532/1969

Annettu Helsingissä 29. päivänä elokuuta 1969

Laki vientitakuulain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 14 päivänä syyskuuta 1962 annetun vientitakuulain (479/62) 1 § sellaisena kuin se on 16 päivänä joulukuuta 1966 annetussa laissa (655/66), 2 §, 3 § ja 7 § sekä lisätään lakiin uusi 2 a § ja 2 b § seuraavasti:

Teollisuustuotteiden, turkisten, turvetuotteiden ja elävien eläinten viennin sekä kehitysmaihin suuntautuvien investointien yhteydessä syntyvän tappionvaaran varalta voidaan myöntää valtion vientitakuu sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Valtion vientitakuu viennin yhteydessä mahdollisesti syntyvän tappion korvaamiseksi voidaan myöntää

1) sen varalta, että tilaaja hankkijasta riippumattomasta syystä ei suorita sopimuksenmukaista maksua tai muutoin laiminlyö sopimusten mukaisten sitoumustensa täyttämisen;

2) sen varalta, että tavaran kuljetuksen yhteydessä sattuu arvaamaton tapahtuma, josta viejälle aiheutuu tappiota ja jota ei voida kattaa vakuutuksella;

3) viennin yhteydessä ulkomailla suoritettavan varastoimisen tai muiden ulkomailla suoritettavien markkinoimistoimenpiteiden yhteydessä syntyvän tappionvaaran varalta;

4) pankille tai muulle luotonantajalle sellaisen luoton vakuudeksi, joka on myönnetty viejälle tietyn vientikaupan tai 3. kohdassa tarkoitetun markkinoimistoimenpiteen rahoittamista varten tai joka on myönnetty vientituotteen ostamista varten ulkomaiselle tilaajalle tai muulle velalliselle;

5) sen varalta, että ulkomailla rajoitetaan tuontia tai maksuvälineiden siirtoa tahi ryhdytään muuhun vastaavaan, viejälle vahinkoa tuottavaan toimenpiteeseen;

6) sen varalta, että ulkomailla julistetaan yleinen moratorio tai yleisissä taloudellisissa olosuhteissa tapahtuu huomattavaa häiriötä;

7) sen varalta, että valmistuskustannusten kohoamisesta kustannustason noustessa aiheutuu viejälle tappiota; sekä

8) sen varalta, että ylivoimaisen esteen sisältö tulkitaan vastoin yleistä kauppatapaa.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös valmistus- ja patenttioikeuden siirtoa ulkomaille sekä suunnittelu- tai muun työn suorittamista ulkomailla.

2a§

Vientitakuutoiminnalla on pyrittävä edistämään kaupankäyntiä, joka viennin laadun ja markkinaolosuhteet huomioon ottaen ei sisällä tavallisuudesta poikkeavia maksu- tai muita ehtoja.

Kehitysmaihin suuntautuvan pääomatavaroiden viennin yhteydessä voidaan kuitenkin tämän lain 2 §:n tarkoittamia valtion vientitakuita myöntää silloinkin, kun vientiin sisältyvä riski luottoajan pituuden tai muun syyn takia on normaalia suurempi.

2b§

Kehitysmaihin suuntautuviin investointeihin, joiden voidaan katsoa edistävän Suomen ja asianomaisen sijoitusmaan taloudellista kehitystä, liittyvän tappionvaaran varalta voidaan myöntää valtion vientitakuu:

1) sijoitetun omaisuuden takavarikoinnin, pakkolunastuksen tai muiden näihin verrattavien sijoitusmaan viranomaisten toimenpiteiden varalta;

2) sen varalta, että sijoitusmaan taloudellisissa oloissa tapahtuu huomattavaa häiriötä;

3) sen varalta, että sijoitusmaan viranomaiset rajoittavat sijoitetun pääoman tai sen tuoton siirtämistä sijoitusmaasta.

Investoinnilla tarkoitetaan tässä laissa rahavarojen, tuotantolaitteiden tai -menetelmien tahi näihin rinnastettavien taloudellisten etuuksien luovuttamista joko sijoittajan omaan tai muuhun yritykseen sijoitusmaassa.

Vientitakuu myönnetään vain osalle viennin yhteydessä syntyvästä tappionvaarasta. Tämän lain 2§:n 1 momentin 4-kohdan tarkoittama takuu voi kuitenkin korvata luotonantajalle aiheutuvan tappion kokonaan.

Tämän lain nojalla myönnettyjen, samanaikaisesti voimassa olevien takuiden yhteen laskettu määrä saa nousta enintään 1 500 miljoonaan markkaan, kuitenkin siten, että 2 a §:n 2 momentissa tarkoitettujen takuiden määrä saa nousta enintään 300 miljoonaan markkaan ja 2 b §:ssä tarkoitettujen takuiden määrä enintään 200 miljoonaan markkaan.

Vientitakuusta ja takuutarjouksesta suoritettavan maksun määrää vientitakuulaitos noudattaen valtioneuvoston vahvistamia yleisiä perusteita.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1969.

Helsingissä 29. päivänä elokuuta 1969

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Kauppa- ja teollisuusministeri
Grels Teir

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.