300./1922

Annettu Helsingissä, 19 päivänä joulukuuta 1922.

Laki oikeudenkäymiskaaren 30 luvun muuttamisesta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan oikeudenkäymiskaaren 30 luku näin kuuluvaksi:

30 Luku.

Muutoksen hakemisesta hovioikeuden tuomioon tahi päätökseen sekä hovioikeuden päätöksen alistamisesta.
1 §.

Hovioikeuden tuomioihin ja päätöksiin haetaan muutosta korkeimmassa oikeudessa.

Jos hovioikeus on tuominnut jonkun kuolemanrangaistukseen, niin juttu, mikäli se häntä koskee, on alistettava korkeimman oikeuden tarkastettavaksi.

2 §.

Muutosta älköön haettako riitajutussa, joka koskee ainoastaan saamista, korvausta tai irtaimistoa, kun sen määrä tai arvo, josta hovioikeudessa on riidelty, ilmeisesti ei nouse yli viidentuhaunen markan, paitsi milloin hovioikeus on käsitellyt juttua ensimmäisenä oikeusasteena.

3 §.

Rikosjutussa, jossa syyte, mikäli se on ollut hovioikeuden käsiteltävänä, koskee sellaista rikosta, josta ylimmäksi rangaistukseksi ei ole säädetty muuta tai kovempaa seuraamusta kuin sakkoa, vankeutta enintään kaksi vuotta tai omaisuuden menettäminen, saa hovioikeuden päätökseen hakea muutosta ainoastaan se, joka on tuomittu vapausrangaistukseen tai menettämään omaisuuden, jonka arvo on yli viidentuhannen markan. Sama olkoon laki, vaikka rikoksesta asiainhaarain ollessa erittäin raskauttavat saattaa tulla kovempikin vapausrangaistus kuin nyt on sanottu.

Rikosjutussa, jossa rangaistusvaatimus ei ole ollut hovioikeuden käsiteltävänä, on muutoksen hakemisesta voimassa mitä siitä 2 §:ssä on säädetty.

Jos 1 momentissa mainittu juttu koskee muutakin kuin rangaistusta, olkoon, sen estämättä mitä sanotussa momentissa on säädetty, muutoksenhaku sallittu, ellei se, mistä rangaistusvaatimuksen ohella on ollut kysymys, ole vain rahaa, korvausta tai irtaimistoa, jonka määrä tahi arvo ilmeisesti ei nouse yli viidentuhannen markan.

4 §.

Muutosta älköön myöskään haettako:

1. jutussa, joka koskee velvollisuutta ottaa osaa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen elatukseen ja kasvatukseen;

2. jutussa, joka koskee rikosta alkoholilainsäädäntöä vastaan, paitsi milloin on tuomittu menettämään virka tai toimi tai elinkeino-oikeus taikka muuta omaisuutta kuin alkoholipitoista ainetta ja tämän omaisuuden arvo on yli viidentuhannen markan, joissa tapauksissa tuomitulla olkoon oikeus hakea muutosta;

3. kun hovioikeus on palauttanut jutun alioikeuteen; ja

4. kun muutoksenhaku muualla laissa olevan säännöksen mukaan ei ole sallittu.

5 §.

Sitä arvoa laskettaessa, josta hovioikeudessa on ollut kysymys, on se ajankohta määräävä, jona juttu on hovioikeudessa ratkaistu, mutta siinä ei ole otettava huomioon asian vireille panemisen jälkeen kertynyttä korkoa eikä oikeudenkäyntikuluja.

6 §.

Jos asianosainen arvelee, että lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa olisi tärkeätä saattaa hovioikeuden ratkaisu, johon muutosta ei saa hakea, korkeimman oikeuden tutkittavaksi, olkoon hänen sallittu pyytää korkeimmalta oikeudelta lupaa muutoksen hakemiseen. Sama olkoon laki, jos asianosainen näyttää, että muutoksenhaulla on hänelle erinomaista merkitystä yli sen jutun, josta on kysymys.

7 §.

Jos asianosaisella ei ole oikeutta hakea muutosta hovioikeuden ratkaisuun, pankoon hovioikeus tuomioon tai päätökseen siitä ilmoituksen ja mainitkoon lainpaikan, jonka mukaan muutoksenhaku ei ole sallittu. Muussa tapauksessa tuomiossa tai päätöksessä ilmoitettakoon, onko muutosta haettava nostoteitse vai valittamalla, niin myös edellisessä tapauksessa, että tyytymättömyys on hovioikeudelle ilmoitettava noudattaen mitä 8 ja 9 §:ssä säädetään, sekä jälkimmäisessä tapauksessa, minkä ajan kuluessa ja missä valitus on perille ajettava.

