639/1966

Annettu Helsingissä 16. päivänä joulukuuta 1966

Laki työntekijäin eläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetun työntekijäin eläkelain (395/61) 1 §:n 3 momentti, 4 §, 5 §:n 1 momentti, 7 §:n 2 momentti, 8 §:n 1 momentti, 8 a §, 8 b §:n 1 ja 2 momentti, 11 §:n 1 momentti, 12 ja 21 §, näistä 1 §:n 3 momentti, 7 §:n 2 momentti ja 21 § sellaisina kuin ne ovat 30 päivänä joulukuuta 1965 annetussa laissa (707/65), 4 § sellaisena kuin se on osittain muutettuna 22 päivänä marraskuuta 1963 ja 30 päivänä joulukuuta 1965 annetuissa laeissa (525/63), 5 §:n 1 momentti sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1961 annetussa laissa (696/64), 8 §:n 1 momentti ja 8 a § sellaisina kuin ne ovat 20 päivänä toukokuuta 1966 annetussa laissa (299/66), 8 b §:n 1 ja 2 momentti sellaisina kuin ne ovat 22 päivänä marraskuuta 1963 annetussa laissa ja 12 § sellaisena kuin se on 9 päivänä helmikuuta 1962 annetussa laissa (135/62), sekä lisätään lakiin uudet 4 a, 4 b, 7 a ja 19 b § ja lain 8 §:ään uusi 6 momentti seuraavasti:


Työnantajalla on oikeus asetuksella säädettävin ehdoin sisällyttää itsensä tämän lain mukaisesti työntekijöitään varten järjestämäänsä eläketurvaan, erikseen vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen ja erikseen perheeläkkeen osalta.


Työntekijällä on oikeus vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeeseen sekä hänen omaisillaan oikeus perhe-eläkkeeseen tämän lain mukaisesti. Jos oikeus eläkkeen saamiseen perustuu kahteen tai useampaan työsuhteeseen, lasketaan kuhunkin työsuhteeseen perustuvat eläkkeet yhteen siten kuin jäljempänä säädetään.

Oikeus saada vanhuuseläkettä on työntekijällä hänen täytettyään 65 vuotta, edellyttäen, että hän ei enää ole tämän lain alaisessa työsuhteessa.

Työntekijällä, joka sairauden, vian tai vamman takia on kykenemätön suorittamaan entistä työstään tai muuta työtä, mitä on pidettävä ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana, ja jonka työkyvyttömyyden, sen alkamisesta kulunut aikaa huomioon ottaen, voidaan arvioida jatkuvan yhdenjaksoisesti vähintään vuoden ajan, on oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä en kuukauden alusta, joka lähinnä seuraa työkyvyttömyyden alkamista, ei kuitenkaan takautuvasti vuotta pitemmältä ajalta ennen eläkkeen hakemita. Jos työntekijälle myönnetään eläkettä takautuvasti, suorittaan, mikäli hänelle on maksettu samalta ajalla päivärahaa saman sairauden, vian tai vamman johdosta sairausvakuutuslain nojalla, päivärahaa vastaava on eläkkeestä sairausvakuutusrahastolle. Oikeus työkyvyttömyyseläkkeen saamien lakka eläkkeen saajan työkyvyn palauduttua. Työkyvyttömyyseläkkeen saajan täyttäessä vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän muuttuu työkyvyttömyyseläke vanhuuseläkkeeksi.

Milloin työkyvyttömyys aiheutuu sellaisesta sairaudesta, viasta tai vammasta, joka työntekijällä oli työsuhteen alkaessa, hänellä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen tämän työsuhteen perusteella vain, jos hän on tullut työkyvyttömäksi aikaisintaan vuoden kuluttua työsuhteen alkamisesta.

