26./1920

Annettu Helsingissä, helmikuun 13 päivänä 1920.

Laki eräistä naapuruussuhteista.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään, muuttamalla Rakennuskaaren 2 luvun 1 ja 2 §:ä, täten seuraavaa:

1 §.

Maalla älköön rakennusta rakennettako viittä metriä lähemmäksi toisen omistamaa tahi nautintaoikeudella hallitsemaa maata, ellei omistaja ja se, jonka hallinnassa maa on, anna siihen lupaa. Kymmentä metriä korkeamman rakennuksen etäisyyden naapurin maasta tulee olla vähintään yhtä pitkä kuin puolet rakennuksen korkeudesta, laskettuna perustuksen keskikorkeudesta katon korkeimpaan kohtaan.

2 §.

Riihtä, avonaisella kiukaalla varustettua saunaa, pajaa tai muuta yhtä tulenvaarallista rakennusta, joka ei ole tulenkestävästä aineesta, tahi tuulimyllyä älköön naapuri maalla olko velvollinen suvaitsemaan kymmentä metriä lähempänä maataan eikä myöskään kolmeakymmentä metriä lähempänä puutarhaansa, pihamaataan, vuokratonttiaan tahi omalla maalla olevaa rakennustaan.

Jos tulenvaarallisen laitoksen tahi tuulimyllyn ja naapurin maan tahi rakennuksen välillä on toinen rakennus, voi naapuri vaatia 1 momentissa mainittua välimatkaa jatkettavaksi välillä olevan rakennuksen maataan tahi rakennustaan kohti olevan pituuden puolella määrällä.

Mitä edellä on sanottu, koskekoon myöskin puutavara- tai muuta helposti syttyvää ainevarastoa, joka on aiottu pitemmän aikaa paikalla säilytettäväksi.

Mitä edellä 1 ja 2 momentissa sekä 1 §:ssä on säädetty, älköön sovellettako, jos naapuruussuhde on syntynyt vasta sen jälkeen kuin rakennus jo oli tekeillä.

3 §.

Talli, navetta, lantasäiliö, käymälä tai muu sellainen laitos on niin tehtävä, ettei naapuri kärsi siitä ilmeistä haittaa.

4 §.

Likavettä älköön niin kaadettako tai johdettako älköönkä jätteitä pantako sellaiseen paikkaan, että naapurille tai muulle lähellä asuvalle sen kautta aiheutuu haittaa.

5 §.

Ellei toisin ole sovittu, on katto, joka viettää toisen maalle, niin tehtävä, ettei vesi räystäältä sinne tipu.

6 §.

Maalaiskunnassa noudatettavaksi vahvistetulla rakennusjärjestyksellä olkoon lupa, sen lisäksi mitä tässä tai muissa laeissa taikka asetuksissa on säädetty, terveydenhoidon tahi yleisen turvallisuuden edistämiseksi määrätä erityisiä ohjeita rakennuksen tai muun laitoksen rakentamisesta toisen maan läheisyyteen.

Kunnan hyväksymä rakennusjärjestys on voimaansaattamista varten toimitettava maaherralle, jonka tulee alistaa asia, kertyneiden asiakirjojen ja oman lausuntonsa kera, valtioneuvoston tarkastettavaksi ja vahvistettavaksi.

7 §.

Sopimus, jolla on myönnetty poikkeaminen 1, 2 tai 5 §:n säännöksistä tahi oikeus tehdä ikkuna tai muu valoaukko toisin kuin paikkakunnan rakennusjärjestyksessä on määrätty, älköön lakatko olemasta voimassa, vaikka rakennus tahi laitos, jota sopimus tarkoittaa, häviäisi tulipalon tai muun ylivoimaisen tapahtuman kautta, jos kohtuullisessa ajassa pääasiallisesti samanlainen rakennus tahi laitos rakennetaan sen sijalle.

8 §.

Se, jolle oman tahi nautintaoikeudella hallitsemansa maan käyttämisessä johtuu haittaa naapurin alueelta tunkeutuvista juurista, olkoon oikeutettu ottamaan ne pois. Sama olkoon laki sieltä ulottuviin oksiin nähden, ellei omistaja kohtuullisessa ajassa siihen kehoituksen saatuaan niitä poista.

9 §.

Maata älköön kaivettako tai kuormitettako niin, että toisen maalla oleva rakennus kadottaa tukensa. Joka kaivaa maata tai kuormittaa sitä niin, että toisen maalla oleva rakennus muulla tavalla vahingoittuu, korvatkoon vahingon, mikäli se ei ole johtunut siitä, että rakennus oli puutteellisesti perustettu tahi muuten huolimattomasti rakennettu.

10 §.

