4./1964

Annettu Helsingissä 10 päivänä tammikuuta 1964.

Laki kalastuslain muuttamisesta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan 28 päivänä syyskuuta 1951 annetun kalastuslain (503/51) 22 § :n 2 kohta ja 72 § :n 2 momentti, muutetaan 4 § :n 1 momentti, 11 §, 23 §:n 1 momentin 3 kohta ja 5 momentti, 24 §:n 3 momentti, 25 §, 26 §:n 1 momentti, 30 ja 33 §, 34 § sellaisena kuin se on osittain muutettuna 29 päivänä maaliskuuta 1957 annetussa laissa (140/57), 42 §, 53 §:n 2 momentti, 56 §:n 5 momentti, 68 §:n 1 momentti, 71 §:n 2 momentti, 74 §:n 1 momentti 80 ja 82 §, 87 §:n 1 momentin 1 kohta; 90 §:n 2 momentti ja 106 §:n 1 momentti sekä lisätään lakiin uusi 24 a ja 72 a §, 15 §:ään uusi 2 momentti, 28 §:ään uusi 2 momentti, 44 §:ään uusi 2 momentti, 45 §:ään uusi 3 momentti, 79 §:ään uusi 3 momentti, 88 §:ään uusi 2 momentti, 89 §:ään uusi 2 momentti, 98 §:ään uusi 2 ja 3 momentti sekä 103 §:ään uusi 4 momentti seuraavasti:

4 §.

Kunnassa olevalla vesialueella olkoon jokaisella kunnassa asuvalla oikeus harjoittaa onkimista muualla paitsi lohi- tai siikapitoisten vesistöjen koskissa ja virtapaikoissa, rauhoituspiireissä, kalanviljelyslammikoissa ja niihin verrattavissa sekä 13 §:Ssä mainituissa paikoissa. Loheksi luetaan, milloin erikseen ei ole toisin säädetty, myös taimen, järvitaimen ja purotaimen eli tammukka. Älköön onkimista kuitenkaan ilman lupaa harjoitettako niin lähellä toisen asuttua rantaa, kylpytai muuta sellaista paikkaa, että siitä aiheutuu omistajalle tai haltijalle haittaa.


11 §.

Isorysää, lohikatiskaa tai muuta niihin verrattavaa pyydystä älköön ilman aikaisemmin saavutettua oikeutta tai erityistä lupaa laskettako viittä kilometriä lähemmäksi Kemijoen, Iijoen, Kiiminginjoen tai Oulujoen suuta eikä kolmea kilometriä lähemmäksi muiden mereen laskevien lohi- tai siikapitoisten jokien suuta älköönkä lahden tai selän ainoana tai pääasiallisena vesireittinä olevaan salmen eikä sen ulkopuolelle kahtasataa metriä lähemmäksi.

15 §.

Yksinoikeutta, jota 1 momentissa tarkoitetaan, älköön myönnettäkö laahusnuotan eli troolin käyttämiseen.

23 §.

Langasta kudotussa pyydyksessä pitää solmujen välin olla, solmujen keskipisteestä mitaten, pyydyksen ollessa märkänä ja langan suoraksi vedettynä vähintään:


3) lohen, taimenen ja järvitaimenen silmällä ottavassa pyydyksessä 55 millimetriä, lohen ajoverkossa kuitenkin 85 millimetriä, ja muussa pyydyksessä 50 millimetriä; sekä


Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske ankerias- tai nahkiaspyydystä eikä välineitä, joilla kala nostetaan pyydyksestä tai kalanviljelyslammikosta, eikä myöskään langasta kudottua pyydystä, jota käytetään kiiskin, syöttikalan tai piikkikalan pyynnissä. Sanotussa pyynnissä käytettävä verkko älköön olko 120 senttimetriä korkeampi älköönkä nuotta 200 senttimetriä korkeampi, paitsi piikkikalan pyynnissa.

24 §.

Katiskan ja rysän nielu on vedenpinnan yläpuolella aina pidettävä suljettuna, älköönkä kalanpyydystä asetettako maalle siten, että riista voi siihen tarttua tai mennä.

24 a §.

Lohen ajo- ja kiintosiimojen koukkujen kärjen ja varren lyhin väli älköön olko 19 miliimetriä pienempi.

25 §.

Metallilanka- tai muusta verkosta valmistetussa katiskassa tai merrassa älköön silmien läpimitta mihinkään suuntaan mitaten olko 25 millimetriä pienempi.

Eräiden pyydysten ja kalastustapojen käyttäminen.
26 §.

