382/1969

Annettu Helsingissä 13. päivänä kesäkuuta 1969

Laki eräistä valtion varoista suoritettavista eläkkeistä

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Tässä laissa tarkoitetulla valtionapulaitoksen palveluksessa olevalla henkilöllä on oikeus eläketurvaan tämän lain säännösten mukaisesti.

Valtionapulaitoksella tarkoitetaan tässä laissa sellaista valtionapua saavaa yhteisöä tai laitosta, jolla tämän lain voimaan tullessa on oikeus saada valtionapua laissa tai asetuksessa määrättyyn suhteelliseen osaan eläketurvan järjestämisestä aiheutuvista kustannuksista sekä sellaista tämän lain voimassa ollessa toimintansa aloittavaa yhteisöä tai laitosta, jolla olisi ollut oikeus saada valtionapua edellä sanotun mukaisesti, jos se olisi ollut toiminnassa tämän lain voimaan tullessa.

Sen estämättä, mitä edellä on säädetty, valtionapulaitoksena ei kuitenkaan pidetä kunnallisen eläkelaitoksen jäsenyhteisöä eikä valtionapua saavaa yhteisöä tai laitosta siltä osin kuin sen palveluksessa olevilla henkilöillä on oikeus eläketurvaan suoraan valtion varoista.

Tämän lain tullessa voimaan lakkaa valtionapulaitoksen oikeus saada valtionapua 2 momentissa tarkoitetun lain tai asetuksen nojalla eläketurvan järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin sekä velvollisuus järjestää ja ylläpitää eläketurvaa sellaisen henkilön osalta, jolla on oikeus eläkkeeseen tämän lain nojalla.

Valtionapulaitoksen palveluksessa olevalla henkilöllä, jonka eläketurvan järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin valtionapulaitoksella oli tai olisi ollut oikeus saada valtionapua 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla, on oikeus valtion varoista suoritettavaan vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeeseen soveltuvin osin samojen säännösten mukaan kuin virka- tai työsuhteessa valtioon olevalla henkilöllä.

Valtionapulaitoksen palveluksessa olevan 1 momentissa tarkoitetun henkilön tai tämän lain nojalla valtion varoista vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä saaneen henkilön kuoltua suoritetaan hänen jälkeensä valtion varoista perhe-eläkettä soveltuvin osin samojen säännösten mukaan, kuin virka- tai työsuhteessa valtioon olleen henkilön osalta niistä on säädetty.

Eläkkeen perusteena oleva palkka määräytyy sen palkkauksen perusteella johon valtionapulaitoksella lain tai asetuksen nojalla on ollut oikeus saada valtionapua.

Jos valtionapulaitoksen palveluksessa olleella tai hänen edunsaajallaan on oikeus saada ennen tämän lain voimaantuloa sattuneen eläketapahtuman perusteella laitoksen varoista sellainen eläke, jonka maksamiseen laitoksella lain mukaan on ollut oikeus saada valtionapua 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla, siirtyy eläke tämän lain voimaantulosta valtion vastattavaksi siltä osin kuin se on hyväksytty valtionapuun oikeuttavaksi menoksi.

Jos tämän lain mukaiseen eläkkeeseen oikeutetulla henkilöllä on oikeus saada eläkettä myös valtionapulaitoksen järjestämän työntekijäin eläkelain vähimmäisehdot täyttävän eläketurvan perusteella, suoritetaan tämän lain mukainen eläke viimeksi mainitulla eläkkeellä vähennettynä siltä osin, kuin ne kumpikin perustuvat samaan palvelusaikaan.

Jos tämän lain mukaiseen eläkkeeseen oikeutetulla henkilöllä on muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa oikeus saada eläkettä myös valtionapulaitokselta tai laitoksen järjestämän eläketurvan perusteella, suoritetaan tämän lain mukainen eläke viimeksi mainitulla eläkkeellä vähennettynä siltä osin, kuin ne kumpikin perustuvat samaan palvelusaikaan ja 3 §:n mukaiseen palkkaukseen.

Milloin laitos itse maksaa 2 momentissa tarkoitetun eläkkeen, voidaan vähennystä vastaava osa suorittaa laitokselle.

Jollei valtio asianomaisen valtionapua koskevan lain tai asetuksen mukaan yksin kustanna tämän lain mukaista eläketurvaa, vähennetään valtionapulaitokselle muutoin palkkaukseen tulevasta valtionavusta eläkekustannusosuutena määrä, joka vastaa jäljempänä 2 momentissa säädettävän kustannusosuusprosentin osoittamaa osaa laitoksen 2 §:ssä tarkoitetun henkilökunnan tässä laissa tarkoitetuista palkoista.

