310/1967

Annettu Helsingissä 30. päivänä kesäkuuta 1967

Laki yleisistä teistä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan yleisistä teistä 21 päivänä toukokuuta 1954 annetun lain (243/54) 1 §:n 2 momentti, 26 §:n 1 momentti, 30 §:n 2 momentti, 50 §, sellaisena kuin se on 9 päivänä elokuuta 1963 annetussa laissa (404/63), 51 §, 52 §, sen 4 momentti sellaisena kuin se on 19 päivänä toukokuuta 1961 annetussa laissa (260/61), 66 §, 92 §:n 1 momentti, 100, 106 ja 107 § sekä 113 §:n 2 momentti näin kuuluviksi:


Yleinen tie voi olla moottoritie, josta säädetään tarkemmin asetuksella, tai muu vain tietynlaista liikennettä varten tarkoitettu ajotie tai polku taikka tie, jota käytetään ainoastaan talven aikana (erityinen talvitie). Näistä ovat soveltuvin osin voimassa tämän lain säännökset.


26§

Uuden tien rakentamista koskevassa tiesuunnitelmassa on määrättävä, onko tiestä tuleva maantie vai paikallistie. Jos tie on tarkoitettu moottoritieksi tai muuksi sellaiseksi ajotieksi, jolla vain tietynlainen liikenne on sallittu, on siitä määrättävä tien tekemistä koskevassa tiesuunnitelmassa.


30§

Jos tienpitäjälle on tarpeen saada tienpitoa tai 50 §:n 2 momentissa mainitun järjestelysuunnitelman toteuttamista varten oikeus tietyltä alueelta ottaa tienpitoainetta rajoitettuun määrään tai oikeus yksityiseen tiehen, voidaan sellainen oikeus perustaa samassa järjestyksessä kuin oikeus tien liitännäisalueeseen.


50§

Tien liikenneturvallisuuden ja välityskyvyn edistämiseksi tie- ja vesirakennushallitus voi päätöksellään antaa määräyksiä tai kieltoja yksityisten teiden liittämisestä asemakaava- tai rakennuskaava-alueen ulkopuolella olevaan tai tehtävään maantiehen tai sen osaan ja sille johtavien yksityisten teiden liittymien käyttämisestä. Erityisestä syystä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö voi päätöksellään määrätä, että tässä momentissa olevia säännöksiä saa soveltaa myös tiettyyn paikallistiehen tai sen osaan.

Jos asemakaava- tai rakennuskaava-alueen ulkopuolella kielletään käyttämästä ennestään olevaa yksityisen tien liittymää, on kulkuyhteyden järjestämiseksi laadittava lääninhallituksen hyväksyttävä järjestelysuunnitelma, jossa tarpeen mukaan määrätään tehtäväksi yksityinen tie tai liittymä tahi perustettavaksi oikeus ennestään olevaan yksityiseen tiehen. Järjestelysuunnitelman toteuttamisen jälkeen tai tien tekemisen yhteydessä väliaikaisena järjestelynä sitä ennenkin, jos tienpitoviranomainen katsoo sen välttämättömäksi ja hyväksyttävä kulkuyhteys on tilapäisesti järjestetty, voidaan kielletty liittymä poistaa tai sen käyttö estää tienpitoviranomaisen toimesta.

Ennen 1 momentissa mainitun tie- ja vesirakennushallituksen päätöksen antamista tai järjestelysuunnitelman hyväksymistä on kysymykseen tuleville kiinteistön omistajille ja muille asianosaisille lääninhallituksen toimesta varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluiksi ja on siitä tiedotettava joko henkilökohtaisesti tai kuuluttamalla kunnan ilmoitustaululla siten, kuin laissa julkisista kuulutuksista (34/25) on säädetty. Kuulutuksen julkaisemisesta on lääninhallituksen toimesta riittävän ajoissa lisäksi ilmoitettava yhdessä tai kahdessa paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä ja lähetettävä kirjallinen ilmoitus sellaiselle toisesta kunnasta olevalle asianosaiselle, jonka asuinpaikka on asiakirjoissa mainittu tai muutoin tunnettu. Ennen 1 momentissa tarkoitettujen päätösten antamista on hankittava asiasta lääninhallituksen lausunto ja on 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa asioissa tarpeen mukaan kuultava myös kuntaa.