Jos asian osainen, jolle hovioikeus ei ole myöntänyt muutoksen hakuoikeutta, arvelee että hovioikeuden siitä tekemä päätös perustuu väärään laintulkintaan, saakoon hän korkeimmalta oikeudelta pyytää lupaa muutoksen hakemiseen.

8 §.

Hovioikeuden tuomioon vedotussa jutussa haetaan muutosta nostoteitse. Asianosainen, joka tahtoo varata itselleen siihen oikeuden, ilmoittakoon siitä hovioikeudelle kirjallisesti viimeistään ennen kello kahtatoista yhdentenäkolmatta päivänä sen jälkeen kuin tuomio annettiin, sitä päivää lukematta, ja antakoon samalla nostorahan kaksisataa markkaa. Jos useammilla asianosaisilla on yhteinen puhevalta, käyköön yksi ilmoitus ja yksi nostoraha kaikkien puolesta.

Jos asianosiainen 6 §:n tai 7 §:n 2 momentin nojalla tahtoo hankkia luvan saattaa hovioikeuden tuomion korkeimman oikeuden tutkittavaksi, ilmoittakoon siitä hovioikeudelle ja maksakoon nostorahan, kuten 1 momentissa on säädetty.

9 §.

Joka varattomuuden vuoksi tahtoo nostorahaa maksamatta saattaa jutun korkeimpaan oikeuteen, antakoon säädetyn ilmoituksensa ohella hovioikeuteen asuinpaikkakuntansa tuomarin, papin, julkisen notarin, kruununnimismiehen taikka kunnallislautakunnan tai köyhänhoitolautakunnan esimiehen todistuksen, joka osoittaa, ettei hän, menettämättä mitä omaa ja perheensä elatusta varten tarvitsee, kykene nostorahaa suorittamaan.

Ne, jotka 25 luvun 8 §:n mukaan ovat vapaat vetorahan maksamisesta, ovat nostorahankin suorittamisesta vapautetut.

10 §.

Kun asianosainen säädetyssä järjestyksessä on ilmoittanut tyytymättömyyttä hovioikeuden tuomioon, antakoon hovioikeus todistuksen ilmoituksen tekemisestä sekä osoituksen, minkä ajan kuluessa ja missä muutoksenhakemus on perille ajettava, niin myös mitä asianosaisen muutosta hakiessaan ja vastapuolen puhevaltansa valvomisksi on vaarinotettava.

Jos on tarpeen korkeimman oikeuden lupa muutoksen hakemiseen, ilmoitettakoon myös miten sellaista lupaa 14 §:n mukaan on anottava.

11 §.

Sittenkuin todistus tyytymättömyyden ilmoittamisesta ja osoitus muutoksenhakua varten on annettu, lähettäköön hovioikeus korkeimpaan oikeuteen kaikki asiakirjat, niin myös, jos suullinen kuulustelu asiassa tai äänestys sitä päätettäessä on toimitettu, siitä hovioikeudessa kirjoitetun pöytäkirjan.

12 §.

Nostojutuissa on määräpäivä asian ajamista varten korkeimmassa oikeudessa kuudeskymmenes päivä sen päivän jälkeen, jona hovioikeuden tuomio annettiin, sitä päivää lukematta.

13 §.

Viimeistäänkin määräpäivänä, ennen kello kahtatoista, on hakijan annettava korkeimman oikeuden kirjaajankonttoriin kirjallinen muutoksenhakemus ja kaksoiskappale siitä ynnä hovioikeuden tuomio ja todistus tyytymättömyyden ilmoituksesta, niin myös ne muut asiakirjat, jotka hän perusteikseen mainitsee, ja niiden jäljennökset.

Milloin korkeimman oikeuden lupa muutoksen hakemiseen ei ole tarpeen, ottakoon vastapuoli muutoksenhakukirjan kaksoiskappaleen ja edellä mainitut jäljennökset sekä antakoon ennen kello kahtatoista neljäntenätoista päivänä 1 momentissa määrätyn saapumisajan päätyttyä, saapumispäivää lukuunottamatta, sanottuun kirjaajankonttoriin kirjallisen vastauksen ynnä ne asiakirjat, jotka hän todisteikseen mainitsee, sekä kaksoiskappaleen vastauksestansa ja siihen liitettyjen asiakirjain jäljennökset, minkä kaksoiskappaleen ja jäljennökset hakija saakoon.

14 §.

Jos asianosainen 6 §:n tai 7 §:n 2 momentin nojalla tahtoo saada hovioikeuden tuomiolla ratkaiseman jutun korkeimman oikeuden tutkittavaksi, antakoon siitä viimeistään 12 §:ssä säädettynä määräpäivänä sinne anomuksen, jossa on mainittava ne syyt, joihin anomus perustuu, ja liittäköön siihen muutoksenhakemuksensa ja muut 13 §:n 1 momentissa mainitut asiakirjat.