Jos työntekijällä kuollessaan oli oikeus tämän lain vähimmäisehtojen mukaiseen vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen taikka jos hän sai mainittua eläkettä, on tällaisen edunjättäjän jälkeen miespuolisen edunjättäjän leskellä, jonka avioliitto oli solmittu ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta, sekä edunjättäjän lapsella ja mainitun lesken sellaisella lapsella, jonka elatuksesta edunjättäjä ja leski ovat yhteisesti huolehtineet, 4 a §:ssä säädetyin rajoituksin edunsaajina oikeus saada perheeläkettä. Lapsena pidetään tällöin myös ottolasta sekä avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, jonka edunjättäjä oi laillisesti tunnustanut tai jota koskeva edunjättäjän elatusvelvollisuus on sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä vahvistettu.

Työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi voidaan työntekijälle antaa lääkintähuoltoa, koulututa ja työhuoltoa sekä miespuolisen tyinte11ijn kuoltua hänen leskelleen antaa lainaa koulutusta ja työhuoltoa varten. Edellä sanotun mukaisesti myönnetty laina saadaan sosiaaliminiteriön vahvistamin ehdoin käyttää vakuutusrahaston ja eläkevastuun katteena vaatimatta eläkelaitoksia kokevassa lainsäädännössä edellytettyä vakuutta. Samoin edellytyksin laina saadaan sen estämättä, mitä 19 a §:ssä säädetään, periä takaisin lainan saajan perhe-eläkkeestä.

4 a§

Leskeä pidetään edunsaajana, jos edunjättäjän jälkeen on jäänyt perhe-eläkkeeseen oikeutettu joko lesken oma lapsi tai sellainen muu lapsi, jonka elatuksesta edunjättäjä ja leski ovat yhteisesti huolehtineet, tai jos leski edunjättäjän kuollessa oli täyttänyt 40 vuotta ja avioliitto oli jatkunut vähintään kolme vuotta.

Lasta pidetään edunsaajana, jos hän edunjättäjän kuollessa ei ollut täyttänyt 18 vuotta. Niin ikään pidetään edunsaajana sellaista edunjättäjän kuollessa 18, mutta ei 21 vuotta täyttänyttä, 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla pitkäaikaisesti työkyvytöntä lasta, jonka- työkyvyttömyys on alkanut ennen kuin hän täytti 18 vuotta.

Edunsaajana ei kuitenkaan pidetä lasta, joka on annettu kolmannelle henkilölle ottolapseksi, eikä henkilöä, joka rikollisella teollaan tahallisesti on aiheuttanut edunjättäjän kuoleman.

4b§

Oikeus perhe-eläkkeen saamiseen alkaa edunjättäjän kuolemaa seuraavan kuukauden alusta, kuitenkin edunjättäjän kuoleman jälkeen syntyneen lapsen osalta syntymää seuraavan kuukauden alusta. Eläkettä ei ilman erityistä syylä makseta takautuvasti vuotta pitemmältä ajalta ennen sen hakemista.

Oikeus perhe-eläkkeen saamiseen lakkaa, lesken osalta, kun hän on solminut uuden avioliiton, ja lapsen osalta, kun hän on täyttänyt 18 vuotta tai, milloin on kysymys edunjättäjän kuollessa 18 vuotta täyttäneelle lapselle myönnetystä eläkkeestä, kun hänen työkykynsä on palautunut. Niin ikään lapsen oikeus perhe-eläkkeen saamiseen lakkaa, kun hänet on annettu kolmannelle henkilölle ottolapseksi.

Leskelle, jonka oikeus eläkkeen saamiseen 2 momentin mukaan lakkaa, maksetaan kertasuorituksena määrä, joka on yhtä suuri kuin perhe-eläke kahden vuoden ajalta olisi ollut, jos hän yksin olisi ollut edunsaajana. Jos lapsi täyttäessään 18 vuotta on 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla pitkäaikaisesti työkyvytön, jatketaan sen estämällä, mitä 2 momentissa on säädetty eläkkeen lakkaamisesta lapsen täyttäessä sanotun iän, eri hakemuksesta eläkkeen maksamista niin kauan kuin työkyvyttömyys yhdenjaksoisesti jatkuu.

Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen määrä on jokaiselta täydeltä eläkkeeseen oikeuttavalta palvelusajan kuukaudelta 1/12 prosenttia eläkkeen perusteena olevan palkan määrästä. Jos eläkkeensaaja on syntynyt vuonna 1916 tai sitä ennen, korotetaan näin laskettua eläkettä siltä osin, kuin se perustuu 30 päivän kesäkuuta 1962 jälkeen tapahtuneeseen palvelukseen, seuraavien prosenttilukujen mukaisesti:

Syntymävuosi Korotusprosentti
1916 3
1915 6
1914 9
1913 13
1912 17
1911 21
1910 27
1909 33
1908 41
1907 50
1906 61
1905 75
1904 93
1903 117
1902 147
1901 183
1900 225
1899 275
1898 347
1897 470


Jos työntekijän tai edunsaajan ilmoituksen johdosta tulee selvitetyksi, että eläkkeen perusteena oleva palkka työntekijän tai edunjättäjän viimeisessä tämän lain alaisessa työsuhteessa on poikkeuksellisesta syystä ollut alhaisempi kuin hänen 9 §:n mukaisesti tarkistettu palkkansa samassa työsuhteessa ennen tällaisen syyn ilmaantumista niin pitkänä aikana, että suurempaa palkkaa voitiin pitää vakiintuneena, ja jos tällä seikalla on olennainen vaikutus eläketurvaan, pidetään eläkkeen perusteena olevana palkkana sitä keskimääräistä työansiota, joka hänellä olisi ollut, jollei mainittua syytä olisi esiintynyt. Jos tulee selvitetyksi, että eläkkeen perusteena oleva palkka poikkeuksellisesta syystä on vastaavalla tavalla korkeampi kuin edellä mainittu vakiintunut työansio, voidaan eläkkeen perusteena olevaa palkkaa samalla tavoin alentaa.


7a§

Perhe-eläke on, jos edunssajia on vähintään kolme, yhtä suuri kuin se tämän lain vähimmäisehtojen mukainen vanhuus- tai työkyvyttömyyseläke, jota edunjättäjä kuollessaan sai tai, jollei hän silloin saanut eläkettä, jonka saamiseen hänellä olisi ollut oikeus, jos hän kuolinhetkellään olisi tullut työkyvyttömäksi. Eläkkeen määrää laskettaessa ei kuitenkaan oteta huomioon 5 §:n 2 momentin mukaista korotusta edunjättäjän eläkkeeseen eikä siitä mahdollisesti tehtävää 8 §:n mukaista vähennystä. Jos edunsaajia on kaksi, suoritetaan edellä mainitusta perheeläkkeestä kolme neljännestä, ja jos edunsaajia on yksi, puolet.

Perhe-eläke jakautuu edunsaajien kesken siten, että leski saa siitä kaksi ja kukin lapsi yhden yhtä suuren osan.

Jos edunsaajien lukumäärässä tapahtuu muutoksia, perhe-eläkkeen määrä ja sen jakautuminen edunsaajien kesken tarkistetaan muutosta seuraavan maksukauden alusta.

Jos tämän lain vähimmäisehtojen mukainen vanhuus- tai työkyvyttömyyseläke taikka, milloin työntekijä lisäksi saa vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä merimieseläkelain nojalla, tapaturmavakuutuslain säännöksiin perustuvaa elinkorko, liikennevakuutuslain nojalla myönnettyä omaan vammaan perustuvaa jatkuvaa korvausta, sotilasvammalain nojalla myönnettyä elinkorkoa tai 4 momentissa tarkoitettua peruseläkettä tahi muuta siihen verrattavaa työ- tai virkasuhteeseen perustuvaa eläkettä, näiden suoritusten yhteismäärä ylittää 2 momentissa säädetyn yhteensovitusrajan, vähennetään tämän lain mukaisesta vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeestä määrä, joka on yhtä suuri osa ylitteestä kuin tämän lain vähimmäisehtojen mukainen eläke on kaikista peruseläkkeistä.


