520/1959

Annettu Helsingissä 30. päivänä joulukuuta 1959

Laki perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 12 päivänä heinäkuuta 1940 annetun perintö ja lahjaverolain (378/40) 9 §:n 1 ja 4 momentti, 33, 34, 37, 39, 41, 42, 43, 49, 64, 65, 68 ja 69 § sekä 12, 13, 14 ja 19 §, sellaisina kuin ne ovat 28 päivänä huhtikuuta 1950 annetussa laissa (213/50), ynnä 22 §:n 1 momentti, 23, 24, 32, 35, 38, 44, 45, 46, 47, 48, 50, 52, 53 ja 55 §, 59 §:n 2 momentti sekä 62 §, sellaisina kuin ne ovat 5 päivänä maaliskuuta 1945 annetussa laissa (222/45), näin kuuluviksi:

Perintöveron perusteeksi pannaan se arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa.


Sellaisen omaisuuden arvosta, joka kuuluu muussa maassa asuneen henkilön jäämistöön, vähennettäköön ainoastaan ne velat ja velvoitukset, jotka kohdistuvat mainittuun omaisuuteen.

12§

Veronalaisesta perintöosuudesta saavat vähentää:

1) perinnönjättäjän puoliso 600 000 markkaa;

2) sellainen perinnönjättäjän lapsi tai ottolapsi tahi näiden rintaperillinen, joka verovelvollisuuden alkaessa ei ole täyttänyt kahtakymmentäyhtä vuotta, 150 000 markkaa sekä sen lisäksi 30 000 markkaa jokaiselta täydeltä vuodelta, jonka hän on alle kahdenkymmenenyhden vuoden iän;

3) sellainen perinnönjättäjän lapsi tai ottolapsi tahi näiden rintaperillinen, joka henkisen tai ruumillisen vian tähden on ansiotyöhön kykenemätön, edellisessä kohdassa mainittujen määrien lisäksi 300 000 markkaa;

4) vähintään viimeiset kymmenen vuotta ennen perinnönjättäjän kuolemaa hänen palveluksessaan ollut ja häntä hoitanut henkilö 150 000 markkaa; sekä

5) perinnönjättäjän puoliso ja perinnönjättäjän lapsi tai ottolapsi tahi näiden rintaperillinen, milloin jäämistöön sisältyy perinnönjättäjän kotiin kuuluneita huone- ja talouskaluja, vaatteita sekä muuta asuntoirtaimistoa, tällaisen omaisuuden osalta sen arvon, enintään kuitenkin 200 000 markkaa perintöosuutta kohti.

13§

Kun perintöosuus tai sen 12 §:n mukaan laskettu jäännös ei nouse 200 000 markkaan, se on verosta vapaa.

14§

Perintöveroa maksetaan:

I veroluokassa seuraavan asteikon mukaan:

Verotettavan osuuden arvo Veron vakioerän osuuden alarajan kohdalla mk Vero- % alarajan yli menevästä osasta
200 000―500 000 2 000 3.5
500 000―1 000 000 12 500 5.5
1 000 000―2 000 000 40 000 7.5
2 000 000―5 000 000 115 000 9.5
5 000 000―10 000 000 400 000 12
10 000 000 tai enemmän 1 000 000 11

II veroluokassa asteikon mukainen vero kaksinkertaisena;

III veroluokassa asteikon mukainen vero kolminkertaisena; sekä

IV veroluokassa asteikon mukainen vero viisinkertaisena.

19§

Lahjaveroa ei suoriteta:

1) sellaisesta lahjasta, josta 16 §:n 1 momentin mukaan on suoritettava perintöveroa, eikä myötäjäisistä ja avioehdolla annetusta omaisuudesta;

2) huone- ja talouskaluista, vaatteista sekä muusta asuntoirtaimistosta, joka on tarkoitettu lahjansaajan tai hänen perheensä henkilökohtaisesti käytettäväksi, kun lahjan arvo ei ole 200 000 markkaa suurempi;

3) siitä, mitä joku on käyttänyt toisen kasvatusta tai koulutusta varten tai toisen elatukseksi taikka muutoin toiselle näihin tarkoituksiin antanut sellaisin muodoin, ettei lahjan saajalla ole mahdollisuutta lahjoitettua määrää muihin tarkoituksiin käyttää; eikä

4) muusta lahjasta, jonka arvo on 200 000 markkaa pienempi, kuitenkin niin, että, jos lahjansaaja kahden vuoden kuluessa saa samalta antajalta useita sellaisia lahjoja, näistä on suoritettava veroa, kun niiden yhteinen arvo nousee vähintään mainittuun määrään.

