667/1965

Annettu Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 1965.

Laki rajakuntien tilusjärjestelylain muuttamisesta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, muutetaan 9 päivänä kesäkuuta 1960 annetun rajakuntien tilusjärjestelylain (282/60) 3 §:n 1 momentti, 28 §:n 1 momentti, 31 §:n 2 ja 3 momentti, 32 §:n 2 momentti, 40 §:n 3 momentti, 42 §:n 5 kohta, 45, 46, 53, 54 ja 56 § sekä lisätään lakiin 13 a, 40 a ja 53 a § sekä 15 §:ään 3 momentti, 17 §:ään 4 ja 5 momentti, 18 §:ään 3 momentti, 32 §:ään 3 momentti, 44 §:ään 2 momentti ja 57 §:ään 2 momentti seuraavasti:

3 §

Tilusjärjestelytoimituksessa voidaan suorittaa 14 päivänä joulukuuta 1951 annetussa jakolaissa (604/51) tarkoitettuja uusjakoja, vesijätön jakoja, tilusvaihtoja, rajankäyntejä, jaon täydentämisiä tiekysymysten järjestelyä varten, lohkomisia, rasitteiden perustamisia, poistamisia ja siirtämisiä, tilojen yhteisalueosuuksien ja tilusten siirtoja toisiin tiloihin ja alueisiin, erillisten vesijättöjen tilaksi muodostamisia ja vesijättöjen järjestelyjä sekä erillisiä kartoituksia. Niin ikään voidaan tilusjärjestelytoimituksessa suorittaa 13 a §:ssä mainittu vesijättöalueiden tiloihin liittäminen tai tiloiksi muodostaminen.


13 a §

Saaren kunnassa olevien, Suur-Rautjärven vuosina 1932-33 väliaikaisesti jaetun vesijättöalueen sekä Kalalammen vuonna 1921 väliaikaisesti jaetun vesijättöalueen katsotaan kuuluvan erillisinä vesijättöinä niille, jotka 1 päivänä tammikuuta 1965 ovat hallinneet niihin kuuluvia alueita tai joille näiden oikeudet ovat myöhemmin laillisessa järjestyksessä siirtyneet. Kukin haltija omistaa hallitsemansa vesijättöalueen maastossa noudatettuja rajoja myöten. Jos vesijättöalue sanottuna ajankohtana on luovutuksen johdosta tai muutoin kuulunut useammalle henkilölle, pidetään heitä yhdessä vesijättöalueen haltijana, vaikka vain joku tai jotkut heistä ovat viljelleet vesijättöä tai muutoin pitäneet sitä välittömässä hoidossaan. Milloin vesijättöalue on edellä mainittuna ajankohtana ollut luovutettuna vuokralle tai muutoin toiselle määräajaksi nautittavaksi, katsotaan luovuttaja alueen haltijaksi. Vesijättöalue liitetään haltijan ennestään omistamaan tilaan tai muodostetaan itsenäiseksi tilaksi, mikäli tästä laista ei muuta johdu, soveltuvin osin noudattaen, mitä jakolaissa on säädetty erillisen vesijätön tilaksi muodostamisesta. Edellä mainitut toimenpiteet suoritetaan uusjaon jakoehdotukseen kuuluvina.

15 §

Maanmittaushallitus voi, milloin se osoittautuu tarpeelliseksi, toimitusmiesten ehdotuksesta päätöksellään laajentaa tai supistaa sitä aluetta, jolla uusjako on määrätty suoritettavaksi. Tällöin on vastaavasti voimassa, mitä 1 ja 2 momentissa on sanottu.

17 §

Aikaisemmassa maanmittaustoimituksessa erotettu yhteinen tiealue, jota ei käytetä tietarkoituksiin, luetaan uusjaossa vieressä olevan tilan tiluksiin.

Uusjaossa voidaan aikaisemmassa maanmittaustoimituksessa erotetun muun yhteisen alueen kuin tien, jos alue on vähäinen, katsoa kuuluvan jaonalaisille tiloille yhteisesti niiden uusjaossa mukana olevien yksityisten tilusten jyvitysarvojen mukaisessa suhteessa.

18 §

Ostettaessa tila tai alue 1 momentissa mainittuun tarkoitukseen voidaan siitä maksaa maankäyttölain 33 §:n 1 momentissa säädettyä hintaa kalliimpi hinta, ei kuitenkaan kalliimpaa hintaa kuin käypä hinta puolitoistakertaisena.