Korkein oikeus määrätköön, miten vastapuolelle, jos hänen kuulemistaan pidetään tarpeellisena, on anomuksesta tieto annettava ja minkä ajan kuluessa hänen on siihen vastattava. Jos anomukseen suostutaan, määrätköön korkein oikeus päätöksessään ajan, jonka kuluessa hakijan tulee, uhalla ettei muutoksenhakemusta muuten oteta tutkittavaksi, toimittaa päätöksestä vastapuolelle tieto ja antaa siitä todistus korkeimpaan oikeuteen, niin myös määräpäivän, jona ennen kello kahtatoista vastapuolen viimeistään on tultava saapuville korkeimman oikeuden kirjaajankonttoriin vastaajapuhevaltaansa valvomaan niinkuin 13 §:ssä on sanottu. Jos anomukseen ei suostuta, kirjoitettakoon korkeimman oikeuden päätös anomuskirjalle, joka siihen liitettyine asiakirjoineen annettakoon hakijalle takaisin.

15 §.

Asianosainen, joka on tyytymätön hovioikeuden päätökseen valitustietä hovioikeuteen tulleessa jutussa taikka jutussa, jonka hovioikeus ensimmäisenä tuomioistuimena on ratkaissut, taikka päätökseen, jolla hovioikeus on jättänyt jutun tai asian tutkimatta, hakekoon siihen muutosta valittamalla ja antakoon valituskirjansa korkeimman oikeuden kirjaajankonttoriin viimeistään ennen kello kahtatoista kuudentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kuin päätös annettiin, sitä päivää lukematta. Valituskirjaan on liitettävä se päätös, johon muutosta haetaan, sekä ne asiakirjat, jotka valittaja perusteikseen mainitsee.

Niissä rikosasioissa, joissa hovioikeuden päätös asianosaisille julistetaan tahi jotka on alistettu hovioikeuden tutkittaviksi, luetaan muutoksenhakuaika ensiksi mainituissa asioissa päätöksen julistamispäivästä ja alistetuissa asioissa siitä päivästä, jona asianosainen on päätöksestä saanut todisteellisen tiedon, näitä päiviä lukematta.

Jos syytetty, joka on sen jutun vuoksi vangittu, valittaa, olkoon hänellä oikeus toimittaa valituksensa sen läänin maaherralle, jossa häntä pidetään vangittuna, ennen valitusajan loppua, ja maaherra lähettäköön valituskirjan ja hovioikeuden päätöksen viipymättä korkeimpaan oikeuteen.

Muutoksen hakemisesta niissä asioissa, joista ulosottolaissa puhutaan, on erikseen säädetty.

16 §.

Asianosainen, joka 6 §:n tai 7 §:n 2 momentin nojalla tahtoo saada luvan valittaa hovioikeuden päätöksestä, toimittakoon 15 §:ssä mainitun ajan kuluessa korkeimpaan oikeuteen siitä anomuksen, jossa on mainittava sen perusteena olevat syyt, ja liittäköön siihen valituskirjansa ja muut 15 §:n 1 momentissa mainitut asiakirjat.

Vastapuolen kuulemisesta anomuksen johdosta ja siitä, miten on meneteltävä jos anomukseen ei suostuta, olkoon voimassa. mitä 14 §:ssä on säädetty.

17 §.

Jos korkein oikeus katsoo vastapuolta tarvittavan kuulla valituksen johdosta, vaadittakoon hänen vastauksensa virkateitse.

18 §.

Asianosainen, joka ei ole ilmoittanut tyytymättömyyttä hovioikeuden tuomioon, kuten 8 ja 9 §:ssä sanotaan, tahi joka ei määrätyn ajan kuluessa aja perille muutoksenhakemustaan eikä näytä laillista estettä, olkoon puhevaltansa menettänyt. Jos hän on jättänyt korkeimpaan oikeuteen antamatta sen tuomion tai päätöksen, johon muutosta haetaan, tahi nostojutussa hovioikeuden todistuksen tyytymättömyyden ilmoituksesta, eikä toinenkaan asianosainen ole sitä antanut, olkoon puhevalta tuomiota tai päätöstä vastaan niinikään menetetty.

Jos nostojutussa vastapuoli ei anna vastausta sen antamiselle määrätyssä ajassa eikä näytä laillista estettä, olkoon menettänyt tilaisuuden vastauksen antamiseen.

Jos asianosainen ei ole hakemuskirjan tai vastauksen ohessa antanut säädettyä jäljennöstä siitä tahi oheenpannuista todistuksista ja jos näitä jäljennöksiä tarvitaan, kirjoitettakoon ne asianomaisen virkamiehen toimesta laiminlyöjän kustannuksella.

19 §.

