245/1958

Annettu Helsingissä 14 päivänä kesäkuuta 1958.

Laki leimaverolam väliaikaisesta muuttamisesta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti väliaikaisesti muutetaan 6 päivänä elokuuta 1943 annetun leimaverolain (662/43) 4 §:n toinen viranomaisten ryhmä, 65 §:n 3 kohta ja 69 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat 25 päivänä maaliskuuta 1948 annetussa laissa (244/48), 10 §:n päätöstä, pöytäkirjanotetta tai muuta toimituskirjaa, jolla myönnetään lupa tai oikeus, koskevan nimikkeen 9, 10 ja 11 kohta ja 14 §:n huvitilaisuuksien pääsylippuja koskeva nimike, sellaisina kuin ne ovat 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetussa laissa (332/56), 12 §:n 3 ja 24 kohta sekä 100 §, sellaisina kuin ne ovat 15 päivänä joulukuuta 1950 annetussa laissa (597/50), 10 luvun otsake, 64 §, sellaisena kuin se on 17 päivänä kesäkuuta 1955 annetussa laissa (328/55), sekä 89, 90, 91, 92 ja 93 § ja lisätään lain 10 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetulla lailla sekä 5 päivänä joulukuuta 1957 annetulla lailla (385/57), uusi huviverolautakunnan päätöstä koskeva nimike ja edellä mainittuun päätöstä, pöytäkirjanotetta tai muuta toimituskirjaa koskevaan nimikkeeseen uusi 13 kohta sekä itse lakiin uusi 9 a luku ja lain 95 §:ään uusi 3 momentti sekä 98 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:

4 §.

Viranomaiset, joiden toimituskirjoista leimaveroa on suoritettava, luetaan leiman määrän puolesta kuuteen ryhmään seuraavasti:


2 ryhmä:

Hovioikeudet, sotaylioikeus, vakuutusoikeus, merisotasaalisoikeus ja huviverolautakunta.


10 §.

Seuraavat toimituskirjat tai viranomaiselle esitettyyn asiakirjaan merkityt lupatodistukset, mikäli ne eivät ole leimaverosta vapaat, on 6 ja 8 §:ssä säädetyn leiman sijasta varustettava leimalla seuraavin määrin:


Henkilöllisyystodistus

Huviverolautakunnan päätös, jolla lautakunta antaa jäljempänä 59 d §:ssä tarkoitetun ennakkotiedon, lautakunnan harkinnan mukaan vähintään 3 000 ja enintään 30 000 markkaa.

Kansalaiskirja,


Päätös, pöytäkirjanote tai muu toimituskirja, jolla myönnetään lupa tai oikeus:


9) ravintolan, ruokalan tai kahvilan aukioloajan taikka tarjoilun pitenrämiseen, valtioneuvoston määräysten mukaan, vähintään 1 500 ja enintään 50 000 markkaa kultakin kalenterikuukaudelta tai sen osalta, sekä päätös, jolla muutoin myönnetään huvien pitäminen säädettyä määräaikaa myöhempään, sen viranomaisen harkinnan mukaan, joka luvan myöntää, vähintään 1 000 ja enintään 10 000 markkaa;

10) a) tanssitilaisiiuden;

b) kabaree-, varietee-, revyy- tai muun niihin verrattavan esityksen; taikka

c) mannekiiniesityksen tai muunlaisen kuin edellä b kohdassa mainitun esityksen tai näytännön

toimeenpanemiseen ravitsemisliikkeessä,

valtioneuvoston määräysten mukaan, kustakin erikseen vähintään 3 000 ja enintään 150 000 markkaa kalenterikuukaudelta tai sen osalta;

11) yleisiin huvituksiin:

a) huvitusta varten valmistetun, maksua vastaan käytettävänä olevan raha-automaatin tai muun sellaisen laitteen pitämiseen, jonka käyttämisestä voi saada voittona rahaa taikka rahaan tai tavaraan vaihdettavissa olevia pelimerkkejä;

b) sellaisen huvitusta varten valmistetun, maksua vastaan käytettävänä olevan automaatin tai siihen verrattavan laitteen pitämiseen, jonka käyttämisestä voi saada voittona tavaraa;

c) huvitusta varten maksua vastaan käytettävänä olevan muun kuin edellä a ja b kohdassa tarkoitetun automaatin tai siihen verrattavan laitteen, kuten soitto- tai kuvaesitysautomaatin, maaliinammunta-automaatin taikka pallo- tai muun pelin käsittävän laitteen, pitämiseen; tai

