41/1965

Annettu Helsingissä 5. päivänä helmikuuta 1965

Laki perintökaaren voimaanpanosta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Uusi perintökaari tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966. Sillä kumotaan:

1734 vuoden lain perintökaari;

avioliittolain voimaanpanosta 13 päivänä kesäkuuta 1929 annetun lain 6 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on aviollisesta syntyperästä 12 päivänä joulukuuta 1957 annetun lain (409/57) tultua voimaan;

avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista 27 päivänä heinäkuuta 1922 annetun lain (173/22) 5 §;

velan maksamisesta kuolemantapauksessa sekä perinnön luovutuksesta 9 päivänä marraskuuta 1868 annettu asetus;

sääntöperinnön lakkauttamisesta joulukuun 22 päivänä 1931 annetun lain (360/31) 1 §:n 2 momentti;

niin myös muut säännökset, mikäli ne ovat ristiriidassa uuden perintökaaren kanssa.

Milloin laissa tai asetuksessa on viitattu lainkohtaan, jonka sijaan on tullut uuden perintökaaren säännös, on tätä sen asemasta sovellettava.

Ennen uuden perintökaaren voimaantuloa kuolleelta henkilöltä jääneeseen perintöön sekä hänen testamenttiinsa ja kuolinpesäänsä on aikaisempaa lakia sovellettava, mikäli jäljempänä ei toisin säädetä.

Mitä uudessa perintökaaressa säädetään pesänselvittäjän ja pesänjakajan määräämisestä, on noudatettava, vaikka kuolemantapaus olisi sattunut ennen uuden perintökaaren voimaantuloa. Vastaavasti noudatettakoon myös niitä tämän lain säännöksiä, jotka koskevat toimenpiteitä erityisjälkisäädöksen ja tarkoitemääräyksen suojaamiseksi sekä kannetta tarkoitemääräyksen täytäntöön saattamiseksi. Jos pesänselvittäjä tai pesänjakaja on määrätty, on uuden perintökaaren 18―24 luvun säännöksiä muiltakin osin sovellettava.

Mitä avioliittolain voimaanpanosta annetun lain 6 §:n 2 momentissa säädetään eräiden ennen avioliittolain voimaantuloa siitettyjen lasten oikeudellisesta asemasta, on edelleen voimassa myös täilaisten lasten perintöoikeudesta ja oikeudesta periä tällainen lapsi.

VaLtion oikeutta kuolleen henkilön jäämistöön valvoo valtiokonttori.

Jos perintö uuden perintökaaren 5 luvun 2 §:n mukaisesti halutaan luovutettavaksi kunnalle taikka perittävän sukulaiselle tai muulle hänen läheiselleen, tehtäköön siitä hakemus valtiokonttorille, jonka on alistettava asia valtioneuvoston ratkaistavaksi.

Milloin perinnön saa valtio, on sen, jonka hoidossa pesä on, ilmoitettava tästä oikeudelle. Kun tällainen ilmoitus tehdään tai asia muutoin tulee oikeuden tietoon, on oikeuden ilmoitettava perinnöstä valtiokonttorille ja määrättävä sen hakemuksesta toimitsija selvittämään pesä.

Valtiokonttorin tulee valvoa, että toimitsija asianmukaisesti täyttää velvollisuutensa. Jos hänen katsotaan olevan toimeensa sopimaton, vapauttakoon oikeus hänet siitä.

Toimitsijan on, niin pian kuin tämä voi tapahtua, valtiokonttorille lähetettävä perukirja ja samalla alistettava valtiokonttorin ratkaistavaksi, onko ja millä tavoin pesän omaisuus muutettava rahaksi vai onko se luovutettava konkurssiin tai miten omaisuuden suhteen on muutoin meneteltävä.

Jos jäämistö, joka holhouslain 68 §:n 1 momentin mukaan on uskotun mielien hallittavana, on perillisen tai testamentin saajan laiminlyötyä oikeutensa voimaan saattamisen tai valvonnan taikka muusta syystä joutunut valtiolle, on uskottuun mieheen, jollei hän luovu toimestaan sovellettava, mitä 7 §:n mukaan on siinä tarkoitetusta toimitsijasta voimassa.

