264/1961

Annettu Helsingissä 19. päivänä toukokuuta 1961

Vesilaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleisiä säännöksiä.

Vesialueet ja vedet.

Vesialueella tarkoitetaan aluetta, joka muutoin kuin tilapäisesti on veden peittämä.

Vesistöjä ovat avopintaiset sisävesialueet luonnollisine ja keinotekoisine osineen niitä vesiä lukuun ottamatta, jotka tämän luvun 2 §:ssä mainitaan.

Vesistönä tai sen osana ei pidetä:

1) ojaa, noroa ja sellaista vesiuomaa, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä runsasvetisimpänäkään aikana ole riittävästi vettä veneellä kulkua tai uiton toimittamista varten ja jota kalakaan ei voi sanottavassa määrässä kulkea; eikä

2) lähdettä sekä kaivoa ja muuta vedenottamoa, vesisäiliötä ja tekolammikkoa.

Mitä tässä laissa on säädetty vesistöstä, koskee vastaavasti myös merta.

Pohjavedellä tarkoitetaan maa- tai kallioperässä olevaa vettä.

Virtaavan veden vesistöä pidetään jokena, jos siinä vuoden vähävetistä alkaa lukuun ottamatta voidaan kulkea soutamalla, mikäli koski tahi kari ei ole esteenä. Vesistö, jossa keskivirtaama on vähintään kaksi kuutiometriä sekunnissa, katsotaan kuitenkin aina joeksi.

Jokea vähäisempi virtaavan veden vesistö on puro.

Tätä lakia sovellettaessa pidetään vesialueen rajana maata vastaan keskivedenkorkeuden mukaista rantaviivaa. Jos vedenkorkeus pysyväisesti on muuttunut, määrätään sanottu raja muutoksen jälkeen todettavien vedenkorkeuksien mukaan.

Mitä tässä laissa säädetään jokaiselle kuuluvasta vallasta kulkea ja uittaa puutavaraa sekä harjoittaa muuta yleiskäyttöä vesistössä, koskee myös 1 momentissa mainitun rajan ulkopuolella olevaa aluetta, milloin se on veden peittämä.

Kosken tai muun vesistönosan vesivoima lasketaan keskivirtaaman ja sitä vastaavan putouskorkeuden mukaan.

Vesisäiliössä sekä kaivossa ja muussa vedenottamossa olevan veden omistaa se, jolle tällainen laitos kuuluu. Lähteessä ja tekolammikossa olevan veden omistaa pohjan omistaja. Muuta avopintaista vettä sekä pohjavettä vallitsee, mikäli toiselle kuuluvasta erityisestä oikeudesta ei muuta johdu, tässä laissa säädetyin rajoituksin se, jolle kysymyksessä oleva vesi- tai maa-alue kuuluu.

Joessa ja purossa on kummankin puolen omistajalla oikeus yhtä suureen osaan siinä virtaavasta vedestä.

Tiettyä maa- tai vesialuetta koskevat tässä laissa säädetyt oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat, mikäli jäljempänä tai erikseen ei ole toisin säädetty, kysymyksessä olevan alueen omistajalle.

Mitä 1 momentissa on säädetty omistajasta, koskee myös sitä, joka pysyvästi hallitsee kysymyksessä olevaa maa- tai vesialuetta.

Sillä, joka vuokraoikeuden nojalla tai muulla siihen verrattavalla perusteella hallitsee tiettyä aluetta, on ojitusta ja jäteveden johtamista koskevissa asioissa omistajan asemesta oikeus tämän alueen osalta määrätä sellaisista toimenpiteistä, joihin ei tarvita vesioikeuden lupaa taikka joista ei aiheudu velvollisuutta rahasuoritukseen tai oikeutta korvaukseen hallinnan perusteena olevan oikeussuhteen päättymisen jälkeiseltä ajalta.

10§

Yhteisen vesialueen osakkaalla on oikeus, jollei tämän tai muun lain säännöksistä tai erikseen annetusta luvasta muuta johdu, ryhtyä sellaisiin omistajalle kuuluviin, alueen ja sillä olevan veden käyttämistä tarkoittaviin toimenpiteisiin, jotka eivät aiheuta muille osakkaille haittaa tai häiriötä eivätkä estä heitä vastaavanlaisella tavalla käyttämästä aluetta hyväkseen.

Mitä 1 momentissa on säädetty vesialueen osakkaan oikeudesta, koskee soveltuvin osin myös useille yhteisesti kuuluvan maa-alueen yhteisomistajan oikeutta alueelta saatavan pohjaveden käyttämiseen.

Milloin toisen vesialueeseen kohdistuvaan toimenpiteeseen on tämän lain mukaan saatava lupa, on myös vesialueen osakkaan haettava lupa tällaiseen toimenpiteeseen, jos se kohdistuu yhteiseen alueeseen.

11§

Vesialueen vuokraamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä on säädetty maanvuokrasta maalla nauuta tarkoitusta kuin maanviljelyksen harjoittamista varten.

Käytön yleiset rajoitukset.
12§

Joessa on syvimmällä kohdella valtaväylä veden vapaata juoksua, kulkemista, puutavaran uittoa ja kalan kulkua varten.

Valtaväylänä on kolmannes keskivedenkorkeuden mukaisesta vesistön leveydestä, kuitenkin niin, että milloin vesistössä yleisesti harjoitetaan liikennettä tahi uittoa, valtaväylän leveys on vähintään seitsemän metriä. Vesioikeus voi, jos tärkeät syyt vaativat, hakemuksesta määrätä valtaväylän leveämmäksi tai kapeammaksi sekä sen sijainnin muuallekin, kuin edellä on sanottu.

Valtaväylää älköön, ellei tässä laissa olevista tai erikseen annetuista säännöksistä muuta johdu, tai siihen ole saatu vesioikeuden lupaa, rakentamalla suljettako tai supistettako, älköönkä väylään myöskään asetettako sen käyttämistä vaikeuttavaa laitetta tai muuta tilapäistäkään estettä.

13§

Mitä tämän lain 12 §:ssä on sanottu joesta, koskee myös sellaista järvessä tai meressä olevaa salmea tahi kapeikkoa, jossa säännöllisesti harjoitetaan liikennettä tahi puutavaran uittoa taikka jota kela pääasiallisesti käyttää kulkutienään.

14§

Milloin vesistössä on yleinen kulku- tai uittoväylä, on sen sulkemisesta voimassa, mitä tämän luvun 12 §:n 3 momentissa säädetään.

15§

Älköön kukaan, ellei jäljempänä olevista säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta muuta johdu, niin johtako vesistöstä vettä tahi ryhtykö vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden tahi vedenjuoksun muutos, joka saa aikaan vahinkoa tai haittaa toisen vesi alueelle, kalastukselle, maalle, rakennukselle tai muulle omaisuudelle taikka joka aiheuttaa tulvan vaaraa tai yleistä vedenvähyyttä, huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä, muuttaa valtaväylää, vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä taikka muulla, edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua.

Edellä 1 momentissa mainittu kielto ei kuitenkaan tarkoita toimenpidettä, josta voi aiheutua vahinkoa tai haittaa ainoastaan yksityiselle, jos hän on toimenpiteeseen suostunut.

16§

Sellaisena vesistön muuttamisena, josta tämän luvun 15 §:ssä säädetään, ei pidetä vesialueen omistajan tai osakkaan koti- ja karjatalouteen sekä kotipuutarhan kasteluun käytettävän veden (talousveden) ottamista vesistöstä kohtuullista tarvetta vastaavassa määrässä. Jollei vesistöstä riitä vettä kaikille sitä talousvedeksi tarvitseville, tulee vesilautakunnan, milloin veden ottamisesta haittaa kärsivä vesialueen omistaja sitä pyytää, antaa tarvittavat määräykset veden käyttämisen rajoittamisesta. Annettua. määräystä voidaan muuttaa olosuhteiden muuttuessa.

17§

Veden vapaata juoksua tämän luvun 2 §:ssä tarkoitetusta altaasta lähtevässä sellaisessa luonnonuomassa, joka sanotun pykälän mukaan ei ole vesistö, älköön alapuolella asuvan vahingoksi muutettako tai estettäkö, ellei altaan tai uoman omistajan oma käyttötarve sitä vaadi. Jos alempana oleva käyttää uoman vettä talousvedeksi, älköön ylempänä oleva kuitenkaan käyttäkö sitä muuhun tarkoitukseen siinä määrin, että alempana olevan talousveden saanti estyy.

Älköön 1 momentissa tarkoitettua luonnonuomaa tai veden juoksua siinä niin muutettako, että siitä aiheutuu vahinkoa toisen maalle.

18§

Älköön kukaan ilman vesioikeuden lupaa niin käyttäkö pohjavettä taikka ryhtykö sellaiseen pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen, että toisen kiinteistöllä mahdollisuus talousveden saamiseen tai erityisen antoisan pohjavesiesiintymän hyväksi käyttämiseen olennaisesti huonontuu taikka jonkin pohjavettä ottavan laitoksen veden saanti vaikeutuu. Sama koskee myös muunlaista kuin pohjaveden ottamista tarkoittavaa toimenpidettä, jos siitä ilmeisesti aiheutuu edellä mainittu seuraus.

Jos pohjaveden ottamisesta aiheutuu vesistössä tämän luvun 15 §:ssä tarkoitettu seuraus, on toimenpide katsottava sellaiseksi vesistön muuttamiseksi, josta sanotussa pykälässä säädetään.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei kuitenkaan koske pohjaveden ottamista talousvedeksi eikä myöskään sitä varten tarvittavan kaivon tekemistä.

19§

Älköön kukaan, mikäli jäljempänä olevista säännöksistä ei muuta johdu, ilman vesioikeuden lupaa ryhtykö toimenpiteeseen, joka aiheuttaa vesistön pilaantumista. Tällaiseksi toimenpiteeksi katsotaan lian, jätteen, nesteen, kaasun, puunkuorien tai muun sellaisen aineen päästäminen vesistöön siten, että tästä joko välittömästi tai sen jatkuessa aiheutuu haitallista vesistön madaltumista, veden laadun vahingollista muuttumista, ilmeistä vahinkoa kalakannalle, ympäristön viihtyisyyden melkoista vähentymistä, vaaraa terveydelle taikka muu niihin verrattava yksityisen tai yleisen edun loukkaus.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös siinä tarkoitettujen aineiden panemista jäälle taikka niiden viemistä tahi johtamista niin lähelle vesistön rantaa, että ne saattavat joutua veteen ja aiheuttaa mainitunlaisia haitallisia seurauksia.

20§

Mitä edellä 19 §:ssä on sanottu vesistöstä, koskee myös tämän luvun 2 §:ssä tarkoitettua vesiuomaa ja allasta sellaisten toimenpiteiden osalta, joista voi aiheutua yleistä taikka toisen yksityistä etua loukkaavia, 19 §:ssä mainittuja haitallisia vaikutuksia.

21§

Vesioikeus voi, milloin tärkeät syyt vaativat, asianomaisen viranomaisen hakemuksesta antaa vesistöä tai sen osaa varten vesistön puhtauden säilyttämiseksi edellä 19 §:ssä säädettyä ankarampia määräyksiä tai, jos vesistöjen käytön järjestelyyn laajemman alueen puitteissa liittyvät yleiset edut sitä edellyttävät ja yksityiset edut voidaan asianmukaisin järjestelyin riittävässä määrin turvata, sanotussa pykälässä säädettyä lievempiä määräyksiä. Velvollisuus hakea 19 §:ssä tarkoitettu lupa koskee tällaisessa tapauksessa toimenpidettä, joka sisältää poikkeamisen tämän pykälän nojalla annetuista määräyksistä. Niin ikään vesioikeus voi tärkeiden syiden sitä vaatiessa antaa sille, jolla on oikeus ottaa vesistöstä vettä nesteenä käytettäväksi, luvan toisenkin vesialueella panna vesistöön luvassa määrättäviä aineita tai suorittaa muita toimenpiteitä veden käyttöominaisuuksien parantamiseksi tai vesistön tutkimiseksi.

22§

Älköön tämän luvun 19 §:ssä tarkoitettuja alueita pantako tai johdettako sellaiseen paikkaan, että toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi niiden johdosta käy terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä muutoin voitaisiin käyttää, taikka että kysymyksessä oleva toimenpide pohjaveden laatua huonontamalla muuten loukkaa yleistä tahi toisen yksityistä etua.

Vesioikeus voi vastaavasti soveltaen tämän luvun 21 §:n säännöksiä antaa jonkin alueen pohjaveden osalta lievempiä määräyksiä, kuin 1 momentissa on säädetty.

23§

Asetuksella erikseen määrättävän vesien pilaantumista aiheuttavan teollisuuden tai siihen verrattavan toiminnan alaan kuuluvaa laitosta, siitä riippumatta, johtuuko sen käyttämisestä tämän luvun 19―21 §:ssä tarkoitettu seuraus, ei saa rakentaa suorittamatta sellaisia toimenpiteitä, joilla vesien pilaantuminen ehkäistään. Mikäli kysymys on ennen tämän lain voimaantuloa rakennetusta, edellä tässä pykälässä tarkoitetun toiminnan alaan kuuluvasta laitoksesta, on sen rakennettava vesien suoja- tai puhdistuslaitteet viiden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Vesioikeus voi kuitenkin hakemuksesta, erityisten syiden vallitessa, pitentää määräajan enintään kymmeneksi vuodeksi.

Asetuksella voidaan myös määrätä, että muun kuin 1 momentissa tarkoitetun, avopintaisen veden tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheuttavan laitoksen käyttöön ottamisesta samoin kuin myös jäteveden johtamisesta asutulta alueelta vesistöön tai maahan, on ennakelta ilmoitettava asianomaiselle vesilautakunnalle tai vesistöjä valvovalle valtion viranomaiselle. Ilmoitus ei vapauta asianomaista hakemaata lupaa jäteveden johtamiseen, mikäli velvollisuus luvan hakemiseen edellä olevien säännösten mukaan toimenpiteen vaikutuksen vuoksi on olemassa.

Yleiskäyttö ja muut toisen alueeseen kohdistuvat oikeudet.
24§

Jokaisella on oikeus, välttäen tarpeetonta häiriön aiheuttamista, kulkea vesistössä, missä se on avoinna. Vesistö katsotaan avoimeksi, joa sitä laillisen oikeuden perusteella ei ole suljettu. Mitä edellä on sanottu kulkemisesta vesistössä, koskee vastaavasti kulkemista jäällä.

Vesistössä kulkevalla on myös lupa käyttää vierasta vesialuetta tilapäisenä ankkuroimispaikkana, mikäli siitä ei aiheudu toiselle sanottavaa haittaa tahi häiriötä.

Valtaväylässä tai yleisessä kulkuväylässä olevia pyydyksiä ja muita irtonaisia esineitä, jotka haittaavat kulkemista, saa niitä vahingoittamatta kulkemista varten tilapäisesti siirtää paikaltaan. Sama on laki väylän ulkopuolellakin olevasta irtaimesta esineestä, joka kohtuutonta haittaa aiheuttavalla tavalla estää kulkemisen. Kulkemisesta väylän ulkopuolella olevan merkityn pyydyksen yli tai sivuitse on määrätty kalastuslainsäädännössä.

Liikenteestä kanavassa ja muulla vesistössä sekä yleisellä talvitiellä on voimassa, mitä siitä erikseen on säädetty.

25§

Vahinko, joka aluksen törmäyksestä tai sen aikaan saamasta aallokosta, höyrylaivan kipinöistä tahi vesistössä kulkemisesta muutoin aiheutuu toisen maalle, laitokselle, varastolle, uittolaitteelle, pyydykselle tai muulle omaisuudelle, on aluksen omistajan, ottamalla huomioon, mitä erikseen on säädetty laivanisännän vastuun rajoittamisesta sekä meripanttioikeudesta, korvattava, vaikkei vahinkoon ole syynä aluksen ohjauksessa tai hoidossa tapahtunut tuottamus.

Vahingosta, joka vesistössä kulkemisesta aiheutuu valtaväylään tai yleiseen kulkuväylään laittomasti pannulle esineelle, ei sen omistajalla kuitenkaan ole oikeutta saada korvausta. Sama on voimassa tällaisessa väylässä olevan pyydyksen osalta, mikäli vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti tai törkeällä varomattomuudella. Jos vesistössä kulkeva tahallisesti tai törkeällä varomattomuudella vahingoittaa väylän ulkopuolella olevaa pyydystä, vaikkakaan sitä ei ole kalastuslain mukaisesti merkitty, on vahinko sen aiheuttajan korvattava.

Mikäli vahinko on johtunut siitä, ettei vahingoittunut omaisuus ole ollut asianmukaisessa kunnossa tai hoidossa, on aluksen omistaja joko kokonaan tai puutteellisuutta vastaavalta osalta vapaa korvausvelvollisuudesta.

26§

Vesistön käyttämisestä puutavaran uittamiseen säädetään 5 luvussa.

27§

Jokaisella on oikeus ammentaa vesistöstä vettä talousvetenä käytettäväksi sekä ottaa siitä jäätä koti- ja karjatalouttaan varten, uida vesistössä ja käyttää sen vettä pesemiseen, eläinten juottamiseen ja muuhun sellaiseen tarkoitukseen, mikäli se voi tapahtua kulkematta oikeudettomasti toisen maalla ja aiheuttamatta alueen omistajalle tai muulle haittaa tahi häiriötä.

Edellä 1 momentissa säädetyin rajoituksin on niin ikään lupa tilapäisesti ammentaa vettä toiselle kuuluvasta, tämän luvun 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta vesiuomasta samoin kuin myös sellaisesta lähteestä, joka ei ole sen omistajan tai hänen luvallaan muun henkilön vakituisessa käytössä. Oikeudesta ottaa vettä tulenvaaran torjumiseen edellä tarkoitetusta uomasta tai lähteestä sekä muustakin altaasta, jota sanotun 2 §:n mukaan ei ole pidettävä vesistönä, on erikseen säädetty.

Veden johtamisesta nesteenä käytettäväksi säädetään 9 luvussa.

28§

Rannan omistajalla tai haltijalla, vaikkei hän olekaan vesialueen omistaja tai osakas, on oikeus asettaa yksityistä tarvettaan varten rannan edustalle vesistöön veneen kiinnityspaalu taikka rakentaa rantaansa toisen vesialueelle ulottuva laituri, venevaja, uimahuone sekä pesutupa, sauna tai muu sellainen rakennus, mikäli se voi tapahtua tuottamatta vesialueen omistajalle vahinkoa tahi huomattavaa haittaa ja aiheuttamatta vesistössä tämän luvun 12―15 §:ssä tarkoitettua

. muutosta tai seurausta. Tällaista oikeutta ei kuitenkaan ole satama-alueella tai muulla erityiseen käyttöön otetulla vesialueella.

Toimenpiteestä johtuva haitta on vesialueen omistajalle korvattava.

29§

Kun vesistö on siirtynyt sijoiltaan, on sekä entisen että uuden uoman omistajalla ja osakkaalla sekä, jos yleinen etu sitä vaatii, valtiolla oikeus kahden vuoden kuluessa johtaa vesi takaisin entiseen uomaan. Jos aikaa on kulunut enemmän kuin kaksi vuotta, on veden siirtämisestä entiseen uomaan voimassa, mitä vesistöön rakentamisesta on säädetty.

Siirtämisen toimeenpanija ei ole velvollinen korvaamaan kustannuksia, jotka kahden vuoden kuluessa vesistön siirtymisestä on pantu entisen pohjan kunnostamiseen tai sille rakentamiseen taikka veden käyttämiseen uudessa uomassa. Jos vesistön siirtäminen entiseen uomaan tapahtuu kymmenen vuoden kuluessa, ei korvausta myöskään ole suoritettava entisen uoman veden alle saattamisesta, sikäli kuin se ei aiheuta kahden vuoden kuluttua vesistön siirtymisestä tehtyjen töiden hyödyttömäksi käymistä.

30§

Jokaisella, joka kärsii haittaa lietteestä, matalikosta tai muusta siihen verrattavasta, vesistössä olevasta esteestä, on oikeus ilman erikseen hankittavaa lupaa poistaa se toisenkin vesialueelta, mikäli toimenpide ei aiheuta tämän luvun 12―15 §:ssä tarkoitettua muutosta tai seurausta eikä työn suorittamisesta johdu vesialueen omistajalle huomattavaa haittaa. Työtä älköön suoritettako siten ja sellaisena aikana, että vaelluskalan kulku vesistössä estyy. Työn aloittamisesta ja suorittamiatavasta on, mikäli työ ei ole vähäinen, ennakolta ilmoitettava kysymyksessä olevan vesialueen omistajalle.

Siitä, mitä vesistön pohjasta poistetaan, on soveltuvin osin voimassa, mitä kulkuväylästä nostetusta maasta 4 luvun 6 §:ssä on säädetty.

Edellä tässä pykälässä tarkoitetusta toimenpiteestä aiheutunut haitta on korvattava.

31§

Milloin jonkin vesistöä koskevan yrityksen vaikutusten toteamiseksi, pohjavesivarojen selville saamiseksi tai muutoin tässä laissa tarkoitetun toimenpiteen toteuttamismahdollisuuksien selvittämiseksi on tarpeen suorittaa maaperä, vesimäärä tai muita tutkimuksia toiselle kuuluvalla alueella eikä alueen omistajan tai haltijan suostumusta ole saatu, voi vesilautakunta hakemuksesta, kuultuaan tarvittaessa alueen omistajaa tai haltijaa, määräajaksi ja määräämänsä ehdoin antaa siihen luvan. Tutkimusta suoritettaessa on alueen omistajan ja muiden henkilöiden etujen aiheetonta loukkaamista vältettävä. Lupapäätöksessä voidaan määrätä, että tutkimusten tulokset on annettava tiedoksi vesilautakunnalle sekä, milloin tutkimus koskee pohjavettä, myös alueen omistajalle. Tutkimusten alkamisesta on, mikäli mahdollista, ilmoitettava alueen omistajalle tai haltijalle.

Tutkimustyöstä aiheutunut vahinko on asianomaisille korvattava.

2 luku

Yleiset säännökset rakentamisesta vesistöön.

Rakentaminen ja sen edellytykset.

Tämän luvun säännökset rakentamisesta koskevat, mikäli jonkin toimenpiteen osalta muuta ei ole säädetty, kiinteän tai irrallisen laitteen taikka rakennuksen tai muun rakennelman, kuten padon, penkereen, sillan, johdon, kuljetuslaitteen tai laiturin tekemistä vesistöön tai sen poikki, perkaamis-, paalutus- tai täyttämistyön suorittamista vesistössä, uuden uoman tekemistä sekä muuta niihin verrattavaa toimenpidettä.

Rakentamiseksi katsotaan myös sellainen maalle rakentaminen, joka voi aiheuttaa vesistössä vedenjuoksun tai vedenkorkeuden muutoksen.

Rakentamiseen, joka tarkoittaa vesivoiman käyttöön ottamista, kulkuväylän tekemistä, vesistön kuntoonpanemista uittoa varten, vesistön järjestelyä tai säännöstelyä, veden johtamista nesteenä käytettäväksi sekä jäteveden johtamista vesistöön, sovelletaan tämän luvan säännöksiä siltä osin, kuin jäljempänä asianomaisessa luvussa säädetään.

Jos rakentamisesta tai rakennelman käyttämisestä saattaa aiheutua 1 luvun 12―15 §:ssä tarkoitettu muutos tai seuraus, on rakentamiseen hankittava vesioikeuden lupa.

Rakentamisen seurauksesta riippumatta lupa on aina haettava sillan tai kuljetuslaitteen tekemiseen yleisen kulku- tai uittoväylän yli sekä vesi-, viemäri-, voima- tai muun johdon taikka tunnelin tekemiseen tällaisen väylän alitse.

Rakennuksen tai muun rakennelman muuttamiseen on niin ikään haettava lupa, joa muutoksesta aiheutuu 1 luvun 12―-15 §:ssä tarkoitettu muutos tai seuraus taikka muutoksen toteuttaminen käsittää vesioloihin yleistä tai yksityistä etua loukkaavalla tavalla vaikuttavan poikkeamisen rakentamista varten aikaisemmin myönnetyn lupapäätöksen määräyksistä.

Luvan nojalla tehdyn rakennelman uusimiseen ei vaadita uutta lupaa, jos työ tehdään entisiä määräyksiä noudattaen ja siihen ryhdytään kahden vuoden kuluessa siitä, kun entinen rakennelma poistettiin tai sitä lakattiin käyttämästä. Jollei rakennustyötä viiden vuoden kuluessa saateta päätökseen, on kuitenkin uusi lupa rakennelmaa varten hankittava.

Rakentaminen on, mikäli sen tarkoitus ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna voidaan saavuttaa, suoritettava siten, ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle, ettei vesistössä kulkemista ja puutavaran uittoa, vesivoiman käyttämistä, vesistön järjestelyä tai säännöstelyä, kalastuksen harjoittamista, maan kuivattamista, veden johtamista nesteenä käytettäväksi, pohjaveden ottamista taikka muutoin yleistä tai yksityistä etua loukata, vesistön puhdistautumiskykyä huononneta taikka ympäristön viihtyisyyttä turmella enempää, kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä, samoin kuin myös siten, että vesistön tai pohjaveden erilaiset käyttämisedut vastedeskin voidaan tyydyttää mahdollisimman vähäisessä määrin supistettuina.

Mitä 1 momentissa on sanottu, on noudatettava silloinkin, kun lupaa rakentamiseen ei tarvita, sekä, milloin rakentamislupaa on haettu, sanotun luvan ehtoja määrättäessä. Sama on myös voimassa rakentamisen toimittamisesta siltä osin, kuin rakentamisluvassa ei ole asiasta määräyksiä, sekä vesistöön tehdyn rakennelman käyttämisestä.

Rakennustyö on tehtävä siten, että rakennelma kestävyydeltään täyttää kohtuulliset vaatimukset.

Muinaismuistojen suojaamisen sekä luonnonsuojelun osalta on vesistöön rakennettaessa noudatettava, mitä erikseen on säädetty.

Lupaa rakentamiseen älköön myönnettäkö, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa, aiheuttaa huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-eloja.

Jos rakentaminen, ottamalla huomioon, mitä tämän luvun 3 §:ssä ja tässä luvussa jäljempänä on säädetty, ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua, voidaan lupa siihen myöntää, mikäli yritys hyötyisän tai suojaavan tarkoituksensa vuoksi on tarpeen vesialueen tai sen rannalla olevan kiinteistön järkiperäistä hyväksikäyttöä taikka muuta hyödyllistä taloudellista toimintaa varten.

Milloin rakentamisesta edellä mainittujen säännösten mukaisesti toteutettuna aiheutuu 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei 1 momentin nojalla voida myöntää lupaa, on, mikäli tämän luvun 5 §:stä ei muuta johdu, luvan myöntämisen edellytyksenä, että yleinen tarve rakentamista vaatii tai että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hyöty on määrättävä siten, kuin tämän luvun 11 §:ssä sanotaan ja, milloin hakijalle samalla myönnetään tämän luvun 7―9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys myös otettava huomioon.

Lupa tämän luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun rakentamiseen on myönnettävä, jos. hankkeen toteuttamisesta ei aiheudu v. leistä eikä yksityistä etua koskevia vahingollisia tai haitallisia seurauksia. Luvan myöntämisestä muussa tapauksessa on voimassa, mitä tässä pykälässä edellä on säädetty.

Milloin vesistöön rakentajalle on tarpeen saada toiselle kuuluvaa aluetta laitteen, rakennuksen tai muun rakennelman taikka uuden uoman pohjaksi niiden käyttöä varten välttämättömästi tarvittavine alueineen, niin myös alueeksi, jolle poistettava maa siirretään taikka joka veden alle saatettuna tulee 1 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan vesialueeksi tai joka tarvitaan yleisen- tai yksityisen edun suojaamiseksi tehtävää laitetta tai rakennelmaa varten, voi vesioikeus asianomaisen luvan hakemisen yhteydessä tai milloin erityistä syytä on, muutoinkin hakemuksesta antaa rakentajalle oikeuden tällaiseen alueeseen sillä mahdollisesti olevine rakennuksineen tai muine rakennelmineen, mikäli rakentamisen osalta tämän luvun 6 §:n 2 momentissa mainitut edellytykset ovat olemassa ja sen lisäksi edellä mainittuihin tarkoituksiin tarvittava alue suurimmalta osaltaan kuuluu hakijalle joko omistusoikeuden tai pysyvä käyttöoikeuden perusteella taikka hänellä on tällaiseen osaan määräsian ostajan oikeus. Milloin kysymys on hakijalle ja muille yhteisesti kuuluvasta alueesta, oikeuden myöntäminen edellyttää, että toimenpiteen kohteeksi joutuva alue ei ole sanottavasti suurempi hakijan osuutta vastaavaa osaa yhteisestä alueesta.

Edellä 1 momentissa säädetyistä edellytyksistä riippumatta voidaan, mikäli tämän luvun 6 §:ssä mainitut rakentamisen edellytykset ovat olemassa, hakemuksesta myöntää oikeus tehdä vesiuomaan toiselle kuuluvalle tai yhteiselle alueelle uomaa huomattavasti muuttamatta pato kiinnikkeineen, silta siihen liittyvine laitteineen, laituri tai pumppulaitos, niin myös oikeus tilapäisesti nostaa vettä toiselle kuuluvalle alueelle. Samoin voidaan hakijalle myöntää oikeus suorittaa toisen alueella perkaustyötä sekä vähäisessä määrin oikaista tai leventää uomaa niin myös panna poistettavaa maata toisen alueelle, ei kuitenkaan tontille, rakennuspaikalle, puutarhaan, varastopaikalle, uimarannalle tai muuhun erityiseen käyttöön otetulle alueelle.

Edellä 1 tai 2 momentin nojalla myönnetyn oikeuden nojalla saadaan aluetta käyttää vain siihen tarkoitukseen, jota varten oikeus on myönnetty. Käyttöoikeus on pysyvä, jollei vesioikeus erityisistä syistä ole määrännyt, että se on oleva voimassa vain määräajan.

Jos rakentaminen on yleisen tarpeen vaatima, voidaan hakijalle myöntää tarvittava oikeus toiselle kuuluvaan alueeseen tai sen omaksi lunastamiseen siinäkin tapauksessa, että tämän luvun 7 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset puuttuvat.

Milloin toiselle kuuluva rakennus, laitos tai muu rakennelma, jonka poistaminen tai lunastaminen ei sisälly hakijalle tämän luvun 7 §:n 1 momentin nojalla myönnettyyn oikeuteen, estää rakentamista, hakijalle voidaan tämän luvun 6 §:n 2 momentissa säädetyin edellytyksin myöntää oikeus sen poistamiseen, muuttamiseen tai hyväksi käyttämiseen.

10§

Päätöksessä, jolla hakija edellä tässä luvussa olevien säännösten nojalla. on saanut oikeuden toiselle kuuluvan rakennelman poistamiseen tai muuttamiseen, on rakennelman omistajalle, jos hän sitä vaatii, varattava mahdollisuus määräajassa itse suorittaa rakennelman poistaminen tai muuttaminen. Hakija on tällöin velvollinen korvaamaan hänelle toimenpiteestä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

11§

Rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyödyksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada.

Rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle ilman asianomaisen suostumusta aiheutetut sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna myös se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen.

Milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan edellytyksiä harkittaessa verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna, jolloin huomiota on kiinnitettävä myös toimenpiteen välttämättömyyteen veden tai vesistön tarjoamien etujen saamiseksi hyödylliseen käyttöön.

12§

Rakentamista koskevassa lupapäätöksessä on määrättävä aika, enintään kymmenen vuotta, jonka kuluessa rakennustyö on tehtävä. Tätä aikaa voidaan, milloin erityistä syytä siihen on, ennen määräajan päättymistä tehdystä hakemuksesta kohtuullisesti pitentää. Jollei työtä olennaisilta osiltaan ole suoritettu ennen lupapäätöksessä määrätyn tai pitennetyn ajan päättymistä, on lupa ja siinä tarkoitettua toimenpidettä varten toisen omaisuuteen myönnetyt käyttöoikeudet katsottava rauenneiksi. Sama koskee myös toiselle kuuluvaa omaisuutta, mikäli omistusoikeus ei ole jo siirtynyt luvan saajalle.

Rakentajan velvollisuudet.

13§

Vahinko, haitta ja muu edunmenetys, joka johtuu rakentamisesta, rakennetun laitoksen tai rakennelman käyttämisestä taikka oikeudesta käyttää tai lunastaa toiselle kuuluvaa omaisuutta, on asianomaiselle korvattava. Toiselle kuuluvan rakennelman käyttöoikeuden saaja voidaan myös, jollei hänen saamansa hyöty ole vähäinen, velvoittaa suorittamaan sitä vastaava saa rakennelman rakentamiskustannuksista sen silloisen kunnon mukaan sekä osallistumaan rakennelman kunnossapitokustannuksiin.

Lupapäätöksen perusteella myönnetyn oikeuden rauetessa tämän luvun 12 §:n mukaisesti on korvauksen saajalla oikeus vain siihen osaan korvausta, joka vastaa hänelle aiheutunutta edunmenetystä.

14§

Milloin rakentaminen saattaa vaikuttaa vesistön vedenkorkeuteen tai vedenjuoksuun, on lupapäätökseen tarvittaessa otettava määräykset siitä korkeudesta, mihin vesi enintään tai eri aikoina saadaan nostaa tahi laskea, sekä siitä, millä tavalla veden juoksutus on järjestettävä. Vedenkorkeuden ja vedenjuoksun tarkkailemiseksi on annettava määräykset tätä koskevista toimenpiteistä samoin kuin kiintopisteistä ja laitteista, jotka rakentaja on velvollinen tekemään ja kunnossapitämään.

15§

Lupapäätökseen on otettava tarpeelliset määräykset toimenpiteistä, jotka rakentajan tulee suorittaa rakennuspaikalla ja sen ympäristössä maa- ja kivikasojen tasoittamiseksi sekä rakennustyön muiden jälkien poistamiseksi.

16§

Rakennettaessa valtaväylään, jolla liikenteen kannalta on merkitystä, taikka muualla vesistössä olevaan yleiseen kulkuväylään, on rakennelma määrättävä tehtäväksi niin ja varustettavaksi sellaisilla laitteilla, että liikennettä ilman huomattavaa haittaa edelleen voidaan vesistössä harjoittaa.

17§

Milloin rakentamisesta tai rakennelman käyttämisestä, johon tämän lain mukaan on haettava lupa, aiheutuu yksityistä tai yleistä käyttöä palvelevan kulkuyhteyden katkeaminen vesialueella, sen jäällä tahi rannalla taikka tällaisen yhteyden huomattava huonontuminen, rakentaja on velvoitettava tekemään tie tai suorittamaan sen tekemisestä johtuvat kustannukset taikka ryhtymään muihin toimenpiteisiin kohtuulliset vaatimukset täyttävän kulkumahdollisuuden järjestämiseksi sen tarvitsijoille.

18§

Jos vesistössä, jossa on valtaväylä ja jolla uiton kannalta on merkitystä, rakennetaan niin, että valtaväylää supistetaan tai sen vedenjuoksua muutetaan, on rakennelman omistaja, jollei kysymys ole tämän luvun 20 §:ssä tarkoitetusta tapauksesta, velvoitettava tekemään rakennelma sellaiseksi taikka sellainen laite tai erillinen rakennelma, että uitettava puutavara saadaan siirretyksi rakennetun kohdan ohitse. Milloin vedenjuoksua muutetaan, on rakentaja velvoitettava tekemään laitteet, jotka tarvitaan puutavaran johtamiseksi valtaväylästä siirtokohtaan, sekä tarpeellisin järjestelyin tai toimenpitein huolehtimaan myös siitä, että uitto esteen alapuolella pääsee valtaväylään takaisin. Laitteita tai rakennelmaa varten on korvauksetta annettava tarvittava vesimäärä ja ne on tehtävä sellaisiksi ja pidettävä sellaisessa kunnossa, ettei uiton tehokkuus ja varmuus rakentamisen johdosta huomattavasti heikkene.

Jos 1 momentissa tarkoitetussa vesistössä uittosääntöä muuttamalla siirrytään toiseen uittotapaan, on rakennelman omistaja lupapäätöstä muuttamalla velvoitettava tekemään sellainen uuden uittotavan vaatima rakennelma tai laite, joka täyttää 1 momentissa mainitut vaatimukset. Tällaisesta toimenpiteestä aiheutuvat rakentamis- ja kunnossapitokustannukset jaetaan rakennelman omistajan ja uittajan kesken uuteen uittotapaan siirtymisestä saatavan hyödyn mukaisessa suhteessa, kuitenkin niin, että rakennelman omistaja on velvollinen osallistumaan kustannuksiin enintään saamansa hyödyn määrällä.

Rakennettaessa järvessä tai meressä olevaan yleiseen uittoväylään on rakennelma tehtävä niin, että uittoa ilman huomattavaa hankaloitumista edelleen voidaan väylässä toimittaa.

Edellä tässä tarkoitetun rakennelman omistaja on velvollinen itse huolehtimaan rakennelmansa suojaamisesta uiton tuottamalta vahingolta.

19§

Jos se vesistön osa, johon rakennetaan, jo ennen rakentamista oli sellainen, että siinä tarvittiin erityiset laitteet uiton toimittamista varten, älköön rakentajaa määrättäkö tekemään muita tämän luvun 18 §:ssä tarkoitettuja laitteita tal rakennelmia kuin ne, jotka ovat tarpeen rakentamisen vesistössä aiheuttamien muutosten vuoksi. Rakentaja voidaan tällaisessa tapauksessa kuitenkin velvoittaa sallimaan, että uittaja omalla kustannuksellaan tekee rakennelman yhteyteen muitakin uiton tehostamiseksi tarpeellisia laitteita.

20§

Jos rakentamisesta tai rakennelman käyttämisestä on seurauksena tämän luvun 18 §:ssä tarkoitetussa vesistössä, missä uittomäärät ovat vähäiset tai uitto ei ole säännöllisesti toistuvaa, sellainen muutos, ettei uittamismahdollisuutta siinä tai sen osassa voida säilyttää, rakentaja voidaan sanotun pykälän 1 tai 2 momentissa säädetyn velvollisuuden sijasta määrätä tekemään puutavaran maitse kuljettamista varten tie, rata, laitos tai muu rakennelma. Laitos tai muu rakennelma on rakentajan pidettävä kunnossa sekä tarvittaessa uusittava.

21§

Jos rakentaminen sellaisessa vesistön osassa, jota tämän luvun 18 §:n säännökset eivät koske, estää uiton toimittamisen taikka vaikeuttaa sitä, voidaan rakentaja velvoittaa uittajan hakemuksesta ja kustannuksella tekemään rakennelmaan uiton toimittamista varten tarpeelliset laitteet taikka sallimaan, että uittaja ne tekee, sekä korvausta vastaan antamaan uittajan käytettäväksi laitteita varten tarvittava vesimäärä.

Laitteet, jotka 1 momentissa tarkoitetussa vesistössä tai vesistön osassa ovat tarpeen rakennelman suojaamiseksi uiton aiheuttamalta vahingolta, on uittajan kustannettava ja pidettävä kunnossa.

22§

Jos vesistöön rakentamisen johdosta kalan kulkureitti kalakannan vahingoksi ilmeisesti huononee tai kalan lisääntymismahdollisuudet vesistössä tai siihen liittyvällä vesialueella sanotusta syystä muutoin huomattavasti vähenevät, on rakentaja ottamalla huomioon maataloushallituksen hyväksymä kalakannan suojaamista kysymyksessä olevassa vesistössä tarkoittava suunnitelma, velvoitettava suorittamaan kalatien rakentaminen ja muut tarvittavat toimenpiteet. Älköön kalatietä kuitenkaan määrättäkö tehtäväksi taikka muihin kalan kudun turvaamista tarkoittaviin toimiin ryhdyttäväksi, jos kysymyksessä oleva vesistön osa ennen rakentamistakin eli sellainen, ettei kala siitä kulkenut.

Mikäli vesioikeus katsoo kalakannan säilyttämiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamien aiheuttavan saavutettavissa olevaan hyötyyn verrattuna suhteettomia kustannuksia rakentajalle taikka niihin ryhtymistä ei muusta syystä pidetä tarkoituksenmukaisena, voidaan rakentaja niiden sijasta velvoittaa suorittamaan valtiolle 12 luvun 11 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti määrätty, kalakannan säilyttämiseen käytettävä maksu.

23§

Milloin rakentaminen tai rakennelman käyttäminen vesistössä, jossa jäteveden johtamisen vuoksi tai muusta syystä on olemassa vesistön pilaantumisen vaara, vesistön puhdistautumiskykyä heikentämällä aiheuttaa haittaa, voidaan rakentaja velvoittaa tekemään sellaisia laitteita tai ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin, jotka vesistön puhdistautumiskyvyn säilyttämistä varten katsotaan tarpeellisiksi.

24§

Jos vesistöön rakennetaessa on yleistä tai yksityistä tietä, rautatietä tai muuta kiskorataa taikka sitä varten tehtyä siltaa, rumpua tai pengertä muutettava tai uusi tällainen rakennelma tehtävä, on tämä työ rakentajan suoritettava ja kustannettava. Jollei tässä tarkoitettuun toimenpiteeseen ole saatu asianomaiselta suostumusta, on vesioikeuden hakemuksesta määrättävä toimenpiteen suorittamisesta.

Entistä rakennelmaa muutettaessa voidaan tienpitäjä taikka rautatien tai muun kiskoradan omistaja, mikäli vaatimus siitä tehdään, velvoittaa osallistumaan työn kustannuksiin osuudella, jonka katsotaan vastaavan hänelle työn suorittamisesta johtuvaa uusimis- tai kunnossapitokustannusten säästöä.

Jos tie, rautatie tai muu kiskorata on valtion tai kunnan viranomaisen hoidossa, on tällä oikeus suorittaa edellä tarkoitettu työ ja saada rakentajalta korvaus tarpeellisista kustannuksista. Vastaavan oikeuden vesioikeus voi hakemuksesta muutoinkin antaa tienpitäjälle tahi rautatien tai muun kiskoradan omistajalle, jos liikenteen turvallisuus tai muut erityiset syyt sitä vaativat.

25§

Päätöksessä, jonka vesioikeus tämän luvun 24 §:n nojalla antaa sillan tai muun tekemisestä, on myös määrättävä sen kunnossapitämisestä ja uusimisesta. Kunnossapitäjäksi voidaan, ottamalla huomioon, mitä sanotun pykälän 3 momentissa on säädetty, määrätä sillan tai rummun omistaja taikka rakentaja.

Jos sillan tai rummun omistaja määrätään kunnossapitäjäksi ja tien, rautatien tai muun kiskoradan kunnossapidosta johtuvat kustannukset sillan tai rummun tekemisen tai muuttamisen johdosta aikaisempiin kunnossapitokustannuksiin verrattuna huomattavasti lisääntyvät, on rakentaja määrättävä korvaamaan lisäkustannukset. Kunnossapitäjäksi määrätylle rakentajalle on sillan tai rummun omistaja vastaavasti velvoitettava korvaamaan tälle aiheutunut kunnossapitokustannusten väheneminen.

Olosuhteiden olennaisesti muuttuessa vesioikeus voi hakemuksesta muuttaa edellä tässä pykälässä tarkoitettua päätöstä.

Rakentamistyön aloittaminen ja lupaehtojen muuttaminen.
26§

Vesioikeus voi oikeuttaa hakijan, joka sitä pyytää ja asettaa vakuuden kaiken aiheutuvan vahingon korvaamisesta, ryhtymään jo ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemista omalla tai toisen alueella sellaisiin luvan edellyttämiin, yrityksen toteuttamista tarkoittaviin töihin, joiden suorittaminen ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi eikä estä elojen ennalleen palauttamista siinä tapauksessa, että lupa muutoksenhaun johdosta evätään tai sen ehtoja muutetaan.

Milloin hakijana on valtio, ei 1 momentissa mainittua vakuutta tarvitse asettaa. Valtiolle voidaan myös, mikäli erityisiä syitä siihen on, myöntää oikeus jo ennen lupapäätöksen antamista aloittaa omalla alueellaan tai omistajan suostumuksella toiselle kuuluvalla alueella sellaiset rakentamistyöt, jotka eivät vaikeuta vesistön ennalleen palauttamista siinä tapauksessa, että lupaa ei myönnetä.

Mitä edellä 1 ja 2 momentissa on sanottu, ei estä rakentajaa, joka on hakenut tämän luvun 2 §:ssä tarkoitettua lupaa, ryhtymästä omada alueellaan tai toisen suostumuksella tälle kuuluvalla alueella sellaiseen yrityksen toteuttamista tarkoittavaan toimenpiteeseen, jonka suorittaminen ei aiheuta muutoksia vesioloihin taikka joka ei käsitä sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitettua toimenpidettä.

Hakemusasian ratkaisemisesta joltakin osalta ennen lopullisen lupapäätöksen antamista säädetään jäljempänä.

27§

Milloin rakentamisesta tai rakennelman käyttämisestä aiheutuu vahingollinen seuraus, jota lupaa myönnettäessä ei ole edellytetty, voidaan siitä lupapäätöksen lainvoiman estämättä määrätä suoritettavaksi korvaus taikka velvoittaa rakennelman omistaja sen ehkäisemiseksi tai poistamiseksi muuttamaan rakennelmaa tahi muutoin ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin, joihin rakentaja olisi voitu velvoittaa, jos kysymyksessä olevien vahingollisten ja haitallisten seurausten syntyminen olisi lupahakemusta käsiteltäessä voitu edellyttää. Tällainen määräys voi koskea myös tämän luvun 15―25 §:ssä tarkoitettujen velvollisuuksien täyttämistä.

Omistajan velvoittamista edellä tarkoitetun korvauksen tai toimenpiteen suorittamiseen on edunmenetyksen kärsineen haettava vesioikeudelta. Asia on pantava vireille, jollei rakentamislupapäätöksessä sitä varten ole varattu pitempää aikaa, kymmenen vuoden kuluessa rakennustyön loppuun saattamisesta. Tästä määräajasta riippumatta voidaan korvausta kuitenkin hakea rakennelman sortumisesta tai muusta arvaamattomasta syystä aiheutuvasta vahingosta.

Jos yleinen etu vaatii edellä tässä pykälässä tarkoitetun toimenpiteen suorittamista, voi myös asianomainen viranomainen edellä mainitussa ajassa tehdä sitä koskevan hakemuksen.

28§

Mikäli tämän lain nojalla annettuun lupapäätökseen otettujen määräysten noudattaminen elosuhteiden muuttumisen vuoksi aiheuttaa haittaa, voidaan näitä määräyksiä haittaa kärsivän tai, jos haitta kohdistuu yleiseen etuun, asianomaisen viranomaisen hakemuksesta tämän luvun 27 §:ssä säädetystä ajasta riippumatta muuttaa, jollei muuttaminen sanottavasti vähennä rakentamisesta saatavaa hyötyä. Lupapäätökseen perustuvan oikeuden haltijalla ei ole oikeutta saada korvausta hakijalta muuttamisesta johtuvasta edunmenetyksestä eikä myöskään kustannuksista, mikäli ne ovat vähäiset.

Aikaisemmin tehdyt rakennelmat.
29§

Joa ennen tätä lakia voimassa olleen lainsäädännön mukaan on myönnetty lupa rakentaa vesistöön, voidaan tällaisen luvan nojada tehdyn rakennelman omistaja hakemuksesta velvoittaa sallimaan kalakannan säilyttämistä, liikenteen turvaamista, uiton toimittamista tai vesistön puhdistautumiskyvyn säilyttämistä varten tarpeellisten laitteiden tekeminen ja luovuttamaan käytettäväksi niitä varten tarvittava vesimäärä. Rakennelman omistajalle tästä aiheutunut vahinko, haitta ja muu edunmenetys on korvattava, mikäli se ei ole vähäinen. Milloin rakennelman omistaja kuitenkin olisi aikaisemman lainsäädännön mukaan ollut velvollinen korvauksetta poistamaan rakennelman, voidaan hänet, mikäli hän ei halua rakennelmaa poistaa, velvoittaa ilman edunmenetyksestä suoritettavaa korvausta omalla kustannuksellaan tekemään tarvittavat laitteet ja rakennelmat.

Mitä tämän luvun 18 §:n 2 momentissa on säädetty, koskee myös edellä 1 momentissa tarkoitettua rakennelmaa.

30§

Jos ennen tämän lain voimaan tuloa on myönnetty lupa rakentaa vesistöön antamatta samalla määräyksiä siitä, mitä yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi on otettava varteen, on rakennelmaa kuitenkin käytettävä siten, että vesistössä ei tarpeettomasti aiheuteta vahingollisia muutoksia ja että vesistön käyttämistä muihin tarkoituksiin vaikeutetaan niin vähän kuin mahdollista.

Vesioikeus voi rakennelman omistajan tai sen käyttämisestä haittaa kärsivän samoin kuin myös asianomaisen viranomaisen hakemuksesta antaa selventäviä määräyksiä rakennelman käyttämisestä, kuitenkin niin, ettei määräyksillä sanottavasti vähennetä rakennelmasta saatavaa hyötya.

Rakennelman kunnossapito ja poistaminen.
31§

Vesistöön tehdyn rakennelman omistaja on velvollinen pitämään rakennelman kunnossa, niin ettei siitä aiheudu vaaraa taikka yleistä tahi yksityistä etua loukkaavia vahingollisia tai haitallisia seurauksia.

Älköön ilman vesioikeuden lupaa poistettako rakennelmaa, joka vaikuttaa vedenkorkeuteen tai vedenjuoksuun. Lupaa poistamiseen ei saada myöntää, jos poistamisesta aiheutuisi tämän luvun 5 §:ssä mainittu vahingollinen seuraus, jota poistamisen yhteydessä suoritettavin toimenpitein ei voida torjua.

Jos rakennelman poistamisesta aiheutuu vaaraa yleiselle tai yksityiselle edulle, on päätökseen, jolla rakennelman poistaminen sallitaan, otettava määräykset siitä, mitä näiden etujen turvaamiseksi on otettava varteen. Poistamisesta johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on korvattava. Sillä, joka ei ole osallistunut yrityksen kustannuksiin, ei kuitenkaan ole oikeutta saada korvausta rakennelman poistamisesta johtuneesta edunmenetyksestä.