22§

Vero perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta määrätään siinä kunnassa, missä perinnönjättäjä kuollessaan vakinaisesti asui.

23§

Lahjasta määrätään vero siinä kunnassa, missä lahjanantaja asui verovelvollisuuden alkaessa.

24§

Milloin 2 tai 23 §:n säännöksiä ei käy soveltaminen, on vero määrättävä siinä kunnassa, missä veronalainen omaisuus verovelvollisuuden alkaessa suurimmalta osaltaan oli taikka, jollei se ollut tässä maassa, laissa verovelvollinen veroa määrättäessä asuu.

32§

Perintö- ja lahjaverotusta varten on jokaisessa kunnassa perintöverolautakunta. Perintöverolautakunta voi toimia jaostoihin jakaantuneena. Jaostojen lukumäärän määrää valtiovarainministeriö. Perintöverolautakunnan toimistotehtävät hoitaa veropiirin verotoimisto.

Perintöverolautakunnassa on puheenjohtaja ja riittävä määrä varapuheenjohtajia sekä kaksi tai useampia muita jäseniä sen mukaan kuin valtiovarainministeriö määrää. Perintöverolautakunnan puheenjohtajana on veropiirin verojohtaja. Muut lautakunnan jäsenet, varapuheenjohtajat heihin luettuna, määrää valtiovarainministeriö asianomaisen verolautakunnan jäsenistä. Niin ikään määrää valtiovarainministeriö perintöverolautakuntaan yhden tai tarvittaessa useampia valtionasiamiehiä ja heille varamiehet.

Valtiovarainministeriö määrää, kuka varapuheenjohtajista puheenjohtajan estyneenä ollessa toimii lautakunnan puheenjohtajana. Muiden 2 momentissa tarkoitettujen lautakunnan jäsenten varamiehinä ovat heidän verolautakunnassa olevat varamiehensä. Verojohtajalle muutoin kuin perintöverolautakunnan puheenjohtajana tämän lain mukaan kuuluvat tehtävät hoitaa verojohtajan ollessa estyneenä hänen sijaisenaan verotoimiston päällikkönä toimiva henkilö.

Suurimmissa kunnissa valtiovarainministeriö voi määrätä muuksi perintöverolautakunnan jäseneksi kuin sen puheenjohtajaksi ja tällaisen jäsenen varamieheksi verolautakuntaan kuulumattomankin henkilön.

Perintöverolautakunnasta, sen jaostosta, lautakunnan puheenjohtajasta, varapuheenjohtajista ja muista jäsenistä sekä valtionasiamiehistä on soveltuvin osin voimassa, niitä verolautakunnasta, sen jaostosta, verolautakunnan puheenjohtajasta, varapuheenjohtajista ja muista jäsenistä sekä valtionasiamiehestä on verotuslaissa (482/58) säädetty.

33§

Perukirja on kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta kolmin kappalein annettava asianomaiselle perintöverolautakunnalle. Jos vainaja on muualla jättänyt jälkeensä omaisuutta, josta on toimitettu eri perunkirjoitus, annettakoon siinä laadittu perukirja samassa ajassa tästä perunkirjoituksesta lukien sille lautakunnalle, jonka tulee määrätä vero. Milloin perinnönjako jo on toimitettu, liitettäköön jakokirja perukirjan oheen.

Verojohtajan tulee viipymättä ilmoittaa asianomaiselle raastuvanoikeudelle tai kihlakunnantuomarille päivä, jona perintöveroasia on ratkaistu, taikka että perukirjan antaminen perintöverolautakunnalle on laiminlyöty.

