713/1965

Annettu Helsingissä 30. päivänä joulukuuta 1965

Laki työaikalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 2 päivänä elokuuta 1946 annetun työaikalain (604/46) 5, 6, 7, 8 ja 11 §, 12 §:n 1 momentti, 13 ja 15 §, 16 §:n 2, 3 ja 4 momentti sekä 17, 18 ja 19 §, sellaisena kuin 19 § on muutettuna sekä 3, 11, 15 ja 17 § osittain muutettuina 11 päivänä helmikuuta 1955 annetussa laissa (39/55), 18 §, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 1 päivänä huhtikuuta 1949 (234/49) ja 11 päivänä helmikuuta 1955 (89/55) annetuissa laeissa, sekä lisätään 16 §:ään uusi 5 ja 6 momentti ja lakiin 19 a § seuraavasti:

Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.

Vuorokautista säännöllistä työaikaa voidaan, jos siitä etukäteen sovitaan, tilapäisesti pitentää, ei kuitenkaan enempää kuin tunnilla, edellyttäen, että viikoittainen säännöllinen työaika enintään kolmen viikon pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin.

Vuorokauden lasketaan alkavan kello 00, jollei ele sovittu sen alkamisesta samaan aikaan kuin työntekijän on säännönmukaisesti saavuttava työhönsä.

Sen estämättä, mitä 5 §:ssä on säädetty säännöllisestä vuorokautisesta ja viikoittaisesta työajasta sekä ennakolta laaditusta työtunti järjestelmästä, voidaan säännöllinen työaika seuraavissa liikkeissä, laitoksissa, yrityksissä ja töissä järjestää niin, että se kolmen viikon pituisena ajanjaksona on enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia:

1) henkilö ja tavarankuljetuksissa sekä kanavilla, kääntösilloilla ja lautoilla;

2) tavaran kuormauksessa alukseen tai rautatievaunuun ja purkamisessa niistä;

3) vartiointityössä;

4) poliisi-, tulli-, posti-, lennätin-, puhelin- ja radiolaitoksissa, ei kuitenkaan sanottujen laitoksien rakennustöissä eikä myöskään niiden kone- ja korjauspajoissa;

5) sairaaloissa, huolto- ja ojennuslaitoksissa sekä vankiloissa;

6) meijeriliikkeissä;

7) majoitus- ja ravitsemisliikkeissä, paitsi ravinnon ja virvokkeiden myyntikojuissa; sekä

3) taide- ja huvittelulaitoksissa sekä elokuvien valmistamoissa ja tarkastamoissa, ei kuitenkaan näiden laitosten työpajoissa.

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen voidaan tässä pykälässä mainittu säännöllinen työaika, milloin työn järjestelyn takia tai työntekijälle epätarkoituksenmukaisten työvuorojen estämiseksi on välttämätöntä, järjestää myös siten että se keskimäärin on 120 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona tai keskimäärin 80 tuntia kahden viikon pituisena ajanjaksona edellyttäen, ettei säännöllinen työaika kolmen viikon pituisena ajanjaksona ylitä 126 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona 84 tuntia ja että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka mukaan säännöllinen työaika kahden toisiaan seuraavan kolmen tai kahden viikon pituisena ajanjaksona tasoittuu sanottuihin keskimääriin. Jos syntyy erimielisyyttä siitä, onko olemassa edellytyksiä tämän momentin soveltamiseen, voidaan asia alistaa työneuvoston ratkaistavaksi.

Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on oikeus työehtosopimuksessa sopia säännöllisestä työajasta 5 ja 6 §:n säännöksistä poikkeavasti, kuitenkin niin, ettei se keskimäärin ylitä 40 tuntia viikossa. Tällaista työehtosopimuksen määräystä on noudatettava siinä laajuudessa kuin sopimukseen sidottu työnantaja muutoinkin on velvollinen sopimusta soveltamaan.

Työneuvosto tai, milloin on kysymys valtion omistamasta liikkeestä, laitoksesta tai yrityksestä, työneuvoston esityksestä valtioneuvosto voi määräämillään ehdoilla myöntää luvan poiketa 5 §:n säännöksistä silloin, kun:

1) työ on laadultaan sellaista, että sitä suoritetaan vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön; tai

2) sillä edistetään suurta julkista etua.