Järjestelysuunnitelmaan hyväksymistä koskevasta lääninhallituksen päätöksestä on annettava tieto kysymykseen tuleville kiinteistöjen omistajille ja muille asianosaisille noudattaen 3 momentissa olevia säännöksiä.

51§

Kun järjestelysuunnitelma on hyväksytty päätöksellä, joka on saanut lainvoiman tai joka on täytäntöön pantavissa valituksesta huolimatta, tienpitäjällä on oikeus ottaa järjestelysuunnitelman mukaisen yksityisen tien tai liittymän tekemistä varten tarvittava alue haltuunsa siksi ajaksi, kunnes sanottu tie tai liittymä on tehty.

Järjestelysuunnitelman johdosta on tarvittaessa pidettävä tietoimitus, jossa sen lisäksi, mitä 5 luvussa säädetään, voidaan tarpeen mukaan käsitellä ja tarkastaa yksityisistä teistä annetun lain (358/62) 48 §:ssä tarkoitetut asiat.

52§

Edellä 50 §:n 1 momentissa tarkoitetun kiellon estämättä tienpitoviranomainen voi, milloin muuttuneet olosuhteet tai muut painavat syyt antavat siihen aihetta, sallia yksityisen tien liittämisen kiellon alaiseen yleiseen tiehen tai kielletyn liittymän käyttämisen, jos kiinteistön tarkoituksenmukainen käyttö sitä vaatii ja liikenneturvallisuudelle siitä aiheutuva vaara harkitaan vähäiseksi.

Yksityisen tien liittämiseen sellaiseen maantiehen, jolle ei ole annettu 50 §:n 1 momentin mukaista kieltoa, tarvitaan tienpitoviranomaisen lupa. Lupa, johon voidaan sisällyttää tarpeellisiksi katsottavia ehtoja, on myönnettävä, jos liittäminen on tarpeen kiinteistön käyttämiseksi ja liittymästä on riittävä vapaa näkymä maantien kumpaankin suuntaan ja se sijainniltaan suhteessa muihin risteyksiin ja liittymiin on sellainen, ettei liikenneturvallisuus sen takia vaarannu. Erityisestä syystä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö voi päätöksellään määrätä, että tämän momentin säännöksiä on sovellettava myös tiettyyn paikallistiehen tai sen osaan. Jos yksityinen tie on liitettävä paikallistiehen eikä tällaista ministeriön päätöstä ole annettu, on liittäminen teiden yhtymäkohdassa toimitettava tienpitoviranomaisen ohjeiden mukaan sillä tavoin, että yksityisestä tiestä liikenteelle aiheutuva vaara voidaan mahdollisimman suuressa määrin välttää.

Ne rakenteet ja laitteet yleisen tien alueella, jotka ovat tarpeen yksityisen tien liittämiseksi yleiseen, on yksityisen tien pitäjä velvollinen tekemään ja pitämään kunnossa tienpitoviranomaisen ohjeiden mukaan sillä tavoin, ettei niistä ole vaaraa yleisen tien liikenteelle tai sen kunnossapidolle ja saa tienpitoviranomainen, milloin syytä siihen on, ottaa tehdäkseen tähän kuuluvan työn asianomaisen kustannuksella. Jos ennestään oleva yksityinen tie yhtyy yleiseen tiehen siten, että siitä aiheutuu vaaraa liikenteelle, yksityisen tien pitäjä on velvollinen ryhtymään tienpitoviranomaisen ohjeiden mukaan toimenpiteisiin liittämisen toimittamiseksi sillä tavoin, että vaara, mikäli mahdollista, vältetään.

