466/1960

Annettu Helsingissä 4. päivänä marraskuuta 1960

Laki kansaneläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 8 päivän kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain (347/56) 6 §:n 1 momentti, 20 §, 26 §:n 1 momentti, 27 §:n 1 ja 3 momentti 30 ja 33 §, sellaisina kuin 30 ja 33 § osittain ovat 15 päivänä joulukuuta 1956 annetussa laissa (606/56), 45, 62, 63 ja 64 § ja 76 §:n 1 momentti sekä lisätään lakiin uusi 22 a § ja 88 §:n 3 ja 4 momentti seuraavasti:

Vakuutusmaksua ei määrätä vakuutetulle:

1) joka tulovuoden päättyessä ei vielä ollut täyttänyt 16 vuotta;

2) joka tulovuoden alkaessa oli täyttänyt 63 vuotta;

3) joka tulovuoden tai sen osan aikana on ollut tämän lain mukaan työkyvyttömäksi todettuna;

4) joka tulovuoden tai sen osan aikana on saanut vanhuudentukea; tai

5) joka tulovuoden aikana on kuollut.


20§

Kansaneläkkeenä maksetaan:

vanhuuseläkettä 65 vuotta täyttäneelle vakuutetulle;

työkyvyttömyyseläkettä pysyvästi työkyvyttömälle vakuutetulle, joka on 65 vuotta nuorempi;

sairauseläkettä pitkäaikaisen sairauden takia työkyvyttömälle vakuutetulle 22 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa; tai

vanhuudentukea 60, mutta ei vielä 65 vuotta täyttäneelle naispuoliselle vakuutetulle, joka ei ole naimisissa eikä saa työkyvyttömyys- tai sairauseläkettä.

22a§

Sairauseläkettä maksetaan määräaikaisena vakuutetulle, jonka työkyky on siinä määrin alentunut kuin 22 §:ssä on säädetty ja jonka työkyvyttömyys edelleen jatkuu, vaikka sitä ei vielä voida pitää pysyvänä. Sairauseläkkeestä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa on säädetty työkyvyttömyyseläkkeestä.

26§

Eläkkeen perusosa on 31 200 markkaa vuodessa.


27§

Kunnat jaetaan elinkustannusten kalleuden mukaan kolmeen ryhmään, joissa eläkkeen täysimääräinen tukiosa on vuodessa:

ensimmäisessä eli kalleimmassa kuntaryhmässä 86 400 markkaa

toisessa kuntaryhmässä 75 600 markkaa ja

kolmannessa kuntaryhmässä 64 800 markkaa.


Eläkkeen tukiosa maksetaan täysimääräisenä, kun vakuutetun vuositulo ei ylitä seuraavia rajatuloja:

ensimmäisessä kuntaryhmässä 94 000 markkaa

toisessa kuntaryhmässä 84 000 markkaa ja

kolmannessa kuntaryhmässä 77 000 markkaa.

30§

Vuositulolla, jonka perusteella oikeus eläkkeen tukiosaan vahvistetaan, tarkoitetaan sitä tosiasiallista tuloa, jota asianomaisen henkilön voidaan kohtuullisen arvion mukaan edellyttää jatkuvasti vuosittain saavan lisättynä kymmenennellä osalla siitä määrästä, jolla hänen omaisuutensa arvo ylittää 2 000 000 markkaa tai, jos hän on naimisissa, jolloin puolisoiden yhteisen omaisuuden arvo ylittää 3 000 000 markkaa. Jos joku on luovuttanut omaisuutta toiselle korvauksetta tai suhteettoman vähäistä korvausta vastaan ja saa elatuksensa tai osan siitä omaisuuden vastaanottajalta, voidaan luovutetun omaisuuden kohtuulliseksi arvioitu tuotto kokonaan tai osaksi lukea luovuttajan vuosituloksi.