34§

Veroilmoitus on kaksin kappalein annettava asianomaiselle perintöverolautakunnalle kolmen kuukauden kuluessa verovelvollisuuden alkamisesta.

35§

Verojohtajan tulee, saatuaan perukirjan tai veroilmoituksen, valmistavasti tarkastaa taikka perintöverolautakunnan muulla jäsenellä tai verotoimiston verovalmistelua suorittavalla henkilöllä tarkastuttaa, onko veronalainen omaisuus siihen täydellisesti merkitty ja oikein arvioitu sekä ovatko muut siinä olevat tiedot oikeat ja täydelliset. Jos lisäselvitystä tarvitaan, on tarkastuksen toimittajan se hankittava.

Muussa veropiirissä olevasta omaisuudesta annetut tiedot voi verojohtaja lähettää mainitun veropiirin verojohtajalle tarkastettavaksi.

37§

Ne, jotka kuolinpesästä saavat omaisuutta, tai heidän lailliset edustajansa sekä perunkirjoituksen toimittajat ja seoka on pesän ilmoittanut tai sitä hoitaa, niin myös lahjansaaja ovat velvolliset perintöverolautakunnan, verojohtajan, valtionasiamiehen tai verotoimiston asianomaisen virkamiehen kehotuksesta antamaan kaikki pesää tai lahjaa koskevat tiedot ja selvitykset.

Asianomaisen papiston sekä muiden viranomaisten tulee niin ikään pyydettäessä antaa tarvittavat tiedot.

Verojohtaja on, jos perintöverolautakunta niin päättää, oikeutettu vaatimaan pesän ilmoittajan valallansa vahvistamaan perukirjassa ilmoittamansa tiedot oikeiksi, niinkuin siitä perintökaaren 9 luvun 1 §:ssä on säädetty.

38§

Perintöverolautakunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta asianomaisen lääninverotoimiston määrääminä kuukausina sinä aikana ja siinä paikassa, minkä puheenjohtaja määrää.

39§

Perintöverolautakunnan tulee hankkia tarpeelliseksi katsomansa lisäselvitys ja määrätä vero tunnollisesti harkittuaan, mitä veronalaisesta omaisuudesta sekä muista asiaan kuuluvista seikoista on selville käynyt tai tiedetään. Erimielisyyden sattuessa on noudatettava, mitä verotuslain 58 §:ssä on säädetty.

41§

Kun vero on määrätty, tulee verojohtajan kirjoittaa perukirjan tai veroilmoituksen kappaleisiin laskelma, joka osoittaa kunkin verovelvollisen suoritettavaksi määrätyn veron ja verojen yhteenlasketun määrän, sekä päivä, jona asia on lautakunnassa ratkaistu. Jos kuolinpesästä ei ole veroa suoritettava, tehtäköön siitäkin merkintä perukirjaan tai veroilmoitukseen.

42§

Asioista, jotka koskevat perintö- tai lahjaveron määräämistä, on laadittava perintö ja lahjaveroluettelo, jossa mainitaan:

1) vainajan tai lahjanantajan nimi;

2) jäämistön tai lahjan kokonaisarvo, siitä hyväksyttyjen vähennysten määrä sekä jäämistön tai lahjan arvo edellä mainittujen vähennysten jälkeen;

3) ne verovelvolliset, joiden maksettavaksi on määrätty perintö- tai lahjaveroa, sekä heidän ammattinsa ja osoitteensa;

4) kunkin verovelvollisen jäämistö tai lahjaosuuden arvo, siitä hyväksyttyjen vähennysten määrä sekä osuuden verotettava arvo; ja

5) kunkin verovelvollisen suoritettavaksi määrätty vero, perintövero ja lahjavero erikseen mainittuina, sekä, jollei veroa määrätä suoritettavaksi, merkintä siitä.

Jollei jäämistön tai lahjan minkään osuuden arvo nouse verotettavaan määrään, on veroluetteloon merkittävä mainitut tiedot vain tarpeellisilta osilta.

Tilastollisia ja muita tarkoituksia varten on veroluetteloon otettava tarvittavat lisätiedot, sen mukaan kuin siitä valtioneuvoston päätöksellä määrätään.