Jos muissa kuin 6 §:ssä mainituissa töissä havaitaan välttämättömäksi siinä tarkoitettu työajan järjestely, työneuvosto voi määräämillään ehdoilla antaa siihen luvan.

Milloin työntekijä sopimuksen mukaan on velvollinen oleskelemaan asunnossaan, josta hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön, ei sitä aikaa, jonka hän täten työtä suorittamatta joutuu olemaan sidottuna, lueta työaikaan, vaikka siitä olisikin sovittu korvausta suoritettavaksi.

Työntekijälle on suoritettava 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa korvaus vähintään puolesta siinä mainitusta ajasta joko rahana tai siten, että vähintään puolet sanotusta ajasta luetaan työaikaan.

11§

Työntekijää saa hänen suostumuksellaan pitää ylityössä saa 5 §:n 1 ja 3 momentissa säädetyn säännöllisen vuorokautisen työajan lisäksi enintään 20 tuntia kahden viikon pituisena ajanjaksona.

Edellä 1 momentissa mainitun vuorokautisen ylityön lisäksi saa työntekijää hänen suostumuksellaan pitää sellaisessa viikoittaisessa ylityössä, joka ylittää 5 §:n 1 momentissa säädetyn tai sanotun pykälän 2 momentissa mainitun työtuntijärjestelmän mukaan määräytyvän säännöllisen viikoittaisen työajan, mutta ei ylitä säännöllistä vuorokautista työaikaa, enintään 16 tuntia kahden viikon pituisena ajanjaksona.

Edellä 6 §:ssä mainituissa töissä saa työntekijää hänen suostumuksellaan pitää ylityössä enintään 36 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona tai 24 tuntia kahden viikon pituisena ajanjaksona.

Kalenterivuoden aikana saa 1 momentissa mainittua ylityötä teettää enintään 200 tuntia ja 2 momentissa mainittua ylityötä enintään 120 tuntia sekä 3 momentissa mainittua ylityötä 320 tuntia. Työneuvoston luvalla saa, milloin erityiset syyt sitä vaativat, edellä mainittujen vuotuisten ylityötuntimäärien lisäksi pitää työntekijää hänen suostumuksellaan ylityössä enintään puolet niiden määrästä.

Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty, saa niissä mainittujen ylityötuntimäärien lisäksi työntekijää pitää ylityössä enintään 3 tuntia viikossa niissä aloittamis- ja lopettamistöissä:

1) jotka ovat välttämättömiä, jotta liikkeen, laitoksen tai yrityksen muut työntekijät voivat suorittaa työtä koko säännöllisen työaikansa; taikka

2) jotka 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijä tekee välittömästi ennen kuin hänen johdettaviensa työntekijäin työaika alkaa tai sen päätyttyä.

Jos erimielisyyttä ilmaantuu siitä, onko työ sen laatuista, jota 5 momentissa tarkoitetaan, voidaan kysymys saattaa työneuvoston ratkaistavaksi.

Milloin ylityön suorittaminen työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi on välttämätöntä, älköön 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu viran tai toimen haltija kieltäytykö sitä tekemästä.

12§

Kun luonnontapahtuma, tapaturma tai muu seikka, jota ei ole voitu ennakolta tietää, on aiheuttanut keskeytyksen liikkeen, laitoksen tai yrityksen säännöllisessä toiminnassa tahi vakavasti uhkaa johtaa sellaiseen keskeytykseen taikka hengen, terveyden tai omaisuuden joutumisen vaaranalaiseksi, saa, siinä määriin kuin mainitut syyt vaativat, pitentää 5, 6 ja 7 §:n mukaan määräytyviä säännöllisiä työaikoja, ei kuitenkaan kauemmin kuin neljän viikon aikana. Tällaisesta työajan pitennyksestä sekä sen syystä, laajuudesta ja todennäköisestä kestävyydestä on työnantajan viivytyksettä tehtävä kirjallinen ilmoitus asianomaiselle valtion ammattientarkastajalle. Ammatintarkastaja voi, tutkittuaan asian, joko jättää sen tehdyn ilmoituksen varaan tai ryhtyä toimenpiteisiin pitennyksen rajoittamiseksi tai lopettamiseksi.


