622/1965

Annettu Helsingissä 3. päivänä joulukuuta 1965

Laki sotilasvammalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 28 päivänä toukokuuta 1948 annetun sotilasvammalain 6―10, 14―19, 21, 22, 29 ja 32 §, niistä 6―8, 16, 17, 19 ja 21 § sellaisina kuin ne ovat 16 päivänä joulukuuta 1960 annetussa laissa (481/60), 9 § sellaisena kuin se on osittain muutettuna 16 päivänä joulukuuta 1960 annetussa laissa ja 27 päivänä heinäkuuta 1962 annetussa laissa (402/62), 10 ja 18 § sellaisina kuin ne ovat 17 päivänä huhtikuuta 1964 annetussa laissa (183/64), 14 § sellaisena kuin se on 9 päivänä helmikuuta 1962 annetussa laissa (138/62), 15 § sellaisena kuin se on osittain muutettuna 15 päivänä kesäkuuta 1956 annetussa laissa (389/56) sekä 9 päivänä helmikuuta 1962 ja 27 päivänä heinäkuuta 1962 annetuissa laeissa, 22 § sellaisena kuin se on osittain muutettuna 29 päivänä kesäkuuta 1953 annetussa laissa (289/53) ja 16 päivänä joulukuuta 1960 annetussa laissa, 29 § sellaisena kuin se on osittain muutettuna 13 päivänä maaliskuuta 1964 annetussa laissa (138/64) ja 10 päivänä helmikuuta 1965 annetussa laissa (57/65) ja 32 § sellaisena kuin se on 29 päivänä kesäkuuta 1953 annetussa laissa, näin kuuluviksi:

Sairaanhoitoon kuuluu:

1) lääkärin antama tai määräämä tarpeellinen hoito, taikka, jollei sellaista hoitoa ole saatavissa, koulutetun sairaanhoitajan antama tai muu tarpeellinen hoito;

2) lääkärin määräämät lääkkeet sekä tarpeelliset puhdistusaineet ja sidostarvikkeet:

3) tarpeellisten tekojäsenten ja muiden apuneuvojen hankkiminen omaksi tai käytettäväksi sekä niiden korjaaminen, uusiminen ja käytön opettaminen, milloin se olosuhteisiin katsoen on kohtuullista; sekä

4) harkinnan mukaan opaskoiran antaminen sokean käytettäväksi.

Sairainhoitona korvataan niin ikään siitä aiheutuvat välttämättömät matkakustannukset.

Sen mukaan kuin asetuksella säädetään, korvataan sairaanhoitona myös työ tai toimintakyvyn palauttamista tai säilyttämistä tarkoittava kuntouttaminen sekä, jos vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, määräaikainen lääkärintarkastus ja erityisessä laitoksessa annettu huolto, milloin hän on joutunut tämän lain mukaan korvatun tai muunkin ruumiinvamman tai sairauden johdosta sellaisen laitoshuollon tarpeeseen.

Sairaanhoito on annettava tarpeettomia kustannuksia välttäen, vahingoittuneen tai sairastuneen tilaa kuitenkaan vaarantamatta.

Jos vahingoittunut tai sairastunut on itse maksanut sairaanhoitokustannuksia, on niiden korvaamista haettava erikseen.

Päivärahaa annetaan, jos vahingoittunut tai sairastunut on ollut kykenemätön hoitamaan tehtäviään tai tekemään työtään vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä, 9 markkaa 50 penniä päivältä sellaisen työkyvyttömyyden alkamispäivästä siihen saakka, kunnes vamma tai sairaus on parantunut, kuitenkin enintään yhden vuoden ajalta vamman syntymisestä tai sairauden ilmaantumisesta lukien.

Päiväraha suoritetaan täysimääräisenä, jos vahingoittunut tai sairastunut on täysin työkyvytön. Milloin hänen työkykynsä on ainoastaan vähentynyt, suoritetaan tätä vähenemistä vastaava suhteellinen osa päivärahan täydestä määrästä. Päiväraha ei kuitenkaan anneta, jollei työkyky ele vähentynyt vähintään kolmellakymmenellä sadalta.

Joa vahingoittunut tai sairastunut on otettu sairaalaan tai laitokseen 6 §:ssä tarkoitettua sairaanhoitoa varten, suoritetaan päiväraha sen ajalta hänen työkykyynsä katsomatta täysimääräisenä.