d) maaliinammunnan, nuolen- tai renkaanheiton, pienoisgolf-pelin, korttipelin tai muun siihen verrattavan huvitusta varten maksua vastaan toimeenpannun ajanvietteen tai kilpailun järjestämiseen, niin myös muunlaisen kuin edellä a, b ja c kohdassa mainitun makeullisen taitavuus- tai onnenpelin tai muun sellaisen pitämiseen,

valtioneuvoston määräysten mukaan kustakin erikseen vähintään 500 ja enintään 20 000 markkaa kalenterikuukaudelta tai sen osalta.

Kun 11 kohdassa tarkoitettu lupa tai oikeus myönnetään sellaiseksi ajaksi, jolta leimavero jo on toisella paikkakunnalla suoritettu, älköön tältä osalta menkö muuta kuin 6 §:ssä säädetty leimavero.


13) usean huvitilaisuuden toimeenpanemiseen muissa kuin edellä 10 kohdassa mainituissa tapauksissa:

a) määrätyn nimismiespiirin tai kaupungin alueella 150 markkaa kustakin päätökseen sisältyneestä tilaisuudesta;

b) määrätyn läänin alueella tilaisuuksien laadusta ja lukumäärästä riippuen sen viranomaisen harkinnan mukaan, joka luvan myöntää, vähintään 1 200 ja enintään 6 000 markkaa; sekä

c) useamman läänin alueella tilaisuuksien laadusta ja lukumäärästä riippuen sen viranomaisen harkinnan mukaan, joka luvan myöntää, vähintään 5 000 ja enintään 25 000 markkaa.

Milloin 13 kohdassa tarkoitettu lupa myönnetään elokuva-, revyy- tai muihin näytäntöihin määräajaksi, päätös on varustettava ensimmäiseltä kalenterikuukadelta tai sen osalta 300 markan sekä kultakin seuraavalta kalenterikuukaudelta tai sen osalta 100 markan suuruisella leimalla.


12 §.

Leimaverosta ovat vapaat toimituskirjat:


asioissa, jotka koskevat:

3) valtiolle, kansaneläkelaitokselle, maakunnalle, kunnalle, seurakunnalle tai kunnalliselle tahi rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle tulevan veron tai maksun tahi sen laskemisessa käytettävän perusteen määräämistä, taikka sellaisen veron tai maksun maksuunpanoa tai ulosmittausta, taikka maksuajan pitennystä tai muuta helpotusta sen suorittamisessa, taikka takaisinmaksua, ei kuitenkaan huviverolautakunnassa eikä korkeimmassa hallinto-oikeudessa, ellei valtiolle suoritettavaa veroa koskeva muun viranomaisen kuin huviverolautakunnan päätöksestä tehty valitus johda alemman viranomaisen päätöksen kumoamiseen taikka muuttamiseen verovelvollisen eduksi, eikä asioissa, jotka koskevat tulliedun myöntämistä tai sen nojalla tapahtuvaa takaisinmaksua, tulliselvitysajan tai tullittomaan maahan tuontiin säädetyn määräajan taikka tulliperuutukseen oikeuttavan vientiajan pitentämistä tahi takaisinmaksua sen nojalla, muuta erikoishelpotusta tullista tai muista tullilaitoksen kannettavista veroista ja maksuista taikka ennakkotietoa maahan tuotavalle tavaralle pantavasta tullista;


niin myös


24) päätös, jolla myönnetään lupa yömajan pitämiseen hyväntekeväisyystarkoituksessa taikka rekisteröidylle aatteelliselle yhdistykselle tahi yksinomaan yleishyödyllisiä tarkoitusperiä palvelevalle yhteisölle tai laitokselle lupa toimeenpanemansa huvitilaisuuden yhteydessä järjestää maaliinammuntaa, nuolen- tai renkaanheittoa tahi muuta niihin verrattavaa ajanvietettä;


14 §.

Jäljempänä mainituista asiakirjoista, ilmoituksista ja voitoista, mikäli ne eivät ole leimaverosta vapaat, peritään leimavero seuraavin määrin:


Huvi- ja viihdetilaisuuksien pääsyliput, 59 a-65 §:n mukaan.


9 a luku.

Huvi- ja viihdetilaisuuksien pääsyliput.

59 a §.

