66/1972

Annettu Helsingissä 28. päivänä tammikuuta 1972

Kansanterveyslaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Kansanterveystyö.

Kansanterveystyöllä tarkoitetaan yksilöön ja hänen elinympäristöönsä kohdistuvaa terveydenhoitoa ja yksilön sairaanhoitoa sekä niihin liittyvää toimintaa, jonka tarkoituksena on väestön terveydentilan ylläpitäminen ja edistäminen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta kansanterveystyöstä, yksilön elinympäristöön kohdistuvaa terveydenhoitoa ja siihen liittyvää toimintaa lukuun ottamatta, josta on säädetty erikseen, on voimassa, mitä tässä laissa säädetään, jollei muussa laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä ole toisin säädetty tai määrätty.

2 luku

Hallinto.

Kansanterveystyön ylin johto, ohjaus ja valvonta kuuluu lääkintöhallitukselle.

Lääkintöhallituksen tulee kunakin vuonna laatia valtakunnallinen suunnitelma tämän lain tarkoittaman kansanterveystyön järjestämisestä viittä seuraavaa kalenterivuotta varten. Suunnitelma ja siihen tehtävät muutokset on alistettava valtioneuvoston hyväksyttäviksi, joka samalla määrää, milloin kuntien on alistettava tähän soveltuva 19 §:ssä tarkoitettu toimintasuunnitelma lääkintöhallitukselle.

Kansanterveystyötä läänin alueella ohjaa ja valvoo lääkintöhallituksen alaisena lääninhallitus.

Lääninhallituksen apuna voi olla kansanterveystyötä koskevien yleisten ja laajakantoisten kysymysten käsittelyä varten neuvottelukunta, josta säädetään asetuksella.

Kunnan on pidettävä huolta kansanterveystyöstä sen mukaan kuin tässä laissa tai muutoin säädetään tai määrätään.

Kunnat voivat lääkintöhallituksen suostumuksella yhdessä huolehtia 1 momentissa tarkoitetusta toiminnasta perustamalla tätä tehtävää varten kuntainliiton. Lääkintöhallituksen suostumuksella kunta voi naapurikunnan kanssa sopia myös siitä, että tämä hoitaa osan 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista.

Erityisistä syistä valtioneuvostolla on valta lääkintöhallituksen esityksestä ja asianomaisia kuntia kuultuaan velvoittaa ne 2 momentissa tarkoitettuun yhteistoimintaan ja määrätä sen ehdoista.

Milloin tämän lain mukainen toiminta on annettu kuntainliiton tehtäväksi, sen hoidettavaksi on annettava myös kansanterveystyötä koskevien muiden lakien mukaiset kunnan tehtävät.

Mitä tässä laissa on säädetty kunnasta, kunnallisvaltuustosta ja kunnan asukkaasta, sovelletaan vastaavasti kuntainliittoon, liittovaltuustoon ja jäsenkunnan asukkaaseen.

Kunnassa on terveyslautakunta, jonka sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, on huolehdittava niistä tehtävistä, jotka muissa laeissa on säädetty kunnan terveydenhoitolautakunnan tehtäväksi.

Milloin kansanterveystyöstä huolehtii kuntainliitto, sen on asetettava terveyslautakunta yhteisesti jäsenkuntia varten, jolloin jäsenkunnassa ei ole muuta terveyslautakuntaa.

Terveyslautakunta jakaantuu yleiseen osastoon ja valvontaosastoon.

Milloin kunnan väkiluvun vuoksi tai muusta syystä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, voidaan 20 §:ssä tarkoitetussa ohjesäännössä määrätä, että terveyslautakunta jakaantuu osastoihin toisin kuin edellä on sanottu tai että lautakunta toimii jakamattomana taikka että kansanterveystyön hallinto kunnassa järjestetään toisin kuin tässä laissa on säädetty.

Valvontaosasto käsittelee yksilön elinympäristöön kohdistuvaa terveydenhoitoa koskevat ja yleinen osasto muut terveyslautakunnan käsiteltävät asiat.

Terveyslautakunnan kokonaisuudessaan on käsiteltävä valtion viranomaisille alistettavat asiat ja asiat, jotka koskevat:

1) talousarviota;

2) vuosikertomusta;

3) johtosääntöä;

4) viranhaltijan ottamista ja eroa sekä virkavapautta siltä osin kuin ne kuuluvat lautakunnan toimivaltaan; sekä

5) laadultaan osastoille yhteisiä asioita.

Muut kuin 2 momentissa tarkoitetut asiat käsittelee asianomainen osasto. Osasto käyttää toimialallaan terveyslautakunnan päätösvaltaa.

Muukin kuin 2 momentissa tarkoitettu asia on kuitenkin käsiteltävä terveyslautakunnassa, mikäli on epävarmaa, kuuluuko asia osastolle.