32§

Joa omistaja haluaa poistaa rakennelman, jonka käyttämiseen toiselle tämän luvun 9 §:n nojada on myönnetty lupa ja jota käyttäjä edelleen tarvitsee, vesioikeus voi hakemuksesta myöntää viimeksi mainitulle oikeuden lunastaa sen itselleen. Vesioikeus määrää lunastushinnan rakennelman silloisen arvon mukaan ottaen huomioon, mitä rakentamiskustannuksista tämän luvun 13 §:n mukaan mahdollisesti jo on omistajalle suoritettu, samoin kuin sen haitan, joka rakennelman pysyttämisestä toisen alueella ehkä aiheutuu.

3 luku

Vesivoiman hyväksikäyttö.

Voimalaitoksen rakentaminen.

Voimalaitoksella tarkoitetaan tässä laissa vesivoiman hyväksi käyttämiseksi rakennettua laitosta siihen kuuluvine, sanottua tarkoitusta varten taikka yleisen tai yksityisen edun suojaamiseksi tehtyine rakennelmineen.

Voimalaitoksen rakentamiseksi luetaan myös vesistön perkaaminen ja uuden uoman tekeminen laitosta varten samoin kuin muut vesivoiman käyttöön ottamista tarkoittavat toimenpiteet.

Voimalaitoksen rakentamiseen on haettava lupa vesioikeudelta. Sama koskee myös aikaisemmin rakennetun laitoksen ja siihen kuuluvien rakennelmien tai niiden käytön muuttamista niissä tapauksissa, joissa 2 luvun 2 ja 3 momentin mukaan on haettava lupa vesistöön tehdyn rakennelman muuttamiseen.

Rakentamista koskevaan lupapäätökseen on otettava määräykset myös rakennelman käyttämisestä.

Saadakseen luvan voimalaitoksen rakentamiseen hakijalla tulee omistajana taikka käyttöoikeuden haltijana olla oikeus yrityksessä käytettävään vesivoimaan taikka hänen tulee luvan myöntämisen yhteydessä saada oikeus jäljempänä tämän luvun 9 §:ssä tarkoitetun vesivoiman käyttämiseen.

Lisäksi on luvan myöntämisen edellytyksistä voimassa, mitä 2 luvun 5 ja 6 §:ssä on säädetty. Voimalaitoksen rakentamisen edellytyksiä harkittaessa on kuitenkin hyötynä otettava huomioon vain käyttöön otettavalla vesivoimalla keskimäärin vuosittain tuotettavan sähkön hinta kaksikymmenkertaisena. Rakentamisesta johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on, ottamalla huomioon myös tämän luvun 4 §:n mukaan lunastettavien alueiden arvo, laskettava 2 luvun II §:n 2 ja 3 momentissa sanotulla tavalla.

Mitä 2 luvun 7―10 §:ssä on säädetty, on vastaavasti noudatettava myös voimalaitoksen rakentamisen osalta. Lisäksi voidaan hakijalle samoin edellytyksin myöntää oikeus lunastaa toiselle kuuluva alue laitoksen tonttia tai rakennuspaikkaa, laitokselle johtavaa tietä tai muuta niihin verrattavaa tarvetta varten.

Voimalaitoksen rakentamisesta ja käyttämisestä sekä tämän luvun 4 §:ssä tarkoitetun oikeuden myöntämisestä johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on korvattava ottamalla lisäksi huomioon, mitä 2 luvun 13 §:ssä on säädetty.

Vesivoiman käyttöoikeus, jolla tarkoitetaan oikeutta tietyltä vesialueelta saatavan vesivoiman tai sen osan käyttämiseen, voidaan luovuttaa toiselle määräajaksi tai pysyvästi. Luovutussopimus on, jotta sillä olisi tässä laissa tarkoitetut vaikutukset, tehtävä kirjallisesti noudattaen mitä kiinteän omaisuuden luovuttamisen muodosta on säädetty.

Määräajaksi tai pysyvästi toiselle luovutetun vesivoiman käyttöoikeuden vakuudeksi voidaan vahvistaa kiinnitys, milloin mainittu käyttöoikeus kohdistuu omaisuuteen, johon marraskuun 9 päivänä 1868 kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen mukaan kiinnitys on mahdollinen. Tällaiseen kiinnitykseen on sovellettava, mitä käyttöoikeuden kiinnittämisestä sanotussa asetuksessa on säädetty, kuitenkin niin, että kiinnitys on uudistamattakin voimassa sen ajan, joksi oikeus on luovutettu.

Jos omistaja ei entisin tai kohtuullisiksi katsottavin uusin ehdoin halua uudistaa tämän lain voimassa ollessa tehtyä sopimusta, jolla vesialue on annettu vuokralle vesivoiman käyttämistä varten tai jollekin on luovutettu tämän luvun 6 §:ssä tarkoitettu määrä aikainen käyttöoikeus, on vuokra- tai käyttöoikeuden haltijalla oikeus vaatia, että omistaja kohtuullisen arvon mukaan määrättävästä hinnasta lunastaa häneltä ne rakennukset ja muut rakennelmat koneineen ja laitteineen, jotka vesistöön ja sen rannalle kysymyksessä olevan oikeuden käyttämistä varten on rakennettu. Tätä tarkoittava vaatimus on pantava vireille kanteella vesioikeudessa viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä kun vuokra- tai käyttöoikeus on lakannut olemasta voimassa.

Voimalaitoksen osalta on tämän luvun säännösten lisäksi soveltuvin osin voimassa, mitä vesistöön rakentamisesta 2 luvun 2 §:n 4 momentissa, 3, 4 ja 12 §:ssä sekä 14―32 §:ssä on säädetty.

Yhteisen vesivoiman käyttäminen.

Milloin jollekin omistusoikeuden, vesialueen osuuden luovutuksen tai tämän luvun 6 §:ssä tarkoitetun taikka muun pysyvän käyttöoikeuden perusteella kuuluu vähintään viidennes sellaisesta jonkin vesistön osan vesivoimasta, jota tarkoituksenmukaisesti voidaan käyttää samassa voimalaitoksessa, hän voi tehdä aloitteen tämän vesivoiman käyttöön ottamista varten tarvittavan voimalaitoksen rakentamiseen. Aloitteen voivat tehdä myös sellaiset osakkaat yhdessä, joista jokaisen osuus on vähintään sadannes käyttöön otettavasta vesivoimasta, mikäli nämä osuudet käsittävät vesivoimasta vähintään viidenneksen.

Aloitteentekijän tulee, sillä tavoin kuin jäljempänä säädetään, tehdä osallistumista tarkoittava tarjous niille käyttöön otettavan vesivoiman osakkaille, joilla on oikeus osallistua yritykseen. Tällainen oikeus on osakkaalla, jolle kuuluu vähintään sadannes käyttöön otettavasta vesivoimasta. Aloitteentekijälle sekä niille, jotka siihen oikeutettuina haluavat osallistua yritykseen, voidaan antaa lupa voimalaitoksen rakentamiseen ja sen yhteydessä pysyvä oikeus korvausta vastaan käyttää muiden sanotun vesivoiman osakkaiden vesivoimaosuuksia, mikäli tämän luvun 3 §:ssä säädetyt edellytykset muutoin ovat olemassa.

Mitä 1 momentissa on sanottu, on voimassa siitä riippumatta, kuuluuko se alue, jolta voimalaitoksessa käyttöön otettava vesivoima saadaan, eri kyliin tai eri tiloihin taikka käsittääkö se yhden tai useampia tiloja tai niiden osia.

Milloin rakennettava vesistö tai sen -osa on sellainen yhteinen alue, jota eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista 9 päivänä toukokuuta 1940 annettu laki (204/40) koskee, älköön sanotun lain säännöksiä sovellettako, kun kysymys on edellä tässä pykälässä tarkoitetusta aloitteen tekemisestä voimalaitoksen rakentamiseen, toisille vesivoiman osakkaille tehtävästä osallistumistarjouksesta taikka sanottuun yritykseen osallistumisesta.

10§

Sellainen voimalaitoksen yhdessä rakentamista tarkoittava yritys, josta tämän luvun 9 §:ssä säädetään, on muodostettava, jollei toisin sovita, osakeyhtiöksi. Kukin yritykseen ryhtyneistä luovuttaa yhtiölle vesivoimaosuutensa käyttöoikeuden osakkeita vastaan. Osakkeita on annettava kullekin osakkaalle siinä suhteessa, joka vastaa hänen vesivoimaosuutensa suhdetta yhtiöön osallistuville yhteensä kuuluvasta vesivoimasta. Samassa suhteessa on yhtiöön osallistuvan otettava osakkeita myös sitä osakepääoman osaa vastaan, joka suoritetaan rahana.

11§

Voimalaitoksen rakentamiseen osallistumista koskevan tarjouksen tekemistä varten aloitteentekijän on pyydettävä vesioikeutta julkisella kuulutuksella kehoittamaan niitä, joilla tämän luvun 9 §:n mukaan on oikeus osallistua yritykseen ja jotka sen haluavat tehdä, viimeistään kuulutuksessa määrättynä päivänä kirjallisesti ilmoittamaan vesioikeudelle yritykseen osallistumisestaan sekä esittämään tarvittavan selvityksen osallistumisoikeudestaan. Kuulutushakemukseen on liitettävä yrityksen suunnitelma, selvitys, josta käy ilmi, kenelle käyttöön otettava vesivoima kuuluu, sekä yrityksen kustannusarvio ilmoituksineen siitä, mikä osa kustannuksista on tarkoitettu yritykseen osallistuvien rahoitettavaksi. Näiden asiakirjojen tulee kuulutusajan olla asianomaisten nähtävänä vesioikeuden. virkahuoneistossa tai kuulutuksessa ilmoitetussa muussa paikassa. Aloitteentekijän on viivytyksettä kuulutuksen antamisen jälkeen lisäksi toimitettava kirjatussa kirjeessä tai muutoin todistettavasti jäljennös kuulutuksesta muille käyttöön otettavan vesivoiman osakkaille, ei kuitenkaan niille, joiden osuus kysymyksessä olevasta vesivoimasta ilmeisesti on alle sadanneksen.

Jos kuulutusta pyydettäessä esitetty selvitys osoittaa, että lailliset edellytykset rakentamiseen ilmeisesti puuttuvat, älköön vesioikeus suostuko kuulutuspyyntöön.

Jollei vesivoiman osakas ole edellä mainitulla tavalla tiedon saatuaan ilmoittanut vesioikeudelle yritykseen osallistumisestaan, on hän menettänyt oikeutensa siihen. Sama on myös voimassa, jollei osallistumisilmoituksen tehnyt kuudessakymmenessä päivässä todisteellisen kehoituksen siihen saatuaan allekirjoita yhtiösopimusta siihen liittyvine yhtiöjärjestyksineen tai, mikäli hän ei katso voivansa hyväksyä yhtiösopimusta, ole hakemuksella pyytänyt vesioikeudelta tämän luvun 13 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimenpidettä.

Yritystä koskeva lupahakemus on, jollei vesioikeus hakemuksesta ole myöntänyt pitennettyä määräaikaa, tehtävä vuoden kuluessa kuulutuksessa määrätyn ajan päättymisestä uhalla, että aloite muutoin on katsottava rauenneeksi. Jollei muusta toimintamuodosta ele sovittu, on hakemus tehtävä tämän luvun 10 §:n mukaisesti perustettavan osakeyhtiön nimiin. Lupahakemuksen yhteydessä on esitettävä selvitys siitä, että osallistumistarjous on edellä sanotulla tavalla annettu tiedoksi.

12§

Jos edellä tässä luvussa olevien säännösten nojalla on tehty aloite kahden eri rakentamisyrityksen toimeenpanemista varten, jotka ainakin joltakin osin tarkoittavat saman ves1.voiman käyttöön ottamista, ja luvan myöntämisen edellytykset kummankin yrityksen osalta muutoin ovat olemassa, on etusija annettava sille yritykselle, joka on taloudellisesti ja yleiseltä kannalta edullisempi, taikka, jos yritykset mainitussa suhteessa ovat samanveroiset, sille hakijoista, jolle kuuluu suurempi osa hakemusten yhteisenä kohteena olevasta vesivoimasta.

jos kahta eri yritystä varten on haettu tämän luvun 11 §:ssä mainittua kuulutusta tai lupaa kokonaan tai osittain saman vesivoiman käyttöön ottamista tarkoittavaan toimenpiteeseen, on niitä koskevat hakemukset ratkaistava samanaikaisesti,. jollei ole aivan ilmeistä, että toiselle on 1 momentin nojalla annettava etusija.

13§

Jos asianosaisten välillä syntyy erimielisyyttä oikeudesta vesivoimaan tai niiden edellä olevien säännösten soveltamisesta, jotka koskevat osallistumista rakentamisyritykseen on asianosaiset, mikäli asiaa ei voida hakemuksen yhteydessä ratkaista, vesioikeuden päätöksellä osoitettava määräajassa panemaan vireille asiaa koskeva kanne. Tällainen määräys ei estä hakemuksen edelleen käsittelyä ja luvan myöntämistä, ellei vesioikeus katso painavia syitä olevan käsittelyn siirtämiseen siksi, kunnes riita on ratkaistu.

Milloin erimielisyys koskee tämän luvun 10 §:ssä tarkoitetun osakeyhtiön yhtiösopimusta tai yhtiöjärjestyksen tekemistä, on yritykseen osallistuvalla oikeus pyytää vesioikeutta asettamaan kaksi välimiestä ja näille puheenjohtaja ratkaisemaan erimielisyydet soveltuvin osin noudattamalla, mitä välimiesmenettelystä 4 päivänä helmikuuta 1928 annetussa laissa (46/28) on säädetty.

Voimalaitoksen pysyttämiseksi annettavat oikeudet.
14§

Myönnetty lupa rakentaa voimalaitos pysyy voimassa siitä huolimatta, että oikeus voimalaitoksessa käyttöön otettavaan vesivoimaan tai alueeseen joko kokonaan tai osaksi on riidan, konkurssin tai ulosoton johdosta taikka muusta syystä joutunut pois siltä, jolle sen rakentamislupaa myönnettäessä katsottiin kuuluvan.

Käyttöoikeuden myöntämisestä 1 momentissa tarkoitettuun, luvan hakijalta pois joutuneeseen omaisuuteen, säädetään 12 luvun 6 §:ssä.

15§

Jos ennen tämän lain voimaan tuloa voimassa olleen lainsäädännön mukaan on myönnetty lupa voimalaitoksen rakentamiseen ja voimalaitoksen omistajalle on annettu määräajaksi oikeus käyttää toiselle kuuluvaa vesivoimaa, saa hän, kun vähintään neljä viidesosaa määräajasta on kulunut, ennen sanotun ajan päättymistä tehdyn hakemuksen perusteella tiedoksi annetulla, tämän luvun 11 §:ssä tarkoitetulla kuulutuksella tarjota muille vesivoiman osakkaille osallistumista yritykseen ja voidaan hänelle yhdessä niiden kanssa, jotka siihen oikeutettuina haluavat yritykseen osallistua, antaa uusi lupa ja pysyvä käyttöoikeus muille kuuluvaan vesivoimaan vastaavasti noudattamalla, mitä tämän luvun 3, 9 ja 10 §:ssä on säädetty. Tämä oikeus on voimalaitoksen omistajalla silloinkin, kun hänen osuutensa vesivoimasta on vähemmän kuin viidennes.

16§

Milloin ennen tämän lain voimaan tuloa voimassa olleen lainsäädännön mukaan myönnetty väliaikainen lupa voimalaitoksen rakentamiseen käsittää oikeuden toiselle kuuluvan vesivoiman käyttämiseen, on laitoksen omistajalla oikeus, vastaavasti noudattamalla, mitä tämän luvun 3 ja 9―-11 §:ssä on säädetty, tarjota muille vesivoiman osakkaille osallistumista yritykseen sekä yhdessä niiden kanssa, jotka siihen oikeutettuina haluavat yritykseen osallistua, saada lopullinen lupa ja pysyvä käyttöoikeus muille kuuluvaan vesivoimaan. Väliaikaisen luvan nojalla tehdyn voimalaitoksen omistajalle voidaan myös 2 luvun 7 §:n mukaisesti antaa oikeus toiselle kuuluvaan, voimalaitosta varten tarpeelliseen alueeseen silloinkin, kun hänelle ei kuulu sanotussa pykälässä tarkoitettua osaa tästä alueesta.

17§

Jos voimalaitoksessa, jonka rakentamiseen ennen tämän lain voimaan tuloa voimassa olleen lainsäädännön mukaan on myönnetty lupa, käytetään myös toiselle kuuluvaa vesivoimaa eikä laitoksen omistajan oikeudesta siihen ole määrätty tai tiettävästi sovittu, on hänellä sellainen oikeus, kuin tämän luvun 15 §:ssä säädetään.

Se, joka voi osoittaa oikeutensa 1 momentissa tarkoitetussa voimalaitoksessa käyttöön otettuun vesivoimaan, voi hakemuksella pyytää vesioikeutta määräämän ajan, jonka kuluessa voimalaitoksen omistajan on vesioikeuden määräämän sakon uhalla ryhdyttävä tämän luvun 9 §:ssä tarkoitettuun menettelyyn.

4 luku

Kulkuväylät ja muut vesiliikennealueet.

Yleisellä kulkuväylällä tarkoitetaan tässä laissa vesistössä tai meressä olevaa väylää, joka on merenkulkua koskevien säännösten mukaan tällaiseksi luettava (julkinen kulkuväylä), sekä sellaista vesitietä, joka jäljempänä olevien säännösten mukaisesti on määrätty yleiseksi paikallisväyläksi.

Muut kulkuväylät ovat yksityisiä.

Vesioikeus voi hakemuksesta määrätä yleiseksi paikallisväyläksi julkiseen väylään kuulumattoman vesistön osan, joka on tarpeen pitää avoinna yleistä laiva- tai veneliikennettä varten. Yleinen paikallisväylä voidaan myös määrätä vesistöön, jossa on valtaväylä.

Yleinen paikallisväylä voidaan hakemuksesta vesioikeuden päätöksellä lakkauttaa.

Ennen kuin vesioikeus antaa tämän luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräyksen, sen tulee todeta, että kysymyksessä oleva vesistön saa kohtuuden mukaan täyttää ne vaatimukset, jotka huomioon ottaen vesistössä harjoitetun liikenteen yleiselle väylälle voidaan asettaa.

Vesioikeuden päätöksessä on määrättävä yleisen paikallisväylän sijainti. Milloin vesioikeus katsoo, ettei hakemuksessa tarkoitettu vesistön osa ilman siinä suoritettavia kuntoonpanotöitä täytä 1 momentissa mainittuja vaatimuksia, se voi, ottaen huomioon, mitä tämän luvun 4 §:ssä säädetään, velvoittaa hakijan määräajassa suorittamaan tarvittavat työt uhalla, että hakemus muutoin raukeaa. Määräystä yleiseksi paikallisväyläksi älköön tällaisessa tapauksessa annettako, ennen kuin hakija on osoittanut, että päätöksessä määrätyt työt on suoritettu.

Turvallisuuslaitteiden rakentamisesta yleiseen paikallisväylään on tämän luvun säännösten lisäksi voimassa, mitä merenkulun turvallisuuslaitteista erikseen on säädetty.

Yleinen paikallisväylä on merkittävä 15 luvun 12 §:ssä mainittuun vesikirjaan ja vesioikeudessa pidettävään karttaan.

Jos yleisen tai yksityisen kulkuväylän kuntoonpanemista tai parantamista varten on tarpeen ryhtyä muuhun kuin 1 luvun 30 §:ssä mainittuun toimenpiteeseen, on sanotusta toimenpiteestä ja luvan myöntämisestä siihen voimassa, mitä vesistöön rakentamisesta 2 luvussa on säädetty.

Valtio tai muu yleisen kulkuväylän kuntoonpanija saa lupaa siihen hakematta asettaa vesistöön tai sen rannalle viittoja, merkkejä, loistoja ja muita tarpeellisia laitteita yleisen kulkuväylän merkitsemiseksi ja siinä kulkemisen turvaamiseksi, niin myös käyttää sellaiseen tarkoitukseen luonnonesineitä ja mikäli siitä ei aiheudu sanottavaa vahinkoa, poistaa merkkien ja laitteiden näkymistä haittaavia esteitä.

Älköön kuitenkaan 1 momentissa tarkoitettuja merkkejä ja laitteita, jollei siihen ole pakottavaa tarvetta, omistajan suostumuksetta pantako toisen tontille, rakennuspaikalle, puutarhaan, varastopaikalle, uimarannalle tai muulle erityiseen käyttöön otetulle alueelle.

Kulkuväylästä nostettu maa ja muu vesistön pohjasta otettu kiinteä aine on, jollei sitä viedä rannalle, pantava sellaiseen paikkaan vesistössä, ettei se aiheuta haittaa kalastukselle, liikenteelle tai uitolle ja ettei vesistöä muutoinkaan, mikäli se on vältettävissä, muuteta vahingollisella tavalla. Rannalle älköön tällaista ainetta kuitenkaan omistajan suostumuksetta pantako viljelyksessä olevalle maalle taikka sellaiseEn paikkaan, jota tämän luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetaan, älköönkä, ellei kysymys ole vähäisestä määrästä, muullekaan maa-alueelle ilman omistajan suostumusta tai vesioikeuden hakemuksesta antamaa lupaa.

Kulkuväylään liittyvää yleistä lastaus- tai ankkuroimispaikkaa tai yleistä satamaa varten, voidaan hakemuksesta myöntää oikeus vesialueen käyttöön saamiseen tai omaksi lunastamiseen.

Kulkuväylään liittyvää yksityistä lastaustai ankkuroimispaikkaa varten voidaan hakemuksesta myöntää oikeus käyttää toisen vesialuetta samoin edellytyksin, kuin lupa rakentamiseen 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaaa voidaan antaa.

Yksityistä satamaa varten voidaan rannan omistajalle myöntää sellainen käyttöoikeus toiselle kuuluvaan vesialueeseen, kuin 2 luvun 7 §:ssä säädetään, mikäli kysymys on tärkeäksi katsottavasta liikenteestä ja viimeksi mainitun pykälän 2 momentissa säädetyt edellytykset lisäksi ovat olemassa.

Vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä, joka johtuu edellä tässä luvussa olevien säännösten nojalla suoritetuista toimenpiteistä toisen maa- tai vesialueella taikka oikeudesta saada käyttää tai lunastaa toiselle kuuluvaa aluetta, on suoritettava korvaus. Siitä, että vesialue on määrätty yleiseksi kulkuväyläksi tai että sitä kulkuväylänä käytetään, on korvausta suoritettava vain, milloin määräyksestä johtuva rajoitus aiheuttaa huomattavaa vahinkoa yksityisen kalastusoikeuden käyttämiselle tai jonkin oikeuden käyttämistä varten tehty laite tai rakennelma sen johdosta käy hyödyttömäksi.

Vesistössä olevan kulkuväylän käyttämisestä älköön perittäkö korvausta, jollei vesioikeus, milloin kysymyksessä on yksityinen kulkuväylä, sekä valtioneuvosto yleisen paikallisväylän osalta, jos kuntoonpanokustannukset ovat huomattavan suuret, hakemuksesta ole myöntänyt väylän kuntoonpanijalle oikeutta kuntoonpanokustannusten korvaamiseksi tarkoitetun maksun perimiseen väylän käyttäjiltä. Päätöksessä, jolla sanottu oikeus myönnetään, on määrättävä maksun suuruus, kantamisperusteet sekä aika, joksi oikeus on annettu.

Edellä 1 momentissa olevan säännöksen estämättä on yksityiseen kulkuväylään kuuluvan sulku- tai muun laitteen omistajalla oikeus ottaa kohtuullinen maksu laitteen käyttämiseen kuuluvista palveluksista.

Omistaja tai se, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea, voi kuitenkin- hakea esioikeudelta maksun suuruuden ja kantamisperusteen vahvistamista.

Maksujen perimisestä yleisten kanavien ja satamien käyttämisestä sekä merenkulkumaksuista on voimassa, mitä niistä erikseen on säädetty.

10§

Milloin yksityinen kulkuväylä tai yleinen paikallisväylä muutetaan julkiseksi kulkuväyläksi, tulee valtion lunastaa väylään kuuluvat laitteet, mikäli ne ovat julkisen väylän käytölle tarpeellisia, niiden silloisesta arvosta. Jos väylän kuntoonpanija on muutoin käyttänyt varoja väylän tekemiseen tai parantamiseen ja hänelle on tämän luvun 9 §:n mukaan myönnetty oikeus periä maksua väylän käyttämisestä, on valtion suoritettava hänelle korvaus vain siltä osin, kuin hän ei ole saanut korvausta näistä kustannuksista maksuja perimällä.

11§

Se, jolle on myönnetty lupa kulkuväylän kuntoonpanemiseen tai parantamiseen, on velvollinen pitämään väylän ja siihen tehdyt laitteet sellaisessa kunnossa, ettei niistä aiheudu vesistön käytölle haittaa tai häiriötä.

5 luku

Puutavaran uitto.

Yleisiä säännöksiä.

Puutavaraa saadaan uittaa yleisessä uittoväylässä ja muuallakin vesistössä, missä se on avoinna.

Yleisenä uittoväylänä on valtaväylä, missä sellainen on, sekä muualla se vesistön osa, joka tämän luvun 18 §:n nojalla on uittoväyläksi määrätty.

Puutavaran uitosta kanavassa on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Uittoa toimitettaessa sekä uittajalle jäljempänä olevien säännösten mukaan kuuluvia oikeuksia käytettäessä on, tarvittaessa asianmukaisiin toimenpiteisiin ryhtyen, meneteltävä siten, ettei liikennettä ja vesistön muuta käyttämistä tehdä mahdottomaksi tai tarpeettomasti vaikeuteta, kalan kulkua vesistössä estetä, vesialueelle, rannalle tai muulle omaisuudelle aiheuteta vältettävissä olevaa vahinkoa taikka yleistä tai yksityistä etua muutoin loukata enempää, kuin uiton tarkoituksenmukainen toimittaminen välttämättömästi vaatii.

Jos useat samana uittokautena uittavat puutavaraa vesistössä, on kukin velvollinen toimittamaan uiton niin, ettei toiselle tule estettä tai haittaa, joka kohtuuttomitta kustannuksitta voidaan välttää.

Mitä edellä on sanottu, on soveltuvin kohdin noudatettava myös uittoa uittosäännöllä järjestettäessä sekä täten järjestettyäkin uittoa toimitettaessa siltä osin, kuin asiasta ei, ole uittosäännössä määrätty.

Uittaja saa, mikäli uittosääntöön otetuista määräyksistä ei muuta johdu, ilman erityistä lupaakin pitää uiton aikana vesistössä uiton toimittamista, liikenteen turvaamista sekä toisen omaisuuden ja edun suojaamista varten tarpeellisia ohjaus- ja poikkipuomeja ja muita irrallisia laitteita sekä niitä varten tehdä vesistöön ja sen rantaan kiinnikkeitä tai sellaisina käyttää luonnonesineitä, jotka eivät saata siitä vahingoittua. Uiton aikana on uittajalla myös lupa laskea sekä kiinnittää uittotavaraa ja uittokalustoa rantaan, säilyttää toisen rannalla uittokalustoa sekä kulkea siellä uiton toimittamista varten. Niin ikään uittajalla on oikeus nostaa rannalle uppoamaisillaan olevia tai uponneita puita ja pitää ne siellä enintään seuraavaan uittokauteen saakka.

Sellaiseen toimenpiteeseen, josta 1 momentissa on säädetty, älköön kuitenkaan, mikäli uiton tarkoituksenmukainen toimittaminen ei välttämättömästi sitä vaadi, ryhdyttäkö toisen tontilla, rakennuspaikalla, puutarhassa, varastopaikalla, uimarannalla tai muulla erityiseen käyttöön otetulla alueella eikä myöskään viljelyksessä olevalla maalla. Älköön uittotavaraa myöskään pantako jäälle edellä tarkoitetun erityiseen käyttöön otetun alueen edustalla omistajan suostumuksetta taikka yleisesti käytetyn talvitien läheisyyteen niin että liikenne siitä vaikeutuu.

Älköön uittoa 1 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla toimitettako veden peittämällä viljelysmaalla tai muulla erityiseen käyttöön otetulla alueella, jos uittaminen ilman kohtuutonta vaikeutumista muutenkin käy päinsä.

Uittajalla on oikeus siirtää muuallakin kuin yleisessä uittoväylässä olevia pyydyksiä, muita veteen pantuja irrallisia esineitä sekä aitoja, mikäli ne vaikeuttavat uittoa, helposti havaittavaan paikkaan vesistössä tai rannalla. Uittaja voi myös ottaa edellä tarkoitetun esineen talteen omistajalle viivytyksettä toimittamista varten.

Vesistössä tai vesistön osassa, jossa ei ole valtaväylää tai yleistä kulkuväylää ja jossa toimitettavaa uittoa ei ole uittosäännöllä järjestetty, on uittajalla oikeus tilapäisellä padolla tai muulla rakennelmalla väliaikaisesti nostaa vettä toisen maalle taikka muutoin tilapäisesti muuttaa vedenjuoksua tai vedenkorkeutta, mikäli se uiton tarkoituksenmukaista toimittamista varten on tarpeellista eikä toimenpide vahingoita toiselle kuuluvaa laitetta tai rakennelmaa taikka aiheuta sanottavaa vahinkoa viljelysmaalle tai erityiseen käyttöön otetulle alueelle. Patoamista älköön niin suoritettako, että se on vaaraksi alapuolella olevalle, älköönkä vettä pidettäkö padottuna kauemmin, kuin toimenpiteen tarkoitus välttämättömästi vaatii. Patoamista varten tehty rakennelma on sen käytön lakattua uittajan toimesta viivytyksettä avattava niin, ettei siitä jää veden vapaata juoksua haittaavia tai vesistön mataloitumista aiheuttavia esteitä.

Uittajan on hyvissä ajoin ennen toimenpiteeseen ryhtymistä ilmoitettava vesilautakunnalle sekä toimenpiteen kohteeksi joutuvan alueen omistajalle tai haltijalle, missä ja minä aikana veden korkeutta tai -juoksua aiotaan muuttaa. Jos edellä tarkoitetun alueen omistaja tai haltija vaatii katselmusta toimenpiteen vahingollisten seurausten selvittämiseksi, on kahden esteettömän henkilön, jotka vesilautakunnan puheenjohtaja määrää, toimitettava tällainen katselmus uittajan kustannuksella. Jäljennös katselmuksessa laaditusta pöytäkirjasta on viivytyksettä toimitettava katselmusta vaatineelle.

Tässä luvussa edellä olevien säännösten mukaisesti uittoa varten vesistöön tehtyjä laitteita ja rakennelmia, joita niiden tekijä ei ole poistanut, saa toinenkin uittaja korvauksetta käyttää hyväkseen. Jos laite tai rakennelma käytön johdosta vahingoittuu, on vahinko omistajalle korvattava noudattamalla, mitä uittovahingon korvaamisesta jäljempänä säädetään.

Mitä tässä laissa säädetään uitosta, on, milloin uitettavana oleva puutavara jossakin kohdassa kuljetetaan maitse tai muulla tavoin siirretään vesistöstä tai sen osasta toiseen, soveltuvin osin voimassa myös tällaisen kuljetuksen osalta.

Järjestetty uitto.

Vesistössä tai vesistön osassa, jossa on arvokas laite, rakennus tai muu rakennelma taikka jossa harjoitetaan huomattavaa kalastusta samoin kuin myös yleisessä kulkuväylässä sekä valtaväylässä, milloin siinä on huomattavaa liikennettä, on uiton toimittaminen järjestettävä uittosäännöllä sekä huolehdittava muiden etujen turvaamisesta suorittamalla sanotussa säännössä määrätyt työt ja muut toimenpiteet.

Uittosääntö voidaan, jos se muiden etujen turvaamiseksi, uiton järjestämiseksi yhteiseksi tai muusta tällaisesta syystä on tarpeen, tarvittaessa vahvistaa myös muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua vesistöä tai vesistön osaa varten.

Tiettyä vesistön osaa varten vahvistettu uittosääntö voidaan uitto-olojen yhdenmukaisen järjestelyn aikaansaamiseksi määrätä tarpeellisine lisäyksineen noudatettavaksi myös vesistön muussa osassa.

Uittosäännön vahvistamista. muuttamista ja kumoamista on haettava vesioikeudelta. Hakemuksen voi tehdä puutavaran omistaja tai se, joka aikoo uittaa puutavaraa vesistössä, asianomainen viranomainen, vesilautakunta, vesialueen, rannan, laitteen taikka rakennuksen tai muun rakennelman omistaja, vesiliikenteen harjoittaja sekä muukin, milloin uiton toimittaminen vesistössä välittömästi saattaa koskea hänen oikeuttaan tahi etuaan.

10§

Jos uittosäännön vahvistamista tai muuttamista koskevaa hakemusta käsiteltäessä esitetään toisistaan eroavia ehdotuksia uiton järjestämisestä ja sitä varten suoritettavista toimenpiteistä, on etusija annettava ehdotukselle, joka uiton kannalta yleisesti katsottuna on tarkoituksenmukaisin sekä samalla myös riittävässä määrin ottaa huomioon muut vesistön käyttöön liittyvät yleiset ja yksityiset edut.

11§

Uittosäännössä, jonka vahvistaminen perustuu tämän luvun 8 §:n 1 momenttiin, on, asianomaisin kohdin noudattamalla tämän luvun säännöksiä, määrättävä, mitä vesistöä tai vesistön osaa uittosääntö koskee, onko uitto ja missä vesistön osassa tämän luvun 19 §:n mukaisesti toimitettava yhteisuittona, millä tavoin ja minä aikoina uittoa saadaan vesistössä toimittaa sekä mitkä ovat yhteisuiton vakinaiset erottelupaikat. Lisäksi on määrättävä, mitkä työt ja laitteet on tehtävä ja mitä muita toimenpiteitä on suoritettava toisen oikeuden ja edun suojaamiseksi uiton tuottamalta vahingolta ja sen haitan välttämiseksi, joka uitosta saattaa aiheutua veden vapaalle juoksulle, liikenteelle tai muulle yleiselle edulle samoin kuin myös mihin toimenpiteisiin muutoin on ryhdyttävä vesistön kuntoonpanemiseksi uittoa varten.

Uittosäännössä, jota 1 momentissa tarkoitetaan, voidaan, ottamalla huomioon tämä luvun säännökset, antaa muitakin määräyksiä uitosta sekä uittajalle kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista.

Milloin uittosääntö vahvistetaan sellaista vesistöä tai vesistön osaa varten, jota tämän luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitetaan, on, jollei jäljempänä olevista säännöksistä muuta johdu, edellä tarkoitettuja määräyksiä otettava uittosääntöön, mikäli sitä uittosäännön tai sen muutoksen vahvistamista haettaessa on pyydetty taikka muiden oikeuksien tai etujen suojaamisen katsotaan sanotunlaisten määräysten antamista vaativan.

12§

Uittosääntöön voidaan tämän luvun 3 §:n säännöksiä noudattaen ottaa tarkempia määräyksiä uittajalle sanotun pykälän mukaan kuuluvista oikeuksista sekä, vastaavasti soveltaen, mitä tämän luvun 5 §:ssä on säädetty, uittajan oikeudesta tilapäiseen vedenjuoksun tai vedenkorkeuden muuttamiseen. Jos vesistössä, jonka vedenjuoksun tai vedenkorkeuden muuttamista toimenpide tarkoittaa, on valtaväylä tai yleinen kulkuväylä taikka jos toimenpide ei muutoin ole sanotun 5 §:n mukaan sallittu, on toimenpiteen ja sen edellytysten osalta roimassa, mitä tämän luvun 13 §:ssä säädetään.

13§

Jos uittoa jossakin vesistön osassa on yleiseltä kannalta pidettävä tärkeänä, voidaan uittajalle uittosäännössä myöntää oikeus kaivaa uusi uoma taikka tehdä vesistöön tai sen rannalle muitakin kuin tämän luvun 3 §:ssä tarkoitettuja laitteita ja rakennelmia puutavaran vesistöön siirtämistä ja vesistössä kuljettamista, uittotavaran vedessä varatoimista sekä sen erottelua ja sitomista, uiton kestäessä tarpeellista tai sen päättyessä uittajan toimesta tapahtuvaa puiden maalle nostoa ja säilyttämistä sekä uitettavan puutavaran vesistöstä tai sen osasta toiseen siirtää niistä varten samoin kuin myös oikeus uiton toimittamista haittaavan laitteen taikka rakennuksen tai muun rakennelman poistamiseen. Sellainen oikeus, kuin edellä on sanottu, voidaan uittajalle myöntää myös, milloin se on tarpeen vesistön tai sen rannan käyttöön liittyvien yleisten tai yksityisten etujen turvaamiseksi uiton toimittamisesta johtuvilta vahingollisilta tai haitallisilta seurauksilta.

Edellä mainituin edellytyksin voidaan uittajalle liittosäännössä niin ikään myöntää oikeus sada käytettäväksi taikka, milloin siihen on erityistä syytä, lunastaa alue, joka on tarpeen uoman, laitteen tai rakennelman pohjaksi tahi muutoin johonkin 1 momentissa mainittuun tarkoitukseen tai jota tarvitaan uittokaluston huoltoa tai uittotyön paikallista johtamista varten. Uittosäännössä voidaan uittajalle niin ikään myöntää oikeus uittotyöväen asuntoja varten tarvittavan alueen käytettäväksi saamiseen tai lunastamiseen, mikäli tällainen alue on tarpeen uittajalle laissa erikseen säädetyn velvollisuuden täyttämistä varten.

Milloin muu kuin uittaja on vesistön kuntoonpanija, voidaan tällekin myöntää edellä tarkoitettuja oikeuksia.

Tässä pykälässä mainitun oikeuden myöntämisestä johtuvan vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen korvaamisesta sekä uittoa varten tehtävien töiden suorittajalle muiden etujen turvaamiseksi määrättävistä velvollisuuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä vesistöön rakentamisesta 2 luvussa on säädetty. Vesistön kuntoonpanoa tarkoittavien töiden aloittamisesta on voimassa, mitä 2 luvan26 §:ssä rakentamistyön aloittamisesta on säädetty.

14§

Maa- tai vesialue, joka uittosääntöön otetun määräyksen perusteella on uittoa varten lunastettu, tulee siitä riippumatta, kuka lunastushinnan on suorittanut, jäljempänä 12 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta lukien valtion taikka, jos vesistössä toimii uittoyhdistys, sanotun yhdistyksen omaisuudeksi. Valtion puolesta käyttää tällaisen omaisuuden osalta omistajan oikeuksia se valtion viranomainenolle yleisen uittoedun valvonta kuuluu.

Milloin vesistöön myöhemmin perustetaan uittoyhdistys, on sen toimintaa varten tarpeellinen, 1 momentin mukaan valtiolle kuuluva omaisuus uittoyhdistyksen hakemuksesta vesioikeuden päätöksellä ilman korvausta siirretävä sille. Sen hakemuksesta, jonka etua asia koskee, on myös vesioikeuden päätöksellä määrättävä 1 momentissa tarkoitetun omaisuuden siirtämisestä uittoyhdistykseltä toiselle uittoyhdistykselle, mikäli uiton toimittamien yleinen järjestely tällaista siirtoa vaatii. Omaisuuden siirtymisestä valtiolle uittoyhdistyksen toiminnan lakatessa säädetään tämän luvun 78 §:ssä.

Vesioikeuden edellä mainituissa tapauksissa antama päätös käy kiinteistön saantokirjasta.

15§

Mitä tämän luvun 14 §:ssä on säädetty siitä, kenelle omistusoikeus uittoa varten lunastettuun omaisuuteen kuuluu, sekä sanotun oikeuden siirtymisestä, koskee vastaavasti uittosäännössä myönnettyä käyttöoikeutta toiselle kuuluvaan alueeseen sekä sellaisia laitteita ja rakennelmia, jotka uittosäännön määräyksen nojalla on tehty toiselle kuului,alle alueelle. hiilloin uittosääntö kumotaan tai sitä muutetaan niin, että alue vapautuu siihen kohdistuneesta käyttöoikeudesta, siirtyy alue korvauksetta sen omistajan vapaasti hallittavaksi.

16§

Uittoa varten lunastettua aluetta, joka tämän luvun 14 §:n mukaisesti kuuluu tai on siirretty valtiolle, ei sillä olevine laitteineen ja rakennelmineen ole lupa luovuttaa toiselle, niin kauan kuin se valtion viranomainen, jolle yleisen uittoedun valvonta kuuluu, katsoo sitä tarvittavan uiton hyväksi.

Mitä 1 momentissa on sanottu, koskee soveltuvilta osin myös sellaista käyttöoikeutta toiselle kuuluvaan alueeseen, jonka osalta valtio tämän luvun 15 §:n nojalla käyttää oikeuden haltijalle kuuluvia oikeuksia, niin myös sanotulla alueella olevia, uittoa varten tehtyjä laitteita ja rakennelmia.

Uittoyhdistykselle kuuluvan omaisuuden luovuttamisesta, kiinnittämisestä ja ulosmittauksesta säädetään tämän luvun 64 ja 65 §:ssä.

17§

Alue, joka tämän luvun 13 §:n mukaisesti on uittoa varten lunastettu tai jonka käyttämiseen uittosäännössä on myönnetty oikeus, sekä alueella olevat sellaiset laitteet ja rakennelmat, jotka uittosäännössä on määrätty uittoa varten tehtäviksi, ovat sanotun säännön mukaisesti jokaisen käytettävänä, joka laillisesti vesistössä toimittaa uittoa. Sama koskee myös edellä tarkoitetulle alueelle puutavaran veteen siirtämiseksi tai vedestä nostamiseksi tehtyjä laitteita, vaikka niitä ei uittosäännössä olekaan määrätty rakennettaviksi. Käyttäjältä älköön perittäkö korvausta muutoin kuin tämän luvun 25, 27 ja 31 §:n mukaisesti.

18§

Mikäli uiton toimittamisen turvaamiseksi järvessä tai meressä on tarpeellista, voidaan uittosäännössä määrätä, että sellaisessa vesistön osassa, jossa ei ole valtaväylää, on tietty alue oleva yleisenä uittoväylänä. Aluetta älköön määrättäkö leveämmäksi, kuin välttämätön tarve vaatii. Vesialueen määräämisestä yleiseksi uittoväyläksi ja sen sellaisena käyttämisestä alueen omistajalle suoritettavasta korvauksesta on vastaavasti voimassa, mitä 4 luvun 3 §:ssä on säädetty.

Yleinen uittoväylä, joka 1 momentin nojalla on perustettu, on merkittävä vesikirjaan ja vesioikeudessa pidettävään karttaan.

19§

Joessa tapahtuva uitto sekä kauttakulkeva uitto muualla vesistössä on uittosäännössä, jos sellainen vesistöä varten vahvistetaan, määrättävä toimitettavaksi puutavaran omistajain yhteiseen lukuun uittoyhdistyksen toimesta suoritettavana yhteisuittona, mikäli vesistöolot tai muut syyt eivät vaadi sen toimittamista kunkin puutavaran omistajan toimesta tapahtuvana yksityisuittona. Muukin kuin edellä tarkoitettu uitto voidaan määrätä yhteiseksi, jos sen sillä tavoin toimittaminen on katsottava uiton yleisen järjestelyn kannalta tai puutavaran kuljetuskustannusten vähentämiseksi yksityisuittoa edullisemmaksi.

Yhteisuittoa koskevan määräyksen estämättä vesioikeus voi hakemuksesta uittoyhdistystä kuultuaan antaa puutavaran omistajalle luvan yhteisuittoalueella toimitettavaan yksityisuittoon, jollei siitä aiheudu yhteisuitolle sanottavaa haittaa tai kustannusten nousua. Ilman sellaista lupaakin saadaan uittoyhdistyksen suostumuksella yksityisesti uittaa puutavaraa yhteisuittoalueella, jos kysymyksessä olevassa vesistön osassa ei samanaikaisesti uiteta kenenkään muun puita. Puutavaran omistajalla on aina oikeus lupaa siihen hankkimatta yksityisesti uittaa kotitarpeeksi kuljetettavat puunsa.

Uittosääntöön on otettava tarpeelliset määräykset yksityisuiton toimittamisesta niin, etteivät puut sekaannu yhteisesti uitettavaan puutavaraan ja että yksityisuitosta muutoinkin aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa.

20§

Yhteisuiton toimittaa tarkoitusta varten perustettava tai ennestään toimiva uittoyhdistys sen mukaan, kuin uittosäännössä määrätään. Uittosääntöä vahvistettaessa on määrättävä, kenen on kutsuttava koolle perustettavan uittoyhdistyksen ensimmäinen kokous.

Mitä tässä laissa on säädetty uittajasta, koskee uittoyhdistystä silloin, kun se on uiton toimittajana, mikäli kulloinkin kysymyksessä olevasta säännöksestä ei muuta ilmene.

21§

Ennen kuin uittosääntöön otetulla määräyksellä laajennetaan tai supistetaan yhteisuittoaluetta, on sille uittoyhdistykselle, jota muutos koskee, varattava tilaisuus lausunnon antamiseen. Sama on laki, milloin yhdistyksen toiseen yhdistykseen liittämisen johdosta tai muusta syystä aiheutuu uittoyhdistyksen lakkaaminen. määräys, jota edellä tarkoitetaan, voidaan ottaa uittosääntöön, vaikka uittoyhdistys sitä vastustaa, joa se uiton yleistä järjestelyä varten havaitaan tarpeelliseksi.

22§

Kun uittosääntöön on otettu määräykset toimenpiteistä, joihin tämän luvun 11 §:n 1 momentin mukaan on ryhdyttävä vesistön kuntoonpanemiseksi uittoa varten, on siinä myös mainittava, milloin määräyksissä tarkoitettujen töiden, laitteiden ja rakennelmien tulee olla valmiina sekä, joa uittosäännön vahvistaminen perustuu tämän luvun 8 §:n 1 momenttiin, miltä osin niiden on oltava valmiina, ennen kuin uittoa on lupa vesistössä toimittaa.

23§

Uittosääntöön on otettava määräys siitä, kenen tulee vesistön kuntoonpanijana uittoa varten tehdä tämän luvun 22 §:ssä tarkoitetut työt, laitteet ja rakennelmat taikka muutoin huolehtia kuntoonpanoon kuuluvista toimenpiteista.

Vesistön kuntoonpanijaksi voidaan, jollei valtio ota tehtävää suorittaakseen, ilman suostumusta määrätä uittoyhdistys tai muu uittaja sellaisella alueella, jolla asianomainen vakinaisesti toimittaa uittoa. Työt, laitteet ja rakennelmat voidaan myös antaa eri kuntoonpanijain tehtäväksi.

24§

Milloin uittosääntöön otetaan määräykset vesistön kuntoonpanemisesta uittoa varten, on siinä myös mainittava kuntoonpanokustannusten arvioitu määrä erikseen kunkin työn, laitteen ja rakennelman osalta. Nämä kustannukset on vesistön kuntoonpanijan suoritettava.

Tässä tarkoitettuihin vesistön kuntoonpanokustannuksiin luetaan menot uittosäännön tai sen muutoksen vahvistamista koskevan asian käsittelystä, uittosäännössä mainittujen, vesistöön ja sen yhteyteen tehtävien töiden, laitteiden ja rakennelmien suunnittelusta ja tekemisestä, uittosäännössä kertakalkkiaan suoritettaviksi määrätyt korvaukset uittoa varten lunastetuista alueista ja myönnetyistä käyttöoikeuksista sekä korvaukset kuntoonpanosta johtuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä samoin kuin myös laitteiden ja rakennelmien vakuuttamisesta vahingon varalta johtuvat maksut sekä kohtuullinen korko maksettaville määrille siihen saakka, kunnes kuntoonpanokustannukset on lopullisesti vahvistettu.

25§

Uittajan on suoritettava vesistön kuntoonpanijalle korvaus tämän luvun 24 §:ssä mainituista kuntoonpanokustannuksista sekä sille tuleva korko korvausmäärien vahvistamisesta lukien samoin kuin korvauksen perimisestä johtuvat kulut. Kuntoonpanijalla ei ole oikeutta saada uittajalta muuta korvausta tai maksua.

26§

Uittosäännössä on mainittava, miten ja milloin kuntoonpanokustannukset on korvattava vesistön kuntoonpanijalle. Niin ikään on määrättävä, onko ja miten vesistö kuntoonpanokustannusten oikeudenmukaisen osittelun aikaan saamiseksi jaettava piireihin sekä mainittava perusteet, joiden mukaan eri puutavaralajeja on verrattava toisiinsa sanottujen kustannusten korvauksia laskettaessa. Mainittuja perusteita määrättäessä on ensi sijassa otettava huomioon se seikka, missä määrin erilaiset puut kuluttavat uittoa varten tehtyjä laitteita.

Jos kuntoonpanokustannukset eivät ole niin vähäiset, että ne kohtuudella voidaan panna yhden vuoden uittajien suoritettaviksi, ne on uittosäännössä määrättävä kuoletettavaksi yksikkömaksuna, jonka suuruus vahvistetaan sellaiseksi, että kuntoonpanokustannusten voidaan arvioida tulevan suoritetuiksi enintään kahdenkymmenen vuoden kuoletusajan kuluessa. Älköön kuitenkaan sanotun ajan loppuun kuluminen estäkö kuntoonpanijaa perimästä silloin vielä suorittamatta olevia kuoletusmaksuja.

27§

Jos joku muutoin kuin vesistön kuntoonpanijana on tehnyt vesistöön töitä, laitteita tai rakennelmia, jotka yleisesti palvelevat siinä toimitettavaa uittoa, voidaan hänet uittosääntöön otettavin määräyksin oikeuttaa saamaan niistä korvausta soveltuvin osin noudattamalla, mitä kuntoonpanokustannusten korvaamisesta on säädetty. Milloin tällaista korvausta ei ole määrätty ja sanotunlaiset työt, laitteet ja rakennelmat ovat hyödyksi sille, joka myöhemmin on määrätty panemaan vesistö uittoa varten kuntoon, voidaan kuntoonpanija, ottamalla siitä määräys uittosääntöön, velvoittaa lunastamaan töiden, laitteiden ja rakennelmien tekijältä oikeus niihin niiden silloisen arvon mukaan. Jos hyödyllisistä töistä, laitteista ja rakennelmista jo on määrätty suoritettavaksi korvaus, josta osa on vielä maksamatta, on lunastushinnan määräämisen perusteena pidettävä korvauksesta vielä maksamatta olevaa osaa.