13§

Työ, jota tehdään kello 21 ja 6 välisenä aikana, on yötyötä. Sitä on lupa teettää seuraavissa tapauksissa:

1) työssä, joka on järjestetty kolmen tai useampaan vuoroon;

2) työssä, joka on järjestetty kahteen vuoroon, kuitenkin enintään kello 1.00 asti, paitsi yleisten teiden, katujen ja lentokenttien sekä niillä sijaitsevien laitteiden kunnossapito- ja puhtaanapitotyössä, jossa tällainen yötyö saa jatkua yli sanotun ajankohdan;

3) saunoissa ja kylpylöissä, kuitenkin enintään kello 22.00 asti;,

4) työssä, johon sovelletaan 6 §:n säännöksiä;

5) sellaisissa huolto- ja korjaustöissä, jotka ovat välttämättömiä liikkeessä, laitoksessa tai yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun ylläpitämiseksi;

6) 12 §:ssä mainitussa hätätyössä;,

7) työneuvoston luvalla ja sen määräämin ehdoin työssä, jossa työn teknillinen laatu tai muut erityiset syyt sitä vaativat; sekä

8) työssä, josta niin on sovittu 7 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työehtosopimuksessa.

Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitetuissa töissä tulee vuorojen, jollei työneuvosto ole myöntänyt poikkeusta tai 7 §:n 1 momentissa tarkoitetut yhdistykset tekemässään työehtosopimuksessa ole toisin sopineet, säännöllisesti vaihtua ja ennakolta sovituin ajanjaksoin muuttua.

15§

Työntekijälle on annettava sunnuntain ajaksi tai, jollei se ole mahdollista, muuna viikon aikana vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.

Keskeytymättömässä vuorotyössä saadaan kuitenkin viikkolepo järjestää niin, että sitä kolmen viikon aikana tulee keskimäärin vähintään 30 tuntia viikkoa kohti ja vähintään 24 tuntia kullakin kerralla.

Tämän pykälän säännöksistä voidaan poiketa:

1) milloin säännöllinen työaika vuorokaudessa on enintään 3 tuntia;

2) 12 §:ssä mainitussa hätätyössä;

3) milloin työn teknillinen laatu ei salli joidenkin työntekijäin täydellistä työstä vapauttamista; sekä

4) milloin työntekijää tarvitaan tilapäisesti työhön hänen viikkoleponsa aikana liikkeessä, laitoksessa tai yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun ylläpitämiseksi.

Jos erimielisyyttä ilmaantuu siitä, onko työ sellaista kuin 3 momentin 3 kohdassa on sanottu, voidaan kysymys alistaa työneuvoston ratkaistavaksi.

Työntekijän säännöllistä työaikaa on kuitenkin 3 momentin 4 kohdassa mainitussa tapauksessa lyhennettävä viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana tilapäiseen työhön käytetyllä ajalla tai työntekijälle hänen suostumuksellaan suoritettava palkan lisäksi, siihen luettuna mahdolliset 17 ja 18 §:ssä säädetyt korotukset, erillinen rahakorvaus, joka suuruudeltaan on sama kuin tilapäiseen työhön käytetyltä ajalta tuleva peruspalkka ja jota ei ole sisällytettävä kuukausipalkkaan eikä 17 §:n 8 momentissa tai 18 §:n 5 momentissa tarkoitettuun erilliseen korvaukseen.

16§

Henkilö- ja tavarankuljetuksissa älköön moottoriajoneuvon kuljettajaa tieliikenteessä pidettäkö työssä enempää kuin 12 tuntia 24 perättäisen tunnin aikana.

Milloin työ on järjestetty säännöllisesti vaihtuviin 7 tuntia pitempiin vuoroihin, sekä myös 6 §:ssä tarkoitetuissa töissä, on työntekijälle annettava vähintään puoli tuntia kestävä lepoaika tai tilaisuus aterioida työn aikana.

Edellä 1, 2 ja 3 momentissa mainituista säännöksistä voidaan poiketa työneuvoston luvalla tahi 7 §:n 1 momentissa tarkoitettujen yhdistysten tekemällä työehtosopimuksella.

Lepoaikaa älköön luettako työaikaan, jos työntekijä saa sinä aikana esteettömästi poistua työpaikalta.

Jos säännöllisesti toistuvasta tauosta on sovittu 7 §:n 1 momentissa tarkoitettujen yhdistysten tekemässä työehtosopimuksessa, luettakoon tällainen tauko, jollei työehtosopimuksessa toisin määrätä, työaikaan samoin edellytyksin kuin 5 momentissa säädetään.

