89/1955

Annettu Helsingissä 11. päivänä helmikuuta 1955

Laki työaikalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 2 päivänä elokuuta 1946 annetun työaikalain (604/46) 3 §, 4 §:n 1 momentti, 11 §:n 1 ja 3 momentti, 15 §:n 3 momentti, 17 §:n 4 momentti, 18 §:n 5 momentti, 19 § ja 20 §:n 2 momentti sekä lisätään lain 8 §:ään 4 ja 5 momentti seuraavasti:

Tätä lakia ei sovelleta henkilöön, joka toimii liikkeessä, laitoksessa tai yrityksessä johtavassa asemassa.

Sellaiseen työntekijään, jonka pääasiallisena tehtävänä on välittömästi johtaa tai valvoa työtä ja joka ei ota osaa tai vain tilapäisesti ottaa osaa johdettaviensa taikka valvottaviensa työntekijäin työhön, sovelletaan tätä lakia, kuitenkin lukuun ottamatta 10, 13 ja 14 §:n säännöksiä.

Asetuksella säädetään, keihin valtion, kunnan ja muun julkisen yhteisön, paitsi seurakunnan, viran tai toimen haltijoihin on sovellettava, mitä tässä laissa on työntekijästä säädetty, ja miten sellaiselle viran tai toimen haltijalle, joka on verrattavissa tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettuun työntekijän, 17 ja 18 §:n mukaan tuleva kuukausikorvaus on määrättävä.

Virallisen syyttäjän tai valtion ammattientarkastajan taikka työnantajain tahi työntekijäin keskusjärjestöjen pyynnöstä on työneuvoston ratkaistava, onko työtä tai työntekijää pidettävä sellaisena, johon tätä lakia on sovellettava. Samassa järjestyksessä voidaan työneuvoston ratkaistavaksi alistaa kysymys siitä, onko tämä lain alainen työntekijä sellainen, jota tarkoitetaan 3 §:n 2 momentissa.

Jos 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla työntekijällä on sellaisia aloittamis tai lopettamistöitä, jotka tehdään välittömästi, ennen kuin hänen johdettavansa tai valvottaviensa työntekijäin työaika alkaa, tai sen päätyttyä, saadaan hänen säännöllistä työaikaansa näitä töitä varten kohtuullisesti pitentää, kuitenkin enintään 1 tunti päivässä ja 3 tuntia viikossa tai, milloin työaika on järjestetty niinkuin 6 tai 7 §:ssä on säädetty, enintään 9 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona.

Jos erimielisyyttä ilmaantuu siitä, onko jokin määrätty työ senlaatuista aloittamistai lopettamistyötä, jota 4 momentissa tarkoitetaan, voidaan kysymys alistaa työneuvoston ratkaistavaksi.

11§

Työntekijää olkoon lupa hänen suostumuksellaan pitää ylityössä 5 §:ssä mainitun työ ajan lisäksi enintään 24 tuntia kahden viikon aikana sekä 6 ja 7 §:ssä mainitun työ ajan lisäksi 36 tuntia kolmen viikon aikana, kuitenkin niin, ettei ylityötuntien lukumäärä kalenterivuoden aikana nouse 200 suuremmaksi. Kahden tai kolmen viikon ajanjaksoon sidottua ylityötuntien enimmäismäärää ei kuitenkaan sovelleta 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuun työntekijään, paitsi ylityökorvausta 17 §:n 2 momentin mukaan laskettaessa.


Milloin ylityön suorittaminen työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi on välttämätöntä, älköön 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu viran tai toimen haltija kieltäytykö sitä tekemästä.

15§

Tämän pykälän säännöksistä voidaan tehdä poikkeuksia:

1) milloin säännöllinen työaika vuorokaudessa on kauintaan kolme tuntia;

2) 12 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa;

3) milloin työn teknillinen laatu ei salli joidenkin työntekijäin täydellistä työstä vapauttamista; sekä

4) milloin 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua työntekijää tarvitaan tilapäisesti työhön hänen viikkoleponsa aikana.

Edellä 4 kohdassa mainitussa tapauksessa on kuitenkin työntekijän säännöllistä työaikaa viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana lyhennettävä tilapäiseen työhön käytetyllä ajalla tai työntekijälle hänen suostumuksellaan suoritettava palkan lisäksi, siihen luettuna mahdolliset 17 ja 18 §:ssä säädetyt korotukset, erillinen rahakorvaus, joka suuruudeltaan on sama kuin tilapäiseen työhön käytetyltä ajalta tuleva peruspalkka ja jota ei ole sisällytettävä kuukausipalkkaan eikä 17 §:n 4 momentissa tai 18 §:n 5 momentissa tarkoitettuun erilliseen kuukausikorvaukseen. Jos erimielisyyttä ilmaantuu siitä, onko työn teknillinen laatu sellainen, kuin 3 kohdassa on sanottu, voidaan kysymys alistaa työneuvoston ratkaistavaksi.

17§

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jolla edellä mainittu korotettu palkka sisällytetään peruspalkkaan, on mitätön. Kun kysymyksessä on 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijä, voidaan ylityöstä tuleva korotettu palkka kuitenkin sopia lasksettavaksi erillisenä kuukausikorvauksena.

18§

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykäiän mukaan tulevia etuja tahi jolla edellä mainittu korotettu paikka sisällytetään peruspaikkaan, on mitätön. Kun kysymyksessä on 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijä, voidaan sunnuntaityöstä tuleva korotettu palkka kuitenkin sopia maksettavaksi kuukausikorvauksena tai yhdistettäväksi 17 §:n 4 momentissa tarkoitettuun erilliseen kuukausikorvaukseen.

19§

Oikeus 15 §:n 3 momentissa tarkoitettuun erilliseen rahakorvaukseen sekä 17 ja 18 §:ssä säädettyyn korotettuun palkkaan on rauennut, jollei kannetta ole nostettu vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin sellainen oikeus syntyi.

20§

Työnantajan on pidettävä luetteloa tehdystä hätä ja ylityöstä sekä niistä maksetusta korotetusta palkasta. Luetteloon on merkittävä myös sunnuntaityö ja siitä maksettu korotettu palkka. Milloin 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua työntekijän kanssa on sovittu 17 ja 18 §:ssä tarkoitetun korotetun palkan maksamisesta kuukausikorvauksena, on luetteloon merkittävä arvioitu yli- ja sunnuntaityön määrä kuukaudessa.

Helsingissä 11. päivänä helmikuuta 1955

Tasavallan Presidentti
J. K. Paasikivi

Sosiaaliministeri
Onni Peltonen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.