Terveyslautakunnassa on vähintään kymmenen ja enintään kaksitoista jäsentä sekä osastossa vähintään kuusi jäsentä.

Milloin terveyslautakunta toimii osastoihin jakamattomana, voi sen jäsenmäärä olla 1 momentissa säädettyä pienempi, kuitenkin vähintään kuusi.

Terveyslautakunnan jäsenet ja jokaiselle heistä henkilökohtaisen varamiehen valitsee kunnallisvaltuusto ja 6 §:n 2 momentin edellyttämässä tapauksessa kuntainliiton liittovaltuusto neljäksi vuodeksi kerrallaan. Valtuusto määrää näistä samaksi ajaksi lautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Terveyslautakunta valitsee toimikaudekseen osastojen jäsenet lautakunnan jäsenistä ja varajäsenet lautakunnan varajäsenistä. Valitsemistaan jäsenistä lautakunta määrää samaksi ajaksi; osaston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Valtion virkamies, jonka tehtäviin kuuluu kansanterveystyön ohjaus ja valvonta, ei ole virka-alueellaan vaalikelpoinen terveyslautakuntaan.

10§

Kansanterveystyötä ohjaavalla ja valvovalla valtion viranomaisella on oikeus ilmoittamaansa asiaa varten vaatia, että terveyslautakunta tai sen osasto kutsutaan koolle. Kokouksessa on viranomaisella tai sen määräämällä edustajalla oikeus olla saapuvilla ja ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätöksen tekoon.

11§

Terveyslautakunnalla on oikeus saada tehtäviensä hoitamista varten tarvitsemiaan tietoja valtion ja seurakunnan sekä kunnallisilta viran. omaisilta ja kaikilta niiltä, jotka suorittavat kansanterveystyötä, mikäli salassapitovelvollisuutta koskevista säännöksistä ei muuta johdu.

12§

Terveyslautakunnan alaisella viranhaltijalla on oikeus suorittaa toimialaansa kuuluvia tarkastuksia kaikkialla, missä on aihetta epäillä ilmenevän terveydellistä vaaraa tai haittaa. Asunnontarkastuksesta on kuitenkin säädetty erikseen.

13§

Terveyslautakunnan tulee antaa lääkintöhallitukselle ja lääninhallitukselle tietoja kunnan suorittamasta kansanterveystyöstä sekä laatia siitä kalenterivuosittain lääkintöhallituksen vahvistaman kaavan mukainen vuosikertomus, josta on toimintavuotta seuraavan huhtikuun loppuun mennessä lähetettävä kappaleet lääkintöhallitukselle ja lääninhallitukselle.

3 luku

Kunnan kansanterveystyö.

14§

Kansanterveystyöhön kuuluvina velvollisuuksina 19 §:ssä tarkoitetun toimintasuunnitelman rajoissa kunnan tulee:

1) ylläpitää terveysneuvontaa, johon luetaan kansanterveydellinen valistustyö, raskauden ehkäisyneuvonta siihen sisältyen, ja kunnan asukkaiden yleisten terveystarkastusten järjestäminen;

2) järjestää kunnan asukkaiden sairaanhoito, johon luetaan lääkärin suorittama tutkimus ja hänen antamansa tai valvomansa hoito ja lääkinnällinen kuntoutus, sekä ensiavun antaminen kunnan alueella;

3) huolehtia sairaankuljetuksen järjestämisestä, lukuun ottamatta siinä tarvittavien ilmaalusten sekä kelirikkokelpoisten ja vastaavanlaisten erityiskulkuneuvojen hankintaa ja ylläpitoa;

4) ylläpitää hammassairauksien vastustamistyötä, johon luetaan valistus- ja ehkäisytoiminta sekä kunnan asukkaiden hampaiden tutkimus ja hoito; sekä

5) ylläpitää kouluterveydenhuoltoa, johon luetaan kunnassa sijaitsevien kansa- ja keskikoulujen, peruskoulujen, lukioiden sekä yleisten ammattikoulujen terveydellisten olojen valvonta ja niiden oppilaiden terveydenhoito sekä oppilaan terveydentilan toteamista varten tarpeellinen erikoistutkimus, niin kuin viimeksi mainitusta asetuksella tarkemmin säädetään.

Kunnan asukkaalla tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla on kunnassa väestökirjalain (141/69) 9 §:n perusteella määräytyvä kotipaikka. Henkilön asuin- ja kotikunnalla tarkoitetaan kuntaa, jonka asukas hän on.

15§

Edellä 14 §:n 1 momentin 1-5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten tulee kunnalla olla terveyskeskus. Sen toimintoja voidaan tarpeen mukaan sijoittaa sivuvastaanotoille tai järjestää liikkuvien toimintayksiköiden avulla.