17§

Ylityöstä ja hätätyöstä, jota tehdään 5 §:ssä mainitun vuorokautisen säännöllisen työajan lisäksi, on kahdelta ensimmäiseltä tunnilta maksettava viidelläkymmenellä prosentilla ja seuraavilta tunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka. Muusta 5 §:n mukaisten säännöllisten työaikojen lisäksi tehdystä ylityöstä maksetaan viidelläkymmenellä prosentilla korotettu palkka.

Milloin viikoittainen säännöllinen työaika määräytyy 5 §:n 2 momentissa mainitun työtuntijärjestelmän mukaan ja työnantaja katkaisee työntekijän työsuhteen, ennen kuin tämän työaika on tasoittunut keskimäärin 40 tuntiin viikossa, lasketaan montako tuntia keskimääräinen työaika keskenjääneenä ajanjaksona on päivittäistä ylityötä mukaan lukematta viikkoa kohti 40 tuntia pitempi ja sanotun tuntimäärän ylittäviltä tunneilta maksetaan ylityökorvausta vastaava korvaus.

Milloin vuorokautta pitemmän ajanjakson säännöllinen työaika on rajoitettu 6 §:ssä säädetyin tavoin sekä työ on jatkunut koko sellaisen ajanjakson, on ylityötunneilta, jotka nousevat enintään 18 tuntiin kolme viikon pituisena ajanjaksona tai 12 tuntiin kahden viikon pituisen ajanjaksona, 11 §:n 5 momentissa mainitut aloittamis- ja lopettamistyöt mukaan luettuina, maksettava viidelläkymmenellä ja seuraavilta tunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka.

Jos ajanjakso on keskeytynyt sen johdosta, että työntekijän työsuhde on katkennut tai ettei hän ole voinut olla työssä loman, sairauden tahi muun hyväksyttävän syyn vuoksi, lasketaan montako tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä ajanjaksona on työhön käytettyinä vuorokausina kahdeksaa tuntia pitempi. Sanotun tuntimäärän kahdelta ensimmäiseltä keskimääräiseltä ylityötunnilta on maksettava viidelläkymmenellä prosentilla ja seuraavilta tunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka.

Jos työehtosopimuksin taikka työneuvoston tai valtioneuvoston luvalla on poikettu 5 ja 6 §:n säännöksistä, on työehtosopimuksessa tai luvassa myös mainittava ne perusteet, joita käytetään laskettaessa 1, 3 ja 4 momentin mukaista korotettua palkkaa ylityöstä.

Laskettaessa edellä tässä pykälässä mainittua palkan korotusta työstä, josta palkka on määrätty tuntia pitemmältä ajanjaksolta, on tunnilta suoritetava peruspalkka laskettava siten, että sopimuksen mukainen palkka jaetaan säännölliseen työhön käytetyllä tuntimäärällä. Työssä, jota suoritetaan kappaletai urakkapalkalla, lasketaan tuntipalkka siten, että kappale- tai urakkapalkka jaetaan kappaleen valmistamiseen tai urakan suorittamiseen käytetyllä tuntimäärällä. Jos palkkaukseen sisältyy luontoisetuja, on ne otettava huomioon palkan korotusta laskettaessa.

Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä on sanottu, työneuvosto voi hakemuksesta vahvistaa ne perusteet, joiden mukaan korotetun palkan määräämistä varten tarvittava perustuntipalkka lasketaan.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla edellä mainittu korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön. Kun kysymyksessä on 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijä, voidaan ylityöstä tuleva korotettu palkka kuitenkin sopia maksettavaksi erillisenä kuukausikorvauksena.

Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä on sanottu, voidaan tämän pykälän säännöksistä poiketa 7 §:n 1 momentissa tarkoitettujen yhdistysten tekemällä työehtosopimuksella.

18§

Sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä tehdystä työstä, jota tässä laissa sanotaan sunnuntaityöksi, on maksettava kaksinkertainen palkka. Jos työ on ylityötä tai hätätyötä, on siitä lisäksi suoritettava 17 §:ssä säädetty korvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta.

Mitä 17 §:ssä on säädetty ylityöstä ja hätätyöstä suoritettavan korotetun palkan laskemisesta, on vastaavasti noudatettava myös sunnuntaityöstä suoritettavaa korotettua palkkaa laskettaessa.

