326/1963

Annettu Helsingissä 20. päivänä kesäkuuta 1963

Laki Suomen ja muiden pohjoismaiden välisestä yhteistoiminnasta rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanossa

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Sakon ja eräiden muiden varallisuutta koskevien seuraamusten täytäntöönpano.

Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan tuomioistuimen antama tuomio tai päätös, jolla joku on tuomittu sakkoon tai uhkasakkoon tahi menettämään tietty esine tai muu omaisuus tahi rahamäärä taikka suorittamaan korvausta rikosasian oikeudenkäynnistä aiheutuneista kustannuksista, voidaan pyynnöstä panna täytäntöön Suomessa.

Perittävä rahamäärä on päätöksessä, jolla täytäntöönpanopyyntöön suostutaan, muunnettava Suomen rahaksi päätöstä edeltäneen päivän ostokurssin mukaan.

Täytäntöönpano tapahtuu Suomen lain mukaan. Sakkoa ei kuitenkaan ole täällä muunnettava vankeudeksi.

Sellainen Suomessa annettu tuomio tai päätös, jota 1 §:ssä tarkoitetaan, voidaan jättää pantavaksi täytäntöön Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa.

Vapausrangaistuksen täytäntöönpano.

Islannissa tuomittu varðdhald ja fangelsi, Norjassa tuomittu hefte ja fengsel, Ruotsissa tuomittu fängelse ja straffarbete sekä Tanskassa tuomittu hæfte ja fængsel nimiset vapausrangaistukset voidaan pyynnöstä panna täytäntöön Suomessa, jos tuomittu täytäntöönpanoon ryhdyttäessä on Suomen kansalainen tai pysyvästi asuu Suomessa taikka, jos tuomittu on ulkomaalainen, joka pysyvästi asumatta Suomessa oleskelee täällä mainittuna ajankohtana, ja toimenpidettä tällöin olosuhteisiin katsoen on pidettävä tarkoituksenmukaisena.

Mitä edellä on säädetty, sovellettakoon myös sakon muuntorangaistukseen.

Päätöksessä, jolla täytäntöönpanopyyntöön suostutaan, on rangaistus muunnettava saman rangaistusajan pituiseksi Suomen lain mukaiseksi rangaistuslajiksi siten, että rangaistus on määrättävä vankeudeksi, jos rangaistusaika on enintään kaksi vuotta, ja muuten kuritushuoneeksi.

Vankeudeksi tai kuritushuoneeksi muunnetun rangaistuksen täytäntöönpano tapahtuu Suomen lain mukaan, niin kuin lainvoiman saaneen tuomion täytäntöönpanosta on säädetty. Nuorisovankilaan määrätyn nuoren rikoksentekijän rangaistusaikaa älköön kuitenkaan pitennettäkö.

Suomessa täytäntöön pantavaksi määrätystä rangaistuksesta on vähennettävä, mitä siitä muussa pohjoismaassa on pantu täytäntöön. Jos tuomittu on vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten siirretty Suomeen, on se aika, joka on kulunut hänen kuljettamiseensa rangaistuslaitokseen, luettava rangaistusajaksi.

Sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpano raukeaa, jos sitä vastaava sakkomäärä maksetaan kokonaan rahana. Jos osa sakosta maksetaan, on muuntorangaistusta alennettava samassa suhteessa, kuin suoritettu maksu on muuntorangaistusta vastaavaan sakkomäärään; päivän osia ei tällöin ole otettava huomioon eikä muuntorangaistusta alennettava Suomen laissa säädettyä muuntorangaistuksen vähimmäisaikaa lyhyemmäksi.

Suomessa tuomittu vankeus- tai kuritushuonerangaistus ja täällä tuomitun sakon muuntorangaistus voidaan jättää täytäntöön pantavaksi Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa, jos tuomittu täytäntöönpanoon ryhdyttäessä on asianomaisen pohjoismaan kansalainen tai pysyvästi asuu siellä taikka jos tuomittu, olematta asianomaisen maan kansalainen ja pysyvästi asumatta siellä, mainittuna ajankohtana oleskelee tuossa maassa ja toimenpidettä olosuhteisiin katsoen voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.