43§

Verojohtajan tulee veroluettelon mukaisesti kirjoituttaa kullekin, jonka suoritettavaksi on määrätty perintö tai lahjaveroa, verolippu, johon on merkittävä:

1) verovelvollisen nimi, arvo tai ammatti ja osoite;

2) keneltä saadusta perinnöstä tai lahjasta verovelvollista on verotettu;

3) perintö tai lahjaveron määrä;

4) mihin ja milloin vero on maksettava; sekä

5) miten ja minkä ajan kuluessa verotukseen voidaan hakea muutosta.

44§

Perukirjan kaksi kappaletta ja veroilmoituksen toinen kappale sekä veroliput on verojohtajan toimesta kahden viikon ajan pidettävä asianomaisen pesänhoitajan tai veroilmoituksen antajan saatavina. Tästä on ilmoitettava, niinkuin julkisista kuulutuksista on säädetty, ja sitä paitsi kirjeellisesti pesänhoitajalle tai veroilmoituksen antajalle. Lääninverotoimisto voi määrätä, että kaupungeissa, kauppaloissa ja suurehkoissa maalaiskunnissa tästä lisäksi ilmoitetaan verotarkastajan määräämissä sanomalehdissä.

Verojohtajan tulee myös verovelvollisen pyynnöstä antaa tämän kohdalta ote lautakunnan pöytäkirjasta ja veroluettelosta.

45§

Veroluettelosta tulee perintöverolautakunnan viipymättä verotuksen päätyttyä toimittaa verotoimistolle sellainen ote, josta käyvät ilmi 42 §:n 1 momentin 3 ja 5 kohdassa mainitut tiedot.

46§

Verovelvollisella, joka on tyytymätön häntä koskevaan verotukseen, on oikeus hakea muutosta sen läänin lääninhallitukselta, jonka alueella verotus on toimitettu. Valtion puolesta voi valtionasiamies tai lääninverotoimisto valittaa verotuksesta.

Muutoksenhaku on tehtävä kirjellisesti, ja valituskirja on toimitettava kolmenkymmenen päivän kuluessa sen määräajan viimeisestä päivästä, jona 44 §:n 1 momentissa mainitut asiakirjat ovat olleet saatavina, asianomaiseen verotoimistoon taikka lääninhallitukseen. Jos muutoksenhakukirjelmä on annettu verotoimistoon, tulee verojohtajan, varattuaan valtion puolesta tehdyn valituksen johdosta verovelvolliselle tilaisuuden vastineen antamiseen ja hankittuaan verovelvollisen tekemästä valituksesta valtionasiamieheltä vastineen, viipymättä lähettää lääninhallitukseen valituskirja vastineineen ynnä verotuksen perusteena olevat asiakirjat sekä otteet perintöverolautakunnan pöytäkirjasta ja veroluettelosta, Vielä asiakirjoihin on liitettävä selvitys valitusajan alkamisesta sekä verojohtajan lausunto valituksesta. Jos valitus on toimitettu lääninhallitukseen tai jos siihen muutoin on aihetta, vaatikoon lääninhallitus verojohtajan välityksellä tarpeelliset vastineet, selvitykset ja lausunnot.

47§

Lääninhallitukselle tämän lain mukaan kuuluvat muutoksenhakuasiat käsitellään lääninoikeudessa.

Lääninoikeuteen verotuslain mukaan määrätty tarkastusasiamies valvoo 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa valtion oikeutta.

48§

Lääninhallituksen päätöksestä on sillä, jota päätös koskee, oikeus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen kuudenkymmenen päivän kuluessa tiedoksi saamisesta. Valtion puolesta on valitusoikeus tarkastusasiamiehellä saman ajan kuluessa luettuna päätöksenteon päivästä.