Jos oikeus tai tuomari perukirjaa tarkastettaessa, kuolinpesän osakkaan ilmoituksen johdosta tai muutoin saa tietoonsa, että perittävän jälkeen on tai saattaa olla elossa perillinen tai testamentin saaja, joka ei ehkä tiedä perinnöstä tai testamentista, ja on syytä olettaa tällaisen henkilön oleskelevan tietyssä vieraassa maassa, ilmoittakoon oikeus tai tuomari tiedossaan olevat seikat ulkoasiainministeriölle, jonka tulee ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin perillisen tai testamentin saajan selville saamiseksi.

10§

Mitä uuden perintökaaren 9 luvun 2 §:ssä säädetään sen hyväksi tehdystä testamentista, joka testamentin tekijän kuollessa ei vielä ole syntynyt eikä siitetty, on, jollei erityisistä seikoista muuta johdu, vastaavasti sovellettava lahjaan tal muuhun sen hyväksi tehtyyn oikeustoimeen, joka oikeustointa päätettäessä ei vielä ele syntynyt eikä siitetty.

11§

Testamenttimääräys, johon olisi sovellettava uuden perintökaaren säännöksiä, mutta jota ei ole tehty sanotussa kaaressa säädetyin muodoin, on kuitenkin pätevä, jos se on tehty noudattaen testamentin tekemisen aikana voimassa olleita muotomääräyksiä.

12§

Jos kuolemantapaus on sattunut uuden perintökaaren voimaan tulon jälkeen ja vainaja oli naimisissa sekä puolisoiden varallisuussuhteet määräytyivät ennen tammikuun 1 päivää 1930 voimassa olleen lain mukaan, on kuolinpesän osalta noudatettava seuraavia säännöksiä:

1) Uuden perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momentin säännöstä ennakon vähentämisestä on sovellettava ennakkoon, joka on annettu yhteisestä omaisuudesta.

2) Kuolleen puolison pesän osakkaat hallitsevat yhteistä omaisuutta ja vainajan yksityistä omaisuutta, niin myös eloonjääneen puolison yksityistä omaisuutta, mikäli se avioliiton kestäessä ei ollut tämän vallittavana.

3) Luovutus konkurssiin tai pesänselvittäjän hallittavaksi käsittää puolisoiden pesän koko omaisuuden, mikäli puolin oikeudesta omaisuuden erottamiseen ei muuta johdu. Pesänselvittäjäksi on määrättävä eloonjäänyt puoliso, jollei erityisiä vastasyitä ole.

4) Sopimus, jota uuden perintökaaren 19 luvun 12 §:n 2 momentissa tarkoitetaan, ei ole pätevä, ellei eloonjäänyt puoliso sitä hyväksy.

5) Perukirjan on merkittävä puolisoiden pesän omaisuus ja velat. Uuden perintökaaren 20 luvun 4 §:n 3 momentin säännöstä ennakon merkitsemisestä perukirjaan on sovellettava myös ennakkoon, joka on annettu yhteisestä omaisuudesta.

6) Mitä uuden perintökaaren 21 luvussa sanotaan, on sovellettava puolisoiden pesän varoihin ja velkoihin. Jos puolisoiden pesän omaisuus laissa säädetyssä ajassa luovutetaan konkurssiin tai pesänselvittäjän hallittavaksi, on kuitenkin eloonjääneen puolison velkavastuusta voimassa, mitä siitä konkurssin varalta on onnen 1 päivää tammikuuta 1930 voimassa olleessa laissa säädetty. Omaisuuden erilleen ottamisesta konkurssissa on niin ikään ennen mainittua päivää voimassa ollutta lakia noudatettava.

7) Omaisuuden osoituksessa saakoon eloonjäänyt puoliso hänelle tulevan etuosan jakamattomasta pesästä ja sen jälkeen naimaosansa.

8) Sopimuksen kuolinpesän yhteishallinnosta on, jolloi toisin ole sovittu, katsottava käsittävän puolisoiden pesän koko omaisuuden.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966.

Helsingissä 5. päivänä helmikuuta 1965

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Oikeusministeri
J. O. Söderhjelm

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.