Vuosituloksi ei lueta tämän lain mukaan maksettavaa eläkettä, lapsilisälain mukaan maksettavaa lapsilisää, perhelisälain mukaan maksettavaa perhelisää eikä huoltoapulain mukaan annettua huoltoapua, elatusta tai avustusta. Avioliitosta johtuvan elatusvelvollisuuden perusteella annettua elatusta, avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista annetussa laissa säädettyä elatusapua ja sukulaisuus- tai lankoussuhteen taikka sellaiseen suhteeseen verrattavan muun syyn takia vapaaehtoisesti annettua elatusta tai avustusta ei lueta vuosituloksi, mikäli sen määrä, yhdessä 1 momentissa tarkoitettujen muiden tulojen kanssa, ei sanottavasti ylitä huoltoapulain mukaan omaisille annettavan elatuksen määrää.

33§

Jos vakuutettu, joka ei saa vanhuus-, työkyvyttömyys- tai sairauseläkettä, kuolee, suoritetaan puolisolle ja 16 vuotta nuoremmille lapsille hautausavustuksena perusosan vuotuinen määrä. Hautausavustus jaetaan heidän keskensä, niin kuin jäämistön jakamisesta on säädetty. Jos vakuutetulla ei ole edellä sanottuja omaisia, suoritetaan hautausavustus niille, jotka ovat pitäneet huolta vainajan hautaamisesta, ei kuitenkaan enempää kuin siitä aiheutuneiden kustannusten määrä. Mitä 1 momentissa on säädetty, sovellettakoon myös, jos eläkkeensaaja kuolee, ennenkuin hänen eläkkeensä perusosa on erääntynyt maksettavaksi kuolemaa välittömästi edeltäneeltä vuoden pituiselta ajalta. Tällöin vähennetään hautausavustuksen määrästä sanotulta ajalta maksettaviksi erääntyneet eläkkeen perusosat. Eläkkeen perusosa katsotaan erääntyneeksi myös ajalta, jolta sitä ei makseta tämän lain 24 §:n tai 42 §:n mukaan.

Jos 1 momentissa tarkoitettu vainajan omainen on kuollut ennen hautausavustuksen myöntämistä, siirtyy hänen oikeutensa hautausavustukseen muille 1 momentissa tarkoitetuille omaisille. Jos näitä ei ole, siirtyy oikeus niille, jotka ovat pitäneet huolta vainajan hautaamisesta.

Hautausavustusta on uhalla, että oikeus sen saamiseen muuten on menetetty, haettava siten kuin asetuksella määrätään, yhden vuoden kuluessa vakuutetun kuolinpäivästä.

45§

Jos on perusteltua syytä olettaa, että eläke olisi lakkautettava tai sen määrää vähennettävä, tahi jos eläkeoikeuden tarkistamiseksi 46 §:n mukaisesti asetettua velvoitusta ei noudateta, voidaan eläkkeen tai sen osan maksaminen keskeyttää, kunnes asia on lopullisella päätöksellä ratkaistu. Vastaavasti voi eläkelaitos vireillä olevan muutoksenhaun estämättä väliaikaisesti ryhtyä maksamaan eläkettä tai korottaa eläkkeen määrää, jos vakuutetun terveydentilassa tai olosuhteissa on tapahtunut hänen oikeuteensa vaikuttava olennainen muutos. Eläkelaitoksen on tällöin heti ilmoitettava toimenpiteestään lisätylle hallitukselle tai vakuutusoikeudelle sen mukaan, kummassa asia on 73 §:n mukaisesti vireillä.

62§

Valtio, kunnat ja eläkelaitos vastaavat kukin omasta osuudestaan eläkkeiden tukiosien kustannuksista. Kunnat jaetaan kustannusosuutensa suorittamista varten taloudellisen asemansa mukaan viiteen ryhmään, joissa kunnan kustannusosuus on 9, 13, 17, 21 ja 26 sadalta 2 momentissa sanotulla tavalla lasketusta kunnan kustannusosuusperusteesta. Eläkelaitoksen osuus kustannuksista on 15 sadalta maksettujen tukiosien yhteismäärästä, ja valtio vastaa tukiosien kustannuksista muulta kuin edellä mainitulta osalta.

