244/1954

Annettu Helsingissä 21. päivänä toukokuuta 1954

Laki yleisistä teistä annetun lain voimaanpanosta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Valtio ottaa 1 päivästä tammikuuta 1958 maanteinä hoitoonsa kaupunkien ja kauppalain alueilla olevat maanteiden jatkot, mikäli kuntaa ei ole tällaisen maantien osalta yleisistä teistä annetun lain 20 §:n 1 momentin nojalla sitä ennen määrätty tienpitäjäksi.

Siihen ajankohtaan mennessä, joka mainitaan 1 momentissa, kaikkien maanteiden jatkojen tulee olla saatettuina sellaiseen kuntoon, että ne täyttävät maantielle asetettavat kohtuulliset vaatimukset. Jos kunta laiminlyö sille kuuluvan velvollisuuden täyttämisen, sen on suoritettava siitä korvausta, niinkuin 2 §:ssä säädetään.

Maanteiden jatkojen kunnon selvittämiseksi on tie- ja vesirakennushallinnon piiriinsinöörin tai hänen määräämänsä henkilön viimeistään kuusi kuukautta ennen yleisistä teistä annetun lain voimaantuloa toimitettava asianomaisissa kunnissa katselmus, jossa kunnan edustajalle on varattava tilaisuus olla saapuvilla.

Maantien jatko, joka kunnan tienpidossa tapahtuneen laiminlyönnin johdosta on puutteellisessa kunnossa, on kunnan toimesta saatettava asianmukaiseen kuntoon viimeistään toimitusmiehen määräämään jälkikatselmukseen mennessä. Jollei vikoja ole asianmukaisesti ennen tätä katselmusta korjattu, kunnan on suoritettava korvausta sille kuuluen kuntoonpanotöiden kustannuksista.

Sen korvauksen arvioimista vasten, jota 2 momentissa tarkoitetaan, on, jollei korvauksesta sota, asetettava lautakunta, jonka muodostaa puheenjohtaja ja kaksi jäsentä. Lautakuntaan määrää puheenjohtajan lääninhallitus, toisen jäsenen tie- ja vesirakennushallitus sekä toisen asianomaisen kunnan kunnallishallitus tai, jos tämä ei määrää jäsentä, lääninhallitus.

Sitten kun lautakunta on suorittanut tehtävänsä j lähettänyt toimituskirjat lääninhallitukselle, tämän on ratkaistava kysymys kunnan velvollisuudesta maksaa 2 momentissa tarkoitettua korvausta. Tällöin voidaan kunta, jos siihen on erityistä syytä, myös velvoittaa suorittamaan korvauksen arvioimisesta aiheutuneet kustannukset.

Ne maalaiskuntien, kauppalain tai kaupunkien alueilla olevat kunnan- tai kyläteinä kunnossa pidettävät tiet tai niiden osat, joilla on yleisen liikenteen kannalta ainakin niin huomattava merkitys, kuin yleisistä teistä annetun lain 8 §:ssä paikallistiestä on sanottu, on viimeistään kahden vuoden kuluessa mainitun lain voimaantulosta määrättävä paikallisteiksi. Erityisestä syystä valtioneuvosto voi pitentää tätä aikaa. Jollei tie ennestään kunnoltaan vastaa kunnan- tai kylätielle asetettavia kohtuullisia vaatimuksia, tie on saatettava kuntoon sillä tavoin, kuin 6 §:ssä sääde. tään. Päätöksen tien määräämisestä paikallistieksi tekee kunkin tien osalta kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, sitten kun on toimitettu sellainen selvitys, josta mainitaan 4 ja 5 §:ssä. Päätös, jolla tie on määrätty paikallistieksi tai tällaista määräämistä tarkoittava esitys tai vaatimus on hylätty, on annettava julkipanon jälkeen, ja valitusaika luetaan tällöin siitä päivästä, jona päätös on annettu.

Mitä 1 momentissa on säädetty, on vastaavasti sovellettava, kun on kysymys sellaisesta kunnan- tai kylätiestä, jota siitä annetun päätöksen mukaisesti on ryhdytty rakentamaan ennen uuden tielain voimaantuloa, mutta jota ei ole siihen mennessä tehty valmiiksi.

