267/1922

Annettu Helsingissä 10. päivänä marraskuuta 1922

Uskonnonvapauslaki

Muuttamalla 16 päivänä lokakuuta 1723 papistolle annettujen Erioikeuksien 4 kohtaa sekä kumoamalla samojen Erioikeuksien 1 kohta, julistus 24 päivältä tammikuuta 1781 eräistä uskonnonvapautta koskevista seikoista ja asetus 11 päivältä marraskuuta 1889 niistä kristityistä uskontokunnista Suomenmaassa, jotka ovat muuta protestanttista uskonoppia kuin evankelisluterilaista, sekä yleisessä laissa tai erinäisissä asetuksissa tämän lain kanssa ristiriidassa olevat määräykset, säädetään täten Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä heinäkuuta 1906 annetun Valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä määrätyllä tavalla, seuraava uskonnonvapauslaki:

1 luku

Yleisiä määräyksiä.

Uskontoa saa Suomessa julkisesti ja yksityisesti harjoittaa, mikäli lakia tai hyviä tapoja ei loukata.

Uskonnollisina yhdyskuntina pidetään tässä laissa evankelisluterilaista ja kreikkalaiskatolista kirkkoa, niin myös muita uskontokuntia, joilla on tarkoituksena julkisesti harjoittaa uskontoa ja jotka on asianmukaisesti rekisteröity, niinkuin 2 luvussa sanotaan.

Julkisesta uskonnonharjoituksesta, jonka panevat toimeen mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattomat henkilöt, on voimassa laki yleisistä kokouksista, ja sovelletaan uskonnonharjoituksen toimeenpanijoihin, mitä mainitussa laissa on säädetty yleisen kokouksen puheenjohtajasta.

Yksityisen uskonnonharjoituksen on jokainen oikeutettu toimeenpanemaan.

Jos yksityinen uskonnonharjoitus loukkaa lakia tai hyviä tapoja, rangaistakoon syyllistä, ellei teko ole muu rikos, josta kovempi rangaistus on säädetty, enintään viidensadan markan sakolla.

Joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, olkoon oikeutettu eroamaan uskontokunnasta taikka liittymään semmoiseen uskontokuntaan, jonka järjestys sen sallii.

Jos joku tahtoo erota evankelisluterilaisesta tai kreikkalaiskatolisesta kirkosta, tehköön siitä henkilökohtaisesti ilmoituksen sen seurakunnan kirkkoherralle, johon hän kuuluu; kun ero tapahtuu muusta uskonnollisesta yhdyskunnasta, on sellainen ilmoitus tehtävä yhdyskunnan hallitukselle tai, jos yhdyskuntaan kuuluu useampia seurakuntia, seurakunnan hallitukselle. Kuukauden kuluttua siitä, kun ilmoitus on tehty, on hänet katsottava eronneeksi, ja on hänelle siitä todistus pyynnöstään annettava.

Uskonnollisesta yhdyskunnasta eronneesta ja sellaiseen liittyneestä on julkiselle viranomaiselle tehtävä ilmoitus, niinkuin siitä erikseen säädetään.

Älköön kukaan kuuluko useampaan kuin yhteen uskontokuntaan.

Joka ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta, kuuluu samaan uskontokuntaan kuin hänen vanhempansa. Jos vanhemmat eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan, olkoon samoin lapsenkin laita.

Jos vanhemmat kuuluvat eri uskontokuntiin tai jompikumpi heistä ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, seuraa lapsi siinä kohden isää, elleivät vanhemmat ennen avioliittoon menemistään tai sen jälkeen ole kirjallisesti sopineet, että lapsen on äitiä seurattava. Jos se vanhemmista, jota lapsi seuraa, kuolee tai menettää kasvattamisoikeutensa, taikka jos vanhempien kesken on tapahtunut avioero, seuraa lapsi, joka ei ole täyttänyt viittätoista vuotta, sitä vanhemmista, joka lasta kasvattaa, ellei tuomioistuin holhoojan, holhouslautakunnan tai lapsen sukulaisen vaatimuksesta toisin määrää.

Elleivät vanhemmat ole keskenään avioliitossa, seuraa lapsi äitiä, milloin hän ei ole isän kasvatettavana.