Jos yleinen tie tehdään siten, että se katkaisee ennestään olevan yksityisen tien taikka jos tietä levennetään, korotetaan tai alennetaan niin, että pääsy sille ennestään olevalta yksityiseltä tieltä huomattavasti vaikeutuu, yleisen tien pitäjän velvollisuutena on kustannuksellaan huolehtia yksityisen tien johtamiseksi yleisen tien poikki taikka sen liittämiseksi yleiseen tiehen tarpeellisten laitteiden ja niihin liittyvien töiden tekemisestä. Mitä tässä momentissa säädetään yksityisestä tiestä, koskee vastaavasti rakennuskaavatietä.

Mitä 50 §:n 1 momentissa ja tämän pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske moottoritietä, jolle pääsystä yleiseltä tai yksityiseltä tieltä voidaan määrätä vain tiesuunnitelmassa.

Mitä tässä laissa säädetään yksityisen tien liittämisestä yleiseen tiehen tai sille johtavan yksityisen tien liittymän käyttämisestä, koskee soveltuvin osin myös yksityisen tien tekemistä vahvistetun tiesuunnitelman tarkoittamalle tiealueelle. Yksityisellä tiellä tarkoitetaan tässä laissa myös sellaista yksityiseen tiehen verrattavaa tietä tai liittymää, johon yksityisistä teistä annettua lakia (358/62) ei sovelleta. Kuitenkin saa 50 §:n 1 momentin ja tämän pykälän 2 momentin säännösten estämättä tienpitoviranomaisen ohjeiden mukaan tehdä muuhun yleiseen tiehen kuin moottoritiehen sellaisen liittymän, jota käytetään yksinomaan maatalous- tai metsätalousajoon (maatalousliittymä), jollei liittymästä aiheudu huomattavaa vaaraa liikenneturvallisuudelle.

Asianosaisella on oikeus saattaa tienpitoviranomaisen tämän pykälän perusteella tekemä ratkaisu tai antama ohje lääninhallituksen tutkittavaksi.

66§

Milloin 35 §:ssä tarkoitetun järjestelyn johdosta tai 50 §:n 2 momentin mukaisesti joudutaan rakentamaan uusi yksityinen tie tai liittymä taikka muuttamaan entistä eikä tienpitoviranomainen suorita työtä, on kiinteistön omistajalla tai muulla asianosaisella, jos tälle sen vuoksi aiheutuu kustannuksia, oikeus saada niistä tienpitäjältä kohtuullinen korvaus. Jos 50 §:n 1 momentissa mainitun kiellon johdosta aiheutuu huomattavaa haittaa sellaisen kiinteistön käyttämiselle, jolla aikaisemmin on ollut liittymä yleiselle tielle, on kiinteistön omistajalla oikeus saada siitäkin korvaus tienpitäjältä.

92§

Tienpidon kustannuksia määrättäessä ei oteta lukuun yleisiä hallintokustannuksia, tietutkimuksista johtuvia kustannuksia eikä tienpitoa varten tarvittavien rakennusten, autojen ja työkoneiden hankinnasta ja kunnossapidosta eikä lautan hankkimisesta, siirtämisestä ja käyttökunnossa pitämisestä aiheutuvia menoja.


100§

Jos joku

1) rikkoo 50 §:n 1 momentin nojalla annetun kiellon liittymän tekemisestä tai järjestelysuunnitelman toteuttamisen jälkeen liittymän käyttämisestä taikka 52 §:ssä, 53 §:ssä, 54 §:n 1 momentissa, 58 §:n 2 momentissa tai 59 §:ssä olevan taikka niiden nojalla annetun kiellon, määräyksen tai luvan;

2) vastoin parempaa tietoa tai törkeästä huolimattomuudesta menettelee 41, 43 tai 44 §:ssä olevan tai niiden nojalla annetun kiellon vastaisesti;

3) luvatta vie sillalle tai lautalle raskaamman ajoneuvon tai kuorman, kuin on ilmoitettu sallituksi; taikka

4) luvatta kuljettaa tiellä työkonetta tai muuta sellaista laitetta, joka painonsa tai rakenteensa vuoksi on omiaan vaurioittamaan tietä,

rangaistakoon, jollei siitä muualla ole säädetty ankarampaa rangaistusta, enintään 100 päiväsakolla.