Niin ikään on 1 momentin säännöksiä sovellettava, kun on kysymys sellaisista kaupunkien ja eri kuntina olleen kauppalain alueella olevista teistä, jotka siitä huomatta, että ne eivät ole 3 päivänä toukokuuta 1927 annetussa tielaissa (165/27) tarkoitettuja kunnan- tai kyläteitä taikka maanteiden jatkoja, kuitenkin on vanhastaan katsottu tai muulla perusteella katsottava yleisiksi teiksi.

Samoin on 1 momentin säännöksiä sovellettava sellaisiin asutusteiden väliaikaisesta hoidosta 9 päivänä maaliskuuta 1951 annetussa laissa (140/51) tarkoitettuihin asutusteihin, joilla on yleisen liikenteen kannalta ainakin niin huomattava merkitys, kuin yleisistä teistä annetun lain 8 §:ssä paikallistiestä on sanottu. Näiden teiden luovuttajana maatalousministeriön asiana on saattaa ne 1 momentissa tarkoitettuun kuntoon.

Lääninhallitusten on hyvissä ajoin toimitettava selvitys 3 §:ssä tarkoitetuista maalaiskunnissa olevista teistä. Selvityksestä tulee kunkin tien osalta käydä ilmi, onko se kunnan- vai kylätie, merkitys yleiselle liikenteelle, tien kunto, sitä varten varatut tai varattavat tienpitoaineen ottopaikat sekä muutkin tietä koskevat, asiaa harkittaessa huomioon otettavat seikat. Selvitykseen on liitettävä kartta kunkin kunnan alueella olevista kunnan- ja kyläteistä.

Selvitys ja lääninhallituksen sen perusteella erikseen kunkin kunnan osalta tekemä ehdotus paikallisteiksi määrättävistä teistä on muistutusten tekemistä varten vähintää yhden kuukauden aikana pidettävä yleisesti nähtävänä sopivalla paikalla asianomaisessa kunnassa. Kunnanvaltuustolle on varattava tilaisuus lausunnon antamiseen ehdotuksesta ja sitä vastaan ehkä tehdyistä muistutuksista.

Lääninhallituksen toimitettua asiakirjat oman lausuntonsa ohella tie- ja vesirakennushallitukselle tämän on laadittava koko maata varten esitys maalaiskunnissa olevien kunnan- ja kyläteiden määräämisestä paikallisteiksi.

Niistä 3 §:ssä tarkoitetuista teistä, jotka ovat kaupunkien ja kauppalain alueilla, on asianomaisen kunnallishallituksen ennen yleisistä teistä annetun lain voimaantuloa toimitettava selvitys. Selvityksestä tulee käydä ilmi 4 §:n 1 momentissa mainitut seikat, ja siihen on liitettävä kysymykseen tulevat tiet osoittava kartta.

Ehdotuksen 1 momentissa mainittujen teiden määräämisestä paikallisteiksi tekee kunkin kunnan osalta kunnallisvaltuusto. Ehdotus ja sen perusteena oleva selvitys on pidettävä vähintään yhden kuukauden aikana kunnassa yleisesti nähtävänä muistutusten tekemistä varten. Jos muistutuksia tehdään, kunnallisvaltuuston on annettava niistä lausunto. Kun kertyneet asiakirjat ovat saapuneet lääninhallitukselle, tulee tämän, tarvittaessa toimitettuaan katselmuksen tai hankittuaan muuta lisäselvitystä, antaa lausunto ehdotuksesta sekä siirtää asian edelleen käsitteleminen tie- ja vesirakennushallitukselle. Tämän on tehtävä koko maata varten esitys kaupungeissa ja kauppaloissa olevien teiden määräämisestä paikallisteiksi.

Päätöksessä, jolla tie määrätään paikallistieksi, on asetettava määräaika, jonka kuluessa tie, mikäli siinä on puutteellisuuksia, on luovuttajan toimesta saatettava 3 §:ssä mainittuun kuntoon. Tien kunnon selvittämiseksi on tie- ja vesirakennushallinnon piiriinsinöörin tai hänen määräämänsä henkilön toimitettava tien vastaanottokatselmus maan sulana ollessa. Katselmus, johon on kutsuttava tien luovuttajan edustaja sekä maalaiskunnassa ja kauppalassa nimismies, on pidettävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa päätöksessä mainitun määräajan päättymisestä.