Pääsy- tai osanottomaksusta sellaisiin huvi- ja viihdetilaisuuksiin, joista sanottua maksua kannetaan kaikilta tai joiltakuilta huvivierailta, on, elokuvanäytäntöjä lukuun ottamatta, suoritettava leimaveroa, sen mukaan kuin tässä luvussa säädetään.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuina tilaisuuksina pidettäköön myös näyttelyjä ja näytöksiä.

Mitä tässä laissa on huvi- ja viihdetilaisuuksista säädetty, sovellettakoon myös, milloin kysymyksessä on vuoristoradan, karusellin, auto- ja veneradan, nauru- ja peilitalon, kauhutunnelin, lasilahyrintin, erilaatuisten pudotuslaitteiden sekä muiden näihin verrattavien huvitusta varten järjestettyjen laitteiden käyttäminen tai muutoin osallistuminen tämänkaltaisiin tivolihuveihin, jollei niitä ole pidettäva 10 §:n päätös-nimikkeen 11 d kohdassa tarkoitettuina huvituksina.

Huvi- ja viihdetilaisuuksina älköön kuitenkaan pidettäkö luonteeltaan yksinomaan tieteellisiä tai opetustarkoituksessa järjestettyjä tilaisuuksia, jotka laatunsa puolesta sekä ohjelman sisältöön ja esittämistapaan ynnä muihin seikkoihin nähden ovat omiaan edistämään sanottuja tarkoituksia.

59 b §.

Vero on, ellei 2 ja 3 momentin säännöksistä muuta johdu, viisitoista sadalta sisäänpääsyyn vaadittavasta maksusta.

Milloin

1) huvi- ja viihdetilaisuudessa esiintyy ammattinyrkkeilijöitä;

2) tilaisuudessa tanssitaan;

3) tilaisuus toimeenpannaan väkijuomien tarjoilun yhteydessä;

4) sellaisen tilaisuuden, jossa tanssitaan, järjestäjänä on muu kuin 59 c §:n 2 momentissa mainittu rekisteröity yhdistys, yhteisö, laitos tai oppilasyhdistys; tai

5) tilaisuudessa esitetään sirkus-, kabaree-, varietee-, revyy- tai muuta näihin verrottavaa ohjelmaa;

leimaveroa on korotettava

edellä 1 kohdassa mainitun perusteen osalta kymmenen sadalta,

edellä 2 kohdassa mainitun perusteen osalta kymmenen sadalta, sekä

kunkin 3, 4 ja 5 kohdassa mainitun perusteen osalta viisi sadalta sisäänpääsyyn vaadittvasta maksusta.

Edellä 59 a §:n 3 momentissa mainittujen laitteiden käyttämisestä tai muutoin osallistumisesta sanotussa lainkohdassa tarkoitettuihin tivolihuveihin on, mikäli pääsy- tai osanottomaksua kannetaan, suoritettava leimaveroa kymmenen sadalta sanotusta maksusta.

Huvi- ja viihdetilaisuudesta on leimavero suoritettava niiden perusteiden mukaan, joiden nojalla vero on suurin.

59 e §.

Tässä luvussa säädetystä leimaverosta ovat vapaat:

1) vapaaliput;

2) teatterinäytännöt sekä ooppera-, baletti- ja nukketeatteriesitykset, mikäli näytäntöä tai esitystä ei ole pidettävä revyyuä tai siihen verrattavana;

3) konsertit, joiden pääasiallisena ohjelmana on muuta kuin iskelmä- tai tanssimusiikkia;

4) taide- ja kansantanssiesitykset sekä sellaiset luenta- ja lausuntaesitykset, jotka perustuvat yksinomaan kirjallisen teoksen taiteelliseen tulkintaan ja esittämiseen;

5) taidenäyttelyt;

6) näyttelyt ja näytökset, joiden yksinomaisena tarkoituksena on elinkeinoelämän tai sen tuotteiden esittely taikka eläinten tai esineiden esittely arvostelua tai myyntiä varten;

7) sotilasviranomaisten kasarmi- tai leirialueella yksinomaan sotilashenkilöille ja näiden perheenjäsenille järjestämät huvi- ja viihdetilaisuudet, joissa ei ole tanssia;

8) kilpailut, joiden tarkoituksena on edistää ja lisätä taitavuutta jossakin ammatissa, mikäli kilpailijolden esitykset sinänsä eivät ole huvittamis- ja viihdyttämisesityksien luontoisia;

