311/1922

Annettu Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 1922

Asetus kielilain täytäntöönpanosta

Oikeusministerin esittelystä säädetään täten, 1 päivänä kesäkuuta 1922 annetun kielilain 25 §:n nojalla, sanotun lain täytäntöönpanosta seuraavaa:

Sellaisten laillisesti pätevien käännösten aikaansaamiseksi, jotka mainitaan kielilain 5 §:n 2 momentissa, 8 §:n 2 momentissa ja 9 §:ssä, on valtioneuvoston käännöstoimistoon asetettava lainoppineita kielenkääntäjiä sekä suomen että ruotsin kieltä varten.

Jos tuomioistuin tai lääninhallitus ilmoittaa haluavansa itse joko kokonaan tai osittain pitää huolen tarvittavista käännöksistä, tehköön siitä esityksen oikeusministeriöön, joka sellaisessa tapauksessa antaa asiasta määräyksen sille virkamiehelle, joka oikeutetaan antamaan laillisesti päteviä käännöksiä. Virkamiehen on tällöin toimitettava käännökset vahvistetun taksan mukaisesta maksusta.

Milloin asiallisella kielilain 5 §:n 2 momentin tai 8 §:n 2 momentin nojalla on oikeus saada valtion kustannuksella alkuperäiseen asiakirjaan liitetyksi laillisesti pätevä käännös tai milloin kielilain 9 §:n mukaan yksikieliselle kunnalle lähetettävät asiakirjat ovat valtion kustannuksella käännettävät, lähettäköön asianomainen viranomainen, ellei viranomainen itse ole saanut määräystä huolehtia käännöksestä, asiakirjat valtioneuvoston käännöstoimistoon, joka pitäköön huolen niiden pikaisesta käännättämisestä.

Jotta käännös 2 §:ssä mainituissa tapauksissa olisi laillisesti pätevä, pitää sen olla valtioneuvoston käännöstoimiston tai oikeusministeriön määräyksellä käännöksiä antamaan oikeutetun virkamiehen tekemä ja nimellään varustama tai oikeaksi todistama.

Kääntäjä, niin myös oikeaksitodistaja on vastuunalainen käännöksen oikeudesta sekä korvausvelvollinen mahdollisista virheellisyyksistä johtuvasta vahingosta.

Milloin asiallinen kielilain 7 §:n 2 momentin mukaan on oikeutettu saamaan kunnan toimituskirjaan liitetyksi laillisesti pätevän käännöksen tai milloin kunnan pöytäkirjan kielilain 15 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa on liitettävä laillisesti pätevä käännös, toimittakoon kunta itse tällaisen käännöksen oman viranomaisensa kautta, joka todistakoon sen oikeaksi, taikka hankkikoon käännöksen valtioneuvoston käännöstoimistosta tai oikeusministeriön käännöksiä antamaan määräämältä virkamieheltä, jossa tapauksessa on noudatettava, mitä 3 §:ssä on laillisesti pätevästä käännöksestä säädetty.

Vastaava säännös olkoon voimassa evankelis-luterilaisiin seurakuntiin nähden.

Jos kunnan tai seurakunnan viranomainen on todistanut käännöksen oikeaksi, olkoon vastuunalainen käännöksen oikeudesta sekä korvausvelvollinen mahdollisista virheellisyyksistä johtuneesta vahingosta.

Jos sellaisessa tapauksessa, jossa valtio ei ole velvollinen kustantamaan käännöstä, kunnan, seurakunnan tai muun itsehallintoyhdyskunnan viranomainen tai yksityinen asiallinen haluaa saada valtion tai itsehallintoyhdyskunnan viranomaisessa syntyneestä asiakirjasta laillisesti pätevän käännöksen tai tällaisesta asiakirjasta tehdyn käännöksen pätevästi oikeaksi todistetuksi valtioneuvoston käännöstoimiston tai käännöksiä antamaan määrätyn virkamiehen toimesta, suorittakoon mainittu käännöstoimisto tai virkamies tehtävän vahvistetun taksan mukaisesta maksusta.