Sunnuntaiksi tai kirkolliseksi juhlapäiväksi luetaan tässä laissa vuorokausi, joka alkaa kello 00 sanottuna päivänä, jollei ole sovittu sen alkamisesta samaan aikaan kuin työntekijän on säännönmukaisesti saavuttava työhönsä.

Työntekijää, joka työsopimuksensa ehtojen mukaan ei ole sitoutunut suorittamaan työtä sunnuntaina, älköön ilman suostumustaan velvoitettako siihen, paitsi 12 §:ssä mainituissa tapauksissa ja työssä, jota sen laadun vuoksi tehdään säännöllisesti kaikkina viikon päivinä.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla edellä mainittu korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön. Kun kysymyksessä on 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijä, voidaan sunnuntaityöstä korotettu palkka kuitenkin sopia maksettavaksi kuukausikorvauksena tai yhdistetäväksi 17 §:n 8 momentissa tarkoitettuun erilliseen kuukausikorvaukseen.

19§

Oikeus 8 §:ssä ja 15 §:n 5 momentissa tarkoitettuun erilliseen rahakorvaukseen sekä 17 ja 18 §:ssä säädettyyn korotettuun palkkaan on rauennut, jollei kannetta ole nostettu vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin sellainen oikeus syntyi.

19a§

Mitä tässä laissa on säädetty työnantajain ja työntekijäin yhdistysten, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, oikeudesta työehtosopimuksessa sopia tästä laista poikkeavasti, sovelletaan vastaavasti valtion viranomaisen tekemään työehtosopimukseen. Kunnilla ja kuntainliitoilla on vastaava oikeus, jos työehtosopimus tältä osin on kuntain keskusjärjestöjen ja sellaisen työntekijäin yhdistyksen, jonka toimintapiiri käsittää koko maan, sopiman suosituksen mukainen.

Asetuksella säädetään siitä menettelystä, jota on noudatettava sovittaessa ja päätettäessä edellä 1 momentissa mainituista asioista valtion viran tai toimen haltijain osalta. Kunnallisten viranhaltijain osalta määrätään vastaavista asioista kuntien tai kuntainliittojen virkasäännössä tai muutoin valtuuston päätöksellä, jotka tältä osin ovat kuntain keskusjärjestöjen ja sellaisen viranhaltijain yhdistyksen, jonka toimintapiiri käsittää koko maan, sopiman suosituksen mukaisia.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa suosituksissa voi olla vaihtoehtoja.


Tämä laki työaikalain muuttamisesta tulee voimaan vuoden 1966 alusta, kuitenkin niin, että sitä ennen vuoden 1970 alkua sovelletaan vain työsuhteissa, joissa sopimuksen perusteella pysyvästi noudatetaan 40 tunnin säännöllistä viikkotyöaikaa ja että työsuhteissa, joissa työaikaa asteittain lyhennettäessä sovitaan noudatettavaksi 40 tunnin säännöllistä viikkotyöaikaa vain kalenterivuoden osan aikana, tätä lakia sovelletaan vastaavana aikana.

Edellä 19 a §:n 2 momentissa tarkoitettua menettelyä noudattaen sovitaan ja päätetään valtion viran tai toimen haltijain osalta tämän lain voimaan saattamisesta vuoteen 1970 mennessä. Kuntien ja kuntainliittojen asiana on päättää vastaavasti lain voimaan saattamisesta kunnallisten viranhaltijain osalta edellä 19 a §:ssä tarkoitetun suosituksen mukaisesti.

Jos tätä lakia sovelletaan vain osana kalenterivuotta, saadaan 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua ylityötä sinä aikana teettää enintään lain soveltamisaikaa vastaava suhteellinen osa tällaiselle ylityölle koko kalenterivuotta varten säädetystä enimmäismäärästä. Muuta ylityötä saa tämän lain soveltamisaikana ja sovellettaessa työaikalakia, sellaisena kuin se oli ennen tämän lain voimaantuloa, teettää saman kalenterivuoden aikana yhteensä enintään 200 tuntia ja työneuvoston luvalla, milloin erityiset syyt sitä vaativat, lisäksi 150 tuntia.

Helsingissä 30. päivänä joulukuuta 1965

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaaliministeri
Juho Tenhiälä

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.