Laki avioliittolain muuttamisesta.
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 13 päivänä kesäkuuta 1929 annetun avioliittolain (234/29) 69 a §:n 1 momentti ja 84 a §, sellaisina kuin ne ovat 23 päivänä syyskuuta 1948 annetussa laissa (681/48), sekä
lisätään lakiin uusi 84 b § seuraavasti:
69 a §.
Puolisoilla, jotka eivät katso voivansa pysyvän välien rikkoutumisen takia jatkaa yhteiselämää, olkoon oikeus saada asumusero, jos he ovat siitä yksimieliset. Tätä tarkoittavaa hakemusta älköön kuitenkaan otettako käsiteltäväksi, ellei esitetä selvitystä siitä, että puolisoiden kesken on toimitettu 84 a ja 84 b §:ssä tarkoitettu sovittelu, jonka päättymisestä on kulunut enintään yksi vuosi. Sovittelu ei kuitenkaan ole välttämätön, milloin jompikumpi puolisoista pysyväisesti oleskelee ulkomailla.
84 a §.
Sovittelun, jota tarkoitetaan 69 a §:ssä, toimittaa sen evankelisluterilaisen tai ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, tahi sellaisen muun uskonnollisen yhdyskunnan seurakunnan johtaja tai seurakunnan hallituksen siihen valtuuttama hallituksen jäsen, johon puolisot tai toinen heistä kuuluu, taikka sen kunnan sosiaalilautakunnan määräämä sovittelija, jonka kunnan alueella jompikumpi puolisoista asuu.
Sovittelun voi myös toimittaa asianomaisen evankelisluterilaisen hiippakunnan tuomiokapitulin tai ortodoksisen kirkkokunnan kirkollishallituksen siihen seurakuntaan määräämä sovittelija, jonka alueella jompikumpi puolisoista asuu.
84 b §.
Sovittelijan on neuvoteltava puolisoiden kanssa yhteiselämän jatkamisen mahdollisuuksista. Hänen on myös tehtävä näille selkoa asumuseron oikeusvaikutuksista sekä, jos puolisot eivät sovi yhteiselämän jatkamisesta, kehoitettava heitä sopimaan asumuseron ehdoista. Mikäli puolisoilla on alaikäisiä lapsia, tulee sovittelijan kiinnittää puolisoiden erityistä huomiota lasten aseman turvaamiseen.
Sovittelu on suoritettava puolisoiden ollessa henkilökohtaisesti saapuvilla. Sovittelijan on neuvoteltava kerran kummankin puolison kanssa erikseen sekä kerran molempien puolisoiden kanssa yhdessä, mikäli sovittelija ei erittäin painavista syistä katso olevan aihetta luopua yhteisestä neuvottelusta.
Sovittelua älköön tarpeettomasti viivytettäkö. Todistusta sovittelun toimittamisesta ei kuitenkaan saa antaa ennen kuin aikaisintaan kolmenkymmenen päivän kuluttua ensimmäisestä sovitteluun kuuluvasta neuvottelusta.
Sovittelija älköön ilman molempien puolisoiden suostumusta ilmaisko, mitä hän sovittelua toimittaessaan on saanut tietää.
Evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan sovittelijan sekä sosiaalilautakunnan määräämän sovittelijan suorittamasta sovittelusta ei kanneta puolisoilta palkkiota. Kirkollisen viranomaisen määräämälle sovittelijalle on asianomaisen seurakunnan kuitenkin suoritettava kohtuullinen palkkio, mikäli sovittelija ei ole seurakunnan vakinainen tai ylimääräinen pappi eikä sovittelu kuulu hänen virkatehtäviinsä. Sosiaalilautakunnan määräämälle sovittelijalle suoritetaan palkkio kunnan varoista. Uskonnonvapauslain mukaisesti perustetulle uskonnolliselle yhdyskunnalle sovittelusta suoritettavista maksuista määrätään sen yhdyskuntajärjestyksessä.
Seurakunnan ja kunnan on varattava tarpeellinen määräraha niitä välttämättömiä menoja varten, joita sovittelijalla voi toimessaan olla.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1964. Jos tuomiokunnan tuomari tai raastuvanoikeus on määrännyt sovittelijan tai sovittelu on aloitettu ennen tämän lain voimaantuloa, on sovittelu kuitenkin toimitettava aikaisempien säännösten mukaisesti.
Helsingissä 20 päivänä kesäkuuta 1963.
Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN.Oikeusministeri J. O. Söderhjelm.