Jos sakon muuntorangaistusta ei ole aikaisemmin vahvistettu, muuntorangaistuksen aika on ennen täytäntöönpanopyynnön tekemistä määrättävä, niin kuin siitä on rikoslaissa ja rangaistusten täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa säädetty.

Jos tuomittu siirretään Suomesta muuhun pohjoismaahan rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, on rangaistusaika luettava alkaneeksi sinä päivänä, jona Suomen viranomainen otti hänet mainitussa tarkoituksessa huostaansa, mikäli täytäntöönpano ei ollut sitä ennen alkanut.

Islannista, Norjasta, Ruotsista tai Tanskasta Suomeen taikka Suomesta muuhun pohjoismaahan vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten siirrettyyn henkilöön on sovellettava rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä 3 päivänä kesäkuuta 1960 annetun lain (270/60) 7 ja 18 §:n säännöksiä, jollei tuomittua ole passitettu tai karkoitettu asianomaisesta maasta.

Ehdollisesti tuomittuja koskevat toimenpiteet.
10§

Sellaisen henkilön valvonta, joka Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa annetun ehdollisen tuomion yhteydessä on asetettu valvottavaksi, voidaan pyynnöstä järjestää Suomessa.

11§

Päätöksessä, jolla ehdollisesti tuomitun henkilön valvonta määrätään järjestettäväksi Suomessa, on noudattamalla soveltuvin osin, mitä valvojan määräämisestä on nuorista rikoksentekijöistä 31 päivänä toukokuuta 1940 annetussa laissa (262/40) säädetty, samalla määrättävä valvoja sekä, jollei ehdollisen tuomion yhteydessä asetettuja ehtoja tai määräyksiä voida täällä soveltaa, vahvistettava niitä koskevat muutokset; koetus- ja valvontaaikoja älköön kuitenkaan muutettako.

Jos Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan asianomainen viranomainen muuttaa ehdollisesti tuomitun noudatettavaksi asetettuja ehtoja tai määräyksiä taikka julistaa ehdollisella tuomiolla myönnetyn lykkäyksen menetetyksi, olkoon tätä koskeva päätös, ehtojen ja määräysten osalta soveltuvin osin noudattamalla mitä 1 momentissa on sanottu, pätevä myös Suomessa.

12§

Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa ehdollisesti tuomitun henkilön valvonta, joka on päätetty järjestää Suomessa, voidaan lakkauttaa soveltamalla nuorista rikoksentekijöistä annetun lain 12 §:n säännöstä.

Sen jälkeen kun valvonta on päätetty järjestää Suomessa, on ehdollisella tuomiolla myönnetyn lykkäyksen menetetyksi julistamisessa sovellettava, jollei jäljempänä toisin säädetä, ehdollisesta rangaistustuomiosta 20 päivänä kesäkuuta 1918 annetun lain 5 ja 6 §:n säännöksiä.

Milloin tuomittu on jättänyt noudattamatta niitä erityisiä ehtoja ja määräyksiä, joita hänen noudatettavakseen on asetettu, voi valvottavan henkilön asuinpaikan tuomioistuin valvojan vaatimuksesta julistaa ehdollisella tuomiolla myönnetyn lykkäyksen menetetyksi. Samassa oikeudessa on esitettävä myös vaatimus lykkäyksen menettämisestä ehdollisesta rangaistustuomiosta annetun lain 5 §:n 3 momentissa tarkoitetulla perusteella; ja voi tällaisen vaatimuksen tehdä myös valvoja.

13§

Sellainenkin muusa pohjoismaassa ehdollisesti tuomittu henkilö, jonka valvontaa ei ole päätetty järjestää Suomessa, voidaan, milloin hänet täällä tuomitaan rikoksesta, joka on tehty koetusaikana tai ennen kuin ehdollinen tuomio annettiin, julistaa menettäneeksi ehdollisella tuomiolla saamansa lykkäys soveltamalla ehdollisesta rangaistustuomiosta annetun lain 5 ja 6 §:n säännöksiä.