28 §

Milloin yhteinen vesialue ja siihen mahdollisesti liittyvä vähäinen yhteinen vesijättö taikka sellainen yhteinen alue, jota alueluovutuksen johdosta muuttuneiden olosuhteiden vuoksi ei voida käyttää siihen tarkoitukseen, mitä varten se on perustettu, ei ole 27 §:n nojalla kokonaan siirtynyt valtiolle, voidaan Suomen puolella oleville tiloille kuuluvat osuudet, mikäli ne yhteensä vastaavat vain vähäistä osaa koko yhteisestä alueesta, jako-olojen yksinkertaistamiseksi ja selventämiseksi toimituksessa lunastaa valtiolla.


31 §

Niille tiloille, joiden osuudet yhteiseen vesialueeseen ja siihen mahdollisesti liittyvään vähäiseen yhteiseen vesijättöön on 28 §:n 1 momentin mukaan lunastettu valtiolle, annettakoon siinä tapauksessa, että sanottu alue on liitetty toiseen yhteiseen alueeseen, sellaiset osuudet täten laajentuneeseen yhteiseen alueeseen, että niiden yhteinen arvo vastaa enintään liitetyn alueen arvoa.

Valtiolle 27 §:n tai 28 §:n 1 momentin nojalla kokonaan tullut muu kuin tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettu alue, mikäli sitä ei tarvita valtion käyttöön, muodostetaan tilojen yhteiseksi alueeksi tai liitetään yhteen tai useampaan tilaan sen mukaan kuin katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.

32 §

Kuitenkin voidaan 1 momentissa tarkoitettu osuus, mikäli se on siirtynyt valtiolle sellaiselta omistajalta, joka omistaa samassa tai sen läheisessä kylässä toisen tilan, liittää tähän tilaan, vaikka liittäminen ei olisi tarpeen tilan elinkelpoisuuden parantamiseksi.

Milloin valtiolle on 27 §:n nojalla tullut osuus muunlaiseen yhteiseen alueeseen kuin 1 ja 2 momentissa on tarkoitettu, voidaan sanottu osuus, mikäli sen kuulunut sellaiselle omistajalle, joka omistaa samassa tai sen läheisessä kylässä tilan, siirtää tähän tilaan.

40 §

Korvausta ei määrätä 32 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetusta osuudesta.


40 a §

Rakennuksesta, joka 56 §:n mukaan lunastetaan valtiolle, suoritetaan kohtuullinen korvaus.

42 §

Korvausta ei peritä, kun


5) tilaan on tullut osuutta 32 §.n 2 ja 3 momentin, 33 §:n tai 34 §:n 2 momentin nojalla; tai


44 §

Rajakaistan käyttöoikeuden menetyksestä suoritettava korvaus maksetaan sen suuruudesta riippumatta eikä sitä oteta huomioon 1 momentissa tarkoitettua korvausten yhteismäärää laskettaessa.

45 §

Jos kuivatustyön suorittaminen on tarpeellinen yksityisten henkilöiden omistuksessa olevien tilojen elinkelpoisuuden parantamiseksi sen johdosta, että tilojen yksityisiä tiluksia on alueluovutuksessa menetetty tai että tilojen kuivatusolot ovat alueluovutuksen johdosta huonontuneet, taikka jos tilusjärjestelyssä toimitettavan uusjaon tai vesijätön jaon tarkoituksenmukainen toteuttaminen edellyttää kuivatustyön suorittamista, voidaan toimituksessa määrätä suoritettavaksi ojitus tai vesistön järjestely.