9) shakkipelikilpailut ja -näytökset;

10) lentokilpailut ja -näytökset, joiden toimeenpaijana on ilmailun tai maanpuolustuksen edistämistä tarkoittava yhteisö tai laitos;

11) lennokkikilpailut ja -näytökset; sekä

12) voimistelu- ja urheiluesitykset sekä -kilpailut, lukuun ottamatta auto-, moottoripyörä- ja moottorivenekilpailuja ja -näytöksiä sekä sellaisia voimistelu- ja urheiluesityksiä tai -kilpailuja, joihin osallistuu ammattilaisurheilijoita. Veroa ei kuitenkaan mene, milloin jalkapallo-, jääkiekko-, koripallo- tai muussa niihin verrattavassa joukkueottelussa vain toisen osapuolen joukkueessa esiintyy ammattilaisurheilijoita.

Rekisteröidyn aatteellisen yhdistyksen taikka yksinomaan yleishyödyllisiä tarkoitusperiä palvelevan yhteisön tai laitoksen sekä osakunnan, teinikunnan tai muun oppilasyhdistyksen muutoin kuin väkijuomien tarjoilun yhteydessä toimeenpanema huvi- ja viihdetilaisuus, jonka tuotto kokonaisuudessaan käytetään tilaisuuden järjestäjän tarkoitusperien edistämiseksi, on 59 b §:n 1 ja 2 momentissa säädetystä leimaverosta vapaa, mikäli tilaisuuden pääasiallisena ohjelmana ovat puheet, esitelmät, lausunta- sekä lauluja soittoesitykset, tanssi- ja iskelmämusiikkia lukuun ottamatta, taikka näytelmät ja tanssia on enintään puolentoista tunnin ajan ohjelman päätyttyä eikä tanssimista ole pidettävä tilaisuuden pääasiallisena osana.

59 d §.

Huvi- ja viihdetilaisuuden toimeenpanijalle voidaan antaa ennakkotieto siitä, onko leimaveroa suoritettava ja minkä verran pääsy- tai osanottomaksusta yhteen tai useampaan vastaisuudessa toimeenpantavaan ohjelmaltaan samanslsältöiseen muuhun huvi- ja viihdetilaisuuteen kuin elokuvanäytäntöön. Lainvoiman saanutta ennakkotietoa on sen huvi- ja viihdetilaisuuden osalta, jota varten se on annettu, sitovana noudatettava.

Ennakkotiedon antaa erityinen huviverolautakunta. Lautakunnassa on puheenjohtaja ja neljä jäsentä, jotka valtiovarainministeriö määrää kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Jäsenistä tulee ainakin kahden omata kokemusta huvien toimeenpanon alalla. Valtiovarainministeriö määrää niin ikään yhden jäsenistä varapuheenjohtajaksi ja yhden asiamieheksi, jonka tulee valvoa valtion etua lautakunnassa.

Lautakunnan puheenjohtajan ja jäsenten palkkiot sekä sihteerin palkkio ja muut lautakunnan toiminnasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtiovarainministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.

Huviverolautakunnan päätöksestä on sillä, jota asia koskee, oikeus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Valtion puolesta on valtion asiamiehellä valitusoikeus saman ajan kuiuessa päätöksen tekopäivästä lukien. Kuitenkin on valtion asiamiehen puhevaltansa säilyttääkseen ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa päätöksen tekopäivästä lukien huviverolautakunnan puheenjohtajalle, että hän käyttää valitusoikeuttaan. Valitus on korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävä kiireellisenä.

Huviverolautakunnan päätökseen, jolla on päätetty olla antamatta ennakkotietoa, ei saa hakea muutosta.

Tarkemmat määräykset huviverolautakunnasta ja sen toiminnasta annetaan asetuksella.

10 luku.

Elokuvanäytäntöjen pääsyliput.


64 §.

Milloin elokuvanäytännössä esitetään verotuksellisesti eri luokkiin kuuluvia elokuvia, on leimavero muissa kuin 60 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa suoritettava sen näytännön ohjelmistoon kuuluvan elokuvan mukaan, josta vero on suurin. Jos vähintään 1 600 metrin pituisen elokuvan yhteydessä esitetään joitakin lyhyitä täytekuvia, on leimavero kuitenkin suoritettava näytännön ohjelmiston pääkuvan mukaan.