Ellei se, joka toimittaa kaivausta taikka muuta sellaista työtä, erinomaisetta haitatta tahi kustannuksetta voi suojella naapurin rakennusta ilman että hänen alueelleen sitä varten tehdään suojeluslaitteita, älköön naapuri tätä estäkö, mutta olkoon oikeutettu saamaan korvauksen vahingosta.

11 §.

Jos joku, kaivausta tai muuta sellaista työtä naapurin alueella toimitettaessa, suojellakseen omalla alueellaan olevaa rakennusta vahingolta, itse tahtoo ryhtyä toimenpiteisiin rakennuksen tukemiseksi ja jos hänen sitä varten on välttämätöntä tehdä suojeluslaitteita sille alueelle, jossa työ toimitetaan, älköön sitä estettäkö.

12 §.

Jos rakennus, muuri tahi muu laitos uhkaa sortua ja siten tuottaa naapurille vahinkoa, olkoon tämä, ellei omistaja kehoituksen saatuaan pidä huolta vaaran torjumisesta, oikeutettu omistajan kustannuksella ryhtymään sitä varten tarpeellisiin toimiin.

Mitä tässä on sanottu omistajasta, koskee myöskin haltijaa, joka hänen ja omistajan välisen oikeussuhteen perusteella on samassa vastuussa kuin omistaja.

13 §.

Jos joku rakentamalla, kaivamalla tai muulla tavoin käyttää oikeuttansa alueeseen sillä tavalla tai sellaisissa oloissa, että toimenpiteen pääasiallisena tarkoituksena ilmeisesti on tuottaa naapurille vahinkoa tai haittaa, olkoon naapurilla oikeus vaatia alue saatettavaksi entiseen kuntoonsa sekä korvaus syntyneestä vahingosta ja haitasta. Oikeus sellaisen vaatimuksen tekemiseen olkoon kuitenkin rauennut vuoden kuluttua siitä kuin sanottuun toimenpiteeseen ryhdyttiin tai sen vahingollinen tai haitallinen laatu ilmeni.

14 §.

Jos rakennus on niin rakennettu, että se osaksi on toisen maalla taikka lähempänä sitä kuin 1 ja 2 §:ssä taikka kaupungin tai maalaiskunnan rakennusjärjestyksessä sanotaan, ja ellei rakentaminen ole tapahtunut vasten parempaa tietoa taikka törkeästä huolimattomuudesta, olkoon naapuri, joka ei sen jälkeen kuin on alettu rakentaa rajan yli taikka lähemmäksi kuin edellä on mainittu, viipymättä sitä vastaan ole tehnyt huomautusta, velvollinen sallimaan rakennuksen jäämisen paikoilleen, jos sen purkaminen, toisenlaiseksi rakentaminen taikka muuttaminen aiheuttaisi naapurille johtuvaan haittaan ja rakennuksen arvoon nähden suhteettoman suurta vahinkoa.

Siitä oikeutensa loukkaamisesta, jota naapuri kärsii, tulee hänen kuitenkin, niin kauan kuin sitä kestää, saada korvaus. Jos rakennus osaksi on hänen maallaan, on tämä korvaus suoritettava vuotuisena kiinteistöstä menevänä maksuna. Maksun suuruuden vahvistakoon tuomioistuin, annettuaan, milloin katsoo sen tarpeelliseksi, niille henkilöille, joiden saatavista kysymyksessä olevat kiinteistöt ehkä ovat panttina, tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Vahvistettu maksu olkoon voimassa kymmenen vuotta, niin myös senkin jälkeen. kunnes se jonkun asianomaisen hakemuksesta uudestaan määrätään.

15 §.

Ellei maatila tai sen erityinen lohko ole sellaisessa yhteydessä maantiehen, paikallistiehen tai yhteiseen kylätiehen kuin sen tarkoituksenmukaista käyttämistä varten on tarpeellista, taikka ellei olemassa olevaa tietä voida erinomaisetta hankaluudetta käyttää, olkoon omistaja oikeutettu vuotuista maksua vastaan saamaan tarvittavan tien siitä, mistä vähimmän haittaa tuottava tarpeellinen yhteys voidaan järjestää. Sanottu maksu määrätään niinkuin 14 §:ssä on mainittu.

Sama olkoon laki, jos ei ole tarpeellista yhteyttä yleisesti käytettyyn vesitiehen taikka jollei siihen vievää olemassa olevaa tietä voida erinomaisetta hankaluudetta käyttää.

16 §.

Omistaja taikka se, joka nautintaoikeudella hallitsee maatilaa, olkoon velvollinen sallimaan naapurin tai muun lähellä asuvan vetää puhelinjohdon niin myös sähköjohdon valon synnyttämistä tai voiman siirtoa varten kotitarpeeksi tiluksiensa, paitsi tontin, puutarhan tahi puiston kautta, sekä pystyttää niitä varten tarpeelliset pylväät, jos se saattaa tapahtua tuottamatta hänelle suurehkoa haittaa, eikä johdon vetäminen muuten ole lainkaan taikka on ainoastaan kohtuuttomilla kustannuksilla mahdollinen; kuitenkin on korvaus suoritettava vahingosta ja haitasta.

