitys, voidaan perustaa ulkoilureitti. Tällaisen ulkoilureitin pitäminen on valtion asiana, jollei valtion suostumuksella ole ulkoilureittitoimituksessa toisin määrätty.

Ulkoilureittisuunnitelma laaditaan kunnan toimesta ja on suunnitelmassa osoitettava reitin kulku ja 1 §:n 2 momentissa tarkoitetut liitännäisalueet niin, että ne voidaan suunnitelman perusteella tarvittaessa merkitä maastoon. Suunnitelmassa on myös mainittava ne kiinteistöt, joiden alueen kautta reitti tulisi kulkemaan.

Ulkoilureittisuunnitelmassa on mainittava, mihin ulkoiluun liittyvään kulkemiseen reitti on tarkoitettu.

Ulkoilureittisuunnitelman vahvistaa sen läänin lääninhallitus, jonka alueella ulkoilureitti tai suurin osa siitä on. Ennen suunnitelman vahvistamista on niille, joiden oikeutta tai etua suunnitelma koskee, varattava tilaisuus muistutusten tekemiseen suunnitelman johdosta.

Kunnan on 1 momentissa säädetyssä tarkoituksessa pidettävä suunnitelma nähtävänä 14 päivän aikana. Muistutukset suunnitelmaa vastaan on lääninhallitukselle osoitettuina toimitettava asianomaiselle kunnalliselle viranomaiselle 30 päivän kuluessa suunnitelman nähtävänä olon päättymisestä lukien. Suunnitelman nähtäväksi asettamisesta sekä muistutusten tekemistavasta ja -ajasta on kunnan toimesta ja kustannuksella kuulutettava siinä järjestyksessä kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa saatetaan tiedoksi. Lisäksi on, mikäli se hankaluudetta voi tapahtua, suunnitelman nähtäväksi panemisesta erikseen ilmoitettava maanomistajille ja poronhoitoalueella paikalliselle paliskunnalle, joiden alueen kautta reitti tulisi kulkemaan.

Kunnan on toimitettava jätetyt muistutuskirjelmät omine lausuntoineen lääninhallitukselle.

Kun ulkoilureittisuunnitelma on vahvistettu lainvoimaisella päätöksellä, on kunnan haettava määräystä ulkoilureittitoimitukseen kirjallisesti maanmittauspiirin maanmittaustoimistota vuoden kuluessa siitä lukien kun päätös on saanut lainvoiman. Hakemukseen on liitettävä ulkoilureittisuunnitelma.

Ulkoilureittitoimituksen kustannukset on ulkoilureitin pitäjän suoritettava.

Ulkoilureittitoimituksen suorittaa maanmittausinsinööri kahden jakotoimituksia varten valitun uskotun miehen tai tielautakunnan jäsenen avulla.

Tielautakunnan jäsenen oikeudesta saada palkkiota sekä matkakustannusten korvausta ja päivärahaa on voimassa, mitä 1 momentissa tarkoitetun uskotun miehen osalta on säädetty.

Sellainen kaupungin tai kauppalan kiinteistöinsinööri, joka saa suoritta lohkomis- ja eräitä muita maanmittaustoimituksia, saa myös toimipiirissään kunnan suostumuksella suorittaa 1 momentissa tarkoitetun ulkoilureittitoimituksen.

Ulkoilureittitoimituksessa on määrättävä ulkoilureittisuunnitelman perusteella ja tarvittaessa kunnan osoituksen mukaan alueen rajat, laadittava alueesta kartta ja selitelmä sekä merkittävä niiltä osin, kuin harkitaan tarpeelliseksi, ulkoilureitin kulku ja rajat maastoon. Alueella oleva kiinteä omaisuus jää kunnan haltuun, jollei toimituksessa toisin määrätä Toimituksessa on myös määrättävä reitillä olevaan aitaan tehtävästä portista veräjästä tai muusta laitteesta.

Ulkoilureittitoimituksessa on määrättävä korvausten suorittamisesta.