Kunta voi 1 momentissa tarkoitettujen toimintojen lisäksi antaa terveyskeskuksen hoidettavaksi kunnalle muissa laeissa säädettyjä kansanterveystyöhön kuuluvia tehtäviä.

Kunta voi myös tehdä lääkintöhallituksen suostumuksella työnantajien ja muiden kuin 14 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen oppilaitosten kanssa sopimuksen työnantajalle tai oppilaitokselle kuuluvan terveydenhuollon suorittamisesta kunnan terveyskeskuksen toimesta.

16§

Terveyskeskuksen sairaansijalle on ensisijaisesti otettava hoidettavaksi potilas, jota sairauden laatu sekä tutkimuksen, hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen tarve taikka toipilasaste huomioon ottaen voidaan siellä tarkoituksenmukaisimmin hoitaa. Kiireellisen laitoksessa järjestettävän sairaanhoidon tarpeessa oleva henkilö on aina otettava terveyskeskuksen sairaansijalle hoidettavaksi tai, mikäli siellä ei voida järjestää tarvittavaa tutkimusta tai hoitoa, ohjattava tai toimitettava asianmukaiseen sairaanhoitolaitokseen.

Milloin kunnan terveyskeskuksen sairaansijalle otetun vieraskuntalaisen potilaan hoitoajan arvioidaan ylittävän keskimääräisen hoitoajan ja muulloinkin potilaan pyynnöstä, terveyskeskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin potilaan siirtämiseksi sellaiseen terveyskeskukseen tai muuhun sairaanhoitolaitokseen, jota potilaan asuin- ja kotikunta ylläpitää, mikäli siirto voidaan tehdä potilaan tilaa vaarantamatta.

17§

Terveyskeskuksen vastaava lääkäri päättää siitä, järjestetäänkö potilaan sairaanhoito avosairaanhoitona, kotisairaanhoito mukaan luettuna, vai ottamalla potilas terveyskeskuksen sairaansijalle hoidettavaksi. Niin ikään hän päättää potilaan siirrosta toiseen sairaanhoitolaitokseen.

18§

Henkilöstä, joka käy terveyskeskuksen lääkärin tai muulla vastaanotolla tai jonka luona terveyskeskuksen henkilökuntaan kuuluva käy tai joka on otettu terveyskeskuksen sairaansijalle, on tehtävä hänen terveydentilaansa koskevat merkinnät terveyskeskuksen asiakirjoihin. Muulle sairaanhoitolaitokselle on pyynnöstä toimitettava siellä hoidettavana olevasta potilaasta terveyskeskuksen asiakirjoihin sisältyvät tiedot tai jäljennös hänen asiakirjoistaan tai annettava nämä lainaksi. Milloin henkilö on muuttanut toiseen kuntaan, siirretään häntä koskevat asiakirjat asianomaiseen terveyskeskukseen tämän pyynnöstä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja tietoja sisältävät asiakirjat, jotka lääkärin- tai hammaslääkärintointa yksityisesti harjoittanut jättää jälkeensä terveyskeskuksen toimialueella tai jotka kuuluvat siellä toimintaansa lopettavalle yksityiselle sairaanhoito- ja tutkimuslaitokselle, on vastaanotettava terveyskeskuksen arkistoon erillisarkistona hoidettaviksi.

19§

Terveyslautakunnan on kunakin vuonna laadittava 14 §:ssä tarkoitettua kansanterveystyötä varten viittä seuraavaa kalenterivuotta varten toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelman tulee soveltua valtioneuvoston 3 §:n nojalla vahvistamaan valtakunnalliseen suunnitelmaan. Toimintasuunnitelman tulee, sen mukaan kuin asetuksella säädetään, sisältää yksityiskohtainen selonteko kunnan kansanterveystyön laajuudesta, toimintatavoista ja toimintaan liittyvistä perustamis- ja käyttökustannuksista. Toimintasuunnitelman hyväksyy kunnallisvaltuusto ja vahvistaa lääkintöhallitus, jolle suunnitelma on alistettava valtioneuvoston 3 §:n nojalla määräämässä ajassa. Suunnitelmasta on ennen sen vahvistamista hankittava lääninhallituksen lausunto.

Toimintasuunnitelma tulee vahvistaa muuttamatta, kuitenkin siten, että siihen voidaan tehdä oikaisunluonteisia korjauksia. Jos toimintasuunnitelma on lain tai asetuksen vastainen tai jos se ei sovellu valtioneuvoston vahvistamaan valtakunnalliseen suunnitelmaan taikka on muutoin epätarkoituksenmukainen, se on palautettava uudelleen käsiteltäväksi. Mikäli lääkintöhallitus katsoo, ettei valtuuston uuttakaan tai päätöstä voida edellä sanotulla perusteella vahvistaa, on asia alistettava valtioneuvoston päätettäväksi.