Jos saman edunjättäjän kuoleman johdosta edunsaajille myönnetyt tämän lain vähimmäisehtojen mukainen perhe-eläke sekä eläke tai jatkuva korvaus muun lain julkisen eläkesäännön nojalla yhteensä ylittävät yhteensovitusrajan, vähennetään ylittävä osa tämän lain mukaisesta eläkkeestä. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon edunsaajalle muun lain tai julkisen eläkesäännön nojalla myönnettyyn eläkkeeseen tai jatkuvaan korvaukseen sisältyvää määräaikaista korotusta. Yhteensovitusraja on 60 prosenttia perheeläkkeen perusteena olevan edunjättäjän

eläkkeen 2 ja 3 momentin mukaisesti lasketusta yhteensovitusperusteesta. Jos perheeläkettä on 7 a §:n 1 momentin mukaisesti pienennetty edunsaajien lukumäärän perusteella, alennetaan yhteensovitusrajaa samassa suhteessa.

8a§

Paitsi 2 momentissa mainituissa tapauksissa 8 §:n mukainen yhteensovitus toimitetaan uudelleen vain, jos vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen saajalle uuden eläketapahtuman johdosta myönnetään tässä laissa tarkoitettu vanhuus- tai työkyvyttömyyseläke tai muu 8 §:n 4 momentissa tarkoitettu peruseläke tai jos tällaisen eläkkeen määrä valituksen johdosta muuttuu, ei kuitenkaan silloin, kun työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi eläkkeen määrään vaikuttavien perusteiden sen johdosta muuttumatta

Jos tämän lain tai lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaisen vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen saajalle myönnetään 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu eläke, elinkorko tai jatkuva korvaus taikka jos sanottujen lakien mukaisen perheeläkkeen saajalle myönnetään 8 §:n 6 momentissa tarkoitettu eläke tai jatkuva korvaus, toimitetaan 8 §:n mukainen yhteensovitus uudelleen. Hakemuksesta toimitetaan 8 §:n 1 momentin mukainen yhteensovitus myös uudelleen, jos siihen vaikuttaneen muun eläkkeen, elinkoron tai jatkuvan korvauksen määrä on olennaisesti muuttunut.

8b§

Työkyvyttömyyseläke sekä 4 a ja 4 b §:ssä tarkoitettu perhe-eläke työkyvyttömälle lapselle on evättävä tai niitä vähennettävä, jos työntekijä tai sanottu lapsi on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan. Niin ikään eläkkeen maksaminen voidaan keskeyttää, jos sen saaja ilman hyväksyttävää syytä ei ole suostunut eläkelaitoksen määräämään ja kustannettavaan tutkimukseen tai hoitoon, hengenvaaralliseksi katsottavaa tutkimus- tai hoitotoimenpidettä lukuun ottamatta, taikka jos hän ilman pätevää syytä on kieltäytynyt työhuollosta tai koulutuksesta.

Eläketurvaa järjestettäessä voidaan määrätä:

1) että 1 momentissa tarkoitettua eläkettä voidaan vähentää, jos sen saaja on aiheuttanut työkyvyttömyytensä törkeällä tuottamuksella tai saanut sairautensa, vikansa tai vammansa rikollisella teolla; ja

2) että tämän lain mukainen eläke tai osa siitä voidaan jättää maksamatta siltä ajalta, onka eläkkeensaaja on kärsimässä vapausrangaistusta taikka on pakkolaitoksessa tai pakkotyölaitoksessa.


11§

Jos työnantaja eläkevakuutusta tai eläkesäätiötä käyttäen järjestää tämän lain mukaiset vähimmäisehdot täyttävän eläketuvan sellaisille työntekijöille, jotka työsuhteen lyhytaikaisuuden vuoksi tai muutoin 1 §:n säännöksistä johtuen eivät ole tämän lain alaisia, taikka järjestää muutoin paremman eläketurvan kuin edellä 4-9 §:ssä on säädetty, tai sisällyttää järjestämäänsä eläketurvaan hautausavustuksen tai muun sellaisen edun suorittamisen, jota ei edellytetä vähimmäisehdoissa, on hänellä oikeus niillä ehdoilla, jotka sosiaaliministeriö määrää, saattaa tällainen eläkejärjestelmänsä tämän lain alaiseksi rekisteröimällä se eläketurvakeskuksessa, minkä .jälkeen sen kohdalta noudatetaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä.