Edellä 1 momentissa olevia säännöksiä on vastaavasti noudatettava kuntoonpanijan vaihtuessa. Kuntoonpanija on myös velvollinen korvaamaan kustannukset, jotka ennen kuntoonpanijan määräämistä ovat aiheutuneet kuntoonpanosuunnitelman tekemisestä, uittosäännön tai sen muutoksen vahvistamista koskevan asian käsittelystä tai muista valmistavista toimenpiteistä.

Mitä edellä on sanottu töistä, laitteista ja rakennelmista, koskee soveltuvin osin myös uittoa varten hankittua aluetta ja muuta omaisuutta.

28§

Vesistön kuntoonpanijan oikeutta korvaukseen uittoa varten tehdyistä töistä, laitteista ja rakennelmista älköön toiselle siirrettäkö muutoin kuin tässä laissa säädetyissä tapauksissa.

29§

Laitteet ja rakennelmat, jotka uittosäännössä on vesistön kuntoonpanoa varten määrätty tehtäviksi taikka joista sanotussa säännössä on tämän luvun 27 §:n nojalla määrätty suoritettavaksi korvausta, on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Muutkin uittoa varten tehdyt laitteet ja rakennelmat on pidettävä kunnossa niin, ettei niistä aiheudu vaaraa tai haittaa yleiselle tahi yksityiselle edulle. Kunnossapitoon kuuluvaksi luetaan myös laitteiden ja rakennelmien uusiminen.

Kunnossapidosta huolehtii uittoyhdistys alueella, jolla se vakinaisesti toimittaa uittoa. Muutoin on kunnossapitäjä määrättävä uittosäännössä vastaavasti noudattaen, mitä tämän luvun 23 §:n 2 momentissa kuntoonpanijasta on säädetty.

Jos 1 momentissa määrätty kunnossapitovelvollisuus laiminlyödään, on noudatettava, mitä 21 luvun 3 §:ssä säädetään. Vesioikeus voi kieltää uiton toimittamisen vesistössä tai sen osassa siksi, kunnes se, itä on laiminlyöty, on asianmukaisesti korjattu.

30§

Laitteita ja rakennelmia, jotka uittosäännössä on vesistön kuntoonpanoa varten määrätty tehtäviksi taikka joista sanotussa säännössä on määrätty suoritettavaksi korvausta, ei saa poistaa ilman siihen oikeuttavaa, uittosääntöön otettua määräystä. Sanotunlaisten laitteiden ja rakennelmien uusimiseen tai tarkoituksenmukaisella tavalla muuttamiseen ei edellä tarkoitettua määräystä vaadita, jos työ tehdään aiheuttamatta vesistössä 1 luvun 12―15 §:ssä tarkoitettua muutosta tai seurausta.

Muun kuin 1 momentissa tarkoitetun, vesistöön uittoa varten tehdyn laitteen tai rakennelman poistamisesta ovat vastaavasti voimassa 2 luvun 31 §:n 2 ja 3 momentin säännökset.

Kun uitto vesistössä lakkaa, tulee jäljempänä tämän luvan 62 §:ssä tarkoitetun toimitsijan, tai jos sellaista ei ole asetettu, sen viranomaisen, jolle yleisen uittoedun valvonta kuuluu, ryhtyä toimenpiteisiin sellaisten laitteiden ja rakennelmien poistamiseksi tai muuttamiseksi, jotka voivat olla vaaraksi tai haitaksi vesistöä käytettäessä.

31§

Uittajan on suoritettava kunnossapitäjälle korvausta kustannuksista, jotka uittovuoden aikana ovat aiheutuneet vesistön sekä sellaisten laitteiden ja rakennelmien kunnossapidosta, jotka uittosäännössä on vesistön kuntoonpanoa varten määrätty tehtäviksi taikka joista sanotussa säännössä tämän luvun 27 §:n nojalla on määrätty suoritettavaksi korvausta. Korvaus suoritetaan, jollei jäljempänä sanotusta muuta johdu, kultakin uittovuodelta sen päätyttyä ja korvauksen osalta on vastaavasti voimassa, mitä tämän luvun 26 §:n 1 momentissa kuntoonpanokustannuksista on säädetty. Milloin jonkin vuoden osalle tulevat kustannukset ovat poikkeuksellisen suuret, voi vesioikeus kunnossapitäjän hakemuksesta myöntää tälle oikeuden periä uittajilta niitä varten ennakkomaksuja.

Vesioikeus voi kunnossapitäjän tai uittajan hakemuksesta määrätä kunnossapitokustannukset, joista seuraavien vuosien uittajille aiheutuisi huomattava kustannusten säästö, useamman vuoden aikana kuoletettaviksi, noudattamalla soveltuvin osin, mitä tämän luvun 26 §:n 2 momentissa on säädetty.

32§

Vesistön kuntoonpanijalla tai kunnossapitäjällä on oikeus erääntyneen, suorittamatta jääneen saatavansa turvaamiseksi pidättää hallussaan olevaa, suorituksen laiminlyöneen asianomaisena vuonna tai myöhemmin uittamaa puutavara sekä saatavansa ja sen perimiskulujen suorittamiseksi myydä siitä tarvittava osa. Jollei puutavara ole kuntoonpanijan tai kunnossapitäjän hallussa, voi hän hakea ulosottomieheltä sellaista toimenpidettä, josta jäljempänä tämän luvun 38 §:ssä säädetään.

33§

Milloin kuntoonpanija tai kunnossapitäjä on vakuuttanut uittoa varten tehdyn laitteet tai rakennelmat vahingon varalta, on vahingon johdosta saatu korvausmäärä käytettävä niiden uusimiseen tai vesioikeuden määräyksen mukaan vesistön muuhun kunnostamiseen uiton tarpeeksi.

34§

Joa uitto vesistössä on lakannut ja uittosääntö on sen johdosta kumottu sen valtion viranomaisen asiana, jolle yleisen uittoedun valvonta kuuluu, myydä tai muutoin luovuttaa ne uittoa varten lunastetut alueet ja sellaiset vesistön kuntoonpanemiseksi tehdyt laitteet ja rakennelmat, jotka eivät kuulu yksityiselle uittajalle tai uittoyhdistykselle. Myyminen on viivytyksettä toimitettava, jos vesistön kuntoonpanija tai kunnossapitäjä, joka ei ole vielä täysin saanut hänelle tulevaa korvausta, sitä vaatii. Luovutuksesta saadut varat on sen jälkeen, kun myymisestä aiheutuneet kulut on suoritettu, omaisuutta mahdollisesti rasittaneet velat maksettu sekä kuntoonpanija ja kunnossapitäjä ovat niistä saaneet heille suorittamatta olevan korvauksen, käytettävä uiton hyväksi tai muuhun metsätaloutta palvelevaan tarkoitukseen ensi sijassa asianomaisella vesistöalueella.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee soveltuvilta osin myös sellaista sanotussa momentissa tarkoitettua aluetta, laitetta ja rakennelmaa, joka uittotavan muuttamisen johdosta tai muusta uittosäännön muuttamiseen perustuvasta syystä ei enää ole vesistössä toimitettavaa uittoa varten tarpeen.

35§

Kun uittosäännön vahvistamista on haettu tämän luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua vesistöä varten, voi vesioikeus, ennen kuin asia on lopullisesti ratkaistu, hakemuksesta myöntää uittajalle määräajaksi luvan toimittaa väliaikaisesti vesistössä uittoa, mikäli uiton lykkääntymisestä olisi hakijalle huomattavaa vahinkoa ja uiton aloittaminen voi tapahtua tuottamatta liikenteelle, kalastukselle tai vesistön muulle käyttämiselle erityistä haittaa taikka sanottavasti vahingoittamatta vesistössä ja sen rannassa olevia laitteita tai rakennelmia.

36§

Myönnettäessä lupa väliaikaiseen uittoon on samalla määrättävä, miten sitä saadaan vesistössä toimittaa ja mihin toimenpiteisiin uittajan on ryhdyttävä uitosta aiheutuvan vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen estämiseksi tai vähentämiseksi. Uittaja voidaan myös velvoittaa antamaan vakuus hänelle tulevan korvausvelvollisuuden täyttämisestä.

Vesioikeus voi määrätä, että päätöstä, olla on annettu lupa väliaikaiseen uittoon, on noudatettava, vaikka siihen haetaankin muutosta.

37§

Mitä tämän luvun 35 ja 36 §:ssä on säädetty. on noudatettava silloinkin, kun uittosääntö on lainvoimaisella päätöksellä vahvistettu, mutta tämän luvun 11 §:n 1 momentissa mainittuja yksityisen tai yleisen edun turvaamiksi tarkoitettuja töitä, laitteita ja rakennelmia ei vielä ole tehty.

Vahvistettua uittosääntöä on soveltuvin kohdin noudatettava toimitettaessa 1 momentissa tarkoitettua uittoa.

38§

Uittaja, joka on käyttänyt hyväkseen vesistöön tai sen yhteyteen tehtyjä, uittosäännössä määrättyä töitä, laitteita ja rakennelmia, ennen kuin niiden kuntoonpanokustannukset lopullisesti on vahvistettu, on velvollinen suorittamaan näistä kustannuksista korvausta uittosäännössä olevan kustannusten arvion mukaan. Ennen uiton alkamista hänen on annettava kuntoonpanijalle vakuus korvauksen suorittamisesta. Laitteille ja rakennelmille aiheutunut vahinko on uittajan korvattava.

Jos uittaja laiminlyö vakuuden antamisen tai 1 momentissa mainitun vahingon korvaamisen, on kuntoonpanijalla sellainen oikeus, josta tämän luvun 32 §:ssä säädetään.

39§

Kun uiton toimittaminen on uittoäännössä rajoitettu määrättyyn aikaan, mutta uittoajan pitentäminen on jonakin uittokautena vallitsevien olojen vaatima, voi vesioikeus hakemuksesta vuodeksi kerrallaan pitentää uittoaikaa.

Sellaisesta päätöksestä on voimassa, mitä tämän luvan 36 §:n 2 momentissa säädetään.

Uittoyhdistys.
40§

Uittoyhdistykseen kuuluvat jäseninä ne puutavaran omistajat, joiden puutavara on asianomaisena vuonna tämän luvun 19 §:n 1 momentin mukaisesti uitettava yhteisuitossa, sekä lisäksi metsänomistajia edustava jäsen.

Uitettavan puutavaran omistajan jäsenyys alkaa sinä päivänä, jona yhdistyksen varsinainen kokous keväällä pidetään, mikäli hän siihen mennessä on ilmoittanut puutavaraa uitettavaksi, tai sinä myöhempänä ajankohtana, jona hän tällaisen ilmoituksen tekee, sekä kestää seuraavaan vastaavaan kokoukseen saakka. Sikäli kuin edellisen vuoden uittoa koskevia asioita silloin vielä on ratkaisematta, jatkuu jäsenyys niiden osalta, kunnes ne lopullisesti on selvitetty. Metsänomistajia edustavan jäsenen toimikausi kestää kolme kalenterivuotta kerraltaan.

41§

Metsänomistajia uittoyhdistyksen edustava jäsen on asianomaisen metsänhoitolautakunnan nimettävä vesioikeuden kehoituksesta ja vesioikeuden tule antaa hänelle määräys yhdistyksen jäseneksi. Jos sanottuja lautakuntia on useampia alueella, jolta tulevaa puutavaraa yhdistyksen toimesta uitetaan, on jokaisen niistä nimitettävä ehdokas ja vesioikeus antaa määräyksen sille ehdokkaalle, onka se katsoo sopivimmin edustavan sanotun alueen metsänomistajia. Milloin valtio omistaa huomattavasti enemmän kuin puolet kysymyksessä olevan alueen metsäalasta, on ehdokkaan nimeäminen metsähallituksen asiana. Edellä tässä pykälässä tarkoitettu asia pannaan vesioikeudessa vireille hakemuksella.

Tässä pykälässä tarkoitetulla uittoyhdistyksen jäsenellä on oikeus saada kohtuullinen korvaus tehtävästään siltä, joka on nimennyt hänet ehdokkaaksi. Jos 1 momentissa tarkoitetulla alueella toimii useita metsänhoitolautakuntia ja ehdokas on jonkin niistä nimeämä, on muiden lautakuntien osallistuttava korvaukseen siinä suhteessa, missä metsäalue, jolta tulevaa puutavaraa yhdistyksen toimesta uitetaan, jakaantuu näiden lautakuntien toiminta-alueiden kesken. Mikäli korvauksesta tai osallistumisesta siihen syntyy erimielisyyttä, on asia vesioikeuden ratkaistava.

42§

Uittoyhdistyksen tehtävänä on toimittaa yhteisuitto uittosäännössä määrätyllä yhteisuittoalueella, hoitaa uittoa varten saatua ja muuta yhdistykselle kuuluvaa omaisuutta sekä huolehtia muistakin sille tämän lain mukaan kuuluvista tehtävistä.

Uittoyhdistys voi myös ottaa toimittaakseen puutavaran siirtämisen veteen ja sellaisen yksityisuiton, jonka se sopivasti voi suorittaa, sekä muitakin uittoon liittyviä tehtäviä. Niin ikään yhdistys voi uittokustannuksia vähentääkseen käyttää uittoa varten hankittua omaisuutta ansiotarkoitukseen, sikäli kuin yhdistyksen varsinaiset tehtävät eivät siitä kärsi. Muuta toimintaa yhdistys älköön harjoittako.

Yhteisuitto toimitetaan uitettavan puutavaran omistajien yhteisellä vastuulla ottamalla huomioon, mitä jäljempänä tämän luvan 83 §:ssä säädetään.

43§

Milloin puutavaran omistaja ei uittoyhdistyksen määräämänä aikana huolehdi uitettavaksi ilmoittamansa puutavaran siirtämisestä veteen tai sen muusta toimittamisesta vastaanottopaikkaan, uittoyhdistyksellä on oikeus omistajan kustannuksella huolehtia siitä.

Joa uittoyhdistyksen hallitus jonakin vuonna poikkeuksellisen vedenvähyyden vuoksi tai muun ylivoimaisen esteen takia päättää keskeyttää uiton .oko osaksi tai kokonaan, on siitä, jotta yhdistys vapautuisi keskeyttämisestä johtuvan vahingon vastuusta, viivytyksettä ilmoitettava puutavaran omistajalle. Yhdistyksen on, mikäli mahdollista, kuljetettava puutavara omistajan osoittamaan, lähellä olevaan sopivaan paikkaan vesistössä. Mikäli yhdistyksen hallitus ei toisin päätä, on omistajan tällöin suoritettava kuljettamisesta johtuvat kustannukset ja ennakolta asetettava hyväksyttävä vakuus niiden suorittamisesta.

44§

Uittajalla on oikeus saada puutavaransa erotetuksi yhteisuitosta muuallakin kuin uittosäännössä määrätyssä erottelupaikassa, mikäli tärkeät syyt sitä vaativat ja se saattaa tapahtua tuottamatta yhteisuitolle kohtuutonta haittaa ja viivytystä taikka huomattavia lisäkustannuksia. Tätä tarkoittava pyyntö on tehtävä uittoyhdistyksen hallitukselle, mikäli mahdollista, ennen uiton alkamista.

45§

Uittoyhdistyksen perustavaan kokoukseen on kutsuttava ne, joiden omistamaa puutavaraa kysymyksessä olevalla yhteisuittoalueella uitetaan. Kokouksesta on julkisesti kuulutettava asianomaisissa kunnissa sekä ilmoitettava kirjallisesti edellä tarkoitetuille, tiedossa oleville puutavaran omistajille. Perustavaan kokoukseen on myös kutsuttava tämän luvun 41 §:n 1 momentin mukaisesti määrätty metsänomistajain edustaja.

Perustavassa kokouksessa, jota tarvittaessa voidaan jatkaa kokouksessa määrättävänä aikana, on hyväksyttävä yhdistykselle ohjesääntö. Äänestys perustavassa kokouksessa tapahtuu pääluvun mukaan.

Kun ohjesääntö on hyväksytty, mutta sitä ei vielä ole tämän luvun 48 §:n mukaisesti vahvistettu, on yhdistyksen asioita hoidettava hyväksytyn ohjesäännön mukaisesti. Jos vesioikeus on sen hakemuksesta, jota asia koskee, väliaikaisella päätöksellä taikka ohjesäännön vahvistaessaan määrännyt yhdistyksen kokouksessa hyväksyttyyn ohjesääntöön muutoksia, on niitä noudatettava, vaikkei vahvistamispäätös ole saanut lainvoimaa.

46§

Uittoyhdistyksen ohjesäännössä on mainittava:

1) yhdistyksen nimi ja kotipaikkana oleva kunta;

2) yhdistyksen yhteisuittoalue;

3) miten yhdistyksen jäsenten, metsänomistajia edustavaa jäsentä lukuun ottamatta, äänimäärät lasketaan yhdistyksen kokouksessa;

4) montako jäsentä vuosittain keväällä pidettävässä varsinaisessa kokouksessa valitaan yhdistyksen hallitukseen, sekä valitaanko hallitukseen varajäseniä ja montako näitä tulee olla;

5) miten yhdistyksen nimi kirjoitetaan;

6) miten uittopäällikkö ja muut toimihenkilöt otetaan toimeensa;

7) miten hallituksen jäsenten ja yhdistyksen toimihenkilöiden palkkaus määrätään;

8) tilikausi ja tilinpidon perusteet, sekä minkä ajan kuluessa toimintakertomus on laadittava ja tilinpäätös tehtävä sekä miten tilit tarkastetaan;

9) keväällä pidettävän varsinaisen kokouksen aika, sekä onko muita varsinaisia kokouksia pidettävä ja niissä käsiteltävät asiat;

10) miten kutsu varsinaisiin ja ylimääräisiin kokouksiin sekä uiton edistymisestä määräajoin annettavat ilmoitukset ja muut tiedonannot jäsenille toimitetaan;

11) miten varsinaiset uittokustannukset on jaettava noudattamalla, mitä jäljempänä tämän luvun 70 §:ssä on säädetty, onko ja miten yhteisuittoalue sanottujen kustannusten jakoa varten jaettava piireihin sekä peruste, jonka mukaan sellaiset uittokustannukset, jotka eivät tule erityisesti minkään piirin osalle, ovat jäsenten kesken jaettavat;

12) miten uittokustannusten ennakkomaksujen suorittamisaika on määrättävä;

13) milloin ja miten puutavaran omistajien on ilmoitettava uitettava puutavara; sekä

14) miten puutavara on omistajan toimesta merkittävä, minkä perusteiden mukaan jäsenten käyttöön varattavien uittomerkkien luku on määrättävä ja milloin merkit on ilmoitettava hallituksen hyväksyttäviksi ja rekisteröitäviksi, sekä onko ja minkä suuruinen rekisteröimismaksu suoritettava.

47§

Uittoyhdistyksen ohjesäännössä voidaan määrätä, että puutavaran omistajat, jotka ovat keskenään sopineet ja hyvissä ajoin ennen uittovuoden alkua uittoyhdistyksen hallitukselle ilmoittaneet ottavansa uiton päätyttyä vastaan uittoon luovuttamansa puutavaran asemesta vastaavan määrän samanlajista puutavaraa, saavat, mikäli erottelu voidaan osaksi tai kokonaan toimittaa sanotun perusteen mukaan (määräerottelu), lukea uittoon luovuttamiensa, edellä tarkoitetulla tavalla eroteltujen puutavaramäärien mukaisessa suhteessa, heidän suoritettavikseen tulevien uittokustannusten vähennyksenä hyväkseen sanotunlaisen järjestelyn johdosta saatavan säästön.

Joa uitettavan puutavaran pituutta on tarpeen rajoittaa, on siitä, miten päätös on tehtävä ja missä määrin pituutta enintään saadaan rajoittaa, määrättävä ohjesäännössä.

Uittoyhdistyksen ohjesääntöön voidaan ottaa muitakin kuin edellä 1 ja 2 momentissa sekä tämän luvun 46 §:ssä mainittuja määräyksiä, jotka koskevat yhdistyksen järjestysmuotoa taikka uiton toimittamisesta aiheutuvia jäsenten keskinäisiä tai näiden ja yhdistyksen välisiä suhteita ja niiden järjestelyä, sikäli kuin asiasta ei ole määrätty laissa, asetuksessa taikka uittosäännössä.

48§

Uittoyhdistyksen ohjesäännölle on haettava vesioikeuden vahvistus.

Vesioikeus voi hakemusta käsitellessään oikaista hyväksytyn ohjesäännön lain mukaiseksi sekä tehdä siihen sellaisia lisäyksiä tai muutoksia, joita on pidettävä yhdistyksen jäsenten tai sivullisten oikeuksien suojaamiseksi tarpeellisina.

49§

Uittoyhdistyksen ohjesäännön muuttamista koskevan hakemuksen voi vesioikeudelle tehdä uittoyhdistys tai yksityinen uittaja tahi yleistä uittoetua valvova viranomainen. Jollei muutosehdotusta ole käsitelty yhdistyksen kokouksessa, on kokoukselle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen ehdotuksesta.

Muutos voidaan, vaikkei yhdistys ole sitä puoltanut, vahvistaa, jos kysymys on sellaisesta muutoksesta, jota tarkoitetaan tämän luvun 48 §:n 2 momentissa.

50§

Uittoyhdistyksen tilinpäätös ja kertomus tilien tarkastamisesta on esitettävä keväällä pidettävässä yhdistyksen varsinaisessa kokouksessa. Kokouksessa päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta, vastuuvapauden myöntämisestä tai niistä muista toimenpiteistä, joihin yhdistyksen hallinto ja tilit antavat aihetta.

Päätös kiinteän omaisuuden luovuttamisesta ja kiinnityttämisestä sekä sellaisen velan ottamisesta, joka ei eräänny maksettavaksi saman uittovuoden aikana, on tehtävä uittoyhdistyksen kokouksessa.

51§

Kunkin vuoden uittoa koskevien asioiden käsittelyyn uittoyhdistyksen kokouksessa saavat osallistua vain ne uittoyhdistyksen jäsenet, joiden omistamaa puutavaraa on sanottuna vuonna uittoyhdistyksen toimesta uitettu sekä lisäksi metsänomistajia edustava jäsen.

Uittoyhdistyksen kokouksessa, perustavaa kokousta lukuun ottamatta, on metsänomistajia edustavan jäsenen äänimäärä viidennes äänestykseen osallistuvien muiden jäsenten yhteisestä äänimäärästä.

52§

Uittoyhdistyksellä tulee olla hallitus, johon kuuluvat keväällä pidettävässä yhdistyksen varsinaisessa kokouksessa valitut jäsenet sekä näiden lisäksi metsänomistajia edustava jäsen. Viimeksi mainittu määrätään kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan samassa järjestyksessä kuin metsänomistajia edustava yhdistyksen jäsen tämän luvun 41 §:n mukaan.

Jollei ohjesäännössä ole määräystä hallituksen puheenjohtajan valitsemisesta tai puheenjohtajaa ole määrätty hallituksen jäseniä kokouksessa valittaessa, hallitus valitsee puheenjohtajan keskuudestaan.

53§

Uittoyhdistyksen hallituksen jäsenenä saa olla ainoastaan Suomen kansalainen, joka asuu tässä maassa eikä ole vajavaltainen.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on sanottu, valtioneuvosto voi erityisessä tapauksessa antaa luvan siihen, että hallituksen jäsenenä saa olla ulkomaalainen tai ulkomailla asuva Suomen kansalainen. Hallituksessa ei mainitunlaisia henkilöitä kuitenkaan saa olla enempää kuin kolmannes sen jäsenluvusta.

Hallituksen jäsenen voi se, joka on hänet valinnut tai määrännyt, vapauttaa toimestaan, vaikkei hänen toimikautensa ole päättynyt. Ohjesäännön mukaisesti valittu hallituksen jäsen saa kuitenkin palkkion myös jäljellä olevalta ajalta, jollei vesioikeus yhdistyksen hakemuksesta toisin määrää.

54§

Uittoyhdistyksen hallituksen tulee kaikella huolella ja ottaen yhdistyksen jäsenten edut tasapuolisesti huomioon hoitaa yhdistyksen hallintoa lain ja vahvistettujen sääntöjen sekä yhdistyksen kokouksen ohjeiden mukaisesti. Älköön hallitus kuitenkaan noudattako yhdistyksen kokouksen päätöstä, joka ilmeisesti on lain, uittosäännön, uittoyhdistyksen ohjesäännön tai viranomaisen antaman määräyksen vastainen taikka sellainen, jota jäljempänä tämän luvun 76 §:n 3 momentissa tarkoitetaan.

55§

Hallitus käyttää uittoyhdistyksen puhevaltaa tuomioistuimessa sekä edustaa muutoinkin yhdistystä.

Haasteen sekä, mikäli tämän luvun 91 §:stä ei muuta johdu, muun ilmoituksen tai vaatimukseen katsotaan tulleen uittoyhdistyksen tietoon, kun se on laillisessa järjestyksessä annettu tiedoksi hallituksen jäsenelle tai uittopäällikölle.

56§

Hallitus sen jäsenelleen taikka uittopäällikölle tai muulle yhdistyksen toimihenkilölle antaa tehtäväksi hallituksen valvonnan alaisena hoitaa määrättyjä hallintotehtäviä. Tällaisen henkilön osalta on soveltuvin osin noudatettava, mitä hallituksen jäsenestä tämän luvun 53 §:n 1 momentissa ja hallituksesta 1 §:ssä on säädetty.

57§

Jollei ohjesäännössä ole toisin määrätty, hallitus on päätösvaltainen, kun saapuvilla on enemmän kuin puolet sen jäsenten koko lukumäärästä

Hallituksen päätökseksi tulee, jollei päätöstä ohjesäännön mukaan ole tehtävä määräenemmistöin tai yksimielisesti, se mielipide, jota pääluvun mukainen enemmistö on kannattanut tai, äänten mennessä tasan, puheenjohtajan kannattama mielipide, sekä vaaleissa arpa.

58§

Uittoyhdistyksen hallituksen on huolehdittava siitä, että yhdistyksen nimi, kotipaikka ja yhteisuittoalue, hallituksen jäsenten nimet ja kotipaikat sekä se, miten yhdistyksen nimi kirjoitetaan ja kenellä on oikeus niinen kirjoittamiseen, ilmoitetaan vesioikeudessa pidettävään rekisteriin, josta asetuksella säädetään. Niin ikään on rekisteriin ilmoitettava yhdistyksen ohjesäännön vahvistamisesta tai muuttamisesta ja on ilmoitukseen liitettävä virallisesti oikeaksi todistettu jäljennös päätöksestä.

59§

Hallinnon ja tilien tarkastamista varten tulee uittoyhdistyksen valita vähintään kaksi tilintarkastajaa sekä näille varamiehet. Vesioikeus voi yhdistyksen jäsenen tai yleistä uittoetua valvovan viranomaisen hakemuksesta, jos katsoo syytä siihen olevan, määrätä pätevän henkilön yhdistyksen valitsemien tilintarkastajien lisäksi virkavastuulla tarkastamaan yhdistyksen tilejä ja antamaan siitä kertomuksen edellä mainitulle viranomaiselle. Näin määrätyn tilintarkastajan palkkion vahvistaa vesioikeus ja suorittaa uittoyhdistys.

Tilintarkastajasta on voimassa, mitä tämän luvun 53 §:ssä hallituksen jäsenestä on säädetty. Tilintarkastajista saa kuitenkin vain yksi olla sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitettu henkilö.

60§

Hallituksen jäsenen, tämän luvun 56 §:ssä tarkoitetun toimihenkilön sekä tilintarkastajan on korvattava uittoyhdistykselle vahinko, jonka hän tehtävässään on yhdistykselle tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut.

Yhdistyksen jäsenelle on 1 momentissa tarkoitettu henkilö velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän jäsenelle on aiheuttanut jäljempänä tämän luvun 76 §:n 3 momentissa tarkoitetulla toimenpiteellä.

Jos huolimattomuus on lievä, voidaan korvauksen määrää alentaa, milloin se vahingon suuruuteen ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Vahingosta, joka on useiden korvattava, vastaa kukin omasta ja toistensa puolesta. Jos kuitenkin jonkun osalta vahingonkorvausta on 3 momentin mukaisesti alennettu, vastaa hän vain alennetulla määrällä. Korvausvelvollisten kesken on korvausmäärä jaettava sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon kunkin korvausvelvollisen viaksi jäävän syyllisyyden määrä ja muut asianhaarat.

61§

Korvausta tämän luvun 60 §:n nojalla on vaadittava kanteella vesioikeudessa.

Kanne sanotun pykälän 1 momentin nojalla uittoyhdistykselle tulevasta korvauksesta on pantava vireille kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun yhdistyksen kokouksessa on tehty vastuuvapautta koskeva päätös, jollei kysymys ole kanteesta, joka peruuntuu vastuuvapauden myöntämisen jälkeen ilmitulleisiin seikkoihin. Korvauskanteen voi silloiukin, kun vastuuvapaus on myönnetty, yhdistyksen lukuun nostaa myös se, joka vahinkoa aiheuttanutta toimenpidettä suoritettaessa on ollut yhdistyksen jäsenenä eikä ole toimenpidettä hyväksynyt.

62§

Jos uittoyhdistys ei jonakin vuonna toimita uittoa taikka jos yhteisuitto vesistössä kokonaan lakkaa, on vesioikeuden yhdistyksen viimeksi toimineen hallituksen tai, milloin yhteisuiton lakkaaminen perustuu uittosäännön kumoamiseen tai muuttamiseen, yleistä uittoetua valvovan viranomaisen hakemuksesta määrättävä yksi tai useampia toimitsijoita hallituksen sijasta ja sille kuuluvin valtuuksin hoitamaan yhdistyksen asioita sekä tarvittaessa huolehtimaan yhdistyksen lakkauttamista varten suoritettavista selvittelytoimenpiteistä. Uittoyhdistyksen kokoukselle kuuluvaa päätäntävaltaa käyttävät tällöin, mikäli kysymys on tietyn vuoden uittoa koskevasta asiasta, yhdistyksen sanotun vuoden jäsenet sekä muussa tapauksessa toimitsijat.

63§

Uittoa varten lunastetun tai uittosäännön määräyksen perusteella uittoyhdistyksen käytettävänä olevan omaisuuden lisäksi yhdistyksellä on oikeus hankkia nimiinsä kiinteätä omaisuutta tai käyttöoikeus siihen, mikäli omaisuus on tarpeen välittömästi uittoa varten tahi toimisto-, varasto- tai työpajarakennuksen hankkimiseksi yhdistykselle taikka asuntojen järjestämiseksi yhdistyksen toimihenkilöille tai työntekijöille tahi muuhun tällaiseen tarkoitukseen ja omaisuuden tai käyttöoikeuden hankkiminen on katsottava taloudellisesti tarkoituksen mukaiseksi.

Uittokalustoa sekä muuta irtainta omaisuutta uittoyhdistys saa hankkia, sikäli kuin sen hankkimista on pidettävä uittoa tai yhdistyksen muuta toimintaa varten tarpeellisena.

64§

Uittoyhdistykselle tämän lain mukaisesti kuuluvaa tai yhdistyksen tämän luvun 63 §:n 1 momentin nojalla hankkimaa kiinteää omaisuutta yhdistys saa luovuttaa tai velasta kiinnityttää vain, jos vesioikeus hakemuksesta on antanut siihen luvan. Lupaa älköön myönnettäkö sellaisen omaisuuden osalta, jonka säilyttäminen uittoyhdistyksen hallinnassa on katsottava uiton jatkuvan toimittamisen kannalta välttämättömäksi. Edellä mainittua omaisuutta siihen kuuluvine laitteineen ja rakennelmineen älköön ulosmitattako muusta kuin kysymyksessä olevaan kiinteistöön kiinnitetystä tai sellaisesta saatavasta, josta kiinteistö muutoin on panttina taikka jolla on kiinteistöön parempi etuoikeus kuin minkä kiinnitys tuottaa.

Jos uittoyhdistys luovuttaa 1 momentissa tarkoitettua tai muuta sille kuuluvaa omaisuuttaikä kysymys ole käyttökelvottoman tai tarpeettomaksi tulleen irtaimen omaisuuden rahaksi muuttamisesta, on, mikäli saatuja varoja ei välittömästi käytetä vastaavanlaisen omaisuuden hankkimiseen, varojen käyttämistä koskeva asia hakemuksella saatettava liesioikeuden ratkaistavaksi.

65§

Uittosäännön nojalla saatua käyttöoikeutta toiselle kuuluvaan alueeseen älköön luovutettako. Älköön myöskään tällaista käyttöoikeutta eikä alueelle uittosäännön perusteella tehtyjä laitteita ja rakennelmia ulosmitattako uittoyhdistyksen velasta.

Käyttöoikeuden lakkaamisesta säädetään tämän luvun 15 §:ssä.

66§

Kustannukset, jotka aiheutuvat määrätynlaisen uittoa varten tarpeellisen omaisuuden hankkimisesta taikka uittoyhdistyksen toimintaa useamman vuoden aikana edistävistä töistä, voidaan, jollei niitä ole pidettävä uittosäännössä tai vesioikeuden päätöksellä kuoletettaviksi määrättyinä kuntoonpano- tai kunnossa pitokustannuksina, uittoyhdistyksen ohjesäännössä tai hakemuksesta annetulla vesioikeuden päätöksellä määrätä kuoletettaviksi myöhempinä vuosina yhdistyksen jäseninä olevilta puutavaran omistajilta perittävin kuoletusmaksuin noudattamalla kunkin erilaatuisen omaisuuden ja työn osalta ohjesäännössä vahvistettuja tai vesioikeuden erikseen vahvistamia perusteita.

Milloin uittoyhdistyksellä on velkaa yli sen, mikä voidaan suorittaa myöhempinä vuosina yhdistyksen jäseninä olevilta puutavaran omistajilta saatavilla kuoletusmaksuilla, on tällaisen velan maksamiseen tarvittavat varat perittävä asianomaisen vuoden uittokustannuksina.

67§

Uittoyhdistyksellä on oikeus tehdä uittovuotta pitemmäksikin ajaksi sopimuksia toimihenkilöiden ja työntekijäin työsuhteesta ja siihen liittyvästä palkkauksesta, eläkkeestä ja muista eduista sekä vahingonkorvauksista, töiden teettämisestä, omaisuuden vuokraamisesta ja muita uittoon liittyvistä asioista. Niin ikään yhdistys voi liittyä jäseneksi tai osakkaaksi uiton edistämistä tai työntekijöiden ja heidän omaistensa eläketurvan järjestämistä tarkoittaviin yhtymiin. Älköön edellä mainittua oikeutta kuitenkaan käytettäkö asianomaisena vuonna uitettavaa puutavaraa omistaville uittoyhdistyksen jäsenille kuuluvien velvollisuuksien siirtämiseksi tulevien vuosien uittajille.

Jos 1 momentissa tarkoitettua sopimusta on pidettävä sivulliselle ilmeisesti kohtuutonta etua tuottavana, vesioikeus voi, jollei se jommankumman sopimuspuolen kanteeseen ole vahvistanut sopimusta, sellaisen uitettavaa puutavaraa omistavan uittoyhdistyksen jäsenen kanteesta, joka ei ole myötävaikuttanut sopimusta koskevan päätöksen tekemiseen, muuttaa sopimusta aikaisintaan sen tekemistä seuraavan uittovuoden alusta lukien. Milloin sopimusta on tässä tarkoitetussa tapauksessa oleellisesti muutettu, on sillä, jonka kanssa uittoyhdistys on sopimuksen tehnyt, oikeus purkaa sopimus. Tätä tarkoittava vaatimus on tehtävä vesioikeudessa vireille pantavalla kanteella.

Sen estämättä, mitä edellä on sanottu, vesioikeus voi sopimuspuolen tai uitettavaa puutavaraa omistavan yhdistyksen jäsenen kanteesta, jos olosuhteet oleellisesti ovat muuttuneet ja erityistä syytä siihen on, tehdä muutoksia edellä tarkoitettuihin sopimuksiin.

68§

Uittoyhdistyksellä voi olla sen muista varoista erillään pidettäviä, vahvistettujen sääntöjen mukaan hoidettavia rahastoja omaisuuden hankinta- ja kunnossapitokustannusten tasoittamista, eläkkeen suorittamista, toimihenkilöiden ja työntekijäin muuta huoltoa sekä sellaisia vero-, korvaus- ja muita maksusuorituksia varten, jotka joutuvat maksettaviksi vasta uittovuoden jälkeen. Rahaston perustamista ja sen sääntöjen hyväksymistä koskeva yhdistyksen kokouksen päätös on alistettava vesioikeuden vahvistettavaksi. Vesioikeus voi tehdä sääntöihin yhdistyksen jäsenten edun turvaamiseksi tarpeellisia muutoksia.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun rahaston varoja saadaan ulosmitata vain sellaisesta velasta, jonka suorittamiseen rahaston varat sääntöjen mukaan on tarkoitettu käytettäviksi.

69§

Uittokustannuksiin luetaan:

1) varsinaiset uittokustannukset, jollaisia ovat työkustannukset, korvaukset, vuokrat ja muut niihin verrattavat maksut, omaisuuden hankkimisesta ja kunnossapidosta sekä suoritetuista vakuutusmaksuista johtuvat kustannukset, jotka eivät ole sellaisia kuin jäljempänä 2 kohdassa tarkoitetaan, yhdistyksen veloista johtuvat suoritukset, hallintomenot. siirrot tämän luvun 68 §:ssä tarkoitettuihin rahastoihin, tämän luvun 72 §:ssä mainitut varaukset sekä muut yleiset menot;

2) tämän luvun 25, 27 ja 31 §:ssä tarkoitetut kuntoonpanosta ja kunnossapidosta johtuvat kustannukset; sekä

3) erilliset kustannukset, kuten puutavaran veteen siirtämisestä, muualla kuin uittosäännössä määrätyllä erottelupaikalla suoritetun erottelun järjestämisestä ja toimittamisesta sekä yksityisestä uitosta taikka muusta sellaisesta toiminnasta, joka ei kuulu yhteisuittoon tai uittajien yhteisten etujen valvomiseen, aiheutuvat menot.

70§

Kunkin vuoden varsinaisista uittokustannuksista samoin kuin sanotun vuoden osalle tulevita kuntoonpano- ja kunnossapitokustannuksista on uittoyhdistyksen toimesta sinä vuonna uitettavan puutavaran omistajien suoritettava osuutensa yhdistykselle. Erilliset kustannukset on sen suoritettava, jonka hyväksi tapahtuneesta toiminnasta ne ovat aiheutuneet. Muuta korvausta uiton toimittamisesta älköön perittäkö.

Varsinaiset uittokustannukset on jaettava puutavaran omistajien kesken ohjesäännössä vahvistettujen perusteiden mukaan. Sanottuja perusteita vahvistettaessa on yhteisuittoalue niissä kohdin, joissa toimitetaan puutavaran niputtamista tai erottelemista, sekä muutoinkin matkaosuuksilla, joilla uitto tal hinaus aiheuttaa erisuuruisia kustannuksia, jaettava erillisiksi piireiksi. Kustannusten jakamisen pääperusteina ovat uitettu puutavaramäärä ohjesäännössä määrättyinä tilavuusyksikköinä sekä, milloin kysymys ei ole niputus- tai erottelukustannuksista, kuljetusmatka uittopiireittäin täysin kilometrein. Jakoa toimitettaessa on eri puutavaralajien erilainen uitto- ja erotteluhankaluus sekä puutavaraerän pienuudesta johtuva lisäkustannus asianmukaisesti otettava huomioon. Sellaisen puutavaran osalta, joka kuljetetaan useamman erottelupiirin kautta, voidaan erottelukustannuksia määrättäessä asianmukaisesti ottaa huomioon erottelemisesta johtuva sanotun puutavaraerän kuljetuksen viivästyminen.

Kuntoonpano- ja kunnossapitokustannukset on jaettava puutavaran omistajien suoritettaviksi uittosäännössä tämän luvun 26 4:n 1 momentin ja 31 §:n 1 momentin nojalla vahvistettujen perusteiden mukaan.

71§

Uitettavaa puutavaraa omistavien uittoyhdistyksen jäsenten on uittokustannusten maksamista varten suoritettava yhdistykselle sen kokouksen päättämät ennakkomaksut.

Ennakkomaksua älköön käytettäkö muuhun tarkoitukseen kuin uittokustannusten suorittamiseen. Jäsenellä ei ole oikeutta kuitata ennakkomaksua hänellä yhdistykseltä olevaa saatavaansa vaataan.

Ennakkomaksusta on hyvitettävä ja viivästyneestä maksusta maksuvelvollisen suoritettava vuosittain korkoa kuusi sadalta, jollei yhdistyksen kokous ole korosta muuta määrännyt. Viivästyskorko saajan määrätä enintään neljä sadalta korkeammaksi kuin hyvitettävä korko.

72§

Jäsenen suoritettava osuus uittokustannuksista määrätään yhdistyksen tilinpäätöksen perusteella.

Milloin kaikkien uittokustannusten määrää ei ole voitu selvittää ennen tilien päättämistä eikä selvittämättömiä menoja varten ole tämän luvun 68 §:ssä tarkoitettua rahastoa, saadaan uittokustannuksiin sisällyttää erityinen arvioitu määrä selvittämättömien kustannusten varalle. Mikäli arvioitu määrä ei ole riittävä tai myöhemmin ilmenee uusia menoja, joita varten ei ole käytettävissä varoja, on lisämäärä perittävä asianomaisena vuonna uitettua puutavaraa omistaneilta jäseniltä heille tiedoksi annetun jakoluettelon perusteella.

Jos selvittämättömiä menoja varten varattu määrä on niiden maksamiseen tarvittavaa määrää suurempi, on yli menevä osa, mikäli se ei ole vähäinen, korkoineen palautettava asianomaisille puutavaran omistajille.

73§

Jos puutavaran omistajalta ei saada hänen osuuttaan uittokustannuksista, on sanottu osuus perittävä muilta samana vuonna uitettua puutavaraa omistaneilta yhdistyksen jäseniltä noudattamalla, mitä myöhemmin ilmenevien uusien menojen suorittamista varten tarvittavan lisämäärän perimisestä tämän luvun 72 §:ssä on säädetty.

74§

Uittoyhdistyksellä on oikeus, jos sen jäsen on jättänyt osuutensa uittokustannuksista tai ennakkomaksun suorittamatta, pidättää tälle kuuluvaa, asianomaisena vuonna tai myöhemmin yhdistyksen uitettavana olevaa puutavaraa saatavansa vakuudeksi sekä julkisella huutokaupalla myydä tarvittava määrä tällaista puutavaraa saatavansa ja sen perimiskulujen suorittamiseksi.

Vesistössä alempana toimivan uittoyhdistyksen tulee toisen yhdistyksen ilmoituksesta tämän lukuun pidättää uittotavaraa 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa.

75§

Uittoyhdistyksen muut tulot kuin jäsenten suorittamat osuudet uittokustannuksista on käytettävä niiden menojen suorittamiseen, joita tulon hankkimisesta on aiheutunut, taikka, jollei tällaisia menoja ole, sen vuoden uittajien hyväksi, jolta tulo on saatu.

76§

Uittoyhdistyksen kokouksen päätös, joka lain, uittosäännön, uittoyhdistyksen ohjesäännön tai viranomaisen antaman määräyksen vastaisesti rajoittaa yhdistyksen jäsenelle kuuluvaa oikeutta tai asettaa hänelle velvoituksia, on häntä kohtaan tehoton, jos hän ei ole päätöksen tekemiseen osallistunut. Kysymys päätöksen tehottomuudesta voidaan kanteella saattaa vesioikeuden ratkaistavaksi.

Muutoin on, jos uittoyhdistyksen kokouksen päätös tai hallituksen toimenpide on lain, uittosäännön, uittoyhdistyksen ohjesäännön tai viranomaisen antaman määräyksen vastainen, sillä, joka päätöstä tehtäessä tai toimenpidettä suoritettaessa oli uittoyhdistyksen jäsen sekä yhdistyksen hallituksen jäsenellä oikeus moittia päätöstä tai toimenpidettä, jota ei ole hyväksynyt, kanteella, joka on vesioikeudessa pantava vireille viimeistään kuudentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on tehty taikka hän sai hallituksen toimenpiteestä tahi, milloin kysymys on tämän luvun 72 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisämäärän perimisestä, sanotussa momentissa mainitusta jakoluettelosta tiedon.

Jos yhdistyksen kokouksen päätökseen tai hallituksen toimenpiteeseen osallistuneet ovat yhdistyksen tai sen joidenkin jäsenten kustannuksella hankkineet itselleen tai toiselle ilmeisesti epäoikeutettuja etuja, on tällaisen päätöksen tai toimenpiteen moittimisesta voimassa, mitä 2 momentissa on sanottu.

77§

Jos uittoyhdistyksen kolmannen henkilön kanssa tekemä oikeustoimi perustuu sellaiseen päätökseen tai toimenpiteeseen, jota tämän luvun 76 §:n mukaan voidaan moittia, tai hallitus tahi tämän luvun 56 §:ssä tarkoitettu toimihenkilö on oikeustointa tehtäessä ylittänyt toimivaltansa, niin oikeustoimi ei sido yhdistystä, jos kolmas henkilö tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää edellä tarkoitetusta virheellisyydestä.

78§

Kun uittoyhdistyksen toiminta lakkaan sellainen yhdistykselle kuuluva omaisuus, jonka säilyttämistä vesistössä ehkä jatkuvan uiton toimittamisen kannalta ei ole katsottava välttämättömäksi, selvityksestä huolehtimaan asetettujen toimitsijain toimesta muutettava rahaksi. Vesioikeuden asiana on toimitsijain hakemuksesta määrätä siitä, mikä omaisuus on muutettava rahaksi. Muu omaisuus siirretään vesioikeuden päätöksellä valtiolle ja päätöksestä on kiinteän omaisuuden osalta voimassa, mitä tämän luvun 14 §:n 3 momentissa on säädetty.

Myynnistä saadut varat on, sen jälkeen kun yhdistyksen vielä suorittamatta olevat velvoitukset ensin on täytetty, käytettävä sen valtion viranomaisen toimesta, jolle yleisen uittoedun valvonta kuuluu, uiton hyväksi tai muuhun metsätaloutta palvelevaan tarkoitukseen ensi sijaisesti asianomaisella vesistöalueella.

Uittovahinko.
79§

Uittovahingolla tarkoitetaan toisen omaisuudelle uiton yhteydessä suoritetuista töistä ja toimenpiteistä, uittokaluston tai puutavaran säilyttämisestä vesistössä ja sen rannassa tai törmäämisestä rantaan sekä uittoväen kulkemisesta ja oleskelemisesta rannalla samoin kuin vesistössä kulkevalle alukselle uponneesta tai uppoamistilassa olevasta uittopuusta taikka veden ella olevasta tilapäisestä uittolaitteesta tai uitosta muutoin aiheutunutta vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä, jos se on sellainen, kuin 11 luvussa tarkoitetaan. Sellaista vahinkoa, josta tämän luvun 13 §:n mukaan on uittosäännössä määrätty suoritettavaksi korvaus, ei lueta uittovahingoksi.

80§

Uittovahingosta, joka on ennakolta arvioitavissa, voidaan määrätä korvaus uittosäännössä. Tällainen korvaus on ensi sijassa uittoyhdistyksen, jos sellainen toimii vesistössä, taikka vesistön kuntoonpanijan suoritettava, ja sen osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä kuntoonpanokustannuksista on säädetty.

Jollei uittovahingon korvaamisesta ole uittosäännössä määrätty, on sen korvaamista koskeva vaatimus puhevallan menettämisen uhalla tehtävä uiton toimittajalle tai tämän edustajalle taikka kysymyksessä olevassa vesistön osassa uitetun puutavaran omistajalle kirjallisesti viimeistään uittovuotta seuraavan kesäkuun aikana. Milloin vesistön jossakin osassa on toimitettu uittoa lokakuun 1 päivän jälkeen, saadaan korvausta siinä vesistön osassa aiheutuneesta uittovahingosta vaatia seuraavan kalenterivuoden aikana.

81§

Yhteisuitosta aiheutunut vahinko on uittoa toimittaneen uittoyhdistyksen korvattava.

Milloin useat puutavaran omistajat ovat yksityisuitossa samana uittokautena toimittaneet vesistössä uittoa, on heidän yhteisvastuullisesti korvattava uittovahinko.

Puutavaran omistaja, joka näyttää, että hänen puutavaransa on yksityisuitossa uitettu sellaisena aikana tai sillä tavalla, ettei vahinko ole saattanut aiheutua sen uittamisesta, on korvausvelvollisuudesta vapaa.

Milloin uittoyhdistys on toimittanut yksityisuittoa, on sen osalta vastaavasti voimassa, mitä puutavaran omistajasta on edellä säädetty.

82§

Jos uittovahinko, jonka korvaamista on vaadittu, on aiheutunut siitä, että vahinkoa kärsinyt on laiminlyönyt pitää kunnossa hänen tehtäväkseen ja kunnossa pidettäväkseen määrättyä laitetta tai rakennelmaa omaisuutensa suojaamiseksi uittovahingolta, tahi jos hän lain tai voimassa olevien määräysten vastaisesti menettelemällä on kokonaan tai osaksi aiheuttanut tai muulla tavalla osaltaan tuottanut vahingon taikka jos seikka, jolla ei ole yhteyttä uiton kanssa, on vaikuttanut sanotun vahingon syntymiseen, on uittoyhdistys tai puutavaran omistaja vastaavalta osalta vapaa korvausvelvollisuudesta.

83§

Puutavaran omistajalla, joka on suorittanut korvausta yksityisuitossa aiheutuneesta uittovahingosta suuremman määrän, kuin mikä suhteellisesti vastaa hänen osuuttaan hänen ja muiden korvausvelvollisten yhteensä uittamasta puutavaramäärästä, on oikeus saada toiselta puutavaran omistajalta hänen samoin perustein laskettu osuutensa korvausmäärästä sekä vastaava osa korvauksesta, jota, ottaen huomioon, mitä 12 luvun 10 §:ssä on säädetty, ei ole saatu sen suorittamiseen velvolliselta puutavaran omistajalta. Jos uittovahinko näytetään yhden puutavaran omistajan tai hänen palveluksessaan olevan henkilön tuottamaksi, hän on kuitenkin velvollinen yksin vastaamaan muille koko korvausmäärästä.

Mitä 1 momentissa on säädetty puutavaran omistajasta, on vastaavasti voimassa uittoyhdistyksestä, milloin se on toimittanut yksityisuiton.