Muutettaessa vahvistettua toimintasuunnitelmaa valtioneuvoston vahvistaman valtakunnallisen suunnitelman muutoksen johdosta tai muusta syystä, on noudatettava, mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty toimintasuunnitelman laatimisesta, hyväksymisestä ja vahvistamisesta.

20§

Kansanterveystyön ohjesäännössä on tarkemmin määrättävä kansanterveystyön hallinnon järjestämisestä kunnassa.

Ohjesääntöön on otettava muun ohella määräykset terveyskeskuksen lääkärien velvollisuudesta antaa poliisiviranomaisen pyytämää virkaapua oikeuslääkeopillisten tutkimusten suorittamiseksi elävän henkilön kliinisen tutkimuksen ja vainajan ulkonaisen ruumiintarkastuksen osalta samoin kuin heidän velvollisuudestaan toimia lääkärinä asevelvollisten tarkastuksissa kutsuntaviranomaisten pyydettyä sitä terveyslautakunnalta.

Ohjesäännön ja siihen tehtävän muutoksen hyväksyy kunnallisvaltuusto ja vahvistaa lääkintöhallitus. Vahvistamisen osalta on soveltuvin osin noudatettava, mitä 19 §:n 2 momentissa on säädetty, kuitenkin siten, ettei asiaa ole alistettava valtioneuvoston vaan sosiaali- ja terveysministeriön päätettäväksi.

21§

Edellä 14 §:ssä tarkoitetut kunnan velvollisuuteen kuuluvat terveydenhuoltopalvelukset ovat niiden käyttäjille maksuttomia kuitenkin niin, että asetuksella voidaan määrätä potilaalta perittäväksi korvaus sairaankuljetuksesta, hoitoon käytetyistä aineista ja terveyskeskuksen toimesta hankituista apuvälineistä sekä potilaan ylläpidosta terveyskeskuksessa.

22§

Milloin terveyskeskuksen sairaansijalla on hoidettavana potilas, joka ei ole terveyskeskusta ylläpitävän kunnan asukas, on sen terveyskeskuksen, jota potilaan asuin- ja kotikunta ylläpitää, korvattava potilaan sairaanhoito.

23§

Ulkomaalaisen, jolla ei ole 14 §:n 2 momentin tarkoittamaa kotipaikkaa Suomessa, tutkimuksesta ja hoidosta terveyskeskuksessa tai sen sairaansijoilla aiheutuneet kustannukset korvataan terveyskeskusta ylläpitävälle kunnalle valtion varoista.

24§

Lääkintöhallitus voi tehdä terveyskeskusta ylläpitävän kunnan kanssa sopimuksen puolustuslaitoksen taikka muun valtion laitoksen potilaiden hoitamisesta terveyskeskuksessa. Jollei sopimusta saada aikaan, sosiaali- ja terveysministeriö voi velvoittaa kunnan ottamaan näitä potilaita terveyskeskuksessa tai sen sairaansijoilla hoidettaviksi siinä määrin kuin kunnan oma tarve huomioon ottaen on mahdollista. Näiden potilaiden hoitokustannusten korvaus on kunnalle suoritettava valtion varoista.

25§

Jollei muuta ole sovittu, lasketaan 22, 23 ja 24 §:ssä tarkoitettu korvaus siten, että terveyskeskuksen edellisen varainhoitovuoden varsinaisten menojen kokonaismäärästä, johon lisätään 4 prosenttia käyttöomaisuuden arvon vähentymisen korvauksena, vähennetään potilaiden tutkimus- ja hoitomaksut ja käyttökustannuksiin saatava valtionapu sen määräisenä kuin se saadaan korvattavien kustannusten osalta sekä muut varsinaiset tulot. Tuloihin ei kuitenkaan lueta kuntien maksuosuuksia sekä valtion ja muiden terveyskeskusten samoin kuin kuntien tämän pykälän mukaan suoritettavia kustannusten korvauksia. Erotus jaetaan terveyskeskuksen sairaansijojen osalta hoitopäivien ja terveyskeskuksen muiden toimintojen tutkimus- jahoitokäyntien kokonaisluvulla. Tämän jälkeen näin saatu määrä kerrotaan kysymyksessä olevan potilaan hoitopäivien tai tutkimus- ja hoitokäyntien luvulla. Saatuun määrään lisätään kutakin hoitopäivää tai tutkimus- ja hoitokäyntiä kohti tutkimus- ja hoitomaksun määrä, milloin tätä maksua ei potilaalta peritä vaikka se tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaan olisi voitu periä.

26§

Milloin 14 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulle oppilaalle, joka ei ole terveyskeskusta ylläpitävän kunnan asukas, on hankittu mainitussa lainkohdassa tarkoitettu erikoistutkimus, on sen terveyskeskuksen, jota oppilaan asuin- ja kotikunta ylläpitää, suoritettava terveyskeskukselle korvaus tutkimuksesta, mukaan luettuna lääkärin tai erikoislääkärin määräämät laboratorio-, röntgen- ja muut tutkimukset samoin kuin oppilaan ja mahdollisesti tarvitun saattajan matkasta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset.

