404/1963

Annettu Helsingissä 9. päivänä elokuuta 1963

Laki yleistä teistä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan yleisistä teistä 21 päivänä toukokuuta 1954 annetun lain (243/54) 3 §, 11 §:n 4 momentti, 12 §, 18 §, 29 §, 33 §, 46 § ja 50 § näin kuuluviksi:

Tiehen kuuluvat ajorata ja muut liikenneradat, niin kuin jalkakäytävä ja polkupyörä tie, sekä niiden säilymistä ja käyttämistä varten pysyvästi tarvittavat alueet, rakenteet ja laitteet, kuten piennar, luiska, pengermä, oja, keski-, väli- ja rajakaista, sivuuttamis-, kääntymis- tai pysähdyspaikka, tiehen välittömästi liittyvä vähäinen varasto- tai pysäköimis alue sekä kaide, rumpu, silta, lautta laitureineen ja väylineen, laivalaituri, joka on määrätty tiehen liitettäväksi, ja tiemerkki. Tiehen kuuluu niin ikään alue, joka tarvitaan valtakunnan rajan ylittävästä tieliikenteestä aiheutuvaa tulli- ja passintarkastusta varten.

Teihin kuuluviksi luetaan niiden liitännäisalueina pysyvästi tarvittavat tienpitoaineen ottamispaikat ja tienpitoa varten tarpeelliset erityiset rakennus- tai varastoalueet, tien käyttäjien tarpeeseen varatut yleiset pysäköimis- ja kuormausalueet sekä ne valta- tai kantatien varrella sijaitsevat alueet, jotka ovat tarpeen tien käyttäjien lepoa ja ravitsemista taikka ajoneuvojen huoltoa varten.

Alue, jota tarkoitetaan 1 momentissa, muodostaa tie alueen. Tie alue, jonka rajoja ei ole maanmittaustoimituksessa määrätty, ulottuu metrin etäisyydelle ojan tahi, missä ojaa ei ole, tieluiskan tai -leikkauksen ulkosyrjästä.

11§

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, ei koske tien käyttäjien tarpeeseen varatun kuormausalueen kunnossapitoa. Niihin alueisiin, jotka on varattu tien käyttäjien lepoa ja ravitsemista tai ajoneuvojen huoltoa varten, sovelletaan 1 ja 2 momentin säännöksiä, jollei alueen kunnossapidosta ole sopimuksella tai muutoin toisin määrätty.

12§

Yleinen tie on talvella pidettävä moottoriajoneuvoliikenteen tarvetta vastaavasti lumija jääesteistä vapaana, jollei tie- ja vesirakennushallitus liikenteen vähäisyyden vuoksi tai muusta erityisestä syystä, määrää, että tie pidetään kunnossa ainoastaan hevosajoneuvoilla tapahtuvaa liikennettä varten tai ettei toimenpiteitä mainittujen esteiden poistamiseksi lainkaan suoriteta.

18§

Yleiseen tiehen kuuluvan, vapaasti ohjailtavan lautan (lautta-aluksen) käyttämisestä voidaan asetuksella erityisistä syistä määrätä perittäväksi kohtuullinen käypä maksu. Paikallistien osalta tämä maksu ei saa olla suurempi kuin lautan kunnossapidosta aiheutuvat kustannukset edellyttävät. Köyden varassa liikkuvan lautan (lossin) käyttämisestä älköön maksua perittäkö.

29§

Kun tiesuunnitelma on vahvistettu päätöksellä, joka on saanut lainvoiman tai on täytäntöön pantavissa valituksesta huolimatta, ja tie on päätetty tehdä, tienpitäjällä on oikeus ottaa haltuunsa alue, joka tarvitaan tietä varten. Haltuun ottamisen jälkeen saadaan aluetta käyttää 3 §:ssä mainittuihin tietarkoituksiin toisella kiinteistöön olevan oikeuden estämättä. Tätä käyttöoikeutta sanotaan tieoikeudeksi.

Tieoikeus on olemassa myös, kun tietarkoituksiin tarvittava alue on otettu haltuun omistajan tai omistajaan verrattavan haltijan suostumuksella sellaisessa tapauksessa, jossa tiesuunnitelman laatiminen 25 §:n 1 momentin mukaan ei ole tarpeen, taikka kun yksityinen tie muuttuu yleiseksi.

Tieoikeuteen sisältyy valta poistaa haltuun otetulta alueelta rakennukset, varastot ja laitteet sekä kasvava sato ja muu alueella oleva kasvillisuus sekä 41 §:n säännösten olematta esteenä rakentaa tai sallia rakennettaviksi alueelle sen käyttötarkoituksen edellyttämät rakennukset ja laitteet.

Alue katsotaan otetuksi haltuun, kun tien suunta tai kysymyksen ollessa tiealueen laajennuksesta tai liitännäisalueesta tällaisen alueen sijainti on merkitty maastoon ja työhön tiellä tai sen määräosalla ryhdytty.

