148./1946

Annettu Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 1946.

Laki apteekkimaksusta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §.

Apteekkiliikkeestä on apteekkioikeuden haltijan vuosittain suoritettava liikevaihdon mukaan määrätty maksu.

2 §.

Apteekkimaksua suoritetaan siitä liikevaihdon määrästä, joka, sen jälkeen kuin siitä on vähennetty, paitsi liikevaihtoveroa, 20 prosenttia, täysin tuhansin markoin laskettuna ylittää 500,000 markkaa,

4 % ensimmäisestä 500,000 markasta,
5 % seuraavasta 1,000,000 markasta,
6 % seuraavasta 3,000,000 markasta,
7 % lopusta.

Apteekkimaksu määrätään täysin kymmenin markoin.

3 §.

Apteekkiliikkeen liikevaihdon määräämistä varten tulee apteekinhaltijan lääkintöhallitukselle jättää ilmoitus liikkeen tuloista ja menoista kunakin kalenterivuonna viimeistään seuraavan vuoden huhtikuun 1 päivänä. Lääkintöhallitus voi kuitenkin erikoisista syistä myöntää apteekinhaltijalle oikeuden jättää sanottu ilmoitus myöhemminkin. Ilmoitus on laadittava lääkintöhallituksen ohjeiden mukaan ja sen vahvistamille kaavakkeille.

4 §.

Apteekinhaltijan ilmoituksen perusteella lääkintöhallitus vahvistaa apteekkiliikkeestä suoritettavan apteekkimaksun.

Milloin apteekinhaltija laiminlyö säädetyssä ajassa antaa lääkintöhallitukselle 3 §:ssä mainitun ilmoituksen eikä kehoituksestakaan sitä tee tai jos on ilmeistä, että liikevaihto on ilmoitettu todellista pienemmäksi, lääkintöhallituksella on valta vahvistaa apteekkimaksu arvioimansa liikevaihdon perusteella.

Lääkintöhallituksen apteekkimaksua koskeva päätös on annettava asianomaisille tiedoksi siten, että heille virkateitse toimitetaan asianmukaisin valitusosoituksin ja tiedoksiantomerkinnöin varustettu ote siitä.

5 §.

Jos apteekki sen vuoden aikana, jolta maksu on suoritettava, on siirtynyt toiselle haltijalle, on kalenterivuodelta laskettu maksu jaettava haltijain kesken heidän liikevaihtonsa suuruuden mukaan.

6 §

Apteekkimaksu suoritetaan postisiirtoliikkeen välityksellä lääninhallitukselle yhdessä tai useammassa erässä niinä aikoina, jotka sisäasiainministeriö määrää; ja tulee lääkintöhallituksen ennen heinäkuun alkua sen vuoden jälkeisenä vuonna, jolta maksu on määrätty, lääninhallitukselle lähettää luettelo niistä apteekkimaksuista, jotka läänissä siten on suoritettava.

7 §.

Suorittamatta jääneet maksut saadaan 6 §:ssä mainitun luettelon perusteella ulosmitata ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä, kuin verojen ulosmittauksesta on säädetty.

8 §.

Vapautetut apteekkimaksun suorittamisesta ovat yliopiston apteekki sekä sotilassairaanhoitoa varten ynnä sairaaloihin ja parantoloihin perustetut apteekit.

Milloin erityistä syytä on, voi valtioneuvosto vapauttaa apteekinhaltijan apteekkimaksun suorittamisesta osittain tai kokonaan.

9 §.

Sisäasiainministeriö voi tarpeen vaatiessa antaa määräyksiä siitä, mitä apteekinhaltijan on kirjanpidossaan noudatettava.

10 §.

Apteekinhaltijan tulee lääkintähallituksen apteekkiliikettä tarkastamaan määräämälle henkilölle suullisesti tai kirjallisesti antaa ne täydentävät tiedot ja selvitykset, jotka apteekkimaksun määräämistä varten ovat tarpeen, sekä esittää liikekirjansa ja niihin kuuluvat kalusto- ja varastoluettelonsa, sopimus- ja velkakirjansa, laskunsa, kuittinsa ja kirjeenvaihtonsa ynnä muut asiakirjat sekä näyttää varastonsa.

11 §.

Jokainen on velvollinen pitämään salassa, mitä hän virassaan tai julkisessa toimessaan on saanut apteekkiliikkeen taloudellisesta asemasta tai liikesuhteista tietoonsa.

12 §.

Lääkintöhallituksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen voidaan hakea muutosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa kirjallisella valituksella, joka on valituksenalaisen päätöksen ohella viimeistään ennen kello 12 kolmantenakymmenentenä päivänä päätöksen tiedoksisaamisesta lukien annettava korkeimman hallinto-oikeuden kirjaajankonttoriin, mutta menee päätös valituksesta huolimatta heti täytäntöön.

13 §.

Milloin korkein hallinto-oikeus on, poiketen lääkintöhallituksen päätöksestä, poistanut apteekkimaksun tai sitä alentanut, on asianomaisen lääninhallituksen pyynnöstä suoritettava liikaa kannettu määrä takaisin sekä korkoa sille viisi sadalta apteekkimaksun kantopäivästä takaisinmaksupäivään saakka.

Jos apteekkimaksu on väärin ilmoitetun liikevaihdon johdosta määrätty liian vähäiseksi, on apteekkimaksu oikaistava ja lisää maksettava määrä pantava apteekinhaltijan maksettavaksi, kuitenkin viimeistään viidentenä kalenterivuonna sen vuoden lopusta lukien, jolloin oikaistava apteekkimaksu on maksuunpantu tai olisi pitänyt maksuunpanna.

14 §.

Joka laiminlyö apteekkimaksun maksamisen määräaikana, olkoon velvollinen suorittamaan maksunlisäyksenä kultakin täydeltä sadalta markalta kahdeksan prosentin vuotuisen koron siitä päivästä, jolloin maksu viimeistään olisi ollut suoritettava.

15 §.

Joka rikkoo tämän lain säännöksiä tai sen nojalla annettuja määräyksiä, rangaistakoon, jollei teosta tai laiminlyönnistä muualla laissa ole ankarampaa rangaistusta säädetty, sakolla.

16 §.

Tarkempia määräyksiä tämän lain toimeenpanosta voidaan tarvittaessa antaa asetuksella.

17 §.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1947, ja kumotaan sillä apteekkilaitoksesta 4 päivänä tammikuuta 1928 annetun lain 28, 29, 30, 31, 32, 33 ja 34 §.

Tätä lakia sovelletaan ensi kerran määrättäessä sitä apteekkimaksua, mikä perustuu apteekkiliikkeen liikevaihtoon vuonna 1946.

Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 1946.

Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa Pääministeri
J. K. PAASIKIVI.

Sisäasiainministeri
Yrjö Leino.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.