4 luku

Valtionapu.

27§

Terveyskeskuksen tarpeellisiin perustamis- ja käyttökustannuksiin annetaan valtionapua kuntakohtaisesti yleisen kuntien kantokykyluokituksen mukaan seuraavasti:

kantokykyluokka valtionapu prosentteina
1 70
2 66
3 62
4 58
5 54
6 51
7 48
8 45
9 42
10 39

Valtionavun perusteena olevia käyttökustannuksia laskettaessa vähennetään kokonaiskustannuksista potilaalta terveyskeskuksen vastaanotolla perittävä tutkimus- ja hoitomaksu kuin myös se osa näistä, joka sairausvakuutuslain nojalla on terveyskeskukselle korvattu. Lisäksi vähennetään henkilökunnalta perittävät luontoissuoritusten vastikkeet ja ne korvaukset, jotka toisen kunnan tai kuntainliiton taikka valtion on suoritettava, sekä muut varsinaiset tulot, ei kuitenkaan potilaalta perittäviä muita kuin edellä tarkoitettuja maksuja, rahoitustuloja eikä tuloja toiminnasta, jonka kustannuksiin valtionapua ei suoriteta.

Milloin terveyskeskus huolehtii 5 §:n 4 momentissa ja 15 §:n 2 momentissa tarkoitetusta toiminnasta, on siitä aiheutuviin kustannuksiin annettavasta valtionavusta voimassa, mitä erikseen on säädetty.

Edellä 15 §:n 3 momentissa tarkoitettuun toimintaan ei anneta valtionapua.

Terveyskeskuksen perustamiskustannusten osalta, mukaan luettuina myös kustannustason noususta ja muista hyväksyttävistä syistä aiheutuvat lisäkustannukset, käytetään valtionavun myöntämisen perusteena sitä kantokykyluokitusta, joka oli voimassa sinä vuonna, jona perustamistyöt tai -hankinnat hyväksyttiin valtionavun suorittamista koskevaan yleiseen suunnitelmaan.

28§

Määrättäessä kuntainliiton valtionapua perustamiskustannuksiin katsotaan jäsenkunnan osuudeksi sen varaamien sairaansijojen edellyttämä osuus perustamiskustannusten kokonaismäärästä.

29§

Määrättäessä kuntainliiton valtionapua käyttökustannuksiin katsotaan jäsenkunnan osuudeksi sanotuista kustannuksista sen suuruinen määrä, joka kunnan osalle tulee terveyskeskuksen sairaansijoilla hoidetuista potilaista aiheutuneista kustannuksista kunnan asukkaiden käyttämien hoitopäivien perusteella ja muista kustannuksista niiden käyntien perusteella, jotka kunnan asukkaat ovat tehneet terveyskeskuksen erilaisille vastaanotoille ja terveyskeskuksen henkilökunta heidän luokseen.

30§

Perustamiskustannuksiin luetaan terveyskeskuksen toimintaa varten tarvittavan maa-alueen ja toimitilojen sekä talous-, huolto-, toimistoja asuinrakennusten hankkimisesta täyteen kuntoon saatettuina kuten vesi-, viemäri-, sähkö-, ilmastointi- ja muiden niihin verrattavien laitteiden hankkimisesta tai tällaiseen laitokseen liittymisestä sekä teiden, aitausten ja muiden sellaisten laitteiden tekemisestä johtuvat kustannukset, edellä mainittuihin hankintoihin kohdistuvat hallinto ja suunnittelu sekä työnjohto ja valvonta mukaan luettuna. Edelleen pidetään näinä kustannuksina koneiden, kojeiden, välineiden, kalusteiden, sairaankuljetuskaluston ja muun tarpeellisen irtaimiston sekä tarvittavien lääke-, vaate- ja muiden sellaisten perusvarastojen hankkimisesta samoin kuin muista sellaisista toimenpiteistä johtuvat kustannukset, jotka ovat tarpeen laitoksen toiminnan aloittamiseksi.

Perustamiskustannuksina pidetään myös 1 momentissa tarkoitettuja kustannuksia, jotka aiheutuvat terveyskeskuksen toimitilojen tai niiden osan laajentamisesta, peruskorjauksesta tahi uudelleen järjestelyistä, kuitenkin vähennettynä käytöstä poistetun omaisuuden myyntiarvolla.