Uittoyhdistyksen suorittama uittovahingon korvaus luetaan varsinaisiin uittokustannuksiin kuuluvaksi. Mikäli vahinko on aiheutunut uittoyhdistyksen toimittamasta yksityisuitosta eikä ole yhdistyksen palveluksessa olevan henkilön tuottama, on kysymyksessä olevan puutavaran omistajan korvattava yhdistykselle vahingonkorvauksen suorittamisesta johtuva kustannus, niin kuin erillisten uittokustannusten suorittamisesta on säädetty.

84§

Jolleivät asianosaiset sovi uittovahingon korvaamisesta, on, mikäli tämän luvun 90 §:stä ei muuta johdu, vaatimus siitä välimiesten tutkittava. Välimiehistä valitsee vahinkoa kärsinyt yhden ja se, jolta korvausta vaaditaan, yhden sekä näin valitut yhdessä puheenjohtajan. Jos korvausta vaaditaan yhteisesti kahdelta tai useammalta korvausvelvolliselta, on näiden valittava yhteinen välimies.

Välimiesten kelpoisuudesta ja vastuusta on voimassa, mitä välimiesmenettelystä 4 päivänä helmikuuta 1928 annetussa laissa (46/ 28) on säädetty.

85§

Jollei asianosainen seitsemässä päivässä sen jälkeen, kun vastapuoli todisteellisesti on ilmoittanut vaativansa välimiesmenettelyä sekä valitsemansa välimiehen, tiedota, kenet hän on puolestaan valinnut välimieheksi, taikka jolleivät ne, joiden on valittava yhteinen välimies, pääse yksimielisyyteen asiasta tai välimiehet sovi puheenjohtajan valitsemisesta, on sen kaupungin raastuvanoikeuden puheenjohtajan tai sen tuomiokunnan tuomarin, jonka alueella vahinkoa väitetään aiheutuneen, jonkin asianosaisen pyynnöstä määrättävä välimies tai puheenjohtaja. Tähän määräykseen älköön haettako muutosta.

Milloin kaksi tai useammat ovat tämän luvun 81 §:n mukaan yhteisvastuullisesti velvollisia korvaamaan uittovahingon, mutta vaatimus on kohdistettu vain johonkin heistä, on, mikäli se, johon vaatimus on kohdistettu, esittää välimiehille selvityksen siitä, että hän on antanut asiasta todisteellisesti tiedon muulle korvausvelvolliselle, myös tämä velvoitettava yhteisvastuullisesti korvauksen suorittamiseen.

Välitystuomio on laadittava kirjallisesti ja siihen on merkittävä julistamispäivä ja -paikka. Tuomio, joka on välimiesten allekirjoitettava, on toimitettava asianomaiselle vesioikeudelle ja kappale tuomiosta on julistamisen jälkeen annettava asianosaisille.

Välimiehillä on oikeus välitystuomiossa määrätä itselleen matkakustannusten korvaus sekä palkkio sen mukaan, kuin heidän ratkaistavanaan olevan asian laadun ja laajuuden sekä siihen tarpeellisen erikoistuntemuksen harkitaan kohtuudella vaativan. Samalla heidän tulee määrätä, kenen on suoritettava välimiesmenettelystä johtuneet kustannukset.

86§

Välitystuomioon tyytymätön asianosainen saa hakea siihen muutosta vesioikeudessa. Haaste on annettava vastapuolelle tiedoksi kuudenkymmenen päivän kuluessa sen jälkeen, kun tuomio julistettiin.

Jollei muutosta välitystuomioon haeta eikä kysymys ole tämän luvun 88 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tapauksesta, on täytäntöönpanon osalta noudatettava ulosottolain 3 luvun 16 §:n säännöstä.

87§

Milloin uittovahinkoa on syntynyt eikä korvausvelvollinen ole vaadittaessa antanut siitä hyväksyttävää vakuutta, voi ulosottomies, jollei vaatimus ilmeisesti ole perusteeton, vahinkoa kärsineen vaatimuksesta panna takavarikkoon tarvittavan määrän uitettavaa puutavaraa.

Takavarikkoon pantu puutavara on panttina uittovahingon korvauksen sekä takavarikoimis- ja muiden perimiskustannusten suorittamisesta.

88§

Välimiehet voivat ennen asian ratkaisemista päättää, että sitä määrää, josta tämän luvun 87 §:n mukaan vakuus on annettava tai jonka vakuudeksi sanotun pykälän nojalla pyydetään takavarikkoa tai takavarikko on myönnetty, on alennettava siitä, miksi korvausta vaativa on sen ilmoittanut. Jos takavarikko on myönnetty ja ulosottomiehelle toimitetaan välimiesten päätös määrän alentamisesta, on takavarikko vastaavilta osin peruutettava.

Kun välimiehet ovat määränneet korvauksen uittovahingosta maksettavaksi ja uitettavan puutavaran takavarikkoon panemisesta on kulunut neljä viikkoa, on, mikäli sanotussa ajassa korvausta ei ole maksettu tai vakuutta siitä asetettu, takavarikossa olevaa puutavaraa myytävä niin paljon, että se vastaa korvausta ja tämän luvun 87 §:n 2 momentissa mainittuja kustannuksia.

Välimiesten määräystä vakuuden antamisesta ja uitettavan puutavaran tai, jos sitä on 2 momentin mukaisesti myyty, saadun hinnan takavarikossa pitämisestä on noudatettava, vaikka välitystuomioon haetaankin muutosta.

89§

Uitettavan puutavaran takavarikko tai ulosmittaus ei estä sen kuljettamista erottelutai varastopaikalle taikka muualle, missä sitä vähimmin kustannuksin ja uitolle vähiten haittaa tuottamalla voidaan pitää, jos uittaja viivytyksettä suorittaa kustannukset puutavaran vartioimisesta uitettaessa ja säilytyspaikalla sekä tarpeen vaatiessa sen luovuttamisesta toiselle ulosottomiehelle.

90§

Asianosaisilla on oikeus sopia uittovahingon korvausta koskevan asian saattamisesta välimiesten käsiteltäväksi välimiesmenettelystä 4 päivänä helmikuuta 1928 annetussa laissa (46/28) säädettyä menettelyä noudattaen. Tällöin on vastaavasti voimassa, mitä 88 §:ssä on säädetty.

Erinäisiä säännöksiä.
91§

Kunakin uittovuonna, viimeistään kaksi viikkoa ennen uiton alkamista uittajan määrättävä jokaiseen kuntaan, jonka alueella uittoa toimitetaan, uittoasiamies, jonka tulee uiton aikana olla yleisön helposti tavattavissa. Uittoasiamiehen nimi ja osoite on ilmoitettava vesilautakunnalle sekä lisäksi asianomaiselle nimismiehelle tai maistraatille.

Jollei 1 momentin säännöstä ole noudatettu, on nimismiehen tai maistraatin sen vaatimuksesta, jota asia koskee, määrättävä sopiva henkilö uittoasiamieheksi sekä annettava siitä tieto uittajalle ja vesilautakunnalle. Uittoasiamieheksi määrätyllä on oikeus saada tehtävästään uittajalta kohtuullinen palkkio. Jos palkkiosta syntyy erimielisyyttä, voidaan asia saattaa kanteella vesioikeuden käsiteltäväksi.

Uittoasiamies on uittajan ja puutavaran omistajan paikallisena edustajana uittoa koskevissa asioissa. Tällaisesta asiasta johtuva ilmoitus tai vaatimus, haastetta lukuunottamatta, voidaan laillisin vaikutuksin antaa tiedoksi uittoasiamiehelle.

92§

Jos vesistössä, jossa uittoa ei ole määrätty yhteiseksi, samaan aikaan uitetaan kahden tai useamman puutavaran omistajan puita, ja toisen uitosta saattaa olla toiselle haittaa, vesioikeus voi uittajan hakemuksesta määrätä uittoa varten järjestelypäällikön, jonka tulee tasapuolisesti valvoa kaikkien puutavaran omistajien etua ja huolehtia uiton järjestämisestä niin, että haitta, mikäli mahdollista, vältetään.

Jollei uittaja noudata järjestelypäällikön toimessaan antamaa määräystä, hän on velvollinen korvaamaan vahingon, joka siitä toiselle uittajalle ehkä aiheutuu.

Järjestelypäälliköllä on oikeus saada tehtävästään uittajilta palkkio. Jos palkkion suuruudesta tai sen suorittamisvelvollisuuden jakamisesta uittajien kesken syntyy erimielisyyttä, voidaan asia kanteella saattaa vesioikeuden käsiteltäväksi.

Vesioikeuden 1 momentin nojalla antamaa määräystä on noudatettava, vaikka siihen haetaankin muutosta.

Näin järjestettyä uittoa pidetään uittovahingon korvaamisen osalta yksityisuittona.

93§

Ennen kuin puutavaraa lasketaan vesistöön, tulee siinä olla omistajan uittomerkki. Merkkiä kuvaava piirros on viimeistään kaksi viikkoa ennen uiton alkamista annettava asianomaisille vesilautakunnille niissä kunnissa, joiden alueella uittoa toimitetaan, sekä lisäksi asianomaiselle nimismiehelle tai maistraatille.

Milloin puutavara uitetaan uittoyhdistyksen toimesta tai uittoyhdistyksen alueella toimitetaan yksityisuittoa, on merkki yhdistyksen hyväksyttävä ja sen toimesta saatettava 1 momentissa mainittujen viranomaisten tietoon.

Vesioikeus voi määrättyä tapausta varten myöntää vapautuksen uittotavaran merkitsemisestä, jos uitto voidaan toimittaa niin, ettei synny epätietoisuutta siitä, kenelle puut kuuluvat.

94§

Kotitarvepuun yksityisuittoon älköön sovellettako tämän luvun 91―93 §:n säännöksiä.

95§

Jos uitossa sekaantuu eri omistajien sellaista puutavaraa, jossa ei ole ilmoitettua uittomerkkiä, eikä voida todeta, kenelle puutavara kuuluu, on se yksityisuitossa jaettava niiden puutavaran omistajien kesken, jotka näyttävät heiltä uitossa käyneen puutavaraa, suhteellisesti sen mukaan, kuin sitä jokaiselta on hävinnyt, sekä yhteisuitossa myytävä uittajien yhteiseen lukuun.

96§

Puutavara saadaan uittaa kuorimattomana, jos uitto lasketaan varmuudella voitavan saattaa loppuun vuoden kuluessa siitä, kun puut on kaadettu, eikä vesioikeus sille tehdyn hakemuksen johdosta ole kieltänyt vesistössä kuorimattoman puutavaran uittoa siitä johtuvan haitan vuoksi.

Milloin uitto ei ole mainitussa ajassa loppuun saatettavissa, tulee puutavaran, ennen kuin sitä ryhdytään uittamaan, olla kelvollisesti kuorittua. Kuitenkin saadaan kesällä lehteen kaadetut lehtipuut vielä seuraavana vuonna uittaa kuorimattomina ja samoin muukin puutavara toisena vuotena sen kaatamisesta, jos uitto toimitetaan nippu-uittona ja pääasiallisesti selkävesillä, sekä vesioikeuden luvalla muutoinkin, jos erittäin tärkeät syyt sitä vaativat.

Vesioikeus voi määrätä, että sen tässä pykälässä tarkoitettua päätöstä on noudatettava, vaikka siihen haetaankin muutosta.

97§

Jos uitosta on vuotta pitemmäksi ajaksi jäänyt puita rannalle tai rantaveteen, on rannan omistajalla tai haltijalla oikeus ottaa ne talteen. Hän on kuitenkin velvollinen kuukauden kuluessa ilmoittamaan asianomaiselle nimismiehelle tai maistraatille niiden talteen ottamisesta, ja niissä olevan uittomerkin, mikäli se on havaittavissa, sekä puutavaralajin ja määrän. Nimismiehen tai maistraatin tulee viivytyksettä antaa talteen ottamisesta postitse tieto puiden omistajalle tai asianomaiselle uittoyhdistykselle. Omistajalla tai yhdistyksellä on oikeus, korvattuaan talteen ottajalle talteen ottamisesta ja ilmoittamisesta johtuneet kustannukset, kolmen kuukauden kuluessa kirjeen lähettämisestä lukien ottaa puut haltuunsa. Jollei hän sitä tee, saa talteen ottaja puut omikseen.

Jollei puiden omistajasta ole tietoa, on nimismiehen tai maistraatin, saatuaan ilmoituksen talteen ottamisesta, viivytyksettä tiedotettava siitä julkisella kuulutuksella sekä, jos puiden arvo on huomattava, kerran jossakin paikkakunnalla leviävässä sanomalehdessä. Muutoin on soveltuvin osin noudatettava, mitä 1 momentissa on säädetty.

Mitä edellä on säädetty, ei koske puita, joita säilytetään uittosäännössä määrätyllä varasto-, erottelu- tai niputuspaikalla.

98§

Vesialueen omistajalla, osakkaalla tai haltijalla sekä muullakin, joka kärsii haittaa uponneesta tai uppoamistilassa olevasta vesistöön jääneestä uittopuusta, on oikeus se nostaa. Muutoin on sellaisiin puihin sovellettava, mitä edellisessä pykälässä on säädetty.

99§

Jos uitosta on jäänyt vesistöön uponneita tai uppoamistilassa olevia puita, joista on haittaa veden vapaalle juoksulle, kalastukselle tai vesistön käyttämiselle muuhun tarkoitukseen, voi vesioikeus viranomaisen tai haitasta kärsivän hakemuksesta velvoittaa vesistön kunnossapitäjän, tai, jollei sellaista ole, sen, joka viimeksi on toimittanut vesistössä uittoa, määrätyssä ajassa puhdistamaan vesistön uhalla, että se tehdään kunnossapitäjän tai sanotun uiton toimittajan kustannuksella. Vesistöä toisen kustannuksella puhdistettaessa nostetut puut on myytävä julkisella huutokaupalla.

100§

Jos ulkomaalainen tahtoo toimittaa Suomen alueella puutavaran uittoa, eikä kysymys ole uitosta, josta Suomen ja vieraan valtion kesken tehdyssä sopimuksessa on toisin määrätty, on hänen annettava sen läänin lääninhallitukselle, jonka alueella uitto alkaa, hyväksyttävä vakuus uittajalle tässä laissa säädettyjen velvoitusten täyttämisestä.

6 luku

Ojitus.

Yleisiä säännöksiä.

Viljelys- tai metsämaan kuivattamiseksi taikka muunlaisen alueen käyttöä haittaavan veden poistamiseksi maanomistajalla on oikeus maan ojittamiseen sen mukaan, kuin tässä luvussa jäljempänä säädetään. Jäteveden johtamisesta säädetään 10 luvussa.

Ojitukseksi luetaan myös sellainen 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa tapahtuva puron perkaaminen, jolla ei ole vaikutusta yläpuolella olevan järven vedenkorkeuteen, sekä veden vaivaaman alueen kuivattaminen silloinkin, kun sen yhteydessä lasketaan pienehkö järvi, jonka merkitys vesistönä on vähäinen.

Ojan tai puron suurentamisesta tai oikaisemisesta on voimassa, mitä uuden ojan tekemisestä on säädetty.

Jos ojituksesta johtuu joessa tai järvessä 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettu muutos, on tällaiseen ojitukseen siltä osin, kuin sillä aiheutetaan sanotunlainen muutos vesistössä, saatava vesioikeuden lupa.

Mikäli ojituksen toteuttamiseksi on tarpeen poistaa voimalaitos, pato tai kiinteä laite taikka tehdä niihin muutos, on siihen haettava vesioikeuden lupa.

Vesioikeus voi antaa edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun luvan samoin edellytyksin kuin luvan vesistöön rakentamiseen. Vesioikeuden on lupapäätöksessään määrättävä myös ne korvaukset, jotka ojituksen johdosta on, siltä osin kuin vesioikeuden lupa siihen on tarpeen, suoritettava toimenpiteen aiheuttamasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä.

Ojitus on niin toimeenpantava ja oja siten kunnossa pidettävä, ettei toiselle kuuluvalla alueella aiheudu vahingollista vettymistä tai muuta vahinkoa.

Jos vettymisestä tai ojituksesta muutoin toiselle johtuva vahinko kuitenkin on huomattavasti pienempi kuin kustannus, joka ojittajalle aiheutuisi tällaisen seurauksen estämisestä, saa ojittaja rahalla korvata vahingon.

Ojittajalla on oikeus tehdä oja toisen maalle tai ryhtyä ojitukseksi luettavaan puron perkaamiseen toiselle kuuluvalla alueella, jos se maan tarkoituksenmukaista kuivattamista varten tai tämän luvun 3 §:n 1 momentissa mainitun seurauksen estämiseksi on tarpeen. Ojaan katsotaan kuuluvan uoman kummallakin puolella 60 senttimetrin levyinen piennar, jollei sitä ole määrätty leveämmäksi tai maan laatu vaadi leveämpää piennarta.

Edellä 1 momentissa mainituin edellytyksin on myös oikeus ojitusta varten tehdä tarpeellinen suojapenger ja pumppuasema toisen alueelle.

Oja toisen maalle on, mikäli se kohtuuttomitta kustannuksitta käy päinsä, tehtävä maan rajalle tai muutoin sellaiseen paikkaan, että siitä on maan omistajalle mahdollisimman vähän haittaa. Avonaista ojaa, ellei se ole tilan rajalla, älköön ilman omistajan suostumusta tehtäkö toisen tontille, rakennuspaikalle, puutarhaan, varastopaikalle, uimarannalle tai muulle erityiseen käyttöön otetulle alueelle eikä myöskään, mikäli ei ole välttämätöntä, toisen salaojitetulle alueelle. Mitä tässä on sanottu, koskee soveltuvin kohdin myös 2 momentissa mainittua rakennelmaa.

Maanomistajalla on oikeus käyttää ojasta nostettu maa hyväkseen. Jollei hän sitä halua, pankoon ojittaja sen ojan viereen tai muuhun soveliaaseen paikkaan, jossa se ei ole omistajalle sanottavaksi haitaksi eikä estä veden valumista ojaan tai aiheuta ojan luiskan sortumista, taikka vieköön maan pois.

Ojituksesta johtuva vahinko on korvattava.

Milloin oja on tehty toisen maalle, maanomistajalla on oikeus saada korvaus ojaksi ja pientareeksi käytettävästä maasta. Jos vettä johdetaan toisen alueella olevaan puroon, on tässä tarkoitettu korvaus suoritettava vain siltä osin, kuin purolle on tehty uusi uoma tai sen uomaa on huomattavasti levennetty.

Myös yhteisestä ojituksesta hyötyä saavalla on oikeus edellä tässä pykälässä tarkoitetun korvauksen saamiseen.

Toisen maalle tehty oja on sen pidettävä kunnossa, joka käyttää ojaa hyväkseen. Jollei hän maanomistajan kehoituksesta kohtuullisessa ajassa pane ojaa kuntoon, on maanomistaja oikeutettu hakemaan vesilautakunnalta jäljempänä 20 luvun 7 §:ssä tarkoitettua määräystä. Sama oikeus kuin maanomistajalla on myös muulla, joka ojan kunnossapitämisen laiminlyömisestä kärsii haittaa.

Yhteisen ojan kunnossapidosta säädetään jäljempänä.

Kun oja on tehty toisen maalle, voidaan maanomistajalle myöntää oikeus omalla kustannuksellaan muuttaa ojan asemaa ja suuntaa, mikäli se voi tapahtua vähentämättä ojasta saatavaa hyötyä ja aiheuttamatta sanottavaa lisäkustannusta sille, joka käyttää ojaa hyväkseen.

Maanomistajalla on oikeus maansa kuivattamiseksi johtaa vettä toisen ojaan tai toisen maalla olevaan puroon.

Se, joka johtaa vettä toisen ojaan taikka toisen perkaamaan puroon, on velvollinen niiden perusteiden mukaisesti, jotka yhteisen ojituksen osalta jäljempänä säädetään, suorittamaan korvausta ojan silloisen kunnon mukaan sen tekemisestä johtuvista kustannuksista, joihin kuuluviksi luetaan myös tämän luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu korvaus, sikäli kuin hän ei ole vastaavaa osuutta niistä jo aikaisemmin suorittanut, sekä samoin perustein osallistumaan ojan tarvittavaan laajentamiseen ja vastaiseen kunnossapitoon.

Älköön toiselle kuuluvaan putkiojaan johdettako vettä ilman omistajan suostumusta, jos veden pois johtaminen kohtuuttomitta kustannuksitta muutoinkin on mahdollista. Mikäli putkiojaa veden siihen johtamista varten on suurennettava, on tämä mahdollisine lisätöineen sen tehtävä, joka johtaa ojaan lisävettä. Muutoin on ojituskustannuksiin osallistumisesta ja ojan kunnossapidosta voimassa, mitä 1 momentissa on säädetty.

10§

Ojittamiseen älköön ryhdyttäkö, ennen kuin asia on ollut 19 luvun säännösten mukaisesti ojitustoimituksessa käsiteltävänä, jos

1) kysymys on ojituksesta, johon 2 §:n mukaan siinä tarkoitetuilta osin tarvitaan vesioikeuden lupa;

2) ojitukseen sisältyy tulva-alueen poistaminen tai pienentäminen tahi tämän luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun pienehkön järven laskeminen taikka kun ojituksen johdosta vesien virtaamissuunta huomattavasti muuttuu tahi ojitusta varten on tarpeen tehdä suojapenger tai pumppuasema toisen maalle;

3) oja on tehtävä yleisen tien, rautatien tai muun kiskoradan alitse taikka sellaisen tien poikki johtavaa uomaa on suurennettava eikä tienpitäjän taikka rautatien tai muun kiskoradan omistajan suostumusta sanottuun toimenpiteeseen ole saatu; taikka

4) sopimusta yhteisestä ojituksesta ei saada aikaan.

Ojitustoimituksessa käsitellään lisäksi tällaisessa toimituksessa aikaisemmin vahvistetun suunnitelman muuttamista sekä ojitusyhtiön perustamista ja osakkaiden oikeuksia ja velvollisuuksia yhtiössä koskevat samoin kuin myös vesilautakunnan ojitustoimitukseen sen mukaan, kuin jäljempänä säädetään, osoittamat asiat.

Milloin metsämaan ojitus pääasiallisesti koskee valtion omistamia alueita ja asianomainen valtion virkamies on laatinut sitä varten suunnitelman, ei ojitustoimitusta tarvitse pitää, paitsi milloin viranomainen taikka se, jonka etua tai oikeutta asia saattaa koskea, ojitustoimitusta pyytää.

11§

Niissä tapauksissa, joissa kysymys ojituksesta tämän luvun 10 §:n 1 tai 2 momentin mukaan on käsiteltävä ojitustoimituksessa, on sanotussa toimituksessa laadittava ja vahvistettava ojitussuunnitelma kustannusarvioineen ja kustannusten osittelun sisältävine jakoluetteloineen ottamalla kuitenkin huomioon, mitä jäljempänä tässä luvussa yhteisestä ojituksesta säädetään.

Ojitussuunnitelma voidaan laatia ja vahvistaa muissakin kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, mikäli asian laadun tai laajuuden on katsottava sitä vaativan.

Ojitus saadaan panna toimeen vahvistetun ojitussuunnitelman mukaisesti sen estämättä, että se kohdistuu toisen maahan tai muutoin toisen oikeuteen.

Ojitusta toimeenpantaessa voidaan vahvistetusta ojitussuunnitelmasta tarvittaessa vähäisessä määrin poiketa suunnitelmaa muuttamatta, mikäli tämä ei merkittävässä määrin vaikuta kustannuksiin ja ojituksesta saatavaan hyötyyn.

12§

Jos oja tehdään toisen maalle tai toisen yksityisen tien poikki taikka ojan suuntaa halutaan muuttaa tahi johtaa vettä toisen ojaan tai toisen maalla olevaan puroon eikä asiasta sovita taikka jos ojitusta koskevasta asiasta muutoin syntyy erimielisyyttä eikä kysymys ole tämän luvun 10 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetuista tapauksista, on asia vesilautakunnan käsiteltävä 20 luvun säännösten mukaisesti.

Yhteinen ojitus.
13§

Jos ojitus, jonka toimeenpanemiseksi maanomistaja tekee aloitteen, tuottaa tämän luvun 1 §:ssä tarkoitettua hyötyä toisenkin maalle, on tämän maan omistaja velvollinen vaadittaessa ottamaan ojitukseen osaa sekä oikeutettu pääsemään siihen osalliseksi ja vaatimaan sen toteuttamista sellaisen suunnitelman mukaan, että siitä ojituksen alkuperäistä tarkoitusta muuttamatta ja ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä tulee suurin mahdollinen hyöty hänenkin maalleen.

Jollei yhteisestä ojituksesta sovita, on ojitus toimeenpantava ojitustoimituksessa määrättävällä tavalla.

Maat, joille yhteinen ojitus tuottaa hyötyä, muodostavat kuivatusalueen.

14§

Yhteistä ojitusta varten älköön vahvistettako laajempaa ojitussuunnitelmaa, kuin ojituksen toimeenpaneminen niiden hyödynsaajan osalta, jotka vaativat ojitusta, on tarpeen. Sillä, joka on vaatinut ojitusta tai yhtynyt sellaiseen vaatimukseen, ei ojitustoimituksen loppukokouksen jälkeen ole oikeutta luopua yrityksestä.

Ojitussuunnitelmaa älköön kuitenkaan vahvistettako, jos kaikki ne hyödynsaajat, jotka ovat vaatineet ojitusta tai yhtyneet sellaiseen vaatimukseen, luopuvat vaatimasta ojitusta taikka tekevät yhteisestä ojituksesta sopimuksen kenenkään vaatimatta suunnitelman vahvistamista.

15§

Yhteisen ojituksen kuivatussyvyyttä määrättäessä on otettava huomioon maan laatu, kaltevuussuhteet ja kuivatustarve. Jos ojitus toimeenpannaan viljelysmaan kuivattamiseksi eikä kuivatussyvyydestä sovita, on jokaisella oikeus vaatia ojitus tehtäväksi niin, että hänen maansa voidaan kuivattaa avo-ojituksella syvyyteen, josta asetuksella tarkemmin määrätään. Mikäli maan kuivattaminen peltosalaojituksella edellyttäisi suurempaa kuivatussyvyyttä kuin avo-ojituksen osalta on määrätty, on ojitus tähän syvyyteen toimeenpantava, jos vähintään puolta hyötyä edustavat tällaista ojitusta vaativat.

16§

Ojituksesta saatavana hyötynä pidetään siitä johtuvasta maan tuottokyvyn lisäyksestä aiheutuvaa maan arvon nousua ottamalla myös huomioon mahdollisuus käyttää aluetta tuottavammalla tavalla kuin aikaisemmin.

Rakennuspaikaksi, tie- tai varastoalueeksi tahi muuhun tällaiseen erityiseen tarkoitukseen käytetyn tai ilmeisesti käytettävissä olevan maan osalta on hyötynä pidettävä maan käyttöarvon nousua.

17§

Ojituksen kustannuksiksi luetaan menot yrityksen suunnittelemisesta, asian käsittelystä ja varojen hankkimisesta yritykseen, ojitusyhtiön asioiden hoidosta siihen saakka, kun ojitustyö on suoritettu, työn suorittamisesta sekä ojituksesta aiheutuvan vahingon korvaamisesta samoin kuin muut edellä sanottuihin rinnastettavat, ojituksesta johtuvat menot ja korvaukset.

18§

Jos kuivatusalueen muoto, uomaan liittyvät sivuhaarat, jonkin kohdan erityinen työvaikeus, kuivatussyvyyden lisäyksen vaatima lisäkustannus tai muu näihin verrattava syy aiheuttaa sen, että kuivatusalueen jonkin osan kuivattamisen arvioidaan tulevan kalliimmaksi kuin tämän osan kuivattaminen erillisenä, on kuivatusalue jaettava osittelualueisiin niin, ettei kuivatusalueen minkään osan osuus ojituskustannuksiin tule suuremmaksi kuin tämän osan kuivattaminen erillisenä yrityksenä.

19§

Jokainen ojituksesta hyötyä saava on velvollinen, mikäli jäljempänä ei muuta säädetä tai hyödynsaajat eivät toisin sovi, suhteellisesti sen hyödyn mukaan, jonka yhteinen ojitus tuottaa hänen maalleen, ottamaan osaa niihin ojituskustannuksiin, jotka johtuvat kuivatusalueen tai osittelualueen, milloin tällainen jako on suoritettu, maiden kuivattamisesta tämän luvun 15 §:ssä tarkoitettuun syvyyteen.

Jollei kustannusosuutta joltakin hyödynsaajalta saada, ovat muut hyödynsaajat velvolliset suorittamaan sanotun osuuden siinä keskinäisessä suhteessa, jossa he ovat velvollisia suorittamaan ojituskustannukset. Mikäli maksunsa laiminlyöneeltä sittemmin saadaan perityksi hänen osuutensa, on varat jaettava samoin perustein niille, jotka ovat maksun suorittaneet.

20§

Jos kuivatusalue on jaettu osittelualueisiin ja jonkin osittelualueen asema on sellainen, ettei yhteisen ojan tekeminen siihen ole tarpeen toisen osittelualueen kuivattamista varten, voidaan sellainen oja määrätä tehtäväksi vasta silloin, kun sanottua ojaa tarvitseva sitä vaatii. Ojituskustannuksia ositeltaessa on kuitenkin vahvistettava, miltä osin ja missä suhteessa tällaisen osittelualueen hyödynsaajat ovat velvollisia ottamaan osaa kuivatusalueen kustannuksiin.

21§

Hyödynsaaja, joka ei ole vaatinut ojitusta eikä yhtynyt sellaiseen vaatimukseen taikka lisähyödyn saamiseksi tämän luvun 13 §:n nojalla vaatinut muutosta ojitussuunnitelmaan, on velvollinen ottamaan osaa ojituskustannuksiin enintään sitä hyötyä vastaavalla määrällä, jonka yhteinen ojitus tuottaa hänen maalleen.

22§

Edellä 21 §:ssä tarkoitettu hyödynsaaja voidaan ojitustoimituksessa oikeuttaa maksamaan kustannusosuutensa enintään kymmenen vuoden pituisen määräajan kuluessa, mutta hän on velvollinen suorittamaan maksamatta olevalle määrälle vuosittain käyvän koron sen mukaan kuin asetuksella säädetään.

23§

Jos ojituskustannuksia hyödynsaajien kesken jaettaessa havaitaan, että niistä tulisi jonkun suoritettavaksi suurempi määrä, kuin hänen maansa kuivattaminen erikseen arvion mukaan maksaisi, on hänen osuutensa ojituskustannuksiin vähennettävä niin, ettei osallistuminen yhteiseen ojitukseen tule hänelle kalliimmaksi kuin hänen maansa kuivattaminen erillisenä.

24§

Jakamattoman tilan tai eri tiloihin yhteisesti kuuluvan alueen osakkaat päättävät alueensa puolesta osallistumisesta yhteiseen ojitukseen noudattamalla, mitä omistajien tai osakkaiden päätäntövallan käyttämisestä kysymyksessä olevan yhteisen omaisuuden osalta erikseen on voimassa.

25§

Yhteisen ojituksen toimeenpanemista varten on, milloin hyödynsaajia on vähintään kaksi ja ojitukseen sisältyy jokin tämän luvun 2 §:n 1 tai 2 momentissa mainituista toimenpiteistä tai sopimusta yhteisestä ojituksesta ei saada aikaan, perustettava ojitusyhtiö. Ojitusyhtiön osakkaita ovat ne, jotka saavat ojitussuunnitelman mukaan yhteisestä ojituksesta hyötyä.

Jos joku tämän luvun 9 §:n mukaisesti myöhemmin haluaa johtaa vettä ojitusyhtiön toimesta tehtyyn yhteiseen ojaan, voidaan hänet yhtiön kokouksen päätöksellä hyväksyä yhtiön osakkaaksi, ja on kokouksessa määrättävä myös hänen osuutensa ojituskustannuksista.

Ojitusyhtiö voidaan perustaa muussakin tapauksessa, jos ojituksesta hyötyä saavia on vähintään kaksi ja joku hyödynsaajista sitä vaatii, mikäli yhtiön perustamista on ojituksesta johtuvien asioiden hoitamista varten pidettävä tarpeellisena.

26§

Ojitusyhtiössä on kullakin osakkaalla sellainen äänivalta, joka vastaa ojitussuunnitelmassa hänen maksettavakseen määrätyn osuuden suhdetta ojituskustannuksiin.

Yhtiökokouksen päätökset tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Päätös yrityksen raukeamisesta voidaan kuitenkin tehdä vain, jos kokouksessa, jota koskevassa kutsussa on ilmoitettu sanotun asian käsiteltäväksi ottamisesta, kaikki ne, jotka ovat vaatineet ojitusta tai yhtyneet sellaiseen vaatimukseen, sitä kannattavat.

27§

Ojitusyhtiö on, jolleivät osakkaat sen perustamisesta toisin sovi, perustettava ojitustoimituksessa. Ojitustoimituksessa, jossa ojitusyhtiö perustetaan, on hyväksyttävä yhtiön säännöt ja valittava ensimmäiset toimitsijat. Jollei ojitusta varten ole vahvistettu ojitussuunnitelmaa, on myös osakkaiden osuudet vahvistettava toimituksessa.

Ojitusyhtiön säännöissä on mainittava:

1) yhtiön nimi ja kotipakkana oleva kunta;

2) montako toimitsijaa yhtiölle valitaan ja mikä on heidän toimikautensa sekä miten heidän palkkionsa määrätään;

3) jos toimitsijoita on useampia, miten heidät kutsutaan kokoon ja miten toimitsijain kokouksessa päätökset tehdään;

4) saavatko toimitsijat antaa ja minkälaisia asioita yhden tai useamman heistä hoidettavaksi toisten myötävaikutuksetta;

5) miten yhtiön nimi kirjoitetaan;

6) tilikausi ja tilinpidon perusteet sekä miten tilit tarkastetaan; sekä

7) milloin ja miten yhtiön osakkaat kutsutaan kokoukseen ja miten muut tiedonannot heille toimitetaan.

Ojitusyhtiön säännöt sekä kirjallinen ilmoitus toimitsijoista on ennen ojitustyön aloittamista annettava niille vesilautakunnille, joiden toimialueilla ojitus pannaan toimeen.

28§

Toimitsijat käyttävät ojitusyhtiön puhevaltaa tuomioistuimessa sekä edustavat muutoinkin yhtiötä. Haasteen tai muun ilmoituksen katsotaan tulleen ojitusyhtiön tietoon, kun se on laillisessa järjestyksessä annettu tiedoksi jollekin sen toimitsijoista. Muutoin on toimitsijoiden osalta soveltuvin kohdin noudatettava, mitä uittoyhdistyksen hallituksesta 5 luvussa on säädetty sanotun luvun 58 §:ää lukuun ottamatta.

Niin ikään on ojitusyhtiön osalta soveltuvin osin ja mikäli tässä luvussa jäljempänä olevista säännöksistä ei muuta johdu, voimassa, mitä uittoyhdistyksestä on 5 luvun 76 §:ssä säädetty, kuitenkin niin, että moite sellaista yhtiön päätöstä vastaan, joka koskee osakkaan oikeuksia ja velvollisuuksia yhtiössä, on pantava vireille ojitustoimituksessa.

29§

Ojitusyhtiön osakkaiden on ojituksen kustannusten maksamista varten suoritettava ennakkomaksuja sen mukaan, kuin yhtiön kokous päättää. Määräaikana maksamatta jääneille ennakkomaksuille on suoritettava korkoa vuosittain kuusi sadalta, ellei yhtiön kokous toisin päätä.

Kun ojitus on pantu toimeen, on toimitsijain laadittava tai hankittava asianomaisen viranomaisen laatima tarkistettu laskelma kustannusten jaosta ja alistettava se yhtiön kokouksen hyväksyttäväksi. Jos ojituksesta osakkaille aiheutuvan hyödyn jakaantumisen osakkaiden kesken havaitaan huomattavasti poikkeavan siitä arviosta, jonka mukaan osakkaiden osuus yhtiössä aikaisemmin oli määrätty, on kustannusten jakoa vastaavasti oikaistava. Samoin on meneteltävä, jos ojitusyhtiöön hyväksytään uusi osakas.

Kokouksen vahvistamaa kustannusten jakoa saa yhtiön jäsen moittia ojitustoimituksessa, jonka pitämistä on vaadittava kolmen kuukauden kuluessa kokouksesta.

Osakasta, joka ei ole vaatinut ojitusta eikä yhtynyt sellaiseen vaatimukseen, älköön velvoitettako suorittamaan ennakkomaksuja.

30§

Jos sen jälkeen, kun ojitus on toteutettu, havaitaan, että toimeenpannusta ojituksesta on huomattavaa hyötyä jollekin, joka ei ole ojitusyhtiön osakas, voidaan tällaisen hyödyn saaja, jollei häntä ole hyväksytty yhtiön osakkaaksi, yhtiön vaatimuksesta velvoittaa osallistumaan ojituksen kustannuksiin kohtuullisella, enintään hänelle tulleen hyödyn arvoa vastaavalla määrällä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu vaatimus on pantava vireille ojitustoimituksessa. Suoritettavan määrän maksamiseen on vastaavasti sovellettava, mitä tämän luvun 22 §:ssä on säädetty.

31§

Ojitusyhtiön osakkaiden yhtiölle suoritettavat maksut saadaan periä heiltä toimitsijain laatiman jakoluettelon perusteella. Jollei maksua joltakin osakkaalta saada, on noudatettava, mitä tämän luvun 19 §:n 2 momentissa on säädetty.

32§

Yhteinen oja on hyödynsaajien pidettävä kunnossa, jos joku, jonka etua asia koskee, sitä vaatii. Hyödynsaajat osallistuvat kunnossapitokustannuksiin samojen perusteiden mukaan kuin ojituskustannuksiinkin, jolleivät erityiset syyt vaadi toisenlaista kustannusten osittelua. Jos yhteinen oja uuden ojan tekemisen vuoksi tulee jollekin hyödyttömäksi, on hänet vapautettava osallistumisesta kunnossapitokustannuksiin.

Milloin ojitusta varten on perustettu ojitusyhtiö, on yhtiön huolehdittava ojan kunnossapidosta. Ojitusyhtiö voidaan tämän luvun 25 §:n 3 momentin mukaisesti perustaa myös ojan kunnossapitoa varten.

Erinäisiä säännöksiä.
33§

Jos maan kuivattamiseksi on tarpeen tehdä uusi oja yleisen tien, rautatien tai muun kiskoradan alitse taikka suurentaa sellaisen tien poikki johtavaa puroa tai ojaa, on ojittajalla oikeus vaatia tällaisen toimenpiteen suorittamista niin, että tien yläpuolella olevat maat voidaan kuivattaa tämän luvun 15 §:n mukaisesti määrättyyn syvyyteen.

Edellä 1 momentissa mainitun ojan kaivaminen tai vesiuoman suurentaminen on ojittajan suoritettava, mutta silta tai rumpu perustuksineen tienpitäjän taikka rautatien tai muun kiskoradan omistajan kustannuksellaan tehtävä ja kunnossapidettävä. Milloin ojituskustannukset nousevat kohtuuttoman suuriksi ojituksesta saavutettavaan hyötyyn verrattuna, tienpitäjä taikka rautatien tai muun kiskoradan omistaja ei ole velvollinen sillan tai rummun tekemiseen, mutta hänen on, mikäli korvausta ei ole pakkolunastuksen yhteydessä tai muutoin jo maksettu, korvattava vahinko, joka johtuu siitä, ettei maata voida kuivattaa.

34§

Jos uusi oja on kaivettava yksityisen tien alitse taikka sellaisen tien poikki johtavaa puroa tai ojaa on suurennettava, ja sen johdosta uusi silta tai rumpu on tarpeen taikka entinen on muutettava, on tämä ojittajan kustannuksella tehtävä vähintään entisen veroiseksi, mutta sillan tai rummun kunnossapitäminen on tienpitäjän asiana.

35§

Alueella, jolla asemakaava tai rakennuskaava on voimassa, on ojitusta koskevia säännöksiä noudatettava, mikäli rakennuslainsäädännöstä ei muuta johdu.

Jos edellä tarkoitetulta alueelta kuivatustarkoituksessa johdetaan vettä sen ulkopuolelle, vesioikeus voi hakemuksesta määrätä, että alue on käsiteltävä kuivatusalueen erillisenä osittelualueena. Hyödyn saajaksi katsotaan tällöin asianomainen kaupunki-, kauppala- tai maalaiskunta.

7 luku

Vesistön järjestely.

Vesistön järjestelyllä tarkoitetaan vesistöä perkaamalla, sen uomaa siirtämällä tahi muulla vesistöön kohdistuvalla toimenpiteellä tulva-alueen poistamiseksi tai pienentämiseksi taikka muutoin maa- tai vesialueen kuivattamiseksi suoritettavaa vesistön vedenkorkeuden alentamista, mikäli kysymys ei ole 6 luvun mukaan ojituksena pidettävästä toimenpiteestä. Järjestelyksi luetaan niin ikään vesistön tai sen osan täyttäminen taikka maa- tai vesialueen kuivattaminen pengertämällä. Toimenpidettä pidetään järjestelynä siinäkin tapauksessa, että siihen sisältyy vesistön vedenjuoksun säännöstelyä, mikäli se järjestelyn tarkoituksen toteuttamiseksi on tarpeen.

Vesistön järjestelyyn, joka tarkoittaa järven laskemista sen osaksi tai kokonaan tapahtuvaa kuivattamista varten tahi josta voi aiheutua tulvaa tai huomattavaa veden nousua muualla vesistössä taikka muu 1 luvun 12― 15 §:ssä tarkoitettu vahingollinen tai haitallinen muutos tahi seuraus, on haettava vesioikeuden lupa.

Lupa järjestelyyn voidaan, ottamalla vastaavasti huomioon 2 luvan 3―5 §:n säännökset, myöntää, mikäli 2 luvun 6 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset ovat elemassa ja yrityksen kannattajat, jollei tässä pykälässä jäljempänä taikka tämän luvun 4 §:ssä olevista säännöksistä muuta johdu, edustavat enemmän kuin puolta 6 luvun 16 §:n mukaisesti määrättävän, järjestelystä saatavan hyödyn arvosta, johon lisäksi on laskettava vesijätön muodostumisesta aiheutuva hyöty.

Jos järjestely tarkoittaa järven laskemista sen osaksi tai kokonaan tapahtuvaa kuivattamista varten taikka järjestelystä on seurauksena kasvukauden keskialiveden aleneminen eikä kysymys ole pienehköstä järvestä, jonka merkitys vesistönä on vähäinen, voidaan lupa antaa vain, jos sen lisäksi, mitä 1 momentissa on sanottu, niistä, joilla on osuus järveen, niin monet antavat kirjellisesti suostumuksensa, että heidän osalleen tulee vähintään kaksi kolmannesta järven pintaalasta.

Lupa järjestelyyn voidaan, tämän luvun 4 §:ssä säädetyin poikkeuksin, myöntää järjestelystä hyötyä saavan hakemuksesta tai, milloin kysymys on 2 momentissa mainitusta tapauksesta, myös sen hakemuksesta, jolle kuuluu osuus järveen.

Milloin joku, joka saa järjestelystä 6 luvun 16 §:ssä tarkoitettua hyötyä tai muuta etua, taikka valtio pyytää lupaa muuhun kuin tämän luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuun järjestelyyn haluamatta saada yritykseen osalliseksi muita, ei luvan myöntämisen edellytyksenä ele, että hyödynsaajat sanotussa momentissa mainituin tavoin kannattavat yritystä.

Tässä pykälässä tarkoitetun järjestelyn kustannukset on luvan saajan suoritettava. Luvan saajalla ei ole oikeutta vaatia muita osallistumaan yritykseen tai siitä aiheutuviin kustannuksiin. Vesioikeus voi, jos hakija on muu kuin valtio, vaatia hakijan asettamaan vakuuden järjestelystä johtuvien korvausten suorittamisesta.

Milloin järjestelyä varten on tarpeen toisen alueella ryhtyä sellaiseen toimenpiteeseen, jota tarkoitetaan 2 luvun 7―9 §:ssä, voidaan siihen järjestelyä koskevan luvan yhteydessä myöntää hakijalle oikeus asianomaisessa pykälässä mainituin edellytyksin. Oikeus perkaustyön suorittamiseen sekä oikeus padon, penkereen ja siihen liittyvän pumppuaseman tai uuden uoman pohjaksi tarvittavaan alueeseen voidaan myöntää, vaikkei mainittuja edellytyksiä ole olemassa, mikäli järjestelyä muutoin ei kohtuuttomitta kustannuksitta voida toteuttaa. Tällaisen oikeuden myöntämisestä johtuva vahinko ja haitta on otettava lukuun luvan edellytyksiä harkittaessa.

Järjestelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä vesistöön rakentamisesta 2 luvun 10 ja 12―32 §:ssä on säädetty.

Mitä 2 luvun 24 §:n 1 momentissa on säädetty sillan, rummun tai penkereen tekemisestä, älköön kuitenkaan sovellettako, milloin kysymyksessä on vesistön järjestelyyn kuuluva puron oikaiseminen tai perkaaminen, vaan on tällaisen toimenpiteen osalta vastaavasti voimassa, mitä 6 luvun 33 §:ssä on säädetty.

Jakamattoman tilan tai eri tiloihin yhteisesti kuuluvan maan osakkaat päättävät alueensa puolesta osallistumisesta järjestelyyn noudattamalla, mitä omistajien tai osakkaiden päätäntövallan käyttämisestä kysymyksessä olevan yhteisen omaisuuden osalta erikseen on voimassa.

Yhteisen vesitilan osakkaat päättävät osallistumisesta yritykseen tai suostumuksen antamisesta siihen kukin erikseen osuutensa mukaan. Sama koskee myös useille tiloille yhteisen vesialueen osakkaita, älköönkä tällöin eräistä yhteisistä alueista ja niihin verrattavista etuuksista 9 päivänä toukokuuta 1940 (204/40) annettua lakia sovellettako.

Jokainen, joka saa järjestelystä sellaista hyötyä kuin 6 luvun 16 §:ssä tarkoitetaan, on velvollinen, mikäli hyödynsaajat eivät toisin sovi taikka tämän luvun 4 §:stä ei muuta johdu, suhteellisesti järjestelystä saamansa hyödyn mukaan ja soveltuvin osin huomioon ottaen, mitä ojituksesta 6 luvun 18―23 §:ssä on säädetty, ottamaan osaa järjestelystä johtuviin kustannuksiin.

Jollei kustannusosuutta joltakin hyödynsaajalta saada, on vastaavasti sovellettava, mitä 6 luvun 19 §:n 2 momentissa on säädetty.

Jos kaikki järjestelystä hyötyä saavat sopivat sen toimeenpanemisesta yhteisenä yrityksenä, on, milloin järjestelyyn tarvitaan vesioikeuden lupa, sopimus tehtävä kirjallisesti. Siinä on määrättävä kunkin osuus työn suorittamisesta ja yrityksen kustannuksista sekä kullekin yritykseen osalliselle kuuluvat, sanottuun sopimukseen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet. Niin ikään on sopimuskirjassa, jos sopimukseen osallistuvia on kolme tai useampia, mainittava, onko ja kenellä oikeus edustaa sopimuksen tekijöitä tuomioistuimessa ja muutoin järjestelyä koskevissa asioissa, sekä nimettävä yksi tai useampia toimitsijoita, joille haaste tai muu ilmoitus järjestelyä koskevissa asioissa voidaan sopimuksen tekijöitä velvoittavasti antaa. Sopimuskirja on esitettävä vesioikeuden vahvistettavaksi luvan hakemisen yhteydessä.

10§

Jollei edellä 9 §:n nojalla muuta ole sovittu eikä kysymys ole tämän luvun 4 §:ssä tarkoitetusta yrityksestä, on järjestely pantava toimeen sitä varten perustettavan järjestely-yhtiön toimesta. Yhtiöön ovat sen osakkaina velvollisia osallistumaan kaikki ne maan ja ehkä muodostuvan vesijätön osakkaat, jotka saavat yrityksestä hyötyä.

Järjestely-yhtiön perustamista varten on aloitteentekijän kutsuttava 1 momentissa tarkoitetut hyödynsaajat kokoukseen, jota uutta kutsua antamatta voidaan jatkaa kokouksen päättämänä ajankohtana. Kokouksessa on yhtiölle hyväksyttävä säännöt ja valittava sille yksi tai useampia toimitsijoita. Kokouskutsu on julkaistava vähintään seitsemän päivää ennen kokousta paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Sen lisäksi on kokouksesta lähetettävä ilmoitus osakkaille heidän tiedossa olevalla postiosoitteellaan.

Järjestely-yhtiön sääntöjen osalta on vastaavasti voimassa, mitä ojituksesta 6 luvun 27 §:n 2 momentissa on säädetty, kuitenkin niin, että sääntöihin voidaan ottaa muitakin kuin sanotussa momentissa mainittuja yhtiön järjestysmuotoa koskevia määräyksiä. Säännöille on haettava vesioikeuden vahvistus. Jo ennen vahvistamista on yhtiön asioita hoidettava hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti. Jos vesioikeus vahvistaessaan säännöt on määrännyt niihin muutoksia, on muutettuja sääntöjä noudatettava, vaikkei vahvistamista koskeva päätös ole lainvoimainen.

11§

Vesistön järjestelyssä on vastaavasti noudatettava, mitä ojituksesta 6 luvun 17 §:ssä, 27 §:n 3 momentissa, 28 §:n 1 momentissa ja 29―31 §:ssä on säädetty, kuitenkin niin, että yhtiön kokouksen päätöstä, jossa osakkaiden osuus yhtiössä tai kustannusten jako on vahvistettu, on moitittava kolmen kuukauden kuluessa kokouksesta yhtiötä vastaan vesioikeudessa vireille pantavalla kanteella ja että vaatimus, joka 6 luvun 30 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa tehdään järjestelyn aiheuttamasta kuivatuksesta hyötyä saavan velvoittamisesta osallistumaan järjestelyn kustannuksiin, on niin ikään tehtävä kanteella vesioikeudessa.

Järjestely-yhtiössä on kullakin osakkaalla sellainen äänivalta, joka vastaa järjestelysuunnitelmassa hänen maksettavakseen määrätyn osuuden suhdetta järjestelykustannuksiin. Yhtiön kokouksen päätökset tehdään yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.