Lapsi, joka viittätoista vuotta nuorempana on otettu ottolapseksi, seuraa kasvattivanhempiansa, ellei lapsen omien vanhempien tai holhoojan kanssa ole toisin sovittu. Muu lapsi alle viidentoista vuoden, jota ei kasvateta kotonansa, seuratkoon kasvattajaansa, jos hänen vanhempansa tai holhoojansa ovat siihen suostuneet eikä tuomioistuin holhouslautakunnan tai lapsen sukulaisen vaatimuksesta toisin määrää.

Tuomioistuimen päätös asiasta, joka toisessa ja neljännessä momentissa mainitaan, menee, vaikka päätökseen haetaankin muutosta, täytäntöön, jollei tuomioistuin ole toisin määrännyt.

Joka on täyttänyt viisitoista vuotta, ei seuraa, ellei hän itse ole antanut suostumustaan, isää tai äitiä, kasvattivanhempiansa taikka kasvattajaansa, kun nämä eroavat uskontokunnasta tai siihen liittyvät. Sellainen suostumus on annettava evankelisluterilaisesta tai kreikkalaiskatolisesta kirkosta erotessa seurakunnan kirkkoherralle, muusta uskonnollisesta yhdyskunnasta erotessa yhdyskunnan tai sen seurakunnan hallitukselle, sekä muissa tapauksissa julkiselle viranomaiselle, niinkuin siitä erikseen säädetään.

Viisitoista vuotta täyttänyt olkoon oikeutettu yksin eroamaan uskontokunnasta tai siihen liittymään, jos vanhemmat tai se heistä, joka lasta kasvattaa, taikka holhooja siihen suostuu.

Jos uskonnonopetusta valtion tai kunnan ylläpitämässä tai avustamassa kansakoulussa, oppikoulussa tai muussa oppilaitoksessa annetaan jonkun uskontokunnan opin mukaan, on oppilas, joka kuuluu toiseen uskontokuntaan tai joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, edusmiehen vaatimuksesta vapautettava sellaisesta uskonnonopetuksesta.

Joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan tai jota uskontokuntansa oppi estää tekemästä valaa, antakoon vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta.

Sellaisesta vakuutuksesta on voimassa mitä laissa on valasta säädetty.

10§

Hautausmaan, joka ei ole aiottu evankelisluterilaiselle tai kreikkalaiskatoliselle seurakunnalle kuuluvaksi, ja yksityisen hautasijan, niin myös ruumiinpolttolaitoksen saa asianomaisella luvalla perustaa.

Kun evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumaton henkilö kuolee eikä häntä varten muuta hautasijaa ole saatavissa, haudattakoon hänet evankelisluterilaisen seurakunnan hautausmaahan. Maksu sellaisesta hautasijasta on suoritettava asianmukaisesti määrätyn taksan mukaan.

Älköön sellaisessa hautauksessa ryhdyttäkö mihinkään, joka on omansa herättämään pahennusta seurakunnassa. Loukkaavan hautakirjoituksen tai kuvan poistattakoon kirkkoneuvosto haudalta. Sellaisen pahennuksen tai loukkauksen aiheuttamisesta rangaistaan syyllistä enintään viidensadan markan sakolla.

Jos evankelisluterilaisen seurakunnan alueella asuu huomattava määrä seurakuntaan kuulumattomia, voi valtioneuvosto seurakunnan pyynnöstä velvoittaa heidät perustamaan eri hautausmaan.

11§

Munkki- tai nunnakuntaa tai uutta luostaria älköön perustettako älköönkä maassa ennestään oleviin luostareihin otettako jäseniksi tai kokelaiksi (noviseiksi) muita kuin Suomen kansalaisia.

12§

Henkilö, joka ei ole evankelisluterilaisen tai kreikkalaiskatolisen kirkon jäsen, älköön olko velvollinen kiinteistöveron tai muun veron muodossa ottamaan osaa niiden papistojen ja kirkonpalvelijain palkkaamiseen, älköönkä myöskään niiden pappilain, kirkkojen, kellotapulien ja hautausmaiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen tai muihin niiden tarkoituksiin meneviin veroihin. Vapaa verosta evankelisluterilaisen tai kreikkalaiskatolisen kirkon tarkoituksiin olkoon myös muu uskonnollinen yhdyskunta ja sen seurakunta.