Milloin kielilain 4 §:n mukaan tarve vaatii suullisessa asian käsittelyssä tulkitsemista, hoitakoon tulkitsemista se, joka asian käsittelyä johtaa. Jos tämä ei ole mahdollista, hankittakoon tulkki valtion kustannuksella. Sama olkoon laki, jos sellainen asiallinen, jolla kielilain 3 §:n mukaan ei ole oikeutta käyttää toista kuin virka-alueen kieltä, yleisen syyttäjän vireillepanemassa rikosasiassa tarvitsee tulkitsemista, mutta jos tällainen asiallinen muussa asiassa tarvitsee tulkitsemista, olkoon velvollinen itse tulkin hankkimaan.

Mitä 1 momentissa on säädetty, noudatettakoon myös siinä tapauksessa, että virallisen syyttäjän vireillepanemassa rikosasiassa joku asiallisista ei osaa käyttää suomea eikä ruotsia. Muuten olkoon tällaisessa tapauksessa asiallinen itse velvollinen hankkimaan tulkin.

Asiata käsiteltäessä poliisiviranomaisen edessä otettakoon, milloin se suinkin on mahdollista, lausunnot pöytäkirjaan sillä kielellä, suomeksi tai ruotsiksi, jota kuulusteltu on käyttänyt.

Mitä kielilain 12 §:n 2 kohdassa on säädetty virkakielen käyttämisestä asiassa, joka koskee viran täyttämistä ja virkamääräystä, on noudatettava myös, jos asia koskee viransijaisuutta tai virkavapautta.

Paitsi komennuskieleen nähden, joka aina on suomen kieli, katsotaan sotaväen joukko-osasto kootuksi yksikielisen joukko-osaston muodostamiseksi, jos siihen on koottu asevelvollisia, joilla on sama äidinkieli, suomi tai ruotsi, tai jos siinä toiskielisten asevelvollisten luku on pienempi kuin kymmenen prosenttia joukko-osaston asevelvollisten koko luvusta. Joukko-osasto katsotaan kootuksi katsomatta sen äidinkieleen ja siis kaksikieliseksi, jos toiskielisten luku siinä on kymmenen prosenttia asevelvollisten koko luvusta tai sitä suurempi.

Joukko-osastolla tarkoitetaan pataljoonaa tai sen veroista joukkoyksikköä.

Sotilaalliset esikunnat, pataljoonan esikunnasta alkaen ylempiin, ovat tämän johdosta katsottavat viranomaisiksi, joiden virka-alue on yksikielinen, jos niiden alaisina välittömästi tai välillisesti on yksinomaan yksikielisiä joukko-osastoja, mutta muussa tapauksessa viranomaisiksi, joiden virka-alue on kaksikielinen. Muun sotilaallisen viranomaisen tai laitoksen virka-alue on katsottava yksi- tai kaksikieliseksi sen mukaan, kohdistuuko sen toiminta saman- vaiko erikielisiin joukko-osastoihin tai esikuntiin taikka saman- vaiko erikielisiin virka- ja itsehallintoalueihin.

10§

Kirjeenvaihdossa muiden kuin kotimaan viranomaisten kanssa on ulkomaalla olevien lähetystöjen ja konsulinvirastojen virkakieleen nähden varteenotettava mitä kansainvälinen tapa sekä kullakin paikkakunnalla vallitsevat olot vaativat.

Konsulinvirasto, jonka päällikkönä ei ole lähetetty konsuli, käyttäköön virkakielenä kieltä, minkä ulkoasiainministeriö määrää.

11§

Milloin ulkomaanpassia ei anneta jollakulla ulkomaisella kielellä, annettakoon passi jokaisessa valtakunnan läänissä alkuperäisenä suomeksi ynnä tämän ohella Ahvenanmaan maakunnassa aina samalla myös alkuperäisenä ruotsiksi, sekä muissa lääneissä samalla alkuperäisenä ruotsiksi, milloin asiallinen on ruotsin kieltä käyttänyt tai ruotsinkielistä passia pyytänyt.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 1922

Tasavallan Presidentti
K. J. Ståhlberg

Oikeusministeri
Otto Åkesson

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.