31§

Käyttökustannuksiksi katsotaan tarpeelliset kustannukset, jotka aiheutuvat terveyskeskuksen hallinnosta, henkilökunnan palkkauksesta ja eläkkeistä sekä sosiaaliturvasta, luontoissuorituksista, terveydenhuollosta, 30 §:ssä tarkoitetun omaisuuden käytöstä ja kunnossapidosta, kiinteiden laitteiden ja irtainten omaisuusesineiden sekä vaate-, lääke- ja muiden sellaisten varastojen vuotuishankinnoista ja uusimisesta. Käyttökustannuksia ovat myös lääke- ja sidosaineista, muista kulutustarvikkeista, ruoasta, veden hankinnasta, lämmöstä, valosta ja voimasta, pesusta ja puhtaanapidosta, vuokrista, vakuutuksista, henkilökohtaisia vastuuvakuutuksia lukuun ottamatta, tutkimus-, suunnitteluja kehittämistoiminnasta sekä toiminnasta muutoin aiheutuvat kustannukset.

Kotisairaanhoidon osalta pidetään käyttökustannuksina kuitenkin vain kustannuksia, jotka aiheutuvat terveyskeskuksen henkilökuntaan kuuluvan kotikäynneistä sekä terveyskeskuksen sairaanhoitovälineistön käytöstä kotisairaanhoidossa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuina käyttökustannuksina ei pidetä terveyslautakunnan hallinnosta aiheutuvia kustannuksia.

32§

Milloin perustamiskustannukset aiheutuvat omaisuuden hankkimisesta tulipalossa tai muutoin tuhoutuneen tai vahingoittuneen omaisuuden sijaan, luetaan niiden vähennykseksi suoritettava vakuutus- tai muu vahingonkorvaus.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei sovelleta, milloin omaisuuden hankintakustannuksiin eikä, sikäli kuin on kysymyksessä vakuutuskorvaus, vakuutusmaksuista aiheutuneisiin menoihinkaan ole suoritettu valtionapua.

33§

Valtionapua ei suoriteta kustannuksiin, jotka eivät ole aiheutuneet hyväksytyn toimintasuunnitelman toteuttamisesta, eikä määrältään liiallisiksi tai kohtuuttoman korkeiksi katsottaviin kustannuksiin siltä osin kuin ne ylittävät kohtuulliseksi katsottavan määrän.

Arvonvähennyksiin ei suoriteta valtionapua eikä myöskään lainoista aiheutuviin kustannuksiin.

34§

Henkilökunnasta aiheutuvat menot luetaan tarpeellisiksi kustannuksiksi, sikäli kuin asianmukaisesti järjestetyn toiminnan katsotaan edellyttävän, eivätkä tähän henkilökuntaan kuuluvien palkkaus- ja muut edut, ottaen huomioon luontoissuoritukset ja niistä perityt vastikkeet, ylitä niitä etuja, jotka vastaavanlaisia tehtäviä hoitaville henkilöille valtion sekä kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa annetaan, sikäli kuin kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen vaikutuksesta valtionavustukseen annetusta laista (672/70) ei muuta johdu. Eläke-eduista aiheutuvat kustannukset katsotaan tarpeellisiksi siltä osin kuin niiden perusteena olevien palkkausten on katsottava olleen tarpeellisia eivätkä edut ylitä niitä, mitkä kunnallinen eläkelaitos maksaa.

Milloin henkilökunnan määrää ei ole vahvistettu toimintasuunnitelmassa, asia voidaan alistaa lääkintöhallituksen ennakolta ratkaistavaksi, jolloin lääkintöhallituksen tulee sosiaali- ja terveysministeriön antamien yleisten ohjeiden mukaisesti päättää, mistä henkilökunnasta aiheutuvat kustannukset tullaan hyväksymään valtionapuun oikeuttaviksi.

Jos henkilökunnan palkkauksen tai muiden taloudellisten etujen kohdalla on poikettu 1 momentissa mainituista perusteista, valtioneuvosto voi, sairaanhoitolaitosten eräisiin palkkauskustannuksiin annettavan valtionavun perusteista annetun lain (546/60) 2 §:ssä tarkoitetun neuvottelukunnan annettua asiasta lausuntonsa, päättää, että valtionapu kokonaan tai osaksi evätään sen palkkauksen tai niiden muiden taloudellisten etujen kohdalta, mihin poikkeaminen on kohdistunut.

35§

Ennen kuin toimintasuunnitelmaan sisältyvän terveyskeskuksen toimitilat rakennetaan tai niitä olennaisesti muutetaan taikka laajennetaan, on rakennus-, muutos- tai laajennussuunnitelma alistettava sosiaali- ja terveysministeriön hyväksyttäväksi.

36§

Edellytyksenä valtionavun suorittamiseen perustamiskustannuksiin on, että sosiaali- ja terveysministeriö on ennen perustamistöihin tai perushankintoihin ryhtymistä tehdystä hakemuksesta lääkintöhallituksen esityksen perusteella hyväksynyt ne valtionavun suorittamista koskevaan yleiseen suunnitelmaan.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee terveyskeskuksen uusien toimitilojen rakentamisen tai vanhojen toimitilojen täydellisen peruskorjauksen kysymyksessä ollessa myös valtionavun antamista sen käyttökustannuksiin.

