526/1963

Annettu Helsingissä 22. päivänä marraskuuta 1963

Laki lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 9 päivänä helmikuuta 1962 annetun lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) 1 §:n 1 momentti, 4 §:n 2 momentti, 5 §:n 4 momentti ja 11 § sekä lisätään lain 10 §:ään uusi 3 ja 4 momentti seuraavasti:

Työntekijälle, joka työskentelee metsätyössä, uittotyössä, maatila- ja puutarhatalouden eri töissä, maa-, vesi- ja talonrakennustyössä, maanparannustyössä, turveteollisuustyössä, satamatyössä tahi kotimaanliikenteen aluksessa taikka, sikäli kuin asetuksella säädetään, muulla sellaisella alalla, jolle lyhytaikaiset työsuhteet ovat luonteenomaisia, on työnantajan kustannettava eläketurva vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta tämän lain mukaan. Mikäli tässä laissa ei toisin säädetä, on soveltuvin osin muutoin voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 3 §:n 2―4 momentissa, 4 §:n 1 ja 3 momentissa, 8―10 §:ssä, 12 §:ssä, 13 §:n 3 momentissa, 14 §:ssä, 16―18 §:ssä ja 19a―23 §:ssä on säädetty.



Oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä on 18 vuotta täyttäneellä työntekijällä, joka sairauden, vian tai vamman takia on kykenemätön suorittamaan entistä työtään tai muuta työtä, mitä on pidettävä ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana, ja jonka työkyvyttömyyden, sen alkamisesta kulunut aika huomioon ottaen, voidaan arvioida jatkuvan yhdenjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Työkyvyttömyyseläkkeen saajan täyttäessä vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän muuttuu työkyvyttömyyseläke vanhuuseläkkeeksi.



Työntekijäin eläkelain 8 §:n 1 momentin säännöksiä sovellettaessa tämän lain mukainen eläke on rinnastettava työntekijäin eläkelain perusteella saatavaan eläkkeeseen ja tämän lain mukaiseen eläkkeeseen oikeuttava palkka laskettuna aikayksikköä kohden otettava huomioon sanottujen säännösten edellyttämää korkeinta eläkkeen perusteena olevaa palkkaa valittaessa. Ensiksi mainittu palkka on, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, määrättävä siten, että se vastaa keskimäärin maksettavia palkkoja sen työeläkekassan tai 2 §:ssä tarkoitetun muun eläkelaitoksen vakuutettujen piiriin kuuluvissa vastaavissa töissä, jossa työntekijä on ollut vakuutettuna, mikäli ei näytetä, että hänen palkkansa on ollut oleellisesti tästä poikkeava, jolloin todellinen palkka on otettava määräämisperusteeksi.

10§

Edellä 2 momentissa tarkoitetun eläketurvan järjestämisestä johtuvien tulevien menojen peittämiseen tarvittavat varat työeläkekassan on kirjattava sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti vakuutusmaksurahastona, joka käsittää myös 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut menot, siihen määrään asti kuin kassan ne tulot, joita ei ole käytettävä muihin tarkoituksiin, riittävät mainittujen menojen peittämiseen.

Jos työnantaja on laiminlyönyt suorittaa tämän lain mukaisen vakuutusmaksun eikä kehoituksen saatuaan työeläkekassan määräämässä kohtuullisessa ajassa korjaa laiminlyöntiään, työeläkekassa voi hankkimansa selvityksen tai sen puuttuessa arvion perusteella määrätä työnantajalle enintään kaksinkertaiseksi korotetun vakuutusmaksun. Vakuutusmaksua älköön kuitenkaan määrättäkö muulta ajalta kuin kulumassa olevalta ja kahdelta sitä edeltäneeltä kalenterivuodelta. Työeläkekassan määräämä vakuutusmaksu ja sille viivästymisen ajalta enintään 10 prosentin mukaan laskettu vuotuinen korko on ilman tuomiota ja päätöstä ulosottokelpoinen ja sitä pidetään 5 ja 7 §:n säännöksiä sovellettaessa suoritettuna vakuutusmaksuna.

11§

Työeläkekassan varat on ensisijaisesti sijoitettava asianomaisen alan tuotannollisiin tarkoituksiin. Valtiolle voidaan työeläkekassasta kuitenkin antaa lainaa sen käyttötarkoitusta selvittämättä.

Sijoitukset on tehtävä silmällä pitäen varmuutta, tuottoa ja eläkekassan maksuvalmiutta. Varmuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös sijoitusten reaaliarvon säilymiseen. Jollei sijoituksen vakuutena ole vakuutusyhtiölain 47 §:n 1 momentin 1―4 kohdassa mainittuja tai niihin niiden laatuun ja varmuuteen nähden rinnastettavia arvopapereita tai sitoumuksia taikka sijoitusta arvoltaan vastaavaa kiinteätä omaisuutta, on sijoituksen vakuudeksi otettava eläketurvakeskuksesta sijoitusluottovakuutus.

Helsingissä 22. päivänä marraskuuta 1963

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaaliministeri
Kyllikki Pohjala

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.