479/1962

Annettu Helsingissä 14. päivänä syyskuuta 1962

Vientitakuulaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Teollisuustuotteiden viennin yhteydessä syntyvän tappionvaaran varalta voidaan myöntää valtion vientitakuu sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Valtion vientitakuu voidaan myöntää:

1) sen varalta, että tilaaja hankkijasta riippumattomasta syystä ei suorita sopimuksenmukaista maksua tai muutoin laiminlyö sopimusten mukaisten sitoumustensa täyttämisen;

2) sen varalta, että tavaran kuljetuksen yhteydessä sattuu arvaamaton tapahtuma, josta viejälle aiheutuu tappiota ja jota ei voida kattaa vakuutuksella;

3) viennin yhteydessä ulkomailla suoritettavan varastoimisen tai muiden ulkomailla suoritettavien markkinoimistoimenpiteiden yhteydessä syntyvän tappionvaaran varalta;

4) sellaisen luoton vakuudeksi, joka on myönnetty tavaran ulkomaiselle tilaajalle, tai 3 kohdassa tarkoitettua markkinoimistoimenpidettä varten;

5) sen varalta, että ulkomailla rajoitetaan tuontia tai maksuvälineiden siirtoa tahi ryhdytään muuhun vastaavaan, viejälle vahinkoa tuottavaan toimenpiteeseen;

6) sen varalta, että ulkomailla julistetaan yleinen moratorio tai yleisissä taloudellisissa olosuhteissa tapahtuu huomattavaa häiriötä;

7) sen varalta, että valmistuskustannusten kohoamisesta kustannustason noustessa aiheutuu viejälle tappiota; sekä

8) sen varalta, että ylivoimaisen esteen sisältö tulkitaan vastoin yleistä kauppatapaa.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös valmistus- ja patenttioikeuden siirtoa ulkomaille sekä suunnittelu- tai muun työn suorittamista ulkomailla.

Vientitakuu myönnetään vain osalle viennin yhteydessä syntyvästä tappionvaarasta.

Tämän lain nojalla myönnettyjen, samanaikaisesti voimassa olevien takuiden yhteenlaskettu määrä saa nousta enintään sataan miljardiin markkaan.

Tämän lain täytäntöönpanoa ja soveltamista varten on kauppa- ja teollisuusministeriön alainen vientitakuulaitos.

Vientitakuulaitoksessa on hallintoneuvosto, johtokunta ja johtaja sekä muita tarvittavia toimihenkilöitä. Hallintoneuvoston jäsenet määrää valtioneuvosto kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Hallintoneuvosto määrää johtokunnan ja ottaa johtajan.

Vientitakuulaitoksen toiminnasta kertyvistä varoista sekä määrärahoista, jotka laitokselle valtion tulo- ja menoarviossa osoitetaan, muodostetaan tulo- ja menoarvion ulkopuolella oleva vientitakuurahasto, joka on laitoksen hoidossa.

Valtio vastaa vientitakuulaitoksen myöntämistä vientitakuista.

Laitoksen toiminnasta mahdollisesti syntyvä tappio, mikäli vientitakuurahaston varat eivät riitä tappion peittämiseen, korvataan rahastolle tulo- ja menoarvioon tarkoitusta varten otettavasta määrärahasta.

Vientitakuusta suoritettavan maksun määrää vientitakuulaitos noudattaen valtioneuvoston vahvistamia yleisiä perusteita.

Vientitakuulaitoksen tilien tarkastuksen suorittavat valtioneuvoston kalenterivuodeksi kerrallaan määräämät tilintarkastajat, joista yksi on määrättävä valtiontalouden tarkastusviraston esityksestä.

Laitoksen tilinpäätöksen vahvistaa valtioneuvosto.

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1963. Toimenpiteisiin vientitakuulaitoksen perustamiseksi ja sen toiminnan aloittamiseksi voidaan kuitenkin ryhtyä jo ennen lain voimaantuloa.

Helsingissä 14. päivänä syyskuuta 1962

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Kauppa- ja teollisuusministeri
T. A. Wiherheimo

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.