Milloin ulkoilureitin käytöstä aiheutuva haitta nousee oleellisesti suuremmaksi kuin ulkoilureittitoimituksessa käytettävissä olleiden tietojen perusteella on voitu arvioida, voidaan uudessa ulkoilureittitoimituksessa määrätä maksettavaksi lisäkorvaus. Määräystä toimitukseen voi hakea myös alueen omistaja maanmittauspiirin maanmittaustoimistolta. Tässä tarkoitetun, toimituksen kustannukset voidaan toimituksessa määrätä osittain tai kokonaan alueen omistajan maksettavaksi.

Maan käyttöoikeuden luovuttamisesta ulkoilureittiä varten sekä vahingosta tai haitasta, jota muutoin aiheutuu alueen omistajalle tai haltijalle tahi paikalliselle paliskunnalle ulkoilureitin pitämisestä ja käyttämisestä, suoritetaan korvaus. Korvaus suoritetaan kertakaikkisena tai määräaikaisena.

Korvauksen määräämisestä ja suorittamisesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä yksityisistä teistä 15 päivänä kesäkuuta 1962 annetussa laissa tarkoitetuista korvauksista on säädetty.

Kun ulkoilureittitoimitus on saanut lainvoiman ja korvaus maanomistajalle tai haltijalle on suoritettu, ulkoilureitin pitäjällä on oikeus ottaa reittiin kuuluva alue haltuunsa. Haltuun otetulta alueelta saadaan tarvittaessa poistaa puita ja pensaita seka muut ulkoilureitin pitämistä haittaavat luonnonesteet.

Tarvittaessa on ulkoilureitin pitäjän toimesta ja kustannuksella tehtävä ja pidettävä kunnossa reitillä olevaan aitaan sellainen portti, veräjä tai muu laite, ettei reitistä aiheudu haittaa kiinteistön tarkoituksenmukaiselle käyttämiselle.

10§

Kunta voi antaa määräyksiä ja ohjeita ulkoilureitin käyttämisestä.

11§

Ulkoilureitin siirtämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä ulkoilureitin tekemisestä on säädetty. Siirtämisestä voi maan omistaja tehdä asianomaiselle kunnalle esityksen. Kunnan vastustaessa siirtämistä voi maanomistaja saattaa asian lääninhallituksen ratkaistavaksi.

12§

Jollei ulkoilureitti tai sen osa olosuhteiden muututtua enää ole tarpeen yleistä ulkoilutoimintaa varten, voi lääninhallitus siitä tai muusta erityisestä syystä kunnan tai maan omistajan hakemuksesta lakkauttaa ulkoilureitin tai sen osan.

Ulkoilureitin tai sen osan tultua lakkautetuksi siirtyy reittiin kuulunut alue korvauksetta omistajan hallintaan.

Lääninhallituksen on ulkoilureitin lakkauttamisesta ilmoitettava maanmittauskonttorille, jonka asiana on huolehtia siitä, että ulkoilureitin lakkauttamisesta tehdään tarpeelliset merkinnät karttaan ja maarekisteriin.

13§

Milloin ulkoilureitti on otettu elokuun 16 päivänä 1958 annetussa rakennuslaissa (370/ 58) tarkoitettuun kaavaan taikka asianosaiset ovat sopineet alueen luovuttamisesta ulkoilureittiä varten, voidaan ulkoilureittitoimitus pitää noudattaen, mitä tässä luvussa on säädetty, vaikkei ulkoilureittisuunnitelmaa ole tehty.

14§

Lääninhallitus voi määrätä kunnan huolehtimaan toisen kunnan aluetta koskevan ulkoilureittisuunnitelman laatimisesta sen vahvistamisen hakemisesta, määräyksen hakemisesta ulkoilureittitoimitukseen ja ulkoilureitin pitämisestä, jos asianomainen kunta on tähän suostunut. Reitistä johtuvien kustannusten ja korvausten jakamisesta kuntien kesken määrää lääninhallitus, mikäli kunnat eivät ole asiasta sopineet.

15§

Mikäli tämän lain säännöksistä ei muuta johdu, on menettelystä ulkoilureittitoimituksessa, toimituksen tarkastamisesta, muutoksenhausta toimituksessa annettuun päätökseen tai suoritettuun toimenpiteeseen sekä maarekisteriin merkitsemisestä soveltuvin osin noudatettava, mitä yksityisistä teistä annetussa laissa on vastaavissa kohdin määrätty tietoimituksesta.