Jos vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysaste on vähintään kymmenen sadalta, annetaan hänelle elinkorkoa. Työkyvyttömyysasteella tarkoitetaan lukua, joka osoittaa, minkä verran vahingoittuneelle tai sairastuneelle jääneen vajavuuden yleensä on katsottava vähentävän mahdollisuuksia selviytyä elämässä.

Elinkoron täysi määrä on 2 200 markkaa vuodessa. Sen vuoden alusta, jona vahingoittunut tai sairastunut täyttää viisikymmentäkuusi vuotta, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää kuusikymmentäviisi vuotta, elinkoron täysi määrä on kuitenkin 2 350 markkaa vuodessa. Elinkoron täydestä määrästä annetaan vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysasteen osoittama osa.

Jos vahingoittunut tai sairastunut on otettu sairaalaan tai laitokseen 6 §:ssä tarkoitettua sairaanhoitoa varten, suoritetaan elinkorko sen ajalta työkyvyttömyysasteeseen katsomatta täysimääräisenä.

Elinkoron maksaminen alkaa ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, on päivärahan maksaminen on päättynyt. Jollei päivärahaa 7 §:ssä säädettyjen edellytysten puuttuessa anneta, suoritetaan elinkorko työkyvyttömyyden alkamisesta lukien.

Päiväraha ja elinkorko maksetaan sille, jonka elätettävänä on hänen aviovaimonsa ja 5 §:ssä tarkoitettuja seitsemäntoista vuotta nuorempia lapsia, korotettuna kolmellakymmenellä sadalta päivärahasta tai elinkorosta ensimmäiseltä ja, mikäli korvaukseen oikeutetun työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, kahdellakymmenellä sadalta, mutta muutoin viidellätoista sadalta jokaiselta seuraavalta omaiselta.

Hakemuksesta voidaan määrätä, että päiväraha tai elinkorko on 1 momentissa sanotun määrin korotettuna maksettava myös sille, jonka elätettävänä on hänen vanhempansa tai jonka elätettävänä ruumiinvamman syntyessä tai sairauden ilmaantuessa eli ja edelleen on muita kuin edellä tässä pykälässä tarkoitettuja omaisia.

Jos lapsi, josta on maksettu päivärahan tai elinkorkoon korotusta, seitsemäntoista vuotta täytettyään sitä ennen syntyneen ruumiillisen tai henkisen vajavuuden takia on kykenemätön itseään elättämään, voidaan hakemuksesta määrätä, että päiväraha tai elinkorko on maksettava 1 momentissa mainituin määrin korotettuna niin kauan, kuin tämä tila kestää. Jos lapsi seitsemäntoista vuotta täytettyään opiskelun takia ei voi olla ansiotyössä eikä hän voi omilla tuloillaan opiskeluaan kustantaa, suoritetaan päiväraha tai elinkorko hakemuksesta 1 momentissa mainituin määrin korotettuna, kunnes lapsi täyttää kaksikymmentäneljä vuotta. Opiskelun perusteella maksetaan korotus tässä säädetyin edellytyksin myös lapsesta, joka päivärahan tai elinkoron alkaessa oli jo täyttänyt seitsemäntoista vuotta.

10§

Päivärahan ja elinkoron lisäysosana voidaan antaa:

1) sille, joka ruumiinvamman tai sairauden johdosta on joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen apua tai jonka vaikea vamma tai sairaus muutoin aiheuttaa hänelle poikkeuksellista haittaa, enintään 7 markkaa 50 penniä päivältä niin kauan kuin sanotut edellytykset ovat olemassa, ei kuitenkaan siltä ajalta, jona hänelle annetaan hoitoa sairaalassa tai muussa laitoksessa kahta kuukautta kauemmin;

2) sille, jonka tekojäsen tai muu apuneuvo taikka vamma tahi sairaus sinänsä aiheuttaa pitovaatteiden erityistä kulumista enintään 240 markkaa vuodessa;

3) sille, jolla on moottorikäyttöinen invaliidipyörä tai sen sijasta muu moottorikäyttöinen ajoneuvo, käyttö ja huoltokustannuksia varten 120 markkaa vuodessa;

4) sokealle, jolla on koulutettu opaskoira, 1 markka 20 penniä päivältä; sekä

5) sille, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta ja jonka toimeentulo oman taikka 9 §:n 1 tai 3 momentissa tarkoitetun omaisen sairauden aiheuttamien, lääkärin määräämistä hoitotoimenpiteistä johtuneiden kustannusten takia tahi muusta erityisestä syystä on vaikeutunut, enintään 750 markkaa vuodessa.