Kunnan kustannusosuusperuste on kunnalle vahvistetun painoluvun osoittama osuus kunakin kuukautena koko maassa maksettujen tukiosien yhteismäärästä. Kunnan painoluku vahvistetaan kolmivuotiskaudeksi siten, että se on yhtä suuri kuin kolmivuotiskauden alkamista edeltäneen vuoden huhtikuun aikana kunnassa asuville eläkkeensaajille maksettujen tukiosien yhteismäärän suhde saman huhtikuun aikana koko maassa eläkkeensaajille maksettujen kaikkien tukiosien yhteismäärään.

Valtioneuvosto toimittaa kuntien ryhmityksen 1 momentissa tarkoitettuihin ryhmiin enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Sosiaaliministeriö vahvistaa 2 momentissa tarkoitetut painoluvut. Kunnallisen jaoituksen muuttuessa tai muiden painavien syiden vaatiessa voi painolukujen vahvistaminen tapahtua ennen 2 momentissa säädetyn kolmivuotiskauden päättymistä.

63§

Eläkkeistä, avustuksista ja muusta tämän lain täytäntöönpanosta eläkelaitokselle aiheutuvat kustannukset samoin kuin 58 §:ssä tarkoitetut menot suoritetaan, sikäli kuin 62 §:stä ei muuta johdu, vakuutusmaksuita ja eläkelaitoksen omaisuuden tuotosta.

Valtioneuvoston tulee viideksi vuodeksi kerrallaan, ensimmäisen kerran vuoden 1966 alusta lukien, vahvistaa uudelleen perusosien määrät niin, että eläkelaitoksen tulot ja viimeksi kuluneelta viisivuotiskaudelta kertynyt ylijäämä tulevat vakuutusteknillisten laskelmien mukaan vastaisuudessa riittämään eläkelaitoksen menoihin.

64§

Valtion tulee viimeistään maksatuksen edellisenä päivänä suorittaa eläkelaitokselle 60 sadalta maksettavien tukiosien määrästä.

76§

Tätä lakia sovelletaessa pidetään vakuutetun lapsena myös hänen ottolastaan sekä hänen puolisonsa ja puolisovainajansa lasta ja ottolasta sekä sellaista avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, johon kohdistuva vakuutetun elatusvelvollisuus on oikeuden päätöksellä tai asianmukaisella sopimuksella vahvistettu.


88§

Vahvistettaessa 30 §:ssä tarkoitettua vuosituloa pyöristetään siihen sisältyvät tulo- ja vähennyserät täysiksi tuhansiksi markoiksi siten, että jos täyden tuhatmarkkaluvun ylittävä erä on 500 markkaa pienempi, sen määrä alennetaan, ja jos se on 500 markkaa tai sitä suurempi, se korotetaan lähimpään täyteen tuhatmarkkalukuun.

Lain täytäntöönpanon vaatiessa eläkekannan tarkistamista voidaan aikaisempien säännösten estämättä noudattaa tarkistuksen toimittamisen aikana voimassa olevia pyöristyssääntöjä, kuitenkin siten, että eläkkeen määrä ei alenneta.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1961, ja sovelletaan 6 §:n 1 momentin säännöstä ensimmäisen kerran vuodelta 1960 toimitettavassa verotuksessa sekä 27 §:n 3 momentin ja 30 §:n säännöksiä vuoden 1962 alusta lukien.

Kansaneläkelaissa säädettyjen eläkkeiden ja avustusten sitomisesta elinkustannuksiin 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun lain (348/56) mukaista korotusta ja alennusta toimeenpantaessa ja kansaneläkettä suoritettaessa pidetään edellä 26 §:n 1 momentissa ja 27 §:n 1 ja 3 momentissa säädettyjä rahamääriä virallisen elinkustannusindeksin pistelukua 116 vastaavina.

Kansaneläkelain väliaikaisesta muuttamisesta 30 päivänä joulukuuta 1959 annetun lain (540/59) perusteella myönnetty eläkeetu jatkuu ilman eri hakemusta kansaneläkelain mukaisesti.

Eläkelaitoksen tulee ennen lain voimaan tuloa ryhtyä sen täytäntöönpanoa varten tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 4. päivänä marraskuuta 1960

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Ministeri
Eeli Erkkilä

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.