Milloin painavia syitä on, sosiaali- ja terveysministeriö voi myöntää valtionavun osaksi tai kokonaan suoritettavaksi valtakunnalliseen suunnitelmaan kuuluvan terveyskeskuksen toimitilojen perustamistöihin tai -hankintoihin siitä huolimatta, että töihin tai hankintoihin on ryhdytty ennen niiden hyväksymistä 1 momentissa tarkoitettuun suunnitelmaan.

Kun kunta on tehnyt suunnitelman ja päätöksen terveyskeskuksen toimitilojen rakentamisesta tai vanhojen toimitilojen täydellisestä peruskorjauksesta, sosiaali- ja terveysministeriö voi siitä huolimatta, että kysymystä perustamistöiden tai -hankintojen hyväksymisestä valtionavun suorittamista koskevaan yleiseen suunnitelmaan ei sanottuna ajankohtana ratkaista, hakemuksesta ennakolta päättää, myönnetäänkö suunnitelman toteuttamisen jälkeen valtionapua käyttökustannuksiin.

37§

Sosiaali- ja terveysministeriön hyväksyttyä 36 §:ssä tarkoitetut perustamistyöt ja perushankinnat valtionavun suorittamista koskevaan yleiseen suunnitelmaan lääkintöhallitus maksaa valtionavun ennakkoa sitä mukaa kuin perustamistyöt tai -hankinnat edistyvät. Valtionavun lääkintöhallitus maksaa sen jälkeen kun sanotut työt tai hankinnat on saatettu loppuun.

38§

Käyttökustannusten valtionavun lääkintöhallitus maksaa vuosittain takautuvasti. Valtionavusta maksetaan kuitenkin kuukausittain ennakkoa kulloinkin kahdestoista osa edelliseltä vuodelta lasketun valtionavun kokonaismäärästä. Erityisestä syystä sosiaali- ja terveysministeri voi määrätä ennakon suuremmaksi tai pienemmäksi.

Terveyskeskuksen ensimmäisenä toimintavuotena määrätään valtionavun ennakko arvion mukaan.

39§

Kunnalle, jonka taloudellinen kantokyky on heikko ja jolle tästä laista johtuvat menot aiheuttavat kohtuutonta taloudellista rasitusta, valtioneuvosto hakemuksesta myöntää sanottuihin menoihin lisättyä valtionapua.

5 luku

Erinäisiä säännöksiä.

40§

Terveyskeskuksen toimitiloja ei saa ottaa käyttöön, ennen kuin lääkintöhallitus on hyväksynyt ne tarkoitukseensa ja, mikäli on kysymys sairaansijoista, vahvistanut niiden lukumäärän.

41§

Milloin lääkintöhallitus pitää sitä tarpeellisena, kunta on velvollinen määräämään kansanterveystyötä tekevän viranhaltijan osallistumaan tämän toimialaa koskevaan lääkintöhallituksen järjestämään tai hyväksymään täydennyskoulutukseen, kuitenkin vähintään kerran kymmenessä vuodessa.

42§

Terveyslautakunnan jäsenet ja sen alaiset virka- tai työsopimussuhteessa olevat henkilöt eivät saa luvatta ilmaista yksityistä tai perheen salaisuutta, josta he asemansa perusteella ovat saaneet tietää.

Salassapitovelvollisuuden rikkomisesta rangaistaan sakolla tai vankeudella enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teosta ole muussa laissa ankarampaa rangaistusta säädetty. Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

43§

Jos terveyskeskuksen toiminnassa ei noudateta voimassa olevia säännöksiä tai määräyksiä taikka vahvistettua toimintasuunnitelmaa tahi jos siinä ilmenee epäkohtia eikä korjausta ole asetetussa määräajassa tapahtunut, lääkintöhallitus voi keskeyttää valtionavun suorittamisen tai lopettaa sen ennakon maksamisen. Milloin terveydenhuollollisista syistä on välttämätöntä, lääkintöhallitus voi määrätä toiminnan keskeytettäväksi joko osaksi tai kokonaan, kunnes korjaus on saatu aikaan.