Jäitten lähdön aikana ja sen jälkeen kesäkuun 30 päivän loppuun asti olkoon kaikenlainen kalastus liikkuvalla rihmapyydyksellä kielletty seuraavin poikkeuksin:

1) silakkaa ja kilohailia saa pyydystää ajoverkolla ja laahusnuotalla sekä nuottaapajissa, joissa vanhastaan on pyydystetty yksinomaan näitä kaloja;

2) lohta, taimenta ja siikaa on lupa pyydystää nuotta-apajissa, jotka vanhastaan on laillisesti merkitty näiden kalojen pyyntiä varten.

3) muikkua ja siikaa saa pyydystää kohonuotalla selkävesillä ja vesikasvillisuutta vailla olevilla avorannoilla kesäkuun 1 päivästä alkaen sekä muikkua aina ajoverkoilla ja laahusnuotalla meressä; sekä

4) kuoretta saa pyydystää nuotalla järvessä ja meressä niiden nousu- ja kutupaikoilla sekä haavilla joessa ja virrassa kymmenen päivän aikana jäitten lähdöstä lukien ja kohonuotalla selkävesillä ja vesikasvillisuutta vailla olevilla avorannoilla kesäkuun 1 päivästä alkaen.


28 §.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös laahusnuotan käyttämistä.

30 §.

Kalastus atraimella ja silmukalla, niin myös kalastus haavilla tulta tai valoa käyttämällä on kielletty lohi- tai siikapitoisessa joessa, virrassa ja koskessa sekä huhtikuun 15 päivän alusta kesäkuun 20 päivän loppuun muissakin vesissa.

Lohipitoisten vesistöjen koskissa sekä sellaisten jokien virtapaikoissa on onkiminen ja muu koukkukalastus matosyöttiä tai harrilautaa (kalaharavaa) käyttäen kielletty, samoin 23 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitun pyydyksen käyttäminen lohipitoisessa järvessä syyskuun 1 päivän alusta marraskuun loppuun.

33 §.

Sinä aikana, jona jokin kalalaji tai rapu on rauhoitettu, niinkuin 34, 35 ja 36 §:ssä säädetään tai erikseen määrätään, älköön vedessä pidettäkö pyydystä, joka on niiden pyyntiä varten tehty tai erityisesti siihen sopiva, älköönkä rauhoitetun kalan kutupaikalla käytettäkö pyydystä, joka on sen kalan pyyntiin sopiva.

Rauhoitusajat.
34 §.

Seuraavat kalalajit ovat rauhoitettuja ja niiden pyynti on kielletty alempana mainittuina aikoina:

1) lohi, taimen, järvitaimen ja purotaimen eli tammukka joessa, virrassa ja koskessa syyskuun 1 päivän alusta marraskuun loppuun, kuitenkin siten, että niiden pyynti vavalla ja uistelemalla on sallittu syyskuun 10 päivän loppuun ja marraskuun 16 päivän alusta lukien;

2) kuha kesäkuun ajan;

3) harjus huhti- ja toukokuun ajan; sekä 4) nahkiainen huhtikuun alusta elokuun 15 päivän loppuun.

Alimmat mitat.
42 §.

Älköön kukaan pyydystäkö alempana mainittuja kalalajeja, elleivät ne täytä seuraavia mittoja mitattuna leuan päästä pyrstön kärkeen:

lohi 60 senttimetriä;

hanki 42 senttimetriä;

kuha 37 senttimetriä;

lahna meressä 35 senttimetriä;

taimen 35 senttimetriä;

järvitaimen ja nieriä 30 senttimetriä;

siika meressä 30 senttimetriä; sekä

harjus 28 senttimetriä.

44 §.

Itämerellä, Pohjanlahdella ja Suomenlahdella on kaikki lohisiimasta ja ajoverkosta saadut alamittaiset lohet viipymättä pantava takaisin mereen.

Muut määräykset.
45 §.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös pyydyksiä ja sellaisia turoja, jotka voivat vaikeuttaa kalastusta tai olla muutoin haitaksi.

3 luku

Kalastusoikeuden käytön ja kalaveden hoidon järjestäminen.

Yleinen säännös.
53 §.

Jos kalastusoikeuden haltija harjoittaa kalastusta tai ravun pyydystämistä siten, että kala- tai rapukannan säilyminen vaarannetaan tai jos kalastuskunta sallii liian suuren pyydysmäärän käyttämisen yhteisessä kalavedessä, voi lääninhallitus maataloushallitusta kuultuaan kieltää kalastusoikeuden haltijan toistaiseksi, enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan, käyttämästä kalastusoikeuttaan tai sitä rajoittaa. Sama olkoon laki, milloin kalastuksen järjestämisestä yhteisessä kalavedessä annettuja muita määräyksiä ei noudateta tai milloin tarpeen vaatimaa kalastushoitoyhtymää ei saada perustetuksi taikka milloin kalastusoikeuden haltija kalavedessä, joka on yhteydessä toisen kalaveden kanssa, harjoittaa kalastusta sellaisella tavalla, että se ilmeisesti on vahingoksi toisen kalastukselle tai esteenä toisen toimenpiteille, jotka tarkoittavat yhteisen kalakannan säilyttämistä tai lisäämistä siinä vesistössä, missä kummallakin on kalastusoikeus. Kielto voidaan kohdistaa jokaiseen kalastusoikeuden haltijaan, joka aiheuttaa, että kalastusta ei järjestetä tässä laissa edellytetyllä tavalla.