2 luku

Uskonnollisen yhdyskunnan perustaminen ja oikeudellinen asema.

13§

Kun suomessa asuvat henkilöt tahtovat perustaa uskonnollisen yhdyskunnan, laatikoot sellaisen yhdyskuntajärjestyksen, kuin 14 §:ssä sanotaan, ja tehkööt valtioneuvostolle kirjallisen ilmoituksen yhdyskunnan muodostamisesta.

Ilmoituksen allekirjoittakoon vähintään kaksikymmentä yhdyskuntajärjestyksenkin allekirjoittanutta henkilöä, jotka selittävät liittyvänsä yhdyskuntaan ja joiden asuinpaikka ja ammatti tai toimi on mainittava. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys yhdyskunnan uskontunnustuksesta ja julkisen uskonnonharjoituksen muodosta sekä hyväksytty yhdyskuntajärjestys; ja ilmoituksessa on myöskin mainittava yhdyskunnan hallituksen jäsenet sekä, siinä tapauksessa että yhdyskunta on tarkoitettu käsittämään useampia seurakuntia, jo muodostetun seurakunnan nimi ja kotipaikka sekä hallituksen jäsenet.

14§

Uskonnollisen yhdyskunnan yhdyskuntajärjestyksen tulee sisältää:

1) yhdyskunnan nimi ja ilmoitus siitä, mikä Suomen kunta on pidettävä yhdyskunnan kotipaikkana;

2) määräykset jäsenten ottamisesta yhdyskuntaan ja heidän erottamisestaan;

3) määräykset oikeudesta panna toimeen kokouksia yhdyskunnan julkista uskonnonharjoitusta varten;

4) jos päätäntöoikeus yhdyskunnan asioissa on kuuluva kokoukselle, määräykset sellaisesta kokouksesta ja sen kokoonkutsumisesta, päätäntöoikeuden laajuudesta, äänioikeuden ehdoista sekä pöytäkirjasta ja sen tarkistamisesta;

5) määräykset siitä, onko yhdyskunnalla oleva hallituksena yksi henkilö johtajana vai useampia henkilöitä, niin myös hallituksen asettamisesta ja erottamisesta sekä sen toimivallasta ja toimiajasta;

6) määräykset siitä, onko jäsenten suoritettava maksuja yhdyskunnalle, sekä maksujen suuruudesta taikka miten se määrätään;

7) määräykset yhdyskunnan omaisuuden hoidosta sekä hoidon tarkastamisesta;

8) määräykset siitä, miten yhdyskuntajärjestys muutetaan ja yhdyskunta purkautuu; sekä

9) määräykset siitä, miten yhdyskunnan lakatessa olemasta sen omaisuuteen nähden on meneteltävä.

Jos yhdyskunta on tarkoitettu käsittämään useampia seurakuntia, on yhdyskuntajärjestyksessä myöskin määrättävä, miten seurakunta muodostetaan, seurakunnan suhde yhdyskuntaan, millä tavoin seurakunta eroaa tahi erotetaan yhdyskunnasta taikka purkautuu, sekä onko seurakunnan tai seurakuntalaisten suoritettava maksuja yhdyskunnalle. Sen ohessa on yhdyskuntajärjestyksessä myöskin oleva samanlaiset määräykset seurakunnasta kuin 4, 5, 6, 7 ja 9 kohdassa on yhdyskunnasta sanottu.

15§

Uskonnollisen yhdyskunnan hallituksen jäsenenä olkoon ainoastaan hyvämaineinen henkilö, joka ei ole holhouksen alainen.

Yhdyskunnan hallituksen jäsenten enemmistön tulee olla Suomen kansalaisia; mutta valtioneuvosto voi kuitenkin hyväksyä hallituksen toisenkin kokoonpantuna, jos yhdyskunnan enemmistön muodostavat henkilöt, jotka eivät ole Suomen kansalaisia.

Mitä tässä on sanottu yhdyskunnan hallituksesta, koskee myöskin seurakunnan hallitusta.

16§

Jos ilmoitetun uskonnollisen yhdyskunnan yhdyskuntajärjestys on laadittu tämän lain määräysten mukaisesti eikä yhdyskunnan uskontunnustus ja uskonnonharjoitusmuoto ole vastoin lakia tai hyviä tapoja ja jos yhdyskunnan sekä siihen kuuluvan seurakunnan hallitus täyttää tämän lain 15 §:ssä asetetut ehdot, kirjoituttaa valtioneuvosto yhdyskunnan ilmoitettuine seurakuntineen uskonnollisten yhdyskuntain rekisteriin, ja annetaan tästä todistus.