2 luku

Valtion retkeilyalueet.

16§

Valtion maalle, jolla ulkoilun kannalta on huomattava yleinen merkitys, voidaan perustaa retkeilyalue. Tällaisella alueella on metsätalouden harjoittaminen, metsästys ja kalastus samoin kuin maa- ja vesialueen muukin käyttöjärjestettävä niin että ulkoilutoiminnan tarpeet tulevat riittävästi otetuiksi huomioon. Poronhoitoalueella on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen ettei porotalouden harjoittamista oleellisesti vaikeuteta.

Milloin 1 momentissa tarkoitetun alueen sisällä tai muutoin sen yhteydessä on muulle kuin valtiolle kuuluva alue, joka on tarpeen riittävän laajan tai muutoin tarkoituksenmukaisen retkeilyalueen aikaansaamiseksi, alue voidaan sisällyttää perustettavaan retkeilualueeseen.

17§

Retkeilyalueen perustamisesta ja sen käytön perusteista päättää valtioneuvosto. Valtioneuvoston päätös sisältää luvan lunastaa 16 §:n 2 momentissa tarkoitetun alueen tai sen käyttöoikeuden supistamisen noudattaen, mitä heinäkuun 14 päivänä 1898 annetussa laissa kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen (27/1898) on säädetty.

Tarkemmat määräykset retkeilyalueen käytöstä annetaan järjestyssäännössä. Mikäli kulkuneuvolla liikkuminen voi aiheuttaa haittaa tai häiriötä ulkoilulle, voidaan kulkuneuvot, käyttäminen kieltää tai sitä rajoittaa järjestyssäännössä. Järjestyssäännössä annettavalla määräyksellä älköön kuitenkaan vaikeutettako paikkakunnalla vakinaisesti asuvan väestön elinmahdollisuuksia.

Järjestyssäännön antaa se viranomainen, jonka hallinnassa alue on.

3 luku

Leirintäalueet.

18§

Matkailijain ja retkeilijäin käyttöön yleiseksi tarkoitetun leirintäalueen perustamiseen ja pitämiseen vaaditaan lääninhallituksen lupa.

Leirintäalueen käytöstä ja siellä suoritettavista palveluksista saadaan periä kohtuullinen maksu.

19§

Lupaa leirintäalueen pitämiseen on haettava kirjallisesti lääninhallitukselta. Hakemuksessa on esitettävä selvitys alueen sijainnista ja sen soveltuvuudesta leirintäalueeksi sekä hakijan oikeudesta käyttää aluetta leirintätarkoitukseen. Hakemukseen on lisäksi liitettävä sisäasiainministeriön määräämät muut selvitykset.

20§

Lääninhallituksen on hakemuksen johdosta hankittava asianomaisen kunnallishallituksen, paikallisen paliskunnan ja poliisiviranomaisen lausunto sekä varattava niille, joiden oikeutta tai etua asia voi koskea, tilaisuus muistutusten tekemiseen.

Kunnan on ennen lausunnon antamista pidettävä hakemusasiakirjat yleisesti nähtävänä 14 päivän aikana. Muistutukset asian johdosta on lääninhallitukselle osoitettuina toimitettava 1 momentissa mainitulle kunnalliselle viranomaiselle 30 päivän kuluessa nähtävänä olon päättymisestä lukien. Hakemusasiakirjojen nähtäväksi asettamisesta sekä muistutusten tekemistavasta ja -ajasta on kunnan toimesta ja hakijan kustannuksella kuulutettava samassa järjestyksessä kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa saatetaan tiedoksi.

21§

Lupa leirintäalueen perustamiseen ja pitämiseen myönnetään, jos alue on rajoiltaan määritetty ja sijoituksen sekä suunniteltujen tai rakennettujen rakennusten, rakennelmien ja laitteiden puolesta samoin kuin muutoinkin tarkoitukseen sopiva eikä leirintäalueesta aiheudu merkittävää haittaa lähistöllä asuville ja elinkeinonharjoittajille eikä ilmeistä vahinkoa luonnolle tai muulle ympäristölle.