Lisäosa avuttomuuden perusteella annetaan hakemuksetta. Muutoin sitä on haettava erikseen.

14§

Jos 1 §:ssä tarkoitetun henkilön vamman tai sairauden seurauksena on ollut kuolema talli hän omatta syyttään on kadonnut sellaisissa elosuhteissa, joiden perusteella kuoleman johdosta olisi suoritettava korvausta, suoritetaan huoltoeläkettä niille, jotka hänen kuollessaan tai kadotessaan olivat hänen 5 §:ssä tarkoitettuja omaisiaan, vanhemmalle myös silloin, kun hän myöhemmin tulee tällaiseksi omaiseksi. Mitä edellä on sanottu, on myös noudatettava, jos vahingoittuneella tai sairastuneella kuollessaan eli vähintään kahdeksaksikymmeneksi sadalta arvioidun työkyvyttömyysasteen mukainen, ainakin yhdeksi vuodeksi vahvistettu elinkorko.

Huoltoeläkkeen vuotuismäärä on:

1) leskelle 1 400 markkaa;

2) lapselle 795 markkaa ja täysorvolle sen lisäksi 795 markkaa;

3) vanhemmille, molempien vanhempien eläessä, 575 markkaa kummallekin ja muuten 795 markkaa; sekä

4) muulle omaiselle 345 markkaa.

Muussa kuin 1 momentissa mainitussa tapauksessa suoritetaan, milloin vahingoittuneella tai sairastuneella kuollessaan oli vähintään viideksikymmeneksi sadalta arvioidun työkyvyttömyysasteen mukainen, ainakin yhdeksi vuodeksi vahvistettu elinkorko eikä kuoleman johdosta ole suoritettava korvausta tapaturmavakuutuslain tai siinä säädettyjen perusteiden mukaisesti, hänen 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle omaiselleen huoltoeläkkeenä kolmeneljännestä sen 2 momentissa mainitusta vuotuismäärästä, jos työkyvyttömyysaste eli vähintään kuusikymmentä sadalta, ja puolet sen vuotuismäärästä, jos työkyvyttömyysaste oli sitä pienempi.

Ratkaistaessa asiaa, joka koskee työkyvyttömyysasteeseen perustuvaa huoltoeläkettä, sovelletaan vastaavasti, mitä 3 §:ssä on säädetty.

Huoltoeläke maksetaan asuinpaikkakunnan kalleuden perusteella korotettuna enintään kolmellakymmenellä sadalta. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.

Henkilö, jolla olisi oikeus huoltoeläkkeeseen kahden tai useamman omaisensa jälkeen, saa kuitenkin huoltoeläkkeen vain sen omaisen kuoleman johdosta, jonka jälkeen suoritettava huoltoeläke on suurin.

15§

Milloin avioliitto on solmittu ruumiinvamman syntymisen tai sairauden ilmaantumisen jälkeen, ei leskellä, ellei avioliitosta ole syntynyt lasta tai ellei avioliitto ele kestänyt kymmentä vuotta, eikä hänen lapsellaan ole oikeutta huoltoeläkkeeseen. Sama on lakina ottolapsesta, joka on lapseksi otettu mainitun ajankohdan jälkeen.

Jälkeenjääneen vaimon ja 5 §:ssä tarkoitetun seitsemäntoista vuotta nuoremman lapsen, sanotun pykälän 2 momentissa mainittua avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta lukuun ottamatta, oikeus huoltoeläkkeeseen on riippumaton korvauksen hakemuksesta, jos korvausasia muulta osalta on tullut valtion tapaturmatoimistossa vireille. Muutoin huoltoeläkettä on erikseen haettava.