Mitä nyt on säädetty, ei muuta säännöksiä velvollisuudesta luovuttaa maata ylempänä mainittujen ja niihin verrattavien laitosten perustamista varten sillä tavoin kuin pakkolunastuksesta on säädetty.

17 §.

Älköön kukaan, mikäli ei jäljempänä toisin sanota, pitäkö varastoa tai käyttäkö kiinteistöä niin, että naapuri taikka muu, joka lähistössä omistaa maan tai huoneuston tahi sellaista nautintaoikeudella hallitsee taikka jonka etuihin se muuten saattaa koskea, kärsii siitä pysyväistä kohtuutonta rasitusta, kuten kipinöiden, tuhkan, noen, savun, lämmön, löyhkän, kaasujen, höyryn, tärinän, jyskeen taikka muun sellaisen kautta.

Jos rasitusta, josta edellä on mainittu, paikallisten olosuhteiden mukaan ei voida katsoa tavattomaksi tahi odottamattomaksi, tai jos naapuruussuhde on syntynyt vasta sen jälkeen kuin käyttäminen aikoi taikka varasto sijoitettiin, älköön rasitusta, ellei se ole jälkeenpäin ilmennyt taikka huomattavasti lisääntynyt, kohtuuttomana pidettäkö.

18 §

Jos joku tahtoo perustaa laitoksen sellaisen toiminnan harjoittamista varten taikka pitää sellaista varastoa, joka voi aiheuttaa 17 §:ssä mainittua kohtuutonta rasitusta, hankkikoon kaupungissa maistraatin ja maalla kunnallislautakunnan päätöksen siitä, kuinka lähelle naapurin maata laitos saadaan perustaa tai varasto sijoittaa. Anomukseen on liitettävä tarpeelliset tiedot laitoksen tai varaston laadusta ja laajuudesta sekä kuinka laitoksen liikettä on aiottu harjoittaa. Sama olkoon laki, jos joku haluaa muuttaa tai laajentaa laitosta tahi sen käyttöä tai varastoa sellaisella tavalla, ettei aikaisempia edellytyksiä paikkaan nähden enää ole olemassa.

Edellisessä momentissa tarkoitettu asia on maistraatin tai kunnallislautakunnan lausuntoineen toimitettava maaherran käsiteltäväksi, jos laitos saattaa tuottaa rasitusta laajalle alueelle taikka sellaista laitosta ylipäänsä ilman maaherran lupaa ei saa perustaa.

19 §.

Ennenkuin päätös annetaan asiassa, josta 18 §:ssä on mainittu, on hakijan kustannuksella pidettävä paikalliskatselmus. Katselmukseen on kutsuttava naapuri, joka omistaa välittömästi vieressä olevan maan, ja on siitä kuulutuksella, joka on ilmoitettava sillä tavalla kuin kunnallisten kuulutusten ilmoittamisesta paikkakunnalla on määrätty, tieto annettava muille, jotka lähistössä omistavat tahi nautintaoikeudella hallitsevat maata tai huoneustoa. Jos asia on toimitettu maaherran käsiteltäväksi ja anomuksen harkitaan koskevan muutakin paikkakuntaa, on senkin paikkakunnan maistraattia tai kunnallislautakuntaa kuultava.

Mitä edellä on säädetty, sovellettakoon, kun lupaa laitoksen perustamiseen on maaherralta haettu.

Tutkittaessa 1 momentissa mainittua anomusta on myöskin otettava huomioon, onko paikka luonnonsuhteitten taikka muiden syiden takia erityisen sovelias laitoksen perustamiseen, niin myös, onko sellainen laitos jo ennestään paikkakunnalla olemassa. Jos asian arvostelemiseksi erityinen selvitys on tarpeen, hankittakoon se hakijan kustannuksella.

Maistraatin tahi kunnallislautakunnan päätökseen tyytymätön olkoon oikeutettu valituksella hakemaan muutosta maaherralta kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä kuin päätös on tiedoksi pantu kaupungissa maistraattiin ja maalla kunnanhuoneeseen.

Maaherran päätökseen haetaan muutosta valtioneuvostolta kuudenkymmenen päivän kuluessa siitä kuin päätös on annettu.

20 §.

Jos, sen mukaan kuin siitä erikseen on säädetty, laitoksen perustamiseen annetaan julkisen viranomaisen lupa, ei 18 §:ssä säädetty eri menettely sen lisäksi ole tarpeellinen.

