262/1951

Annettu Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 1951.

Laki sotilasvammalain muuttamisesta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 28 päivänä toukokuuta 1948 annetun sotilasvammalain (404/48) 7, 8, 10, 14, 16, 17 ja 18 §, sellaisina kuin ne ovat 7 päivänä heinäkuuta 1950 annetussa laissa (359/50), näin kuuluviksi:

7 §.

Päivärahaa annetaan, jos vahingoittunut tai sairastunut on ollut kykenemätön hoitamaan tehtäviään tai tekemään työtään vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä, 400 markkaa päivältä sellaisen työkyvyttömyyden alkamispäivästä siihen saakka, kunnes vamma tai sairaus on parantunut, kuitenkin enintään yhden vuoden ajalta vamman syntymisestä tai sairauden ilmaantumisesta lukien.

Päiväraha suoritetaan täysimääräisenä, jos vahingoittunut tai sairastunut on täysin työkyvytön. Milloin hänen työkykynsä on. ainoastaan vähentynyt, suoritetaan tätä vähenemistä vastaava suhteellinen osa päivärahan täydestä määrästä. Päivärahaa ei kuitenkaan anneta, jollei työkyky ole vähentynyt vähintään kahdellakymmenellä sadalta.

8 §.

Jos vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysaste on vähintään kymmenen sadalta, annetaan hänelle elinkorkoa. Työkyvyttömyysasteella tarkoitetaan lukua, joka osoittaa, mikä verran vahingoittuneelle tai sairastuneelle jääneen vajavuuden yleensä on katsottava vähentävän mahdollisuuksia selviytyä elämässä.

Elirikoron täysi määrä on 81,000 markkaa vuodessa, ja siitä annetaan vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysasteen osoittama osa.

Jos elinkoron saajalle annetaan tämän lain nojalla sairaalahoitoa, suoritetaan elinkorko sen ajalta työkyvyttömyysasteeseen katsomatta täysimääräisenä.

Elinkoron maksaminen alkaa ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, kun päivärahan maksamine on päättynyt. Jollei päivärahaa 7 §:ssä säädettyjen edellytysten puuttuessa anneta, suoritetaan elinkorko työkyvyttömyyden alkamisesta lukien.

10 §.

Päivärahan ja elinkoron lisäysosana annetaan:

1) sille, joka ruumiinvamman tai sairauden johdosta on joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen apua, enintään 340 markkaa päivältä, niin kauan kuin avuttomuustilaa voidaan otaksua kestävän, ei kuitenkaan siltä ajalta, jona hänelle annetaan hoitoa sairaalassa tai muussa laitoksessa;

2) sille, jonka tekojäsen tai muu apuneuvo aiheuttaa pitovaatteiden erityistä kulumista, enintään 12,900 markkaa vuodessa; sekä

3) sokealle, jolla on koulutettu opaskoira, 65 markkaa päivältä.

Lisäysosa avuttomuuden perusteella annetaan hakemuksetta. Muutoin sitä on haettava erikseen.

14 §.

Jos vamman tai sairauden seurauksena on ollut vahingoittuneen tai sairastuneen kuolema tahi jos pysyvästi vähintään yhdeksäksikymmeneksi sadalta vahvistettiin työkyvyttömyysasteen mukaan elinkorkoa saanut vahingoittunut tai sairastunut on kuollut, suoritetaan huoltoeläkettä niille, jotka hänen kuollessaan olivat hänen 5 §:ssä tarkoitettuja omaisiaan.

Huoltoeläkkeen vuotnismäärä on:

1) leskelle, jolla on tai on ollut lapsi, 48,600 martekaa sekä muulle leskelle 16,200 markkaa, kunnes hän on täyttänyt kuusikymmentä vuotta, miakä jälkeen eläHeeen vuotuismäärä on 48,600 markkaa;

2) lapselle 29,100 markkaa ja täysorvolle sen lisäksi 29,100 marikkaa;

3) vanhemmille, molempien vanhempien eläessä, 20,100 markkaa kuminallekin ja muuten 29,100 markkaa; sekä

4) muulle omaiselle 12,900 markkaa.

Huoltoeläke maksetaan asuinpaikkakunnan kalleuden perusteella korotettuna enintään kolmellakymmenellä sadalta. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.

Henkilö, jolla olisi oikeus huoltoeläkkeeseen kahden tai useamman omaisensa jälkeen, saa kuitenkin huoltoeläkkeen vain sen omaisen kuoleman johdosta, jonka jälkeen Suoritettava huoltoeläke on suurin.

16 §.

Leskelle, joka saa huoltoeläkettä, voidaan hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa ansiotyokyvyttömyyden, sairauden tai huoltoeläkettä saavien lastensa pitkällisen sairauden aiheuttamien kustannusten takia tai muusta erityisestä syystä on vaikeatunut.

Huoltoeläkettä saavalle täysorvolle lapselle voidaan niin ikään hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa pitkällisen sairauden aiheuttamien kustannusten takia tai muusta erityisestä syystä on vaikeutunut.

Lisähuoltoeläkkeen määrä on enmtään maksettavan huoltoelakkeen suuruinen. Leskelk, jolile suoritetaan huoltoeläkettä ainoastaan 16,200 markkaa, voidaan kuitenkin painavien syitten sitä vaatiessa myöntää lisähiioltoeläkettä enmtään 48,600 markikaa.

17 §.

Edellä 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun kuolemantapauksen johdosta suoritetaan haiitausapuna 27,000 markkaa vainajan kuolinpesälle, jos sen varoista on suoritettu hautauskustanniikset tai jos hautausta vainajan ruumiin katoamisen vuoksi ei ole voitu toimiittaa. Muussa tapauksessa suoritetaan hautausapua sille, joka on pitänyt huolta hautaamisesta, siitä aiheutuneiden kustannusten määrä, ei kuitenkaan enempää, kuin kuoiinpesälle saadaan suorittaa.

18 §.

Elinkoron saajalle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, voidaan hakemuksesta antaa määräajaksi täydennyskorko. Täydennyskoron täysi määrä on elmkoron saajan vakinaisen asuinpaikan kalleudesta riippuen 56,400, 71,100 tai 81,000 markkaa vuodessa. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.

Elinkoron saajalle, jolla elinkorkonsa lisäksi ei ole pysyviä vuosituloja, suoritetaan täysi täydennyskorko. Jos elinkoron saajalla on pysyviä vuosituloja, vähennetään täydennyskorosta puolet sanotnista tuloista. Pysyvi'ksi viiosituloiksi, joiksi ei lueta elinkorkoa ja siihen ehkä maksettavaa kalliinajanlisää, katsotaan harkinnan mukaan todenn'äköinen säännöllinen tulo vuotta kohti sinä aikana, joksi täydennyskorko määrätään.

Täydennyskorkoa älköön myönnettäkö, jos vahingoittunut tai sairastunut ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy invaliidihuollosta tai sotamvaliidien työhuollosta taikka jättää hänelle sellaisena huoltona järjestetyn työpaikan tahi jos täydennyskoron määrään vaikuttavien pyvien tulojen puuttuminen tai pienuus on tilapäinen. Huollosta kieltäytymisen tai työpaikan jättämisen pernsteella voidaan myös jo myönnetyn täydennyskoron suorittaminen keskeyttää.


Tätä lakia on sovellettava 1 päivästä maaliskuuta 1951 alkaen.

Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 1951.

Tasavallaii Presidentti
J. K. PAASIKIVI.

Ministeri
Rafael Paasio.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.