Milloin huvi- ja viihdetilaisuus elokuvanäytännön ohella sisältää muitakin huveja, leimaveroa on suoritettava niiden perusteiden mukaan, joiden nojalla vero on suurin.

65 §.

Tässä luvussa säädettyä leimaveroa ei suoriteta:


3) elokuvanäytännöstä, joka koulun tai muun oppilaitoksen toimesta järjestetään ottamatta samaan kouluun tai laitokseen kuulumattomilta pääsymaksua; eikä


69 §.

Asiakirja, joka tämän lain mukaan on leimaveron alainen, varustettakoon leimamerkeillä. Huvi- ja viihdetilaisuuksien pääsylipuista on voimassa, mitä niistä tässä laissa erikseen säädetään.


89 §.

Jos huvi- ja viihdetilaisuuden toimeenpanemiseen vaaditaan, sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään, erityinen lupa, on lupapäätöksessä mainittava se prosenttimäärä, jonka mukaan leimaveroa pääsylipuista on suoritettava. Elokuvanäytännöistä perittävästä leimaverosta on sanotulta osin voiinassa, mitä erikseen on säädetty.

Jos pääsy- tai osanottomaksusta huvi- ja viihdetilaisuuteen perittävä leimavero on kokonaan tai osaksi jäänyt suorittamatta, on asianomaisen poliisiviranomaisen viipymättä määrättävä tilaisuuden toimeenpanijan maksettavaksi suorittamatta jäänyt vero ja korkoa sille kahdeksan sadalta sitä päivää seuranneesta päivästä lukien, jolloin leimavero viimeistään olisi ollut suoritettava, jäljempänä mainitun maksuajan loppuun saakka. Veron suorittamista varten on huvi- ja viihdetilaisuuden toimeenpamjalle tällöin annettava maksulippu, johon on merkitty veron määrä ja maksuaika, joka ei saa olla kolmeakymmentä päivää pitempi luettuna verolipun lähettämispäivästä, sekä se päivä, josta alkaen korko on laskettu, ja koron määrä. Verovelvollisen on valituksesta huolimatta maksettava hänen suoritettavakseen pantu vero korkoineen. Tällaista maksuunpanoa älköön kuitenkaan suoritettako myöhemmin kuin viiden vuoden kuluessa tilaisuuden toimeenpanovuotta lähinnä seuraavan vuoden alusta lukien.

Ellei 2 momentin mukaisesti määrättyä leimaveroa ole suoritettu viimeistään maksulippuun merkittynä maksuaikana, on maksamatta jätetylle veron määrälle suoritettava sanotun maksuajan päättymisestä lukien veronlisäystä, minkuin siitä on erikseen säädetty, ja ulosotettakoon vero korkoineen ja veronlisäyksineen tehdyn valituksen estämättä ilman tuomiota ja päätöstä, niinkuin verojen ja yleisten maksujen ulosmittauksesta on säädetty.

Joka toimeenpanee huvi- ja viihdetilaisuuden, josta leimaveroa on suoritettava, on velvollinen siinä kävijälle, paitsi vapaalipun saajalle, antamaan valtion toimesta valmistetun pääsylipun, jossa ilmoitettu pääsymaksu on ainakin yhtä suuri kuin se määrä, joka lipusta, ennakko-ostossa tapahtuvaa korotusta lukuun ottamatta, on suoritettu.

Pääsylipuista suorittaa huvi- ja viihdetilaisuuden toimeenpanija valtiolle ainoastaan säädetyn leimaveron. Tätä älköön pääsylipussa mainitun hinnan lisäksi huvivierailta perittäkö. Myymättä jääneet lippuvihosta irroittamatta olevat pääsyliput on postilaitoksen lunastettava takaisin suorittamalla niistä maksettu leimavero.

90 §.

Valtiovarainministeriö voi hakeinuksesta oikeuttaa huvi- ja viihdetilaisuuden toimeenpanijan valtion toimesta valmistettujen lippujen sijasta käyttämään muita pääsylippuja, mikäli lippujen lukumäärä ja hinta voidaan luotettavasti selvittää. Leimavero on tällaisessa tapauksessa suoritettava rahassa lääninrahastoon, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö määrää.

91 §.

Pääsylippu on kahtia repimällä tehtävä kelpaamattomaksi, kun sen haltija päästetään huvi- ja viihdetilaisuuteen.

