216/1969

Annettu Helsingissä 11. päivänä huhtikuuta 1969

Laki pellon käytön rajoittamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Maataloustuotantoon käytettävän pellon alan rajoittamiseksi voidaan valtion varoista suorittaa pellonvarauskorvausta siten kuin tässä laissa säädetään.

Pellon käytön rajoittamista koskeva pellonvaraussopimus tehdään maatilan omistajan ja valtion kesken siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Pellonvaraussopimuksia tehtäessä annetaan etusija viljelijälle, jonka kanssa sopimuksen tekeminen iän, heikentyneen työkyvyn tai muun henkilökohtaisen syyn vuoksi on katsottava erityisen perustelluksi tai jonka omistaman peltoalan jättämistä pois tuotannosta on maatalouden kehittämisen kannalta pidettävä tarkoituksenmukaisena tai tuotannon tasapainoittamisen kannalta erityisen perusteltuna.

Harkittaessa pellonvaraussopimuksen tekemistä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei sopimuksen tekeminen tule vastaisuudessa aiheuttamaan huomattavaa haittaa tilakoon tarkoituksenmukaiselle suurentamiselle.

Pellonvaraussopimus tehdään maatilan koko peltoalaa koskevaksi, sopimuksessa erikseen mainittua, sopimuksentekohetkellä vuokrattuna olevaa peltoalaa lukuun ottamatta. Korvauksenalaisen peltoalan tulee olla vähintään kaksi hehtaaria.

Pellonvaraussopimuksessa tulee viljelijän sitoutua sopimuksessa mainittua korvausta vastaan olemaan sinä aikana, jota sopimus koskee, käyttämättä ja vuokraamatta sopimuksen alaista peltoa maataloustuotantoon. Viljelijällä on kuitenkin oikeus käyttää sopimuksen alaista peltoa oman perheen kulutukseen tarvittavan perunan ja kasvitarhatuotteiden tuottamiseen. Jos 1 momentissa tarkoitettu vuokrasopimus päättyy pellonvaraussopimuksen voimassaoloaikana, eikä vuokrasopimusta uusita, katsotaan vuokrattuna ollut peltoala vuokrasopimuksen päätyttyä sopimuksen alaiseksi pelloksi.

Pellonvaraussopimuksen tehneellä viljelijällä on oikeus pitää omia hevosia, poroja ja vuohia sekä harjoittaa sopimuksessa määrätyssä laajuudessa lammastaloutta.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa on sanottu, saadaan peltoa käyttää 3 momentissa tarkoitettujen hevosten, porojen, vuohien ja lampaiden laiduntamiseksi ja korjata heinää niiden talvirehuksi. Niin ikään saa riistanhoitoyhdistys tai rekisteröity metsästysyhdistys käyttää peltoa, mikäli sen käyttämisestä ei peritä korvausta, riistan ruokintaan tarkoitettuna riistapeltona ja korjata sadon riistan talvirehuksi.

Sopimuksen ulkopuolelle jääviä alueita ja maatilalla olevia talousrakennuksia ei edellä tässä pykälässä mainittuja tarkoituksia lukuun ottamatta saa käyttää maataloustuotantoon.

Korvauksen alaiseen peltoalaan ei lueta sellaisia peltoa, joka tämän lain voimaan tullessa tai ennen sopimuksen tekemistä on ollut viljelemättä tai siihen verrattavassa kunnossa taikka joka on ollut paikkakunnan yleiseen tasoon verrattuna huomattavan heikosti viljeltynä tahi jonka jättämisellä pois tuotannosta ei tuotannon tasapainoittamisen kannalta ole muutoin merkitystä.

Pellonvaraussopimus voidaan tehdä sellaista maatilaa koskevaksi, jonka kuntoonpanoa varten on myönnetty maanhankintalainsäädännön tai maankäyttölain mukainen uutistilan perustamispalkkio, vain siinä tapauksessa, että palkkion lopullinen määrä on vahvistettu.

Pellonvaraussopimus tehdään kolmeksi vuodeksi. Sopimuskausi alkaa toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Sopimuskauden ensimmäisenä vuonna viljelijällä on oikeus korjata sopimuksen alaiselta peltoalalta sillä mahdollisesti kasvava syysvilja ja -rypsi. Tältä osalta ei viljelijälle kuitenkaan suoriteta korvausta.

Jollei viljelijä kolmea kuukautta ennen sopimuskauden loppua ilmoita sopimuksesta luopuvansa, jatkuu sopimus kolmivuotiskausittain, kuitenkin enintään yhdeksän vuotta ensimmäisen sopimuskauden alusta lukien. Pätevistä syistä voidaan hyväksyä myöhemminkin, kuitenkin ennen sopimuskauden loppua tehty luopumisilmoitus.

Milloin peltoja ei ole metsitetty tai ne on metsitetty vain osittain ja viljelijä haluaa jatkaa sopimusta yhdeksän vuoden päättymisen jälkeen, on sopimus pellon osalta uusittava asetuksella tarkemmin säädettävissä tapauksissa ja edellyttäen, ettei viljelijän toimeentulo ole muutoin turvattu.

Ellei sopimuksen alainen pelto ole laadultaan sellaista, että se välittömästi ruohottuu, voidaan sopimukseen sisällyttää määräys pellon käsittelystä siten, että haitallinen rikkaruohottuminen estyy. Sopimukseen voidaan niin ikään sisällyttää määräys toimenpiteistä vesottumisen estämiseksi.