14§

Määrätessään Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa ehdollisesti tuomitun rangaistuksen pantavaksi täytäntöön, tuomioistuimen on sovellettava tämän lain 2 ja 6 §:n säännöksiä.

Jos ehdollisessa tuomiossa on rikoksesta seuraavan rangaistuksen määrääminen lykätty, tulee tuomioistuimen katsoessaan, että lykkäys on menetettävä, määrätä rangaistus rikoksesta Suomen lain mukaan ja tämä rangaistus pantavaksi täytäntöön.

Katsoessaan, että muussa pohjoismaassa ehdollisesti tuomitun henkilön suhteen olisi ryhdyttävä toimenpiteeseen ehdollisesta rangaistustuomiosta annetun lain 5 tai 6 §:n säännösten perusteella taikka sen johdosta, että tuomittu on laiminlyönyt noudattaa hänelle asetettuja erityisiä ehtoja tai määräyksiä, voi tuomioistuin, julistamatta ehdollisella tuomiolla myönnettyä lykkäystä menetetyksi, siirtää kysymyksen toimenpiteestä siinä valtiossa ratkaistavaksi, jossa tuomio on annettu tai jossa tuomittu on valvottavana.

15§

Suomessa annetun ehdollisen tuomion johdosta määrätty valvonta voidaan jättää järjestettäväksi Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa.

Jos sen pohjoismaan asianomainen viranomainen, jossa valvonta on järjestetty, muuttaa tuomitun noudatettavaksi asetettuja ehtoja tai määräyksiä, olkoon tätä koskeva päätös pätevä myös Suomessa.

Sen estämättä, että Suomessa ehdollisesti tuomitun henkilön valvonta on järjestetty muussa pohjoismaassa, voidaan tuomittua koskevasta toimenpiteestä päättää myös Suomessa, milloin hänet saadaan täällä syypääksi koetusaikana taikka ennen ehdollisen tuomion antamista tehtyyn rikokseen taikka muun pohjoismaan asianomainen viranomainen on siirtänyt kysymyksen toimenpiteeseen ryhtymisestä Suomen tuomioistuimen harkittavaksi. Viimeksi mainitussa tapauksessa on toimenpiteestä päättäminen sen tuomioistuimen asia, joka on antanut tuomion.

16§

Jos Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan asianomainen viranomainen määrää Suomessa ehdollisella tuomiolla myönnetyn lykkäyksen menetetyksi, on sitä koskeva päätös pätevä myös Suomessa.

Ehdonalaisesti vapautettuja koskevat toimenpiteet.
17§

Sellaisen henkilön valvonta, joka on päästetty ehdonalaiseen vapauteen kärsimästä Islannissa fangelsi, Norjassa fengsel, Ruotsissa fängelse tai straffarbete tahi Tanskassa fængsel nimistä vapausrangaistusta, voidaan pyynnöstä järjestää Suomessa.

18§

Päätöksessä, jolla ehdonalaiseen vapauteen päästetyn henkilön valvonta määrätään järjestettäväksi Suomessa, on samalla määrättävä valvoja ja, jollei ehdonalaisesti vapautetun noudatettavaksi asetettuja ehtoja tai määräyksiä voida täällä soveltaa, vahvistettava niitä koskevat muutokset; koe- ja valvonta-aikoja älköön kuitenkaan muutettako.

Jos Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan asianomainen viranomainen muuttaa ehdonalaisesti vapautetun noudatettavaksi asetettuja ehtoja tai määräyksiä taikka määrää ehdonalaisen vapauden menetetyksi, olkoon tätä koskeva päätös, ehtojen ja määräysten osalta soveltuvin osin noudattamalla mitä 1 momentissa on sanottu, pätevä myös Suomessa.

19§

Sen jälkeen kun valvonta on päätetty järjestää Suomessa, on valvottavaan, jollei jäljempänä toisin säädetä, sovellettava rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 2 luvun ehdonalaista vapautta koskevia säännöksiä. Koeaikaa älköön kuitenkaan määrättäkö pitennettäväksi.