Huoltoeläke suoritetaan kuolinpäivästä tai, jos vainaja on saanut elinkorkoa, sen ajan päättymisestä lukien, jolta elinkorkoa on suoritettu. Kadonneen henkilön omaiselle huoltoeläkettä suoritetaan siitä päivästä alkaen, joka kuolleeksijulistamismenettelyssä aikaisintaan voitaisiin määrätä pidettävesi kadonneen kuolinpäivänä. Vanhemmalle suoritetaan huoltoeläke aikaisintaan sen kalenterivuosineljänneksen alusta lukien, jonka aikana hakemus on saapunut valtion tapaturmatoimistolle. Puolisonsa jälkeen huoltoeläkettä saavalle sitä suoritetaan niin kauan, kuin hän on leskenä. Jos sellainen leski menee uuteen avioliittoon, suoritetaan hänelle kuitenkin yhdellä kertaa huoltoeläke kolmelta vuodelta. Jos puoliso saa avioeron kadoksissa olevasta puolisostaan, lakkaa hänen oikeutensa huoltoeläkkeeseen avioeropäätöksen saatua lainvoiman.

Lapselle, lapsenlapselle ja sisarukselle huoltoeläkettä suoritetaan seitsemäntoista vuoden ikään saakka. Jos sellainen huoltoeläkkeen saaja seitsemäntoista vuotta täytettyään sitä ennen syntyneen ruumiillisen tai henkisen vajavuuden takia on kykenemätön itseään elättämään, voidaan hakemuksesta huoltoeläkettä suorittaa niin kauan, kuin tämä tila kestää. Samoin suoritetaan huoltoeläkettä saaneelle lapselle, jos lapsi seitsemäntoista vuotta täytettyään opiskelun takia ei voi olla ansiotyössä eikä hän voi omilla tuloillaan opiskeluaan kustantaa, hakemuksesta huoltoeläkettä, kunnes hän täyttää kaksikymmentäneljä vuotta. Opiskelun perusteella myönnetään huoltoeläkettä tässä. säädetyin edellytyksin ja saman suuruisena myös lapselle, joka vahingoittuneen tai sairastuneen kuollessa eli täyttänyt seitsemäntoista vuotta.

16§

Leskelle, joka saa huoltoeläkettä, voidaan hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa omien tulojen turvin on ansiokyvyttömyyden, sairauden tai huoltoeläkettä saavien lastensa sairauden takia tai muusta erityisestä syystä vaikeutunut.

Huoltoeläkettä saavalle täysorvolle lapselle tai vanhemmalle voidaan niin ikään hakemuksesta myöntää kohtuullisen toimeentulon turvaamiseksi määräaikainen lisähuoltoeläke.

Lisähuoltoeläkkeen vuotuismäärä leskelle ja täysorvolle lapselle on enintään 1 600 markkaa ja vanhemmalle enintään 870 markkaa.

17§

Milloin vamman tai sairauden seurauksena on ollut kuolema tai milloin vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysaste hänen kuollessaan oli vähintään kolmekymmentä sadalta, suoritetaan hautausapua 550 markkaa vainajan kuolinpesälle, jos sen varoista on suoritettu hautauskustannukset tai jos hautausta vainajan ruumiin katoamisen vuoksi ei ole voitu toimittaa. Muussa tapauksessa suoritetaan hautausapua sille, joka on pitänyt huolta hautaamisesta, siitä aiheutuneiden kustannusten määrä, ei kuitenkaan enempää, kuin kuolinpesälle saadaan suorittaa.

18§

Vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jonka työkyvyttömyysaste 8 §:n säännösten mukaan on vahvistettu vähintään kolmeksikymmeneksi sadalta, voidaan hakemuksesta antaa määräajaksi täydennyskorko. Täydennyskoron täysi määrä on vahingoittuneen tai sairastuneen vakinaisen asuinpaikan kalleudesta riippuen 1 460, 1 770 tai 2 100 markkaa vuodessa. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.

Vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jolla ei ole pysyviä vuosituloja, suoritetaan täysi täydennyskorko. Jos hänellä on pysyviä vuosituloja, täydennyskorosta vähennetään puolet 800 markkaa ylittävältä vuositulojen osalta. Pysyviksi vuosituloiksi, joiksi ei lueta tämän lain mukaista korvausta, katsotaan harkinnan mukaan todennäköinen säännöllinen tulo vuotta kohti sinä aikana, joksi täydennyskorko määrätään.