Kustannusosuusprosentti on neljännes siitä prosenttimäärästä, jonka mukaan valtionapulaitos 1 §:ssä tarkoitetun lain tai asetuksen nojalla itse olisi osallistunut eläketurvan järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Jos se prosenttimäärä, jonka mukaan valtionapulaitos 1 §:ssä tarkoitetun lain tai asetuksen nojalla itse olisi osallistunut eläketurvan järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin, on eri henkilöryhmien osalta erilainen, määrätään kustannusosuusprosentti ja eläkekustannusosuutena vähennettävä määrä erikseen kunkin tällaisen ryhmän osalta.

Jos se prosenttimäärä, jonka mukaan valtionapulaitos 1 §:ssä tarkoitetun lain tai asetuksen nojalla olisi osallistunut eläketurvan järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin, olisi saattanut vaihdella kahden eri prosenttiluvun välillä, osuusprosentti on neljännes näiden kahden prosenttiluvun keskiarvosta.

Valtiokonttori ja eläkelaitos, jossa valtionapulaitoksen tässä laissa tarkoitetun henkilökunnan eläketurva on ollut järjestettynä, voivat sosiaali- ja terveysministeriön suostumuksella sopia eläkelaitoksen sanotun vastuun siirtämisestä valtiokonttorille. Työntekijäin eläkelain mukainen vastuu siirretään perusteiltaan sellaisena kuin se on tämän lain voimaantullessa. Vastuun katteeksi valtiokonttori voi hyväksyä asianomaisen valtionapulaitoksen eläkelaitokselle antaman vakuutusmaksulainasitoumuksen.

Vastuunsiirron yhteydessä saamistaan varoista valtiokonttorin on palautettava valtionapulaitokselle sekä sopimuksen piiriin kuuluvalle henkilölle, mikäli tämä tai tämän edunjättäjä on suorittanut eläkelaitokselle vakuutusmaksua valtiokonttorille siirretyn eläketurvan osalta, määrä, joka vastaa valtionapulaitoksen taikka edellä tarkoitetun henkilön maksuilla rahoitetuksi katsottavaa osaa eläkevastuusta.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1969.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä valmistaviin toimenpiteisiin lain täytäntöönpanoa varten.

Poiketen siitä, mitä on säädetty 6 §:n 2 momentissa, kustannusosuusprosentti määräytyy lain voimaan tultua asteettain seuraavasti:

1) Lain voimaan tullessa toiminnassa olevan valtionapulaitoksen kustannusosuusprosentti vuonna 1963 on luku, joka osoittaa, kuinka monta prosenttia valtionapulaitoksen muilla kuin valtionapuna saaduilla varoilla vuodelta 1968 suorittamat 4 §:ssä tarkoitetut eläkkeet sekä laitoksen samalta ajalta edellä tarkoitettua eläketurvaa varten maksamat vakuutusmaksut olivat samana vuonna maksetuista 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuista palkoista. Seuraavina vuosina lisätään näin saatuun prosenttilukuun kunakin vuonna 1/15 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun prosenttiluvun ja edellä tarkoitetun prosenttiluvun erotuksesta, kunnes tullaan 6 §:n 2 momentissa säädettyyn määrään.

2) Lain voimaan tultua toimintansa aloittavan valtionapulaitoksen kustannusosuusprosentti määräytyy niin kuin se 1 kohdan mukaan olisi määräytynyt, jos valtionapulaitos olisi ollut toiminnassa tämän lain voimaan tullessa. Vuoden 1969 kustannusosuusprosenttina pidetään tällöin 1/20 siitä prosenttimäärästä, jonka mukaan laitos 1 §:ssä tarkoitetun lain tai asetuksen nojalla itse olisi osallistunut eläketurvan järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Sen estämättä, mitä 3 momentissa on säädetty, valtioneuvosto voi valtiovarainministeriön esittelystä ja valtionapulaitoksen hakemuksesta erityisistä syistä määrätä, että sanotussa momentissa tarkoitettu lisäys kustannusosuusprosenttilukuun on vähemmän kuin 1/15, ei kuitenkaan vähemmän kuin 1/306 §:n 2 momentissa tarkoitetun prosenttiluvun ja vuoden 1969 kustannusosuusprosenttiluvun erotuksesta.

Milloin valtionapulaitos ei ole tämän lain voimaan tullessa vielä järjestänyt palveluksessaan oleville henkilöille työntekijäin eläkelain mukaista eläketurvaa, siirtyy vastuu tästä eläketurvasta valtiolle perusteiltaan sellaisena kuin se on tämän lain tullessa voimaan ja vähennetään laitokselle palkkaukseen suoritettavasta valtionavusta laiminlyönnin ajalta se vakuutusmaksun osa, jota ei olisi sille 7 §:n 2 momentin mukaan palautettu, jos laitos olisi täyttänyt vakuuttamisvelvollisuutensa ja sitä vastaava vastuu olisi siirretty valtiolle.

Helsingissä 13. päivänä kesäkuuta 1969

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Ministeri
Ele Alenius

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.