12§

Jos järjestelyn vesistöön aiheuttamasta muutoksesta tulee huomattavaa etua vesivoiman hyväksikäyttämiselle, uiton toimittamiselle taikka vesistöön tai sen rannalle tehdyn rakennelman omistajalle, voidaan tällaisen edun saaja tehdystä vaatimuksesta vesioikeuden päätöksessä, jolla lupa järjestelyyn annetaan, velvoittaa osallistumaan järjestelyn kustannuksiin kohtuullisella, enintään hänelle tulevaa hyötyä vastaavalla määrällä.

Mikäli järjestelyn toimeenpanemisen jälkeen havaitaan, että 1 momentissa tarkoitettu etu ennakolta arvaamattomasta syystä ilmeisesti on suurempi tai pienempi kuin päätöstä tehtäessä oli edellytetty, voi vesioikeus vastaavasti korottaa tai alentaa edun saajan suoritettavaa määrää. Tätä tarkoittava kanne on pantava vesioikeudessa vireille vuoden kuluessa siitä yhtiön kokouksesta, jossa laskelma kustannusten jaosta on hyväksytty, taikka, jos muutoksen vaatijana on 1 momentissa tarkoitetun edun saaja, mainitun ajan kuluessa siitä, kun hänelle on annettu tieto sanotun laskelman hyväksymisestä.

13§

Milloin järjestelyä varten muutettu tai perattu vesiuoma taikka yrityksen toteuttamiseksi rakennetut laitteet tai rakennelmat järjestelytyön loppuun saattamisen jälkeen vaativat hoitoa ja kunnossapitoa taikka järjestelyyn sisältyy vedenjuoksun säännöstelyä, on järjestelyn toimeenpanijan huolehdittava tästä johtuvista töistä ja toimenpiteistä. Mikäli erityiset syyt eivät vaadi toisenlaista kysymyksessä olevista toimenpiteistä johtuvien kustannusten jaoittelua, on kustannukset jaettava niiden perusteiden mukaan, joita on noudatettu järjestelyä toimeenpantaessa.

Jos järjestelyn toimeenpanijana on ollut järjestely-yhtiö, jonka toiminta on lakannut, voidaan sen osakkaat asianomaisen valvontaviranomaisen toimesta kutsua kokoukseen päättämään yhden tai useamman toimitsijan asettamisesta huolehtimaan 1 momentissa mainituista toimenpiteistä. Tällöin on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä järjestely-yhtiöstä ja sen toimitsijoista edellä on säädetty.

Jos valtio on ollut järjestelyn toimeenpanijana, mutta järjestelystä saatu hyöty on suurelta osalta tullut muiden hyväksi, voi vesioikeus valtion kanteesta määrätä kaikki hyödynsaajat yhteisesti huolehtimaan edellä tässä pykälässä tarkoitetuista toimenpiteistä, asettamaan sitä varten tarvittavat toimitsijat ja osallistumaan toimenpiteen kustannuksiin heidän saamaansa hyötyä vastaavassa suhteessa. Tätä varten voidaan perustaa järjestely-yhtiö.

Vesioikeus voi, milloin siihen on erityistä syytä, vapauttaa hyödynsaajan osallistumasta 3 momentissa tarkoitetun toimenpiteen kustannuksiin.

14§

Kun järjestely on pantu alkuun, älköön sitä ilman vesioikeuden lupaa jätettäkö loppuun saattamatta. Jos tällainen lupa annetaan, on vesioikeuden päätöksessä määrättävä, mihin toimenpiteisiin järjestelyn toimeenpanijan on ryhdyttävä keskeytyksestä johtuvien vahinkojen ja haittojen estämiseksi ja mitä korvauksia hänen tulee asianomaisille suorittaa.

15§

Jos vesistön järjestelyyn ei sen johdosta, ettei siitä aiheudu 1 luvun 12―15 §:ssä tarkoitettua muutosta tai seurausta, tarvita vesioikeuden lupaa, mutta aloitteentekijä haluaa muita hyödynsaajia osallistumaan siihen, on vastaavasti noudatettava, mitä osallistumisesta yhteiseen ojitukseen on säädetty.

8 luku

Vesistön säännöstely.

Yleisiä määräyksiä.

Milloin joku vesivoiman käytettäväksi saamista, lisäämistä tai käytön tasoittamista, uiton tai liikenteen edistämistä, veden nesteenä käyttämistä, vesistön puhtauden säilyttämistä, maankuivatusta taikka muuta tällaista tarkoitusta varten haluaa säännöstellä vesistön vedenjuoksua, jollaiseksi luetaan myös veden johtaminen säännöstelytarkoituksessa vesistöstä tai sen osasta toiseen, on tällaiseen toimenpiteeseen, mikäli siitä saattaa aiheutua 1 luvun 12―15 §:ssä tarkoitettu muutos tai seuraus, haettava vesioikeuden lupa.

Vesistön vedenjuoksun säännöstelystä järjestelyyn sisältyvänä toimenpiteenä säädetään 7 luvussa.

Lupaa säännöstelyyn voi hakea tai aloitteen yhteisesti toimeenpantavaa säännöstelyyritystä varten tehdä se, joka voi käyttää säännöstelystä saatavaa hyötyä hyväkseen, mikäli hyötyä, ottamalla huomioon yrityksen laatu ja laajuus, on pidettävä melkoisena. Tällaisella hyödynsaajalla on myös oikeus osallistua toisen vireille panemaan säännöstelyyn. Valtiolla on oikeus hakea säännöstelylupaa silloinkin, kun se ei saa yrityksestä edellä tarkoitettua hyötyä.

Säännöstelystä saatavana hyötynä on otettava lukuun kaikki sen toteuttamisesta johtuvat edut, niihin luettuna käyttökelpoisen vesivoiman määrän ja arvon lisäys, maan tuottokyvyn tai käyttöarvon lisääntyminen, parempi mahdollisuus kuivattaa maata tai muutoin tällaisella tavalla käyttää hyväksi omaisuutta entistä hyödyllisemmin, uittokustannusten vähentyminen, liikenteen hyväksi käytettävien varojen säästö, vedensaantietu sekä vesistön puhdistautumiskyvyn paraneminen.

Jos muu kuin valtio hakee lupaa säännöstelyyn, hakijan on, paitsi milloin hakemuksessa tarkoitetusta säännöstelystä ilmeisesti ei ole kenellekään toiselle sellaista hyötyä, jota tämän luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetaan, tarjottava muille hyödynsaajille osallistumista säännöstelyyn ilmoittamalla siitä vesioikeudelle. Tällöin vesioikeuden on julkisella kuulutuksella kehoitettava hyödynsaajia tämän luvun 4 §:ssä määrätyllä tavalla ilmoittamaan vesioikeudelle osallistumisestaan yritykseen. Kuulutushakemukseen on liitettävä yrityksen suunnitelma, yleisluontoinen selitys siitä, ketkä saavat ja mihin määrään arvioitavaa hyötyä yrityksestä, sekä yrityksen kustannusarvio. Näiden asiakirjojen tulee vesioikeuden määräämän ajan olla nähtävänä sen virkahuoneistossa tai vesioikeuden määräämässä, kuulutuksessa ilmoitetussa paikassa.

Mikäli aloitteentekijä vaatii tämän luvun 5 §:n mukaisesti toisen hyödynsaajan velvoittamista osallistumaan kustannuksiin, hänen on kuulutuksen antamisen jälkeen toimitettava tälle kirjatussa kirjeessä tai muutoin todistettavasti vaatimuksensa sekä jäljennös kuulutuksesta.

Milloin aloitteentekijä on muutoin kuin lupahakemuksen yhteydessä pyytänyt kuulutusmenettelyä, on yritystä koskeva lupahakemus tehtävä vuoden kuluessa kuulutusajan päättymisestä, jollei vesioikeus hakemuksesta ole määrännyt sitä varten pitennettyä aikaa.

Jos kuulutusta pyydettäessä esitetty suunnitelma ilmeisesti on sellainen, ettei lupaa sen mukaiseen säännöstelyyn voida antaa, älköön vesioikeus suostuko kuulutuspyyntöön.

Valtion toimesta suoritettavasta vesistön säännöstelystä säädetään tämän luvun 24 §:ssä.

Milloin hyödynsaaja, jolla tämän luvun 2 §:n 1 momentin mukaan on siihen oikeus, haluaa tulla osalliseksi toisen vireillepanemaan säännöstely-yritykseen, hänen tulee siitä kirjellisesti ilmoittaa vesioikeudelle tämän luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetun kuulutuksessa määrätyn ajan kuluessa. Jos tällainen ilmoitus on vesioikeudelle tehty ja se katsoo osallistumisen edellytysten olevan olemassa, vesioikeuden tulee, kun lupahakemus on saatettu sen käsiteltäväksi, osoittaa hakija ryhtymään tämän luvun 15 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Vesioikeus voi hakemuksesta velvoittaa hyödynsaajan, joka ei ole halunnut osallistua säännöstelyyn, suorittamaan hänelle tulevan hyödyn perusteella säännöstely-yrityksen toimeenpanijalle tämän luvun 21 §:n mukaisesti määrätyn maksun. Valtiota älköön pidettäkö tässä tarkoitettuna hyödynsaajana, ellei säännöstelystä välittömästi ole hyötyä valtion omaisuudelle tai yritykselle, jonka toteuttamiseen valtio tämän luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun edun saamiseksi tai turvaamiseksi on ryhtynyt.

Milloin säännöstelystä tulee hyötyä vesivoiman käytölle, uitolle, liikenteelle tai vedensaannille taikka siten, että vesistön puhdistautumiskyky paranee, voidaan maksu määrätä suoritettavaksi aikaisintaan siitä alkaen, jolloin säännöstelystä saatu etu otetaan käyttöön tai vesistöä ryhdytään käyttämään sellaisella tavalla, että kysymyksessä oleva etu välittömästi tulee käyttäjän hyödyksi.

Säännöstelyyn annettavasta luvasta sekä sen toimeenpanoa varten myönnettävistä oikeuksista on, ottaen huomioon tämän luvun 2 §:n 2 momentin sekä vesivoiman osalta 3 luvun 3 §:n 2 momentin säännökset, soveltuvin osin ja jäljempänä mainituin lisäyksin voimassa, mitä vesistöön rakentamisesta on säädetty.

Jos säännöstelyä varten on tarpeen suorittaa töitä taikka tehdä laitteita tai rakennelmia, on niistäkin määrättävä säännöstelyluvan yhteydessä.

Mikäli säännöstely pannaan toimeen käyttämällä toiselle kuuluvaa, säännöstelyyn soveltuvaa rakennelmaa, voidaan rakennelman omistaja lupapäätöksessä velvoittaa korvausta vastaan käyttämään rakennelmaa säännöstelyn edellyttämällä tavalla.

Jos vesioikeudelta on haettu lupaa kahteen eri säännöstely-yritykseen, jotka ainakin joltakin osin koskevat samaa vesistön osaa, ja vesioikeus katsoo, että yritykset sopivasti voidaan yhdistää, sen tulee kehoittaa hakijoita määrätyn ajan kuluessa sopimaan yhteiseen yritykseen ryhtymisestä. Ellei tällaista sopimusta saada aikaan eikä yrityksiä voida erillisinä toteuttaa, lupa on myönnettävä sille yritykselle, joka taloudellisesti ja yleiseltä kannalta on edullisempi.

Säännöstelylupaan tulee sisältyä padotus- ja juoksutussääntö, jossa on määrättävä se korkeus, mihin vesi eri aikoina enintään saadaan nostaa ja laskea, sekä millä tavalla veden juoksutus on järjestettävä.

Mikäli siinä vesistössä tahi vesistön osassa, johon säännöstely kohdistuu, on aikaisemmin toimeenpantuja yrityksiä varten annettu 1 momentissa tarkoitettuja määräyksiä, voidaan niitä muuttaa tai kaikki määräykset yhdistää yhdeksi juoksutussäännöksi. Korvauksen suorittamisesta on vastaavasti voimassa, mitä 2 luvun 28 §:ssä on säädetty.

10§

Säännöstelyn osalta on soveltuvin osin noudatettava, mitä vesistöön rakentamisesta 2 luvun 2 §:n 3 ja 4 momentissa, 3 ja 4 §:ssä sekä 12―32 §:ssä on säädetty.

Säännöstely-yhtiö.
11§

Milloin kaksi tai useammat yhteisesti tekevät aloitteen vesistön vedenjuoksun säännöstelemiseksi taikka joku hyödynsaaja siihen oikeutettuna tämän luvun 4 §:n mukaisesti ilmoittautuu osalliseksi toisen vireille panemaan säännöstely-yritykseen, on yrityksen toimeenpanemista varten perustettava säännöstely-yhtiö.

Vesioikeus voi hyödynsaajan hakemuksesta määrätä säännöstelyn toimeenpanoa sekä laitteiden ja rakennelmien kunnossapitoa varten perustettavaksi säännöstely-yhtiön muissakin kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ja myös silloin, kun säännöstelyyn on ryhdytty ennen tämän lain voimaan tuloa. Ne, jotka saavat säännöstelystä sellaista hyötyä kuin tämän luvun 2 §:ssä on sanottu, ovat velvollisia osallistumaan yhtiöön, jollei vesioikeus erityisistä syistä jollekin myönnä siitä vapautusta.

12§

Säännöstely-yhtiön tulee huolehtia säännöstelyä varten tarpeellisista töistä, laitteista ja rakennelmista sekä niiden kunnossapitämisestä, hoitaa säännöstelyn toimeenpano ja periä yhtiölle tulevat maksut sekä suorittaa korvaukset ja muut kustannukset.

13§

Säännöstely-yhtiön osakkaita ovat, paitsi aloitteentekijä ja tämän luvun 4 §:n mukaisesti säännöstelyyn osalliseksi ilmoittautuneet, myös ne hyödynsaajat, jotka yhtiö tämän luvun 20 §:n mukaisesti myöhemmin on hyväksynyt osakkaiksi. Säännöstelyssä voi osakkaana olla myös ojitus- tai järjestelyyhtiö, jos vesioikeus harkitsee sen asianmukaiseksi, sekä uittoyhdistys.

Säännöstely-yhtiön osakkaiden osuus yhtiössä, oikeus käyttää äänivaltaa sekä velvollisuus osallistua säännöstelystä aiheutuviin kustannuksiin määräytyy suhteellisesti sen hyödyn mukaan, minkä säännöstely kullekin heistä tuottaa.

14§

Säännöstely-yhtiöllä on oikeus hankkia tehtävänsä suorittamista varten tarpeellista omaisuutta sekä tehdä sitoumuksia sen toimintaa koskevissa asioissa.

15§

Aloitteentekijän on kutsuttava yhtiön osakkaat kokoukseen hyväksymään yhtiölle säännöt ja valitsemaan sille hallitus. Kokouksesta on ilmoitettava osakkaille vähintaan seitsemän päivää aikaisemmin heidän tiedossa olevilla postiosoitteillaan.

16§

Säännöstely-yhtiön säännöissä on mainittava:

1) yhtiön nimi ja kotipaikkana oleva kunta;

2) montako jäsentä yhtiön hallitukseen valitaan ja mikä on heidän toimikautensa sekä miten heidän palkkionsa määrätään;

3) miten hallitus kutsutaan kokoon ja miten hallituksen kokouksessa tehdään päätökset;

4) saavatko hallituksen jäsenet antaa ja minkälaisia asioita yhden tai useamman heistä hoidettavaksi toisen myötävaikutuksetta;

5) miten yhtiön nimi kirjoitetaan;

6) tilikausi ja tilinpidon perusteet sekä minkä ajan kuluessa tilinpäätös on tehtävä ja miten tilit tarkastetaan; sekä

7) milloin ja miten yhtiön osakkaat kutsutaan kokoukseen ja miten muut tiedonannot toimitetaan heille.

Yhtiön säännöille, joihin voidaan ottaa muitakin kuin 1 momentissa mainittuja, yhtiön järjestysmuotoa koskevia määräyksiä, on haettava vesioikeuden vahvistus. Jo ennen vahvistamista on yhtiön asioita hoidettava hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti. Jos vesioikeus vahvistaessaan säännöt on määrännyt niihin muutoksia, on muutettuja sääntöjä noudatettava, vaikkei vahvistamista koskeva päätös ole lainvoimainen.

17§

Säännöstely-yhtiön kokouksen päätökset tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä.

18§

Säännöstely-yhtiön hallitus käyttää yhtiön puhevaltaa tuomioistuimessa sekä edustaa muutoinkin yhtiötä. Haasteen tai muun ilmoituksen katsotaan tulleen säännöstely-yhtiön tietoon, kun se on laillisessa järjestyksessa annettu tiedoksi hallituksen jollekin jäsenelle.

Yhtiön hallituksen osalta on muutoin soveltuvin kohdin noudatettava, mitä uittoyhdistyksen hallituksesta 5 luvussa on säädetty. Niin ikään ovat säännöstely-yhtiön osalta soveltuvin kohdin voimassa 5 luvun 58 ja 76 §:n uittoyhdistystä koskevat säännökset.

19§

Säännöstelykustannuksista sekä osakkaiden suoritettavista ennakkomaksuista on vastaavasti voimassa, mitä ojituksesta 6 luvun 17 §:ssä ja 29 §:n 1―3 momentissa säädetään, kuitenkin niin, että moite kustannusten jaosta on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa säännöstely-yhtiön kokouksesta yhtiötä vastaan vesioikeudessa vireille pantavalla kanteella.

20§

Hyödynsaajalla on oikeus liittyä jo perustettuun säännöstely-yhtiöön, jos hänen osakkaaksi pääsemiseensä on katsottava olevan perusteltua syytä. Uuden osakkaan hyväksymisestä päättää yhtiön kokous. Se, jota ei ole hyväksytty osakkaaksi, voi saattaa vesioikeuden ratkaistavaksi kysymyksen oikeudestaan liittyä yhtiön osakkaaksi, ja tätä tarkoittava kanne on pantava yhtiötä vastaan vireille kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen sai tiedon kokouksen päätöksestä.

Säännöstely-yhtiön osakkaalla on oikeus erota yhtiöstä, mikäli hänen saamansa hyöty on huomattavasti pienempi, kuin yhtiötä perustettaessa hänelle katsottiin tulevan. Jos yhtiön kokous katsoo, ettei edellä mainittua edellytystä eroamiseen ole olemassa, on kokouksen päätöksen saattamisesta vesioikeuden ratkaistavaksi vastaavasti voimassa, mitä 1 momentissa on säädetty.

Erinäisiä säännöksiä.
21§

Edellä tämän luvun 5 §:ssä tarkoitettua maksua määrättäessä on otettava huomioon säännöstelyä varten välttämättömistä töistä, laitteista ja rakennelmista sekä vahinkojen korvaamisesta johtuneet kustannukset ilman pääoman kuoletusta kuuden prosentin vuotuisine korkoineen sekä laitteiden ja rakennelmien kunnossapidosta ja säännöstelyn toimeenpanosta aiheutuvat menot. Maksu on määrättävä siten, että se kohtuuden mukaan vastaa hyödynsaajan osuutta säännöstelyn kaikkiaan tuottamasta hyödystä, kuitenkin niin, ettei se saa nousta hänen saamaansa hyötyä suuremmaksi.

Milloin maksu määrätään tämän luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, on osuutta 1 momentissa mainituista kustannuksista laskettaessa perusteeksi otettava töiden, laitteiden ja rakennelmien arvo silloin, kun velvollisuus maksun suorittamiseen alkaa.

Maan tuottokyvyn tai käyttöarvon lisääntymisestä tai paremmasta mahdollisuudesta kuivattaa sitä sekä, jos erityisiä syitä on, muidenkin etujen hyväksi tulevasta hyödystä on määrättävä kertakaikkinen, enintään kymmenenä vuotuiseränä suoritettava maksu. Muissa tapauksissa on määrättävä suoritettavaksi vuotuismaksu siihen velvoittamista tarkoittavan hakemuksen tekemistä seuraavan vuoden alusta lukien. Vuotuismaksu on suoritettava kunakin vuonna ennen kesäkuun loppua.

Olosuhteiden olennaisesti muuttuessa voidaan asianomaisen hakemuksesta tai vesioikeuden aloitteesta vuotuismaksu korottaa tai alentaa tahi maksuvelvollisuus poistaa.

22§

Milloin vesioikeus on tämän luvun 5 §:n nojalla velvoittanut hyödynsaajan suorittamaan maksun säännöstelyn toimeenpanijalle, vesioikeus voi, jos toimeenpanijana on säännöstely-yhtiö, maksuun velvollisen hakemuksesta määrätä sopivan henkilön yhtiön säännöissä määrätyn tilintarkastuksen yhteydessä tarkastamaan yhtiön tilejä ja hallintoa. Näin määrätyn tilintarkastajan on annettava kertomus tarkastuksestaan säännöstelyä valvovalle viranomaiselle, jonka toimesta kertomuksen tulee olla niiden nähtävänä, joita asia koskee. Yhtiön on suoritettava tilintarkastajalle palkkio. Jollei palkkion suuruudesta sovita, voidaan asia saattaa kanteella vesioikeuden ratkaistavaksi.

Mikäli säännöstelyn toimeenpanijana on muu kuin säännöstely-yhtiö, vesioikeus voi maksuvelvollisen hakemuksesta määrätä toimeenpanijan antamaan selvityksen maksun käytöstä säännöstelyä valvovalle viranomaiselle, jonka luona selvityksen tulee olla hakijan nähtävänä.

23§

Säännöstely-yrityksestä luopumisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä vesistön järjestelystä 7 luvun 14 §:ssä on säädetty.

24§

Milloin valtion toimesta on sen kustannuksella tehty säännöstelyä varten tarpeelliset työt, laitteet ja rakennelmat, valtio voi tehdä tämän luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen säännöstely-yhtiön perustamiseksi. Valtiolla on oikeus osallistua yhtiön asioiden hoitoon olemalla edustettuna yhtiön kokouksissa sekä määräämällä yhtiön hallitukseen jäsen yhtiön valitsemien jäsenten lisäksi. Valtion edustajan äänimäärä yhtiön kokouksissa on viidennes äänestykseen osallistuvien yhtiön osakkaiden yhteisestä äänimäärästä. Valtion määräämälle hallituksen jäsenelle suoritetaan palkkio hänen tehtävästään valtion varoista.

25§

Milloin säännöstelystä, josta pääasiassa on hyötyä vesivoiman käytölle, teollisen laitoksen veden saannille, uiton toimittamiselle tai muulle siihen verrattavalle taloudelliselle toiminnalle, johtuu ympäristön oloissa sellainen yleiseen etuun kohdistuva huomattava vahinko tai haitta, jota ei voida erityisin toimenpitein poistaa tai korvata rahalla, voidaan säännöstelyn toimeenpanija tai, jos edellä mainittu etu tulee tämän luvun 5 §:ssä tarkoitetun hyödynsaajan hyväksi, viimeksi mainittu säännöstelyä koskevassa lupapäätöksessä velvoittaa vuosittain suorittamaan valtiolle jäljempänä mainittuihin tarkoituksiin käytettävä säännöstelymaksu. Säännöstelymaksun suuruus on määrättävä enintään yhdeksi sadalta maksun suorittamisen perusteena olevan puhtaan hyödyn vuotuisesta arvosta. Jos säännöstely-yhtiö määrätään suorittamaan maksu, ovat siitä johtuviin kustannuksiin velvolliset osallistumaan säännöstelystä edellä tarkoitettua hyötyä saavat osakkaat saanaansa hyödyn mukaisessa suhteessa.

Säännöstelymaksuista kertyvät varat on käytettävä sen mukaisesti, kuin 12 luvun 14 §:ssä säädetään, avustukseksi asianomaiselle kunnalle sellaisten töiden, hankintojen tai toimenpiteiden suorittamiseen tai sellaiseen opetus- tai muuhun siihen verrattavaan toimintaan, joka on tarpeen säännöstelystä kunnan alueella aiheutuneen, säännöstelymaksun suorittamisen perusteena olevan vahingon tai haitan seurausten vähentämiseen taikka muutoin on omansa edistämään taloudellisten tai sosiaalisten olojen kehitystä kysymyksessä olevalla paikkakunnalla. Myönnettävä avustus voi ella kertakaikkinen tai useamman vuoden aikana suoritettava.

26§

Milloin säännöstelyyn on saatu lupa ennen tämän lain voimaan tuloa, voidaan hyödynsaajalle, joka on suorittanut säännöstelyä varten välttämättömistä töistä, laitteista ja rakennelmista sekä säännöstelystä johtuvien vahinkojen korvaamisesta johtuneet kustannukset, antaa oikeus saada niiltä, joille säännöstelystä tulee tämän luvun 2 §:ssä tarkoitettua hyötyä edellä mainittujen kustannusten perusteella tämän luvun 21 §:n mukaisesti laskettu, kohtuulliseksi harkittu maksu. Tällainen maksu voidaan määrätä suoritettavaksi aikaisintaan hakemuksen tekemisestä lukien ja on sen osalta muutoin noudatettava niitä tämän luvun säännöksiä, jotka ovat voimassa säännöstelyn toimeenpanijan saadessa periä vastaavia maksuja.

9 luku

Veden johtaminen nesteenä käytettäväksi ja pohjaveden ottaminen.

Veden johtaminen.

Jokaisella on oikeus johtaa vesistöstä toisen vesialueelta vettä talousvetenä käytettäväksi, mikäli vettä edelleen riittää niiden tarpeeksi, jotka omistajina tai saadun luvan nojalla ottavat tai johtavat sitä nesteenä käytettäväksi, eikä johtamisesta aiheudu 1 luvun 12―15 §:ssä tarkoitettua muutosta tai seurausta. Veden johtamista varten tarvittavat työt ja laitteet toisen vesialueella on tehtävä siten, ettei niistä ole omistajalle tai muulle henkilölle sanottavaa haittaa tai häiriötä.

Jos se, joka ei ole vesialueen omistaja tai osakas, tahtoo johtaa vettä vesistöstä nesteenä käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi taikka talousvedeksi sellaisin seurauksin, joita tämän luvun 1 §:n mukaan ei saa aiheuttaa, vesioikeus voi hakemuksesta antaa luvan siihen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämiseen toisen vesialueella. Sama on laki, milloin vesialueen omistaja tai osakas haluaa johtaa alueelta vettä nesteenä käytettäväksi ja sanottu toimenpide, ottamalla huomioon, mitä 1 luvun 16 §:ssä säädetään, aiheuttaa mainitun luvun 12―15 §:ssä tarkoitetun muutoksen tai seurauksen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä on luvan myöntämisen edellytysten, lupahakemuksen käsittelyn, vahingon, haitan, ja muun edunmenetyksen korvaamisen sekä soveltuvin osin myös toimenpiteen suorittajalle muiden etujen suojaamiseksi määrättävien velvollisuuksien osalta ja muutoinkin voimassa, mitä 2 luvussa on säädetty vesistöön rakentamisesta.

Milloin useat hakevat lupaa veden johtamiseen nesteenä käytettäväksi vesistöstä eikä sitä riitä heille kaikille, on etuoikeus sillä, joka haluaa käyttää vettä vesistön rannalla tai sen läheisyydessä talousvedeksi tai muutoin taloustarkoituksiin, kuten sairaalan, kasarmin, majoitus- ja ravitsemisliikkeen, saunalaitoksen tai pääasiassa talousveden hankintaa varten perustetun yhtymän tarpeeksi. Sama koskee veden käyttämistä kohtuullisessa määrin maan kasteluun sellaisissa tapauksissa, joissa viljelyksen laatu sitä erityisesti edellyttää eikä yleistä tarvetta varten tapahtuvaa veden hankintaa sen johdosta vaikeuteta. Sen jälkeen on etuoikeus yrityksellä, joka tarkoittaa veden johtamista yhdyskunnan tarpeeksi. Seuraavana etuoikeusjärjestyksessä on se, joka haluaa johtaa vettä teollisuudessa käytettäväksi.

Hakijoista, jotka haluavat johtaa vesistöstä vettä edellä sanotun perusteella samanarvoisiksi katsottaviin tarkoituksiin, on, mikäli ei voida pitää kohtuullisena, että hakijan oikeutta rajoitetaan, etuoikeus sillä, joka on toimenpiteen kohteena olevan vesialueen tai sen suuremman osuuden omistaja, sekä, jos hakijat tässäkin suhteessa ovat samanveroiset, sillä, joka ensiksi on antanut hakemuksensa vesioikeudelle.

Edellä 1 momentissa säädetty etuoikeusjärjestys on otettava huomioon vastakkaisia etuja 2 luvun 11 §:n 3 momentin mukaisesti keskenään verrattaessa silloin, kun lupaa haetaan sellaiseen veden johtamiseen, josta on seurauksena omistusoikeuden taikka tämän tahi aikaisemman lain nojalla saatuun lupaan perustuvan vedenjohtamisoikeuden menettäminen tai sen käytön vaikeutuminen.

Pohjaveden ottaminen.

Mikäli talousvedeksi sopivaa vettä ei kohtuuttomitta kustannuksitta muutoin ole riittävästi saatavissa, vesioikeus voi hakemuksesta oikeuttaa veden tarvitsijan ottamaan toisen maalta pohjavettä talousvedeksi sekä ryhtymään siellä sitä varten tarpeellisiin toimiin, sikäli kuin vettä edelleen riittää myös omistajan, hänen maallaan asuvien samoin kuin sinne odotettavissa olevan asutuksen sekä siellä sijaitsevien yritysten tarpeisiin eikä toimenpiteestä aiheudu näille kohtuutonta häiriötä tai haittaa. Edellä mainituin edellytyksin voidaan myös myöntää oikeus johtaa toisen alueelta pohjavettä käytettäväksi sellaisessa teollisessa tai muussa taloudellisessa toiminnassa, jolle pohjaveden saaminen on erityisen tärkeätä. Tällainen oikeus voidaan vesioikeuden päätöksellä hakemuksesta poistaa, jos sen myöntämiseen vaikuttaneet olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet, sekä korvausta vastaan myös silloin, kun omistajan oma tärkeäksi katsottava käyttötarve sitä vaatii.

Milloin kunnan tai suurehkon kuluttajajoukon tarvetta palvelevan, pääasiallisesti talousveden saantia tarkoittavan yrityksen, taikka muun yleiseen tarpeeseen tapahtuvan vedenhankinnan järjestäminen teknillisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla edellyttää toisen alueelta saatavan pohjaveden käyttöön ottamista, vesioikeus voi, siitä riippumatta, mitä 1 momentissa sanotaan, hakemuksesta myöntää siihen ja sitä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin luvan. Tällaista lupaa älköön kuitenkaan myönnettäkö veden johtamiseksi paikkakunnan ulkopuolelle, mikäli vastaavanlaista tarvetta asianomaisella paikkakunnalla ei kohtuullisessa määrin voida tyydyttää.

Oikeus veden ottamiseen toisen kaivosta tai muusta pohjaveden ottamosta voidaan myöntää vain, jos omistaja on antanut siihen suostumuksensa. Tällaisen oikeuden saaja on velvollinen osallistumaan vedenottamon rakentamis- ja kunnossapitokustannuksiin siinä suhteessa, kuin vettä siitä otetaan. Rakentamiskustannukset lasketaan ottamon silloisen kunnon mukaan.

Milloin pohjaveden ottamista toisen alueelta tarkoittava toimenpide on sellainen, että sitä varten on muusta kuin tässä pykälässä mainitusta syystä hankittava vesioikeuden lupa, on edellä olevien säännösten ohella noudatettava, mitä tällaisesta luvasta jäljempänä säädetään.

Pohjaveden ottamolla tarkoitetaan kaivoa tai muuta laitosta, josta pohjavettä juoksutetaan, pumputaan tai muulla tavalla otetaan talouteen, teollisuuteen tai muuhun tarkoitukseen. Milloin useat samalle omistajalle kuuluvat, saman pohjavesivaraston käyttöön ottamista varten tehdyt ottamot yhdessä muodostavat edellä mainittua tarkoitusta palvelevan laitoksen, on niitä pidettävä yhtenä ottamona.

Pohjaveden ottamo on siten tehtävä ja ottamoa niin käytettävä ja hoidettava, ettei kenellekään aiheuteta enempää vahinkoa ja haittaa, kuin veden saamista tarkoittavan yrityksen toteuttamiseksi ilman kohtuuttomiksi katsottavia kustannuksia on välttämätöntä.

Veden tuhlausta ottamoa käytettäessä on vältettävä.

Toimenpiteeseen, jota 1 luvun 18 §:ssä tarkoitetaan ja joka aiheuttaa siinä mainittuja seurauksia, sekä sellaisen pohjaveden ottamon tekemiseen, joka on suunniteltu vähintään kaksisataaviisikymmentä kuutiometriä vuorokaudessa käsittävän vesimäärän ottamista varten, on haettava lupa vesioikeudelta. Sama koskee myös aikaisemmin rakennetun pohjaveden ottamon tai sen käytön laajentamista sellaiseksi taikka sellaisia seurauksia aiheuttamalla, kuin edellä on sanottu.

Pohjaveden ottamon omistaja voi muussakin kuin edellä tässä pykälässä tarkoitetussa tapauksessa saattaa ottamon tekemistä tai muuttamista tarkoittavan toimenpiteen edellytykset ja toimenpiteestä ehkä johtuvat velvollisuudet hakemuksella vesioikeuden tutkittaviksi ja lupapäätöksellä vahvistettaviksi.

Pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan 2 momentissa säädetyin poikkeuksin myöntää lupa, mikäli sanotusta toimenpiteestä, ottamolla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä tämän luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi, tai jos yleinen tarve siihen ryhtymistä vaatii.

Lupaa 1 momentissa mainittuun toimenpiteeseen älköön myönnettäkö, jos toimenpiteestä aiheutuisi asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu yleiseltä kannalta huomattava vahingollinen muutos ympäristön oloissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää.

Milloin useat hakevat lupaa tietyn pohjavesiesiintymän hyväksikäyttöä tarkoittavaan toimenpiteeseen eikä vettä hakemusten tarkoittamassa määrässä riitä kaikille, on etusija annettava hakijalle, jolle pohjaveden saanti on erityisen tarpeellista ja jonka toiminta on katsottava yleiseltä kannalta tärkeäksi. Mikäli tässä suhteessa ei ole eroa, on vastaavasti noudatettava, mitä tämän luvun 3 §:n 2 momentissa on säädetty.

10§

Edellä tässä luvussa tarkoitetun toimenpiteen hyötyä sekä siitä johtuvaa vahinkoa ja haittaa arvioitaessa ja toisiinsa verrattaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä 2 luvun 11 §:ssä on säädetty.

11§

Pohjaveden ottamon tekemisestä ja käyttämisestä sekä muusta pohjaveteen kohdistuvasta toimenpiteestä johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on, huomioon ottaen mitä 2 momentissa säädetään, korvattava noudattaen 11 luvun säännöksiä.

Alueen omistajalla ei ole oikeutta saada korvausta alueelta otettavasta pohjavedestä. Korvattavana vahinkona pidetään kuitenkin veden ottamisesta johtuvaa, omistajalle tai muun erityisen oikeuden nojalla pohjavettä käyttävälle aiheutuvaa veden saannin huonontumista, mikäli se ei ole vähäinen. Käyttöoikeudesta suoritettavaa korvausta määrättäessä on otettava huomioon myös pohjaveden saantimahdollisuuteen perustuva maan lisäarvo.

12§

Jos sellaisen pohjaveden ottamon käyttäminen, joka on tehty ennen tämän lain voimaan tuloa tai jonka tekemiseen tai muuttamiseen ei ole tarvinnut hakea vesioikeuden lupaa, aiheuttaa vahinkoa tai haittaa, on siitä kärsimään joutuneella oikeus hakemuksesta saada asia vesioikeuden käsiteltäväksi ottamon käyttöä sekä käytöstä johtuvan vahingon ja haitan korvaamista koskevien määräysten antamista varten. Älköön tällöin kuitenkaan ottamon käyttöä rajoitettako, ellei yleinen etu tai muu erittäin tärkeä syy sitä vaadi, älköönkä korvausta tällaisen ottamon aiheuttamasta vahingosta ja haitasta määrättäkö pitemmältä kuin viiden viimeisen vuoden ajalta ennen hakemuksen tekemistä.

13§

Tässä laissa tarkoitetun luvan nojalla perustetun pohjaveden ottamon veden saannin lisäämiseksi tai turvaamiseksi voi vesioikeus hakemuksesta rajoittaa veden ottamista muusta luvankin nojalla toimivasta pohjaveden ottamosta, mikäli yleinen tarve sitä vaatii. Rajoituksesta johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on korvattava. Mikäli rajoitus on niin huomattava, että sen kohteeksi joutunut laitos menettää merkityksessä, voidaan hakija velvoittaa lunastamaan laitos, jos laitoksen omistaja sitä vaatii.

14§

Milloin pitkäaikainen kuivuus tai muu siihen verrattava syy aiheuttaa pohjaveden saannin melkoisen vähentymisen, voi vesioikeus hakemuksesta velvoittaa pohjaveden ottamon omistajan tietyksi ajaksi rajoittamaan ottamosta otettavan veden määrää, mikäli tällainen rajoitus on tarpeellinen välttämättömän talousveden saannin turvaamiseksi ottamon ympäristössä. Rajoituksesta johtuva, ilmeisesti kohtuuttomaksi katsottava vahinko voidaan määrätä ottamon omistajalle korvattavaksi. Korvauksen suorittamiseen on, jollei rajoituksesta koituva hyöty pääasiallisesti tule hakijan hyväksi, kaikkien niiden pohjavettä ottavien osallistuttava, joille rajoittamisesta on olennaista etua. Jollei korvausta rajoittamista koskevan hakemuksen yhteydessä voida määrätä, saadaan korvauksen määräämistä myöhemmin erikseen hakea vesioikeudelta.

15§

Edellä tässä luvussa tarkoitetun luvan hakemisesta, lupapäätökseen otettavista määräyksistä ja päätöksen voimassaoloajasta sekä myöhemmin ilmenevän vahingon korvaamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä vastaavissa vesistöön rakentamista koskevissa säännöksissä on sanottu.

16§

Mitä edellä tässä laissa on sanottu pohjavedestä ja siihen kohdistuvista toimenpiteistä, on soveltuvin osin voimassa myös sellaisen veden osalta, jota pohjaveden lisäämiseksi tai sen laadun parantamiseksi suotaamista hyväksi käyttäen tai muutoin keinotekoisesti on johdatettu maahan. Veden ottaminen vesistöstä tällaiseen tarkoitukseen katsotaan sellaiseksi veden johtamiseksi nesteenä käytettäväksi, josta tässä luvussa edellä on säädetty.

17§

Mitä pohjavedestä tässä luvussa on säädetty, koskee soveltuvin osin myös 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja vesiä, vesisäiliötä ja vedenottamoa lukuunottamatta.

Yleisiä määräyksiä.
18§

Jos veden johtamiseksi nesteenä käyttämistä varten on tarpeen tehdä vedenjohto toisen alueen kautta, on alueen omistaja velvollinen sen sallimaan, mikäli johdon rakentamisesta hänelle aiheutuva vahinko tai haitta ei ole toimenpiteestä saatavaan hyötyyn verrattuna suhteettoman suuri. Älköön kuitenkaan avonaista vedenjohtoa ilman omistajan suostumusta tehtäkö toisen tontille, rakennuspaikalle, puutarhaan, varastopaikalle, uimarannalle tai muulle erityiseen käyttöön otetulle alueelle. Johtoa tehtäessä poistettavan maan osalta on soveltuvin osin noudatettava, mitä ojituksessa nostetusta maasta on säädetty.

Mikäli veden johtamiseen vesistöstä tai pohjaveden ottamiseen tämän lain mukaan on hankittava vesioikeuden lupa, on lupapäätökseen, jos johto tulee kulkemaan toisen alueen kautta, ja hakija on sitä pyytänyt, otettava määräykset siitä, miten se, noudattamalla 1 momentin säännöksiä, on tehtävä. Milloin vesioikeuden lupaa ei vaadita taikka johdon tekemisestä ei ole määräystä lupapäätöksessä, voidaan, jos johdon tekemisestä syntyy erimielisyyttä alueen omistajan kanssa, asia saattaa vesilautakunnan ratkaistavaksi.

Johdon tekemisestä sekä sitä varten tarvittavan alueen käyttämisestä johtuva vahinko ja haitta on korvattava.

19§

Jos vettä johdetaan vesistöstä nesteenä käytettäväksi tarkoitukseen, joka terveydellisistä tai muista tärkeistä yleisistä syistä edellyttää veden puhtaana säilymistä, vesioikeus voi hakijan pyynnöstä veden johtamista koskevassa lupapäätöksessä, mikäli sellainen annetaan, tai eri hakemuksesta määrätä tietyn, vedenottamon ympärillä olevan maa- tai vesialueen vedenottamon suoja-alueeksi. Suojaalueella, jota älköön määrättäkö laajemmaksi, kuin välttämätön tarve vaatii, ei saa ilman vesioikeuden lupaa pitää sellaista säiliötä, varastoa, viemäriä, johtoa tai muuta laitosta, josta vettä pilaavaa ainetta saattaa päästä vesistöön, eikä myöskään suorittaa sellaista toimintaa, joka vahingollisella tavalla voi huonontaa ottamosta saatavan veden laatua. Niin ikään voidaan suoja-alueella, jos siihen on erityistä syytä, antaa lupa puiden ja muun kasvillisuuden poistamiseen. Vesioikeuden asiana on, ottamalla huomioon suojattavan ottamon tarkoitus, antaa päätöksessään määräyksiä tarvittavista suojatoimenpiteistä ja muista suoja-alueen käyttöä koskevista rajoituksista. Aikaisemmin annettu päätös ei estä vesioikeutta asianosaisen tai viranomaisen hakemuksesta uudessa päätöksessään määräämästä uusia suoja-alueen käyttöä koskevia rajoituksia tai lieventämästä entisiä.

Suoja-alueeksi määräämisestä toiselle johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on hakijan korvattava.

Päätöstä, jolla on annettu suoja-alueen käyttöä koskeva rajoitus, on noudatettava, vaikka siihen haetaankin muutosta.

20§

Vesioikeus voi, mikäli se terveydellisistä syistä tai pohjaveden puhtauden säilyttämiseksi muutoin harkitaan tärkeän tarpeen vaatimaksi, pohjaveden ottamon perustamista koskevassa lupapäätöksessä taikka eri hakemuksesta määrätä tietyn ottamon ympärillä olevan alueen vedenottamon suoja-alueeksi, jolla ilman vesioikeuden lupaa ei saa pitää asuin- taikka muuta vakituisena oleskelupaikkana olevaa rakennusta taikka sellaista varastoa, säiliötä, johtoa, viemäriä tai laitosta, mistä likaa tai muuta veden laatuun vaikuttavaa ainetta voi päästä pohjaveteen, eikä myöskään suorittaa sellaista toimintaa, joka vahingollisella tavalla voi huonontaa ottamosta saatavan veden laatua.

Edellä mainittua rajoitusta koskevan päätöksen osalta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä tämän luvun 19 §:ssä säädetään.

21§

Milloin kysymys on veden johtamisesta tai pohjaveden ottamisesta tämän luvun 19 §:n 1 momentissa tai 20 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, vesioikeus voi hakemuksesta myöntää oikeuden sellaisen maatai vesialueen käytettäväksi saamiseen tai omaksi lunastamiseen, joka on tarpeen veden käsittelyssä käytettäviä altaita, rakenteita ja laitteita varten.

10 luku

Jätevedet ja muut vesistöä pilaavat aineet.

Yleisiä määräyksiä.

Jätevedellä tarkoitetaan nesteenä käytettyä, käytöstä poistettavaa vettä. Jätevedeksi luetaan muukin neste, joka poistetaan käytöstä, sekä niin ikään hautausmaalta, varasto paikalta tai muulta tällaiselta alueelta tuleva vesi, jos siinä on haitallisessa määrin vieraita aineita.

Jätevettä saadaan ojaa tahi viemäriä käyttäen johtaa vesistöön tai maahan sen mukaan, kuin jäljempänä säädetään.

Viemärillä tarkoitetaan sellaista avouomaa tai muuta johtoa, joka on tehty pääasiallisesti jäteveden johtamista varten. Viemäriin luetaan kuuluviksi myös siihen liittyvät laitteet, kuten viemärikaivot ja pumppulaitokset.

Ojaa, jossa olennaisessa määrin kulkee jätevettä, on pidettävä viemärinä. Ojan määräämisestä viemäriksi eräissä tapauksissa säädetään tämän luvun 5 §:ssä.

Mitä tässä luvussa on säädetty ojasta, koskee, mikäli jäljempänä ei toisin sanota, myös puroa.

Jäteveden johtaminen ojaan.

Milloin maanomistajalla on ojitusta koskevien säännösten mukaan oikeus johtaa vettä ojaan, joka on toisen maalla, saadaan, mikäli jäljempänä sanotusta ei muuta johdu, ojaan johtaa myös asuin- ja talousrakennuksista sekä niihin verrattavista rakennuksista tulevaa jätevettä. Sama koskee myös 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettua, puroa vähäisempää vesiuomaa. Jätevettä älköön kuitenkaan johdettako sellaiseen uomaan, jossa oleva vesi on talousvedeksi kelvollista.

Sairaalasta, kasarmista tahi muusta niihin verrattavasta laitoksesta sekä eläinsuojasta, lantasäiliöstä tai muusta tällaisesta säilytyspaikasta lähtöisin olevaa jätevettä samoin kuin muutakin sellaista jätevettä, jota ei tarkoiteta 1 momentissa, älköön ilman tämän luvun 4 §:ssä tarkoitettua lupaa johdettako ojaan, joka kulkee toisen maalla, jollei ole ilmeistä, että se nestemäärän vähäisyyden tai muun syyn vuoksi voi tapahtua haittaa aiheuttamatta.

Älköön toisen maalla kulkevaan ojaan ilman tämän luvun 5 §:ssä tarkoitettua lupaa johdettako jätevettä sellaisesta laitoksesta tai sellaiselta asutulta alueelta, jonka osalta on suoritettava 1 luvun 23 §:ssä tarkoitetut toimenpiteet tai tehtävä siinä mainittu ilmoitus.

Vesikäymälästä lähtöisin olevan jäteveden puhdistamiseksi tehtävistä laitteista säädetään tämän luvun 19 §:n 1 momentissa.

Lupaa tämän luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun jäteveden johtamiseen on pyydettävä vesilautakunnalta. Lautakunta voi antaa tällaisen luvan, jos johdettava vesimäärä on vähäinen eikä jäteveden laadusta johdu huomattavaa haittaa. Muussa tapauksessa lautakunnan on meneteltävä, niin kuin 20 luvun 2 §:n 3 momentissa on säädetty.

Vesioikeus voi tämän luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, sekä milloin tämän luvun 4 §:ssä tarkoitettu lupahakemus 20 luvun 2 §:n mukaisesti on tullut sen käsiteltäväksi, antaa luvan jäteveden johtamiseen toisen maalla olevaan ojaan, mikäli siitä ei aiheudu terveydellistä vaaraa tai kenellekään kohtuutonta haittaa. Päätöksessään vesioikeuden on määrättävä, onko ja minkälaisiin toimenpiteisiin ryhdyttävä jäteveden puhdistamiseksi tarpeellisessa määrin. Vesioikeuden on samalla määrättävä, onko uomaa edelleen pidettävä ojana vai onko se katsottava viemäriksi.

Se, joka johtaa jätevettä toisen maalla olevaan ojaan, on velvollinen suorittamaan sellaiset ojan suurentamis-, kunnostamis- ja kunnossapitotyöt, jotka aiheutuvat jäteveden johtamisesta. Jos suoritettava työ on laiminlyöty, vesilautakunta voi haittaa kärsivän hakemuksesta päätöksellään määrätä työn tehtäväksi määräajassa, ja tällaisesta päätöksestä on voimassa, mitä 20 luvun 7 §:ssä säädetään.

Milloin 1 momentissa mainituista toimenpiteistä aiheutuu toiselle hyötyä, on tämän velvollisuudesta osallistua toimenpiteestä johtuviin kustannuksiin sekä menettelystä osallistumista määrättäessä vastaavasti voimassa, mitä ojituksesta on säädetty.

Jäteveden johtaminen viemärissä.

Jos jäteveden tarkoituksenmukaista johtamista varten on tarpeen tehdä viemäri toisen maan kautta eikä maanomistaja anna suostumustaan, voi vesilautakunta antaa luvan viemärin tekemiseen. Milloin kuitenkin kysymys on avoviemärin tekemisestä jäteveden johtamiseksi sellaisesta laitoksesta tai sellaiselta asutulta alueelta, jonka osalta on suoritettava 1 luvun 23 §:ssä tarkoitetut toimenpiteet tai tehtävä siinä mainittu ilmoitus, luvan antaminen on vesioikeuden asiana.

Avoviemäriä älköön tehtäkö toisen tontin, rakennuspaikan, puutarhan, varastopaikan, uimarannan tai muun, erityiseen käyttöön otetun alueen kautta, jos siitä jäteveden laadun vuoksi saattaa aiheutua melkoista haittaa, älköönkä sanotunlaisen alueen kautta muutoinkaan ilman omistajan suostumusta. Putkiviemäri on olosuhteiden niin vaatiessa tehtävä vedenpitäväksi.

Luvan myöntämisen edellytyksistä on soveltuvin osin voimassa, mitä tämän luvun 4 ja 5 §:ssä on säädetty.

Milloin viemäri johdetaan yleisen tai yksityisen tien, rautatien tai muun kiskoradan alitse, on vastaavasti voimassa, mitä vesistöön rakentamisen osalta 2 luvun 24 ja 25 §:ssä on säädetty, kuitenkin niin, että milloin kysymys on viemärin johtamisesta yksityisen tien alitse eikä viemärin tekemistä koskeva asia muilta osin ole vesioikeuden käsiteltävä, kysymyksen käsitteleminen kuuluu vesilautakunnalle.

Jos viemäriin johdetaan myös maankuivatustarkoituksessa poistettavaa vettä ja alituskohdassa tehtävä muutos aiheutuu pääasiallisesti tällaisen veden johtamisesta, on tienpitäjään taikka rautatien tai muun kiskoradan omistajaan sovellettava vastaavia ojitusta koskevia säännöksiä.

Viemäri on sen omistajan pidettävä kunnossa niin, ettei siitä aiheudu terveydellistä vaaraa tai muuta ilmeistä haittaa. Jos kunnossapito laiminlyödään, vesilautakunta voi haittaa kärsivän pyynnöstä päätöksellään määrätä kunnossapitoa varten tarpeelliset työt suoritettaviksi määräajassa, ja tällaisesta päätöksestä on voimassa, mitä 20 luvun 7 §:ssä säädetään.