44§

Jos terveyskeskuksen kiinteää tai irtainta omaisuutta, jonka perustamiskustannukset on osaksi tai kokonaan rahoitettu valtion varoin, luovutetaan toiselle omistajalle muutoin kuin tämän lain voimaanpanosta annetun lain (67/ 72) perusteella tai jos omaisuuden käyttö tässä laissa tarkoitettuun toimintaan lopetetaan tai sen käyttötarkoitusta muutetaan niin, ettei lääkintöhallitus voi hyväksyä sitä tässä laissa tarkoitetuksi toiminnaksi, valtioneuvosto voi päättää, että sanottu omaisuus lunastetaan valtiolle valtioneuvoston määräämästä kohtuullisesta arviohinnasta. Suoritettua valtionapua on tällöin sitä vastaavalta osalta pidettävä lunastushinnan suorituksena. Päätös on tehtävä ja annettava tiedoksi vuoden kuluessa siitä, kun muutoksesta on omistajan puolesta ilmoitettu lääkintöhallitukselle tai tämä on muutoksen todennut ja ilmoittanut siitä omistajalle.

Milloin lääkintöhallitus on antanut suostumuksensa 1 momentissa mainittuun muutokseen, lunastusoikeutta ei ole. Valtiolle on kuitenkin tällöin suoritettava, jollei valtioneuvosto myönnä siitä osittaista tai täyttä vapautusta, sen suuruinen osa omaisuuden arvosta mikä vastaa perustamiskustannuksista valtion varoin rahoitetun määrän suhteellista osuutta sanotuista kustannuksista.

Milloin 1 momentissa tarkoitettu luovutus tapahtuu toiselle kunnalle tai kuntainliitolle, jolle suoritetaan valtionapu vastaaviin perustamiskustannuksiin, voidaan tämä valtionapu ja valtiolle 2 momentin nojalla suoritettava määrä kuitata siltä osin kuin ne kattavat toisensa.

45§

Edellä 44 §:ssä mainitun omaisuuden arvo vahvistetaan alueiden, rakennusten ja niiden irtaimiston kohdalta arvioimalla hankintakustannukset arvioimisen ajankohtana ja vähentämällä kohtuullinen arvon ja käyttöarvon alentuminen.

Omaisuuden arvon ja suoritettavan korvauksen vahvistaa toimikunta, jossa on sosiaali- ja terveysministeriön määräämä puheenjohtaja ja neljä jäsentä. Jäsenistä määrää lääkintöhallitus kaksi ja asianomainen kunta tai kuntainliitto kaksi.

46§

Terveyskeskuksen kiinteä ja irtain omaisuus, jonka perustamiskustannukset on osaksi tai kokonaan rahoitettu valtion varoin, on pidettävä täydestä arvostaan palovakuutettuna.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi määräämillään ehdoilla hakemuksesta myöntää vapautuksen 1 momentissa säädetystä velvollisuudesta.

47§

Terveyslautakunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninhallitukselle kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei sovelleta, milloin laissa tai asetuksessa on muutoksenhausta säädetty toisin tai kielletty muutoksenhaku, ei myöskään milloin päätös kunnallislain (642/48) mukaan voidaan alistaa kunnallistai liittohallituksen tutkittavaksi.

Edellä 45 §:ssä tarkoitetun toimikunnan päätökseen saadaan hakea muutosta valittamalla lääninhallitukselle kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta.

Muutoksenhausta lääninhallituksen päätökseen on säädetty erikseen.

48§

Terveyslautakunnan päätös voidaan panna täytäntöön, ennen kuin se on saanut lainvoiman, siten kuin kunnallislain 209 §:ssä säädetään. Sanotun säännöksen estämättä voidaan päätös muutoksenhausta huolimatta panna täytäntöön, jos se on laadultaan sellainen, että se on viivytyksettä täytäntöönpantava, tai jos päätöksen voimaantulemista ei voida terveydenhoidollisista syistä siirtää tuonnemmaksi ja terveyslautakunta on määrännyt päätöksen heti täytäntöönpantavaksi.

49§

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

50§

Tämän lain voimaanpanosta säädetään erikseen lailla.

Tämän lain tulessa voimaan kumotaan yleisestä lääkärinhoidosta 9 päivänä maaliskuuta 1951 annettu laki (141/51), kunnallisista terveyssisarista 31 päivänä maaliskuuta 1944 annettu laki (220/74), kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista 31 päivänä maaliskuuta 1944 annettu laki (224/44), kunnankätilöistä 31 päivänä maaliskuuta 1944 annettu laki (223/ 44), 27 päivänä elokuuta 1965 annetun terveydenhoitolain (469/65) 7―9, 87 ja 88 §, kansakoulujen lääkärintoimesta 31 päivänä lokakuuta 1952 annettu laki (362/52) ja kansakoulujen hammaslääkärintoimesta 17 päivänä toukokuuta 1956 annettu laki (297/56), kaikki niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Tämän lain säännösten estämättä on sovellettava aluesairaaloiden ja sairasmajojen lakkauttamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1951 annettua lakia (142/51) terveyskeskuksen vuodeosaston valtionapuun, milloin osasto on muodostettu mainitussa laissa tarkoitetusta kunnansairaalasta.

Helsingissä 28. päivänä tammikuuta 1972

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaali- ja terveysministeri
Alli Lahtinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.