12§

Eläkelaitosten keskinäinen vastuu eläkkeistä määräytyy ja eläkkeistä eläkelaitoksille aiheutuvat kulut jaetaan eläkelaitosten kesken, mikäli eläkelaitokset eivät ole toisin sopineet, seuraavasti:

1) vanhuuseläkkeestä työntekijälle, joka 1 päivänä heinäkuuta 1962 ei ollut täyttänyt 50 vuotta, siltä osin kuin se perustuu palvelusaikaan ennen sitä kalenterivuotta, jona työntekijä täyttää 55 vuotta, on kukin eläkelaitos vastuussa määrästä, joka vastaa sosiaaliministeriön vahvistamien yleisten perusteiden mukaan eläkkeen myöntämistä edeltä vältä ajalta laitokselle suoritettavia eläkevakuutusmaksuja tai laskettavaa eläkevastuuta;

2) työkyvyttömyyseläkkeestä, joka on myönnetty 6 §:n 3 momenttia soveltaen, sekä perhe-eläkkeestä, jonka perusteena on edunjättäjän 6 §:n 3 momenttia soveltaen laskettu työkyvyttömyyseläke, siltä osin kuin sitä on maksettu ajalta ennen sen kuukauden loppua, jona edunjättäjä olisi saavuttanut eläkeiän, näihin eläkkeisiin luettuna myös lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain perusteella ehkä saatava eläkkeen osa, mutta ei eläkkeen alkamisen jälkeen 9 §:n perusteella annettuja korotuksia, vastaa yksin se eläkelaitos, jonka toimintapiiriin työntekijä tai edunjättäjä kuului sanotussa momentissa tarkoitetun työsuhteen perusteella;

3) edellä 11 §:ssä tarkoitetuista lisäeduista on vastuussa se eläkelaitos, joka on ne myöntänyt, siltä osin kuin etu vastaa sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti laitokselle suoritettavia vakuutusmaksuja tahi laskettavaa eläkevastuuta;

4) muita eläkkeistä, lukuun ottamatta lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti maksettavaa määrää, samoin kuin eläkkeiden niistä osista, jotka ylittävät 1―3 kohdan mukaiset määrät, sekä maksujen tai rahastojen laskuperusteiden yleisestä muutoksesta johtuvista kustannuksista ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta sanottuun lakiin perustuvan eläketurvan aiheuttamien kulujen osuudesta vastaavat eläkelaitokset yhteisesti sosiaaliministeriön eri kululajeja varten antamien perusteiden mukaisesti; sekä

5) eläketurvakeskuksen kustannuksista niiltä osin, kuin ne eivät aiheudu luottovakuutuksen harjoittamisesta eivätkä eläkelaitoksille erityistä korvausta vastaan suoritettavista töistä, vastaavat eläkelaitokset yhteisesti tämän lain alaisen toimintansa laajuuden mukaisessa suhteessa, kuitenkin siten, että näistä kustannuksista on ensin vähennettävä, mitä eläketurvakeskus on jäljempänä 15 §:ssä. säädettynä hyvikkeenä saanut.

Jos 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu eläke samanaikaisista työsuhteista johtuen on kahden tai useamman eläkelaitoksen vastuulla, jakautuu vastuu eläkkeestä näiden kesken sanottuihin työsuhteisiin perustuvien eläkkeen osien suhteessa.

Kustannuksista, jotka johtuvat 4 §:n 6 momentista ja 4 b §:n 3 momentista, vastaavat eläkelaitokset noudattaen soveltuvin osin, mitä työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeestä aiheutuvista kustannuksista on säädetty.

Mikäli eläkelaitoksen konkurssin johdosta eläke tai 9 §:n mukainen lisä tahi 11 §:ssä. tarkoitettu lisäetu jäisi kokonaan tai osittain turvaamatta, vastaavat siitä tai sen osasta eläkelaitokset yhteisesti sosiaaliministeriön antamien perusteiden mukaisesti.

Vakuutusyhtiöiden ja eläkekassojen maksettava osuus 1 momentin 4 ja 5 kohdassa sekä 3 ja 4 momentissa tarkoitetuista kuluista otetaan huomioon vuosittain sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaan eläkevakuutuksen maksun suuruutta määrättäessä. Sosiaaliministeriön asettamin ehdoin ja vahvistamin perustein voidaan kuitenkin käyttää myös ennakolta rahastoivaa menetelmää mainittujen kulujen suorittamista varten. Sama koskee myös eläkesäätiön eläkevastuun laskemista.