Kun yhdyskunta on rekisteriin merkitty, on se 26 §:ssä säädetyin rajoituksin oikeutettu hankkimaan omaisuutta, tekemään sitoumuksia sekä kantamaan ja vastaamaan, ja on yhdyskunnalla muutenkin tässä laissa säädetty oikeus.

Samanlainen oikeus on yhdyskuntaan kuuluvalla seurakunnalla.

17§

Valtioneuvostolla on oikeus, milloin niin tarpeelliseksi katsoo, sitä varten määräämällään henkilöllä tarkastuttaa uskonnollisia yhdyskuntia.

18§

Jos uskonnollinen yhdyskunta niin muuttaa uskontunnustustansa tai uskonnonharjoitusmuotoansa, että nämä sen jälkeen eivät vastaa sitä selvitystä, mikä valtioneuvostolle on annettu, on yhdyskunnan hallituksen ilmoitettava muutos valtioneuvostolle.

Yhdyskuntajärjestyksen muutos on niinikään ilmoitettava, ja se astuu voimaan, kun sitä koskeva ilmoitus on rekisteriin kirjoitettu.

19§

Kun yhdyskunnan hallituksen jäsenen toimi joutuu avoimeksi, on se kahden kuukauden kuluessa täytettävä ja uusi hallituksen jäsen valtioneuvostolle ilmoitettava.

20§

Kun uusi seurakunta muodostetaan, on yhdyskunnan hallituksen ilmoitettava se ynnä sen nimi ja kotipaikka sekä hallitus rekisteriin kirjoitettavaksi.

Jos seurakunta purkautuu tai eroaa tai erotetaan yhdyskunnasta, on yhdyskunnan hallituksen kahden kuukauden kuluessa siitä niinikään tehtävä ilmoitus.

Eronnut tai erotettu seurakunta lakkaa ja poistetaan rekisteristä ellei kahden kuukauden kuluessa siitä kuin ilmoitus sen eroamisesta tai erottamisesta tehtiin, ole asianmukaisesti ilmoitettu, että seurakunnasta on muodostettu uusi yhdyskunta, tahi että toinen yhdyskunta on sen seurakunnaksensa ottanut.

21§

Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin merkittäviksi hyväksytyt ilmoitukset ovat valtioneuvoston määräämällä tavalla julkisuuteen saatettavat.

22§

Uskonnollisen yhdyskunnan hallituksen tulee lain ja yhdyskuntajärjestyksen mukaan huolellisesti hoitaa yhdyskunnan asioita sekä edustaa yhdyskuntaa kolmatta miestä kohtaan ja viranomaisen edessä.

Yhdyskuntajärjestyksessä voidaan määrätä, saavatko ja missä määrin yksi tai useammat hallituksen jäsenistä, ilman toisten myötävaikutusta, taikka muut määrätyitä tehtäviä varten valtuutetut henkilöt toimia yhdyskunnan puolesta.

23§

Uskonnollisen yhdyskunnan hallituksen tulee pitää luetteloa yhdyskunnan jäsenistä sekä heidän lapsistaan, mikäli nämä eivät kuulu toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Sitäpaitsi sen tulee pitää niitä luetteloja, joita valtioneuvosto määrää, sekä antaa niihin perustuvia tietoja. Ote luettelosta on vaadittaessa annettava julkiselle viranomaiselle maksutta.

Jos yhdyskuntaan kuuluu useampia seurakuntia, on luettelojen pitäminen ja tietojen antaminen lähinnä kunkin seurakunnan hallituksen asiana.

24§

Se, joka on velvollinen pitämään tämän lain mukaan määrättyä luetteloa tahi tekemään säädetyn ilmoituksen, nauttikoon tämän toimen suorittamisessa sitä turvaa ja olkoon sen edesvastauksen alainen kuin virkamiehestä on säädetty.

25§

Uskonnollisen yhdyskunnan jäsenet eivät henkilökohtaisesti vastaa yhdyskunnan sitoumuksista.