20§

Sellaisenkin 17 §:ssä tarkoitettua vapausrangaistusta kärsimästä ehdonalaiseen vapauteen päästetyn henkilön, jonka valvontaa ei ole päätetty järjestää Suomessa, voi Suomen tuomioistuin tuomitessaan hänet rangaistukseen koeaikana tehdystä uudesta rikoksesta määrätä menettämään ehdonalaisen vapautensa.

21§

Jos Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa ehdonalaiseen vapauteen päästetty henkilö Suomessa määrätään menettäneeksi ehdonalainen vapautensa, on oikeusministeriön muunnettava vielä kärsimättä oleva rangaistuksen osa vastaavan pituiseksi Suomen lain mukaiseksi rangaistuslajiksi siten, että jäljellä oleva osa rangaistuksesta on, jos koko rangaistusaika on ollut enintään kaksi vuotta, kärsittävä vankeutena ja muuten kuritushuoneena. Sen jälkeen pantakoon muunnettu rangaistus Suomessa täytäntöön niin kuin ehdonalaiseen vapauteen päästäminen olisi tapahtunut Suomessa.

Katsoessaan, että muussa pohjoismaassa ehdonalaiseen vapauteen päästetyn henkilön suhteen olisi ryhdyttävä toimenpiteeseen sen johdosta, että hän on jättänyt noudattamatta hänelle asetettuja ehtoja tai määräyksiä taikka tehnyt koeaikana uuden rikoksen, asianomainen viranomainen voi, määräämättä ehdonalaista vapautta menetetyksi, siirtää kysymyksen toimenpiteestä siinä valtiossa ratkaistavaksi, jossa tuomittu on päästetty ehdonalaiseen vapauteen tai jossa hän on valvottavana.

22§

Sellaisen henkilön valvonta, joka Suomessa on päästetty ehdonalaiseen vapauteen kärsimästä vankeus- tai kuritushuonerangaistusta, voidaan jättää järjestettäväksi Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa.

Jos sen pohjoismaan asianomainen viranomainen, jossa valvonta on järjestetty, muuttaa ehdonalaiseen vapauteen päästetyn henkilön noudatettavaksi asetettuja ehtoja tai määräyksiä, olkoon tätä koskeva päätös pätevä myös Suomessa.

Sen estämättä, että Suomessa ehdonalaiseen vapauteen päästetyn henkilön valvonta on järjestetty muussa pohjoismaassa, voidaan häntä koskevasta toimenpiteestä päättää myös Suomessa, milloin ehdonalaisesti vapautettu täällä tuomitaan koeaikana tehdystä rikoksesta taikka muun pohjoismaan asianomainen viranomainen on siirtänyt kysymyksen toimenpiteeseen ryhtymisestä Suomen viranomaisen harkittavaksi.

23§

Jos Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan asianomainen viranomainen määrää Suomessa ehdonalaiseen vapauteen päästetyn henkilön menettämään ehdonalaisen vapautensa, on sitä koskeva päätös pätevä myös Suomessa.

Yhteistä säännöksiä.
24§

Tämän lain 1, 5, 10 ja 17 §:ssä tarkoitetun pyynnön tekee Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan asianomainen viranomainen. Oikeusministeriö ratkaisee, onko pyyntöön suostuttava.

25§

Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa sellaisesta rikoksesta annettua tuomiota, jota koskeva syyte on Suomen tuomioistuimessa vireillä tai lainvoimaisella tuomiolla ratkaistu taikka josta rikoksesta oikeuskansleri on määrännyt syytteen nostettavaksi, älköön pantako Suomessa täytäntöön.

Tuomiota ei myöskään saa määrätä pantavaksi täytäntöön Suomessa, ellei se ole täytäntöönpanokelpoinen siinä valtiossa, jossa tuomio annettiin.

26§

Ennen kuin 5, 10 tai 17 §:ssä tarkoitettuun pyyntöön suostutaan, on tuomitulle varattava tilaisuus lausua asiasta, jos se voi vaikeudetta tapahtua.

Päätökseen, jolla suostutaan 5, 10 ja 17 §:ssä tarkoitettuun täytäntöönpanopyyntöön, on liitettävä valitusosoitus.