33§

Kun yleinen tie lakkautetaan muussa kuin jäljempänä 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, tieoikeus tiealueeseen lakkaa, mikäli tätä ei määrätä käytettäväksi muuhun tietarkoitukseen.

Milloin tie sitä parannettaessa on muutettu kulkemaan uutta suuntaa eikä tiesuunnitelmassa ole määrätty, että tie vanhan suunnan osalta edelleen jää yleiseksi, se tältä osalta lakkaa olemasta yleinen tie. Tämän estämättä tienpitäjä saa käyttää tiealuetta muihin tietarkoituksiin sen mukaan, kuin siitä on tiesuunnitelmassa määrätty tai muutoin määrä tään. Jollei tällaista määräystä ole annettu, tiealueen käyttö tietarkoituksiin ja tieoikeus lakkaa 37 §:ssä tarkoitetun tietoimituksen tai muun tiealuetta koskevan pakkolunastustoimituksen päättyessä tai, jos toimitusta ei pidetä, sen mukaan kuin siitä erikseen päätetään.

Kun maan käyttö tien liitännäisalueena lakkautetaan, lakkaa tieoikeus alueeseen.

Tieoikeuden lakattua on noudatettava, mitä oikeudesta entiseen tiealueeseen annetussa laissa on säädetty.

46§

Kun on tehty aloite tien tekemisestä tai liitännäisalueen perustamisesta, kiinteistöllä on sallittava viranomaisen toimesta suorittaa seivästys, mittaus, paalutus, kartoitus tai maaperän tutkimus tahi muu valmistava toimenpide ja sitä varten ottaa seipäiksi ja paaluiksi tarvittavat puut kiinteistöltä. Toimituksessa on huolehdittava siitä, ettei kasvavaa sitoa tai metsää tarpeettomasti vahingoiteta. Puutarhassa olevaa tai muutoin erityiseen hoitoon otettua puuta tai pensasta älköön omistajan suostumuksetta vioitettako tai kaadettako.

47§

Jos tietyötä suoritettaessa on tarpeen voima- tai puhelinjohtojen vetämistä, majoituspaikan perustamista, liikenteen väliaikaista järjestämistä, aineiden varastoimista tai kuljettamista varten tahi muuhun sellaiseen tarkoitukseen käyttää tietarkoitukseen-otetun maan ulkopuolella olevaa toiselle kuuluvaa aluetta, tienpitäjällä on oikeus ottaa alue käyttöönsä enintään tietyön ajaksi, mikäli siitä ei aiheudu kiinteistölle sanottavaa haittaa.

50§

Milloin liikenteen turvallisuuden vuoksi tai muista syistä harkitaan tarpeelliseksi, lääninhallitus voi kysymyksen ollessa määrätystä yleisestä tiestä tai sen osasta määrätä, ettei siihen saa liittää yksityistä tietä ilman lääninhallituksen lupaa tai ettei sille johtavaa yksityistä pääsytietä saada ilman sellaista lupaa edelleen käyttää tarkoitukseensa, taikka antaa muunlaisen määräyksen pääsyn järjestämisestä yleiselle tielle. Määräystä älköön ulotettako koskemaan yksityistä tietä alueella, jolla on voimassa asema- tai rakennuskaava.

Myöntäessään 1 momentissa mainitun kivan lääninhallitus voi määrätä ne tarpeellisiksi katsottavat ehdot, joita yksityistä tietä tehtäessä tai kunnossa pidettäessä on noudatettava.

Ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu määräys annetaan, on laadittava suunnitelma kysymykseen tulevan järjestelyn toimittamista varten.

Käsitellessään 1 momentissa mainittua, määräyksen antamista koskevaa asiaa lääninhallituksen on varattava kysymykseen tuleva kiinteistön omistajille ja muille asianosaisille tilaisuus tulla asiassa kuulluiksi ja on siitä asianomaisille tiedotettava kuuluttamalla kunnan ilmoitustaululla siten kuin laissa julkisista kuulutuksista (34/25) on säädetty. Lisäksi kuulutuksen julkaisemisesta on hakijan kustannuksella riittävän ajoissa

ilmoitettava yhdessä tai kahdessa paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä ja lähetettävä kirjallinen ilmoitus sellaiselle toisesta kunnasta olevalle asianosaiselle, jonka asuinpaikka on asiakirjoissa mainittu tai muutoin tunnettu. Tarpeen mukaan on asiasta kuultava myös kuntaa.

Päätöksestä, jolla lääninhallitus on antanut 1 momentissa mainitun määräyksen, on annettava tieto kysymykseen tuleville kiinteistön omistajille ja muille asianosaisille, noudattaen 4 momentissa säädettyä tiedoksiantojärjestystä.

Helsingissä 9. päivänä elokuuta 1963

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Veikko Savela

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.