Kalastuskunta.
56 §.

Milloin yhteisen kalaveden merkitys on vähäinen tai muu painava syy on olemassa, on lääniuhallituksella oikeus vapauttaa osakkaat kalastuskunnan toiminnan järjestämisestä. Lääninhallituksen päätöksen voi osakas hakea muutosta.

68 §.

Jolleivät yhteisen vesialueen osakkaat ole sopineet tai eivät siinä järjestyksessä, kuin eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista annetussa laissa (204/40) säädetään, päättäneet vesialueen käyttämisestä muuhun tarkoitukseen kuin kalastukseen eikä vesialuetta myöskään ole asetettu uskotun miehen hallintoon, voivat osakkaat kalastuskunnan kokouksessa päättää asioista, jotka koskevat kiven, saven, hiekan, malmin tai muun Sellaisen ottamista vesialueelta, vesialueen antamista vuokralle lauttaus-, varastoimis- tai muuhun tarkoitukseen, vesialueella tapahtuvaa metsästystä, vesialueella olevien vesikasvien ottamista ja siellä tavattua puu- tai muuta tavaraa sekä alueen muuta käyttöä ja alueesta tai sen käytöstä suoritettava a korvausta. Päätöstä, josta on soveltuvilta kohdin voimassa, mitä tässä laissa on säädetty kalastuskunnan päätöksestä, älköön kuitenkaan tehtäkö viittä vuotta pitemmäksi ajaksi, jollei muualla laissa ole toisin säädetty.


71 §.

Jäsenten ääniinäärä ja osuus yhtymän tuloista ja menoista voidaan jäsenten kesken tehtävällä kirjallisella sopimuksella myöhemmin muuttaa. Muutosta älköön kuitenkaan tehtäkö ennen, kuin neljä vuotta on kulunut yhtymän perustamisesta, jollei muutos aiheudu uuden jäsenen liittymisestä yhtymään.

72a §.

Jollei kalastushoitoyhtymän perustamisesta ole sitä varten kutsutussa kokouksessa voitu sopia, olkoon aloitteentekijä oikeutettu ilmoittamaan asiasta lääninhallitukselle. Varattuaan asianomaisille järjestäytyneille kalastuskunnille tilaisuuden tulla kuulluiksi lääninhallituksella on valta määrätä kalastushoitoyhtymä perustettavaksi määrätylle vesi alueelle, milloin yhtymän perustamista on tämän lain mukaan pidettävä tarpeellisena.

Kalastushoitoyhtymän perustamista koskevassa päätöksessä lääninhallituksen on myös määrättävä toimitusmies kutsumaan koolle kalastuskuntien edustajain kokous sekä kullekin kalastuskunnalle sen vesialueen mukaan yhtymässä tuleva äänimäärä ja osuus. ja jää lääninhallituksen päätös tältä osalta noudatettavaksi, mikäli jäsenet eivät äänimääristä ja yhtymäosuuksista toisin sovi. Kalastuskuntien edustajain kokouksessa on hyväksyttävä yhtymän säännöt ja tehtävä muut 71 ja 72 §:ssä tarkoitetut päätökset. Milloin yhtymän jäsenenä oleva kalastuskunta ei ole järjestäytynyt, annettakoon kokouksesta tieto jollekin sen osakkaalle, ja jaetaan kalastuskunnan äänimäärä tasan kokouksessa saapuvilla olevien kalastuskunnan osakkaiden kesken.

Kalastushoitoyhtymän perustaminen 1 ja 2 momentissa säädetyllä tavalla ei oikeuta yhtymän jäsenenä olevan kalastuskunnan osakasta harjoittamaan kalastusta muulla alueella kuin missä hänellä 1 luvun mukaan on kalastusoikeus, elleivät asianomaiset kalastuskunnat toisin sovi.

74 §.

Kalastuskunnan edustajalla on kalastushoitoyhtymän valtuuskunnassa kalastuskunnalle 71 tai 72a §:n mukaan kuuluva äänimäärä. Jos kalastuskunta on valinnut useampia edustajia valtuuskuntaan, jaettakoon kalastuskunnan äänimäärä tasan valtuuskunnassa kulloinkin läsnä olevien edustajien kesken.


79 §.

Milloin yhtymä on perustettu 72 a §:ssä säädetyllä tavalla, on eroamiseen saatava lääninhallituksen lupa.