10§

Jos joku haluaa johtaa jätevettä tai maankuivatustarkoituksessa poistettavaa vettä toiselle kuuluvaan viemäriin ja se voi tapahtua tuottamatta sanottavaa haittaa ja, milloin kysymys on putkiviemäristä, vaatimatta muutoksia viemäriin ja siihen kuuluviin laitteisiin, vesilautakunta voi antaa oikeuden tällaiseen veden johtamiseen. Se, jolle oikeus myönnetään, on velvollinen suorittamaan viemärin tekokustannuksista sen silloisen kunnon mukaan kohtuullisen korvauksen, joka vastaa enintään sellaista osuutta, joka tämän luvun 15 §:ssä mainittujen perusteiden mukaisesti tulisi hänen osalleen, jos kysymys olisi yhteisestä viemäristä, sekä niin ikään velvollinen kohtuullisella, enintään sanotussa pykälässä säädettyjen perusteiden mukaan laskettua osuutta vastaavalla määrällä osallistumaan viemärin vastaisesta kunnossapidosta johtuviin kustannuksiin. Jollei korvauksesta sovita, se on vesilautakunnan määrättävä.

Jos sen johdosta, että vettä johdetaan toiselle kuuluvaan viemäriin, on tarpeen suorittaa sellaisia töitä, joita tämän luvun 6 §:ssä tarkoitetaan, on vastaavasti noudatettava, mitä sanotussa pykälässä on säädetty.

11§

Milloin on annettu lupa putkiviemärin tekemiseen toisen maalle, älköön maata viemärin kohdalla käytettäkö siten, että viemäri saattaa vahingoittua tai sen kunnossapito kohtuuttomasti vaikeutuu. Maanomistajan oikeudesta siirtää viemäri on vastaavasti voimassa, mitä ojituksesta 6 luvun 8 §:ssä on säädetty.

Yhteinen viemäri.
12§

Jos kaksi tai useammat haluavat tehdä yhteisen viemärin jäteveden tai sen yhteydessä myös maankuivatustarkoituksessa poistettavan veden johtamista varten, on siihen sovellettava, sikäli kuin asianosaiset eivät toisin sovi, mitä jäljempänä yhteisestä viemäristä säädetään. Jos muu kuin aloitteentekijänä ollut haluaa yhtyä yhteisen viemärin tekemiseen, on hänellä siihen oikeus, mikäli viemäri hänen liittymisensä jäikeenkin soveltuu alkuaan suunniteltuun tarkoitukseen eikä liittymisestä aiheudu kustannusten suhteetonta lisääntymistä.

Jos joku haluaa ryhtyä johtamaan jätevettä tai maankuivatustarkoituksessa poistettavaa vettä aikaisemmin tehtyyn yhteiseen viemäriin ja se voi tapahtua tuottamatta sanottavaa haittaa ja, milloin kysymys on putkiviemäristä, aiheuttamatta muutoksia viemäriin ja siihen kuuluviin laitteisiin, voidaan liittymistä haluava oikeuttaa pääsemään yhteiseen viemäriin osakkaaksi, mikäli hänelle aiheutuva hyöty muihin verrattuna on niin suuri, että hänen etunsa on katsottava vaativan pääsemistä yhteisen viemärin osakkaaksi.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty osallistumisesta yhteiseen viemäriin, on vastaavasti noudatettava, milloin joku, joka haluaa osallistua suunniteltuun viemäriin, vaatii sen määräämistä yhteiseksi.

Oikeudesta johtaa vettä toiselle kuuluvaan viemäriin osakkaaksi tulematta säädetään tämän luvun 10 §:ssä.

13§

Jos tehtyä tai suunniteltua viemäriä voidaan käyttää jäteveden tai maankuivatustarkoituksessa poistettavan veden johtamiseen joltakin kiinteistöltä, jolle veden johtaminen kysymyksessä olevaan viemäriin tuottaa olennaista etua, voidaan kiinteistön omistaja velvoittaa tulemaan yhteisen viemärin osakkaaksi, mikäli veden poistaminen hänen kiinteistöltään muulla tavoin ei ole edullisemmin toteutettavissa. Ketään älköön kuitenkaan velvoitettako osakkaaksi aikaisemmin tehtyyn viemäriin, jos viemärin tai sen laitteiden suurentaminen tai uusiminen joutuisi kokonaan tai huomattavalta osalta hänen kustannettavakseen.

14§

Yhteisen viemärin osakkaat ovat velvolliset osallistumaan viemärin ja sen laitteiden teko- ja kunnossapitokustannuksiin siltä osalta viemäriä, kuin he sitä yhteisesti käyttävät. Jos yhteiseen viemäriin johdetaan ainoastaan asuin- ja talousrakennuksista tulevaa jätevettä, on viemärin yhteisen osan kustannukset jaettava sen osakasten kesken niiden rakennusten kerrosalojen suhteessa, joista jätevettä johdetaan. Mikäli tällaista viemäriä käytetään myös veden poistamiseen maankuivatustarkoituksessa, on kustannuksia jaettaessa noudatettava samoja perusteita, kuin yhteisen ojituksen kustannusten jakamisesta 6 luvun 16 §:ssä on säädetty, kuitenkin niin, että siihen alueeseen, jonka mukaan hyöty määrätään, luetaan lisäksi niiden rakennusten kerrosaloja vastaava alue, joista jätevettä johdetaan.

Osakkaan, joka johtaa yhteiseen viemäriin muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua jätevettä, on osallistuttava viemärin ja sen laitteiden teko- ja kunnossapitokustannuksiin suhteellisesti sen vesimäärän mukaan, joka vastaa tällaisen jäteveden arvioitua osuutta viemärissä kaikkiaan kulkevan veden määrää. Milloin tällainen jätevesi laadultaan kuitenkin on huomattavan haitallista, on osallistumiskustannusten määrää tätä vastaavasti lisättävä. Jos tällöin viemäriin ei johdeta muuta kuin jätevettä, on myös 1 momentissa tarkoitetun jäteveden osalta pidettävä perusteena sen määrää ja laatua.

Se, joka johtaa ainoastaan maankuivatustarkoituksessa poistettavaa vettä viemäriin, ei ole velvollinen osallistumaan putkiviemärin tekemisestä johtuviin kustannuksiin avoviemärin tekemisestä aiheutuvia kustannuksia suuremmalla määrällä, eikä myöskään niihin korvauksiin, jotka johtuvat jäteveden aiheuttamasta haitasta, tai sellaisiin muihinkaan menoihin, jotka johtuvat yksinomaan siitä, että viemäriin johdetaan jätevettä.

15§

Se, joka tulee osakkaaksi aikaisemmin tehtyyn viemäriin, on velvollinen tämän luvun 14 §:ssä mainittujen perusteiden mukaisesti suorittamaan korvauksen viemärin tekokustannuksista sen silloisen kunnon mukaan sekä samoin perustein osallistumaan viemärin vastaiseen kunnossapitoon. Jos viemärin tai sen laitteiden suurentaminen tai uusiminen käy hänen liittymisensä vuoksi tarpeelliseksi, on hän velvollinen suorittamaan tästä johtuvat kustannukset. Jos tällöin viemäriä on yhteiseksi hyödyksi uusittu tai parannettu, on kuitenkin sitä vastaava kustannus jaettava asianosaisten kesken.

Jos se, joka johtaa talousjätevettä viemäriin, ryhtyy johtamaan siihen jätevettä sellaisesta rakennuksesta, josta sitä ei ole aikaisemmin johdettu, tai olennaisesti laajentaa viemäriin liitettyä rakennusta taikka jos muun jäteveden määrä huomattavasti lisääntyy, on jätevettä johtavan suoritettava lisäkorvaus, joka on määrättävä soveltuvin osin noudattaen tämän luvun 14 §:n määräyksiä.

16§

Yhteisen viemärin osalta on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä 6 luvun 17, 18, 20, 22―29 ja 31 §:ssä on säädetty, kuitenkin niin, että viemärin muodostamista yhteiseksi, yhteisen viemärin osakkaiden keskeisiä suhteita sekä viemäriyhtiötä koskevat asiat käsitellään vesioikeudessa.

Viemäriyhtiö perustetaan viemäriin osallistuvien kokouksessa. Viemäriyhtiön perustamista varten aloitteentekijän on kutsuttava muut viemäriin osallistuvat kokoukseen, jonka osalta on soveltuvin osin noudatettava vastaavia 7 luvun 10 §:n säännöksiä.

17§

Jos yhteiseksi muodostettavaa viemäriä varten on mahdollista tarkoituksenmukaisesti käyttää hyväkseen jo olevaa viemäriä tai sellaisen osaa, voi vesioikeus asianomaisen uuden viemärin tekijän hakemuksesta oikeuttaa, tai sen hakemuksesta, jolle jo tehty viemäri kuuluu, velvoittaa lunastamaan aikaisemman viemärin siitä arvosta, mikä sillä uutta viemäriä tehtäessä on katsottava olevan.

Jäteveden johtamista koskevia yhteisiä määräyksiä.
18§

Viemäreistä alueella, jolle on vahvistettu asemakaava, on säädetty erikseen. Milloin viemäri jatkuu asemakaava-alueen ulkopuolelle, on viemäristä tältä osin samoin kuin viemäreistä alueella, jolle on vahvistettu rakennuskaava, vastaavasti voimassa, mitä 6 luvun 35 §:ssä on säädetty ojituksesta.

19§

Vesikäymälästä tuleva jätevesi, joka kulkee avouomassa tai päästetään maahan, on ennen sen uomaan tai maahan päästämistä johdettava asianmukaisesti tehdyn saostuskaivon kautta, mikäli asetuksella ei ole määrätty muunlaista puhdistuslaitetta tehtäväksi.

Asetuksella voidaan määrätä, että muukin kuin 1 momentissa tarkoitettu jätevesi, joka kulkee avouomassa tai päästetään maahan ja josta saattaa aiheutua huomattavaa haittaa, on johdettava asianmukaisen puhdistuslaitteen kautta.

Tämän pykälän säännökset eivät koske aluetta, jolle on vahvistettu asemakaava.

20§

Jos jätevesi, josta ei tämän luvun 19 §:n nojalla ole asetuksella annettu määräyksiä ja joka kulkee avouomassa tai päästetään maahan, aiheuttaa huomattavaa haittaa eikä kysymys ole alueesta, jolle on vahvistettu asemakaava, voidaan se, jonka maalta tai laitoksesta jätevesi on lähtöisin, haittaa kärsivän tai asianomaisen valvontaviranomaisen hakemuksesta määrätä haitan poistamiseksi tarpeellisessa määrin puhdistamaan jätevesi ennen sen johtamista uomaan tai maahan, taikka ryhtymään muuhun haitan estämistä tarkoittavaan toimenpiteeseen.

Jos kysymys on jätevedestä, jonka johtamiseen viranomaisen lupa ei ole tarpeen, käsittelee asian vesilautakunta. Milloin jäteveden johtamiseen on ollut hankittava viranomaisen lupa, kuuluu 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antaminen sille viranomaiselle, joka luvan on myöntänyt.

21§

Ryhdyttäessä edellä tässä luvussa tarkoitettuihin toimeenpiteisiin, on korvausten osalta vastaavasti voimassa, mitä ojituksesta on säädetty.

Jäteveden laadusta toiselle aiheutuvasta haitasta on haittaa kärsivällä oikeus saada korvaus, jos haitta on huomattava.

22§

Ne jäteveden johtamista tai viemäriä koskevat asiat, joita edellä tässä luvussa ei ole määrätty vesilautakunnan käsiteltäviksi, käsittelee vesioikeus.

Jäteveden tai muun vesistöä pilaavan aineen päästämisestä vesistöön.
23§

Jäteveden vesistöön taikka 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun uomaan tai altaaseen johtamisesta on voimassa, mitä 1 luvun 19 ja 20 §:ssä vesien pilaamisen ehkäisemiseksi on säädetty.

Mitä 1 momentissa on sanottu, ei koske sellaisen jäteveden johtamista, jota tämän luvun 3 §:n nojalla saadaan johtaa ojaan ilman viranomaisen lupaa. Tällaisen veden johtamiseen on kuitenkin sovellettava, mitä tämän luvun 19 ja 20 §:ssä on säädetty.

24§

Vesioikeus voi hakemuksesta myöntää yksityiselle, yhteisölle tai yhdyskunnalle luvan sellaiseen jäteveden johtamiseen tai muuhun toimenpiteeseen, joka 1 luvun 19 ja 20 §:n mukaan ilman lupaa on kielletty. Luvan myöntäminen edellyttää, että toimenpiteestä aiheutuva haitta on katsottava saatavaan etuun verrattuna suhteellisen vähäiseksi eikä jäteveden tai muun vesistöä pilaavan aineen poistaminen tahi tällaisten aineiden vesistöön pääsyn estäminen ole kohtuullisin kustannuksin muulla tavoin mahdollista. Lupaa älköön myönnettäkö, jos toimenpiteestä aiheutuisi 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Myöntäessään 1 momentissa tarkoitetun luvan vesioikeus voi määrätä, että ennen toimenpiteeseen ryhtymistä tai määräajassa päätöksen antamisesta on tehtävä suoja- tai puhdistuslaitteita taikka ryhdyttävä veden juoksutuksen muuttamista tarkoittavaan tai muuhun toimenpiteeseen vahingon ja haitan vähentämiseksi.

Toimenpiteestä johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on korvattava.

25§

Jos jäteveden johtamisesta vesistöön tai muusta toiminnasta aiheutuu vesistössä huomattavaa pilaantumista, vesioikeus voi, mikäli kysymys ei ole edellä 23 §:n 2 momentissa tarkoitetusta jäteveden johtamisesta, siitä haittaa kärsivän hakemuksesta tai asianomaisen valvontaviranomaisen aloitteesta kieltää toiminnan tai määrätä sen jatkamisen edellytykseksi, että haitan ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi ryhdytään sellaisiin toimenpiteisiin, joita edellä 24 §:ssä tarkoitetaan. Tällainen määräys voidaan, milloin olosuhteet ovat muuttuneet, antaa viimeksi mainitussa pykälässä tarkoitetun luvan tai aikaisemman määräyksen estämättä.

Jos 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antaminen johtuu vesistöön rakentamisen tai muun tässä laissa tarkoitetun toimenpiteen, jollaiseksi ei kuitenkaan katsota lisääntynyttä jäteveden johtamista vesistöön, aiheuttamasta olosuhteiden muuttumisesta vesistössä, voi vesioikeus hakemuksesta määrätä rakentajan tai toimenpiteen muun suorittajan korvaamaan määräyksen täyttämisestä johtuvat kustannukset siltä osin, kuin ne ovat johtuneet tämän toimenpiteestä.

26§

Jos tämän luvun 24 tai 25 §:ssä tarkoitetun, määräajassa suoritettavan toimenpiteen toteuttaminen käy sanotussa ajassa taloudellisesti kohtuuttoman raskaaksi taikka tarvikkeiden puutteen vuoksi tai muusta tällaisesta syystä tuottaa huomattavia vaikeuksia eikä toimenpiteen toteuttamisen siirtämisestä johdu huomattavaa vesistön pysyvän pilaantumisen vaaraa, maatalousministeriö tai, milloin kysymys on kunnan velvoittamisesta puhdistuslaitoksen rakentamiseen yleisen viemärin yhteyteen, valtioneuvosto voi pitentää toimenpiteen suorittamiseksi asetettua määräaikaa enintään kolmella vuodella kerrallaan.

27§

Milloin yksityiselle, yhteisölle tai yhdyskunnalle myönnetään tämän luvun 24 §:ssä tarkoitettu lupa sellaisin ehdoin, että luvan saaja osaksi tai kokonaan vapautuu suorittamasta toimenpiteitä vesistön pilaantumisen ehkäisemiseksi taikka saa luvan johdosta käyttökustannusten säästymisenä tai muutoin ilmenevää huomattavaa taloudellista etua, luvan saaja voidaan velvoittaa suorittamaan valtiolle vuosittain vesiensuojelumaksu.

Vesiensuojelumaksu on käytettävä valtiolle vesien suojelusta, erityisesti sitä varten suoritettavasta tutkimustyöstä johtuviin menoihin, taikka milloin lupaan perustuvat toimenpiteet ilmeisesti vahingoittavat vesistön kalakantaa, kalakannan säilyttämiseen vesistössä.

Maksu on määrättävä enintään kahdeksi sadalta sen edun vuotuisesta arvosta, jonka saamiseen maksuvelvollisuus perustuu.

Vesiensuojelumaksu voidaan määrätä sen valtion viranomaisen vaatimuksesta, jolle vesien valvonta niiden suojelun tai kalastuksen osalta kuuluu. Vaatimus on, jollei sitä ole tehty lupaa pyydettäessä, käsiteltävä hakemusasioita koskevassa järjestyksessä. Olosuhteiden olennaisesti muuttuessa voidaan maksun suuruutta sanotun viranomaisen tai maksuun velvollisen hakemuksesta muuttaa tai maksu kokonaan poistaa.

28§

Milloin tässä luvussa tarkoitettuun toimenpiteeseen on ryhdytty tai laite taikka rakennelma otettu käyttöön ennen tämän lain voimaan tuloa, on sen osalta sovellettava tämän lain säännöksiä.

Ennen tämän lain voimaan tuloa käyttöön otettua yhteistä viemäriä varten ei kuitenkaan tarvitse perustaa tässä luvussa tarkoitettua viemäriyhtiötä, jos viemäriä varten on saatu valtion tai kunnan avustuksena tai lainana myöntämiä varoja taikka sitä varten on perustettu osakeyhtiö, osuuskunta tai muu yhteisö. Muussa tapauksessa on vastaavasti sovellettava, mitä 6 luvun 25 §:n 3 momentissa ojitusyhtiöstä on säädetty.

29§

Siitä, mitä on noudatettava jätevedestä aiheutuvan pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi on säädetty 1 luvun 22 §:ssä.

Jätevedestä johtuvien terveydellisten haittojen estämisestä ovat sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, voimassa terveydenhoitolainsäädännön määräykset.

11 luku

Korvaukset.

Milloin korvausta tämän lain säännösten mukaan on suoritettava vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä, joka johtuu tämän lain tai siihen perustuvan luvan nojalla suoritetusta toimenpiteestä, on korvausta määrättäessä ja suoritettaessa noudatettava tässä luvussa olevia säännöksiä.

Mitä 1 momentissa on säädetty, on sovellettava 5 luvun 79 §:ssä tarkoitettuun uittovahinkoon ja sen korvaamiseen, sikäli kuin tätä vahinkoa ja siitä aiheutuvan korvauksen määräämistä koskevista säännöksistä ei muuta johdu.

Jos vahinko, josta luvan myöntämisen yhteydessä olisi määrättävä suoritettavaksi korvausta, aiheutuu toimenpiteestä, johon lupaa ei ole haettu sen vuoksi, ettei siitä ole voitu otaksua aiheutuvan seurauksia, joista luvan hakemisvelvollisuus johtuu, on tällainenkin vahinko jäljempänä olevien säännösten mukaisesti asianomaiselle korvattava.

Jos tässä laissa tarkoitetun, vesistöön tai sen rannalle tehdyn tai tekeillä olevan laitteen tai rakennelman taikka ojan, vedenjohdon, viemärin tai muun sellaisen johdon epäkuntoon joutumisesta, joka ei ole johtunut poikkeuksellisesta ulkonaisesta syystä, aiheutuu veden tulvaa, vesistön tai pohjaveden pilaantumista tai muuta vahinkoa, vastaa sen omistaja, ja jos omaisuus on luovutettu toisen hallintaan, haltija yhteisvastuullisesti omistajan kanssa vahingosta, vaikkei vahinko ole aiheutunut näiden tuottamuksesta.

Edellä 1 momentissa sekä 1 luvun 25 §:ssä ja 5 luvun 79 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa on kuitenkin sen, joka ei ole tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttanut vahinkoa, korvattava vain toisen omaisuutta välittömästi kohdannut vahinko.

Jollei jonkin toimenpiteen osalta ole korvauksesta muuta säädetty, on tässä laissa tarkoitettuna vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä korvattava:

1) edunmenetys, joka johtuu tämän lain nojalla toiselle myönnetystä käyttöoikeudesta taikka oikeudesta lunastaa kiinteätä tai irtainta omaisuutta;

2) kiinteän tai irtaimen omaisuuden tai sen osan muusta kuin 1 kohdassa mainitusta syystä aiheutuva menettäminen, vahingoittuminen tai huononeminen, omaisuuden käytön estyminen tai vaikeutuminen, sen tuoton vähentyminen, myyntiarvon aleneminen sekä omistusoikeuteen perustuvan muunkin varallisuusarvoisen edun menettäminen sellaiseksi luettuna myös omaisuuden siirtämisestä ja toisenlaiseksi muuttamisesta johtuvat kustannukset;

3) edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta edunmenetyksestä johtuva, samalle omistajalle kuuluvan muun kiinteän tai irtaimen omaisuuden käyttöarvon väheneminen tai myyntiarvon aleneminen taikka rakennuksen tai muun omaisuuden siirtämisestä tai uudelleen rakentamisesta johtuvat kustannukset;

4) rasite- tai nautintaoikeuden, vesivoiman käyttöoikeuden, kalastusoikeuden sekä niihin verrattavan muun erityisen oikeuden menettäminen taikka sen käyttämisen estyminen tai vaikeutuminen, vuokraan perustuvan oikeuden osalta kuitenkin vain siltä osin, kuin vuokramiehellä ei ole oikeutta tämän luvun 19 §:ssä säädettyyn vuokramaksun alennukseen;

5) rakennuksen tai muun rakennelman, laitteen tai kaluston käyminen osittain tai kokonaan hyödyttömäksi edellä 4 kohdassa tarkoitetun edunmenetyksen johdosta;

6) muuhun kuin omistusoikeuteen tai 4 kohdassa tarkoitettuun erityiseen oikeuteen perustuvan, edun käyttäjälle tarpeellisen veden saannin taikka vesialueen tai sen rannan muun tärkeän käyttämismahdollisuuden estyminen tai huomattava vaikeutuminen;

7) porotalouden estyminen tai vaikeutuminen; sekä

8) liikkeen harjoittamisen keskeytyminen toimenpiteen kohteeksi joutuneella kiinteistöllä sekä sellaiselta kiinteistöltä muuttamisesta johtuvat kustannukset.

Korvattavaksi vahingoksi ei katsota tässä laissa säädettyyn yleiseen oikeuteen perustuvan vesistössä kulkemisen ja uiton estymistä tai vaikeutumista. Näiden etujen turvaamiseksi suoritettavista toimenpiteistä on edellä erikseen säädetty.

Vahingosta, jota tarkoitetaan tämän luvun 3 §:n 1―5 kohdissa, on, mikäli tämän luvun 6 tai 7 §:stä ei muuta johdu, suoritettava sen täyttä arvoa vastaava korvaus. Milloin korvausta suoritetaan kiinteän omaisuuden tai siihen kuuluvan osan luovuttamisesta taikka kiinteään omaisuuteen perustetusta käyttöoikeudesta eikä tässä laissa ole toisin säädetty, on korvausta määrättäessä sovellettava yleisen pakkolunastuslainsäädännön säännöksiä korvauksen määräämisen perusteista.

Jos korvaukseen oikeutetun omaisuudelle välittömästi johtuu vahingon aiheuttaneesta toimenpiteestä hyötyä eikä hän sen perusteella ole velvollinen osallistumaan yrityksen kustannuksiin hänen saamansa hyöty kohtuuden mukaan sovitellen otettava huomioon korvausta määrättäessä.

Vahingosta, josta säädetään tämän luvun 3 §:n 6―8 kohdassa, on korvaus määrättävä elosuhteiden mukaan ottamalla huomioon myös korvaukseen oikeutetulle yrityksestä välittömästi johtuva hyöty, sikäli kuin hänen ei ole osallistuttava yrityksen kustannuksiin.

Milloin tämän lain nojalla myönnetään oikeus lunastaa, ottaa pysyvään käyttöön tai muuttaa vesialueeksi toiselle kuuluva maaalue, on maapohjaan sekä sillä oleviin rakennuksiin, rakennelmiin ja laitteisiin kohdistuva vahinko korvattava puolitoistakertaisena. Korvaus on suoritettava puolitoistakertaisena niin ikään sille, joka joutuu menettämään vesivoimaa.

Mitä 1 momentissa on säädetty toiselle kuuluvan maan käytöstä suoritettavasta korvauksesta, ei koske ojaa, vedenjohtoa tai -ottamoa taikka viemäriä varten tarvittavaa aluetta.

Milloin tähän lakiin perustuvalla toimenpiteellä saatetaan toiselle kuuluva maa-alue pysyvästi veden alle taikka muutoin välittömästi aiheutetaan huomattavaa pysyväistä haittaa toisen kiinteistön tai siihen kuuluvan alueen käyttämiselle, voidaan käyttöoikeuden myöntämisen asemesta omistajan vaatimuksesta kysymyksessä oleva kiinteistö tai alue määrätä lunastettavaksi.

Jos osa kiinteistöstä lunastetaan omistajalta tai hän menettää mahdollisuuden sen käyttämiseen ja jäljelle jäävän osan käyttämiselle aiheutuu tästä huomattavaa pysyväistä haittaa, on koko kiinteistö omistajan niin vaatiessa määrättävä lunastettavaksi.

Niin ikään voidaan määrätä lunastettavaksi sellainen hyödyttömäksi käyvä kiinteä tai irtain omaisuus, josta sen omistajalla on oikeus vaatia korvausta tämän luvun 3 §:n 3 tai 5 kohdan perusteella, mikäli omistaja vaatii omaisuutta lunastettavaksi eikä ole katsottava, että hänen kohtuuden mukaan on tyydyttävä korvauksen saamiseen käyttöoikeuden menettämisestä.

Tämän pykälän nojalla suoritettava korvaus on puolitoistakertainen sellaisen alueen osalta, jota 6 §:n 1 momentissa tarkoitetaan.

Kun johonkin toimenpiteeseen tämän lain nojalla annetaan lupa, on samalla määrättävä, onko tiedossa olevasta vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä sekä mihin määrään suoritettava korvausta. Sellaisesta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä, jota lupaa myönnettäessä ei ole edellytetty tai jonka korvaaminen on lupapäätöksessä määrätty myöhemmin ratkaistavaksi, samoin kuin myös vahingosta, jota tarkoitetaan tämän luvun 1 §:n 3 momentissa, on korvausta haettava erikseen samassa järjestyksessä kuin lupaa kysymyksessä olevaan toimenpiteeseen.

Korvausta sellaisen tähän lakiin perustuvan toimenpiteen johdosta, johon ei tarvita lupaa, tai vahingosta, jota tämän luvun 2 §:ssä tarkoitetaan, on vaadittava hakemuksella vesioikeudessa tai, kysymyksen ollessa ojitukseen liittyvästä korvauksesta, ojitustoimituksessa.

Asianosaiset saavat sopia korvauksen suorittamisesta ja määrästä sekä muistakin korvausta koskevista seikoista.

Milloin sopimus koskee kiinteää omaisuutta, joka on saamisen tahi toistuvan raha- tai tavaratulon kantamisoikeuden panttina taikka omaisuutta, johon on vahvistettu irtaimistokiinnitys, on sopimukseen saatava tällaisen oikeuden haltijan suostumus.

10§

Vahvistettu korvaus on määrättävä maksettavaksi yhdellä kertaa, jollei kysymys ole tämän luvun 11 §:ssä tarkoitetusta tapauksesta tai muut erityiset syyt eivät vaadi sen maksamista määräajoin. Määräajoin maksettavan korvauksen suorittamisesta voidaan, milloin korvauksen saaja sitä vaatii, määrätä asetettavaksi vesioikeuden hyväksymä vakuus.

11§

Kun tämän lain nojalla on myönnetty oikeus toisen omistamaan tilaan kuuluvan vesivoiman käyttämiseen, on tilan omistajalla, jos hän sitä vaatii ja sen harkitaan voivan tapahtua erityisesti vaikeuttamatta vesivoiman käyttämistä suunniteltuun tarkoitukseen, myönnettävä oikeus, vähentämällä vastaavasti vesivoiman käyttöoikeudesta suoritettavan rahakorvauksen määrää, saada rakennettavasta voimalaitoksesta sähkövoimaa koti- ja maatalouttaan varten.

Jollei 1 momentin mukaan toimitettavasta sähkövoimasta saada asianomaisten kesken aikaan sopimusta, on vesioikeuden vahvistettava luovutettava voimamäärä, sen luovuttamistapa ja jakautuminen vuorokauden ja vuoden eri osille sekä muut tarpeelliset ehdot.

Korvaukseen oikeutetun on, jollei toisin sovita tai yleistä sähkövoiman jakeluverkkoa ole käytettävissä, otettava sähkövoima vastaan voimalaitoksen alueella olevasta jakelupaikasta, ja hänellä on oikeus korvauksetta pitää sanotulla alueella voiman siirtämistä varten tarpeelliset johdot ja muut laitteet.

Oikeus saada tämän pykälän nojalla sähkövoimaa on tilaan liittyvä etu, jota ei voida siitä erottaa.

12§

Jos toimenpiteestä, johon tämän lain säännösten mukaan on haettava lupa, on seurauksena, että veden saanti joltakin alueelta estyy tai huomattavasti vaikeutuu, on vesioikeuden, jos asianomainen sitä vaatii, määrättävä, että näin syntyvä vahinko on alueen omistajalle tai vettä muun erityisen oikeuden nojalla ottavalle rahalla korvaamisen sijasta hyvitettävä rakentamalla korvaukseen oikeutetulle uusi kaivo tai syventämällä entistä tahi jatkamalla vedenjohtoa taikka asettamalla hänen käytettäväkseen kohtuulliset vaatimukset täyttävä muu vedenottamo siihen kuuluvine laitteineen sekä johto, joka on tarpeen veden johtamiseksi asianomaisen tontille tai rakennuspaikalle. Tehtyjen laitteiden ja rakennelmien kunnossapito kuuluu, jollei vesioikeus elosuhteet huomioon ottaen toisin määrää, korvaukseen oikeutetulle.

Jos 1 momentissa tarkoitettu korvausvelvollisuus aiheutuu vedenottamon tekemisestä tai käyttämisestä, voidaan korvaukseen oikeutetulle, mikäli se kohtuuttomitta kustannuksitta ja ottamon käyttötarkoitusta vaarantamatta käy päinsä, myöntää rahakorvauksen sijasta oikeus saada ottamosta, niin kauan kuin se on käytössä, vesioikeuden vahvistettava, enintään asianomaisen aikaisempaa kulutusta vastaava määrä vettä hinnasta, joka vastaa annettavan veden osuutta ottamon käyttökustannuksista. Tätä varten tarvittava johto veden saantiin oikeutetun tontille tai rakennuspaikalle saakka on korvausvelvollisen kustannuksella rakennettava ja pidettävä kunnossa.

Mikäli edellä tässä pykälässä tarkoitettujen laitteiden käyttäminen tuottaa korvaukseen oikeutetulle hänen kärsimäänsä vahinkoa suuremman hyödyn, voidaan hänet päätöksessä, jossa kysymyksessä olevista toimenpiteistä määrätään, kohtuuden mukaan, enintään näin saatavan hyödyn määrää vastaavalla osuudella velvoittaa osallistumaan laitteiden hankinta- ja kunnossapitokustannuksiin

13§

Jos vahingon, haitan tai muun edunmenetyksen, josta tämän lain mukaan on suoritettava korvaus, ehkäiseminen tai vähentäminen on muissa kuin edellä erikseen mainituissa tapauksissa mahdollista erityisin laittein tai toimenpitein eivätkä niiden kustannukset suhteettomasti ylitä vahingosta suoritettavan rahakorvauksen määrää, on korvausvelvollinen, milloin se havaitaan kohtuulliseksi, rahakorvauksen sijasta velvoitettava kustannuksellaan tekemään sanotut laitteet ja suorittamaan vahinkoa ehkäisevät muut toimenpiteet.

14§

Samalla kun annetaan korvausvelvollisuudesta ratkaisu, on määrättävä, milloin ja miten korvaus on suoritettava, sekä tarvittaessa annettava määräykset siitä, milloin niihin toimenpiteisiin, joista korvausta on suoritettava, saadaan ryhtyä.

Kertakaikkinen korvaus, joka on rahana suoritettava, on, mikäli asianosaiset eivät toisin sovi tai 2 luvun 26 §:stä muuta johdu, määrättävä maksettavaksi tai asianmukaisesti talletettavaksi ennen korvausvelvollisuuden aiheuttavaan toimenpiteeseen ryhtymistä.

Milloin kuitenkin edellä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan ryhtyä ennen korvauksen maksamista tai tallettamista, on siitä lukien, kun vahinkoa aiheuttavaan toimenpiteeseen on annettu oikeus, määrättävä suoritettavaksi vuosittain korkoa kuusi sadalta kysymyksessä olevalle korvausmäärälle.

15§

Milloin kertakaikkinen korvaus määrätään suoritettavaksi kiinteistön tai siihen kuuluvan alueen luovuttamisesta, kiinteään omaisuuteen perustetusta käyttöoikeudesta tai siihen tämän lain nojalla muutoin kohdistetusta toimenpiteestä ja kysymyksessä oleva omaisuus on saamisen taikka toistuvan raha- tai tavaratulon kantamisoikeuden panttina, tulee vesioikeuden samalla määrätä, että korvaus on päätöksen saatua lainvoiman talletettava ulosotonhaltijalle ja jaettava, niin kuin ulosmitatun omaisuuden myyntihinnasta on säädetty. Panttioikeuden haltijalla on talletettuun korvausmäärään yhtäläinen oikeus, kuin hänellä oli asianomaiseen kiinteistöön.

Tallettamista älköön kuitenkaan määrättäkö toimitettavaksi, jos esitetään panttioikeuden haltijan suostumus korvauksen tallettamatta jättämiseen taikka jos korvattavan edun vähäisyyden vuoksi tai muusta tällaisesta syystä vahingon ei ole katsottava sanottavasti heikentäneen vakuuden arvoa.

16§

Milloin kiinteälle omaisuudelle, joka on saamisen taikka toistuvan raha- tai tavaratulon kantamisoikeuden panttina, aiheutuu vahinkoa sellaisesta tässä laissa tarkoitetusta toimenpiteestä, joka tulee samalle omistajalle kuuluvan muun kiinteistön tai luonteeltaan itsenäisen yrityksen hyväksi, on lupaa toimenpiteeseen myönnettäessä vahvistettava vahinkoa vastaava korvaus ja määrättävä se talletettavaksi, niin kuin tämän luvun 15 §:n 1 momentissa on säädetty, mikäli kysymys ei ole sellaisesta tapauksesta, jota sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitetaan.

17§

Jos useat yhteisesti ovat ryhtyneet sellaiseen tässä laissa tarkoitettuun yritykseen, jonka toimeenpanemisen johdosta korvausta on suoritettava, ovat he yhteisvastuullisesti velvollisia korvauksen suorittamiseen.

18§

Jos vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä, joka on aiheutettu kiinteälle omaisuudelle tai sellaiselle laitokselle, johon voidaan vahvistaa kiinnitys, on määrätty määräajoin maksettava korvaus, kuuluu oikeus korvaukseen kysymyksessä olevaan omaisuuteen etuna, jota ei voida siitä erottaa.

19§

Jos joku hallitsee aluetta vuokraoikeuden nojalla ja vuokramies tässä laissa tarkoitetun toimenpiteen johdosta menettää alueen osan hallinnan tai käyttömahdollisuuden, hänellä on oikeus näin kärsimäänsä menetystä vastaavilta osin saada vuokramaksu alennetuksi.

20§

Ojitusta koskevissa asioissa ja milloin ojituksesta annettuja säännöksiä on sovellettava jäteveden johtamiseen, on soveltuvin kohdin noudatettava tämän luvun 2, 8―10 sekä 14―19 §:n säännöksiä.

12 luku

Erinäisiä säännöksiä.

Jos tämän lain nojalla on myönnetty oikeus lunastaa taikka määrätty lunastettavaksi toiselle kuuluva alue, on se, jos kysymys on tilaan tai tilojen yhteiseen alueeseen kuuluvasta määräalasta, erotettava lohkomalla, sekä muussa tapauksessa erotettava eri kiinteistöksi tahi liitettävä ennestään olevaan kiinteistöön soveltuvin osin noudattaen, mitä jakolainsäädännössä on säädetty erillisen alueen muodostamisesta tilaksi tai liittämisestä ennestään olevaan tilaan.

Omistusoikeus tämän lain nojalla lunastettavaan kiinteistöön siirtyy omaisuuden saajalle, kun asiaa koskeva päätös on tullut lainvoimaiseksi ja omistajalle tuleva korvaus on hänelle suoritettu tai asianmukaisesti talletettu sekä, milloin kysymys on tietyn alueen lunastamisesta, myös tämän luvun 1 §:ssä tarkoitettu toimitus on saanut lainvoiman.

Päätöksestä, jolla on annettu oikeus tai määrätty velvollisuus lunastaa toisen kiinteistöön kuuluva alueen vesioikeuden toimesta, vaikka päätökseen olisikin haettu muutosta, ilmoitettava asianomaiselle tuomarille merkinnän tekemistä varten kiinnitysasiain pöytäkirjaan. Kun tällainen alue erotetaan eri kiinteistöksi, katsotaan erottamisen oikeudellisen vaikutuksen alkavan siitä päivästä, jona merkintä kiinnitysasiain pöytäkirjaan tehtiin. Oikeus lunastettavan alueen erottamiseen säilyy asianomaisen kiinteistön omistusoikeuden siirtymisestä huolimatta silloinkin, kun kiinteistö pakkotoimin myydään.

Kiinteistö, joka joutuu tämän lain nojalla toisen omaksi, vapautuu siihen kohdistuvasta panttioikeudesta, kun 11 luvun 15 §:ssä säädetty tallettaminen toimitetaan tai vesioikeuden päätös, ellei tallettamista ole toimitettava, tulee lainvoimaiseksi ja tästä on ilmoitettu asianomaiselle tuomarille merkinnän tekemistä varten kiinnitysasiain pöytäkirjaan. Sama on voimassa tämän lain nojalla toiselle joutuneen alueen osalta, kun myös sen erottaminen on toimitettu ja se on tullut lainvoimaiseksi.

Jos muuta kiinteistöön kohdistuvaa oikeutta ei yrityksen toteuttamisen vuoksi voida säilyttää taikka tällaisen oikeuden käyttäminen huomattavasti vaikeutuu ja sen haltija vaatii oikeuden lunastamista, vesioikeuden tulee lunastamista koskevassa päätöksessään määrätä oikeus raukeamaan siitä lukien, kun päätös on tullut lainvoimaiseksi ja oikeuden menettämisestä suoritettava korvaus, mikäli sellainen on määrätty, on maksettu tai asianmukaisesti talletettu.

Tämän lain nojalla myönnettyyn lupaan perustuvan oikeuden käyttäminen voidaan lupaa annettaessa rajoittaa määrättyyn tarkoitukseen.

Jos sellainen kiinteistö, jonka hyväksi on annettu tässä laissa tarkoitettu lupa tai oikeus taikka jonka puolesta on osallistuttu sille hyötyä aiheuttavaan toimenpiteeseen, siirtyy toiselle, siirtyvät tälle myös luvan tai oikeuden saajalle taikka toimenpiteeseen osallistuneelle kuuluneet oikeudet ja velvollisuudet. Kiinteistö, jolle on aiheutunut luvasta, oikeudesta tai toimenpiteestä hyötyä, on vastuussa sen kohdalta suoritettavasta korvauksesta tai maksusta, niin kuin jäljempänä 9 §:ssä on säädetty.

Mitä 1 momentissa on sanottu kiinteistöstä, koskee soveltuvin kohdin myös laitosta ja yritystä.

Tämän lain nojalla saadut, toisen omaisuuteen kohdistuvat oikeudet pysyvät voimassa silloinkin, kun kysymyksessä oleva omaisuus myydään pakkotoimin tai muulla tavoin luovutetaan tai siirtyy toisen omaksi.

Jos sellaista yritystä varten, jonka toimeenpanemiseen on annettu tässä laissa tarkoitettu lupa, on muutoin kuin tämän lain nojalla saatu sitä varten tarpeellinen alue ja tämä alue riidan, konkurssin tai ulosoton johdosta taikka muusta syystä on joutunut pois siltä, jolle sen lupaa myönnettäessä katsottiin kuuluvan, vesioikeus voi hakemuksesta, jos se yrityksen laadun ja merkityksen huomioon ottaen katsotaan tarpeelliseksi, antaa yrityksen omistajalle kysymyksessä olevaan alueeseen sellaisen käyttöoikeuden, jota 2 luvun 7 §:ssä tarkoitetaan.

Jos 2 momentissa mainitulla tavalla saatu oikeus voimalaitoksessa käyttöön otettuun vesivoimaan on menetetty, voi vesioikeus hakemuksesta antaa voimalaitoksen omistajalle 3 luvun 9 §:n mukaisen pysyvän käyttöoikeuden tähän vesivoimaan.

Oikeudesta alueeseen tai vesivoimaan on määrättävä suoritettavaksi sen silloista arvoa vastaava korvaus.

Milloin oikeus sellaiseen toimenpiteeseen, johon tämän lain nojalla voitaisiin antaa lupa, perustuu asianosaisten väliseen sopimukseen, voidaan tällainen lupa kuitenkin asianomaisessa järjestyksessä hakea ja myöntää oikeuden suojaamiseksi kiinteistön uutta omistajaa vastaan.

Rasitteen perustamisesta kiinteistöön jakolainsäädännön mukaan on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Jos useat yhteisesti ovat ryhtyneet tässä laissa tarkoitettuun yritykseen, ja joku heistä jättää osansa tekemättä, on tarkoitusta varten tämän lain mukaisesti perustetulla yhtiöllä tai, jollei sellaista ole, toisella osakkaalla oikeus laiminlyöjän kustannuksella tehdä tai teettää työ.

Työstä aiheutuneista kohtuullisista kustannuksista, mikäli ne ovat tulleet osansa tekemättä jättäneelle osakkaalle kuuluvan kiinteistön hyväksi, on sanottu kiinteistö vastuussa niin kuin jäljempänä 9 §:ssä on säädetty.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja kustannuksia on, jollei asianomainen niitä kehoituksen saatuaan suorita, vaadittava kanteella vesioikeudessa. Määrätessään kustannukset suoritettaviksi vesioikeuden on samalla ratkaistava, onko tämän pykälän 2 momenttia niiden osalta sovellettava.

Korvaus tai muu suoritus, josta kiinteistö tämän lain mukaan on vastuussa tai panttina, saadaan, jos se ei ole ollut maksamatta pitempää aikaa kuin kolme vuotta erääntymispäivästä tai jos sen perimiseen sanotun ajan kuluessa on ryhdytty ja perimistä keskeytyksettä jatkettu, ottaa kiinteistöstä samalla etuoikeudella kuin kiinteistöstä menevistä julkisoikeudellisista suorituksista on säädetty.

Henkilökohtaisesti vastaa tällaisesta suorituksesta se, joka suorituksen erääntyessä omistaa kiinteistön.

10§

Jos useat yhteisesti ovat tämän lain nojalla velvolliset samaan suoritukseen, eikä kysymys ole rikokseen perustuvasta korvausvelvollisuudesta, ja joku heistä on suorittanut enemmän, kuin hänelle hänen osuutensa mukaan kuuluu, on hänellä, jollei tässä laissa ele toisin säädetty, oikeus periä muilta näiden osuus. Jos joku viimeksi mainituista on ilmeisesti maksukyvytön tai jos hänen oleskelupaikkansa on tuntematon, maksakoon jokainen muista osuutensa vajauksesta. Sama on laki, milloin se, joka on maksanut enemmän kuin oman osuutensa, on toiselta vaatinut tämän osuutta tai asianmukaisella tavalla lähettänyt ilmoituksen vaatimuksestaan, eikä maksua ole sen jälkeen kuukauden kuluessa suoritettu.

11§

Milloin joku on tämän lain mukaan velvoitettava suorittamaan valtiolle kalakannan säilyttämiseksi käytettävä maksu, on se määrättävä niin suureksittä sillä voidaan kustantaa kalojen riittävän runsas istuttaminen siihen vesialueeseen, mihin kalakantaa vahingoittava vaikutus ulottuu, taikka suorittaa muut tarpeelliset toimenpiteet.

Jos 1 momentissa mainittu vahinko johtuu vesivoiman käyttämisestä tai pääasiassa sitä varten toimeenpantavasta vesistön säännöstelystä, on maksu laskettava käyttöön otetun tai lisäyksenä saatavan voimamäärän mukaan. Kalastusvahingosta, joka aiheutuu vesistön kuntoonpanemisesta uittoa varten, on maksu laskettava uittoyksiköiden mukaan.

12§

Maksu kalakannan säilyttämiseksi suoritetaan maataloushallitukselle ja on varat sen toimesta käytettävä vesioikeuden lupapäätöksessä määräämällä tavalla.

13§

Milloin 10 luvun 27 §:ssä tarkoitetuista vesiensuojelumaksuista kertyneet varat maksun suorittamista koskevassa päätöksessä määrätään käytettäväksi vesistön kalakannan säilyttämiseen, on maksu samalla määrättävä suoritettavaksi maataloushallitukselle, jonka toimesta varat on käytettävä sanottuun tarkoitukseen. Muussa tapauksessa maksu määrättäköön suoritettavaksi sille valtion viranomaiselle, jolle vesien valvonta niiden suojelun osalta kuuluu, sen toimesta edellä mainitun pykälän mukaisesti käytettäväksi vesien suojeluun.

14§

Säännöstelymaksu, josta säädetään 8 luvun 25 §:ssä, on vesioikeuden määrättävä suoritettavaksi sen läänin lääninhallitukselle, jonka alueella kunta, jonka hyväksi maksu on käytettävä, sijaitsee. Myöntäessään kunnalle sen hakemuksesta varoja, tulee lääninhallituksen samalla määrätä, mihin tarkoitukseen ne saadaan käyttää.

15§

Mitä tässä laissa on säädetty kiinteistöstä, koskee myös sellaista toisen maalla olevaa rakennusta tai laitosta, joka hallintaoikeuksineen maahan voidaan maan omistajaa kuulematta luovuttaa.

16§

Ryhdyttäessä vesistön järjestelyä tai sen vedenjuoksun säännöstelyä tarkoittavaan toimenpiteeseen on toimenpiteen suorittajan silloinkin, kun siihen tämän lain mukaan ei ole tarpeen hakea vesioikeuden lupaa, hyvissä ajoin ennen töiden alkamista ilmoitettava siitä asianomaiselle vesistöjä valvovalle viranomaiselle sen mukaisesti kuin siitä asetuksella tarkemmin määrätään.

17§

Laitoksen tai rakennelman omistajalla, uiton toimittajalla sekä asianomaisella valtion viranomaisella on oikeus, milloin se on tarpeen jäätymisestä tai jäästä johtuvan vahingon tai haitan estämiseksi, räjäyttää jäätä tarpeellista varovaisuutta noudattaen, asettaa tilapäisiä puomeja tai suorittaa muita välttämättömiä toimenpiteitä. Jos jääeste poistetaan räjäyttämällä, on se tehtävä niin, ettei yleistä tai yleisesti käytettyä talvitietä ilman pakottavaa tarvetta katkaista eikä kalakantaa sanottavasti vahingoiteta.

Ennen 1 momentissa tarkoitetun räjäyttämisen suorittamista on siitä asianomaiselle poliisiviranomaiselle ilmoitettava.

18§

Milloin 1 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua vesialueen rajaa maata vastaan on vesistön säännöstelyn aiheuttaman vedenkorkeuksien vaihtelun johdosta vaikea määrätä, vesioikeus voi säännöstelyä koskevassa lupapäätöksessä tai erikseen tehdystä hakemuksesta määrätä, missä sanotun rajan on katsottava kulkevan.

13 luku

Rangaistussäännöksiä.

Joka vastoin sitä, mitä 1 luvussa on säädetty, sulkee avoinna pidettävän väylän tai panee siihen esteen, muuttaa vesistöä tai 1 luvun 17 §:n vastaisesti estää veden vapaata juoksua, ryhtyy toimenpiteeseen, joka aiheuttaa vesistön tai veden pilaantumista taikka muutoin ilman laillista oikeutta tahallaan saa aikaan vahingollisen muutoksen vesioloissa rangaistakoon sakolla tai enintään kahden vuoden vankeudella.

Joka törkeällä tuottamuksella on aiheuttanut 1 momentissa tarkoitetun seurauksen, rangaistakoon, jollei yksityisen tai yleisen edun loukkaus ole vähäinen, sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella.

Milloin joku ilman lupaa ryhtyy toimenpiteeseen, johon tämän lain mukaan on haettava lupa, taikka panee toimeen yrityksen toisella tavalla, kuin laissa tai annetussa lupapäätöksessä tahi niiden nojalla on määrätty tai myönnetyn luvan lakattua olemasta voimassa, rangaistakoon, jos teko ei ole tämän luvun 1 §:n mukaan rangaistava, sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella.

Samanlaiseen rangaistukseen on tuomittava se, joka, ennen kuin hänellä siihen tämän lain mukaan on oikeus, ryhtyy toimenpiteeseen, johon lupa on myönnetty tai ottaa käyttöön toiselle kuuluvaa omaisuutta ilman tämän suostumusta. Sama on laki, milloin luvan saaja laiminlyö noudattaa, mitä lupapäätöksessä veden korkeudesta tai juoksuttamisesta, työn toimittamisesta, muiden etujen turvaamiseksi tehtävistä laitteista ja rakennelmista tai toimenpiteen suorittamisesta muutoin on määrätty.

Joka laiminlyö sellaisen luvan varassa olevan yrityksen loppuun saattamisen, jonka kesken jättämisestä saattaa aiheutua vaaraa toiselle tai toisen omaisuudelle, taikka ilman lupaa poistaa laitteen tai rakennelman, minkä poistamiseen on haettava lupa, rangaistakoon, niin kuin 1 momentissa on säädetty.

Joka laiminlyö tähän lakiin tai sen nojalla annettuun määräykseen perustuvan velvollisuutensa pitää kunnossa patoa tai muuta rakennelmaa vesistössä, vesistöön tai sen ulkopuolelle tehtyä pengertä, uomaa, kanavaa tai kulkuväylää, tai vesistön järjestely- tai säännöstely-yritykseen kuuluvaa laitosta taikka ojaa, vedenjohtoa tahi viemäriä, rangaistakoon sakolla tai jos laiminlyönnistä saattaa aiheutua vaaraa toiselle tai toisen omaisuudelle enintään kuuden kuukauden vankeudella.