Jollei tilaisuuden toimeenpanija noudata leimaverosta annettuja määräyksiä, poliisiviranomainen on oikeutettu estämään tai keskeyttämään tilaisuuden toimeenpanon.

92 §.

Joka on tyytymätön viranomaisen, oikeuden tai virkamiehen toimenpiteeseen, mikäli se koskee leimaveron suorittamisvelvollisuutta tai suoritettavan leimaveron määrää, saa siitä valittaa lääninhallitukselle, ellei valitusviranomaisesta jäljempänä tai muualla laissa ole toisin säädetty.

Tasavallan presidentin kansliapäällikön, valtioneuvoston ja sen kanslian sekä ministeriöiden, niin myös valtioneuvoston, oikeuskanslerinviraston, eduskunnan oikeusasiamiehen viraston, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijöiden toimenpiteistä leimaveroa koskevissa asioissa voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Joka ei tyydy päätökseen, jonka lääninhallitus on antanut edellä 1 momentissa tarkoitetun valituksen johdosta taikka jolla lääninhallitus muutoin on leimaveron määrännyt, saa valittaa siitä korkeimpaan hallinto-oikeuteen kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä päivästä, jona päätös on tiedoksi saatu, sitä päivää lukuun ottamatta.

Leimaveron suorittamisvelvollisuutta ja määrää koskeva valitus voidaan tehdä myös valtion edun valvomiseksi. Valtion puhevaltaa käyttää silloin valtiovarainministeriö.

93 §.

Sellaisissa tapauksissa, joita varten valitusajasta ei ole toisin säädetty, ei valitusta oteta tutkittavaksi, ellei sitä ole tehty kolmen vuoden kuluessa siitä, kun toimituskirja on lunastettu tai asiakirja annettu viranomaiselle tai leimavero muulla tavoin suoritettu tai olisi ollut suoritettava.

95 §

Milloin huvi- ja viihdetilaisuuden toimeenpanija on joutunut tilaisuuden peruuttamisen tai keskeytymisen vuoksi maksamaan pääsy- tai osanottomaksun suorittaneille sanotun maksun takaisin, suorittakoon asianomainen lääninhallitus hakemuksesta takaisin palautettuja maksuja vastaavan leimaveron huvi- ja viihdetilaisuuden toimeenpanijalle tämän toimitettua pääsyliput lääninhallitukselle tai muulla tavoin esitettyä selvityksen palautottavan veron määrästä.

98 §.

Milloin korkein hallinto-oikeus on poistanut huviverolautakunnan ennakkotietoa koskevan päätöksen, lääninhallituksen on hakemuksesta suoritettava huvi- ja viihdetilaisuuden toimeenpanijalle takaisin huviverolautakunnan päätöksestä liikaa peritty leimavero.

100 §.

Joka vilpillisesti pidättää tai yrittää pidättää valtiolta leimaveroa, rangaistakoon, niinkuin rikoslaissa säädetään, ja olkoon sen ohessa velvollinen suorittamaan 89 §:n nojalla mahdollisesti jo maksuunpantu veromäärä huomioon otettuna, kolminkertaisena sen veron, jonka hän pidätti tai yritti pidättää, kuitenkin vähintään 1 000 markkaa.

Huvi- ja viihdetilaisuudesta suoritettavan veron vilpilliseksi pidättämiseksi on katsottava myös pääsy- tai osanottomaksun ottaminen joko kokonaan tai osaksi korotetun ohjelma-, puvusto- tai virvokemaksun muodossa tahi tilaisuuden yhteydessä kannettuna jäsenmaksuna taikka muulla sellaisella välillisellä tavalla.


Tämä laki, joka tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1958, on voimassa kesäkuun loppuun 1959, minkä jälkeen tämän lain väliaikaisesti kumoamat leimaverolain 60 §:n 1 momentin 1, 3, 4, 5 ja 6 kohta, sellaisina kuin ne ovat 15 päivänä joulukuuta 1950 annetussa laissa, 61 §, sellaisena kuin se on 25 päivänä maaliskuuta 1948 annetussa laissa, ja 65 §:n 4 kohta, sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1949 annetussa laissa (861/49), tulevat jälleen voimaan sellaisina, kuin ne olivat ennen tämän lain voimaantuloa.

Helsingissä 14 päivänä kesäkuuta 1958.

Tasavallan Presidentti
URHO KEKKONEN.

Valtiovarainministeri
I. O. Nurmela.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.