Pellot, joita sopimus koskee, voidaan kokonaan tai osittain metsittää, mikäli sitä ei niiden sijainnin, maan käytön tai muun syyn takia katsota epätarkoituksenmukaiseksi. Metsitetyn pellon, mikäli se on alaltaan -vähintään kaksi hehtaaria, osalta muutetaan pellonvaraussopimus viideksitoista vuodeksi ensimmäisen pellonvaraussopimuksen tekemisestä lukien. Pellonvaraussopimus voidaan kuitenkin purkaa metsitetyn pellon osalta yhdeksännen sopimusvuoden jälkeen, ellei metsitystoimenpiteitä ja taimikon hoitoa ole piirimetsälautakunnan antaman lausunnon mukaan hyväksyttävällä tavalla suoritettu.

Metsänparannuslaissa (413/67) säädetyin edellytyksin ja ehdoin voidaan 1 momentissa tarkoitetusta metsittämisestä aiheutuvat kustannukset suorittaa metsänparannusvaroista.

Jos viljelijä myy, vaihtaa tai lahjoittaa pellon, jota pellonvaraussopimus koskee, tai jos tila tai alue, johon tällainen pelto kuuluu, myydään ulosottotoimin, sopimus purkautuu omistusoikeuden siirtyessä. Mikäli osa pellosta luovutetaan tai vuokrataan muuhun kuin maataloudelliseen tarkoitukseen käytettäväksi tai mikäli luovutus on maatalouden rakenteen parantamisen kannalta katsottava tarkoituksenmukaiseksi, voidaan sopimusta jatkaa vähentynyttä peltopinta-alaa vastaavana.

Talousrakennusten vuokraus maataloustuotantoon käytettäväksi on sopimusaikana kielletty.

Pellonvarauskorvauksen määrä peltohehtaaria kohti sekä maatilaa kohti maksettavan korvauksen enimmäismäärä uusien sekä jo tehtyjen sopimusten osalta vahvistetaan vuosittain valtioneuvoston päätöksellä. Jo tehtyjen sopimusten osalta älköön korvauksen määrää kuitenkaan alennettako.

Pellonvarauskorvaus maksetaan neljännesvuosittain jälkikäteen.

10§

Viljelijän hakeutuessa työvoimatoimikunnan kortistoon katsotaan sopimuksen alainen peltoala normaalilla tavalla viljellyksi.

11§

Jos sopimuksen tekijä on salannut sopimuksen tekemiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja tai antanut niistä olennaisessa kohdassa erheellisen tiedon tai jos hän ei noudata sopimuksessa mainittuja ehtoja, voidaan sopimus purkaa ja korvauksensaaja velvoittaa maksamaan siltä tai niiltä sopimuksen kolmivuotiskausilta, joihin rikkomus on kohdistunut, saamansa korvaus kokonaan tai osaksi ja, jos asianhaarat ovat raskauttavat, takaisin maksettava korvaus enintään 50 sadalta korotettuna valtiolle. Takaisin maksettavaksi määrätty korvaus mahdollisine korotuksineen saadaan ottaa tilasta siitä riippumatta, kuinka kauan ne ovat olleet maksamatta, samalla etuoikeudella kuin kiinteistöstä menevistä julkisoikeudellisista suorituksista on säädetty.

12§

Pellonvarauskorvauksen saajan kuollessa korvaussopimus purkautuu, mutta perilliset tai perilliset ja leski voivat kuitenkin asetuksella säädettävin edellytyksin saada korvaussopimuksen nimiinsä.

Holhouslain säännösten estämättä voi holhooja ilman holhouslautakunnan ja oikeuden lupaa tehdä holhouksenalaisen puolesta pellonvaraussopimuksen ja luopua sanotusta sopimuksesta.

13§

Pellon käyttämättä jättämistä pellonvaraussopimuksen mukaisesti ei katsota maankäyttölain 102 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi tilan tai alueen säännöllisen hoidon laiminlyömiseksi.

14§

Asutushallituksen sekä asutuspiirien asutustoimistojen ja asutuslautakuntien asiana on huolehtia tämän lain täytäntöönpanosta.

15§

Tarkemmat säännökset lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

16§

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 1969.


Lain voimaantulovuonna voidaan pellonvarausssopimus tehdä taannehtivasti olemaan voimassa toukokuun ensimmäisestä päivästä lukien. Sanottuna vuonna viljelijällä on oikeus enintään kahden kuukauden ajan sopimuksen voimaantulosta lukien pitää muitakin omistamiaan eläimiä kuin 3 §:n 4 momentissa mainittuja ja käyttää riitä varten maatilalla olevia talousrakennuksia. Tältä ajalta ei viljelijälle kuitenkaan suoriteta korvausta.

Mitä 11 §:ssä on säädetty takaisin perittävän korvauksen etuoikeudesta, ei aiheuta muutosta niiden oikeuteen, joilla on ennen tämän lain voimaantuloa vireille pannun hakemuksen nojalla vahvistettu kiinnitys tai vuokraoikeuden rekisteröiminen tahi sitä ennen syntynyt maksamattoman kauppahinnan tai muu kiinnittämättä voimassa oleva panttioikeus.

Helsingissä 11. päivänä huhtikuuta 1969

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Maatalousministeri
Martti Miettunen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.