Joka häiriötä aiheuttamalla tai muutoin käyttää väärin oikeutta vesistössä kulkemiseen taikka syyllistyy 1 luvun 27―31 §:ssä tarkoitetun oikeuden väärinkäyttämiseen, rangaistakoon, jollei kysymys ole tämän luvun 5―8 §:ssä sanotusta teosta tai laiminlyönnistä, sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella.

Joka vesistössä, jolle on vahvistettu uittosääntö, toimittaa uittoa muulla tavalla tai muuna aikana, kuin uittosäännössä on määrätty, tahi muutoin rikkoo uittosäännön määräyksiä taikka toimittaa uittoa toisin, kuin sitä koskeva väliaikainen lupa edellyttää, rangaistakoon sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella.

Joka yhteisuittoalueella toimittaa yksityisuittoa hankkimatta siihen, milloin se on tarpeen, asianmukaista lupaa, rangaistakoon sakolla.

Joka syyllistyy 5 luvun 3―5 §:n mukaan uittajalle kuuluvien oikeuksien väärinkäyttämiseen, rangaistakoon sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella.

Jos vesistön kuntoonpanijaksi määrätty jättää hänelle annetun tehtävän täyttämättä taikka uittaja tai muu, jolle vesistön kunnossapito uittoa varten kuuluu, laiminlyö pitää kunnossa sanotussa tarkoituksessa tehtyjä rakennelmia ja laitteita tahi jättää noudattamatta, mitä niiden poistamisesta uiton päätyttyä tai uittotavan muuttuessa on määrätty, rangaistakoon sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella. Sama on laki, milloin uittaja jättää täyttämättä, mitä hänen velvollisuudekseen tässä laissa tai sen nojalla muiden etujen turvaamiseksi on määrätty.

Jos uittaja jättää säädetyssä ajassa antamatta ilmoituksen asiamiehestään taikka uitettavan puutavaran omistaja laiminlyö tehdä säädetyn ilmoituksen puutavaramerkistään, rangaistakoon sakolla.

Yhtäläiseen rangaistukseen tuomittakoon se, joka jättää uittotavaran vastoin 5 luvun 93 §:n säännöstä merkitsemättä, taikka uittaa puutavaraa kuorimattomana, milloin se on tässä laissa tai sen nojalla kielletty.

Sama olkoon laki, jos uittaja laiminlyö 5 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetyn ilmoituksen vedenkorkeuden tai vedenjuoksun muuttamisesta tai jättää asianomaisen vaatimuksesta huolimatta toimituttamatta sanotussa lainkohdassa mainitun katselmuksen.

Mitä uittajasta ja puutavaran omistajasta on säädetty, sovellettakoon myös uittoyhdistyksen hallituksen jäseneen ja uittopäällikköön.

10§

Jos omistaja tai muu henkilö tahallansa ilman laillista oikeutta estää vesistössä kulkemista, puutavaran uittoa tai muuta tähän lakiin tai sen nojalla annettuun lupaan tai määräykseen perustuvaa vesi- tai maa-alueen käyttämistä, rangaistakoon sakolla tai enintään kuuden kuukauden vankeudella.

11§

Edellä tämän luvun 2―8 §:ssä säädettyyn rangaistukseen on tuomittava myös tuottamuksellisesta teosta tai laiminlyönnistä.

12§

Virallisella syyttäjällä on harkintansa mukaan valta olla syyttämättä tähän lakiin perustuvan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä tai muusta siihen verrattavasta vähäisestä rikkomuksesta, josta ei muille ole aiheutunut vahinkoa.

13§

Jos tässä luvussa mainitulla teolla on loukattu ainoastaan yksityisen etua tai oikeutta, älköön siitä syytettä tehtäkö, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

14 luku

Menettelyä koskevia yleisiä säännöksiä.

Asiat, joissa on sovellettava tämän lain tai sen 22 luvun mukaisesti aikaisemman lain säännöksiä, ovat vesiasioita. Niitä käsittelee, sikäli kuin jonkin asian osalta muuta ei ole säädetty, vesioikeus sekä sitä ylempinä oikeusasteina vesiylioikeus, korkein hallintooikeus ja korkein oikeus sen mukaan, kuin jäljempänä säädetään.

Mitä 1 momentissa on sanottu, ei estä yleistä tuomioistuinta tai muuta viranomaista soveltamasta tämän lain säännöksiä sen käsiteltäväksi kuuluvassa asiassa ennakkokysymyksenä tai liitännäisenä asiana.

Vesioikeus voi, mikäli tämän luvun 3― 5 §:n säännöksistä ei muuta johdu, vesiasian yhteydessä tutkia sellaisenkin, asian ratkaisuun vaikuttavan kysymyksen, joka ei ole vesiasia.

Vesiasioista, jotka kuuluvat vesilautakunnan käsiteltäviin, ojitustoimituksesta sekä vesielojen valvontaan kuuluvista erityisistä tehtävistä ja virka-avun antamisesta säädetään jäljempänä.

Riitaa omistusoikeudesta kiinteistöön tai kiinteistön rajoista taikka vuokrasuhteesta älköön vesioikeus tutkiko.

Jos kysymys 1 luvun 25 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta tai muu asia, jossa on sovellettava tätä lakia, voimassa olevien säännösten mukaan on käsiteltävä merioikeusasiana, älköön vesioikeus ottako sitä tutkittavakseen.

Syyte tässä laissa rangaistavaksi määrätystä teosta ja sen yhteydessä esitettävät muut vaatimukset on tehtävä joko asianomaisessa vesioikeudessa tai yleisessä tuomioistuimessa. Jos asian ratkaiseminen edellyttää erityistä vesiasiain tuntemusta, pankoon syyttäjä sen vireille vesioikeudessa.

Milloin kuitenkin teko, josta tässä laissa on säädetty rangaistus, käsittää myös yleisen rikoslain mukaan rangaistavan rikoksen, josta rikoslaissa säädetty rangaistus on ankarampi kuin teosta tämän lain mukaan tuomittava, on syyte ja muut rikoksesta johtuvat vaatimukset aina tehtävä yleisessä tuomioistuimessa.

Mikäli yleisessä tuomioistuimessa on käsiteltävänä asia, jonka ratkaiseminen edellyttää erityistä vesiasiain tuntemusta, voi tuomioistuin pyytää asiasta tältä osin lausunnon siltä vesioikeudelta, jonka toimialueen vesioloja asia koskee.

Vesiasiat käsitellään vesioikeudessa hakemus-, riita-, rikos- tai valitusasioina.

Hakemusasioina käsitellään ne vesiasiat, jotka tämän lain mukaan pannaan vireille hakemuksella lukuun ottamatta 21 luvun 3 §:n mukaisia virka-apuasioita.

Rikosasioita ovat ne vesioikeudessa käsiteltävät asiat, joissa tämän lain mukaan vaaditaan rangaistusta.

Riita-asioina käsitellään vesioikeudessa kysymys valtaväylän sijainnista ja leveydestä sekä sellaiset, muutoin kuin hakemuksen tai rangaistusvaatimuksen yhteydessä vireille pannut asiat, jotka johtuvat vesistön luvattomasta sulkemisesta, yksityisen oikeutta loukaten tai muutoin ilman laillista oikeutta tapahtuneesta vesistöön rakentamisesta, vesistön tai veden pilaamisesta tahi muusta tämän lain tai aikaisemman vesioikeuslainsäädännön vastaisesta, vesialuetta, maata tai pohjavettä koskevasta toimenpiteestä ja jotka tarkoittavat tällaisen toimenpiteen kieltämistä, laitoksen tai rakennelman poistamista ja muuta elojen ennalleen palauttamista sekä luvattomalla toimenpiteellä aiheutetun vahingon korvaamista, niin myös kanteella vireille pantavaksi määrätyt sekä muut tämän lain mukaan vesioikeuden käsiteltävät asiat, jotka eivät ole 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja hakemus- tai rikosasioita taikka jäljempänä mainittuja valitusasioita.

Valitusasioina käsitellään 16 luvun 49 §:ssä mainitut asiat.

15 luku

Vesituomioistuimet.

Vesioikeus.

Vesioikeuksien lukumäärä, toimialueet ja sijaintipaikat määrätään asetuksella.

Vesioikeuteen kuuluvat puheenjohtajana vesioikeustuomari sekä jäseninä kaksi vesioikeusinsinööriä.

Vesioikeuteen voidaan 1 momentissa tarkoitettujen puheenjohtajan ja jäsenten lisäksi määräajaksi nimittää vesioikeustuomareita ja vesioikeusinsinöörejä. Vesioikeus toimii tällöin sen mukaan, kuin asetuksella säädetään, kahtena tai useampana jaostona.

Vesioikeustuomarilla tulee ella kelpoisuus tuomarinvirkaan ja kokemusta tuomarin tehtävissä.

Vesioikeusinsinöörien tulee ella diplomiinsinöörin tutkinnon suorittaneita, toisen rakennustekniikan ja toisen maatalouden vesirakennuksen alalla, ja heillä tulee olla kokemusta alaansa kuuluvissa tehtävissä.

Ennen kuin vesioikeuden jäsen ryhtyy hoitamaan tehtäväänsä oikeudessa, hänen on oikeuden puheenjohtajan edessä tehtävä tuomarinvala, jollei hän ennen ole sitä tehnyt.

Vesioikeustuomari nimitetään virkaansa samassa järjestyksessä kuin kihlakunnantuomari, kuitenkin niin, että virkaa on haettava vesiylioikeudelta, joka myös tekee virkaehdotuksen.

Vesioikeusinsinöörit nimittää korkein oikeus vesiylioikeuden tekemän virkaehdotuksen perusteella. Virkaa on haettava vesiylioikeudelta kolmenkymmenen päivän hakuajan kuluessa. Vesiylioikeuden tulee virkaehdotuksen tekemistä varten hankkia rakennustekniikan alan vesioikeusinsinöörin viran hakijoista tie- ja vesirakennushallituksen ja maatalouden vesirakennuksen alan vesioikeusinsinöörin viran hakijoista maataloushallituksen lausunto.

Vesioikeudessa on tarpeellinen määrä sihteereitä, joilla tulee olla kelpoisuus tuomarinvirkaan, sekä multa tarvittavia viran- ja toimenhaltijoita.

Sihteerin nimittää vesiylioikeus viran oltua haettavana vesioikeudelta kolmenkymmenen päivän ajan ja vesioikeuden tehtyä virkaehdotuksen. Muut viran ja toimen haltijat ottaa toimeensa vesioikeus.

Virkavapautta vesioikeuden puheenjohtajalle ja jäsenille myöntää sekä määräyksen näiden virkojen hoitamisesta virkavapauden aikana ja muissa tapauksissa antaa enintään kolmeksi kuukaudeksi vesiylioikeus sekä pitemmäksi ajaksi vesiylioikeuden esityksestä korkein oikeus.

Sihteerille myöntää virkavapauden sekä määräyksen sihteerin viran hoitamiseen antaa enintään kolmeksi kuukaudeksi vesioikeus ja sitä pitemmäksi ajaksi vesiylioikeus. Muiden viran ja toimen haltijain osalta määrää asiasta vesioikeustuomari.

Vesioikeuden sihteerin vesiylioikeus voi tarvittaessa määrätä toimimaan vesioikeuden puheenjohtajan sijaisena, ei kuitenkaan asiassa, jossa hän on suorittanut vesioikeuden määräämän, 18 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun tehtävän.

Syyte virkavirheestä tehdään vesioikeuden puheenjohtajaa, jäsentä ja sihteeriä vastaan Vaasan hovioikeudessa ja muita viran ja toimen haltijoita vastaan vesioikeuden sijaintipaikan yleisessä alioikeudessa.

Vesioikeuden työjärjestyksen vahvistaa vesiylioikeuden esityksestä korkein oikeus.

10§

Vesioikeuden on käsiteltävä ne vesiasiat, jotka koskevat sen toimialueella toimeenpantavia yrityksiä tai siellä muutoin suoritettavaa, tässä laissa tarkoitettua toimenpidettä. Milloin asia edellä sanotun perusteella joutuisi useamman kuin yhden vesioikeuden käsiteltäväksi, on se käsiteltävä siinä oikeudessa, jonka alueella yritys pääasiallisesti pannaan toimeen tai toiminta pääosaltaan tapahtuu taikka jonka vesioloja asia ensisijaisesti koskee.

Rikosasia on käsiteltävä siinä vesioikeudessa, jonka toimialueella rikos on tehty tai jonka vesioloja sen vaikutus pääasiallisesti koskee.

11§

Jos vesioikeus on ottanut vesiasian tutkittavakseen, älköön muussa kuin tämän pykälän 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa ylempi tuomioistuin ottako tutkittavakseen kysymystä oikeuden alueellisesta toimivallasta.

Jos eri vesioikeudet ovat tämän luvun 10 §:n nojalla ryhtyneet käsittelemään samaa asiaa tai jos mikään vesioikeus ei ole katsonut asian kuuluvan sen alueelliseen toimivaltaan, määrätköön vesiylioikeus asianosaisen pyynnöstä, minkä vesioikeuden on asia käsiteltävä. Vesiylioikeuden tällaisessa asiassa antamaan päätökseen älköön haettako muutosta.

12§

Vesioikeudessa on pidettävä vesikirjaa, johon on merkittävä tarpeelliset tiedot tämän lain tarkoittamista yrityksistä ja toimenpiteistä sen mukaan, kuin siitä asetuksella säädetään.

13§

Mikäli tässä laissa tai sen nojalla ei ole muuta määrätty, on vesioikeuteen ja oikeudenkäyntiin siinä sovellettava, mitä yleisten alioikeuksien kohdalta on voimassa. Niissä tapauksissa, joissa oikeudenkäyntiä koskevasta väitteestä on yleisen oikeudenkäyntijärjestyksen mukaan annettava eri päätös, jää kuitenkin vesioikeuden harkittavaksi, onko eri päätös annettava.

Äänestyksestä vesioikeudessa on voimassa, mitä äänestyksestä monijäsenisessä tuomioistuimessa on säädetty.

Vesiylioikeus.
14§

Vesiylioikeudessa, joka toimii Vaasan hovioikeuden jaostona, on puheenjohtajana vesiylituomari ja jäseninä tarpeellinen määrä hovioikeudenneuvoksia ja insinöörineuvoksia. Vesiylioikeus on tuomiovoipa, kun siinä on läsnä puheenjohtaja ja kaksi jäsentä, joista yksi on insinöörineuvos. Työjärjestyksessä määrättävissä asioissa tulee kuitenkin puheenjohtajan lisäksi kahden hovioikeudenneuvoksen ja kahden insinöörineuvoksen ottaa osaa asian käsittelyyn.

Vesiylioikeuden jäsenenä oleva hovioikeudenneuvos voidaan tarvittaessa määrätä toimimaan sen puheenjohtajana.

Vesiylituomari ja insinöörineuvokset osallistuvat hovioikeuden täysistunnoissa ainoastaan vesiylioikeutta koskevien asioiden käsittelyyn.

15§

Vesiylituomarin sekä insinöörineuvosten pätevyydestä on vastaavasti voimassa, mitä vesioikeustuomarista ja vesioikeusinsinööreistä tämän luvun 3 §:ssä on säädetty.

Vesiylituomaria ja insinöörineuvosta nimitettäessä on erityisesti otettava huomioon asianomaisen perehtyneisyys vesilainsäädännön soveltamisalaan kuuluviin asioihin.

16§

Ennen kuin insinöörineuvos ryhtyy virkaansa hoitamaan, hänen on tehtävä hovioikeuden edessä tuomarinvala, jollei hän ole sitä ennen tehnyt.

17§

Vesiylituomarin nimittää tasavallan presidentti siinä järjestyksessä, kuin hovioikeudenneuvoksen nimittämisestä on säädetty. Sama on voimassa insinöörineuvoksen viran täyttämisestä kuitenkin niin, että hovioikeudelle kuuluvat tehtävät tällöin.suorittaa vesiylioikeus. Sen tulee myös hankkia hakijoista sellainen lausunto kuin tämän luvun 4 §:ssä on vesioikeusinsinöörin viranhakijoiden osalta säädetty.

18§

Vesiylituomarin ja insinöörineuvoksen virkaloman, virkavapauden ja viransijaisuuden osalta on voimassa, mitä hovioikeudenneuvoksesta on säädetty.

Milloin insinöörineuvos on tilapäisesti estynyt virkaansa hoitamasta tai esteellinen suorittamaan jotakin hänelle kuuluvaa virkatehtävää, vesiylioikeus voi määrätä muun pätevän henkilön toimimaan hänen sijaisenaan.

19§

Vesiylioikeudessa on asiain valmisteluun liittyviä tehtäviä varten viskaaleita, joilla tulee olla pätevyys tuomarinvirkaan ja jotka nimitetään samassa järjestyksessä kuin hovioikeuden viskaalit.

Hovioikeuden sihteeri, viskaali ja muu hovioikeuden virkamies voidaan määrätä vesiylioikeuden apujäseneksi noudattamalla vastaavasti, mitä apujäsenen ottamisesta hovioikeuteen on voimassa.

20§

Asiain esittelijöinä vesiylioikeudessa toimivat sen jäsenet tai viskaalit sen mukaan, kuin siitä työjärjestyksessä määrätään.

Hovioikeuden sihteeri, kirjaaja ja kanslisti hoitavat myös vesiylioikeuden osalta heidän toimialaansa kuuluvat tehtävät.

Tarvittaessa voidaan hovioikeuden ylimääräisiä virkamiehiä sekä toimen haltijoita määrätä toimimaan vesiylioikeudessa esittelijöinä tai suorittamaan muita siellä esiintyviä tehtäviä.

21§

Vesiylioikeuden työjärjestyksen vahvistaa korkein oikeus.

22§

Vesiylioikeuden tulee valvoa vesioikeuksien toimintaa ja lainkäyttöä soveltuvin osin noudattaen, mitä hovioikeuden valvonnasta sen alaisten tuomioistuinten kohdalta on säädetty. Kanneviskaalin tehtävät valvonnassa on määrättävä vesiylioikeuden jäsenen tai viskaalin suoritettaviksi.

23§

Mikäli tässä laissa tahi muualla ei ole toisin määrätty, on vesiylioikeuteen ja oikeudenkäyntiin siinä sekä sen osalta muutoinkin sovellettava, mitä hovioikeudesta vastaavilta osin on voimassa.

16 luku

Vesiasioiden käsittely vesioikeudessa.

Hakemusasiat.

Hakemusasia pannaan vireille vesioikeudelle annettavalla kirjellisella hakemuksella.

Hakemukseen on liitettävä tarpeelliset selvitykset sekä, milloin hakemus tarkoittaa luvan saamista tiettyä yritystä tai toimenpidettä varten, tarvittava suunnitelma sellaisena, kuin asetuksella tarkemmin määrätään, jollei kysymys ole yrityksestä, jonka suunnitelma laaditaan viranomaisen toimesta katselmustoimituksessa.

Mitä tässä luvussa säädetään tietyn suunnitelman mukaan toteutettavasta yrityksestä, koskee soveltuvin osin myös uittosäännön vahvistamista ja muuttamista sekä vesistön kuntoonpanemista uittoa varten tarkoittavaa hakemusasiaa.

Hakemus ja sen liitteet on annettava vesioikeudelle kolmena kappaleena.

Jos hakemuksessa tarkoitettu asia ilmeisesti ei kuulu vesioikeuden käsiteltäväksi, on hakemus enempiin toimenpiteisiin ryhtymättä vesioikeustuomarin päätöksellä jätettävä tutkimatta.

Mikäli vesioikeustuomari, ennen kuin vesioikeus on käsitellyt asiaa, katsoo hakemukseen liitetyn selvityksen puutteelliseksi tai erityisen lisäselvityksen tarpeelliseksi taikka jos hakemusasiakirjoja tarvitaan useampia kuin kolme, on hakijalle määrättävä aika hakemuksen täydentämiseen uhalla, että asia muutoin jätetään sikseen.

Päätös, jolla hakemus jätetään tutkimatta tai hakija velvoitetaan täydentämään hakemusta, on kirjoitettava hakemuskirjan yhteen kappaleeseen ja annettava hakijalle todisteellisesti tai lähetettävä hänen ilmoittamallaan osoitteella kirjatussa kirjeessä.

Jos hakemuksessa tarkoitetun yrityksen vaikutukset ulottuvat laajalle alueelle tai paikalla suoritettava tutkimus yrityksen vaikutusten selvittämiseksi muutoin havaitaan tarpeelliseksi, vesioikeuden tulee määrätä hakemus siihen liitetyn suunnitelman tarkastamista varten käsiteltäväksi sellaisessa katselmustoimituksessa, josta 18 luvussa säädetään. Muussa tapauksessa älköön vesioikeus määrätkö katselmustoimitusta pidettäväksi, jollei asian selvittäminen sitä välttämättömästi vaadi.

Vesistön järjestelyä koskevan suunnitelman tulee olla viranomaisen toimesta laadittu. Jollei asianomaisen viranomaisen laatimaa suunnitelmaa ole hakemukseen liitetty, vesioikeuden on ryhdyttävä toimenpiteisiin suunnitelman laadituttamiseksi katselmustoimituksessa.

Jollei katselmustoimitusta pidetä, on hakemuksesta, mikäli tämän luvun 9 §:stä ei muuta johdu, annettava tieto niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, tilaisuuden varaamiseksi muistutusten ja vaatimusten tekemiseen hakemuksen johdosta. Muistutukset ja vaatimukset on puhevallan menettämisen uhalla tehtävä vesioikeudelle, jos suullinen käsittely toimitetaan, joko siinä tai kirjallisesti hyvissä ajoin ennen sitä taikka, jollei suullista käsittelyä toimiteta, kirjellisesti vesioikeuden määräämässä ajassa, joka ei saa ella kolmeakymmentä päivää lyhyempi.

Milloin hakemusasia on merkitykseltään vähäinen tai muutoin luonteeltaan sellainen, ettei tilaisuuden varaaminen muistutusten ja vaatimusten esittämiseen suullisesti ole tarpeen, vesioikeus voi ennen asian tiedoksiantamista päättää, ettei suullista käsittelyä toimiteta ja on tästä ilmoitettava samalla, kun hakemus annetaan tiedoksi.

Jollei tämän luvun 9 §:stä muuta johdu, hakemus on annettava tiedoksi kuulutuksella, jossa on ilmoitettava, mitä tämän luvun 6 §:n mukaisesti on noudatettava muistutuksia ja vaatimuksia tehtäessä. Kuulutus on pantava vesioikeuden virkahuoneistossa yleisesti nähtäväksi ja saatettava niissä kunnissa, joiden alueelle hakemuksessa tarkoitetun yrityksen vaikutukset ulottuvat tai joiden vesioloja asia muutoin koskee, tiedoksi sillä tavoin, kuin julkisista kuulutuksista on säädetty. Kappale hakemusta ja sen liitteitä on sanotussa tarkoituksessa toimitettava asianomaiseen kuntaan pidettäväksi nähtävänä kuulutuksessa mainittavassa paikassa.

Vesioikeus voi asian käsittelyn aikana antaa sanomalehdessä julkaistavaksi kutsuja ja muita tiedonantoja, mikäli 1 momentissa tarkoitetussa kuulutuksessa on ilmoitettu, missä sanomalehdessä tiedonannot julkaistaan. Tällä tavoin älköön kuitenkaan annettako tiedoksi kutsua suulliseen käsittelyyn.

Milloin hakemus tarkoittaa yritystä, jonka toimeenpaneminen saattaa erityisesti vaikuttaa tietyn maa- tai vesialueen, voimalaitoksen tai muun rakennelman tahi sillan tai vesijohdon omistajan taikka uittoyhdistyksen tai sen, joka tiettävästi harjoittaa yleistä liikennettä vesistössä, samoin kuin muun henkilön tahi yhteisön oikeuteen tai etuun, on näille tiedossa olevalla postiosoitteella toimitettava kappale tämän luvun 7 §:ssä mainittua kuulutusta. Niin ikään on kuulutuksesta annettava tieto niille valtion viranomaisille, joiden tulee hakemuksessa tarkoitetussa asiassa valvoa yleistä etua samoin kuin niiden kuntien vesilautakunnille, joiden toimialueella yrityksen vaikutukset ilmenevät.

Jos syytä on, vesioikeus voi 1 momentin mukaisesti antaa tiedon muullekin henkilölle, yhteisölle tai viranomaiselle, kuin sanotussa momentissa on säädetty.

Jos hakemusasia koskee ainoastaan tiettyjä henkilöitä tai yhteisöjä saattamatta vaikuttaa muiden oikeuteen tai yleiseen etuun, vesioikeus voi tämän luvun 7 ja 8 §:ssä säädetyn menettelyn sijasta tiedoksiantopäätöksellä velvoittaa hakijan antamaan niille, joita asia koskee, todisteellisen tiedon hakemuskirjoista ja tiedoksiantopäätöksestä. Päätöksessä on ilmoitettava, mitä tämän luvun 6 §:n mukaisesti on noudatettava muistutuksia ja vaatimuksia tehtäessä.

Merkitykseltään vähäisissä sekä sellaisissa hakemusasioissa, joissa edellä olevien säännösten mukainen tiedoksianto asian laadun vuoksi ei ole tarpeen, vesioikeus voi päättää, että hakemuksesta on annettava tieto muulla tavoin, kuin tämän luvun 7 ja 8 §:ssä tai edellä 1 momentissa on säädetty, taikka milloin asia ei saata vaikuttaa muiden oikeuteen tai etuun, ettei tiedoksiantamista ole toimitettava.

10§

Tiedoksiantopäätöksessä hakija on velvoitettava määräajassa toimittamaan vesioikeudelle selvitys tiedoksiantamisesta uhalla, että asia jätetään sikseen, jollei selvitystä sitä ennen ole annettu taikka muistutus tai vaatimuskirjelmä saapunut vesioikeudelle. Tiedoksiantopäätös on todisteellisesti annettava hakijalle.

Aika, jonka kuluessa muistutukset ja vaatimukset on tehtävä, on tiedoksiantopäätöksessä määrättävä alkavaksi siitä, kun asianomainen on saanut päätöksestä tiedon. Tiedoksiannon yhteydessä on annettava jäljennökset päätöksestä, hakemuksesta ja sen liitteistä.

Vesioikeustuomari voi tarvittaessa pitentää 1 momentissa tarkoitettua määräaikaa.

11§

Milloin hakemuksen johdosta tehdyt muistutukset tai vaatimukset taikka asian laatu tai laajuus muutoin sitä vaativat, vesioikeus voi, varatakseen hakijalle tai muulle asianosaiselle tilaisuuden selityksen antamiseen, toimittaa tälle kappaleen muistutuskirjelmästä liitteineen. Selityksen johdosta voidaan, milloin erityistä syytä siihen on, asianosaiselle varata tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

12§

Jos kahden tai useamman hakijan hakemukset läheisesti liittyvät toisiinsa, vesioikeus voi määrätä ne käsiteltäväksi yhdessä, mikäli sitä on pidettävä tarkoituksenmukaisena eikä yhteinen käsittely aiheuta kenellekään hakijoista kohtuuttomasti viivästystä tai muuta haittaa.

Milloin useilla hakemuksilla osaksi tai kokonaan pyritään saman tarkoituksen toteuttamiseen eri tavoilla taikka asian käsittelyn aikana vaaditaan yrityksen toimeenpanemista muunlaisena, kuin hakemuksessa on tarkoitettu, vesioikeus voi, sitten kun asianosaisille ja tarvittaessa muille, joiden oikeutta tai etua asia koskee, on varattu tilaisuus lausua asiasta, määrätä asian käsittelyä jatkettavaksi sellaista toimenpidettä tai yritystä koskevana hakemusasiana, jonka vesioikeus elosuhteet huomioon ottaen katsoo asianmukaisimmaksi. Jos toisenlaisen toimenpiteen tai yrityksen edellytyksenä on, että sitä kannattaa määräenemmistö, on tämän edellytyksen olemassaolo todettava ennen määräyksen antamista. Määräystä älköön annettako, jos toimenpiteet tai yritykset laajuudeltaan huomattavasti eroavat toisistaan.

Saman vesivoiman käyttöön ottamista tarkoittavien hakemusten käsittelemisestä on voimassa, mitä siitä 3 luvun 12 §:ssä on säädetty.

13§

Kirjelmien vaihdon päätyttyä on toimitettava suullinen käsittely, jollei vesioikeus tämän luvun 6 §:n 2 momentin nojalla ole toisin päättänyt.

Kutsu suulliseen käsittelyyn on annettava tiedoksi hakijalle ja muille asianosaisille sillä tavoin, kuin tämän luvun 7 §:n 1 momentissa ja 8 §:ssä on hakemuksen tiedoksiantamisesta säädetty.

Sellaisissa tapauksissa, joita tarkoitetaan tämän luvun 9 §:ssä, vesioikeus voi ilman julkista kuulutusta antaa suullisesta käsittelystä tiedon kirjatussa kirjeessä tai muulla tavoin todisteellisesti erikseen kullekin asianosaiselle.

14§

Milloin hakemusasiassa on pidetty katselmustoimitus, on vesioikeuden, kun asiakirjat ovat saapuneet toimitusmiehiltä sekä muistutusten ja vaatimusten esittämistä varten säädetty määräaika on päättynyt, toimitettava suullinen käsittely, mikäli toimitusmiesten lausunnon johdosta tehdyt muistutukset tai vaatimukset antavat siihen aihetta taikka oikeus muutoin pitää tällaista käsittelyä tarpeellisena. Asiakirjat on ennen suullista käsittelyä pidettävä vesioikeuden virkahuoneistossa nähtävinä. Oikeus voi myös vaatia toimitusinsinööriltä ja avustavalta insinööriltä lausunnon tehtyjen muistutusten tai vaatimusten johdosta.

Suullisesta käsittelystä on tällöin vähintään neljätoista päivää sitä ennen annettava kirjatussa kirjeessä tai muutoin todisteellisesti tieto hakijalle, muistutusten ja vaatimusten tekijöille sekä tämän luvun 8 §:ssä tarkoitetuille viranomaisille.

15§

Suullinen käsittely pidetään vesioikeuden sijaintipaikalla tai, milloin asian käsittelystä siellä aiheutuisi asianosaisille tai muille istuntoon kutsuttaville huomattavaa hankaluutta taikka asian selvittäminen tahi muu erityinen syy sitä edellyttää, muussa soveliaassa paikassa.

Suullista käsittelyä älköön lykättäkö, elleivät tärkeät syyt sitä vaadi. Jatketun käsittelyn aika ja paikka on ilmoitettava lykkäyspäätöksessä.

16§

Suullisessa käsittelyssä on tehdyt muistutukset ja vaatimukset tutkittava. Hakija ja muut asianosaiset saavat suullisessa käsittelyssä kuulustuttaa todistajia ja esittää muuta näyttöä, jota he tahtovat asiassa käyttää, noudattaen, mitä todistelusta yleisissä tuomioistuimissa on säädetty. Vesioikeus voi myös myöntää asianosaiselle hänen pyynnöstään oikeuden todistajien kuulustuttamiseen yleisessä alioikeudessa.

17§

Vesioikeus voi, kun suullinen käsittely toimitetaan, sen yhteydessä suorittaa katselmuksen. Katselmuksen aika ja paikka voidaan silloinkin, kun suullista käsittelyä ei muutoin olisi kuuluttamalla annettava tiedoksi, julkisesti kuuluttaa asianomaisissa kunnissa.

18§

Jos vesioikeus havaitsee katselmustoimituksen puutteelliseksi tai ei hyväksy siinä laadittua, tämän luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua suunnitelmaa, oikeus voi palauttaa asian toimitusmiehille uutta tai täydentävää katselmustoimitusta varten.

19§

Jos asiaa käsiteltäessä havaitaan, ettei vesioikeus ole antanut tai velvoittanut hakijaa antamaan hakemuksesta tietoa sellaiselle asianosaiselle, jolle edellä olevien säännösten mukaan tieto olisi ollut erikseen annettava mutta jota ei ole hakemuksen yhteydessä ilmoitettu taikka joka muusta syystä on jäänyt huomioon ottamatta, eikä tämä myöskään omasta aloitteestaan ole käyttänyt asiassa puhevaltaa, vesioikeuden on, ilmoittamalla asiasta kirjatussa kirjeessä, varattava hänelle tilaisuus muistutustensa ja vaatimustensa esittämiseen.

20§

Vesioikeus voi omasta aloitteestaan hankkia taikka välipäätöksessään tai asianosaiselle toimitettavalla kirjeellä kehoittaa asianosaista hankkimaan tarpeelliseksi harkitun selvityksen. Julkisen edun vaatiessa voidaan asianosainen sakon uhalla velvoittaa esittämään tällainen, hänen saatavissaan oleva selvitys.

Asiakirjan esittämisvelvollisuudesta on voimassa, mitä siitä oikeudenkäymiskaaressa on säädetty.

Vesioikeuden puheenjohtaja, jäsen tai sihteeri voi vesioikeuden määräyksestä suorittaa paikalla tarkastuksen, josta laadittu kertomus on liitettävä käsiteltävänä olevan asian kirjavihkoon.

21§

Hakemusasiassa, joka koskee luvan saamista tässä laissa tarkoitettua yritystä tai toimenpidettä varten, vesioikeuden on viran puolesta tutkittava, ovatko luvan edellytykset olemassa. Niin ikään vesioikeuden on, vaikkei vahingonkorvausvaatimusta ole tehty, tutkittava, onko havaitusta vahingosta, haitasta tai muusta edunmenetyksestä ja mihin määrään suoritettava korvausta, sekä viran puolesta muutoinkin otettava huomioon, mitä tässä laissa yleisen edun sekä yksityisten oikeuksien ja etujen turvaamiseksi on säädetty. Milloin asiassa on pidetty katselmustoimitus, älköön vesioikeus kuitenkaan poiketko siitä, mitä toimitusmiehet ovat korvausten osalta esittäneet, jollei oikeudelle ole siitä laillisessa järjestyksessä esitetty vaatimusta taikka muutos johdu suunnitelmaan tehdyistä tai olosuhteissa tapahtuneista muutoksista taikka muusta erityisestä syystä.

Vesioikeus voi tehdä hakemuksen yhteydessä esitettyyn tai katselmustoimituksessa laadittuun suunnitelmaan sellaisia muutoksia tai lisäyksiä, jotka se tämän lain säännökset huomioon ottaen katsoo tarpeellisiksi.

22§

Jos hakija tahtoo peruuttaa hakemuksensa, peruutus on tehtävä vesioikeudelle viimeistään asian suullisessa käsittelyssä tai, jollei sellaista pidetä, ennen päätöksen antamista vesioikeudelle toimitettavalla kirjelmällä. Milloin hakemus koskee uittosäännön vahvistamista tai vesistön kuntoonpanemista uittoa varten eikä valtio ole hakijana, on peruutuksesta ilmoitettava metsähallitukselle.

23§

Hakemusasiassa vesioikeuden tulee antaa päätös, jossa se asian ratkaisun lisäksi, milloin hakemus hyväksytään, antaa määräykset niistä seikoista, jotka päätöksessä tarkoitettua toimenpidettä suoritettaessa on otettava huomioon.

Milloin hakemus koskee tietyn suunnitelman mukaan toteutettavaa yritystä, vesioikeuden päätöksen tulee sisältää lausunto asiassa tehdyistä muistutuksista ja vaatimuksista, tarkka selostus yritystä toimeenpantaessa noudatettavasta suunnitelmasta ja määräykset siitä, miten yritys muutoin on pantava toimeen ja mitä hakijan on noudatettava muiden etujen suojaamiseksi, niin myös, onko ja mitä korvauksia vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä suoritettava samoin kuin muut päätökseen tämän lain perusteella otettavat määräykset.

Päätökseen on liitettävä muutoksenhakuosoitus.

24§

Tärkeiden syiden vaatiessa vesioikeus voi antaa hakemusasiassa joltakin osalta lopullisen päätöksen, ennen kuin asia muilta osin ratkaistaan. Korvauksen suorittamiseen nähden on tällaisen päätöksen osalta vastaavasti voimassa, mitä 11 luvussa on säädetty.

Milloin hakemusasian ratkaisuun vaikuttava asia on erikseen vireillä tai asianosainen osoitetaan erikseen riitelemään tällaisesta asiasta, vesioikeus voi, mikäli asianosainen sitä vaatii ja oikeus havaitsee sen soveliaaksi, jatkaa esillä olevan asian käsittelyä ja antaa siitä päätöksen, jonka pysyvyys jää riippuvaksi siitä, päättyykö erikseen käsiteltävä asia päätöksessä edellytetyllä tavalla. Jos asia päättyy toisin kuin on edellytetty, raukeaa annettu päätös ja voidaan asia jonkun asianosaisen hakemuksesta raukeamisen toteamista varten saattaa vesioikeuden käsiteltäväksi.

25§

Milloin hakemusasiassa on toimitettu suullinen käsittely ja asian laatu ja laajuus sen sallivat, vesioikeuden päätös voidaan julistaa asianosaisille suullisen käsittelyn päätyttyä, ja sen tulee ella asianosaisten saatavissa ja yleisesti nähtävänä vesioikeuden virkahuoneistossa viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä julistamisen jälkeen. Muussa tapauksessa päätös annetaan vesioikeuden huoneistossa julkipannussa ilmoituksessa mainittuna päivänä. Milloin asia on vähäinen ja vesioikeustuomari katsoo sen mahdolliseksi, päätös voidaan antaa hakijalle hakemusta vesioikeudelle annettaessa ilmoitettavana aikana.

Päätöksestä on annettava kappale hakijalle ja niille muille asianosaisille, jotka ovat sitä pyytäneet. Jäljennös päätöksestä on, jollei asian merkitys ole vähäinen tai kysymys ole asiasta, joka koskee vain hakijaa, lähetettävä asianomaisille vesilautakunnille ja niille viranomaisille, joille asiasta sen käsittelyn aikana on annettu tieto, sekä asianomaisiin kuntiin pidettäväksi yleisesti nähtävänä. Päätöksen nähtäväksi asettamisesta on vesioikeuden toimesta näissä kunnissa ilmoitettava julkisella kuulutuksella, jossa myös on mainittava, milloin muutoksen hakemista varten säädetty aika päättyy.

Milloin vesioikeuden päätös sisältää yleisesti noudatettavia pysyviä määräyksiä, tulee sen olla asianomaisessa vesilautakunnassa pyynnöstä nähtävänä.

26§

Asioissa, joissa sen mukaan kuin tässä laissa on säädetty, kustannusten jakaminen tai muu toimenpide on suoritettava vasta hakemuksessa tarkoitetun yrityksen toimeenpanemisen jälkeen, on vesioikeuden päätöksessään velvoitettava yrityksen toimeenpanija kysymyksessä olevaan toimenpiteeseen ryhtymistä varten ilmoittamaan oikeudelle yrityksen loppuunsaattamisesta. Asia on sen jälkeen käsiteltävä ilmoituksen tekijän vireille panemana hakemusasiana.

27§

Jos asianosainen perusteettomaksi tietämällään väitteellä tai muulla tavoin tahallaan aiheettomasti viivyttää hakemusasiain käsittelyä niin, että siitä aiheutuu toiselle asianosaiselle kuluja, on tällä oikeus saada niistä korvaus. Muussa tapauksessa älköön asianosaiselle määrättäkö korvausta hänen kuluistaan hakemusasiassa.

28§

Niillä valtion viranomaisilla, joille tämän luvun 8 §:n nojalla on annettava tieto hakemuksesta, on toimisiallaan hakemusasioissa asianosaisen puhevalta.

Hakemuksen johdosta on niiden kuntien vesilautakunnilla, joiden toimialueilla yrityksen vaikutukset ilmenevät, oikeus esittää vesioikeudelle sellaisia lausuntoja ja huomautuksia, joihin ne kuntiensa vesiolojen valvojina katsovat olevan aihetta.

29§

Hakijan tai muun asianosaisen poissaolo vesioikeuden istunnosta ei estä hakemusasian käsittelyä.

30§

Milloin yritys tai toimenpide, jota varten on annettu lupa, on suoritettu, taikka laitos tahi rakennelma, jonka tekemiseen lupapäätöksessä on myönnetty oikeus, on saatu valmiiksi, on luvan saajan tai sen, jolle hänen oikeutensa on siirtynyt, kirjallisesti ilmoitettava siitä vesioikeudelle sen ajan kuluessa, joka lupapäätöksessä on sanotun ilmoituksen tekemistä varten määrätty. Ilmoituksen saatuaan vesioikeus voi määrätä toimitettavaksi sellaisen lopputarkastuksen, josta 18 luvussa säädetään.

Hakemusasiassa, jossa edellä olevien säännösten nojalla ei ole pidettävä katselmustoimitusta, älköön lopputarkastusta määrättäkö suoritettavaksi, ellei vesioikeus viranomaisen tai asianosaisen vaatimuksen johdosta tai muutoin harkitse siihen olevan erityistä syytä. Muussakin kuin edellä tarkoitetussa asiassa vesioikeus voi päättää, ettei lopputarkastusta pidetä, ellei viranomainen tai asianosainen ole tällaista tarkastusta vaatinut.

31§

Milloin asiassa on suoritettu lopputarkastus, on vesioikeuden, saatuaan toimitusmiesten lausunnon ja toimituksessa kertyneet asiakirjat, tutkittava, antaako tarkastus aihetta toimenpiteeseen.

Jos lopputarkastuksessa on todettu, ettei laitosta tai rakennelmaa tehtäessä taikka yritystä toimeenpantaessa ole noudatettu lakia tai annettuja määräyksiä, on vesioikeuden määrättävä tehtäväksi tarpeelliset muutokset ja, jos se katsoo olevan aihetta, ilmoitettava asia 21 luvun 1 §:ssä tarkoitetulle yleiselle valvontaviranomaiselle.

Tässä tarkoitetussa asiassa toimitetaan suullinen käsittely vain, milloin vesioikeus katsoo sen tarpeelliseksi, ja asianosaisille annetaan päätös ainoastaan, milloin se sisältää velvoituksia, joita ei ennen ole määrätty.

32§

Jos yritystä toimeenpantaessa tai toimenpidettä suoritettaessa havaitaan tarkoituksenmukaiseksi saada muutos lupapäätökseen sisältyviin määräyksiin, voi vesioikeus, milloin muutos on merkitykseltään vähäinen eikä loukkaa toisen oikeutta tai etua, luvan saajan hakemuksesta sallia muutoksen. Käsitellessään määräyksen muuttamista tarkoittavaa hakemusta vesioikeus voi tarvittavilta osin noudattaa yksinkertaisempaa menettelyä, kuin tässä luvussa edellä on säädetty.

Riita-asiat.
33§

Riita-asia on vesioikeudessa pantava vireille sille annettavalla kannekirjelmällä.

Kannekirjelmän tulee sisäitää, paitsi kantajan ja vastaajan nimeä ja osoitetta, kantajan vaatimukset ja ne seikat, joihin hän perustaa vaatimuksensa. Kirjelmään on liitettävä ne asiakirjat, jotka kantaja haluaa esittää kanteensa selvittämiseksi.

Kannekirjelmää ja sen liitteitä on annettava kaksi kappaletta. Vesioikeustuomari voi kuitenkin sallia kartan, piirustuksen tai muun sellaisen asiakirjan, jonka jäljentäminen tuottaisi hankeluutta tai kohtuuttomia kustannuksia, annettavaksi yhtenä kappaleena.

34§

Jos kannekirjelmässä on olennainen puutteellisuus tai tämän luvun 33 §:n 3 momentin säännöksiä ei ole noudatettu taikka jos on ilmeistä, että kirjelmässä tarkoitettu asia ei kuulu vesioikeuden tutkittavaksi tai ei ole käsiteltävä riita-asiana, on asia kannekirjelmän yhteen kappaleeseen kirjoitettavalla vesioikeustuomarin päätöksellä jätettävä tutkimatta.

Päätös on annettava kantajalle todisteellisesti tai lähetettävä hänen ilmoittamallaan osoitteella kirjatussa kirjeessä.

35§

Jollei kannetta ole tämän luvun 34 §:n nojalla jätetty tutkimatta, vesioikeustuomarin on kannekirjelmän yhteen kappaleeseen liitettävällä tiedoksiantopäätöksellä velvoitettava kantaja antamaan kanteesta ja tiedoksiantopäätöksestä tieto vastapuolelle siinä järjestyksessä, kuin haasteen tiedoksiantamisesta on säädetty. Liitteistä, jotka tämän luvun 33 §:n 3 momentin nojalla on sallittu annettaviksi oikeuteen yhtenä kappaleena, ei kuitenkaan tarvitse antaa jäljennöstä vastapuolelle, vaan tiedoksiantopäätöksessä on ilmoitettava, että ne ovat vesioikeuden virkahuoneistossa nähtävänä. Muutoin on vastaavasti noudatettava, mitä tämän luvun 10 §:ssä on säädetty.

36§

Vastinekirjelmä ja ne asiakirjat, jotka vastaaja tahtoo esittää vastineensa tueksi, on annettava vesioikeuteen kaksin kappelein, jollei vastaajan, noudattamalla vastaavasti tämän luvun 33 §:n 3 momentin säännöksiä, sallita antaa joitakin asiakirjoja ainoastaan yhtenä kappaleena.

Vastakanteen osalta on sovellettava tämän luvun edellä olevia säännöksiä.

37§

Väitteet oikeudenkäynnin laillisuutta vastaan on tehtävä ennen kuin vastaaja ryhtyy vastaamaan pääasiaan. Myöhemmin tehtyä väitettä älköön otettako tutkittavaksi, ellei se koske sellaista seikkaa, jonka oikeus on velvollinen ottamaan huomioon, vaikka väitettä ei tehtäisikään.

38§

Vesioikeustuomari voi, milloin siihen on syytä, antaa asianosaisille tilaisuuden uuteen kirjelmien vaihtoon määräajassa noudattamalla soveltuvin kohdin, mitä edellä kanneja vastinekirjelmästä on säädetty.

39§

Kirjelmien vaihdon päätyttyä on toimitettava suullinen käsittely, jollei vesioikeus asian laadun perusteella katso voivansa ratkaista sitä ilman sanotunlaista käsittelyä.

Suulliseen käsittelyyn kutsuttaessa on määrättävä istunnon aika ja paikka, ja kutsu on vähintään neljätoista päivää ennen istuntoa lähetettävä jokaiselle asianosaiselle kirjatussa kirjeessä ja samalla pantava oikeuden virkahuoneistossa yleisesti nähtäväksi.

40§

Riita-asian päättämistä ei estä se, että vastaaja tai kuultava jättää puhevaltansa käyttämättä.

41§

Mitä tämän luvun 15―17 §:ssä, 20 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 23 ja 25 §:ssä on hakemusasioista säädetty, on soveltuvin osin noudatettava riita-asioiden osalta, kuitenkin niin, että 25 §:n säännöksiä päätöksen asettamisesta nähtäväksi ja jäljennöksen toimittamisesta viranomaisille ja asianomaisiin kuntiin ei ole noudatettava.

42§

Milloin riita-asia koskee laitteen tai rakennelman poistamista tahi toimenpiteen kieltämistä mutta hakemus luvan saamiseksi laitteen tai rakennelman pysyttämiseen tai toimenpiteen suorittamiseen on pantu vireille, älköön riita-asiassa annettako päätöstä, ennen kuin luvan myöntämistä koskeva asia on vesioikeudessa päätetty.

Rikosasiat.
43§

Tämän lain mukaan vesioikeudessa käsiteltävissä rikosasioissa toimii syyttäjänä se yleinen virallinen syyttäjä, jonka virkaalueella rikos on tehty.

Milloin yleistä etua on loukattu, on sitä valvovalle, 21 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulle yleiselle valvontaviranomaiselle annettava tilaisuus käyttää asiassa puhevaltaa.

44§

Ennen kuin syyttäjä ilmoittaa rikosasian vesioikeudessa käsiteltäväksi, on poliisiviranomaisen toimitettava asiassa tutkinta.

Asianomainen valvontaviranomainen on velvollinen antamaan tutkinnassa poliisiviranomaiselle tämän tarvitsemia tietoja ja selvityksiä sekä muuta virka-apua.

45§

Ilmoittaessaan rikosasian käsiteltäväksi syyttäjän tulee lähettää vesioikeudelle syytekirjelmä sekä poliisitutkintapöytäkirja.

Vesioikeustuomarin on määrättävä suullista käsittelyä varten pidettävän istunnon aika ja paikka sekä kutsuttava istuntoon syyttäjä ja asianomistaja vähintään neljätoista päivää sitä ennen lähetetyllä kirjatulla kirjeellä. Käsittelyn aika ja paikka on samalla tavoin ilmoitettava 21 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulle viranomaiselle.

Syytetty on haastettava oikeuteen syyttäjän toimesta noudattamalla, mitä oikeudenkäymiskaaressa haasteesta rikosasioissa on säädetty. Syytetylle on samalla annettava jäljennös syytekirjelmästä.

46§

Jos asianomistaja tahtoo vesioikeudessa ajaa syytettä asiassa, jota virallinen syyttäjä ei ole ilmoittanut syytteeseen pantavaksi, on hänen toimitettava vesioikeudelle syytekirjelmä, niin kuin kannekirjelmästä riita-asioissa on säädetty. Vesioikeustuomarin on viivytyksettä ilmoitettava syytekirjelmästä syyttäjälle. Mikäli syyttäjä ilmoittaa, ettei hän tee syytettä, on vesioikeustuomarin määrättävä asia otettavaksi suulliseen käsittelyyn taikka sitä ennen toimitettavaksi kirjelmien vaihto, jolloin on soveltuvin kohdin noudatettava, mitä tämän luvun 35 §:ssä ja 36 §:n 1 momentissa on säädetty.

Kutsumisesta suulliseen käsittelyyn ja siitä ilmoittamisesta on voimassa, mitä tämän luvun 45 §:n 2 momentissa on sanottu. Syytetylle on kutsu suulliseen kuulusteluun toimitettava syyttäjän välityksellä noudattamalla, mitä haasteesta rikosasioissa oikeudenkäymiskaaressa on säädetty.