Täydennyskorkoa älköön myönnettäkö, jos vahingoittunut tai sairastunut ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy invaliidihuollosta tai jättää hänelle sellaisena huoltona järjestetyn työpaikan tahi jos täydennyskoron määrään vaikuttavien pysyvien tulojen puuttuminen tai pienuus on tilipäinen. Huollosta kieltäytymisen tai työpaikan jättämisen perusteella voidaan myös jo myönnetyn täydennyskoron suorittaminen keskeyttää.

19§

Ilman erityisiä syitä älköön 10 §:ssä tarkoitettua päivärahan tai elinkoron lisäysosaa, lukuun ottamatta avuttomuuden perusteella myönnettävää, annettako taannehtivasti pitemmältä ajalta kuin yhdeltä vuodelta eikä lisähuoltoeläkettä, täydennyskorkoa, vanhempain elättämisen perusteella 9 §:n 2 momentin mukaan tai opiskelun perusteella sanotun pykälän 3 momentin mukaan suoritettavaa korotusta tahi 15 §:n 4 momentin mukaan suoritettavaa huoltoeläkettä pitemmältä ajalta kuin kolmelta kuukaudelta ennen sitä päivää, jona hakemus on saapunut valtion tapaturmatoimistolle.

21§

Kun 1 §:n momentissa mainitun henkilön saama ruumiinvamma tai sairaus ilmeisesti näyttää oikeuttavan tämän lain mukaiseen korvaukseen, on siitä asianomaisen viranomaisen toimesta ennen palvelus- tai työsuhteen päättymistä lähetettävä vahvistetun kaavan mukainen ilmoitus valtion tapaturmatoimistolle, jonka tulee sen perusteella ryhtyä asiaa käsittelemään. Jollei ilmoitusta tehdä, on vahingoittuneelle tai sairastuneelle annettava siitä tieto. Palvelus- tai työsuhteen aikana sattuneesta kuolemantapauksesta tai katoamisesta on kuitenkin aina viipymättä tehtävä ilmoitus valtion tapaturmatoimistolle.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ruumiinvamman tai sairaus on katsottu sellaiseksi, ettei se oikeuta korvaukseen, ja siitä on vahingoittuneelle tai sairastuneelle annettu tieto taikka jos sairaus on todettu tahi ruumiinvammasta tai sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys alkanut tahi kuolema sattunut palvelus- tai työsuhteen päättymisen jälkeen, on korvausta haettava kirjallisesti valtion tapaturmatoimistolta yhden vuoden kuluessa 22 §:ssä säädetystä ajankohdasta lukien, uhalla, että oikeus korvauksen saamiseen muutoin on menetetty.

Ruumiinvammasta, joka on aiheutunut 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tapaturmasta, on korvausta haettava, niinkuin edellä 2 momentissa on säädetty.

Mitä 2 momentissa on korvauksen hakemisesta säädetty, olkoon noudatettavana myös sellaiseen korvauksen lajiin tai lisään nähden, joka on säädetty suoritettavaksi eri hakemuksesta. Vanhempain elättämisen perusteella 9 §:n 2 momentin mukaan ja opiskelun perusteella sanotun pykälän 3 momentin mukaan suoritettavaa korotusta, 15 §:n 4 momentin mukaan suoritettavaa huoltoeläkettä sekä päivärahan tai elinkoron lisäysosaa, lisähuoltoeläkettä ja täydennyskorkoa voidaan kuitenkin hakea määräajasta riippumatta, niin myös vanhemman huoltoeläkettä, jos kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus, kuolema tai katoaminen tämän lain mukaiseen korvaukseen, on hänen, muun hakijan tai viranomaisen toimesta tullut määräajassa valtion tapaturmatoimistossa vireille eikä tätä oikeutta ole evätty.