Päätös voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta.

27§

Pyynnön, joka tarkoittaa 4 tai 8 §:n mukaista täytäntöönpanoa taikka 15 tai 22 §:ssä edellytettyä valvonnan järjestämistä Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa, esittää oikeusministeriö.

Jos pyyntö koskee sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpanoa, oikeusministeriön on määrättävä muuntorangaistuksen aika, niin kuin 8 §:n 2 momentissa sanotaan.

28§

Jos on suostuttu pyyntöön, jota 1, 5, 10 tai 17 §:ssä tarkoitetaan, taikka jos ehdollisella tuomiolla myönnetty lykkäys tahi ehdonalainen vapaus on, sen mukaan kuin 13 tai 20 §:ssä säädetään, julistettu menetetyksi, älköön Suomessa nostettako syytettä siitä rikollisesta teosta, jota muussa pohjoismaassa annetussa tuomiossa tarkoitetaan.

29§

Mitä rikoslain 7 luvussa on säädetty rangaistusten yhdistämisestä, älköön sovellettako rangaistukseen, joka on tuomittu Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa.

Jos se, joka muussa pohjoismaassa on tuomittu rangaistukseen ehdollisella tuomiolla, tuomitaan Suomessa rangaistukseen rikoksesta, joka on tehty ennen kuin ehdollinen tuomio annettiin, määrätköön tuomioistuin samalla, rangaistuksia keskenään yhdistämättä, onko ehdollisesti tuomittu rangaistus pantava täytäntöön.

30§

Jos sen jälkeen, kun tämän lain 1 tai 5 §:ssä tarkoitettuun täytäntöönpanopyyntöön on suostuttu, syntyy kysymys täytäntöönpanon vanhentumisesta, on se ratkaistava sen valtion lain mukaan, jossa tuomio on annettu.

Suomen lain armahdussäännöksiä on sovellettava myös Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa annettuihin Suomessa täytäntöönpantaviksi määrättyihin tuomioihin.

Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa annettua tuomiota koskevassa Suomessa tapahtuvassa täytäntöönpanossa on noudatettava, mitä armoa antamalla on päätetty siinä pohjoismaassa, jossa tuomio on annettu.

31§

Milloin joku vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten kuljetetaan Islannista, Norjasta, Ruotsista tai Tanskasta johonkin toiseen näistä maista, saa hänet ilman erityistä lupaa kuljettaa Suomen alueen kautta.

32§

Tuomiolla tarkoitetaan tässä laissa myös sellaista muun viranomaisen kuin tuomioistuimen päätöstä tai määräystä, jolla asianomaisen valtion lainsäädännön mukaan on sama vaikutus kuin tuomiolla.

33§

Kustannukset, jotka aiheutuvat tämän lain nojalla Suomessa tapahtuvasta täytäntöönpanosta, jäävät, jollei niitä, sen mukaan kuin on erikseen säädetty, saada täytäntöönpanossa perityiksi, valtion vahingoksi.

34§

Asetuksella voidaan oikeusministeriölle tämän lain nojalla kuuluva valta päättää 1 ja 4 §:ssä tarkoitetusta täytäntöönpanosta uskoa kokonaan tai osaksi lääninhallitukselle.

35§

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

36§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1963.

Asetuksella määrätään erikseen Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan osalta, mistä alkaen tätä lakia sovelletaan Suomen ja sanotun valtion välillä.

Tämän lain edellyttämiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä myös niiden tuomioiden osalta, jotka on annettu ennen lain voimaantuloa. Ennen lain voimaantuloa tehdystä rikoksesta tuomitun vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten älköön tuomittua kuitenkaan siirrettäkö Suomeen, ellei hän kirjallisesti ole sitä anonut, älköönkä sellaisen rikoksen johdosta myöskään ehdollisella tuomiolla myönnettyä lykkäystä tai ehdonalaista vapautta määrättäkö menetetyksi.

Helsingissä 20. päivänä kesäkuuta 1963

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Oikeusministeri
J. O. Söderhjelm

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.