Jos vastaanottokatselmuksessa tai siinä määrätyssä jatkokatselmuksessa todetaan, että tie on kunnossa, tie muuttuu paikallistieksi seuraavan kuukauden alusta. Mikäli vastaanottokatselmuksessa luovuttajan suoritettaviksi määrättyjä kuntoonpanemistöitä ei ole tehty jatkokatselmukseen tai erityisistä syystä vielä ehkä määrättyyn jälkikatselmukseen mennessä, tien kuntoonpaneminen suoritetaan valtion toimesta luovuttajan puolesta, jollei kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö määrää päätöstä tien paikallistieksi ottamisesta peruutuvaksi. Milloin tie pannaan kuntoon. valtion toimesta, on piiriinsinöörin toimitettava tie ja vesirakennushallitukselle selitelmä tien kuntoon panemiseksi tarpeellisista töistä kustannusarvioineen. Tie- ja vesirakennushallitus ratkaisee päätöksellä, mitkä työt ovat tarpeelliset tien saattamiseksi lailliseen kuntoon; ja tie muuttuu paikallistieksi sanotun päätöksen antamispäivää seuraavan kuukauden alusta.

Kun tarvittavat työt on suoritettu valtion toimesta, tie- ja vesirakennushallitus. vahvistaa päätöksellä sen määrän, jonka tien luovuttaja on velvollinen suorittamaan valtiolle sanotuista töistä aiheutuneiden kustannusten korvaukseksi. Jos tien luovuttajana on kylätiekunta, korvaus peritään tienosakkailta siinä järjestyksessä, kuin vuoden 1927 tielaissa on säädetty tien tekoon ja kunnossapitoon tarvittavien maksujen kantamisesta.

Mitä tässä on säädetty luovuttajan velvollisuudesta tien kuntoon panemisen osalta, koskee soveltuvin osin myös tien luovuttajalle yleisistä teistä annetun lain 110 §:n mukaan kuuluvaa velvollisuutta asettaa uuden tienpitäjän käytettäväksi tienpitoaineen ottamiseksi tietä varten tarvittava alue.

Edellä 2 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 6 §:ssä tarkoitetuissa katselmuksissa, jotka pidetään kaupungin tai kauppalan alueella, on katselmuksen toimittajan tehtävä ehdotus niiden teiden päätekohdan vahvistamisesta, jotka päättyvät katuun, toriin tai muuhun vastaavanlaiseen liikennealueeseen. Sitten kun tie- ja vesirakennushallitus, jolle ehdotukset on lähetettävä, on hankkinut lausunnon kunnallisvaltuustolta ja antanut asiasta oman lausuntonsa, lääninhallitus vahvistaa kysymyksessä olevien teiden päätekohdat.

Jos paikallistie määrätyn tien kunnossapito on ollut annettuna urakalle, urakkasopimus raukeaa, kun tie muuttuu paikallistieksi, ja tien luovuttaja on velvollinen korvaamaan sopimuksen raukeamisesta urakanottajalle ehkä aiheutuneen vahingon.

Mikäli paikallistieksi määrättyä tietä varten on otettu laina, lainan ottaja vastaa sen takaisin maksamisesta. Jos tietä varten kerättyjä varoja on kertynyt säästöön, ne kuuluvat tien luovuttajalle.

Tie- ja vesirakennushallituksen 6 §:n 2 momentin mukaisesti antamaa päätökseen tien kuntoon panemiseen tarvittavista töistä saadaan hakea muutosta vain valittamalla saman pykälän 3 momentin nojalla annetusta päätöksestä tien luovuttajan suoritettavaa korvausta koskevassa asiassa.

10§

Tielautakunta, josta säädetään yleisistä teistä annetun lain 11 luvussa, on asetettava hyvissä ajoin ennen sanotun lain voimaantuloa.

11§

Tarkemmat ohjeet tämän lain soveltamisesta antaa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö.

12§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivää tammikuuta 1958.

Helsingissä 21. päivänä toukokuuta 1954

Tasavallan Presidentti
J. K. Paasikivi

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Martti Miettunen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.