106§

Päätös tiesuunnitelman vahvistamisesta, yksityisen tien muuttamisesta yleiseksi tai tien lakkauttamisesta sekä päätös, joka annetaan 50 §:n 1 momentin nojalla tai 52 §:n 2 momentin nojalla annettu kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön päätös tahi päätös, jolla vahvistetaan 86 §:ssä tarkoitettu luokitus, on annettava julkipanon jälkeen, ja valitusaika luetaan tällöin päätöksen antamisen päivästä.

107§

Valitus päätöksestä, jonka kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö on antanut tässä laissa tarkoitetussa asiassa, ei estä päätöksen täytäntöönpanoa, ellei valitusta käsittelevä viranomainen toisin määrää.

Sama on laki valitukseen katsoen muun viranomaisen päätöksestä, joka perustuu 23 tai 30 §:ään, 41 §:n 1 momentin säännökseen siinä mainitun etäisyyden pitentämisestä, 44 §:ään, 49 §:n 1 momenttiin, 50 §:n 1 momentin säännökseen siinä mainittujen määräysten tai kieltojen antamisesta, 59 §:ään tai 94 §:n 1 momenttiin taikka joka koskee tiesuunnitelman vahvistamista tai tien tekemistä.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske ministeriön päätöstä, jolla maantie tai yksityinen tie on määrätty paikallistieksi taikka yleinen tie lakkautettu, sikäli kuin valittajana on kunta, eikä myöskään päätöstä, jolla ministeriö on vahvistanut tiesuunnitelman. Jos tien tekeminen on työllisyyden turvaamisen vuoksi tai muusta erityisestä syystä katsottava kiireelliseksi, ministeriö voi kuitenkin määrätä, että valitus tiesuunnitelman vahvistamista koskevasta päätöksestä ei estä sen täytäntöönpanoa, ellei valitusta käsittelevä viranomainen toisin määrää.

Päätöksessä, joka annetaan 42 §:n 2 ja 3 momentin taikka 101 §:n 1 momentin nojalla, sekä painavista syistä päätöksessä, jolla hyväksytään 50 §:n 2 momentissa mainittu järjestelysuunnitelma, voidaan määrätä, että päätös on täytäntöön pantavissa valituksesta huolimatta.

113§

Senkin jälkeen, kun päätös kunnan- tai kylätien muuttamisesta paikallistieksi on tullut voimaan, on aikaisempaa lakia sovellettava, kun kysymys on korvauksesta, joka johtuu tielain 12 §:ssä mainitusta alueen luovutuksesta tai käyttöoikeuden supistuksesta tai johon muutoin on syntynyt oikeus ennen päätöksen voimaantuloa, taikka kun tielain 59 §:ssä tarkoitetuissa katselmuksissa havaittujen vikojen korjaamisesta aiheutuneita kustannuksia ja muita kylätien pitämisestä johtuneita maksuja maksuunpannaan, kannetaan tai tilitetään. Sama olkoon laki, kun paikallistieksi määrättyä kunnan- tai kylätietä lailliseen luovutuskuntoon saatettaessa tiehen on käytetty aluetta ilman lääninhallituksen päätöstä tai sellaisesta poiketen, ja on tällaisen alueen, johon on sovellettava, mitä tämän lain 31 §:ssä säädetään, katsottava kuuluvan paikallistiehen hyväksyvää vastaanottokatselmusta seuraavan kuukauden alusta. Samasta ajankohdasta lukien on vastaavan kunnan- tai kylätien osan katsottava lakanneen yleisenä tienä, mikäli ei muuta ole määrätty.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968. Aikaisemmin voimassa olleen 50 §:n 1 momentin nojalla annettua määräystä on, jollei tästä laista muuta johdu, edelleen noudatettava. Määräyksestä poikkeamisesta päättää kuitenkin tienpitoviranomainen 52 §:n 1 momentin mukaisesti ja voidaan määräys muuttaa tai kumota tie- ja vesirakennushallituksen päätöksellä noudattaen 50 §:ssä säädettyä järjestystä.

Helsingissä 30. päivänä kesäkuuta 1967

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Ministeri
Leo Suonpää

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.