22§

Edellä 21 §:ssä säädetty määräaika on luettava:

1) jos 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilön ruumiinvamma on syntynyt tai sairaus todettu palvelus- tai työsuhteen aikana, asevelvolliselle sen päättymisestä sekä muulle vahingoittuneelle tai sairastuneelle siitä kun hän on saanut tiedon, ettei 21 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta tehdä, sekä, jos sairaus on todettu tahi rumiinvammasta tai sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut palvelus- tai työsuhteen päättymisen jälkeen, siitä päivästä, jona sairaus todettiin tai työkyvyttömyys alkoi;

2) jos 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö on saanut rumiinvamman, tapaturman sattumisesta;

3) jos korvausta haetaan kuoleman johdosta, kuolinpäivästä tai siitä, kun päätös kuolleeksi julistamisesta on saanut lainvoiman, ja jos korvausta haetaan katoamisen johdosta, sen kalenterivuoden lopusta lukien, jona katoamisesta tuli kuluneeksi kolme vuotta, kuitenkin aikaisintaan siitä päivästä jona kadonneen omaisille on annettu katoamisesta tieto;

4) jos hakemus tarkoittaa 9 §:n 2 momentissa mainittua muulla kuin vanhempain elättämisen perusteella suoritettavan korotusta, siitä päivästä, jona korvauksen saaja on saanut tiedon ensimmäisestä päivärahan tai elinkoron myöntämistä koskevasta valtion tapaturmatoimiston päätöksestä;

5) jos hakemus tarkoittaa ruumiillisen tai henkisen vajavuuden perusteella 9 §:n 3 momentin mukaan suoritettavaa korotusta tai 15 §:n 4 momentin mukaan suoritettavaa huoltoeläkettä, korotuksen tai huoltoeläkkeen maksamisen lopettamisesta taikka uudelleen maksamiseen oikeuttavan olosuhteen ilmaantumisesta lukien; sekä

6) jos hakemus tarkoittaa 6 §:n 5 momentissa tai 24 tahi 26 §:ssä mainittuja kustannuksia, sen kalenterivuoden päättymisestä, jona ne on suoritettu.

29§

Valtion tapaturmatoimiston päätökseen haetaan muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella viimeistään ennen kello 12 kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja sai päätöksestä tiedon. Valtion tapaturmatoimiston 32 ja 33 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa antamaan päätökseen ei kuitenkaan saa hakea muutosta.

Vakuutusoikeuden päätökseen, mikäli on kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus, kuolema tai katoaminen tämän lain mukaiseen korvaukseen, saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta viimeistään ennen kello 12 kuudentenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja on saanut tiedon vakuutusoikeuden päätöksestä. Vakuutusoikeuden 12 §:ssä, 15 §:n 4 momentissa, 16, 18 ja 42 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa antama päätös on lopullinen samoin kuin 5 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden oikeutta huoltoeläkkeeseen koskeva päätös ei kuitenkaan siltä osalta, kuin on kysymys 1, 2 tai 3 §:ssä säädetyistä korvattavuuden edellytyksistä.

Milloin vakuutusoikeuden päätöksestä tehtyä valitusta ei ole heti jätettävä tutkittavaksi ottamatta tai hylättävä, on vastapuolelta vaadittava vastaus virkateitse.

Korkeimman oikeuden päätös voidaan kirjoittaa ottamatta siihen selostavaa osaa ja liitää vakuutusoikeuden päätökseen tai sen virallisesti oikeaksi todistettuun jäljennökseen. Oikeudesta toimittaa valituskirja vakuutusoikeudelle ja korkeimmalle oikeudelle postitse tai lähetin välityksellä on erikseen säädetty.

Jollei valituksen yhteydessä muuta näytetä, katsotaan valittajan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen päivän jälkeen, jona päätös on valtion tapaturmatoimistosta tai vakuutusoikeudesta hänen ilmoittamallaan osoitteella varustettuna pantu postiin.

32§

Vapausrangaistukseen tuomitulle taikka yleiseen työlaitokseen tai koulukotiin tahi muuhun sellaiseen laitokseen otetulle korvauksen saajalle ei suoriteta korvausta siltä ajalta, minkä vapausrangaistuksen kärsiminen tai laitoksessaolo kestää kolmea kuukautta kauemmin.

Näissä tapauksissa maksetaan kuitenkin vahingoittuneen tai sairastuneen Suomessa oleville, 9 §:ssä tarkoitetuille omaisille päivärahan tai elinkoron siinä mainitut korotukset sekä viidennes päivärahan tai elinkoron määrästä.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966 ja sitä sovelletaan sanotusta päivästä alkaen myös, jos ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneen vahingoittumisen tai sairastumisen johdosta on suoritettava sotilasvammalain mukaista korvausta.

Helsingissä 3. päivänä joulukuuta 1965

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaaliministeri
Juho Tenhiälä

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.