80 §.

Jos valtuuskunta päättää lopettaa kalashoitoyhtymän toiminnan, on yhtymälle kertynyt omaisuus jaettava jäsenten kesken kunkin yhtymäosuuden mukaan. Jäsen, joka on aikaisemmin eronnut, saakoon sen osuuden, mikä hänellä erotessaan oli.

Milloin yhtymä on perustettu 72 a §:ssä säädetyllä tavalla, on toiminnan lopettamiseen saatava lääninhallituksen lupa.

82 §.

Mitä 63 §:n 2 momentissa ja 65 §:ssä on säädetty kalastuskunnasta, on vastaavasti soveliettava kalastushoitoyhtymään, jos päätösvalta asioissa, jotka koskevat kalastuksen harjoittamista kalastuskunnan alueella, on kalastushoitoyhtymää perustettaessa tai yhtymän jäsenten myöhemmin tekemän sopimuksen mukaan siirtynyt kalastuskunnalta kalastushoitoyhtymälle.

87 §.

Edellä 86 §:ssä säädetty kielto ei koske:

1) lohta eikä taimenta, mikäli kala täyttää 42 §:ssä säädetyn mitan;


88 §.

Milloin jotakin kala- tai rapulajia ei esiinny maassa luonnonvaraisena, on sen tai sen hedelmöitetyn mädin maahan tuonti istuttamista varten luonnonvesiin sallittu ainoastaan maatalousministeriön luvalla.

89 §.

Tarkempia määräyksiä merkitsemisestä annetaan asetuksella.

90 §.

Tarttuvien kala- ja raputautien leviämisen estämiseksi tai kala- tahi rapukannan sailyttämiseksi voi maatalousministeriö määräajaksi tai toistaiseksi antaa kieltoja tai rajoittavia määräyksiä, jotka koskevat kalojen tai rapujen kuljetusta, varastointia ja kauppaa sekä vientiä ja tuontia tai niiden pyynnissä, varastoimisessa ja kuljetuksessa käytettyjen välineiden siirtämistä toiselle paikkakunnalle.

7 luku

Erinäisiä säännöksiä.

98 §.

Mitä 49–52 §:ssä on määrätystä vesistöalueesta tai sen osasta säädetty, voidaan tarvittaessa soveltaa määrättyyn hallintoalueeseen.

Milloin kunta, kalastushoitoyhtymä, kalastuskunta tai sen osakas taikka jaetun kalaveden omistaja tai kalastuksen vuokraaja tahtoo asettaa vailantehneen kalastuksenvartijan, vannoo vartija valan siinä yleisessä alioikeudessa, jonka piirissä on hänen toimialueensa tai sen osa taikka hänen asuntonsa ja kotinsa. Valan kaava vahvistetaan asetuksella.

103 §.

Jollei tämän lain nojalla poliisiviranomaisen säilytettäväksi annetun tai viranomaisen takavarikoiman omaisuuden omistaja ole tiedossa eikä vuoden kuluessa tule poliisiviranomaisen tietoon, voidaan omaisuus viranomaisen toimesta myydä, mikäli sitä ei ole 3 momentin nojalla hävitettävä. Myynnistä kertyneet varat on luovutettava valtiolle.

106 §.

Älköön kukaan aluksella kulkeko yleisen kulkuväylän ulkopuolelle lasketun pyydyksen yli, jos se on selvällä merkillä osoitettu. Sellaisena merkkinä pidetään meressä neliönmuotoista lippua, joka on vähintään kolmekymmentä senttimetriä korkea ja leveä sekä kiinnitetty vedenpinnasta vähintään puolitoista metriä nousevan salon päähän, tai muuta yhtä korkealle kiinnitettyä ja selvästi näkyvää merkkiä sekä muissa vesissä vähintään metrin vedenpinnasta nousevaa salkoa. Pimeänä aikana käytettävistä merkeistä säädetään asetuksella.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1964.

Kalastuslain nojalla annetut päätökset ja määräykset jäävät tämän lain estämättä kuitenkin edelleen noudatettaviksi, kunnes ne asianmukaisessa järjestyksessä muutetaan tai kumotaan tahi niiden voimassaoloaika muutoin päättyy.

Ennen tämän lain voimaantuloa todistettavasti hankittuja lohen ajoverkkoja, joiden silmien suuruus ei täytä 23 §:ssä säädettyä mittaa, saa kuitenkin edelleen käyttää viiden vuoden aikana noudattamalla muissa kohdin tämän lain säännöksiä. Samoin saa edelleen kolmen vuoden aikana käyttää lohisiimaa, jonka koukkujen kärjen ja varren väli on 24 a §:ssä säädettyä mittaa pienempi.

Helsingissä 10 päivänä tammikuuta 1964.

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen.

Maatalousministeri
Samumela.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.