22§

Leirintäalueet jaetaan niiden sijainnin, rakennusten, laitteiden ja varusteiden sekä yleisen palvelutason perusteella luokkiin.

Luokitusperusteet määrää sisäasiainministeriö.

23§

Päätöksessä, jolla lupa leirintäalueen perustamiseen ja pitämiseen myönnetään, on mainittava leirintäalueen nimi ja sijaintipaikka, luokka sekä leirintäalueen pitämiseen liittyvät ehdot.

24§

Leirintäaluetta ei saa ottaa käyttöön ennen kuin se on asianomaisen kunnallisen viranomaisen tai sisäasiainministeriön määräämän muun viranomaisen suorittamassa tarkastuksessa hyväksytty.

Leirintäalueen uusintatarkastus on toimitettava joka kolmas vuosi, jollei lupapäätöksessä ole lyhyempää aikaa määrätty.

Leirintäalueen uusintatarkastus on toimitettava myös silloin, kun leirintäalueen pitäjä on pyytänyt leirintäalueen luokittamista korkeampaan luokkaan.

25§

Leirintäaluetta varten tulee olla hoitaja, joka on tehtävään soveltuva.

Leirintäalueen pitäjän pyynnöstä tai omasta aloitteestaan voi poliisiviranomainen määrätä leirintäaluetta varten järjestysmiehen. Järjestysmiehestä on soveltuvin osin voimassa, mitä huvitilaisuuksien järjestysmiehistä on säädetty.

26§

Leirintäalueen pitäjällä ja hoitajalla on, milloin siihen leirintäalueen järjestyksenpidon vuoksi on aihetta, oikeus evätä leirintäalueelle pyrkivältä pääsy sinne sekä tarpeen vaatiessa poistaa hänet alueelta.

27§

Jos leirintäalueen rakennukset, laitteet, varusteet tai yleinen palvelutaso ovat huonontuneet, lääninhallitus voi siirtää leirintäalueen alempaan luokkaan tai, mikäli alue kuuluu alimpaan luokkaan, peruuttaa sen pitämiseen annetun luvan.

Jos leirintäalueella ilmenee terveydellisiä haittoja tai järjestyshäiriöitä taikka jos leirintäalueen käyttö aiheuttaa ilmeistä vahinkoa luonnolle tai muulle ympäristölle, lääninhallitus voi antaa leirintäalueen pitäjälle varoituksen ja, mikäli epäkohdat tästä huolimatta jatkuvat tai uusiutuvat, sulkea leirintäalueen määräajaksi tai peruuttaa sen pitämiseen annetun luvan.

Päätös, jolla leirintäalue suljetaan määräajaksi tai peruutetaan sen pitämiseen annettu lupa, voidaan valituksesta huolimatta panna heti täytäntöön.

4 luku

Erinäisiä säännöksiä.

28§

Tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaan kunnalle kuuluvat tehtävät hoitaa kunnallishallitus, jollei valtuusto ole määrännyt niitä kunnan jonkin lautakunnan hoidettaviksi ja sikäli kuin laista ei muuta johdu.

29§

Lääninhallituksen päätös ulkoilureittisuunnitelman vahvistamisesta tai ulkoilureitin lakkauttamisesta samoin kuin päätös, joka koskee luvan antamista leirintäalueen perustamiseen ja pitämiseen, on annettava julkipanon jälkeen. Valitusaika luetaan tällöin päätöksen antopäivästä.

30§

Joka leirintäalueen nimitystä käyttäen pitää telttailu- tai muuta leiriytymispaikkaa, jota ei ole hyväksytty tässä laissa tarkoitetuksi leirintäalueeksi, on tuomittava, jollei muualla ole säädetty ankarampaa rangaistusta, sakkoon.

31§

Tämä laki ei koske Ahvenanmaan maakuntaa.

32§

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

33§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1973.

Jos aluetta, jota tämän lain voimaan tullessa käytetään matkailu- ja ulkoilutarkoitukseen, aiotaan käyttää 18 §:ssä tarkoitettuna leirintäalueena, on sen pitämiseen haettava sanotussa pykälässä mainittu lupa vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

Helsingissä 13. päivänä heinäkuuta 1973

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Vt. Sisäasiainministeri
Esko Niskanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.