183/1964

Annettu Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 1964.

Laki Sotilasvammalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 28 päivänä toukokuuta 1948 annetun sotilasvammalain 10 ja 18 §, sellaisina kuin ne ovat 10 § 27 päiväna heinäkuuta 1962 annetussa laissa (402/62) ja 18 § 16 päivänä joulukuuta 1960 annetussa laissa (481/60), näin kuuluviksi:

10 §.

Päivärahan ja elinkoron lisäysosana voidaan antaa:

1) sille, joka ruumiinvamman tai sairauden johdosta on joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen apua tai jonka vaikea vamma tai sairaus muutoin aiheuttaa hänelle poikkeuksellista haittaa, enintään 7 markkaa 50 penniä päivältä niin kauan, kuin sanotut edellytykset ovat olemassa, ei kuitenkaan siltä ajalta, jona hänelle annetaan hoitoa sairaalassa tai muussa laitoksessa;

2) sille, jonka tekojäsen tai muu apuneuvo taikka vamma tahi sairaus sinänsä aiheuttaa pitovaatteiden erityistä kulumista, enintään 240 markkaa vuodessa;

3) sille, jolla on moottorikäyttöinen invaliidipyörä tai sen sijasta muu moottorikäyttöinen ajoneuvo, käyttö- ja huoltokustannuksia varten 120 markkaa vuodessa;

4) sokealle, jolla on koulutettu opaskoira, 1 markka 20 penniä päivältä; sekä

5) sille, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta ja jonka toimeentulo oman taikka 9 §:n 1 tai 3 momentissa tarkoitetun omaisen sairauden aiheuttamien, lääkärin määräämistä hoitotoimenpiteistä johtuneiden kustannusten takia tahi muusta erityisestä syystä on vaikeutunut, enintään 750 markkaa vuodessa.

Lisäysosa avuttomuuden perusteella annetaan hakemuksetta. Muutoin sitä on haettava erikseen.

18 §.

Vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jonka työkyvyttömyysaste 8 §:n säännösten mukaan on vahvistettu vähintään kolmeksikymmeneksi sadalta, voidaan hakemuksesta antaa määräajaksi täydennyskorko. Täydennyskoron täysi määrä on vahingoittuneen tai sairastuneen. vakinaisen asuinpaikan kalleudesta riippuen 1460, 1770 tai 2100 markkaa vuodessa. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.

Vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jolla ei ole pysyviä vuosituloja, suoritetaan täysi täydennyskorko. Jos hänellä on pysyviä vuosituloja, täydennyskorosta vähennetään puolet 600 markkaa ylittävältä vuositulojen osalta. Pysyviksi vuosituloiksi, joiksi ei lueta tämän lain mukaista korvausta, katsotaan harkinnan mukaan. todennäköinen säännöllinen tulo vuotta kohti sinä aikana, joksi täydennyskorko määrätään.

Täydennyskorkoa älköön myönnettäkö, jos vahingoittunut tai sairastunut ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy invaliidihuollosta tai sotainvaliidien työhuollosta taikka jättää hänelle sellaisena huoltona järjestetyn työpaikan tahi jos täydennyskoron määrään vaikuttavien pysyvien tulojen puuttuminen tai pienuus on tilapäinen. Huollosta kieltäytymisen tai työpaikan jättämisen perusteella voidaan myös jo myönnetyn täydennyskoron suorittaminen keskeyttää.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1964, ja sitä sovelletaan sanotusta päivästä alkaen myös, jos ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneen vahingoittumisen tai sairastumisen johdosta on suoritettava sotilasvammalain mukaista korvausta.

Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 1964.

Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa, Pääministeri
REINO B. LEHTO.

Sosiaaliministeri
O. Ojala.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.