47§

Vesioikeustuomari tai asian suullisessa käsittelyssä vesioikeus voi tässä luvussa tarkoitetussa asiassa määrätä poliisitutkinnan toimitettavaksi taikka, milloin tutkinta on toimitettu, sitä määräämissään kohdin täydennettäväksi. Vesioikeus voi tarvittaessa toimittaa katselmuksen tai määrätä puheenjohtajan, jäsenen tai sihteerin toimittamaan paikalla tarkastuksen.

48§

Rikosasiaa käsiteltäessä on vastaavasti noudatettava niitä hakemusasioita koskevia säännöksiä, jotka tämän luvun 41 §:ssä siinä sanotuin poikkeuksin mainitaan. Asianomistajalle annetaan ilman hänen pyyntöään päätös ainoastaan, jos hän ajaa syytettä rikoksesta, jota hän ei ole syytteeseenpanoa varten ilmoittanut syyttäjälle.

Valitusasiat.
49§

Kun vesioikeuteen valitetaan vesilautakunnan jäljempänä 20 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa asiassa tekemästä päätöksestä tai ojitustoimituksessa tehdystä päätöksestä taikka sellaisesta toimenpiteestä, josta 21 luvun 7 §:ssä säädetään, on valitusasian vireillepanosta ja käsittelystä soveltuvin osin voimassa, mitä hakemusasioista edellä on säädetty, kuitenkin niin, että valitusasiakirjat on pidettävä vesioikeudessa vastauskirjelmien antamista varten nähtävinä neljätoista päivää valitusajan päättymisestä, missä ajassa myös vastauskirjelmä on toimitettava oikeuteen.

Milloin ojitustoimituksessa tehdystä päätöksestä on valitettu, vesioikeuden on valitusasian käsittelyä varten tilattava ojitustoimituksessa kertyneet asiakirjat sekä käsittelyn päätyttyä palautettava ne asianomaiselle viranomaiselle.

17 luku

Muutoksenhaku.

Vesioikeuden tai vesioikeustuomarin päätökseen riita-, rikos-, valitus- ja alistusasiassa sekä uittoyhdistyksen ja tässä laissa tarkoitetun yhtiön perustamista, purkamista ja toimintaa sekä sen jäsenten tai osakkaiden oikeuksia ja velvollisuuksia sekä viemäriä koskevissa hakemusasioissa, niin myös muussa hakemusasiassa, mikäli on kysymys yksinomaan siitä, onko ja miten sekä mihin määrään korvausta suoritettava sekä tällaisessa asiassa tehdystä, oikeudenkäyntiä koskevasta väitteestä annettuun päätökseen saadaan, jollei toisin ole säädetty, hakea muutosta vesiylioikeudelta.

Muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa hakemusasiassa ja sellaisessa asiassa väitteestä annettuun vesioikeuden tai vesioikeustuomarin päätökseen saadaan hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Valituskirjelmä ja sen liitteet sekä valituksenalainen päätös, ensiksi mainitut kaksin kappalein, on annettava asianomaiseen vesioikeuteen viimeistään kuudentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on julistettu tai julkipanon jälkeen annettu taikka, jollei näin ole tapahtunut, asianomaiselle todisteellisesti annettu tai asianmukaisesti pantu postiin, sanottua päivää mukaan lukematta. Tyytymättömyyttä päätökseen ei tarvitse erikseen ilmoittaa.

Muutoksen hakemisesta vesioikeuden virkaapuasiassa antamaan päätökseen säädetään 21 luvun 3 §:ssä.

Jos vesioikeustuomari katsoo, että vastapuolelle tai muille asianosaisille on varattava tilaisuus vastata valitukseen, on näille annettava tieto valituksesta ja ilmoitettava, missä valituskirjat ovat nähtävinä sekä missä ajassa ja minne vastauskirjelmä on annettava.

Tieto on, jollei julkista kuuluttamista pidetä tarpeellisena, annettava asianomaisen nimismiehen tai maistraatin välityksellä ja valituskirjat on lähetettävä sanotulle viranomaiselle pidettäviksi niiden nähtävinä, joille tilaisuus vastaamiseen varataan.

Vastauskirjelmä on annettava sille viranomaiselle, jonka luona asiakirjat ovat nähtävinä. Tämän viranomaisen tulee toimittaa asiakirjat vesioikeustuomarille, jonka on lähetettävä valitusasiakirjat ja asiassa syntynyt kirjavihko vesiylioikeudelle tai korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Muutoksenhakemusta käsitellessään vesiylioikeus voi kuulla vastapuolta tai muuta asianosaista noudattamalla soveltuvin kohdin tämän luvun 2 §:n säännöksiä. Oikeus voi myös toimittaa katselmuksen taikka pyytää 16 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua viranomaista tai vesilautakuntaa antamaan oikeudelle sen tarpeellisiksi katsomat lausunnot ja selvitykset. Muutoin on riita-, valitusja hakemusasiain käsittelystä vesiylioikeudessa voimassa, mitä riita-asiain käsittelystä hovioikeudessa on säädetty.

Rikosasiain käsittelyyn vesiylioikeudessa on sovellettava, mitä tällaisten asiain käsittelystä hovioikeudessa on voimassa.

Vesiylioikeuden päätökseen riita-asiassa ja hakemusasiassa, mikäli on kysymys yksinomaan siitä, onko ja miten sekä mihin määrään korvausta suoritettava, saadaan hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta samoin edellytyksin ja samaa menettelyä noudattaen, kuin haettaessa muutosta hovioikeuden tuomioon riitajutussa, joka on pantu vireille yleisessä alioikeudessa. Niin ikään on muutoksen hakemisesta vesiylioikeuden päätökseen rikosasiassa voimassa, mitä muutoksenhausta yleisessä alioikeudessa vireille pannussa rikosjutussa annettuun hovioikeuden päätökseen on säädetty.

Vesiylioikeuden valitusasiassa ja muussa kuin 1 momentissa mainitussa hakemusasiassa antamaan päätökseen älköön haettako muutosta.

Jos korkeimmalle hallinto-oikeudelle tämän luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tehdyssä valituksessa on kysymys myös siitä, onko ja miten sekä mihin määrään korvausta suoritettava, taikka jos korkeimman hallintooikeuden päätös voi aiheuttaa muutoksen siihen, mitä vesioikeus on määrännyt asiassa suoritettavista korvauksista, on korkeimman hallinto-oikeuden palautettava asia vesioikeudelle tai siirrettävä se tältä osalta vesiylioikeuden käsiteltäväksi.

Kun tämän lain mukaisia asioita käsitellään korkeimmassa hallinto-oikeudessa, on niiden käsittelyssä osallisina, laissa säädetyn tuomionvoivan jäsenmäärän lisäksi, kaksi tasavallan presidentin kolmeksi vuodeksi kerrallaan määräämää yli-insinöörineuvosta, joista on vastaavasti voimassa, mitä 15 luvun 3 §:n 2 momentissa, 15 §:n 2 momentissa ja 16 §:ssä on säädetty.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa voidaan tämän lain soveltamista koskevassa asiassa toimittaa suullinen kuulustelu ja katselmus sekä kuulustella valallisesti todistajia ja totuusvakuutuksen nojalla asianosaisia. Jollei kuulustelua tai katselmusta toimita korkein hallinto-oikeus, sen toimittavat oikeuden määräämä jäsen puheenjohtajana ja asian esittelijä.

Vesiylioikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden on lähetettävä kappale vesiasiassa antamaansa päätöstä tai tuomiota taikka jäljennös siitä asianomaiselle vesioikeudelle.

18 luku

Katselmustoimitus ja lopputarkastus.

Katselmustoimituksen valmistavat toimenpiteet.

Milloin vesioikeus 16 luvun 5 §:n nojalla määrää hakemuksen johdosta pidettäväksi katselmustoimituksen, sen tulee pyytää tie- ja vesirakennushallitusta, maataloushallitusta tai metsähallitusta sen mukaan, minkä mainitun viranomaisen toimialaa yritys pääasiallisesti koskee, määräämään katselmustoimitusta varten toimitusinsinööri. Jos yritys koskee huomattavalta osin toisenkin edellä tarkoitetun viranomaisen toimialaa, sen on vesioikeuden pyynnöstä samassa järjestyksessä määrättävä toimitukseen avustava insinööri. Toimitusinsinöörin ja avustavan insinöörin määräämisestä on ilmoitettava vesioikeudelle.

Toimituksessa tulee olla kaksi uskottua miestä, jotka toimitusinsinööri, neuvoteltuaan asiasta avustavan insinöörin kanssa, milloin sellainen on määrätty, kutsuu maanjakooikeuden valituista jäsenistä tai jakotoimituksia varten valituista uskotuista miehistä siinä tai niissä kunnissa, joissa yritys pannaan toimeen. Kuitenkin on toiseksi uskotuksi mieheksi uittoa koskevaan toimitukseen kutsuttava uittoon perehtynyt henkilö.

Toimitusinsinöörin tai asianosaisen pyynnöstä vesioikeus voi, milloin erityisen sian asiantuntemus on tarpeen, määrätä tällaisen alan asiantuntijan avustamaan toimituksessa. Vesioikeus voi myös tarvittaessa määrätä sihteerinsä avustamaan toimitusinsinööriä katselmustoimituksessa esiintyvien oikeudellisten kysymysten selvittelyssä.

Toimitusinsinööri, avustava insinööri ja uskotut miehet, toimitusmiehinä, sekä asiantuntija suorittavat tehtävänsä virkamiehen vastuulla. Heidän esteellisyydestään sekä esteellisyyttä koskevan väitteen tekemisestä ja estemuistutuksen hyväksymisen vaikutuksista on vastaavasti voimassa, mitä jakotoimitusten osalta on näissä kohdin jakolaissa säädetty. Toisen uskotun miehen määräämiseen esteellisen tai toimitukseen saapumatta jääneen sijaan on niin ikään vastaavasti sovellettava sanotun lain säännöksiä.

Saatuaan vesioikeudelta hakemuskirjat toimitusinsinöörin tulee aloittaa toimitus kutsumalla ne, joiden etua tai oikeutta hakemus saattaa koskea, vesistön varrella tai muutoin sen paikan läheisyydessä, missä yritys pannaan toimeen, pidettävässä alkukokouksessa lausumaan mielipiteensä yrityksestä. Kokousta voidaan jatkaa eri paikoissa ja eri päivinä.

Kun alkukokous on pidetty, toimitusinsinöörin on toimitusmiesten kanssa neuvotellen tarkastettava hakemukseen liitetty suunnitelma ja tehtävä siihen tarpeelliseksi katsomansa muutokset tai 16 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa laadittava yrityksen suunnitelma. Toimituksessa on lisäksi tutkittava, voidaanko lupa toimitusinsinöörin käsityksen mukaan yritystä varten antaa ja millä ehdoilla, sekä selvitettävä yrityksen aiheuttamat vahingot ja arvioitava niiden määrä. Tehtävänsä suorittamiseksi on toimitusmiesten paikalla käymällä perehdyttävä olosuhteisiin ja yrityksen vaikutuksiin sillä alueella, jota hanke koskee.

Milloin toimitukseen on määrätty avustava insinööri, on hänen tarkastettava suunnitelma tai 16 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa laadittava ehdotus suunnitelmaksi toimialaansa koskevalta osalta. Jos toimituksessa avustamaan on määrätty asiantuntija, on hänen annettava lausuntoja alansa kysymyksistä.

Toimitusmies, joka on luvan edellytyksistä, yrityksen suunnitelmasta tai muista yritystä koskevista seikoista eri mieltä kuin toimitusinsinööri, saa ilmoittaa eriävän mielipiteensä pöytäkirjaan merkittäväksi.

Tarkastetusta tai laaditusta suunnitelmasta on tarpeellisilta osin lähetettävä jäljennös jokaisen kunnan vesilautakunnalle, jonka alueelle yrityksen vaikutukset suunnitelman mukaan ulottuvat. Asiakirjat on vesilautakunnassa pidettävä yleisesti nähtävänä tämän luvun 6 §:n mukaan annetussa kuulutuksessa määrättynä aikana. Jäljennös asiakirjoista on lisäksi lähetettävä hakijalle sekä asian laadusta riippuen tie- ja vesirakennushallitukselle, maataloushallitukselle, metsähallitukselle tai merenkulkuhallitukselle.

Kun tarkastettu tai laadittu suunnitelma on tämän luvun 4 §:n mukaisesti ollut nähtävänä, toimitusinsinöörin on kutsuttava ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, tämän luvun 2 §:ssä tarkoitetussa paikassa pidettävässä katselmuskokouksessa esittämään mahdolliset huomautuksensa suunnitelman johdosta sekä sellaiset vaatimukset ja selvitykset, joiden esittämiseen he katsovat olevan aihetta.

Jos yrityksen vaikutukset ulottuvat usean kunnan alueelle, on jokaisessa kunnassa pidettävä ainakin yksi katselmuskokous.

Kutsu alkukokoukseen on annettava vähintään neljätoista päivää ennen kokousta tiedoksi julkisella kuulutuksella niissä kunnissa, joihin yrityksen vaikutusten voidaan otaksua ulottuvan, sekä julkaisemalla kutsu ainakin yhdessä näihin kuntiin yleisesti leviävässä sanomalehdessä.

Suunnitelman nähtäväksi asettamisesta ja katselmuskokouksesta on toimitusinsinöörin julkisesti kuulutettava asianomaisissa kunnissa neljätoista päivää aikaisemmin, minkä lisäksi kokouskutsu on erikseen annettava tiedoksi noudattamalla vastaavasti hakemuksen tiedoksiantamisesta 16 luvun 8 §:ssä olevia säännöksiä.

Kokouskutsu on myös toimitettava asianomaisille vesilautakunnille ja tämän luvun 4 §:ssä mainituille viranomaisille.

Jos katselmuskokousta on tarpeen jatkaa ja jatketun kokouksen pitämisaika ilmoitetaan aikaisemmassa kokouksessa, ei sitä ole tarpeen tiedoittaa muulla tavoin.

Milloin katselmustoimituksessa havaitaan siinä käsiteltävänä olevan yrityksen tai toimenpiteen johdosta olevan tarpeen tehdä muutoksia uittosääntöön, toimitusinsinöörin on, kuultuaan asiassa metsähallitusta ja uittoyhdistystä, mikäli sellainen toimii kysymyksessä olevalla alueella, ilmoitettava asiasta vesioikeudelle, jonka tulee ratkaista, onko kysymys uittosäännön muuttamisesta yhdistettävä käsiteltäväksi yritystä koskevan hakemusasian yhteydessä. Vesioikeuden päätökseen tässä asiassa älköön haettako muutosta.

Katselmustoimituksen päättäminen.

Katselmuskokouksen päätyttyä toimitusmiesten on annettava lausunto yrityksestä ja muista seikoista, jotka tämän luvun 3 §:n mukaisesti katselmustoimituksessa on selvitettävä, samoin kuin myös tehdyistä muistutuksista ja vaatimuksista. Toimitusmiesten on, vaikkei korvausvaatimusta olisikaan tehty, annettava lausunto siitä, onko havaitusta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä sekä mihin määrään suoritettava korvausta.

Milloin äänestyksessä toimitusmiesten äänet käyvät tasan, on toimitusinsinöörin ääni ratkaiseva.

Jos katselmustoimituksessa tehdään vaatimus yrityksen toimeenpanemisesta muunlaisena kuin hakemuksessa on tarkoitettu, toimitusmiesten on annettava lausuntonsa myös tästä vaatimuksesta.

10§

Toimitusmiesten lausunto, suunnitelma sekä katselmustoimituksessa kertyneet muut asiakirjat on neljänkymmenenviiden päivän kuluessa viimeisestä kokouksesta, jollei vesioikeus erityisistä syistä pitennä tätä aikaa, lähetettävä vesioikeudelle. Samassa ajassa on jäljennös lausunnosta lähetettävä hakijalle ja tämän luvun 4 §:ssä mainituille vesilautakunnille ja viranomaisille sekä asianomaisiin kuntiin pantavaksi niissä yleisesti nähtäväksi kolmenkymmenen päivän ajaksi. Lausunnon nähtäväksi asettamisesta on toimitusinsinöörin julkisesti kuulutettava, ja kuulutus on annettava erikseen tiedoksi samalla tavoin, kuin katselmuskokouksesta on tiedotettava. Kuulutuksessa on mainittava, mitä asianosaisten on puhevaltansa säilyttämiseksi noudatettava.

11§

Sen, joka haluaa vesioikeudelle tehdä muistutuksia hakemuksen, suunnitelman tai toimitusmiesten lausunnon johdosta taikka vaatimuksia asiassa, on puhevaltansa menettämisen uhalla esitettävä ne vesioikeudelle kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun lausunto on asianomaisessa kunnassa pantu yleisesti nähtäväksi.

Viranomaisten, joille lausunto on toimitettu, on tehtävä tarpeellisiksi katsomansa huomautukset vesioikeudelle kuudenkymmenen päivän kuluessa lausunnon saamisesta.

Edellä tässä pykälässä tarkoitetut muistutukset, vaatimukset ja huomautukset on tehtävä vesioikeudelle kirjellisesti kaksin kappalein.

Lopputarkastus.
12§

Milloin 16 luvun 30 §:n nojalla on määrätty toimeenpantavaksi lopputarkastus, on sen toimitusmiehistä soveltuvin kohdin noudatettava, mitä tämän luvun 1 §:ssä on säädetty. Lopputarkastusta varten on pidettävä tarkastuskokous, jonka koolle kutsumisesta on voimassa, mitä katselmuskokouksesta on säädetty.

13§

Lopputarkastuksessa on todettava, onko yritys tai toimenpide pantu toimeen niin, kuin laissa ja lupapäätöksessä on määrätty, sekä onko siitä odotettavissa sellaista yleistä tai yksityistä etua koskevia vahingollisia seurauksia, joita lupaa myönnettäessä ei ole otettu huomioon.

Kappale lopputarkastuksesta laadittua lausuntoa on viivytyksettä lähetettävä vesioikeudelle, asianomaisen kunnan vesilautakunnalle, jonka toimesta sen tulee ella yleisesti nähtävänä, sekä asianomaiselle yleiselle valvontaviranomaiselle.

19 luku

Ojitustoimitus.

Milloin ojitusasiassa on 6 luvun 10 §:n mukaisesti pidettävä ojitustoimitus, on sitä haettava kirjallisesti asianomaisen piirin maanviljelysinsinööriltä taikka, jos kysymys on pääosaltaan metsämaan ojittamisesta, metsähallitukselta. Maanviljelysinsinöörin on, jollei hän itse ota toimitusta suorittaakseen, annettava alaiselleen insinöörille määräys ojitustoimituksen pitämiseen. Metsähallituksen tulee, milloin määräystä on siltä pyydetty, määrätä toimitusta pitämään sen alainen insinööri tai metsänhoitaja.

Jos toimituksen laatu sen sallii, voidaan myös ojitukseen perehtyneelle agronomille tai muulle asiantuntevalle henkilölle sen mukaan kuin siitä asetuksella säädetään, antaa määräys ojitustoimituksen pitämiseen.

Milloin muu kuin insinööri on määrätty suorittamaan ojitustoimitus, on hänen kohdaltaan voimassa, mitä jäljempänä toimitusinsinööristä on säädetty.

Jos ojitustoimituksessa on kysymys muun ohella metsämaan ojittamisesta ja metsäalue on laaja, on toimitusinsinöörin pyydettävä metsähallitusta määräämään toimitukseen asiantuntijaksi insinööri tai metsänhoitaja.

Ojitustoimitukseen on toimitusinsinöörin kutsuttava kaksi uskottua miestä, joista samoin kuin toimitusmiehistä muutoinkin on voimassa, mitä 18 luvun 1 §:ssä toimitusmiehistä on säädetty, kuitenkin niin, että milloin toimitusmiehet ovat eri mieltä, ratkaisee toimitusinsinöörin mielipide.

Samassa ojitustoimituksessa voidaan käsitellä useampia kuivatusalueita koskevia ojitusasioita, milloin näiden asioiden yhdistäminen viivytystä tai muuta haittaa tuottamatta sopivasti käy päinsä.

Ojitustoimituksessa on, milloin siinä on laadittava ojitussuunnitelma, pidettävä alkukokous. Alkukokoukseen toimitusinsinöörin on kutsuttava ne, joiden oikeutta tai etua ojitusasia saattaa koskea, lausumaan mielipiteensä asiasta. Kokous on pidettävä ojitettavan alueen läheisyydessä ja sitä voidaan jatkaa eri paikoissa ja eri päivinä.

Jos toimitusinsinööri havaitsee, että ojituksena toimeenpantavan kuivatushankkeen toteuttamiseksi on tarpeen vesistön järjestely, taikka kysymys on sellaisesta ojituksesta tai sen yhteydessä suoritettavasta toimenpiteestä, johon 6 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentin mukaan on saatava vesioikeuden lupa, hänen tulee ilmoittaa asiasta toimitusta hakeneelle ja kehoittaa tätä, mikäli haluaa ojitustoimitusta jatkettavan, hakemaan vesioikeudelta tällaista lupaa. Lupahakemukseen tulee liittää toimitusinsinöörin laatima suunnitelma siltä osin, kuin asia saatetaan vesioikeuden ratkaistavaksi sekä, milloin kysymys on järjestelystä, selvitys siitä, että hyödynsaajat kannattavat yritystä sillä tavoin, kuin 7 luvun 3 §:ssä on säädetty.

Ennen kuin edellä tarkoitettu hakemus on vesioikeudessa lainvoimaisesti ratkaistu, älköön ojitustoimituksessa annettako tämän luvun 9 §:ssä tarkoitettua päätöstä.

Kun ojitussuunnitelma on tehty, on paikalla pidettävä toimituksen loppukokous. Toimitusinsinöörin on kutsuttava kokoukseen ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, esittämään mahdolliset huomautuksensa sekä sellaiset vaatimukset ja selvitykset, joiden esittämiseen he katsovat olevan aihetta.

Ojitustoimituksen alku- ja loppukokouksesta on, mikäli 2 momentista ei muuta johdu, annettava tieto julkisesti kuuluttamalla vähintään neljätoista päivää ennen kokousta niissä kunnissa, joiden alueelle ojituksen vaikutukset ulottuvat. Sen lisäksi on loppukokouksesta samassa ajassa ilmoitettava asianomaiselle vesilautakunnalle, jolle samalla on toimitettava kappale suunnitelmaa sen toimesta yleisesti nähtävänä pidettäväksi, ja tiedossa olevalla postiosoitteella lähetetyssä kirjeessä niille maanomistajille, joille ojituksesta johtuu vahinkoa, sekä, milloin ojitus koskee toisen maalla olevaa puroa, jossa on voimalaitos tai muu rakennelma, laitoksen tai rakennelman omistajalle. Jos puroa, jossa on ojitus koskee, harjoitetaan uittoa, on loppukokouksesta kirjeellä ilmoitettava metsähallitukselle ja, mikäli uittoyhdistys huolehtii uitosta, myös sille.

Sellaisissa tapauksissa, joita tarkoitetaan 16 luvun 9 §:ssä, voidaan 1 momentissa säädetyn tiedoksiannon asemesta vastaavasti menetellä, niin kuin sanotussa pykälässä on säädetty.

Milloin ojitustoimituksessa ei ole laadittava ojitussuunnitelmaa, on siinä pidettävä toimituskokous. Kokous on pidettävä ojitettavan alueen läheisyydessä ja sitä voidaan jatkaa eri paikoissa ja eri päivinä. Muutoin on toimituskokouksesta voimassa, mitä tämän luvun 6 ja 7 §:ssä loppukokouksesta on säädetty.

Ojitustoimituksessa on loppukokouksen tai toimituskokouksen tultua pidetyksi toimitusmiesten annettava päätös, jossa on vahvistettava ojitussuunnitelma, milloin sellainen on laadittu, ja annettava ratkaisu tehdyistä muistutuksista ja vaatimuksista, sekä tarvittavat määräykset siitä, miten ojitusyritys muutoin on pantava toimeen. Päätöksessä on myös, vaikkei korvausvaatimusta ole tehty, määrättävä, onko havaitusta vahingosta sekä mihin määrään suoritettava korvausta. Niin ikään on päätöksessä, mikäli ojitusasiassa on näistä seikoista kysymys, arvioitava ojituskustannukset sekä toimitettava menojen osittelu ja annettava määräykset vastaisesta ojan kunnossapidosta.

Päätöksestä, johon on liitettävä valitusosoitus, on kolmenkymmenen päivän kuluessa loppukokouksesta tai toimituskokouksesta annettava kappale hakijalle ja muulle sitä pyytäneelle asianosaiselle. Tällainen kappale on myös lähetettävä asianomaiselle vesilautakunnalle. Päätöksen antamisesta on samalla tiedotettava kunnan ilmoitustaululla.

10§

Muutosta ojitustoimituksessa tehtyyn päätökseen saa se, jonka oikeutta tai etua asia koskee, hakea valittamalla päätöksestä vesioikeuteen. Valituskirjelmä ja valituksenalainen päätös on toimitettava vesioikeuteen viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, sanottua päivää mukaan lukematta, kun päätöksen antamisesta on kunnan ilmoitustaululla tämän luvun 9 §:n 2 momentin mukaisesti tiedotettu.

20 luku

Vesilautakunta.

Kunnassa on vesilautakunta, jollei lääninhallitus kunnan esityksestä määrää, että kunnanhallituksen tai muun kunnallisen viranomaisen tulee toimia vesilautakuntana. Jos syytä on, kunnallisvaltuusto voi jakaa kunnan alueen piireihin ja asettaa kuhunkin piiriin eri lautakunnan.

Vesilautakunnassa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kolme muuta jäsentä sekä tarpeellinen määrä varajäseniä, jotka kunnallisvaltuusto valitsee neljäksi vuodeksi kerrallaan.

Vesilautakunnasta sekä sen puheenjohtajasta ja jäsenistä on voimassa, jollei tässä laissa ole toisin säädetty, mitä kunnallislainsäädännössä on kunnallisista lautakunnista ja kunnallisista luottamusmiehistä säädetty.

Vesilautakunta käyttää päätäntövaltaa niissä asioissa, jotka 1 luvun 16 ja 31 §:n sekä 6, 9 ja 10 luvun säännösten mukaan sen käsiteltäviksi kuuluvat.

Milloin vesilautakunta havaitsee sen käsiteltäväksi saatetun, ojitusta koskevan asian vaativan sellaista erityistä selvitystä, jollaista lautakunnan käsittelyssä ei voida saada, vesilautakunta osoittakoon asianosaisen hakemaan siinä ojitustoimitusta.

Jos muussa vesilautakunnan käsiteltävänä olevassa asiassa tarvitaan edellä tarkoitettua selvitystä, vesilautakunnan tulee alistaa asia vesioikeudelle, jossa asia on käsiteltävä, niin kuin vesioikeudessa vireille pantu asia.

Vesilautakunnan tehtävänä on toimialueellaan valvoa tämän lain ja sen nojalla annettujen päätöksien ja määräyksien noudattamista sekä tässä tehtävässään muun ohella pitää silmällä:

1) ettei vesistössä luvattomasti padota vettä tai veden juoksua muutoin estetä tai muuteta;

2) ettei liikenteen tai uiton harjoittamista vesistössä estetä tai vesistöä muutoin luvattomasti suljeta;

3) ettei vesistössä luvattomasti uiteta eikä, milloin uitto on sallittu, sitä harjoiteta lain tai uittosäännön vastaisesti;

4) ettei vesistöä luvattomasti pilata; sekä

5) ettei muutoinkaan luvattomasti ryhdytä yritykseen tai toimenpiteeseen, johon tämän lain nojalla on hankittava lupa.

Havaitessaan rikkomuksen tai laiminlyönnin vesilautakunnan on, ottaen huomioon, mitä tämän luvun 8 §:ssä ja 21 luvun 2 §:ssä säädetään, ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Vesilautakunta voi tehdä aloitteita ja esityksiä toimialueensa vesiolojen järjestämiseksi ja kehittämiseksi.

Vesilautakunnan puheenjohtajan tehtävistä on lisäksi voimassa, mitä 5 luvun 5 §:n 2 momentissa on säädetty.

Asia, jossa vesilautakunta tämän luvun 2 §:n mukaan käyttää päätäntövaltaa, pannaan vireille lautakunnalle toimitettavalla kirjelmällä taikka ilmoittamalla asiasta suullisesti lautakunnan puheenjohtajalle. Lautakunnan on annettava asiasta todistettavasti tieto niille, joita asia koskee, ja varattava näille tilaisuus vastaamiseen asiassa. Vastaus saadaan antaa joko kirjallisesti viimeistään lautakunnan kokouksessa tai sen kokouksessa suullisesti. Kokouksen aika ja paikka on ilmoitettava edellä mainittua tietoa annettaessa.

Asiaa lautakunnan kokouksessa käsiteltäessä lautakunnan on, milloin se katsoo sovinnon mahdolliseksi, kehoitettava asianosaisia asiasta sopimaan. Jos sopimus asiassa, josta sopimuksen tekijät tämän lain mukaan voivat määrätä, saadaan aikaan, se on merkittävä lautakunnan pöytäkirjaan ja sillä on sama vaikutus kuin lainvoiman saaneella vesilautakunnan päätöksellä.

Ellei tämän luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua sopimusta saada aikaan, lautakunnan on, käsiteltyään asian ja toimitettuaan tarvittaessa katselmuksen, ratkaistava asia päätöksellään, johon on liitettävä valitusosoitus ja joka on todistettavasti toimitettava asianosaisille.

Vesilautakunnan tässä tarkoitettuun päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta valittamalla päätöksestä vesioikeuteen. Vesioikeudelle osoitettu valituskirjelmä ja valituksenalainen päätös on kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta sanottua päivää mukaan lukematta toimitettava vesilautakunnalle, jonka tulee liitettyään mukaan asiassa tehdyn kirjavihkon lähettää ne viipymättä vesioikeudelle.

Milloin vesilautakunta on päätöksessään velvoittanut suorittamaan jonkin työn, sen on asetettava määräaika työn tekemistä varten ja määrättävä työ suoritettavaksi uhalla, että hakija tai vesilautakunta saa teettää työn laiminlyöjän kustannuksella.

Milloin vesilautakunta ottaa käsiteltäväkseen sille kuuluvan muun kuin tämän luvun 2 §:ssä tarkoitetun asian, on niille, joita asia koskee, varattava todistettavasti toimitettavalla tiedoksiannolla tilaisuus tulla kuulluiksi. Lautakunta tai lautakunnan määräyksestä joku sen jäsen voi myös pitää paikalla tarkastuksen.

Jos lautakunta on havainnut, ettei voimassa olevia säännöksiä tai määräyksiä ole noudatettu, sen on, mikäli sen antamaa kehoitusta ei noudateta tai, asia vaatii erityistä selvitystä, ilmoitettava asia 21 luvun 1 §:ssä tarkoitetulle yleiselle valvontaviranomaiselle. Jos laiminlyönti tai rikkomus kuitenkin on ilmeinen, vesilautakunta voi tehdä sanotun luvun 2 ja 3 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tai hakemuksen.

Vesilautakunnan tulee antaa hallussaan olevista asiakirjoista ja sille lähetetyistä ilmoituksista, otteita, tietoja ja selvityksiä niitä haluaville.

10§

Vesilautakunnan asianosaiselle antamasta päätöksestä saadaan periä kohtuullinen lunastus sen mukaan, kuin asetuksella säädetään. Muiden vesilautakunnan antamien asiakirjojen osalta on voimassa, mitä kunnallislain 212 §:ssä on säädetty.

21 luku

Erityisiä määräyksiä.

Tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten noudattamisen yleinen valvonta kuuluu uiton ja pääasiassa metsämaalla suoritetun ojituksen osalta metsähallitukselle ja sen alaiselle piirihallinnolle, muuta ojitusta, pohjavettä ja vesien suojelua koskevien asioiden osalta maataloushallitukselle ja sen alaiselle piirihallinnolle sekä muilta osin tie- ja vesirakennushallitukselle ja sen alaiselle piirihallinnolle.

Paikallisena valvontaviranomaisena toimii vesilautakunta sen mukaan, kuin siitä on 20 luvun 3 ja 8 §:ssä säädetty.

Rangaistavien tekojen osalta on poliisiviranomaisella sekä virellisella syyttäjällä näille yleisesti kuuluvat tehtävät.

Milloin tämän luvun 1 §:ssä tarkoitettu valvontaviranomainen havaitsee, että sen toimialaan kuuluvia tämän lain säännöksiä tai niiden nojalla annettuja määräyksiä ei ole noudatettu, viranomaisen on yleisen edun vaatiessa taikka sen ilmoituksesta, jota asia koskee, ilmoitettava asiasta viralliselle syyttäjälle taikka muulla tavoin ryhdyttävä toimenpiteisiin sen oikaisemiseksi, mitä oikeudettomasti on tehty tai laiminlyöty.

Valvontaviranomaisella on omasta aloitteestaan tai vesioikeuden pyynnöstä oikeus toimittaa laitteiden sekä rakennusten ja muiden rakennelmien tarkastuksia sekä tarpeellisia tutkimuksia toimialueellaan.

Edellä 2 momentissa tarkoitetut tarkastukset ja tutkimukset on, mikäli mahdollista, toimitettava siten, ettei niistä aiheudu haittaa laitteen tai rakennelman omistajalle tahi häiriötä yrityksen toiminnalle ja ettei liiketai ammattisalaisuutta paljasteta.

Jos joku panee toimeen yrityksen tai ryhtyy muuhun toimenpiteeseen vastoin tämän lain säännöksiä tai niiden nojalla annettuja määräyksiä tahi tämän lain mukaisen yhteisön sääntöjä taikka laiminlyö lain tai sanottujen määräysten tahi sääntöjen mukaisen velvollisuutensa tai muutoin niskoittelee sen täyttämisessä, vesioikeus voi viranomaisen ilmoituksesta tai sen hakemuksesta, jonka oikeutta tai etua asia koskee, sitten kun asianomaiselle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen, käyttämällä uhkasakkoa tai sillä uhalla, että tekemättä jätetty suoritetaan laiminlyöjän kustannuksella, määrätä oikaistavaksi sen, mitä oikeudettomasti on tehty tai laiminlyöty. Valvontaviranomainen tai muu, jota asia koskee, voidaan oikeuttaa suorittamaan tarvittava toimenpide.

Muutosta vesioikeuden 1 momentissa tarkoitetun määräyksen sisältävään päätökseen haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta, niin kuin 17 luvun 1 §:n 3 momentissa on säädetty. Vesioikeus voi, jos siihen on erityistä syytä, määrätä, että päätös on pantava täytäntöön, vaikka siihen haetaankin muutosta.

Jos edellä tarkoitettu toimenpide tai laiminlyönti saattaa aiheuttaa ilmeistä vaaraa toisen hengelle, terveydelle tai omaisuudelle tahi yleiselle edulle, on lääninhallituksella ja poliisiviranomaisella valta ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin vaaran poistamiseksi. Lääninhallituksen päätökseen älköön haettako muutosta. Se, jota vastaan toimenpiteeseen on ryhdytty, voi kuitenkin saattaa asian hakemuksella 1 momentin mukaisesti vesioikeuden käsiteltäväksi.

Poliisiviranomaisten toimivallasta rikosten ehkäisemiseksi ja niiden syytteeseen saattamiseksi on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

Milloin 3 §:ssä tarkoitettu toimenpide toteutetaan viranomaisen toimesta, suoritetaan kustannukset, jollei vesioikeus toisin määrää, etukäteen valtion varoista ja peritään niskoittelevalta siinä järjestyksessä, kuin julkisten saatavain ulosotosta on säädetty.

Virkamiehellä tai toimitusmiehellä on oikeus tässä laissa tarkoitettua tehtävää suorittaessaan kulkea toiselle kuuluvalla alueella.

Vesioikeuden riita-asiassa antama päätös pannaan täytäntöön, niin kuin yleisen alioikeuden päätös riita-asiassa. Mitä edellä on sanottu, koskee soveltuvin osin myös vesioikeuden hakemus- ja valitusasioissa antamaa päätöstä sekä ojitustoimituksessa tehtyä ja vesilautakunnan lainvoiman saanutta päätöstä.

Vesioikeuden rikosasiassa antaman päätöksen täytäntöönpanosta on voimassa, mitä yleisen alioikeuden päätöksen täytäntöönpanemisesta rikosasioissa on säädetty.

Niissä tapauksissa, joissa toimenpiteestä aiheutuneet kustannukset tämän lain mukaan saadaan periä jakoluettelon tai muun laskelman perusteella ilman maksuvelvollisuudesta annettua päätöstä, on noudatettava julkisten saatavain ulosotosta säädettyä järjestystä, kuitenkin niin, että valitus ulosmittauksesta laittoman maksuunpanon perusteella on tehtävä vesioikeuteen.

Milloin jollekin tämän lain nojalla toimeen pantavaa yritystä varten on myönnetty oikeus tehdä toisen maalle uoma tai muu rakennelma, saattaa toiselle kuuluvaa aluetta pysyvästi veden alle, käyttää toisen omistamaan tilaan kuuluvaa vesivoimaa taikka muutoin jatkuvasti käyttää hyväkseen toisen kiinteätä omaisuutta, on päätöksestä, jolla sanotunlainen oikeus on myönnetty, vesioikeuden toimesta, kun päätös on saanut lainvoiman, ilmoitettava asianomaiselle lääninmaanmittauskonttorille merkinnän tekemistä varten maarekisteriin. Lääninmaanmittauskonttorin tulee tarvittaessa määrätä maanmittausinsinööri erityisessä maanmittaustoimituksessa selvittämään ne seikat, joita merkinnän tekeminen edellyttää.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei tarkoita oikeutta ojan, vesijohdon tai viemärin tekemiseen toisen maalle taikka pylvään, puomin, kiinnikkeen, silta-arkun tahi muun niihin verrattavan pienehkön laitteen tai rakennelman pitämiseen toisen alueella eikä muutakaan vain vähäiseen osaan kiinteistöstä kohdistuvaa käyttöoikeutta.

Joa alueeseen perustettu oikeus kohdistuu tonttiin, on vesioikeuden, päätöksen saatua lainvoiman, ilmoitettava siitä kysymyksessä olevalle kunnalle asianmukaisia toimenpiteitä varten.

Mitä edellä tässä pykälässä on säädetty ilmoituksen tekemisestä, on vastaavasti noudatettava, milloin vesioikeuden lainvoiman saaneella päätöksellä on muutettu niitä oloja, joista merkintä on aiheutunut.

Vesioikeudessa on muissa asioissa paitsi riita-asiassa ja sellaisessa rikosasiassa, jossa virallinen syyttäjä vaatii rangaistusta, hakijan tai valittajan maksettava kustannukset, jotka johtuvat tiedoksiantojen toimittamisesta, asiantuntijain käyttämisestä taikka istunnon tai katselmuksen tahi tarkastuksen pitämisestä muualla kuin oikeuden sijaintipaikalla. Vesioikeustuomarille ja vesioikeusinsinöörille sekä oikeuden sihteerille tuleva päiväraha ja matkakustannusten korvaus suoritetaan kuitenkin valtion varoista sen mukaan, kuin siitä on erikseen säädetty.

Riita-asiain sekä 1 momentissa tarkoitettujen rikosasiain kustannuksista on soveltuvin osin ja vastaavasti voimassa, mitä riita- ja rikosasioiden kustannusten korvauksesta yleisessä alioikeudessa on säädetty.

Vesioikeuden ja vesioikeustuomarin toimituskirjoista suoritettavasta lunastuksesta ja näiden virkatoimista suoritettavista toimituspalkkioista säädetään asetuksella ottamalla huomioon, mitä eräiden viranomaisten toimituskirjoista ja virkatoimista suoritettavain maksujen perusteista 17 päivänä lokakuuta 1942 annetussa laissa (806/42) on säädetty.

10§

Ojitustoimituksessa on hakijan suoritettava kustannukset, jotka johtuvat kokousten pitämisestä, niihin luettuina uskotuille miehille ja apumiehistölle suoritettavat palkkiot. Toimitusinsinöörin ja avustavan insinöörin päiväraha ja matkakustannusten korvaus suoritetaan kuitenkin valtion varoista.

Asian käsittelystä vesilautakunnassa ja lautakunnan muusta toiminnasta aiheutuvat kustannukset on maksettava kunnan varoista.

11§

Milloin hakemusasiassa pidetään katselmustoimitus, on hakijan suoritettava toimitusmiesten ja asiantuntijain matkakustannukset ja päiväraha, apuhenkilöiden palkkiot, maksut toimitusta varten hankituista asiakirjoista, tiedonantojen toimittamisesta aiheutuvat kuilut sekä muut katselmuksesta johtuvat kustannukset.

Oikeudesta periä lunastus katselmuksessa laadituista suunnitelmista, piirustuksista ja muista toimituskirjoista on säädetty erikseen,

12§

Vesioikeustuomari voi tämän luvun 9 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa ja toimitusinsinööri niissä tapauksissa, joita tarkoitetaan tämän luvun 10 §:n 1 momentissa ja 11 §:n 1 momentissa, vaatia sanottujen pykälien mukaisia kustannuksia varten suoritettavaksi ennakkomaksun uhalla, että asian käsittelyä ei jatketa, ennen kuin maksu on suoritettu tai hyväksyttävä vakuus sen maksamisesta asetettu.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut kustannukset saadaan periä vesioikeustuomarin tai vastaavasti toimitusinsinöörin laatiman laskelman perusteella, niin kuin tämän luvun 7 §:ssä on säädetty, lukuun ottamatta toimituskirjojen, suunnitelmien ja piirustusten lunastusmaksuja, joiden osalta on noudatettava niistä erikseen voimassa olevia säännöksiä.

13§

Tämän lain säännöksiä on sovellettava myös valtakunnan rajalla oleviin vesistöihin ja vesiin, mikäli vieraan valtion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella muuta ei ole säädetty.

22 luku

Siirtymä- ja voimaantulosäännökset.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1962 ja sillä kumotaan 23 päivänä heinäkuuta 1902 annettu vesioikeuslaki (31/ 02), eräiden kiireellisten vesioikeusasiain käsittelemisestä 2 päivänä helmikuuta 1934 annettu laki (62/34), eräiden vesioikeusasiain poikkeuksellisesta käsittelystä 19 päivänä heinäkuuta 1940 annettu laki (383/40), toimenpiteistä vesivoiman käytäntöön ottamisen helpottamiseksi 21 päivänä maaliskuuta 1941 annettu laki (196/41) ja 3 päivänä toukokuuta 1927 annetun tielain 33 §:n 1 momentti sekä myös muut tämän lain vastaiset säännökset. Laki valtion oikeudesta säännöstellä Kemijoen vesistön vedenjuoksua (62/60) jää edelleen voimaan.

Jo ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä tarpeellisiin valmistaviin toimenpiteisiin lain täytäntöönpanemiseksi.

Tässä laissa tarkoitettuun yritykseen tai toimenpiteeseen, johon laillisesti on ryhdytty ennen tämän lain voimaantuloa, sekä sitä ennen myönnetyn luvan perusteella tehtyyn laitteeseen tai rakennelmaan taikka toimeenpantuun yritykseen on sovellettava aikaisemmin voimassa olleita säännöksiä ja kysymys niiden laillisuudesta sekä niitä koskevat oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät sanottujen säännösten mukaisesti, sikäli kuin jotakin tämän lain säännöstä ei ole määrätty mainitunlaisen yrityksen, toimenpiteen, laitteen tai rakennelman osalta sovellettavaksi.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on sanottu, voidaan sille, joka on ennen tämän lain voimaantuloa saanut luvan tiettyyn yritykseen tai toimenpiteeseen tahi milloin lupa on myönnetty valtiolle, hakemuksesta antaa uusi tämän lain mukainen lupa, mikäli siitä ei aiheudu muille kohtuutonta vahinkoa tai haittaa.

Jollei tämän lain alaista yritystä tai toimenpidettä, johon vesioikeuslain mukaan on myönnetty lopullinen lupa, ole määrätyssä ajassa, tahi milloin sellaista määräystä ei ole annettu, kymmenen vuoden kuluessa vesilain voimaantulosta pantu toimeen, on lupa rauennut, mikäli vesioikeus ei hakemuksesta, noudattaen soveltuvin osin tämän lain säännöksiä, ole myöntänyt pitennettyä aikaa yrityksen toimeenpanemista tai toimenpiteen suorittamista varten.

Jos yritys tai toimenpide jää loppuun suorittamatta, on se, jolle lupa on myönnetty, velvollinen saattamaan vesistön ja käytössä olleet muille kuuluvat alueet hyväksyttävään kuntoon.

Jos vesistöä tai sen osaa varten on aikaisemmin vahvistettu uittosääntö, on sitä ja, milloin vesistössä toimii uittoyhdistys, sen ohjesääntöä tämän lain voimaan tultua toistaiseksi edelleen noudatettava. Mikäli uittosäännön määräykset eivät ole tämän lain mukaiset eikä niitä ole viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta sellaisiksi muutettu, on vesilain säännöksiä sovellettava uittosäännön määräysten asemasta niissä kohdin, joissa ne poikkeavat toisistaan.

Jos uittoyhdistys ei ole edellä sanotun ajan kuluessa pannut vireille hakemusta ohjesääntönsä muuttamisesta uuden lain säännösten mukaiseksi, rangaistakoon laiminlyöntiin syyllistä, niin kuin tämän lain 13 luvun 5 §:ssä on säädetty. Vesioikeus voi asianomaisen valvontaviranomaisen hakemuksesta velvoittaa laiminlyöntiin syyllistyneen yhdistyksen uhkasakolla määräajassa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin ohjesääntönsä muuttamiseksi.

Mitä 5 luvun 14 ja 15 §:ssä on säädetty uittoa varten lunastetusta omaisuudesta ja käyttöoikeudesta toiselle kuuluvaan omaisuuteen sekä laitteista ja rakennelmista, jotka uittosäännön määräyksen nojalla on tehty toiselle kuuluvalle alueelle, koskee myös sellaista ennen tämän lain voimaan tuloa uittoa varten saatua omaisuutta tai käyttöoikeutta, josta uittosäännössä on määrätty, ja siirtyy tällainen omaisuus tai oikeus lain voimaan tullessa valtiolle, tai jos vesistössä toimii uittoyhdistys, sanotulle yhdistykselle.

Jos tämän lain voimaan tullessa on yleisessä tuomioistuimessa vireillä vesiasioihin luettava riita- tai rikosasia, se on sellaisessa tuomioistuimessa loppuun käsiteltävä. Yleisessä tuomioistuimessa käsiteltäväksi kuuluu edelleen myös vesioikeuslain 6 luvun 15 §:n 2 momentin mukaan vireille pantavissa oleva korvauskanne.

Vesistötoimikunnassa ja lääninhallituksessa ratkaisematta olevat vesioikeuslain mukaiset asiat, virka-apuasioita lukuun ottamatta, siirretään vesilain voimaan tullessa asianomaiseen vesioikeuteen siellä hakemusasioina käsiteltäväksi.

Asioiden siirtämisen jälkeen on vesistötoimikunnat lakkautettava ja niiden arkistoon kertyneet asiakirjat toimitettava asianomaisiin vesioikeuksiin.

Vesioikeuden käsiteltäväksi siirretyssä asiassa on yrityksen tai toimenpiteen edellytysten, hakijalle myönnettävien oikeuksien ja määrättävien velvollisuuksien sekä hänen suoritettavakseen määrättävien korvausten osalta ja muutoinkin sovellettava uuden lain aineellisoikeudellisia säännöksiä.

Vesioikeuteen siirretyssä asiassa, jossa eräiden vesioikeusasiain poikkeuksellisesta käsittelystä 19 päivänä heinäkuuta 1940 annetun lain taikka toimenpiteistä vesivoiman käytäntöön ottamisen helpottamiseksi 21 päivänä maaliskuuta 1941 annetun lain nojalla on annettu väliaikainen lupa vesivoiman käytäntöön ottamista tai lisäämistä tarkoittavaa rakentamista tahi vesistön säännöstelyä varten, on, huomioon ottaen, mitä 3 luvun 16§:ssä määrätään, noudatettava, mitä 1 momentissa on säädetty, kuitenkin niin, että väliaikaiseen lupaan perustuvalla toimenpiteellä aiheutetun vahingon ja haitan korvaamisen sekä väliaikaisella luvalla myönnetyn oikeuden hyväksi käyttämisen ja laitoksen pysyttämisen osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä edellä mainituissa laeissa on säädetty.

Asiassa, joka on siirretty vesioikeuteen, vesioikeuden tulee, mikäli kysymys on asian käsittelyjärjestyksestä, asian laatu ja sen käsittelyvaihe huomioon ottaen, ratkaista, onko asiaa siellä edelleen käsiteltäessä noudatettava kokonaan tai määrätystä vaiheesta alkaen menettelystä annettuja uuden lain säännöksiä vai onko asian käsittelyä jatkettava aikaisempien säännösten mukaan. Tässä tarkoitettuun vesioikeuden ratkaisuun älköön haettako muutosta.

Päätöstä 1 momentissa tarkoitetussa asiassa annettaessa on noudatettava tämän lain säännöksiä.

Vesioikeuslain 3 luvun 5 §:n mukaisesti vireillepantua asiaa, joka uuden lain voimaan tullessa on kesken, jatkettakoon 6 luvussa tarkoitettuna ojitustoimituksena, ellei toimitusinsinööri katso, että asian on sen luonteen vuoksi annettava raueta.

Vesioikeuslain nojalla ennen tämän lain voimaantuloa vireille pannussa virka-apuasiassa on aikaisempaa lakia noudatettava.

10§

Mitä 12 luvun 9 §:ssä on säädetty saamisten etuoikeudesta, ei aiheuta muutosta niiden oikeuteen, joilla on ennen tämän lain voimaantuloa vireille pannun hakemuksen nojalla vahvistettu kiinnitys tai vuokraoikeuden rekisteröiminen tahi sitä ennen syntynyt maksamattoman kauppahinnan panttioikeus tai muu kiinnittämättä voimassa oleva panttioikeus kiinteistöön.

11§

Vesiylioikeutta perustettaessa ja vesioikeuksien virkoja ennen vesiylioikeuden perustamista täytettäessä hoitaa oikeusministeriö ne tehtävät jotka tämän lain mukaan kuuluvat vesiylioikeudelle virkoja täytettäessä.

12§

Mitä vieraan valtion kanssa on vesilain alaan kuuluvasta asiasta ennen tämän lain voimaantuloa sovittu, jää edelleen voimaan.

Helsingissä 19. päivänä toukokuuta 1961

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Oikeusministeri
Pauli Lehtosalo

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.