Eläketurvakeskus antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet vastuun jakamisesta ja, jos eläkelaitosten kesken syntyy erimielisyyttä, ratkaisee asian.

Eläkkeen hakeminen ja maksaminen.
19b§

Jos eläkkeen hakija on alaikäinen taikka jos hän sairauden tai muun syyn takia ei pysty itse hakemaan eläkettä ja jos hänellä ei ole holhoojaa tai tätä tarkoitusta varten määrättyä uskottua miestä, eläkelaitoksen hyväksymä hakijan lähiomainen tai muu henkilö, joka pääasiallisesti on huolehtinut hänestä, voi edunvalvojana käyttää hänen puhevaltaansa tämän lain mukaita eläkettä koskevassa asiassa. Henkilö, joka on täyttänyt 18 vuotta, voi myös, jollei erityistä estettä ole, itse tehdä eläkettään koskevan hakemuksen.

Edellä 1 momentissa säädetyin edellytyksin eläkelaitos voi myös suorittaa eläkkeen sen saajan lähiomaiselle tai muulle henkilölle taikka 18 vuotta täyttäneelle alaikäiselle eläkkeen saajalle itselleen.

21§

Asianosainen, joka ei tyydy eläkelaitoksen tai eläketurvakeskuksen eläkettä taikka eläkelaitokselle tai työnantajalle tässä laissa säädettyjä velvoituksia koskevaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta kirjallisella valituksella eläkelautakunnalta viimeistään ennen kello 12 kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja sai tiedon eläkelaitoksen tai eläketurvakeskuksen päätöksestä. Joka ei tyydy eläkelautakunnan edellä mainitussa asiassa antamaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella edellä säädetyssä ajassa päätöksestä tiedon saatuaan.

Mitä edellä 19 b §:ssä on säädetty eläkkeen hakemisesta, on vastaavati voimassa haettaessa muutosta eläkelaitoksen, eläketurvakeskuksen tai eläkelautakunnan päätökseen.

Milloin eläkelautakunnan päätöksestä tehtyä valitusta ei ole heti jätettävä tutkimatta tai hylättävä, on vastapuolelta vaadittava vastaus viran puolesta.

Jollei valituksen yhteydessä muuta näytetä, katsotaan valittajan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on eläklaitoksesta, eläketurvakeskuksesta tai eläkelautakunnasta hänen ilmoittamallaan osoitteella varustettuna pantu postiin.

Eläkelaitoksen ja eläketurvakeskuksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1967.

Mitä 12 §:n 1 momentin 2 kohdassa on säädetty eläkelaitoksen vastuusta perheeläkkeestä, sovelletaan kuitenkin vasta niihin tapauksiin, joissa edunjättäjä on kuollut vuonna 1971 tai sen jälkeen.

Jos työnantaja ennen tämän lain voimaantuloa on järjestänyt työntekijöilleen perheeläketurvan, voidaan sen estämättä, mitä muualla laissa on säädetty, tätä koskevan vakuutuksen ehtoja tahi eläkekassan tai eläkesäätiön sääntöjä muuttamalla muuntaa aikaisempi perhe-eläketurva tämän lain säännöksiä vastaavaksi tai suorittaa aikaisempaan perhe-eläketurvaan tämän lain mukaan perhe-eläkkeitä vastaava vähennys edellyttäen, ettei perhe-eläketurvan kokonaisuutena voida katsoa raha-arvoltaan alentuneen. Tällöin saa aikaisemmasta perheeläkejärjestelmästä vapautuvia varoja sosiaaliministeriön antamien ohjeiden mukaisesti käyttää työntekijäin eläkelaissa tarkoitetun eläketurvan kustantamiseen. Sosiaaliministeriö voi muutoinkin antaa tarkempia ohjeita tämän momentin soveltamisesta.

Helsingissä 16. päivänä joulukuuta 1966

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaaliministeri
Matti Koivunen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.