21 §.

Jos laitos tai varasto, vaikka sen perustamisessa on noudatettu 18 §:n määräyksiä, taikka laitos, joka on perustettu niinkuin 20 §:ssä sanotaan, aikaansaa naapurille taikka muulle sellaista kohtuutonta rasitusta, josta 17 §:ssä mainitaan, älköön rasitusta kärsivä olko oikeutettu vaatimaan laitoksen toiminnan lopettamista taikka varaston poisviemistä. Kuitenkin saakoon hän vaatia laitoksen tai varaston omistajan tahi haltijan velvoittamista pitämään huolta siitä, että rasitus vaikkakaan se ei ole johtunut huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä, saatetaan lakkaamaan, sekä korvauksen vahingosta ja muusta haitasta, kunnes niin on tapahtunut. Jos sellaiset toimenpiteet, että rasitus lakkaa, eivät ole taikka eivät muutoin kuin kohtuuttomin kustannuksin ole mahdolliset, saakoon hän korvauksen koko rasituksesta. Jos rasitus vähenee, sovitettakoon korvaus sen mukaan.

Sama olkoon laki laitoksesta, joka laillisessa järjestyksessä on perustettu tai ollut toiminnassa, ennenkuin tämä laki astui voimaan, kuitenkin siten, ettei korvausta naapurin tai toisen sitä ennen kärsimästä rasituksesta ole suoritettava.

22 §.

Laitos, jonka perustamiseen, sen mukaan kuin siitä erikseen on säädetty, on saatu julkisen viranomaisen lupa, olkoon 17 §:ssä mainittuun rasitukseen nähden samassa asemassa kuin 18 §:ssä mainittu laitos.

23 §.

Jos laitosta perustettaessa tai varastoa sijoitettaessa ei ole noudatettu 18 §:ssä olevaa määräystä, ja jos joku sen johdosta on tullut karsimaan sellaista kohtuutonta rasitusta, josta 17 §:ssä mainitaan, velvoitettakoon laitoksen tai varaston omistaja, rasitusta kärsivän vaatimuksesta, lopettamaan liike taikka viemään varasto pois; vastatkoon hän myös vahingosta ja muusta haitasta, vaikkakaan se ei olisi aiheutunut huolimattomuudesta taikka laiminlyönnistä. Jos olotila on jatkunut kolme vuotta, eikä, kun kanne nostetaan, ole ilmennyt melkoista suurempaa rasitusta kuin ennen, noudatettakoon mitä 21 §:ssä on sanottu.

Jos laitoksen tahi varaston omistaja velvoitetaan lopettamaan laitoksen liike taikka viemään varasto pois, voi oikeus samalla määrätä, että tuomiota on muutoksenhausta huolimatta toistaiseksi noudatettava.

Mitä edellä on sanottu, sovellettakoon myös, jos laitosta tai sen käyttöä tahi varastoa on muutettu tai laajennettu 18 §:ssä mainitulla tavalla vaarinottamatta, mitä siinä on säädetty.

24 §.

Jos toiminta, jota 17 §:ssä tarkoitetaan, tuottaa varsin suurta vaaraa tahi haittaa yleisille eduille, ja jos ne voidaan kohtuuttomitta kustannuksitta saada poistetuiksi tai vähenemään, olkoon maaherralla valta velvoittaa omistaja ryhtymään tarpeellisiin sitä tarkoittaviin toimenpiteisiin.

Jos se ei ole mahdollista taikka ellei vaaraa tahi haittaa ole saatu poistumaan sellaisella toimenpiteellä, josta 1 momentissa mainitaan, voi hallitus määrätä, että toiminta on toistaiseksi rajoitettava tai keskeytettävä taikka kokonaan lopetettava. Kuitenkin saakoon omistaja, jos laitos, jossa toimintaa harjoitettiin, on perustettu laillisessa järjestyksessä, yleisistä varoista korvauksen vahingosta, joka hänelle siten aiheutuu, sen mukaan kuin kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen on säädetty.

25 §.

Tämän lain määräykset eivät muuta, mitä laissa tahi asetuksissa muuten on säädetty terveydelle vahingollisten tahi muitten vaarallisten laitosten perustamisesta ja käyttämisestä, eräiden aineiden valmistamisesta, varastossa pidosta ynnä muusta, niin myös vesien käyttämisestä.

26 §.

1 ja 2 §:n määräyksiä älköön sovellettako olosuhteisiin, jotka laillisesti ovat olleet olemassa, ennenkuin tämä laki astui voimaan, niin kauan kuin nämä olosuhteet sellaisinaan pysyvät.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, helmikuun 13 päivänä 1920.

Tasavallan Presidentti
K. J. Ståhlberg.

V. t. Oikeusministeri
Heikki Ritavuori.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.