Jos asianosainen, joka ei ole hakenut muutosta hovioikeuden ratkaisuun niinkuin edellä on säädetty, arvelee voivansa näyttää asiaa käsiteltäessä tapahtuneen sellaisen virheen kuin 25 luvun 21 §:ssä sanotaan, antakoon silloin valituksensa korkeimpaan oikeuteen viimeistäänkin ennen kello kahtatoista kuudentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kuin hovioikeuden tuomio tai päätös annettiin, sitä päivää lukematta.

Jos poissa oleva, jota ei ole haastettu, tuomitaan taikka jos henkilö, jota ei ole kuultu, muuten kärsii haittaa hovioikeuden ratkaisusta, olkoon hänellä valta siitä valittaa korkeimpaan oikeuteen yön ja vuoden kuluessa siitä päivästä, jona hän sai ratkaisusta tiedon, sitä päivää lukematta.

Mitä tässä on säädetty noudatettakoon myös milloin hovioikeuden ratkaisuun muuten ei saisi hakea muutosta.

20 §.

Jos asianosainen pyytää hovioikeudelta selitystä tuomioon tai päätökseen ja jos siinä selityksessä, joka hänelle siitä annetaan, on jotakin sellaista, jota tuomiossa tai päätöksessä ei ole selvästi sanottu, niin ratkaisuun haettakoon muutosta korkeimmassa oikeudessa valittamalla, mikäli muutoksenhaku siihen asian laatuun nähden on sallittu.

21 §.

Jos tässä luvussa säädetty määräpäivä sattuu pyhäpäiväksi, pidettäköön seuraava arkipäivä määräpäivänä.

22 §.

Korkeimpaan oikeuteen älköön tuotako muita todistuksia, kuin mitkä hovioikeudessa tahi alioikeudessa on esitetty, paitsi jos ne sittemmin ovat tulleet tietoon taikka ovat semmoisia, ettei niitä ole voitu ennen saada käsiin.

23 §.

Jos asianosainen tahtoo, että häntä korkeimmassa oikeudessa suullisesti kuulusteltaisiin tahi että hän jostakin seikasta saisi esiintuoda ilmoitettuja todistuksia, saakoon, niin kauan kuin juttu on esittelemättä, kirjallisesti sitä pyytää.

Asianosaisen kuulustelun toimittaa jutun esittelijä toisen esittelijän ja pöytäkirjurin saapuvilla ollessa.

24 §.

Jos riitapuolet nostojutussa sopivat asian, ennenkuin se on korkeimpaan oikeuteen tullut, antakoot siitä tiedon hovioikeuteen ja sovinto vahvistettakoon siellä. Jos he sittemmin sopivat, vahvistakoon korkein oikeus sen sovinnon.

25 §.

Jos nostojuttua ei oikealla tavalla korkeimmassa oikeudessa ajeta tai riitapuolet sen sopivat taikka korkein oikeus vahvistaa hovioikeuden tuomion, niin hovioikeus pitäköön sinne pannun nostorahan. Sama olkoon laki, jos korkein oikeus hylkää anomuksen saada saattaa juttu korkeimman oikeuden tutkittavaksi. Jos korkein oikeus muuttaa hovioikeuden tuomiota, antakoon hovioikeus nostorahan asianosaiselle takaisin.

26 §.

Kun juttu on alistettu korkeimman oikeuden tarkastettavaksi, on hovioikeuden päätös ja pöytäkirja sekä kaikki asiakirjat kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä kuin päätös annettiin lähetettävä korkeimpaan oikeuteen. Samassa ajassa on tuomitulle toimitettava kappale tai jäljennös päätöksestä.

Asianosaisella on oikeus tehdä muistutuksia hovioikeuden päätöstä vastaan, ennenkuin juttu korkeimmassa oikeudessa esitellään.

27 §.

Jos joku kirjoituksissaan solvaa hovioikeutta tai vastapuolta taikka jos muutosta hakeneen katsotaan vastoin parempaa tietoansa ja selviä perusteita vetäneen asian korkeimpaan oikeuteen, rangaistakoon sakolla.

Asianajaja, joka vastoin parempaa tietoansa on ajanut väärää asiaa, rangaistakoon niin kuin rikoslain 38 luvun 2 §:ssä sanotaan.

28 §.

Tämä laki tulee voimaan 16 päivänä tammikuuta 1923. Kun hovioikeuden tuomio tahi päätös on aikaisemmin annettu, on vanhemman lain säännöksiä kuitenkin muutoksenhakuun nähden edelleen noudatettava.

Milloin laissa tahi erityisessä asetuksessa viitataan oikeudenkäymiskaaren 30 lukuun, on vastaavaa tämän lain määräystä käytettävä.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 19 päivänä joulukuuta 1922.

Tasavallan Presidentti
K. J. Ståhlberg.

Oikeusministeri
Otto Åkesson.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.