46 §

Toimitusmiesten on huolehdittava siitä, että 45 §:ssä tarkoitetun kuivatustyön taloudelliset ja teknilliset edellytykset asianomaisen viranomaisen toimesta tutkitaan ja työn suorittamista varten laaditaan tarpeen mukaan yksityiskohtainen suunnitelma ja kustannusarvio. Jos edellä tarkoitettu viranomainen on puoltanut suunnitelman toteuttamista, voidaan suunnitelma asianosaisille esittämisen jälkeen, vaikka maanomistajat eivät olekaan hankkeen toteuttamisesta yksimielisiä, määrätä toteutettavaksi sen estämättä, mitä tällaisen hankkeen edellytyksistä on vesilaissa (264/61) säädetty. Milloin kuitenkin on kysymys sellaisesta yrityksestä tai sen yhteydessä suoritettavasta toimenpiteestä, johon vesilain mukaan on saatava lupa, saadaan yritys määrätä toteutettavaksi vain edellyttäen, että sanottu lupa on lainvoimaisesti myönnetty. Lupaa voi hakea myös toimitusinsinööri. Jos maanparannuksen arvo ei vastaa kuivatuskustannuksia, määrättäköön suunnitelma toteutettavaksi vain siinä tapauksessa, että kuivatus on yksityisten henkilöiden omistamien hankkeen vaikutuspiirissä olevien tilojen elinkelpoisuuden kannalta erityisen tärkeä.

Uusjaossa tai vesijätön jaossa kuivatettavanalueen jyvityksestä on vastaavasti voimassa, mitä siitä on säädetty jakolainsäädännössä. Toteutettavaksi päätetty suunnitelma on, mikäli mahdollista, toteutettava ennen jaon lopettamista.

53 §

Milloin aluetta tai osuutta on annettu tilaan, ei tällaiselle saannolle ole tarpeen hakea lainhuutoa, vaan katsotaan tilaan aikaisemmin myönnetyn lainhuudon kohdistuvan täten laajentuneeseen tilaan. Niin ikään katsotaan, kun 13 a §:ssä tarkoitettu vesijättöalue on liitetty tilaan, tilaan aikaisemmin myönnetyn lainhuudon kohdistuvan laajentuneeseen tilaan.

Haettaessa lainhuutoa tilaan, joka 51 §:n mukaan on muodostettu valtiolle varatusta alueesta, käy ote lohkomiskirjasta tai vastaavasta asiakirjasta alkuperäisestä saantokirjasta eikä selvityksen esittäminen edellisen omistajan omistusoikeudesta ole tarpeen. lainhuudon myöntämiseen sille, joka on tämän lain mukaan tapahtuneen lainvoimaisen uusjaon jakokirjaan merkitty 13 a §:ssä tarkoitetusta vesijätöstä muodostetun tilan omistajaksi, ei vaadita muuta selvitystä hänen omistusoikeudestaan.

53 a §

Tilusjärjestelytoimituksen yhteydessä suoritettavassa uusjaossa ja 26 §:ssä tarkoitetussa tiekysymysten järjestelyssä on siinä perustettua tietä koskevien asioiden hoitamista varten määrättävä perustettavaksi yksityisistä teistä annetussa laissa (358/62) tarkoitettu tieosakkaiden muodostama tiekunta, jos sitä tieosakkaiden lukumäärän tai tienpidon asianmukaisen hoitamisen vuoksi tai muusta tällaisesta syystä on pidettävä tarpeellisena. Asiassa on vastaavasti noudatettava, mitä sanotun lain 50 §.ssä on säädetty.

54 §

Milloin tilusjärjestelytoimituksessa suoritettu 26 §:ssä tarkoitettu tiekysymysten järjestely tai milloin tientekotöitä tehdään tilusjärjestelyssä suoritettavassa uusjaossa, maksetaan kysymyksessä olevista töistä aiheutuvat kustannukset valtion varoista lopullisena menona, jos maanmittaushallitus niin määrää.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun maanmittaushallituksen päätökseen ei saa hakea muutosta.

56 §

Rakennus, joka alueluovutuksen johdosta on jäänyt niin lähelle valtakunnan rajaa, että sen käyttö tarkoitukseensa on hankalaa, voidaan rakennuksen omistajan pyynnöstä määrätä toimituksessa siirrettäväksi tilan käytön kannalta sopivampaan paikkaan tilan alueella tai, jos mahdollisuutta siirtämiseen ei ole tai siirtäminen olisi taloudellistesti epätarkoituksenmukaista, lunastettavaksi valtiolle. jos rakennus lunastetaan valtiolle, on se toimitusinsinöörin toimesta myytävä siirrettäväksi pois toimituksessa määrätyn ajan kuluessa.

57 §

Kustannukset 56 §:ssä tarkoitetusta rakennuksen siirrosta toiseen paikkaan tilan alueella suoritetaan kokonaan valtion varoista lopullisena menona.

Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 1965.

Tasavallan presidentti
URHO KEKKONEN.

Ministeri
Marja Lahti.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.