Laki nuorista rikoksentekijöistä annetun lain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan nuorista rikoksentekijöistä 31 päivänä toukokuuta 1940 annetun lain (262/40) 15, 17, 20, 21 ja 22 §, 21 ja 22 § sellaisina kuin ne ovat 20 päivänä marraskuuta 1942 annetussa laissa (881/42), ja
lisätään 6 §:ään uudet 2 ja 3 momentti seuraavasti:
6§
Nuorta rikoksentekijää älköön tuomittako menettämään kansalaisluottamustaan eikä maan palvelukseen kelvottomaksi.
Milloin nuori rikoksentekijä, jolla on virka, tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, mistä kaksikymmentäyksi vuotta täyttäneelle on säädetty lisärangaistukseksi kansalaisluottamuksen menettäminen tai kelvottomuus maan palvelukseen, eikä häntä rikoslain 2 luvun 10 §:n 1 tai 2 momentin nojalla ole viralta pantava, harkitkoon oikeus, onko hänet kuitenkin tuomittava myös viimeksi mainittuun seuraamukseen.
15§
Edellä 14 §:ssä tarkoitetun tutkinnan perusteella ja varattuaan tuomitulle tilaisuuden tulla vankilaoikeuden istunnossa asiassa kuulluksi tulee vankilaoikeuden määrätä, onko rangaistus jäljellä olevalta osalta pantava täytäntöön tavallisena kuritushuone- tai vankeusrangaistuksena, sen mukaan kuin tuomiossa on määrätty, vai onko tuomitun kärsittävä se nuorisovankilassa. Vankilaoikeuden istunnossa on tuomitulla oikeus käyttää avustajaa.
Vankilaoikeuden päätös menköön heti täytäntöön, niinkuin lainvoimaisesta päätöksestä on säädetty.
17§
Vankilaoikeus voi pitentää nuorisovankilaan määräämänsä nuoren rikoksentekijän rangaistusajan enintään yhdellä vuodella yli tuomiossa määrätyn ajan, ei kuitenkaan enää sen jälkeen, kun nuorisovankilaan määräämisestä on kulunut kuusi kuukautta.
Vankilaoikeus voi, milloin se vangin kasvatuksen ja kehityksen kannalta havaitaan sopivaksi, nuorisovankilan johtokunnan esityksestä tai johtokuntaa kuultuaan poistaa vangin rangaistusaikaan määräämänsä pitennyksen joko osaksi tai kokonaan.
20§
Jos nuorisovankilasta ehdonalaiseen vapauteen päästetty on muusta syystä kuin uuden rikoksen johdosta menettänyt vapautensa, määrätköön vankilaoikeus, onko hänet toimitettava takaisin nuorisovankilaan kärsimään sitä rangaistusta, mikä oli jäljellä silloin, kun hänet päästettiin vapaaksi, vai onko hänen - kärsittävä jäännösrangaistuksensa yleisessä vankilassa tavallisena vankeusrangaistuksena.
Milloin jäännösrangaistus määrätään kärsittäväksi yleisessä vankilassa, vankilaoikeus, voi joko osaksi tai kokonaan poistaa rangaistusaikaan nuorisovankilaan määräämisen johdosta tulleen pitennyksen, kuitenkin niin, että jos jäännösrangaistus on ankarampi kuin oikeuden tuomitsema rangaistus, on se lyhennettävä siten, että se ankaruudeltaan vastaa enintään oikeuden tuomitsemaa rangaistusta.
21§
Jos vankilaoikeus määrää nuorisovankilassa rangaistusta kärsineen jälleen tällaiseen vankilaan uuden rikoksen johdosta, jonka hän on tehnyt sen jälkeen, kun rangaistus aikaisemmasta rikoksesta tuomittiin, määrätköön vankilaoikeus samalla 17 §:n nojalla uudelleen hänen nuorisovankilassaoloaikansa, kuitenkin niin, ettei mainitussa pykälässä tarkoitettu pitennys tällöinkään saa olla yhteensä enempää kuin yksi vuosi.
Kun uudelleen rikkonut määrätään yleiseen vankilaan, pidettäköön rangaistuksia yhteenlaskettaessa sitä osaa edellisestä rangaistuksesta, joka rikoksentekijältä oli jäänyt nuorisovankilassa kärsimättä, tavallisen vankeusrangaistuksen veroisena, ja sovellettakoon vastaavasti, mitä 20 §:n 2 momentissa on säädetty.
Jos uusi rikos on tapahtunut sen jälkeen, kun rikoksentekijä on täyttänyt kaksikymmentäyksi vuotta, vankilaoikeuden on määrättävä hänet kärsimään rangaistuksensa yleisessä vankilassa.
22§
Jos nuorisovankilaan jostakin rikoksesta määrätty todetaan syypääksi siihen, että hän, ennen kuin rangaistus siitä rikoksesta tuomittiin, oli tehnyt toisenkin rikoksen, otettakoon rangaistuksia yhdistettäessä ensinmainitusta rikoksesta tuomittu rangaistus huomioon sellaisena, kuin se oli oikeuden tuomiossa.
Jos vankilaoikeus määrää yhdistetyn rangaistuksen kärsittäväksi nuorisovankilassa, noudatettakoon, mitä 17 §:ssä on säädetty.
Jos vankilaoikeus määrää yhdistetyn rangaistuksen kärsittäväksi yleisessä vankilassa ja aikaisemman rangaistuksen aika on nuorisovankilaan määräämisen johdosta pitentynyt, tulee vankilaoikeuden määrätä, onko myös pitennystä vastaava aika tai osa siitä vähennettävä yhdistetystä rangaistuksesta. Nuorisovankilassa kärsittyä rangaistusta on pidettävä tavallisen vankeusrangaistuksen veroisena.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1954, ja sitä on sovellettava sellaiseenkin rikoksentekijään, joka on tehnyt rikoksen ennen sanottua päivää.
Vankilaoikeuden on viipymättä tämän lain 17 §:n mukaisesti tarkistettava niiden rikoksentekijäin rangaistus- tai koeaika, joiden rangaistusaika nuorisovankilaan määräämisen johdosta on pitentynyt ja jotka tämän lain voimaan tullessa ovat rangaistustaan kärsimässä tai ehdonalaisessa vapaudessa.
Helsingissä 18. päivänä joulukuuta 1953
Tasavallan Presidentti J. K. Paasikivi Oikeusministeri Reino Kuuskoski