26§

Uskonnollinen yhdyskunta älköön ilman valtioneuvoston lupaa hankkiko tai omistako muuta kiinteistöä maassa kuin kirkkoa, pappilaa, koulua, hyväntekeväisyyslaitosta ja hautausmaata varten tarvittavan maa-alan.

27§

Uskonnollisesta yhdyskunnasta eronneen on suoritettava ennen hänen eroamistansa erääntynyt maksu yhdyskunnalle sekä sen jälkeenkin määräaikana suoritettavakseen ottamansa maksu sen erääntyessä, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin kymmeneltä vuodelta siitä lukien, kun sitoumus annettiin.

Jäsenen kuoltua vastaa hänen kuolinpesänsä ainostaan niistä maksuista, jotka ennen hänen kuolemaansa olivat maksettaviksi joutuneet.

28§

Jos uskonnollisen yhdyskunnan hallitus tai sen jäsen taikka yhdyskunnan jäsen katsoo, että yhdyskunnan kokouksessa tehty päätös ei ole asianmukaisessa järjestyksessä syntynyt taikka muuten on lain taikka yhdyskuntajärjestyksen vastainen, moittikoon sitä haasteella, joka on yhdyskunnalle toimitettava kahden kuukauden kuluessa siitä kun päätös tehtiin. Tätä moiteoikeutta ei kuitenkaan ole sillä, joka on päätökseen myötävaikuttanut.

Kun moitekanne on pantu vireille, määrätköön tuomioistuin, milloin syytä siihen on, ennenkuin asia lopullisesti ratkaistaan, että moitteenalaista päätöstä ei ole täytäntöönpantava.

Milloin yhdyskunnan hallitus päättää nostaa moitekanteen, on yhdyskunta viipymättä kutsuttava koolle valitsemaan edustajaa yhdyskunnan puolesta vastaamaan.

29§

Ellei hallitus yhdyskuntajärjestyksen mukaisesti kutsu koolle kokousta, oikeuttakoon maaherra jäsenen, joka sitä anoo, itse kutsumaan yhdyskunnan koolle.

30§

Jos yhdyskunta on toiminut vastoin lakia tai hyviä tapoja taikka vastoin yhdyskuntajärjestyksessä määrättyä tarkoitustaan, voi tuomioistuin virallisen syyttäjän tai yhdyskunnan jäsenen vaatimuksesta julistaa yhdyskunnan lakkautetuksi, taikka, kun rikkomus on ollut pienempi, antaa yhdyskunnan hallitukselle varotuksen. Siitä, mitä yhdyskunnan lakkauttamisesta tai sen muulla tavoin lakatessa on vaarinotettava, olkoon voimassa mitä yhdistyksistä on säädetty.

31§

Mitä edellä 19, 22, 25, 26, 27, 28 ja 29 §:ssä säädetään uskonnollisesta yhdyskunnasta, on soveltuvilta kohdin noudatettava myöskin sellaiseen yhdyskuntaan kuuluvaan asianmukaisesti rekisteröityyn seurakuntaan nähden.

3 luku

Erinäisiä määräyksiä.

32§

Protestanttisen uskontokunnan, joka on perustettu 11 päivänä marraskuuta 1889 annetun asetuksen nojalla, tulee, mikäli sen yhdyskuntajärjestys ei ole yhtäpitävä sen kanssa, mitä tässä laissa on säädetty, tehdä yhdyskuntajärjestykseensä tarpeelliset muutokset, ja on sen kolmen vuoden kuluessa lain voimaanastumisesta ilmoittauduttava rekisteriin merkittäväksi.

Kunnes tällainen uskontokunta on rekisteriin kirjoitettu, olkoon siitä voimassa mainittu asetus, mikäli se ei ole ristiriidassa tämän lain 1 luvun kanssa.

33§

Kuulutuksesta ja vihkimisestä muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa kuin evankelisluterilaisessa ja kreikkalaiskatolisessa kirkossa, olkoon, kunnes siitä on uusi laki annettu, voimassa, mitä valtioneuvosto määrää.

34§

Tämä laki astuu voimaan 1 päivänä tammikuuta 1923.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä 10. päivänä marraskuuta 1922

Tasavallan Presidentti
K. J. Ståhlberg

Opetusministeri
Yrjö Loimaranta

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.