Valituskirja sekä lääninhallituksen päätös ynnä, jos valitus ei ole valtion puolesta tehty, selvitys siitä, milloin valittaja on saanut sen tiedokseen, on 1 momentissa mainitussa ajassa toimitettava lääninhallitukseen, joka varatkoon verovelvollisen valituksesta tarkastusasiamiehelle ja valtion puolesta tehdystä valituksesta verovelvolliselle tilaisuuden vastineen antamiseen määräajan kuluessa sekä lähettäköön korkeinlupaan hallinto-oikeuteen valituksen vastineineen ynnä asiassa kertyneet asiakirjat.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu valituskirja voidaan toimittaa myös suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

49§

Jos perintö tai lahjaverotusta koskevassa asiassa, josta on valitettu lääninhallitukseen, asia joltakin osaltaan on jäänyt tutkimatta tai verotuksessa on sovellettu vääriä veroperusteita taikka verotus muutoin on olennaisesti väärin toimitettu, voidaan asia kokonaisuudessaankin palauttaa perintöverolautakunnalle uuden verotuksen toimittamista varten.

50§

Verovelvollinen, joka tahtoo valittaa verotuksestaan sillä perusteella, että verotus on toimitettu lakia virheellisesti tulkiten tai että siinä on tapahtunut ilmeinen olennainen asiallinen erehdys taikka että asiaa käsiteltäessä perintöverolautakunnassa on tapahtunut sellaiseen tuomiovirheeseen verrattava virhe, kuin oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 21 §:ssä tarkoitetaan, saakoon, mikäli asia koskee sellaista verotuksen perustetta, valittaa lääninhallitukseen 46 §:n 2 momentissa mainitun määräajan jälkeenkin, ei kuitenkaan myöhemmin kuin viidennen vuoden kuluessa sitä seuranneen kalenterivuoden alusta lukien, jona veron maksuunpano on tapahtunut. Muutoin on noudatettava mitä 46 §:n 2 momentissa on säädetty.

52§

Veronkantoviranomaisina ovat, jollei valtiovarainministeriö tietyn veropiirin osalta toisin määrää, verotoimisto ja lääninhallitus.

Veronkanto tapahtuu postisäästöpankin välityksellä, sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin määrätä, että vero saadaan suorittaa myös muihin rahalaitoksiin.

Tehtävien jaosta veronkantoviranomaisten kesken sekä veron kannosta, perinnästä ja tilityksestä säädetään tarkemmin asetuksella.

53§

Vero kannetaan yhdessä tai, jos valtiovarainministeriö niin määrää, useammassa erässä ministerin määräämän ajan kuluessa.

Vero on maksettava, vaikka verotus ei olisikaan sallitut lainvoimaa.

55§

Milloin lääninoikeus tahi korkein hallintooikeus on määrännyt jonkun verovelvolliseksi tai vapauttanut jonkun verosta taikka korottanut tai alentanut veroa, on jäljennös päätöksestä toimitettava asianomaiselle lääninhallitukselle ja verotoimistolle, jonka tulee antaa päätös tiedoksi myös perintöverolautakunnalle. Jos vero on poistettu tai sitä on alennettu, veronkantoviranomaisen on asianomaiselle maksettava takaisin liikaa suoritettu määrä ynnä sille korkoa maksupäivästä takaisinmaksupäivään sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Milloin joku on määrätty verovelvolliseksi tai veroa on korotettu, tulee veronkantoviranomaisen viivytyksettä antaa verotetulle sen mukainen verolippu ja periä maksamaton vero ja sille tämän pykälän nojalla ehkä maksettu korko.

59§

Se, joka on maksanut suuremman veron, kuin hänen osalleen verojärjestelyn mukaan on tuleva, osoitettakoon verolipulla saamaan liikamaksu takaisin. Mitä 55 §:ssä on säädetty liikaa suoritetun veron takaisinmaksamisesta, noudatettakoon vastaavasti veron järjestelyn johdosta suoritettavaan takaisinmaksuun. Sille, jonka tulee suorittaa lisää veroa tai joka ei ennen ole perintöveroa maksanut, tulee verojohtajan kirjoituttaa verolippu hänen suoritettavakseen tulevasta verosta, ja vero on asianomaisen veronkantoviranomaisen toimesta häneltä kannettava. Valitusaika on näissä tapauksissa luettava pesänosakkaalle siitä, kun verolippu on hänelle annettu, sekä valtionasiamiehelle ja lääninverotoimistolle perintöverolautakunnan päätöksen antamispäivästä.

62§

Jos verovelvollisen veronmaksukyky on oman tai läheisen henkilön sairauden tai tapaturman tahi muun sellaisen syyn tähden olennaisesti vähentynyt taikka jos veron periminen olisi muusta erityisestä syystä ilmaisesti kohtuutonta, voi valtiovarainministeriöhakemuksesta myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen perintö- tai lahjaverosta.

Jos perintö tai lahjaveron suorittaminen määräajassa käy verovelvolliselle vaikeaksi, voi valtiovarainministeriö hakemuksesta myöntää veron suorittamisen lykkäystä. Ministeriö voi myös oikeuttaa veronkantoviranomaisen myöntämään lykkäystä ministeriön määräämissä rajoissa. Maksamatta olevalle veromäärälle on suoritettava ministeriön määräämä korko, luettuna siitä päivästä, jona vero 53 §:n mukaan olisi ollut maksettava.

Valtiovarainministeriön 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista päätöksistä on lähetettävä jäljennökset asianomaiselle lääninhallitukselle. Jos veron suorittamisessa on myönnetty lykkäystä, on se maksettava määrätyin erin verotoimiston asianomaiselle postisiirtotulotilille.

Siinä kertomuksessa, jonka hallitus valtiopäiväjärjestyksen 29 §:n mukaan antaa eduskunnalle, on lueteltava 1 momentin mukaan myönnetyt vapautukset, sikäli kuin ne saman verovelvollisen osalta ovat 200 000 markkaa suuremmat.

64§

Perintöverolautakunnalle annettavat ilmoitukset ja asiakirjat vastaanottaa verotoimisto.

65§

Perintöverolautakunnan pöytäkirjasta tai muusta verotoimiston hallussa olevasta perintö tai lahjaverotusta koskevasta asiakirjasta kirjoitettavasta jäljennöksestä tai otteesta peritään lunastusta niinkuin verolautakunnan pöytäkirjoista ja muista verotoimiston hallussa olevista asiakirjoista kirjoitettavien jäljennöksien ja otteiden lunastuksesta on säädetty.

Lunastusta ei kuitenkaan peritä 44 §:n 2 momentissa tarkoitetuista otteista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu lunastus kannetaan leimamerkkejä käyttämällä.

68§

Perintöverolautakunnan asiakirjat on säilytettävä asianomaisen verotoimiston arkistossa.

69§

Perintöverolautakunnan jäsenten ja valtionasiamiehen palkkioista määrää valtiovarainministeriö.

Perintö ja lahjaverotusta varten tarvittavat lomakkeet ja muut painotuotteet hankkii valtio omalla kustannuksellaan. Valtio vastaa myös valtionasiamiehen palkkauksesta.

Muutoin suoritetaan perintöverolautakuntien samoin kuin verotoimistojen perintö- ja lahjaverotuksesta aiheutuvat kustannukset niinkuin verotuslaissa on säädetty verolautakuntien ja verotoimistojen kustannuksista. Ennen verotuslain mukaista verotoimiston kustannusten jakoa on verotoimiston kustannuksista siirrettävä valtion päältäpäin vastattavaksi perintö- ja lahjaverotuksesta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi yksi sadalta veropiirissä maksuunpannun perintö- ja lahjaveron määrästä.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1960, ja sillä kumotaan verojen ja sotalainan maksamisessa myönnettävistä huojennuksista eräissä tapauksissa 9 päivänä helmikuuta 1945 annettu laki (129/4), sellaisena kuin se on muutettuna voimassa. Tämän lain 12, 13, 14 ja 19 §:ää on sovelletava, milloin verovelvollisuus on alkanut 1 päivänä tammikuuta 1960 tai sen jälkeen.

Perintöverolautakunnassa vuoden 1959 päättyessä vireillä olevat asiat siirretään tämän lain mukaiselle lautakunnalle ja perintöverotarkastuslautakunnassa vireillä olevat asiat lääninhallitukseen. Perintöverotarkastuslautakunnalle tämän lain voimaantulon jälkeen osoitetut kirjelmät katsotaan lääninhallitukselle tarkoitetuiksi.

Helsingissä 30. päivänä joulukuuta 1959

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Ministeri
Pauli Lehtosalo

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.